Pro Gradu

Se on siinä! Pro Gradu on nyt tehty, tarkastettu ja hyväksytty. Opinnot on pulkassa eli ei muuta kuin KTM-paperit ulos. Jo oli aikakin!

Graduprosessi oli noin vuoden kestänyt vääntö. Työn ohessa tehtynä se tarkoitti sitä, että useampi viikonloppu tuli vietettyä aamusta iltaan yliopiston tietokoneluokassa. Varsinaisesti gradun tekemiseen ei mennyt kuin noin 4 kuukautta, mutta prosessi venähti vuoteen, koska suurin osa ajasta meni yliopiston kanssa vääntäessä. Aluksi ei löytynyt halukasta ohjaajaa. Sitten kun ohjaaja löytyi niin ohjaustyö osoittautui varsin olemattomaksi. Ohjaajan osaaminen tutkimastani aihepiiristä oli varsin vaatimaton ja halu perehtyä asiaan vielä vähäisempi. Viesti oli lähinnä se, että "tee mitä teet ja palauta työ, kun olet valmis". Verrattuna esimerkiksi Helsingin kauppakorkeakoulun ohjaustyöhön, eroa on kuin yöllä ja päivällä. Tutkimustyötä ei myöskään  helpottanut se, että Tampereen yliopistolla ei ole käyttöoikeuksia tämän alan keskeisimpiin kansainvälisiin lähteisiin. Puitteissa on oikeasti eroa. 

Gradun tarkastusprosessi olikin sitten ihan oma episodinsa, johon lienee turha julkisesti palata. Tarkastusprosessista tuli enemmän arvovaltakysymys kuin arvosanakysymys. Sen opin, että yliopiston hiekkalaatikossa kivet ovat pieniä ja persoonat vielä pienempiä. Kyky ajatella hiekkalaatikon ulkopuolella on kapea. 

Mitä sitten jäi päällimmäisenä käteen opinnoista Tampereen yliopiston kauppatieteissä?

1) Opinnot on hyvä perusta, mutta käytäntö on se, joka oikeasti opettaa.

2) Yliopistossa yrityksen taloustiedettä opettavat ihmiset, jotka eivät ole päivääkään työskennelleet yritysmaailmassa. Tämä näkyy opetuksessa! Urakierto tekisi monelle yliopistomaailmassa hyvää, mutta valitettavasti yliopiston palkkalistoille päätyvät pääasiassa ne, joille ei ole muualla kysyntää. Hyvä tutkija ei tarkoita myöskään tarkoita hyvää opettajaa. Ulospäinsuuntautuneisuus ja esiintymistaidot eivät ole kovinkaan monen vahvuuksia. 

3) Opiskelupaikalla on merkitystä. Jos nyt valitsisin opiskelupaikkaa, tuskin päätyisin Tampereen yliopistoon vaan valitsisin Helsingin kauppakorkeakoulun tai ulkomaat. Huonot resurssit, huono opetuksen laatu, sisäänpäin lämpeävä kulttuuri ja yritysvihamielisyys ovat Tampereen yliopiston tunnusmerkit. Yhteistyöyliopistot ovat lähinnä vanhoja stalinistiyliopistoja entisissä Neuvostomaissa, joten lähde siinä sitten vaihtoon opiskelemaan bisnestä. Valitettavasti näitä asioita on vain vaikea arvioida ennen hakupäätöstä.

4) Syventävistä kursseista varsin moni on yliopiston henkilökunnan oman egon pönkitystä eli kursseja, joissa he pääsevät esittelemään omia tutkimusalueitaan. Suurempaa käytännön merkitystä tai opetuksellista sisältöä näillä kursseilla harvemmin on.

5) Pääaineissa on eroja. Subjektiivinen mielipiteeni on, että: 

Laskentatoimi on kauppatieteistä paras pääaine, koska siitä on selvästi eniten hyötyä yritysmaailmassa ja siinä on selkeä opetuksellinen sisältö. Kyky hallita talousluvut on erittäin tärkeä alalla kuin alalla. Rahoitus omana erikoisalanaan on erityisen kiinnostava.

Yrityksen hallinto ja sieltä etenkin strategia olisi toiseksi tärkein. Yrityksen hallinnon ongelma on se, että opiskeluaikana ilman relevanttia työkokemusta sen lukeminen menee hieman ohitse, koska mallien hahmottaminen käytännössä edellyttäisi jonkinlaista tuntumaa yrityselämään. Porterin merkitys aukeaa paremmin, kun sitä oppii soveltamaan kentällä.

Kansantaloustiede on yleispätevää ja opettaa paljon taloudellista ajattelutapaa. Perusopintojen käyminen tulisi olla kaikille pakollista. Pitkälle vietynä menee liian matemaattiseksi ainakin minun aivoitukselleni. 

Markkinointi on valitettavasti yliopisto-opetuksena turhan paljon erilaisten listojen ulkoa opettelemista ja tyhjänpäiväistä käsien heiluttelua. Äärimmäisen tärkeä aihealue, mutta sitä opiskelee pääsääntöisesti kiltit tytöt, jotka eivät pärjäisi kentällä myyntityössä. Kotler-Armstrongin Principles of Marketingin lukemalla saa tarvittavat tiedot tästä alasta. Loppu on vain soveltamista. 

Yritysjuridiikka on kapea, mutta tärkeä aihealue. Tätä olisi täytynyt lukea vieläkin enemmän. Etenkin osakeyhtiölain pääpiirteiden tunteminen on hyödyllistä monessa käytännön tilanteessa. 

Vero-oikeus on yritysjuridiikan tapaan kapea, mutta tärkeä aihealue. Hyvä sivuaine laskentatoimen kanssa, koska ne täydentävät sopivasti toisiaan. Ei mikään seksikkäin ala, mutta itse opinnot ovat varsin kiinnostavia ja käytännönläheisiä. Näistä opinnoista on hyötyä sekä henkilökohtaisesti että työelämässä. 

Vakuutustiede on Tampereen harvinaisuus. Hyvä oma aihealueensa ja finanssisektori tarjoaa paljon mahdollisuuksia työelämässä, joten hyvällä sivuaineella sopiva valinta pääaineeksi. Itse en vakuutustiedettä peruskurssia enempää lukenut, joten sisältöä en osaa arvoida. 

Pro Gradu

Pro Graduni oli aiheeltaan Konsernirakenne ja taseen ulkopuoliset rahastot suomalaisessa yksityisessä pääomassa - case Panostaja Oyj ja CapMan Oyj. 

Tutkimuksen tiivistelmän voi lukea täältä: 

http://tutkielmat.uta.fi/tutkielma.php?id=19864

Varsinainen tutkimus löytyy täältä:

http://tutkielmat.uta.fi/pdf/gradu03713.pdf

Tiivistelmä

Tämä on tutkimus sijoitusyhtiöiden toiminnasta suomalaisessa yksityisessä pääomassa vuonna 2009. Tutkimuksen tavoitetteena on lisätä yksityisen pääoman tietämystä Suomessa tarkastelemalla alaa laskentatoimen kontekstissa. Tutkimuksen aluksi luodaan suomenkieliset määritelmät alan keskeisille käsitteet kuten yksityinen pääoma, bisnesenkelitoiminta, bisnesenkeli, kasvuyritystoiminta, omistusjärjestelyt, pääomasijoitusyhtiö, pääomasijoittaminen, monialakonserni ja omistajaosaaminen.

Tutkimuksen teoreettisessa osassa vastataan kysymyksiin, miksi sijoitusyhtiöt ovat olemassa ja mikä on niiden rooli pääomamarkkinoilla? Tutkimuksen tulosten perusteella täydellisillä markkinoilla sijoitusyhtiöllä ei ole olemassa olon oikeutusta, mikäli sijoittajat pystyvät sijoittamaan varansa suoraan kohdeyrityksiin saaden saman tuoton. Täten yksityisen pääoman markkinoiden on oltava epätäydelliset tai sijoitusyhtiöllä on oltava aineetonta pääomaa, joka synnyttää kohdeyhtiön omistussuhteessa lisäarvoa. Tämä aineeton pääoma määriteltiin omistajaosaamiseksi. Tutkimustulosten mukaan sijoitusyhtiöillä on pääomamarkkinoilla kolme roolia, pääomakuilun lieventäminen, rooli riskinottajana sekä omistajaosaamisen kanavoimisessa kohdeyrityksiin.

Tutkimuksessa tarkastellaan myös, mitä sijoitusyhtiöt tekevät ja miten ne toimivat. Lisäksi tarkastellaan konsernirakennetta vaihtoehtoisena liiketoimintamallina taseen ulkopuolisille rahastoille ja vertaillaan näiden kahden mallin yhtäläisyyksiä ja eroavuuksia. Tarkastelu havainnollistetaan tutkimalla kahta case-yritystä, omasta taseesta konsernirakenteella sijoittavaa monialakonserni Panostaja Oyj:tä ja taseen ulkopuolisia rahastoja hallinnoivaa pääomasijoitusyhtiö CapMan Oyj:tä.

Tarkastelun tulosten mukaan konsernirakenne eroaa rahastorakenteesta erityisesti pääomien, tulonlähteiden ja irtautumisten osalta. Konsernirakenteessa pääoma on konsernin osakkeenomistajien pysyväluonteista omaa pääomaa. Rahastorakenteessa pääoma kerätään kertaluonteisesti yksittäisiin rahastoihin ulkopuolisilta sijoittajilta. Konsernirakenteen tulonlähteet ovat osinkotuotot ja irtautumistuotot. Rahaston tulonlähteet ovat osuus rahaston voitosta, hallinnointipalkkio sekä konsultointi- ja hallintopalkkiot. Rahasto irtautuu kohdeyrityksestä määräajan kuluessa. Konsernilla ei
vastaavaa määräaikaa ole. Sijoitusyhtiöiden eroavuudet merkitsevät sitä, että niiden vertaileminen tilinpäätösaineiston perusteella ilman liiketoimintamallin ja tulonlähteiden tarkempaa tuntemista ei anna vertailukelpoisia tuloksia.

Avainsanat

Yksityinen pääoma, sijoitusyhtiö, sijoitusyhtiötoiminta, konsernirakenne, taseen ulkopuolinen rahasto