Kirjaholisti

Yöpöydän laatikossa 2, sängyn vieressä lattialla 1, keittiön kulmapöydällä 1, kodin työhuoneen pöydällä 2, olohuoneessa 1, työsalkussa 2, urheilukassissa 1...

Nämä ovat korkattuja eli luettavana olevia kirjoja. Kirjahyllyssä korkkausta odottaa kymmenittäin kirjoja, läpiluettuja on satoja. Skannaan jatkuvasti mielenkiintoista uutta luettavaa kirjakaupoista ja verkosta. 

Olen kirjaholisti. Siis kirjariippuvainen. Luen aivan tolkuttomasti, ison osan vapaa-ajastani. Luen lähes aina, kun se on mahdollista. Luen kun lapset ovat päiväunilla, kun olen yksin, ennen nukahtamista, syödessä, matkustaessa. Luen kaikkialla, missä se on mahdollista. Luen junassa, sängyssä, sohvalla, vessassa, ruokapöydässä, terassilla, rannalla. Aina häiriöksikin asti. Minulla pitää olla "avoinna" erilaisia kirjoja erilaisia tilanteita varten. Skarppina hetkinä luetaan tiukkaa teoriaa, pikahetkillä lyhyitä kappaleita, väsyneempänä suomenkielistä historiallisempaa kerrontaa tai kevyempää sijoituskirjallisuutta. Vähän samalla tavalla kuin viini valitaan ruoan mukaan. 

Lukeminen vie mukanaan

Miksi luen? Ehkä on hyvä palata alkuaikoihin. Koulussa en ollut lukijatyyppiä. Lätkä ja urheilu olivat kaikki kaikessa, joten lukeminen ei paljoa kiinnostanut. Koulussa lukeminen oli välttämätön pakko ja kun riittävän hyvät arvosanat tulivat helpolla, ei siihen kannattanut käyttää enempää aikaa. Lukemisen herätyksen koin lukiossa. Silloin alkoi kiinnostamaan etenkin filosofia, talous ja yhteiskunta. Siispä tiedonjanoa piti alkaa turruttamaan lukemisella. 

Kun lukion ja yliopiston ohjattu kurssimuotoinen lukeminen tuli päätökseen 2009, piti tyhjiötä täyttää jollakin. Siispä siirryin suoraan jatko-opintoihin tekemään väitöskirjaa, koska tiedostin että lukisin joka tapauksessa, joten oli parempi tehdä se suunnitelmallisesti ja kohti tunnustettua päämäärää. Siispä viime vuodet olen lukenut väitöskirjaa varten. Mutta eihän se ole siihen rajoittunut. Ehkä päinvastoin, se on kiihdyttänyt kiinnostusta lukea kaikkea hiukankin aiheeseen liittyvää laajentaen lukukirjoa entisestään. 

Lukeminen kannattaa aina?

Mainos, jossa Jörn Donner toteaa, että lukeminen kannattaa aina, on syöpynyt mieleeni. Ilmeisesti olen mainoksen uhri. Ja kannattaahan se. Lukemisen tärkein hyöty on ennen kaikkea oman ajattelun kehittyminen. Tosin rajansa silläkin. Tunnen nimittäin tunnistaneeni lukemisen rajahyödyn. Uudet kirjat eivät enää tuota yhtä paljon uusia ajatuksia ja mielihyvää, vaan kirjoja tulee kahlattua entistä nopeammin ja samojen asioiden huomaa toistuvan.

Olen nykyisin supernopea lukija eli pystyn kahlaamaan useimmat kirjat tunnista viiteen. Viikossa saan luetuksi keskimäärin 2 kirjaa. Vuodessa siis noin sata. Kymmenessä vuodessa siis laskennallisesti noin tuhat. Ehkei todellisuudessa ihan noin paljoa, mutta yli 80 kirjaa vuodessa tahti on jatkunut jo joitain vuosia. Muistan Sarasvuon kirjoittaneen suunnilleen niin, että jos käyttää tunnin extraa päivässä tiettyyn aiheeseen, on noin viidessä vuodessa alallaan Suomen paras ja kymmenessä vuodessa maailman kärkeä. Toivottavasti. 

Huonon kirjan lukeminen harmittaa suunnattomasti, koska se tuntuu ajanhukalta. Siksi kirjojen valitsemisen suhteen tulee yhä valikoivammaksi. Jotta saisi uusia ajatuksia, pitäisi pystyä laajentamaan kirjavalikoimaa uusiin aihealueisiin. Nyt luen vain "asiakirjoja" eli taloutta, filosofiaa ja yhteiskunnallista kirjallisuutta. En lainkaan draamaa, viihdettä tai fiktiota. Olen yrittänyt, mutta se ei minulta onnistu. Pysyttäydyn siis asiassa. Harvoin luen myöskään samaa kirjaa kahta kertaa. Se kun tuntuu ajan tuhlaukselta, vaikka ajatusten kertaus olisikin arvokasta. 

Pitäisikö sitten vähentää lukemista? Ehkä. Jopa todennäköisesti. Mitä sitten tilalle? Perhe. Sosiaalinen elämä eli keskustelut. Liikunta. Ajattelu ja kirjoittaminen. Kuten aikaisemminkin olen kirjoittanut, kannattaa ottaa aikaa ajattelemiselle. Usein se on parempaa ajankäyttöä kuin lukeminen. Se on rajattomampaa ja innovatiivisempaa. Ja ajatusten parasta jalostamista on kirjoittaminen. Tiedä häntä, vaikka kirjoittamalla saisi joskus aikaiseksi vaikka oman kirjan. Sitä olisi kiva lukea. 

Alakerta - Pelaajista urheiluseurojen omistajia?

Kirjoitukseni urheiluseurojen omistuksesta julkaistiin perjantaina Aamulehden Alakerta-palstalla. Idea kirjoitukselle syntyi, kun kesällä seurasin Valkeakosken Hakan tapausta sekä useamman jääkiekkoseuran tilannetta. Urheilubisnes toimialana ei ole perinteisesti ollut taloudellisesti terveellä pohjalla, eikä tälläkään hetkellä elä helpossa tilanteessa. Uusia ideoita varmasti kaivataan. Osaamisammateissa, kuten asianajajat, lääkärit yms., ammatinharjoittajat ovat usein tietyn vuosimäärän yrityksessä työskennellessään kasvaneet yritystensä osakkaiksi eli partnereiksi. Tämä partnership-omistusmalli näyttäisi toimivan pääsääntöisesti hyvin, joten kenties se olisi laajennettavissa myös muihin osaamisammatteihin. Urheiluseurat voisivat olla tästä yksi esimerkki.

Ohessa on Aamulehden tekstini. Aito ja alkuperäinen löytyy painettuna Aamulehdestä 10.9.2010.

Entinen NHL-pelaaja Sami Kapanen on kuopiolaisen Kalpan omistajia. Lopetettuaan keväällä pelaajauransa Kapanen siirtyi seuran toimitusjohtajaksi.

Pelaajista urheiluseurojen omistajia?

Urheiluseuran omistajana voi tehdä pienen omaisuuden, mutta on aloitettava suurella. Menestyvän urheiluseuran omistaminen on monen entisen pelaajan ja manageripelejä pelanneen pikkupojan unelma. Pelaajien siirteleminen pelimerkkeinä, voittoisan paletin rakentaminen, suuren yleisön kiinnostuksen saavuttaminen sekä urheilun jännityksen aistiminen tekevät urheiluseuratoiminnasta erityisen kiinnostavan kokonaisuuden. Kuitenkin urheiluseuran pyörittäminen on sekä meillä että maailmalla ollut omistajilleen enemmänkin päänvaiva ja kallis harrastus kuin kannattavaa liiketoimintaa.

Urheiluseuran omistaminen eroaa merkittävästi yrityksen omistamisesta. Yritystoiminnan tarkoitus on yleisesti varsin yksinkertainen: tuottaa voittoa omistajilleen. Urheiluseurassa sen sijaan tulisi aivan ensimmäiseksi määrittää toiminnan tarkoitus. Onko seuran toiminta harrastustoimintaa, huippu-urheilua vai liiketoimintaa? Tämä valinta määrittää sekä seuran toimintamuodon että toimintatavan. Talkootyö ja voiton maksimointi ovat vaikea yhtälö yhdistettäväksi.

Jos seuran päämääränä on harrastustoiminta, on rekisteröitynyt yhdistys yleisin toimintamuoto. Seuran rooli on toimia jäseniensä yhteenliittymänä ja mahdollistaa harrastuksen tuottama mielihyvä jäsenilleen. Toiminta tapahtuu lajin ehdoilla ja jäsenet vastaavat kustannuksista. Huippu-urheilussa sekä yhdistys että yritys ovat toimintamuotoina mahdollisia. Rajanveto amatööri- ja ammattihuippu-urheilun välillä on veteen piirretty viiva ja se riippuu sekä lajista että sarjatasosta. Huippu-urheilun erottaa harrastustoiminnasta kolme tekijää. Ensinnäkin toiminta on tavoitteellista ja kilpailuhenkistä siten, että vain parhaat pelaavat. Toiseksi kustannukset kasvavat sen verran suuriksi, että urheilijat eivät pysty toimintaa omasta pussistaan rahoittamaan, joten tarvitaan ulkopuolisia rahanlähteitä. Kolmanneksi seuran ja huippu-urheilijan tavoitteet erkanevat toisistaan. Seuran tavoitteena on menestyä omassa ympäristössään eli muita seuroja vastaan. Huippu-urheilijan ensisijaisena tavoitteena on saavuttaa paras mahdollinen pelipaikka ja toissijaisena tavoitteena auttaa seuraa menestymään. Tämän seurauksena syntyy pelaajamarkkinat, joissa pelaajia edustavien agenttien rooli on korostunut.

Jos urheiluseuran tarkoituksena on liiketoiminta, on osakeyhtiö luonnollinen toimintamuoto. Osakeyhtiölain mukaan osakeyhtiön tarkoituksena on tuottaa voittoa omistajilleen. Urheilumaailmassa realistisempana tavoitteena on yleisesti pidetty tappioiden minimoimista. Positiivinen yllätys oli, että jääkiekon SM-liigaseurat pystyivät viime vuonna parantamaan tuloksiaan ja niiden yhteenlaskettu tulos päätyi noin miljoona euroa plussalle. Osa seuroista maksoi omistajilleen jopa nimellistä osinkoa.

Liiketoimintaa harjoittavan seuran tärkein strateginen valinta on päättää, missä liiketoiminnassa se on mukana. Yleisiä vaihtoehtoja on viisi. Urheiluviihdebisneksessä urheilu on ydin ja palvelun tarkoituksena on tuottaa yleisölle elämyksiä. Lipputulot ja fanituotteet ovat pääasiallisin tulonlähde. Kasvattajaseurabisneksessä liikeideana on kasvattaa pelaajia parempiin seuroihin ja saada palkkio kasvatustyöstä. Tällöin seuran paras pelaaja voidaan myydä kesken kauden esimerkiksi Venäjälle, jos vain hinta on kohdallaan. Mainosbisneksessä liikeideana on hyödyntää seuran ja pelaajien huomioarvo mainos- ja televisiosopimuksina. Ravintolabisneksessä urheilutapahtuma toimii sisäänheittäjänä ja varsinainen raha tehdään suurelle väkijoukolle myytävästä ruoka- ja juomapalveluista. Viides vaihtoehto on kaikkien edellisten yhdistelmä. Viime vuonna jääkiekon SM-liigaseurojen yhteenlaskettu liikevaihto oli 80,6 miljoonaa euroa. Keskimäärin jääkiekon SM-liigaseurojen liikevaihto oli 6 miljoonaa euroa. Muissa Suomen palloilulajeissa luvut ovat paljon pienemmät.

Useat esimerkit osoittavat, että urheilullinen menestys ei takaa seuran taloudellista menestymistä eikä taloudellisella ylivoimalla voi ostaa mestaruuksia. Kuitenkin urheiluseuroissa yleisesti uskotaan siihen, että mitä enemmän resursseja toimintaan panostetaan, sitä parempi on urheilullinen menestys. Tämä pätee erityisesti urheiluseurojen suurimpaan kuluerään eli pelaajabudjettiin, joka esimerkiksi jääkiekon SM-liigassa muodostaa sosiaali- ja vakuuskulut huomioiden noin puolet seurojen kuluista. Epäselvää kuitenkin on, kuinka paljon kustannusten kasvattaminen esimerkiksi pelaajabudjetin osalta tuottaa seuralle taloudellisesti. Tästä seuraakin urheiluseuran omistajan dilemma: jos pitäisi valita urheilullinen menestys tai taloudellinen menestys, kumpi kannattaisi valita? Mestaruushaaveiden mentyä voi seuralle olla taloudellisesti kannattavaa kaupata muita seuroja kiinnostavat pelaajat kesken kauden pois ja saada täten resursseja seuraavaa kautta varten. Kausikortin ostaneiden fanien ymmärrystä tämä toimintatapa kuitenkin koettelee.

Pelaajat ovat urheiluseuroille sekä tärkein menestystekijä että suurin kuluerä. Pelaajien rooli seurojen taloudellisessa menestyksessä on kuitenkin jäänyt vähäiseksi. Pelaajat ovat keskittyneet maksimoimaan oman palkkansa pelaajamarkkinoilla. Seurojen taloudelliseen tilanteeseen nähden pelaajien palkkiot ovat ylittäneet seurojen maksukyvyn. Tämä toiminta on voinut jatkua, koska seurojen omistajat ovat olleet valmiita kaivamaan takataskustaan lisää rahaa seuran tappioiden paikkaamiseksi. Konkurssin partaalla on mitattu seuran kannattajien ja sidosryhmien kykyä kantaa oma kortensa kekoon.

Urheiluseurojen toiminnan tervehdyttämiseen on olemassa kolme polkua. Ensinnäkin seura voi palata juurilleen ja keskittyä toimimaan jäsentensä yhteisönä ilman taloudellisia tavoitteita. Urheilullista menestystä ja mielihyvää voi saavuttaa myös talkoovoimin. Toisena vaihtoehtona on seuran liiketoiminnan kehittäminen kannattavaksi ja pyrkimys omistaja-arvon kasvattamiseen. Seuran johtaminen tapahtuu taloudellisten periaatteiden pohjalta ja urheilutoimintaan panostetaan taloudellisen kannattavuuden rajoissa. Urheilullista menestystä ei haeta hinnalla millä hyvänsä.

Kolmas kehityspolku on kiinnittää pelaajat kiinteämmin osaksi seuran menestystä tekemällä pelaajista omistajia. Palkkapelaajan sijasta urheilija voisi hyvinkin olla myös omistava yrittäjä. Samalla tavalla kuin asianajotoimistot, lääkäriyritykset ja muut osaamisammatit ovat tyypillisesti partnereiden eli ammattia harjoittavien osakkaiden omistamia, voisivat myös urheiluseurat toimia partneri-mallilla. Ollessaan omistajia omilla rahoillaan pelaajilla olisi pitkäaikainen intressi sekä seuran urheilullisesta että taloudellisesta menestyksestä. Tämä olisi omiaan kasvattamaan seurauskollisuutta, vähentäisi ylilyöntejä pelaajapalkkioissa ja toisi suoran tulospalkkioelementin avainhenkilöille. Useimmissa seuroissa 5-6 avainpelaajan omistus voisi riittää tervehdyttämään seuran toimintatapoja ja taloutta. Toinen mielenkiintoinen ilmiö pelaajien omistuksissa on trendi, jossa urheilulla varallisuutta hankkineet pelaajat ovat sijoittaneet pääomiaan kasvattajaseuroihinsa osakeanneissa. Paras esimerkki tästä on entinen NHL-jääkiekkoilija Sami Kapanen, joka on seuransa Kalpan pääomistaja. Kesän aikana Kapanen siirtyi pelaajan roolista seuran toimitusjohtajaksi. Toivoa sopii, että sekä nykyisiltä että entisiltä pelaajilta löytyy tarvittavaa omistajaosaamista ja sitoutumista, jotta urheiluseuratoiminta saataisiin kestävälle pohjalle myös taloudellisesti.

Tero Luoma

Kirjoittaja tekee väitöskirjaa omistamisesta.

Lähde: Aamulehti, Alakerta (10.9.2010)

Neti Neti - Managing Myself

Today's post is a link. I had a great pleasure to be interviewed by my namesake and a close friend of mine Tero Isokauppila in his excellent Self-Leadership blog Neti Neti. As you might have noticed we share ideas through our blogs. For those who haven't found Tero's Neti Neti blog yet, I highly recommend to pay a visit. It's simply the best Self-Leadership blog I know and contains a lot of interesting material around the theme.

To Neti Neti Blog.

Monopoly

Kuten aikaisemmassa blogissa mainitsin, sain joululahjaksi lautapelien kuninkaan eli Monopolyn. Toisin kuin monet muut lautapelit, Monopolya ei voi pelata vain ajanvietteenä, Monopolyssa on pakko voittaa. Pelin idea on hyvin yksinkertainen, sääntöjen mukaan "Pelissä ostetaan, vuokrataan ja myydään omaisuutta. Varakkain pelaaja on voittaja.".

En myönnä ottavani peliä yhtään tosissaan, mutta hain kuitenkin kirjastosta Alan Axelrodin kirjan Kaiken minkä opin bisneksestä opin pelaamalla Monopolia. Kirja itsessään on huono, mutta peli niin hieno, että tässä muutama vinkki pelipöytään.

Monopolyn keskeisimmät opetukset

1) Kassavirta on kuningas

Jokainen pelaaja saa alussa 1500 rahaa, minkä jälkeen kassanhallinta on tasapainoilua investointitahdin ja riittävän käteiskassan välillä. Pelin keskeisin oppi on kuitenkin ymmärtää kassavirran merkitys eli nykyisten ja tulevien tulo- ja menovirtojen hahmottaminen. Suurikaan kassa ei itsessään riitä, jos oletettu menovirta on suurempi kuin tulovirta.
Kierroksen oletettu kassavirta on mallinnettavissa. Kierroksen kiertämällä saa 200 rahaa ilman poikkeuksia ja oletettava menovirta kasvaa sen mukaan, miten paljon kilpailijoilla on monopoleja ja niillä rakennuksia. Suhteuta kassasi tähän, koska kassakriisi johtaa syöksykierteeseen, jossa omaisuudesta joutuu luopumaan alle niiden käypien arvojen.

2) Arvonmääritys

Lainhuudatustodistuksissa ja pelilaudassa on painettuna tonttien hankintahinnat. Nämä ovat kuitenkin vain alkuperäiset hankintahinnat, jolla ruutuun osunut voi ostaa tontin pankilta itselleen. Kun tämä kauppa on tehty, ei painetulla luvulla eli historiallisella arvolla ole muuta merkitystä kuin panttausarvo pankille (puolet painetusta arvosta). Ei siis pidä lukittautua laudassa lukevaan hintaan (historialliseen arvoon) vaan on ymmärrettävä, mistä tontin arvo todellisuudessa muodostuu. Ensinnäkin arvot ovat subjektiivisia eli eri tonteilla on eri henkilöille erilainen arvo. Jos joku omistaa kaksi samaa tonttia ja tarvitsee sinun omistaman kolmannen tontin saadakseen monopolin ja päästäkseen rakentamaan, on kyseisen tontin arvo hänelle hyvinkin arvokas. Toiseksi vapaana olevien tonttien määrän pieneneminen nostaa kaikkien tonttien arvoja. Lähtökohtaisesti tällöin huutokaupassa hinnat kohoavat ja jo omistamiesi tonttien arvot nousevat eli niiden kaupankäyntiarvo kasvaa. Kolmanneksi
tontista maksettavan arvon pitäisi perustua tulevaisuuden tuotto-odotuksiin. Eri tonteilla on erilaiset vuokratasot ja erilaiset tuotto-arvot, joten hinnanmuodostuksen tulisi perustua näihin tuottotasoihin.

3) Investoi, investoi, investoi

Kasvukerroin on Monopolyssa kova. Kun saat talon rakennettua vuokrahinnat kasvavat usein kymmenkertaisiksi. Jos kanssapelaajat eivät ole pitäneet huolta kassastaan, tarjoutuu ensimmäisenä monopolin kokoon saaneelle usein hyviä rokotuspaikkoja. Siksi ensinnäkin aina kun saapuu vapaalle tontille, kannattaa ostaa. Toiseksi aina kun joku jättää tontin ostamatta ja se tulee huutokaupattavaksi, kannattaa huutaa vähintään nimellishintaan asti ja usein jopa sen yli. Kolmanneksi kannattaa pyrkiä luomaan asuntopula investoimalla asuntoihin, ei hotelleihin. Asunnoista on Monopolyssa pula ja keinotekoisen asuntopulan luominen on oiva tapa estää kilpailijoita kasvamasta. Toki varoituksen sana, investointitahti on aina suhteutettava kassatilanteeseen eli oletettavaan tulevaan kassavirtaan.

Monopolyn matematiikkaa

Mahdollisia heittoyhdistelmiä on 36 kappaletta.

1/36 tuottaa summan 2
2/36 tuottaa summan 3
3/36 tuottaa summan 4
4/36 tuottaa summan 5
5/36 tuottaa summan 6
6/36 tuottaa summan 7
5/36 tuottaa summan 8
4/36 tuottaa summan 9
5/36 tuottaa summan 10
2/36 tuottaa summan 11
1/36 tuottaa summan 12

Tontti / Osumismahdollisuus
Ruskea / 24%
Vaaleansininen / 39%
Vaaleanpunainen / 43%
Oranssi / 50%
Punainen / 49%
Keltainen / 45 %
Vihreä / 44%
Tummansininen / 27%
Rautatiet / 64%
Laitokset / 32%

Fiksuimmat sijoitukset

Oranssi (osumatodennäköisyys 52,4% ja palautus 25% sijoituksesta jokaisella pysähdyksellä)
Punainen (osumatodennäköisyys 52% ja palautus 19% sijoituksesta jokaisella pysähdyksellä)
Keltainen (osumatodennäköisyys 47% ja palautus 18% sijoituksesta jokaisella pysähdyksellä)
Vaaleanpunainen (osumatodennäköisyys 46% ja palautus 19% sijoituksesta jokaisella pysähdyksellä)
Rautatiet (osumatodennäköisyys 46% ja palautus keskimäärin 16%)

Pelilaudan kiertäminen vie yleensä viisi vuoroa

Jokainen pelaaja heittää todennäköisesti tuplat kerran kierroksen aikana

Jokainen pelaaja saapuu todennäköisesti neljälle 28:sta tontista yhdellä kierroksella

Pelin alussa tarvitset pärjätäksesi 150-200 euroa käteistä. Jos kentällä on yksi monopoli, tarvitset 300 euroa käteistä. Sen jälkeen tarve kasvaa suhteessa monopolien määrään.

Poimintoja Monopoly-kirjasta

Bisnes on peli, maailman hienoin peli, jos osaat pelata sitä. - Thomas J. Watson Sr., IBM:n perustaja

Yhtäläiset mahdollisuudet tarkoittaa sitä, että jokaisella on sama mahdollisuus olla oppimatta mitään. - Laurence J. Peter, bisnesteoreetikko

Voitontahtoa löytyy kaikilta, mutta voittajia tulee niistä, joilla on tahtoa valmistautua. - Mark Cuban, koripallovalmentaja

Kaikki riippuu valmistautumisesta. Nooakaan ei ryhtynyt rakentamaan arkkia sateen jo alettua. - Warren Buffet

Raha on kuin lantaa. Jos levität sitä ympäriinsä, se tuottaa paljon hyvää, mutta jos kasaat sen yhteen paikkaan, haju on kamala. - Clint W. Murchison, amerikkalainen yrittäjä ja rahoittaja

Ainoastaan utelias löytää tilaisuuksia ja vain riskejä ottamalla niistä voi hyötyä. - Clarence Birdseye

Rohkeus on liike-elämässä ensimmäiseksi, toiseksi ja kolmanneksi tärkein asia. - Thomas Fuller, fyysikko ja filosofi

Lainaa rahaa tiettyyn hintaan, sijoita se tuottavammin ja pistä erotus taskuusi. Niin yksinkertaista se on. - Robert Goizueta, Coca-Cola Companyn entinen pääjohtaja

Bisnes ei ole tähtitiedettä. Olemme valinneet yhden maailman yksinkertaisimmista ammateista. - Jach Welsh

Yrityksille ei ole leposijaa kilpailuun perustuvassa taloudessa. - Alfred P. Sloan, General Motorsin entinen johtaja

Voittajat ovat ihmisiä, joilla on hauskaa - ja jotka saavuttavat tuloksia intonsa ansioista. - Tom Peters, kirjailija ja konsultti

Vaikeinta maailmassa on ymmärtää tuloveroja. - Albert Einstein

Älä koskaan mainitse liikeneuvotteluissa hintaa ensimmäisenä. - Sheikki Ahmed Zaki Yamani

Kapitalismi ilman konkurssia on kuin kristinusko ilman helvettiä. - Frank Borman, astronautti ja liikemies

Jos en luota johonkuhun, en anna hänelle lainaa, vaikka hänellä olisi kaikki maailman vakuudet. - J. P. Morgan

Rahan tekeminen ei pakota ihmistä toimimaan kunniaansa tai omaatuntoaan vastaan. - Paroni Rotschild, ranskalainen filantrooppi ja suurkapitalisti

Ole sellainen pelaaja, jolle muut eivät pane pahakseen hävitä. - Philip Orbanes, Monopoly-oppaan kirjoittaja

Liiketoimissa viillämme toistemme kurkkuja auki, mutta silloin tällöin istumme samaan pöytään ja käyttäydymme hyvin. - Aristoteles Onassis, kreikkalainen laivanvarustaja

Mitä pitää tehdä kun vastustajasi on hukkumaisillaan? Avaa vesiletku ja työnnä se hänen suuhunsa. - Ray Knoc, McDonaldsin perustaja

Ole ystävällinen ihmisille matkallasi ylöspäin, sillä kohtaat heidät taas jälleen matkalla alaspäin. - Wilson Mizner, hotellinomistaja

Yleensä ihmisten ura katkeaa ylimielisyyteen. - Micheal Eisner, Disneyn pääjohtaja

Käytä 50 000 dollarin sijoittamiseen yhtä paljon energiaa kuin käytit sen ansaitsemiseen. - Ivan Boesky, sijoittaja

Kapitalismin ongelmana ovat ihmiset, jotka eivät osaa johtaa yrityksiä. He haaskaavat pääomaa, antavat sen kuihtua pois. - Steve Forbes, Forbes-kustantaja

Osta osakkeita kuin ruokatavaraa, äläkä kuten hajuvettä. - Warren Buffet

Pysyäkseen pystyssä yhtiön täytyy pyrkiä lisäämään arvoaan pitkällä tähtäimellä eikä juosta nopean rahan perässä. - Charles G. Koch, Koch Industries-yhtiöiden toimitusjohtaja

Mikään halpa ei ole omistamisen arvoista. - Elisabeth Arden, amerikkalainen kosmetiikkatehtailija

Ahneus on hyvästä. - Gordon Gekko (Michael Douglas) Wall Street-elokuvassa

Mikäpä yhteiskunta ei rakentuisi ahneuden varaan? - Milton Friedman

Vapaa kilpailu on turhaa ja monopoli tehokas. - Don Vito Corleone hahmo Mario Puzon Kummisetä-elokuvassa

Monopoli on hirvittävä asia, kunnes omistat sen itse. - Rubert Murdoch, mediakonsernin omistaja

Vuosi 2009

Vuoden vaihde on sopiva hetki vanhan vuoden paketoimiselle ja tulevaisuuden kurssin tarkastamiselle, mikäli tätä ei tee jatkuvana prosessina. Lieneekö vanhenemisella vaikutuksensa, mutta nykyisin päivät, viikot, kuukaudet ja vuodet tuntuvat kuluvan älyttömän nopeasti. Onneksi myös onnellisesti. Vuosi 2009 oli sanalla sanoen mahtava vuosi, joka sisälsi monia kohokohtia. Tässä muutama poiminta vuoden paketoimiseksi.

Häät

Vuoden 2009 ehdoton kohokohta oli naimisiinmeno ja kaikki siihen liittyvä. Päivämäärän 18.7.2009 muistan todennäköisesti ikuisesti. Upea päivä, jolloin läheisimmät ihmiset yhtäaikaa koolla todistamassa onneamme. Tähän päälle vielä rento häämatka Karibialla ja Miamissa. Unelmaa. Kiitos Merja, kiitos bestman ja kaasot, kiitos häävieraat!

Valmistuminen (KTM)

Gradun tekeminen kokopäivätyön ohessa tietää pitkiä viikonloppuja yliopiston kirjastossa ja tietokoneluokassa. Kevät meni pakertaessa, kesä vääntäessä ja lopulta syksyllä koitti se viimeinen piste. Helpottava tunne, kun on vihdoin saanut paperit valmiiksi. Kiitos opiskelukaverit, kiitos Boomi, kiitos Tampereen yliopisto.

Marathon

Kesäkuussa 2009 lunastin lupaukseni ja juoksin elämäni ensimmäisen marathonin, Paavo Nurmi Marathonin Turussa ja syyskuussa ensimmäisen Pirkan Hölkän. Kuten blogissani kirjoitin, marathon on ei ole 42km juoksu vaan useamman kuukauden kestävä matka. Hieno harrastus ja varsinaisen suorituksen jälkeen maalissa on euforinen fiilis. Syksyllä löysin personal trainerikseni Heikki Harjun, jonka avulla harjoittelu- ja ravintomaailma on mennyt aivan uudelle asteelle. Energiaa riittää! Kiitos Tero Isokauppila, Heikki Harju ja kaikki matkan varrella kannustaneet.

Unelmatyö

Joulukuussa 2008 olin juuri aloittanut unelmatyössäni. Vuoden aikana opin enemmän kuin KTM-tutkinnossa yhteensä. Hieno yhtiö, tekemisen meininki ja upeat työkaverit. Kiitos kollegat.

Blog

Tämä blogi on nyt puolen vuoden ikäinen baby. Kirjoittaminen ja ajatusten jakaminen ovat osoittautuneet hyväksi kokemukseksi. Kirjoitusintoa riittää ja oma ajattelu on kehittynyt. Blogin kautta olen saanut arvokkaita ajatuksia ja vinkkejä, jotka muuten olisivat jääneet saamatta. Kiitos kaikki kommentoijat ja lukijat.

Kirjavinkkejä

Varsin moni kavereistani lukee hyvin paljon ja hyvin erilaista kirjallisuutta, joten kirjavinkkien kautta on tullut löydettyä teoksia, joita ei muuten kenties tulisi löydettyä. Toisaalta tätä kautta on myös välttänyt muutaman pommin ja säästänyt näin aikaa paremmalle tuotannolle. Ohessa muutama vinkki lukemisen arvoisista kirjoista sekä myös muutama vinkki kirjoista, jotka kannattaa jättää väliin. Listat eivät ole missään järjestyksessä vaan sekalaisia huomioita erinäisistä teoksista, joita on tämän vuoden aikana tullut tavattua.

Suositeltavaa luettavaa

1) Fingerpori-sarjakuvat

Aamulehdessä ja Helsingin Sanomissa ilmestyvä sarjakuva kirjoiksi koottuna. Tämä huumori uppoaa totaalisesti. Sairaan hyvä!

2) Risto Harisalon ja Ensio Miettisen teokset

Olen tässä blogissa kirjoittanut teoksista Klassinen liberalismi ja Luottamuspääoma. Näiden lisäksi löytyy mm. Globalisaatio ja Vastuuyhteiskunnan peruslait, Epäsuosittuja ajatuksia yhteiskuntapolitiikasta, Perheyritys avotaloudessa ja globalisaatiossa sekä Hyvinvointivaltio - houkutteleva lupaus vai karvas pettymys. Erinomaista klassisen liberalismin mukaista ajattelua suomeksi kirjoitettuna. Haastaa monia nykykäsityksiä ja istuu arvomaailmaani.

3) Barbarians at the Gate: The Fall of RJR Nabisco

Yrityskauppakirjallisuuden klassikko. Yli 600-sivuinen järkäle RJR Nabiscon valtauksesta on sekä viihdyttävä että opettava kuvaus yrityksen valtataistelusta. Ehdoton luettava kaikille yrityskaupoista kiinnostuneille.

4) John C. Maxwell: Asenne ja Norman Vincent Peale: The Power of Positive Thinking

Nämä kirjat auttavat kehittämään omaa ajattelua. Maxwellin teos sisältää hyviä huomioita asenteesta ja sen merkityksestä elämässä. Pealen Positiivisen ajattelun voimaa minulle suositteli useampi henkilö. Vaikka kirja onkin korostuneen uskonnollinen, pidin silti lukemastani.

5) Commercial Due Diligence: The Key to Understanding Value in an Acquisition

Peter Howsonin kirjottama kattava opus yrityskauppoihin liittyvästä kaupallisesta due diligencesta. Tämä opus antaa paljon työkaluja yritysten analysoimiseen ja auttaa ymmärtämään, mitä ollaan ostamassa ja mistä ollaan maksamassa. Ammattikirjallisuutta alasta kiinnostuneille.

6) Timo Rope: 100 keinoa tehostaa liiketoimintaa

Kirja koostuu sadasta lyhyestä kiteytyksestä, jotka onneksi eivät ole perinteisiä kliseitä vaan havaintoja käytännön liike-elämästä. Todella napakka teos niin tyyliltään kuin sisällöltään. Suositeltavaa luettavaa kaikille yritysmaailmassa.

7) Rakkaudella Hynynen

Vähän erilaista kirjallisuutta muihin listalla oleviin verrattuna, mutta Kotiteollisuuden Jouni Hynysellä on oiva kyky kirjata havaintoja suomalaisesta elämänlaadusta ja etenkin naisista. Toisinaan sitä haluaa lukea kirjoja, jotka eivät vaadi ajattelua, ja tämä on juuri sitä. Ronski kielenkäyttö saa nauramaan.

8) Milton Friedmanin tuotanto

Kenties kautta aikain maailman suurin talousnero. Friedmanin teokset ovat parasta oppia nykyaikaisesta talousjärjestelmästä ja kaiken lisäksi viihdyttävää luettavaa. Harvat teokset saavat minua niin innostumaan kuin Friedmanin kirjat ja haastattelut. Näiden kirjojen pitäisi kuulua vähintään kauppakorkeakoulujen opetusmateriaaliin, mutta valitettavasti niissä luetaan mielummin Keynesiä, jos sitäkään.

9) Michael Porterin tuotanto

Jos Friedman on suurin talousnero on Porter kiistatta maailman suurin strategiaguru. Aika harvassa ovat yrityskirjat, joissa ei jotenkin viitattaisi Porteriin. Harva on kuitenkaan lukenut alkuperäisiä teoksia, jotka ovat kattavia, perusteellisia ja ajatuksia herättäviä. On parempi lukea kerralla alkuperäinen klassikko kuin lukea kymmenen heikkoa jäljitelmää. Hauskinta on, että nämä kirjat löytyvät Akateemisesta kirjakaupasta n. 16€/kpl, kun olemattomien strategiakonsulttien kirjat maksavat 50-70€/kpl.

10) Filosofien klassikkoteokset

Jos kirja on säilyttänyt asemansa useamman vuosisadan ja saavuttanut klassikon aseman, on siinä oltava jotain erityistä. Kuten Porterin osalta, pätee myös yleisemmin se ajatus, että on parempi lukea kirjailijan/ajattelijan alkuperäisteos kuin kymmenen heikkoa jäljitelmää. Adam Smithiä siteerataan toistuvasti, mutta harva on lukenut The Wealth of Nationia. Myös filosofien kuten John Locken, Friedrich Nietzschen, Platonin yms. alkuperäisten teosten lukeminen kannattaa. Nämä teokset ovat usein varsin raskaita luettavia ja vaativat keskittymistä, mutta varsin usein huomaa, että teokset ovat huomattavasti rikkaampia ja monipuolisempia kuin näihin henkilöihin yleisesti liitetyt sitaatit.

Nämä teokset suosittelen jättämään väliin ajan säästämiseksi

1) Tommy Hellstenin tuotanto

Yhden kirjan lukemalla selviää pääajatus, loppu on vain saman ajatuksen toistamista.

2) The Long Tail (Chris Anderson)

Koko kirja yrittää todistaa, kuinka verkkokauppa lisää marginaalituotteiden kysyntää. Idea ei vain kanna kirjaksi asti.

3) Öky - kirja ilmiöstä

Ostin, kun sain eurolla poistokorista, mutta sisältö ei ole edes sen arvoinen.

4) Strateginen äly (Reijo Ikäheimonen)

Kirjan nimi kuulostaa niin houkuttelevalta, että tartuin ansaan. Sisällöstä puuttuvat sekä strategia että äly.

5) Viestintäkirjallisuus

Olen tämän syksyn aikana lukenut noin 10 yrityksen viestintää käsittelevää teosta ja todennut ne sisällöltään varsin vaatimattomiksi. Viestinnän strategiat, Hyvä yritys - strateginen maineenhallinta, Sijoittajaviestintä, Sijoittajaviestintä strategisena työkaluna, Markkinamaine jne. Aihe on kiinnostava, mutta miksi suomenkielinen kirjallisuus aiheesta on varsin kevyttä käsien heiluttelua.

6) Kilpailijaseuranta (Anneli Pirttilä)

Aihe on kiinnostava ja olen yrittänyt löytää siitä kertovaa kirjaa, mutta tämä teos ei kyllä antanut juuri mitään. Joudun jatkamaan etsintääni.

7) Tutkijoiden väitöskirjansa pohjalta kirjoittamat kaupalliset teokset

Varsin usein tutkijat kirjoittavat väitöskirjansa pohjalta yritysjohdolle suunnatun kaupallisen kirjan. Olen lukenut nyt useamman tällaisia teoksia ja nimiä mainitsematta pääsääntöisesti nämä teokset ovat olleet epäonnistuneita. Harva tutkija pystyy kirjoittamaan kaupallisesti kiinnostavaa kirjaa, jossa pystyttäisiin tuomaan tutkimuksen teema kiinnostavalla tavalla käytäntöön.

8) Menestyneen teoksen jälkeinen toinen teos

Myyntimenestystä seuraa varsin usein sisällöltään vähäpätöinen jatko-osa. Toki poikkeuksiakin löytyy, mutta liian usein paukut on käytetty ensimmäiseen menestysteokseen ja toinen teos on puskettu markkinoille, vaikka eväät onkin jo syöty. Tyypillistä on, että jollain muulla alalla menestyneestä teoksesta tehdään toisena yritysjohdolle suunnattu versio, koska sillä nähdään kaupallista arvoa. Nämä business-versiot ovat varsin usein floppeja, joissa ei ole juurikaan uutta sisältöä ja asian tuominen uuteen kontekstiin ontuu.

Lähiaikona luettavia kirjojen listalta löytyvät mm.

1) Koneen Ruhtinas - Pekka Herlinin elämänkerta

2) Jens Lapidus: Rahalla saa

3) The Snowball - Warren Buffetin elämänkerta

4) Dambisa Moyo: Dead Aid

5) Robin Sharman teokset

6) Anthony Robbinsin teokset

7) Omistajuutta käsittelevä kirjallisuus (esim. Ownership and Control)

8) David Rothkopf: Superclass

9) Benjamin Graham: The Intelligent Investor

10) Kari Outi: Rahapeli. Pöydässä Kai Mäkelä

Joulurentoutuminen

Viimeisimmästä blogikirjoituksesta on vierähtänyt kolmisen viikkoa. Silti en esitä pahoitteluitani harvasta päivitystahdista, koska teen tätä vain itselleni omasta ilosta. Joskus mielenkiinto on vain muualla ja kirjoittaminen ei tunnu kivalta, joten silloin on annettava aikaa muille asioille.

En ole koskaan ollut jouluihminen. En vain syty siitä kaikesta hössötyksestä, mitä jouluun liittyy. Kuitenkin joulun ajasta on muodostunut minulle tärkeä, koska se on hetki pysähtyä, rauhoittua ja rentoutua. Unohtaa kaikki arkinen, nukkua hyvin, syödä, lukea ja vain olla.

Lapsuuden jouluista päällimmäisinä mieleen jäi pukin tuomat pelit. En tiedä, missä iässä sitä ihminen alkaa jälleen innostumaan lapsuutensa aikaisista asioista, mutta huomaan olevani jälleen innoissani kuin pikkupoika pelaamisesta. Rakastan voittamista ja vihaan häviämistä, joten aina kun pelataan, pelataan täysillä ja tosissaan. Usein aivan liian tosissaan.

Joulun alla sain itseltäni joululahjaksi Gran Turismon Playstationille ja heti ensimmäisestä kaarteesta lähtien olin koukussa. Sitä peliä ei voi vain lopettaa kesken! "Ajan vielä yhden pätkän"... "No ehkä vielä yhden" ja sitten huomaakin ajaneensa koko illan silmät ristissä ja rystyset kipeänä, kun ei vain voi myöntää, että tietokone on nopeampi. Voiko miehelle olla mitään koukuttavampaa, kuin se, että kilpaa ajamalla voi tienata lisää rahaa, jolla voi ostaa hienompia autoja?

Toinen takuuvarma koukuttaja on jokavuotinen NHL. Voi veljet, kuinka paljon tätä tuli junnuna tahkottua! Kaksinpelit parhaiden kavereiden kanssa olivat todellisia trillereitä - ja niin ne ovat yhä. Vaikka ikää on tullut 15 vuotta lisää, ottaa matsin häviäminen yhä yhtä lujille. Tämän suhteen mikään ei ole muuttunut.

Tänä jouluna toteutui myös pitäaikainen toiveeni, kun sain vihdoin lahjaksi lautapelien kuninkaan eli Monopolyn. Peli on tarkoitettu 8+ ikäisille, mutta tämän pelin suhteen kuulun ikuisesti kohderyhmään. Peli on puhdasta kapitalismia! Pelin tarkoituksena ei ole vain kerätä kiinteistösijoittamisella mahdollisimman suurta omaisuutta vaan ajaa kanssapelaajat konkurssiin. Ostamista, myymistä, suunnittelemista, rakentamista, arvonnousuja ja ennen kaikkea kovaa kaupankäyntiä. Tästä ei lautapeli parane!

Toinen lautapelien kuningas on tietenkin shakki. Shakki on peli, jota voisin hyvinkin harrastaa, mikäli olisi enemmän aikaa. Nyt pelikavereiden puuttuessa shakkiharrastus on jäänyt varsin vähäiseksi. Parhaimmillaan syvällinen strategiapeli, jossa ajattelu on avain menestykseen. Samantasoisen pelaajan kanssa tässä pelissä saa todellisia haasteita aivonystyröilleen ja oppii malttamaan mielensä, koska hätiköinti johtaa auttamatta häviöön.

Näissä peleissä olen aina valmis ottamaan haasteen vastaan...

Teatteria Tampereella

Tampere on todellinen teatterikaupunki. Väittäisin, että jopa Suomen paras. Tarjonta on monipuolinen ja pääsääntöisesti rahoillensa saa vastinetta hyvänä viihteenä. Tunnustan olevani nimenomaan kevyen teatteriviihteen ystävä. En vain jaksa seurata raskaita, synkkämielisiä ja pitkäveteisiä perusnäytöksiä. Erityisesti stand-up iskee kovasti! Onneksi myös teatterit ovat alkaneet vastaamaan nuoremman sukupolven erilaiseen kysyntään ja jokaisen tamperelaisen teatterin tarjonnasta löytyy mielenkiintoisia kappaleita myös nuoremmalle kohderyhmälle.

Vaikka teatteri on viihdettä ja elämystaloutta, olisi sen palvelupaketissa vielä paljon parannettavaa. Palatsiteatteri on tässä positiivinen poikkeus, koska siellä teatterielämykseen on yhdistetty illallinen ja illanvietto. Kaljaa katsomoon, sanon minä! Tai ainakin jotain virvokkeita. Nyt ennen esitystä ei ole juurikaan palvelutarjontaa tai oheisohjelmaa (ruokaa, lämppäriä tms), vaikka ihmiset voisivat hyvinkin tulla etukäteen nostattamaan tunnelmaa. Esityksen ajan kärvistellään ilman mitään tarjoiltavia, vaikka tuskin ketään haittaisi pienet virvokkeet. Puoliajalla on sitten tehtävä valinta vessajonon tai juomajonon välillä ja jonotuksen jälkeen kietaistava virvoikkeet yhdellä huikalla huiviin kun kello jo kilkattaa toiselle puoliajalle. Esityksen jälkeen ihmiset suuntaavat kotiin, kun he potentiaalisesti voisivat vielä jäädä "jatkoille" ja viihtymään. Saatan olla väärässä, mutta jotenkin tuntuu, että teatterit voisivat ottaa asiakkaistaan vieläkin enemmän irti ja tehdä bisnestä oheispalveluilla. Nyt keskiostos on tuskin paljon muuta kuin lippu ja kahvikuppi.

Viimeisen vuoden aikana on tullut nähtyä kymmenkunta eri esitystä. Vaikka taidetta ei mukamas saisi asettaa paremmuusjärjestykseen, näin minä nämä arvostelisin.

Luolamies


Riku Suokas toi Luolamiehellään stand-upin pysyvästi Tampereen teatterikartalle. Paras koskaan näkemäni teatteriesitys. Yhden miehen parituntinen yksinpuhelu miehen ja naisen välisestä suhteesta on alusta loppuun saakka loistava. Esityksessä on selkeä juoni, mikä tekee sen normaalia stand-upia haastavammaksi esittää, mutta Suokas suoriutuu siitä täydellisesti. Toinen toistaan osuvampia havaintoja, jotka pistävät ihmisen hervottomaan tilaan eikä naurulle tule loppua. Tästä esityksestä lähtiessä leijuu ilmassa niin hyvälle tuulelle se saa. Ehdottomasti pakko nähdä, ehkä jopa useammin kuin kerran.

Ei mainoksia!

Ismo Leikolan stand-up show on yksinkertaisesti mahtava! Liki kaksituntinen yhdenmiehen yksinpuhelu, jossa katsoja saa kärsiä vatsan kouristelusta koko esityksen ajan. Hervotonta huumoria liukuhihnalta. Selvästi huomaa, että Leikola on terävä ajattelija ja kielen käyttäjä, niin nerokasta ja oivaltavaa huumori on. Vaikka show:ssa on punainen lanka, ei käsikirjoitusta huomaa vaan Leikolalla on lava hallussa ja hän elää tilanteessa. Kyllä, katsoisin mielelläni myös uudestaan.

Vuonna 85

Useamman vuoden jo Tampereen teatterin ohjelmistossa pyörinyt esitys, mikä kertoo sen saavuttamasta suosiosta. Suosio ei ole tullut suotta. Niin tamperelaista, niin kliseistä ja niin menevää. Eihän manserockista vain voi olla pitämättä! Vuonna 85 on teatteriesitys, jossa katsojat elävät esityksessä mukana ja yleisöstä aistii hyvän fiiliksen. Toimii!

Suuri kurpitsa

Stand-up show, jossa esiintyi Heli Sutela, Jaakko Saariluoma, Riku Suokas ja jenkkivahvistus Dave Fulton. Kaikki neljä onnistuivat esityksissään, joten kokonaisuus oli ainutkertainen naurupaketti. Fulton on stand-upin kovia nimiä ja hänen näkeminen livenä Tampereella oli erittäin tervetullutta. Miehen Youtube-pätkät ovat uhrattujen minuuttien arvoisia. Hienoa, että tästä konseptista on tullut eri kokoonpanoilla Halloween-perinne.

Andre Wikström-show

En aikanani oikein syttynyt television W-tyyliohjelmalle ja siinä esiintyneelle Andre Wikströmille. Vaikutti nokkelalta kaverilta, mutta televisiorooli oli kenties liian asiallinen. Stand-up lavalla Wikström on sen sijaan elementissään. Mielikuva ja ulkoasu viestivät korostuneesti asiallisuutta ja suomenruotsalaisuutta, mutta kun suusta tulee hervotonta huumoria, yhdistelmä vain toimii täydellisesti. Wikströmin jutut ovat ennen kaikkea nokkelia ja hyväntahtoisia, mutta niin höveliä, että ne vievät mukanaan. Nämä jutut jäivät mieleen ja nauran niille vieläkin tilanteissa, joissa ei välttämättä pitäisi. Esimerkiksi eräs Amy Winehousen kappale ei ole tämän esityksen jälkeen entisensä ja humppabändejä ei vain enää voi katsoa vakavissaan. Palatsiteatterissa illallisen kera erinomainen paketti.

Jukka Puotila-show


Jukka Puotila on tehnyt showtaan ennen kuin Suomessa on vielä edes puhuttu stand-upista. Puotila onkin Show isolla ässällä, ei niinkään stand-upia. Hän on ennen kaikkea erinomainen imitaattori ja imitoitavien ihmisten skaala on laaja. Kaikki kärkikaartin poliitikot, urhelijat, talousihmiset, muusikot jne manikyyreineen tulee käytyä läpi parituntisen tykityksen aikana. Tämä on todellakin taitoa vaativaa taidetta! Hahmoista mieleen jäivät erityisesti Björn Wahlroos, Kimi Räikkönen, Erkki Tuomioja ja Sauli Niinistö. Sen sijaan Alexander Stubb-imitaatio ei toiminut, lieneekö syynä se, että hahmo on liian tuttu tai sitten vain Puotila ei saanut hänestä parasta irti. Kaiken kaikkiaan kunnioitettava huumorikattaus.

Kolmistaan

Tampere talossa järjestetty stand-up ilta, jossa esiintyivät Andre Wikström, Krisse Salminen ja Jaakko Saariluoma. Jaakko Saariluoman esityksen olin kuullut aikaisemmin ja hänen shownsa oli taattua tavaraa. Aihepiiri navan alapuolella ja mitään ei säästetty. Ansaitsi aplodinsa. Krisse Salmisen persoonaan en ole television välityksellä ihastunut. Ei vain läppä uppoa. Eikä se kyllä uponnut showssakaan. Joitain ihan ok väläytyksiä, mutta juttu pyörii ehkä liikaa hänen roolihahmonsa ympärillä ja paukut tuntuvat väliin jäävän vajaiksi. Andre Wikströmin kuulin tässä tilaisuudessa ensikertaa ja hän oli selvästi kolmikon paras. Erinomainen esitys ja etenkin VR:n palvelu pistettiin kunnolla ironiseen valoon.

Beatles

Palatsiteatterin Beatles-show on hyvä, mutta ei kuitenkaan häkellyttävän hyvä. Ehkä sen painoarvoa laskee se, että sitä tulee verrattua helposti Vuonna 85-esitykseen, jolle Beatles häviää mennen tullen. En myöskään koskaan ole tutustunut Beatlesin tuotantoon, tykännyt heidän musiikistaan tai elänyt Beatlesmania-aikaa, joten minulla ei ole samanlaista tunnesidettä esitykseen kuin monella muulla tuntui olevan. He varmasti tykkäävät myös esityksestä minua enemmän. Jotenkin esitys oli myös tarinaltaan surumielinen, vaikka kappaleet saivatkin porukan svengaamaan. Ei huono esitys, mutta ei pärjää tässä sarjassa.

Luolanainen

Vaikka Luolanaisen alussa Anu Raipia yrittää todistaa, että Luolanainen ei ole vastakohta Luolamiehelle, tulee hän itsekin verraneeksi esityksiä keskenään. Vertailulta ei vain voi välttyä niin ilmeiseltä vastavedolta se vaikuttaa. Vastaveto päättyy vain nolosti, sillä luolamies vie voiton 100-0 kaikilla mittareilla. Suurin ero tulee esittäjissä. Riku Suokas on stand-up-koomikko, jolla on karismaa ja lava hallussa. Anu Raipia on näyttelijä, joka vetää näytelmää vuorosanoilla. Luolamiehen juoni on yhtenäinen ja etenevä, Luolanaisen epäselvä ja poukkoileva. Luolamiehessä sitä vain nauraa hervottomana, Luolanaisessa hyvähtelee hieman vaivautuneena, kun juttu yrittää olla tekohauska. Sorry, ei vain toiminut, enkä voi suositella.

Pirkan Hölkkä

Sunnuntaiaamu. Herätyskello soi 5.50. Ulkona +4C, sysipimeää ja vettä sataa. Edessä bussimatka paperityöläisten kaupunkiin eli Valkeakoskelle, josta on tarkoitus taittaa juosten 33km matka Tampereelle. Tätä on Pirkan Hölkkä.

Lähtölaukaus ammuttiin ja noin 2000 hengen joukko säntäsi metsään määränpäänään Tampereen Aikuiskoulutuskeskus. Sain vinkin, että lähdössä kannattaa oikeasti olla nopea, koska reitin varrella ohittaminen on vaikeaa. Tämä osoittautui todeksi. 

Tavoitteena oli lähteä alittamaan 3 tunnin aikarajaa, mutta jo hyvin alkuvaiheessa käy varsin hyvin selväksi, että tällä reitillä, tässä kelissä ja tässä maastossa kolmen tunnin alittaminen tulisi olemaan erittäin haastavaa. Reitti juostaan pääosin pohjustattomilla ja kivisillä metsäpoluilla. Sateen myötä polut ovat rapavelliä ja kivet liukkaita. Ei mikään ihannekeli taivaltaa. 

Sovitan vauhtini 6min/km vauhtiin, joten ensimmäinen kymppi taittuu vajaaseen tuntiin. Kympin kohdalla uusi ipod suffle alkaa reistailemaan ja soittamaan jotain hemmetin Lauri Tähkää siten, että en saa vaihdettua kappaletta. Säädin yksinkertaisesti vain hajosi. Lauri Tähkää ei kyllä pysty kuuntelemaan, joten pakko luopua koko soittimesta. Tulee hiljaista. Kun ei ole muutakaan tekemistä, kiristän vauhtia. 

Kahteenkymppiin menee suht kivasti ja puolimaraton sujui etuajassa 1:54. Seuraava kymppi onkin sitten kituuttamista. Maastossa on reippaita ylä- ja alamäkiä sekä pitkiä aukeita suoria, jotka ovat henkisesti kaikkein masentavimpia. Ei kiinnostaisi juosta pätkääkään, mutta eipä sitä voi jäädä metsäänkään itkemään. Tankkauspisteitä on suhteellisen harvakseltaan, joten oma juoma tai energiageelit olisivat tässä kohtaa olleet tarpeeseen. Yritän vain keskittyä hengitystekniikkaan ja pitämään paketin kasassa ettei maitohapot pahemmin pääse iskemään.

Lopulta 28km kohdalla alkaa taas henkinen voitto häämöttämään. Viisi kilometriä maaliin ja maasto muuttuu hyväpohjaiseksi lenkkipoluksi, joten voi kiristää vauhtia. Vilkaisu kelloon: kolmen tunnin alitus ei ole mahdollinen, mutta 3:15 alittaminen on saavutettavissa. Siitä uusi tavoite ja lisää hanaa. Selkiä tulee enemmän vastaan kuin menee ohitse. Se on hyvä merkki. Reitillä on yleisöä harvakseltaan, joten siitä ei saa samanlaista lisäpuhtia kuin esimerkiksi kaupunkimaratoneilla. Loppukilometrit rullaavat kuitenkin suhteellisen lennokkaasti. 

Loppusuora on tylsä, siinä on ohittaminen kielletty. Ylipäätään maalissa on tyhjä olo. Ei viitsi edes tuulettaa, koska eihän tämä maratonin jälkeen ole mikään juttu. Toisaalta on hyvä fiilis siitä, että tuli tämäkin koettua ja homma meni hyvin, mutta silti tämä tunne ei jotenkin tänään pysty kompensoimaan matkan aikana kärsittyä mielipahaa. Oli vain tuskainen taival kaiken kaikkiaan. Loppuaika 3h 13min on hyvä. Olen tyytyväinen. Enempää ei olisi irronnut. Keskikilometrivauhti on alle 6min, joten hyvällä baanalla se mahdollistaisi neljän tunnin alituksen maratonilla. Peruskuntokausi 1:n testijuoksuksi voisi siis sanoa, että oikeaan suuntaan ollaan menossa. Kiitos trainerille!

Jääkiekkokortit

Varmasti lähes jokainen 80-luvulla syntynyt miespuolinen henkilö on jossain vaiheessa 90-lukua kerännyt jääkiekkokortteja. Ala-asteikäisenä ne tuntuivat ainakin omassa lähipiirissäni olevan todellinen boomi, kaikki keräilivät kortteja. Joillekin korttien keräileminen ja jääkiekon seuraaminen oli intohimo ja elämää suurempi asia. Suosikkipelaajat ja -joukkueet olivat selvillä, niistä tiedettiin lähes kaikki ja näihin esikuviin pyrittiin samaistumaan. Toisille korttien kerääminen oli enemmän joukkoon kuulumista. Jääkiekko ei niinkään kiinnostanut, mutta kortteja piti kerätä pääasiassa sosiaalisesta paineesta. 

Itse kuuluin ensimainittuun ryhmään. Kortit olivat minulle todellakin elämää suurempi juttu, joihin pystyin käyttämään käsittämättömän paljon aikaa ja rahaa. Noin 15km yhdensuuntainen polkupyörämatka lähimpään korttikauppaan, vaikka vesisateessa, ei ollut ongelma, jos teki mieli saada lisää kortteja. Porin ja Tampereen korttikauppoihin oli säännöllisin väliajoin pakko päästä. Keräilykokoelman kartuttaminen oli kuin huume, johon olin koukussa. Korttien arvot listaava Beckett oli Raamattuni ja usko kokoelmani arvokkuuteen silmitön. 

Aikuistumisen ja korttiboomin katoamisen myötä keräilyharrastus kuitenkin jäi. Missään vaiheessa en ole kokoelmiani raskinut myydä vaan olen halunnut säilyttää ne hyvässä tallessa ajatuksella siirtää ne perintönä "isältä pojalle". Tänään Aamulehteä lukiessani intoni heräsi uudelleen, kun luin  juttua eilen Tampereen Vapriikissa järjestetyistä kansainvälisistä jääkiekkokorttimessuista. Juttua lukiessa iski suunnaton harmitus, etten ollut tapahtumaa aikaisemmin huomannut ja etten kyennyt siihen osallistumaan. Olisin todellakin halunnut osallistua. En tunnusta olevani kaikkea vanhaa kamaa haaliva orava, eikä keräilyharrastus ole jääkiekkokortteja lukuunottamatta kiinnostukseni kohde, mutta jokin kiekkokorttien keräilemisessä ja kokoelman kartuttamisessa kuitenkin kiehtoo. 

Tarkemmin harkittuani tulin johtopäätökseen, että kiekkokorttien kerääminen varhaisessa elämän vaiheessa on opettanut minulle ainakin seuraavat viisi asiaa: 

1. Tavoitteellinen säästäminen

Jos halusi saada jonkin tietyn arvokkaamman kortin tai kasvattaa kokoelmaansa, oli opittava säästämään sitä varten tai tehtävä töitä tienatakseen rahat tavoitteen toteuttamiseen. Oli myös opittava punnitsemaan vaihtoehtoja nimittäin yhden arvokkaamman kortin saaminen edellytti usein sitä, että luopui useamman halvemman kortin hankinnasta. Tämä toiminta opetti yleisemminkin rahan käyttöä. Arvokas oppi, joka pätee myös muihin asioihin kuin jääkiekkokortteihin. 

2. Kaupankäynnin alkeet

Iso osa koko keräilyharrastuksen kiehtovuudesta oli korttien vaihtaminen ja kaupankäynti kavereiden kanssa. Jos jollakin oli minun kokoelmastani puuttuva kortti tai minulla jonkun toisen kokoelmasta puuttuva kortti, alkoi armoton kaupankäynti ja treidaaminen. Muutaman markan arvoisten peruskorttien vaihdanta oli nappikauppaa, mutta parhaimmillaan vaihtoi omistajaa muutaman viikkorahan arvoinen paperinpala. Ahneus tuli kalliiksi ja vastapuolen hinku kannatti aina hyödyntää. Todellinen arvopaperikaupan alkeiskurssi ala-asteiässä!

3. Omaisuudesta huolehtiminen

Kortin arvo riippui aina sen kunnosta. Jos kortin kulmat olivat rypyssä, putosi arvo helposti puoleen. Oli siis opittava pitämään huolta omaisuudestaan. Korttikansioiden ylläpito opetti järjestelmällisyyttä ja huolellisuutta. Jälkeenpäin voi tehdä johtopäätöksen siitä, että pääsääntöisesti ne ihmiset, jotka eivät pystyneet pitämään huolta korteistaan, eivät ole myöskään myöhemmässä elämän vaiheessa pystyneet pitämään huolta omaisuudestaan eikä heille ole sitä juurikaan kertynyt. Sen sijaan huolellisille henkilöille on pääsääntöisesti iän myötä kertynyt myös muuta omaisuutta kuin vain keräilykorttikokoelma.

4. Käsitys arvosta

Kuten todettua, Beckett oli jääkiekkokorttien Raamattu, koska siinä julkaistiin kaikkien korttien arvot rahassa. Se kuinka uskottavia Beckettin arvot olivat tai kuinka hyvä likviditeetti eli rahaksi muutettavuus jääkiekkokorteilla oli, ja on yhä, on sitten toinen seikka. Siihen sijoittamiaan rahoja jääkiekkokorteista tuskin koskaan saa takaisin, enkä tunne ketään, joka olisi tällä toiminnalla päässyt rikastumaan, mutta nuorelle miehelle se opetti ainakin yhden asian, nimittäin sen, että arvopapereilla on erilaisia rahassa määriteltäviä arvoja ja keräilykokoelman kartuttamisen yksi keskeisiä ajatuksia oli arvonluominen. Selväksi tuli myös se, että toisilla asioilla on enemmän tunnearvoa kuin rahallista arvoa eli kaikki ei ole kaupan, vaikka joku olisi listahinnan valmis maksamaankin. Arvo on myös henkilökohtaista, koska jokin kortti on toiselle arvokkaampi kuin toiselle. 

5. Koijaaminen ja kaverit

Kuten todettua, kaupankäynti oli oleellinen osa keräilyharrastusta. Menestyksekäs kaupankäynti taas tarkoitti sitä, että pystyi ostamaan/vaihtamaan joltakin arvokkaan kortin selkeään alihintaan tai myymään/vaihtamaan jollekin arvottoman kortin selkeään ylihintaan. Kaikki keräilyharrastuksen parissa eivät olleet yhtä tietoisia eri korttien arvoista, joten pelin henki oli se, että yritettiin "koijata" tietämättömiltä arvokkaat kortit pilkkahintaan. 

Peruskikkoja oli oikeastaan kaksi: Ensinnäkin tietämättömiä kiinnostivat usein kiiltävät ja erikoiset kortit, joilla ei välttämättä ollut mitään tekemistä arvon kanssa. Näitä hyväksikäyttämällä yritettiin vaihtaa itselle arvopelaajien kortteja hyvällä vaihtosuhteella. Toinen keskeinen tekijä oli kaverit ja sosiaalinen paine. Parhaita kavereita ei koijattu vaan parhaat kaverit puhalsivat tottakai yhteen hiileen. Niinpä kaverit toimivat usein puhemiehinä uskotellen "koijattavalle", ettei hänen korteillaan ollut juurikaan arvoa ja että kauppa olisi hänelle ehdottomasti kannattava. Ala-asteikäiselle auktoriteetti ja ryhmäpaine oli tärkeämpi kuin tieto arvosta, joten kauppa kävi kivasti. 

Vaikka omasta mielestään sitä tietenkin teki vain loistavia kauppoja ja oli suorastaan korttikaupan mestari, on totuuden nimissä pakko todeta, että kyllä sitä itsekin tuli usein "koijatuksi", kun todelliset ammattilaiset olivat kyseessä. Voi veljet, kuinka paljon korttikaupat veikään meitä sinisilmäisiä junnuja! Ehkä tämän kaupankäyntitavan olisi pitänyt opettaa jotain myös moraalista...

Julkinen ostotarjous

Koska kokoelma ei ole koskaan täydellinen ja keräilyinnostukseni palattua, ilmoitain näin julkisen ostohalukkuuden seuraavien kokoelmien täydentämiseen: 

1) Pavel ja Valeri Buren kortit (kokoelmasta löytyy lähes kaikki rookie-kortista peliuran lopettamiseen, mutta joitain yksittäisiä kortteja ja harvinaisuuksia puuttuu)

2) Saku ja Mikko Koivun kortit (kokoelmassa on Sakun kortit rookie-korteista 90-luvun loppuun, Mikosta löytyy joitain alku-uran yksittäiskappaleita. Tätä kokoelmaa voisi täydentää)

3) Teemu Selänteen kortit (kokolemassa on Teemun kortit rookie-korteista 90-luvun loppuun. Tätäkin kokoelmaa voisi täydentää puuttuvilla)

Vaihdossa on tarjota esim seuraavia kokoelmia:

1) Wayne Gretzkyn kortit 90-luvulta (hajanainen, mutta laaja kokoelma legendaa)

2) Mario Lemieuxin kortit 90-luvulta (hajanainen, mutta laaja kokoelma toista legendaa)

3) Suomalaiset NHL-pelaajat (Näitä löytyy paljon aina Reijo Ruotsalaisesta, Teppo Nummisesta, Jere Lehtisestä jne tuoreempiin ja harvinaisempiin)

Jos siis kaappiesi pohjalta löytyy jotain kiinnostavaa, niin ilmoita kommenttikentässä tai ota yhteyttä.