Harrastelija, yrittäjä, palkkatyöläinen, omistaja vai sijoittaja?

Jatkona aikaisempaan erotteluun omistajan ja sijoittajan välillä, jatkan yhä käsitteiden määrittelyn problematiikkaa.

Milloin ruoanlaittaminen on harrastustoimintaa, yrittäjyyttä, palkkatyötä, omistajuutta tai sijoittamista?

Esimerkkinä ruoanlaitto

Minä laitan ruokaa. Syön. Nautin omasta aikaansaannoksestani.

Minä laitan ruokaa. Sinä syöt. Sinä nautit minun aikaansaannoksestani.

Me laitamme ruokaa. Me syömme. Me nautimme aikaansaannoksestamme.

Minä laitan ruokaa. Sinä syöt. Sinä nautit aikaansaannoksestani. Sinä maksat. Minä tienaan.

Minä laitan ruokaa. He syövät. He nauttivat aikaansaannoksestani. He maksavat. Minä tienaan.

Me laitamme ruokaa. He syövät. He nauttivat aikaansaannoksestamme. He maksavat. Me tienaamme.

Minulla on ravintolayritys. Kokki laittaa ruokaa. Asiakkaat nauttivat yrityksen aikaansaannoksesta. He maksavat. Yritys tienaa. Kokki saa palkan. Minä tienaan.

Meillä on ravintolayritys. Kokki laittaa ruokaa. Asiakkaat nauttivat yrityksen aikaansaannoksesta. He maksavat. Yritys tienaa. Kokki saa palkan. Me tienaamme.

Minulla on ravintolayrityksiä. Kokit laittavat ruokaa. Asiakkaat nauttivat yritysten aikaansaannoksista. He maksavat. Yritykset tienaavat. Kokit saavat palkan. Minä tienaan.

Meillä on ravintolayrityksiä. Kokit laittavat ruokaa. Asiakkaat nauttivat yritysten aikaansaannoksista. He maksavat. Yritykset tienaavat. Kokit saavat palkan. Me tienaamme.

Minulla on pörssilistatun ravintolayrityksen osakkeita. Kokit laittavat ruokaa. Asiakkaat nauttivat yrityksen aikaansaannoksista. He maksavat. Yritys tienaa. Saan osinkoa. Minä tienaan.

Meillä on pörssilistatun ravintolayritysten osakkeita. Kokit laittavat ruokaa. Asiakkaat nauttivat yrityksen aikaansaannoksista. He maksavat. Yritys tienaa. Kokit saavat palkan. Saamme osinkoa. Me tienaamme.

Pohdittavaksi

Esimerkin tarkoituksena on havainnollistaa harrastustoiminnan, yrittäjyyden, palkkatyöläisyyden, yrityksen omistamisen ja sijoittamisen eroavuuksia ja yhtäläisyyksiä. Itse toiminta eli ruoan laittaminen pysyy koko ajan samana. Vain tekijät, toiminnan organisointi ja hyödynsaajat muuttuvat.

Onko niin, että yritystoiminta alkaa silloin, kun hyödykkeestä maksetaan vastikkeena rahaa? Sitä ennen tapahtuva toiminta on vain harrastelijoiden puuhastelua? Vai onko niin, että yritystoiminta alkaa vasta silloin, kun toiminta on organisoitua ja virallista?

Entä milloin yrittäjyys muuttuu omistajuudeksi? Onko se silloin kun henkilö ei enää osallistu operatiiviseen toimintaan? Vai onko se silloin, kun henkilöllä on useampi kuin yksi liikepaikka?

Onko palkkatyö sitä, että toimitaan kiinteää korvausta vastaan? Mitä jos kokki onkin osakas. Tekeekö se hänestä yrittäjän? Tai jopa omistajan?

Mikä sitten erottaa omistajan sijoittajasta? Onko osakeomistuksen aikajänne erottava tekijä? Onko omistus epälikvidiä ja sijoitus likvidiä? Onko osuuden koolla merkitystä?

Esimerkissä toimitaan sekä yksin että yhdessä. Miten tulisi siis suhtautua kumppaneihin? Mitä lisäarvoa tuo kanssayrittäjä, kanssaomistaja tai kanssasijoittaja? Miten kumppanuus muuttaa toimintaa yksin toimimiseen verrattuna?

Helposti huomaa olevansa vanhojen käsitteiden vanki. Käsitteen muodostamaa mielikuvaa on vaikea muuttaa. Ehkä juuri siksi käsitteiden määritteleminen on usein tutkimuksen vaikein vaihe. Niin myös minulla.

Hyvä ravintola

Vieraillessani eri paikkakunnilla erityisesti Suomessa pyrin usein löytämään pienemmän, yrittäjävetoisen ravintolan ruokapaikaksi suurten ketjupaikkojen sijasta. Pienet paikat jäävät valitettavan usein löytämättä ja arvokkaat kokemukset kokematta yksinkertaisesti siitä syystä, että puuttuu paikallistuntemusta ja pienillä paikoilla ei ole varaa mainostaa yhtä näkyvästi kuin ketjuravintoloiden.

Hyvän ravintolan kriteerit: hyvä ruoka, hyvä palvelu ja hyvä tunnelma

Tiedon jakaminen hyvistä kokemuksista on arvokasta, joten päätin koota yhteen paikkakuntakohtaisen listan pienemmistä ruokapaikoista, joissa olen itse käynyt ja joita voin suositella. Käyttökokemukset ovat aina tapauskohtaisia ja henkilökohtaisia ja paikan taso voi vaihdella, mutta joka tapauksessa tässä listaa paikoista, joissa itse kävisin paikkakunnalla ollessani. Lista koostuu suomalaisista ravintoloista, jotka ovat yrittäjävetoisia tai yksityisesti omistettuja. S-ryhmän paikkoja tai muita suurempia ketjuja ei listalle lasketa. Lista ei ole kattava, joten pyydän kommentteina vinkkejä kriteerit täyttävistä ravintoloista ennen kaikkea Suomessa. Päivitän omaa listaani sitä mukaa kuin olen itse paikassa vieraillut ja paikan hyväksi todennut. Omat kriteerini ravintolan arvioinnissa ovat:

1) Hyvä ruoka (monipuolinen lista, hyvä hinta-laatu-suhde, ei välttämättä gastronomiaa mutta maistuvaa)

2) Hyvä palvelu (asiantuntemus, ystävällisyys, henkilökohtaisuus)

3) Hyvä tunnelma (muut ihmiset, paikan sisutus ja viihtyisyys)

Hyvät ravintolat Suomessa

Tampere

• Ravintola Coussica: Pitkään toiminut perinteinen ruokaravintola Kalevan kaupunginosassa. Aina hyvä ruoka. Usein täynnä, joten kannattaa tehdä pöytävaraus.
• Gastropub Tuulensuu: Kantapaikka. Kiitettävä palvelu, aina hyvä tunnelma ja ruoka maistuvaa. Suomen parhaita juomavalikoimia. Erityisesti iltapaikka.
• Gastropub Nordic: Samaa Gastropub-ketjua kuin Tuulensuu. Myöskin kiitettävä palvelu, laaja juomavalikoima ja ruoka maukasta. Erityisesti iltapaikka.
• Tiiliholvi: Perinteinen paikka yo-talon alakerrassa. Aina erittäin hyvä ruoka, ammattimainen palvelu ja idyllinen tunnelma.
• Neljä Vuodenaikaa: Ranskalainen keittiö Kauppahallissa. Erinomainen lounaspaikka keskustassa. Pieni paikka, leppoisa tunnelma. Usein makuelämyksiä.
• Astor: Perinteinen laatupaikka Tampereen ydinkeskustassa Keskustorin kulmassa.
• Finlaysonin palatsi: Klassinen rakennus Finlaysonin alueella. Hyvä illallispaikka, mutta erityisesti kesällä kiva terassi takapihalla. Ruoka laadukasta.
• Kasvisravintola Gopal: Kasvisravintola Tammelan kaupunginosassa. Pieni paikka, tarjolla maukasta kasvisruokaa.
• Edun Herkkukeidas: Lounasravintola Tullikamaria vastapäätä, josta saa hyvää kotiruokaa kätevästi linjastolta. Ei gourmet, mutta toimivaa perusruokaa.
• Pizzeria Napoli tai Pizzeria Dennis: Jos pizzaa tekee mieli niin jompi kumpi näistä. Napolissa laajempi lista, Dennis erityisesti turkulaisten mieleen.
• Maruseki: Japanilainen ravintola Hämeenkadun länsipäässä. Silloin kun sushia tekee mieli niin tämä on oikea valinta. Tyylikäs paikka ja kivoja japanilaisia makuelämyksiä.
• Ravintola SiipiWeikot: Suomen parhaat siivet. Ei terveellistä, mutta hyvää.

Hämeenlinna

• Ravintola Piparkakkutalo: Laadukas ja perinteikäs ravintola Hämeenlinnan keskustassa. Suomi-ruokaa a la cartena. Hyvä pysähdyspaikka Tampere-Helsinki välillä.
• Pizzeria-Ravintola Popino: Italialaistyyppinen ravintola, jonka lista on kuitenkin erittäin monipuolinen. Usein hyvä tunnelma.

Jyväskylä

• Ravintola Figaro: Jyväskylän laadukkain paikka. Olen aina saanut todellisia makuelämyksiä. Ei halvin, mutta paras.
• Old Bricks Inn: Pubi, jossa hyvä palvelu, hyvä tunnelma ja yllättävän monipuolinen ja laadukas ruokalista. Osa JKJ ravintoloita.
• Ravintola Alba: Mattilanniemessä aivan järven rannassa sijaitseva Hotelli Alban ravintola on perusvarma valinta, jos sattuu liikkumaan Agoran liepeillä. Hieno näköala ja erityisen hyvä buffet-lounas.

Kuopio

• Ravintola Musta Lammas: Kuopion laadukkain paikka. Todella hyvä ruoka. Osa Ravintolamestareita. Sijainti Scandicia vastapäätä, ei aivan keskustassa.
• Isä Camillo: Myöskin osa Ravintolamestareita. Ei laadultaan paras, mutta toimiva paikka keskustassa.

Kangasala

• Ravintola Paakari: Tämä paikka täytyy tietää. Erittäin laadukas paikka Kangasalla. Laadukasta lähiruokaa.

Helsinki

• Ravintola Messenius: Ulospäin varsin kälyseltä näyttävä paikka Helsingin Töölössä tarjoaa kuitenkin kiitettävän laadukkaan ruokalistan. Tarjolla ennen kaikkea perinteistä suomalaista keittiötä. Ravintolassa huokuu perinteinen ammattitaito.

Päivitetty 8.5.2011

Vuosi 2009

Vuoden vaihde on sopiva hetki vanhan vuoden paketoimiselle ja tulevaisuuden kurssin tarkastamiselle, mikäli tätä ei tee jatkuvana prosessina. Lieneekö vanhenemisella vaikutuksensa, mutta nykyisin päivät, viikot, kuukaudet ja vuodet tuntuvat kuluvan älyttömän nopeasti. Onneksi myös onnellisesti. Vuosi 2009 oli sanalla sanoen mahtava vuosi, joka sisälsi monia kohokohtia. Tässä muutama poiminta vuoden paketoimiseksi.

Häät

Vuoden 2009 ehdoton kohokohta oli naimisiinmeno ja kaikki siihen liittyvä. Päivämäärän 18.7.2009 muistan todennäköisesti ikuisesti. Upea päivä, jolloin läheisimmät ihmiset yhtäaikaa koolla todistamassa onneamme. Tähän päälle vielä rento häämatka Karibialla ja Miamissa. Unelmaa. Kiitos Merja, kiitos bestman ja kaasot, kiitos häävieraat!

Valmistuminen (KTM)

Gradun tekeminen kokopäivätyön ohessa tietää pitkiä viikonloppuja yliopiston kirjastossa ja tietokoneluokassa. Kevät meni pakertaessa, kesä vääntäessä ja lopulta syksyllä koitti se viimeinen piste. Helpottava tunne, kun on vihdoin saanut paperit valmiiksi. Kiitos opiskelukaverit, kiitos Boomi, kiitos Tampereen yliopisto.

Marathon

Kesäkuussa 2009 lunastin lupaukseni ja juoksin elämäni ensimmäisen marathonin, Paavo Nurmi Marathonin Turussa ja syyskuussa ensimmäisen Pirkan Hölkän. Kuten blogissani kirjoitin, marathon on ei ole 42km juoksu vaan useamman kuukauden kestävä matka. Hieno harrastus ja varsinaisen suorituksen jälkeen maalissa on euforinen fiilis. Syksyllä löysin personal trainerikseni Heikki Harjun, jonka avulla harjoittelu- ja ravintomaailma on mennyt aivan uudelle asteelle. Energiaa riittää! Kiitos Tero Isokauppila, Heikki Harju ja kaikki matkan varrella kannustaneet.

Unelmatyö

Joulukuussa 2008 olin juuri aloittanut unelmatyössäni. Vuoden aikana opin enemmän kuin KTM-tutkinnossa yhteensä. Hieno yhtiö, tekemisen meininki ja upeat työkaverit. Kiitos kollegat.

Blog

Tämä blogi on nyt puolen vuoden ikäinen baby. Kirjoittaminen ja ajatusten jakaminen ovat osoittautuneet hyväksi kokemukseksi. Kirjoitusintoa riittää ja oma ajattelu on kehittynyt. Blogin kautta olen saanut arvokkaita ajatuksia ja vinkkejä, jotka muuten olisivat jääneet saamatta. Kiitos kaikki kommentoijat ja lukijat.

Täysjyväleipä

Jo jonkin aikaa mieltäni on askarruttanut täysjyväleivän tarina. 

Wikipedian mukaan täysjyvällä tarkoitetaan viljan jyvää, josta ei ole poistettu mitään osia. Jyvästä hyödynnetään siis kaikki kerrokset ja näin säilytetään kaikki viljan tärkeät ravintoaineet. Täysjyvävilja sisältää runsaasti vitamiineja, hivenaineita sekä kuituja. Täysjyvä on yksi tärkeimmistä B- ja E-vitamiinien, raudan, magnesiumin, seleenin ja kuidun lähteistä ravinnossamme. Tehtyjen tutkimusten mukaan täysjyvällä on havaittu olevan moninaisia terveysvaikutuksia, kuten alentavan riskiä sydän- ja verisuonitauteihin sekä auttaa hallitsemaan verensokeria. Täysjyvä tuntuu siis olevan täysin ylivoimainen verrattuna ei-täysjyvään. Kysymys kuuluukin: 

Miksi ihmeessä valtaosa leivästämme ei ole täysjyväleipää? Mikä selittää sen, että markkinoilla täysjyväleivän asema on marginaalinen, vaikkakin sen kysyntä on viime vuosina kasvanut? 

Terveydellisin perustein valinta täysjyvän ja tavallisen leivän välillä on itsestäänselvyys. Täysjyväleipä pesee tavallisen leivän mennen tullen. 

Tuotannon näkökulmasta täysjyväleivässä käytetään viljan jyvä kokonaan toisin kuin tavallisessa leivässä. Vilja on leipomoiden raaka-ainetta, joten eikö olisi järkevämpää käyttää koko raaka-aine varsinaiseen tuotteeseen vai mitä ihmettä leipomot tekevät sillä ylijäämällä, joka täysjyvästä erotetaan tavallista leipää tehdessä? Ei vaikuta järkevältä, että raaka-aine pilkotaan, jonka seurauksena sen ravintoarvo laskee ja juuri tämä paras aines heitetään roskiin. Tämän mukaan leipomoiden intresseissä olisi puskea täysjyväleipää markkinoille, koska siten ne saisivat enemmän irti pääraaka-aineestaan. Miksi näin ei kuitenkaan tapahdu?

Kuluttajien makutottumukset voisivat olla yksi selittävä tekijä. Jos kansakunta haluaa pullamössöä, niin syötetään sille pullamössöä. Tämäkin selitys ontuu siltä osin, että alun perin leipä ei ole ollut makeaa vaan varsin karvasta maalaisruisleivän tapaan. Kansakunta, joka on syönyt pettuleipää pystyisi varmasti syömään myös täysjyväleipää. Sitä paitsi leipien mauissa ei voi sanoa olevan merkittäviä eroja. Monien mielestä allekirjoittanut mukaan lukien täysjyväleipä on jopa maultaan parempaa. 

Pyydänkin, että joku minua viisaampi kertoisi vastauksen tähän visaiseen pulmaan.