Matkakertomus Soulista: Ajatuksia teknologiatrendeistä

Kävin jokin aika sitten Soulissa, Etelä-Koreassa. Tässä ajatuksia havaitsemistani teknologiatrendeistä. Alkuperäinen blogi löytyy täältä.

Teknologiasokeus

Korealaisilla näyttäisi olevan samanlaista taipuvaisuutta teknologiasokeuteen kuin meillä suomalaisilla. Insinöörin ihanne on teknisesti toimiva laite, mutta monella kehittäjällä menee pasmat sekaisin, kun kysyy, kuka on asiakas, mihin hän laitetta tarvitsee tai miksi hän ostaisi tuotteen. Messuilla kun kiertelin, niin valitettavasti yli puolet kehitysideoista tuntui kuolleena syntyneiltä, koska niiltä puuttui lähes kokonaan ajatus asiakkaasta. Kehittäjä oli kuitenkin ylpeä ja innoissaan tuotteestaan.

3D-tulostaminen

3D-tulostuslaitteita oli esillä useita. Veikkaan, että 3D-tulostamisen käyttötarkoitukset eivät ole ihan vielä kunnolla selvillä. Nähtävissä on, että teollinen käyttö tulee erkaantumaan kuluttajakäytöstä. Teollisessa käytössä 3D-tulostamisen vahvuus on yksilöllisyys ja heikkous on tehottomuus. Sillä voidaan tehdä täysin räätälöity tuote suoraan tarpeeseen, mutta kustannustehokkaaseen massatuotantoon se ei sovellu. Parhaan potentiaalin näen lääketieteessä, jossa voidaan tehdä korvaavia osia biomateriaalista ihmisten tukirakenteisiin.

Kuluttajakäytössä jäin miettimään, mihin minä laitetta käyttäisin. Jos minulla olisi mahdollisuus suunnitella ja tulostaa itselleni mikä tahansa tuote, mitä minä tekisin? Huomaan päätyväni ajatuksissani tyhjyyteen. En tiedä, mitä tekisin. Käy kuten Spotifyssa eli kun on koko maailman lähes kaikki musiikki kuunneltavissa, on vaikea päättää mitä kuuntelisi. Niinpä kuuntelen vain samoja tuttuja.

En siis ole ollenkaan varma, onko 3D-tulostimille kuluttajakäytössä sittenkään käyttötarvetta ja siten markkinoita. Filosofisesti 3D-tulostin on metafyysikon unelma, koska sillä pystyy muuttamaan idean materiaksi. Kuitenkin ajatus mahdollisuudesta tehdä kaikkea voikin paradoksaalisesti johtaa siihen, että ei teekään mitään. Ehkä 3D-tulostimista kuluttajakäytössä tuleekin lähinnä leluja, joilla lapset voivat tehdä itselleen lisää leluja.

Näen 3D-tulostamisessa kaksi mielenkiintoista liiketoimintamahdollisuutta. Ensinnäkin jos on osaamista, niin nyt kannattaisi alkaa kehittämään suunnitteluohjelmistoja applikaatioina, joilla voi muuttaa ideansa tulostusmuotoon. 3D-tulostin kun itsessään on laitteena vain mekaaninen tulostin.

Toisen aluevaltauksen näen materiaalitekniikassa. Messuilla tulostinten käyttämä materiaali oli usein PVC-pohjaista, mutta monilla näytti olevan käytössä myös kovettuva puupohjainen aines. Kenties 3D-tulostus voi avata uudenlaisen kasvualueen suomalaiselle metsäteollisuudelle uusiutuvan materiaalitekniikan myötä.

Nelikopterit

Nelikopterit (dranes), eli pienet kameralliset lennokit, näyttäisi olevan lyömässä voimakkaasti läpi. Niitä löytyi laidasta laitaan ja hinnat ovat halpoja. Nelikopterit mullistavat ilmakuvauksen. Voin vain kuvitella, millaisia naapuririitoja Suomessa saadaan aikaan kun tulitikkuaskin kokoiset kameralliset nelikopterit yleistyvät. Tirkistely hyppää aivan uuteen ulottuvuuteen. Lienevät jatkossa kohulehtien vakiokalustoa.

On myös selvää, että nelikopterit ovat tulevaisuutta sekä sotilas- että terroristikäytössä, kun kantomatkat pitenevät. Väärillä motiiveilla näillä välineillä saa vahinkoa aikaiseksi, valitettavasti. Yrityskäytössä kohdekuvaus tulee helpoksi ja halvaksi, joten uusia sovellusalueita syntyy varmasti. Logistiikassa nelikoptereilla on tulevaisuutta ja pakettien kuljettamista on kokeiltu jo Suomessakin. Lelukäytössä kova juttu oli drane fights eli nelikopteritappelut laseraseilla. Entisaikaan lapset lennättivät leijaa, nyt soditaan nelikoptereilla. Näin se maailma kehittyy.  

Muuta mielenkiintoista

Kansakunta, jonka WC-pöntöt pursuavat teknologiaa enemmän kuin takamukseni pystyy ymmärtämään, kykenee kehittelemään jos jonkinlaisia teknisiä innovaatioita. Toisinaan messuilla kiertäessä tunsin olevani tosielämän TV-shopissa. Muutamia mieleeni painuneita olivat:

·         Silmäkylpylaite: Jalkakylvyt ovat jo normaalia, joten uusinta uutta ovat infrapunajalkakylvyt. Vielä parempi oli kuitenkin silmäkylpylaitteet. Idea on sinänsä ihan fiksu. Ihmiset tuijottavat nykyisin näyttöpäätteitä, joten silmät väsyvät ja kuivuvat. Siispä silmäkylpylaite puhdistaa, hieroo ja kosteuttaa silmät. Näytti niin ufolta, että en uskaltanut kokeilla.

·         Energiaa säästävät materiaalit: Tämä oli mielenkiintoinen uusi aihealue. Esittelyssä oli esimerkiksi maaliaines, jolla maalaamalla pystyi säästämään tilan energian kulutusta. Toisena esimerkkinä oli läpinäkyvä PVC-kalvo vaikkapa ikkunaan, joka esti lämmön läpäisyn lähes kokonaan. Kesällä se siis viilentää tilaa auringolta ja talvella jättää lämmön sisälle. Hinnat vain olivat sitä luokkaa, että takaisinmaksua saisi odottaa iäisyyden.

·         Lumensulatusauto: Ideana jälleen erinomainen eli miksi kuljettaa ja kasata lunta esimerkiksi kaupungeissa, jos siitä voi päästä eroon sulattamalla. Ihan loppuun asti ei käyttäjäkokemusta ollut kenties mietitty, koska kyseessä oli malli, joka muuttaa lumen vedeksi ja laskee veden suoraan alleen, ei siis esimerkiksi kaivoon tai säiliöön. Mahtaa olla liukas lopputulos, kun asiaa tekee Suomessa pakkassäässä ja muuttaa lumiset kadut peilijääksi. Lonkkaleikkaajat kiittävät.

Matkakertomus Soulista: Ajatuksia Aasiasta

Kävin jokin aika sitten Soulissa, Etelä-Koreassa. Tässä ajatuksia Aasiasta. Alkuperäinen blogi löytyy täältä.

Mittakaava - Aasia on iso!

Soulissa asuu noin 12 miljoonaa ihmistä ja metropolialueella noin 25 miljoonaa eli yli puolet Korean väestöstä. Tilastojen mukaan kaupunkialue on asukasmäärältään maailman neljänneksi suurin, ja riippuen laskentatavasta, se on maailman toiseksi tiheimmin asuttu megakaupunki. Asukkaita neliökilometrillä on tuplasti New Yorkiin verrattuna. Suomessa on 17 asukasta neliökilometrillä, Helsingissä 2 900 ja Soulissa yli 17 000. Se on oikeasti iso ero.

Väkimäärä muuttaa vääjäämättä bisnesympäristöä. Esimerkiksi ravintolassa tai kaupassa kassakone kilisee kiivaammin, kun ostovoimaista väkeä on kuin pipoa. Suomessa jotta saavuttaa miljoona asiakasta, joutuu tavoittamaan viidesosan kansasta, Aasiassa siihen riittää vihkiytynyt faniryhmä tai yksi asuinalue. Kun siis puhutaan globaaleista massailmiöistä, Aasian megakaupungit ovat otollinen paikka.

Kaupungistuminen

Kaikkien kaupungistumisen kannattajien kannattaisi kokeilla päästä Soulin toiselta laidalta toiselle laidalle klo 17.00. Vaikka kaupungin julkinen liikenne on maailman kärkeä, matkaan menee vähintään 2 tuntia. Liikenne on kaikissa suurissa kaupungeissa megaongelma ja kaupungistumisen myötä se vain pahenee, ellei asialle keksitä mullistavia uusia ratkaisuja. Todella suuri kaupunki ei ole enää tehokas yhteiskunnallinen yksikkö. Jossain kohtaa suuruuden skaalaedut kääntyvät itseään vastaan. En näe ihanteellisena tilannetta, jossa populaatio pakkautuu pääkaupunkiin. Soul on tästä esimerkki. Parempana rakenteena näen useamman kehittyvän kaupunkikeskuksen mallin, kuten on Euroopassa yleistä. Siispä eläköön Tampere ja muut kasvavat kaupunkikeskukset! Yhteiskunnallisessa kehityksessä tätä monikaupunki-mallia kannattaisi edistää pääkaupunkikeskeisyyden sijasta esimerkiksi verotuksella, kaavoituksella ja kulkuyhteyksillä.

Starbucksin kasvu Aasiassa

Soulin Gangnamissa on Starbuckseja tai kopioituja konsepteja kuin Kalliossa kaljakuppiloita eli lähes joka korttelissa. Lähes aina ne olivat täynnä.  Starbuckissa ei ole kyse kahvinjuonnista. Eivät ihmiset käy Starbucksissa siksi, että siellä olisi kahvi jotenkin erityisesti parempaa. Väitän, että Starbucksin vahva kasvu Aasiassa perustuu siihen, että kyseessä on brändätty treffitila aasialaisille nuorille ja tällaiselle tilalle on siellä sosiaalista tilausta. Kahvikuppi on kofeiinilla ja sokerilla kuorrutettu sisäänpääsylippu tähän tilaan eli oikeastaan sivuseikka palvelukokemuksessa.

Suomalaisyritykset Soulissa

Suomi myy Koreaan lähinnä teollisia tuotteita, joihin harvoin turistina törmää. Kone oli ainoa suomalaisyritys, jonka tuotteita löysin Soulista. Valtaosa hisseistä ja liukuportaista oli kuitenkin paikallisen monialayhtiö Hyundain valmistamia. Ilmiö on maassa yleinen eli suuryhtiöt kuten Hyundai ja Samsung dominoivat monia toimialoja ja ulkomaisten toimijoiden pääsy markkinoille on vaikeaa. Finnairilla on onneksi hyvä yhteys Soulista Helsingin kautta Eurooppaan, joten yhtiö on kiinni aasialaisissa asiakasvirroissa.

Kolme vuotta sitten kun kävin, oli Angry Birdsit näkyvillä, nyt ei esiintynyt ainuttakaan. Mennyttä mikä mennyttä. Supercellin pelit sen sijaan tunnistettiin. Marimekolla on Soulissa myymälä ja pyrkimys tulla tunnetuksi brändiksi. Mahdollisuuksia varmasti on, mutta kilpailu on myös kovaa. LVMH:n ja vastaavien luxusbrändit ovat Aasiassa ihan omassa sarjassaan ja normaalia vaatetarjontaa kauppakeskuksissa on rajattomasti. Saga Fursin turkiksilla voisi olla kylmässä säässä oma kannattajakuntansa.

Missä on bisnesmahdollisuuksia?

Eniten piilevää potentiaalia suomalaisyrityksille Koreassa näen kyberturvallisuudessa. Maa, jonka pohjoinen veljeskansa uhkaa jatkuvasti omilla päähänpistoillaan, ja historiallinen asema USA:n, Kiinan, Venäjän ja Japanin poliittisena jännitteenä, ovat omiaan luomaan otolliset markkinat kyberturvallisuuden osaamiselle.

Toinen kiinnostava sektori on jätteenkäsittely. Myönnän olevani materialisti eli kiinnostunut siitä, miten materia kiertää yhteiskunnassa. Soulissa silmiini pisti muovi- ja pakkausjätteen runsaus. Moni asia yksilöpakataan useisiin kääreisiin. Kauppojen ja ravintoloiden eteisessä on sateenvarjojen käärintäkoneet, jotka käärivät muovipussin asiakkaiden märkien sateenvarjojen ympärille. Fiksua sinänsä, ettei vesi tule liikkeisiin, mutta kun pussia käytetään vain kerran, sama tehdään joka liikkeessä, käydään useissa liikkeissä päivän aikaan ja tätä tekee monta miljoonaa ihmistä, niin muovipussien määrä pelkästään tästä on mittava. Ei ole ihme, että maailman merissä kelluu muovijätelauttoja.

Edessä Japanin kohtalo?

Etelä-Korea on Aasian tiikerinä usein käytetty esimerkki kansakunnan vaurastumisesta muutamassa vuosikymmenessä köyhyydestä korkean elintason maaksi. Kontrasti pohjoiseen kilpakumppaniin on totaalinen. Tulevaisuus ei kuitenkaan näytä enää yhtä vauhdikkaalta. Lähivuosille Etelä-Koreassa ennustetaan 4-5% BKT:n kasvua. Väestö ikääntyy, työttömyys on kasvussa ja verotus on nousupaineessa. Kiinan kasvun hidastuminen vaikuttaa myös Korean talouskasvuun. Tuotantokustannuksiltaan maa ei ole enää halpa verrattuna esimerkiksi Kaakkois-Aasiaan.

Kansakunta on varsin riippuvainen muutamista suuryhtiöistä. Samsung saattaa seurata matkapuhelinalalla Nokian kohtaloa. Ehkä Korean tulevaisuus seuraa Japania eli vaurastuneella maalla on edessään matalan talouskasvun tulevaisuus.