torstai 30. huhtikuuta 2015

Frank Martela: Valonöörit - Sisäisen motivaation käsikirja

Tykkään lukea talouskirjojen ohella sekä filosofiaa että valmennuskirjoja. Siispä Frank Martelan teos Valonöörit - Sisäisen motivaation käsikirja oli mieluisa lukukokemus, koska se yhdistää kiitettävällä tavalla filosofiaa ja psykologiaa, teoriaa ja käytäntöä sekä oppeja ja elämänkokemuksia.
 
Frank Martela: Valonöörit - Sisäisen motivaation käsikirja
 
Olen seurannut Martelan tekstejä hänen blogistaan ja monet niistä ovat mielestäni erittäin laadukkaita. Hänellä on kyky tuoda asioihin erilainen tarkastelukulma. Fiksu ajattelija, kuten filosofin kai kuuluukin olla. Jos on lukenut Esa Saarista, pitää todennäköisesti myös Martelan kirjoituksista.
 
Osalle kirja sisäisestä motivaatiosta tuo heti mieleen Jari Sarasvuon Sisäisen Sankarin. Kyllä, tässä kirjassa viitataan Sarasvuon teokseen, itse asiassa varsin tyylikkääseen tapaan. Ja kyllä, myös minä olen lukenut Sarasvuon kaikki teokset (myös Captem Apotekon...). Kuitenkin Martelan kirjaa ei kannata arvioida suhteessa Sarasvuohon. Martela ja Sarasvuo toki kirjoittavat pohjimmiltaan samasta asiasta, mutta niin eri tavalla, että vertailu ei ole mielekästä. Sen sijaan kirjat täydentävät sopivasti toisiaan.
 
Valonöörit kirja pistää pohtimaan elämän peruskysymyksiä. Tai ainakin sen pitäisi pysähdyttää pohtimaan, sillä tämän kirjan lukeminen sellaisenaan ilman omaa ajatustyötä olisi suorittamista vailla sisältöä. Kirjaa lukiessa valaistuu. Oma elämä, omat arvot ja elämän päämäärät kirkastuvat. Palautuu mieliin jälleen ne asiat, joiden tekemisestä pitää ja joita pohjimmiltaan haluaisi tehdä enemmän. Kaiken kiireen ja arjen keskellä luettuna Valonööri voi myös aiheuttaa turhautumista, jos huomaa tekevänsä asioita, jotka eivät olekaan linjassa oman tahtotilan kanssa. Siitä kun ei voi syyttää muita kuin vain itseään.
 
Kirja antaa paljon ajateltavaa ja siksi se on lukemisen ja suosittelemisen arvoinen. Noteeraan tämän teoksen varsin korkealle tämän genren teoksena. Ja Frank Martelan kotisivut ovat todella kattavat, löytyy paljon mielenkiintoista materiaalia, ajatuksia ja keskustelua. Suosittelen tutustumaan.
 
Poiminnot
 
  • Elämässä on lopulta vain kaksi suurta kysymystä: Mitä haluan tehdä? Miten saan sen tehtyä? (11)
  • Sisäinen motivaatio on paitsi onnellisuuden, myös menestyksen salaisuus. (33)
  • Menestys on kuin huume, jota tarvitaan jatkuvasti isompi annos. (35)
  • Päämääränä menestys ei tee ketään onnelliseksi. Mutta sisäisesti motivoituneen tekemisen sivutuotteena menestys on kiva juttu. (35)
  • Ihmisenä oleminen on kykyä arvostaa. (47)
  • Ihminen on suhdelo. (52)
  • "Todellisuudessa ihminen ei kaipaa kaikista rasituksista vapaata olemista, vaan ponnistelua kohti arvoistaan päämäärää." - Viktor Frankl (64)
  • Vapaaehtoisuudessa on kyse siitä, että pääsemme toteuttamaan itseämme. (79)
  • Onnellisuus ei synny siitä, mitä sinulla on. Se syntyy siitä, mitä teet joka päivä. (87)
  • Älä mieti, minkä ammatin edustaja haluat olla, vaan mitä haluat tehdä päivästä toiseen. (89)
  • Kun taitotaso ja haastetaso kohtaavat, ihminen voi päästä niin sanottuun flow-kanavaan. (96)
  • Luonteenvahvuuksiin kannattaa panostaa. (100)
  • Onnellisuus on eri asia kuin menestys. (111)
  • Ihmisellä on tarve tuntea, että hänen teoillaan on myönteinen vaikutus maailmassa. (122)
  • Jos haluat uskoa hyvään, tee hyviä tekoja. Ole se muutos, jonka haluat nähdä maailmassa. (135)
  • Jos haluat huipulle missä tahansa alalla, on sinun harjoiteltava systemaattisesti vähintään 10 000 tuntia. Se tarkoittaa kolmen tunnin päivittäistä harjoittelua (viikonloput mukaanlukien) noin kymmenen vuoden ajan. (142)
  • "Kutsumuksesi on siellä, missä intohimosi kohtaa maailman tarpeet". - Lauri Järvilehto (147)
  • Kun tietää mitä haluaa, on herkempi havaitsemaan ne piilevätkin mahdollisuudet edistää tätä päämäärää. (159)
  • Kirjoittamalla itsestäsi opit lisää itsestäsi. (160)
  • Kutsumuksellisen työn prosessimalli: 1) Tunnista intohimosi, 2) Paikanna maailman tarve, jota intohimosi voisi palvella, 3) Hanki tarvittavat taidot, 4) Hio tekemisellesi ansaintamalli ja 5) Toimi! (164)
  • "Jos joku kertoo sinulle, että raha on kaiken pahan alku ja juuri, voit olla s*****n varma, että hänellä ei ole sitä lainkaan." - Jim Young elokuvassa Boiler Room (194).
  • Intohimo tekemiseen, itsensä ylittäminen ja itsekuri. Siinä balettitanssija Minna Tervamäen resepti menestykseen. (207)
  • Jos et koskaan epäonnistu, et ole yrittänyt tarpeeksi. (220)
  • Älä tuomitse lasta kympin oppilaan syndroomaan kehumalla häntä fiksuksi. Kannusta sen sijaan häntä haastamaan itseään ja oppimaan yrityksen ja erehdyksen kautta. Jos kehut, kehu sitkeydestä ja uurastuksesta: "Hyvin ponnisteltu". (223)
  • Ihminen voi muuttua, älykkyys ei ole kiinteä ominaisuus, vaan osaamista voi kehittää harjoittelun kautta. (223)
  • Tärkein valinta oman henkisen kasvun kannalta on usein se, keiden ihmisten kanssa päivänsä viettää. (233)
  • Myös tutkimukset kertovat, että menestys tekee ihmisestä helposti mulkun. (235)
  • Jos ei ole mitään minkä edestä kuolla, ei ole mitään, minkä vuoksi elää. (250)
  • Elämän merkitys syntyy siitä, että tekee itselleen merkityksellisiä asioita ja tekee itsensä merkitykselliseksi toisille ihmisille. (256)
  • Onnellisuus on mitä sinulle tapahtuu, kun keskityt tekemään itsellesi merkityksellisiä asioita. (260)
  • Oman elämänsä voi hahmottaa kahdella tavalla; projektina tai tarinana. (265)

Balanssi: Skenaario - yhtiöitetty hallitustyöskentely

Balanssi 2/2015 lehdessä kolumnoin Hallituksessa Nyt-palstalla yhdestä hallitustyöskentelyn tulevaisuuden skenaariosta eli siitä mahdollisuudesta, että hallitustyöskentelystä tulee joskus joissain yrityksissä ammattimaista yritystoimintaa palveluliiketoimintana, aivan samalla tavalla kuin on tapahtunut tilintarkastukselle. 

HALLITUKSESSA NYT

Tero Luoma

Skenaario: Yhtiöitetty hallitustyöskentely
Visio 2030: onko hallitustyö tulevaisuudessa ammattimaista yritystoimintaa? Tässä yksi skenaario hallitustyöskentelyn kehittymisestä suurissa yhtiöissä.

Tarjoan liikeidean ilmaiseksi. Perustetaan Best Board Oy. Sitä ei ole vielä rekisteröity. Palkataan yhtiön palvelukseen monipuolisesti parhaat hallitustyöskentelyn osaajat. Liikeideana on tarjota yritysten omistajille hallitustyöskentely ulkoistettuna palveluliiketoimintana.

Ulos perinteisestä muotista

Asiakasyritys palkkaa Best Board Oy:n vastaamaan yhtiön hallitustyöhön kuuluvista tehtävistä ja Best Board Oy vastaa näistä palveluista kollektiivisesti yhtiönä määritellyillä laatukriteereillä ja prosesseilla. Best Board Oy toimii yhtiön strategisena tulevaisuudentarkastajana. Se hoitaa yhtiön strategiaprosessin, johdon valvonta- ja palkitsemistehtävän, corporate governancen sekä muut hallitustyöhön kuuluvat tehtävät ja velvoitteet.

Tässä kohtaa ensimmäiset kriitikot sanovat, että mahdotonta, lainsäädäntö ei salli tällaista! Lainsäädäntö ja verotus eivät mahdollista edes yksityishenkilön toimia hallituksessa yrityksensä kautta. Totta, mutta ei Uberkaan istu monessa maassa vallitsevaan lakikehikkoon ja siitä huolimatta se saa aikaan muutosta. Miksi siis myös hallitustyöskentely ja sitä määrittävä lainsäädäntö eivät voisi muuttua radikaalisti perinteisestä vallitsevasta muotistaan?

Ketjuuntunutta ja ammattimaista toimintaa?

Tarkasteltaessa hallitustyöskentelyn pitkää historiaa havaitaan, että oikeastaan mikään ei ole vuosisatojen aikana muuttunut. Hallitustyöskentely sai alkunsa, kun laivojen omistajat kokoontuivat pyöreän pöydän ääreen suuntaamaan omistuksiaan maailman merillä. Hallitus oli alun perin suuntaajien pöytä (board of directors). Yhä tänään hallitukset kokoontuvat säännöllisin ajoin suuntaamaan nyt yritysmuotoisten omistustensa tulevaisuuden suuntaa.

Valvontatehtävät ja sääntely ovat lisääntyneet, mutta perusasiat kuten kokoonpano, kokous- ja työskentelytavat sekä toimintakulttuuri ovat pitkälti säilyneet. Helpointa olisi ennustaa, että mikään ei muutu jatkossakaan. Joko nykyinen toimintamalli on jo ideaali, tai päinvastoin, hallitustyöskentelyyn liittyy merkittävästi kehitysmahdollisuuksia.

Visioin, että hallitustyöskentelylle käy samoin kuin tilintarkastukselle on viime vuosikymmeninä käynyt. Hallitustyöskentelystä tulee ammattilaista ja ketjuuntunutta yritystoimintaa. Miksi näin? Yksinkertaisesti täysin samoista syistä kuin on tapahtunut tilintarkastuksen kehityksessä.

Hieman kärjistäen, vuosikymmeniä sitten tilintarkastajayrittäjä tarkasti asiakasyritystensä tilit, mutta ei jakanut tietoa juurikaan kenellekään. Tieto ja osaaminen olivat henkilökohtaista ja parhaiden käytäntöjen leviäminen rajallista. Aikanaan hän lopetti ja uusi yrittäjä aloitti puhtaalta pöydältä. Toiminnan kehityskaari oli puutteellinen.  

Vapaaehtoista vai liiketoimintalähtöistä?

Hallitustyöskentelyssä ollaan vastaavalla yksilötasolla ilman yhteisöllistä kehittämistä. Moni hallitus toimii yhä omalla tavallaan toimintatapojen riippuessa hallituksen jäsenten osaamisesta, minkä vuoksi parhaiden käytäntöjen siirtyminen on rajallista. Hallitustyöskentelyn kehittämistä edistävät organisaatiot kuten Boardman Oy, Hallituspartnerit, Hallitusammattilaiset ja Future Board ovat hyviä ensiaskelia yhteisöllisyyteen sekä osaamisen jakamiseen ja kehittämiseen. Ne tekevät arvokasta työtä.

Uskon kuitenkin, että ammattimaistuminen tapahtuu vasta sitten, kun hallitustyöskentelystä tulee yritystoimintaa. Näin tapahtuu, ennemmin tai myöhemmin. Yritystoiminta vie voiton vapaaehtoistyöhön perustuvasta yhdistystoiminnasta, koska se kytkee toimintaan ansaintalogiikan, omistajaintressin ja pitkäjänteisen arvonkehittämisen.

Uuden toimintamallin saavutettava omistajien luottamus

Laadukas ja ammattimainen hallitustyöskentely on kaiken kokoisille yrityksille - niin pienille, keskikokoisille kuin suurillekin - tärkeä voimavara ja menestystekijä. Hallitustyöskentelyn toimintaympäristö on erilainen suurissa pörssiyhtiöissä ja pienissä pk-yrityksissä, vaikka itse hallitustyöskentelyn perusasiat ovat yhtäläiset. Hallitustyöskentelyn muuttuminen palvelutoiminnaksi ja yhtiöityminen tulevat kehittymään eri tavalla näissä eri segmenteissä.

Markkinalähtöinen tarve ulkoistetun, yritysmuodossa harjoitettavan hallitustyöskentelyn hankkimiseksi syntyy vain, mikäli uusi malli pystyy saavuttamaan omistajien luottamuksen ja tuottamaan merkittävästi parempia tuloksia. Ulkoistetun palvelumallin paremmuus perustuu yleisesti erikoistumisen ja keskittymisen myötä tapahtuvaan osaamisen ja toiminnan kehitykseen. Koska hallitustyöskentely on vain hyvin harvoille nykyisin päätoimista, on sen systemaattinen kehitys yhtiöissä usein toissijaista.

Uusia liiketoimintamahdollisuuksia tilintarkastajille?

Lähes kaikissa suurissa yrityksissä tilintarkastustoiminnosta vastaa nykyisin suurempi yhteisö. Miksi näin? Keskeinen syy lienee asiakkaan oletus ostovarmuudesta eli tietystä laatutasosta, osaamisesta, prosesseista ja pienemmästä henkilöriskistä. Tunnettu yhteisö tarkastajana tuo myös tiettyä uskottavuutta.

Miksi samat argumentit eivät pätisi myös hallitustyöskentelyssä? Onko utopiaa, että jonain päivänä suuremman yhtiön yhtiökokouksen pöytäkirjassa lukee kohdassa hallituksen nimeäminen, että päätettiin nimittää yhtiön hallitustehtävään KPMG Hallitusyhteisö vastuullisena puheenjohtajana Hanna Hallitushai ja kohdassa tilintarkastajan nimeäminen, että päätettiin nimittää yhtiön tilintarkastajaksi PwC Tilintarkastusyhteisö vastuullisena tarkastajana Timo Tiliniilo?

Jaksan uskoa suurten konsulttiyhtiöiden ja tilintarkastusyhteisöjen haluun hakea uusia liiketoiminta-alueita hallitustyöskentelyn segmentistä. Siksi uskon, että nämä ovat lopulta ne toimijat, jotka kehittävät palvelutarjontaansa tavalla tai toisella suurempien yritysten hallituspalveluihin. Jo nyt osa yhtiöistä tarjoaa hallituksille työkaluja esimerkiksi tiedonhallintaan ja kokouskäytäntöihin. Palveluliiketoiminnan kehittyessä on varmistuttava riippumattomuuden vaalimisesta sekä vastuukysymyksistä. Neuvonantaja tai palvelutarjoaja ei voi osallistua tilintarkastukseen ja päinvastoin.

Työkaluja ja palveluita pk-yrityksille?

Pienissä PK-yrityksissä omistaja on usein keskiössä. Hän saattaa olla yrittäjä, toimitusjohtaja, hallituksen puheenjohtaja ja omistaja kaikki yhdessä persoonassa. Oppikirjamainen hyvä hallintotapa ei ole etusijalla, eikä hallituspalveluille löydy kysyntää. Keskisuurissa PK-yrityksissä sen sijaan näen markkinapotentiaalia. Palvelutarjoaja pystyisi tarjoamaan aluksi hyvän hallintotavan työkaluja sekä osaamista ja myöhemmässä vaiheessa kytkemään henkilöitä yhtiön hallitustarpeisiin. PK-yrityksissä palvelun henkilökohtaisuus korostuu, joten tämä skenaario voisi tarjota myös pienten yhtiöiden tilintarkastusta tekeville mahdollisuuden tuotteistaa uudella tavalla omaa kokemusta, asiantuntemusta ja yritystalouden osaamista. On tilintarkastajankin etu, että yrityksessä on hyvä hallintotapa ja tieto parhaista käytännöistä.

Hajautunut pääoma haastaa omistajuuden

Ajatellaanpa asiaa yhtiökokousedustajien eli omistajien näkökulmasta suurissa yrityksissä. Pääoman institutionalisoituminen on megatrendi. Yritykset tulevat entistä enemmän olemaan hajautuneen pääoman omistamia.

Omaisuuden hallinta irtautuu yritysten hallinnosta. Institutionaalisella pääomalla ei ole enää intressiä osallistua yhtiöiden hallintoon vaan mieluummin vaalitaan riippumattomuutta. Tulee entistä suurempi ero passiivisten sijoittajien ja aktiivisten omistajien välillä.

Aktiiviset omistajat käyttävät suhteellisesti pienemmällä omistusosuudella päätös- ja hallintovaltaa yrityksissä. Samoin institutionaaliselta pääomalta puuttuu osaaminen. Salkunhallinta ja sijoitusosaaminen ovat eri osaamista kuin hallinto-osaaminen. Jo nyt nimitysvaliokunnat käyttävät ulkopuolista konsulttia hallituskokoonpanon rakentamisessa.

Nimitysvaliokuntien kyky ottaa kantaa kandidaatteihin on rajallinen, koska ihmistuntemus on harvan sijoittajan ydintoimintaa ja -osaamista. Vääjäämättä tällöin syntyy tilanteita, joissa hallitukseen nimitetään tuttuja sen sijaan, että yritykseen tulisi sen tarvitsemia erityisosaajia.

Samoin yhtiökokouksen vaikutusvalta hallitusvalintoihin on lähinnä muodollinen. Hyvin harvoin on yhtiökokouksissa haastettu nimitysvaliokunnan ehdotuksia. Osakkeenomistajilla pitääkin olla valta hallituksen nimittämisessä, mutta voidaan perustellusti kysyä, toimiiko nykyinen hallituspaikkojen välitystoiminto optimaalisesti? 

Miten tilanne muuttuisi, jos kilpailevat yritykset tarjoaisivat nimitysvaliokunnalle ja yhtiökokoukselle omaa palvelupakettiaan omalla vastuukokoonpanollaan? Päädyttäisiinkö tällöin aitoon kilpailutilanteeseen ja sen myötä parempaan hallitustyöhön?

Tällöin hallitusyritykset kilpailisivat keskenään sekä palvelutarjonnallaan että omilla verkostoillaan eli kenellä on tarjota tallistaan paras osaajien joukko kyseisen yrityksen avuksi. Hallitustyöskentelyn palkkiot määräytyisivät kilpailluilla markkinoilla palvelupakettien perusteella eikä nykymallilla, jossa jokainen jäsen saa saman palkkion riippumatta panoksestaan ja painoarvostaan yritykselle.

Lisäpotkua hallituskokoonpanojen kansainvälistymiseen?

Jokaiselle hallitusosaajalle muodostuisi oma markkina-arvo ja kanavoituminen kohdeyrityksiin tapahtuisi hallitusyritysten välityksellä. Hallituspaikkojen epäsuhtaa, jossa halukkaita on enemmän kuin paikkoja, tämä malli tuskin poistaisi. Tämän myötä erityisosaajia pystyttäisiin paremmin kiinnittämään kohdeyritysten käyttöön osana kokonaistiimiä.

Samoin hallitustyön kansainvälistymisessä saataisiin uusi vaihde päälle.  Nyt kansainvälisyys-aspekti on järjestetty pääosin siten, että hallituksen jäseniksi on valittu henkilöitä, joilla on kokemusta tärkeästä markkina-alueesta. Kansainvälisiin ketjuihin kuuluvat hallitusyritykset pystyisivät paremmin tuomaan kohdeyritysten käyttöön osaajia eri puolilta maailmaa. Esimerkiksi pääomasijoittajalle hallitusyhtiö palvelutarjoajana voisi hyvinkin olla strateginen kumppani.

Liikeideat on tarkoitettu testattaviksi markkinoilla. Best Board Oy on yhä perustamatta. Kuka tarttuisi siihen ensimmäisenä?

-----

Kirjoittajaesittely:

KTM, HHJ PJ Tero Luoma toimii sijoitusjohtajana Taaleritehtaan Pääomarahastoissa ja valmistelee väitöskirjaa omistajuudesta.

tiistai 31. maaliskuuta 2015

Balanssi: Hallituksen rooli yritysmyyntitilanteessa

Toimin Balanssi-lehden kolumnistina ja kirjoitan hallitustyöskentelystä. Tässä on 1/2015 lehdessä julkaistu tekstini hallituksen roolista yritysmyyntitilanteessa.

HALLITUKSESSA NYT
Tero Luoma

Balanssi-lehti 1/2015: Yritysjärjestelyprosessi onnistuneesti haltuun

HALLITUKSEN ROOLI YRITYSMYYNTITILANTEESSA
Myyntiprosessin toteutumista edistävät hallituksen määrittelemät tavoitteet ja päätöksentekokriteerit sekä selkeä kasvusuunnitelma. Tärkein tehtävä on omistajien etujen valvominen prosessin kaikissa vaiheissa. 

Suomessa on patoutunut tarve yrittäjävetoisten yritysten omistusjärjestelyille. Järjestelyitä pitäisi tapahtua paljon nykyistä enemmän. Yksi selittävä tekijä on se, että hallituksissa ja omistajien keskuudessa ei ole riittävästi omistusjärjestelyasioiden osaajia. Kun ei ole myyntiosaamista, ei uskaltauduta prosessiin vaan annetaan asian olla. Liian usein hallitukset myös ajattelevat asian kuuluvan omistajille ja olettavat nykytilan jatkuvan ennallaan.

Tietääkö hallitus yrityksen arvon?

Peruskysymys yrityskaupoista puhuttaessa kuuluu, tietääkö hallitus yrityksen arvon. Ei arvoja vaan arvon. Suosittelen tekemään testin, jossa jokainen hallituksen jäsen laittaa paperille näkemyksensä yhtiön osakekannan arvosta. Sen jälkeen kootaan tulokset taululle ja jokainen esittelee perustelut omalle näkemykselleen.  
Usein syntyy hyvä keskustelu, jonka pohjalta hallitukselle jalostuu sekä hintakäsitys että ymmärrys yhtiön arvon tärkeimmistä tekijöistä. Eräässä yhtiössä hintalapuilla oli kolminkertainen ero. Tällöinhän optimistin kannattaisi ostaa ja pessimistin myydä.

Ulkopuolisen arvonmäärityksen tekeminen määräajoin on myös suositeltavaa. Omistaja-arvon kasvattaminen on hallituksen tärkein tehtävä, joten luontevaa olisi, että hallitus ja omistajat tietäisivät mittarina yhtiönsä arvon ja miten se on kehittynyt.

Omistusrakenne vaikuttaa myyntiprosessiin
Listatussa yhtiössä hallitus on myyntiprosessin komentokeskus. Prosessi on tarkkaan säännelty etenkin tiedonkulkuun liittyvissä kysymyksissä. Hallitus antaa osakkeenomistajille usein suosituksensa, miten tulisi toimia. Listaamattomissa yhtiöissä prosessi on vapaampi, mutta vaikeampi, koska omistajat haluavat osallistua ja esittävät omia erityistoiveitaan.

Mikäli omistajilla on osakassopimus, on siihen syytä kirjata jo alkuvaiheessa selkeästi ja kattavasti eri irtautumisvaihtoehdot. Sovittavia asioita ovat esimerkiksi myötämyyntioikeus- tai velvollisuus, mahdollinen etuosto-oikeus sekä päätöksenteko irtautumistilanteissa. Ilman hyvää osakassopimusta hallituksen on vaikea johtaa myyntiprosessia.

Omistajien tahtotilan selvittäminen

Omistajien olisi hyvä tuntea toistensa omistuksiin liittyvät tavoitteet. Omistajastrategia on tähän sopiva työkalu. Omistajastrategiassa on tarpeen ottaa kantaa yrityksen mahdolliseen myyntiin, tavoitehintaan sekä aikatauluun.

Selkeä kirjaus on sekin, että yritys ei ole missään tilanteessa myynnissä. Tällainen tahtotila on tyypillistä perheyrityksille. Pääomasijoittajat sen sijaan sopivat vähemmistöomistajien kanssa hyvinkin tarkoista tavoitteista ja toimenpiteistä.

Hallituksen tulisi olla perillä siitä, ketkä osakkaista ovat halukkaita luopumaan ja millaisin ehdoin. Lisäksi tulisi tietää, onko omistajien tavoitteena myynti käteisellä ja onko halukkuutta kaupan rahoittamiseen, mahdolliseen uudelleensijoittamiseen, osakevaihtoon tai kaupan jälkeiseen sitoutumiseen. On vaikea myydä, jos ei tiedä, mitä ollaan myymässä ja mistä voidaan neuvotella.

Päätös prosessin käynnistämisestä

Yrityskauppaprosessi voi käynnistyä joko suunnitelmallisesti yhtiön omasta aloitteesta tai täysin suunnittelemattomasti ulkopuolisen myötämielisellä tai vihamielisellä ostotarjouksella. Liian usein myyjät hakevat täydellistä ajoitusta. Suomessa vuoden 2008 jälkeen moni yritys odottaa edelleen parempaa suhdannetta. Saattaa käydä niinkin, että vuosikymmen vierähtää vain odottaessa.

Lähtökohtaisesti yritys kannattaa pitää aina myyntikunnossa. Ajattelutapa palvelee omistaja-arvon kehittämistä. Toisaalta myyminen ei ole itseisarvo vaan se on aina omistajien valinta. Myyntiprosessiin ei koskaan saa lähteä leikitellen, vain kokeilemaan. Jokainen turha kierros vähentää ostajien kiinnostusta eikä toista kertaa ehkä tule.

Hallituksen kannattaa tehdä erillinen päätös prosessin aloittamisesta, jolloin asia tulee arvioiduksi ja käsitellyksi, mikä puolestaan vahvistaa omistajien yhteistä sitoutumista myyntihankkeeseen.  Hyvä tapa on sopia, kuka johtaa prosessia. Hallituksen puheenjohtaja voi ottaa vetovastuun, jos toimitusjohtajan halutaan keskittyvän normaaliin johtamiseen. Alussa on tärkeä määrittää myös yritysmyyntiin liittyvät tavoitteet ja päätöksenteon kriteerit.

Neuvonantajien ja taktiikan valinta

Hallituksella on oltava käsitys potentiaalisista ostajakandidaateista. Kiinnostusta voi kartoittaa suorilla yhteydenotoilla, mutta välittäjän käyttäminen on yleisesti suositeltavaa. Ammattilainen neuvonantaja avaa arvokkaita näkemyksiä ja kanavia, joita yhtiössä ei ole tultu ajatelleeksi.

Parhaiden neuvonantajien valinta ei ole helppoa. On arvioitava, kenellä on juuri tähän tapaukseen paras kokemus ja myös kansainvälisesti kattava kontaktiverkosto.  Harrastelijat haittaavat yleensä prosessia; liian usein tuttu yleisjuristi tekee prosessissa itsestään tärkeän, mikä muodostaa esteen kaupankäynnille.

Hallituksen on myös valittava taktiikka. Kumpi tuo paremman tuloksen – kilpailutus vai suora prosessi potentiaalisen ostajan kanssa? Huutokauppana tehdyt pienemmät yritysmyynnit syntyvät vain harvoin aidon hintakilpailun tuloksena.

Informaation hallinta

Myynti on aina salattu prosessi ja hallituksen keskeisenä tehtävänä onkin informaation hallinta. On hallittava sitä, kuka tietää, mitä ja missä vaiheessa. Hallitus ja johtoryhmä tietävät myyntihankkeesta varhaisessa vaiheessa, mutta varsin pian epäilyt heräävät myös hallinnossa.  

Henkilöstö on yleensä asioista paremmin perillä kuin hallituksessa tiedostetaan. Viimeistään ostajaehdokkaan astuessa tuotantotiloihin tutustumiskierrokselle leviää sana kulovalkean lailla. Eräässä tapauksessa myyntihankkeesta oltiin paremmin informoituja paikkakunnan baarissa kuin konsernin hallituksessa.

Hallituksen, johdon ja sisäisen tarkastuksen vastuulla on huolehtia hyvästä arkistointikulttuurista, jotta asiakirjat ovat kunnossa. Arkistoinnin heikkouksien paljastuminen due diligence -vaiheessa on noloa. Myyntivaiheessa yhtiön on varauduttava antamaan tietoa ostajaehdokkaille, vaikka kyseessä olisi kilpailija. Vähäisiä ovat yleensä tiedot, joita asiansa tunteva ostaja ei jo tietäisi ja joita se voisi käyttää myöhemmin väärin.  

Motivoi ostamaan ja luomaan arvoa

Alttarilla jokainen haluaa olla ehoimmillaan. Miten morsian sitten meikataan eli kuinka  yritys laitetaan myyntikuntoon? Keinoja on oikeastaan vähän, koska elintavat paljastuvat aina ehostuksenkin alta.

Yhtiö voi vähentää investointeja ja uusia rekrytointeja, korjata kannattavuutta, trimmata käyttöpääomaa, yrittää saada viime vuosien tuloslaskelman ja taseen solidiksi ja muuta pientä. Kaikki toimenpiteet kuitenkin näkyvät ostajan analyyseissa.

Tärkeintä on panostaa kasvusuunnitelman rakentamiseen. Ostajalle on luotava motiivi  ostaa ja selkeä tulevaisuuden arvonkasvatuspolku. On ymmärrettävä, että uuden omistajan tuleva arvonnousu ei ole pois myyjiltä vaan päinvastoin. Excel tykkää perustelluista kasvuaihioista eli ”lätkämailoista”. Mitä parempi kasvusuunnitelma sitä parempi ostohinta, kunhan ideat ovat realistisia.

Kenen puolella johto on?

Hallituksen on ymmärrettävä johdon motivaatio ja motiivit. Myyjän ollessa yrittäjä-omistaja-toimitusjohtaja nousee keskeiseksi tekijäksi hänen korvaamisensa ja sitoutumisensa jatkoon. Jos yhtiössä on palkattu toimitusjohtaja, on kyettävä näkemään tilanne hänen kannaltaan.

Yrityskauppatilanteissa edetään usein vaiheeseen, jossa johdon lojaalisuus siirtyy ostajan puolelle. Tällöin luottamusta rakennetaan uusiin omistajiin kertomalla yhtiöstä myös epäedullisia asioita ja varmistamalla omaa asemaa jatkossa.

Erityisen haastavaksi tilanteen tekee se, jos johto on mukana ostajana tai sen oma ansainta riippuu kaupan toteutuksesta. Hallituksen ei pidä jäädä seuraamaan tilanteen kehittymistä sinisilmäisesti vaan sen tehtävänä on valvoa omistajien etua prosessin loppuun asti.

Tehdäänkö kaupat vai jatketaanko entiseen malliin?

Lopulta tullaan tilanteeseen, jossa on päätettävä, tehdäänkö kaupat vai annetaanko olla. Huomio kiinnittyy yleensä liiaksi myyntihintaan ja erilaisiin kertoimiin. Kaupat ovat kuitenkin aina yksilöllisiä ja kokonaisuus ratkaisee.
Loppusuoralla pitää torjua mahdolliset paniikkitilanteet omistajien puolelta ja hallituksen on valmistauduttava toimimaan myös psykologina. Kannattaako kaataa 10 miljoonan euron kauppa muutaman tuhannen euron takia? Ei kannattaisi, mutta näitä tilanteita näkee, kun tunteet voittavat järjen juuri ennen ratkaisuhetkeä.

Myyntihalukkuus voi kaatua myös turnausväsymykseen, jolloin hallituksen rooli  yrityskaupan maaliin viemisessä korostuu. Turnausväsymyksen iskiessä hallituksen tulee palata alkuperäisiin kriteereihin ja tavoitteisiin ja tehdä yrityskauppaa koskevat päätökset niiden mukaisesti.
-----------

Kirjoittajaesittely
KTM Tero Luoma toimii Taaleritehtaan Pääomarahastot Oy:ssä sijoitusjohtajana ja osakkaana. Hän valmistelee väitöskirjaa omistajuudesta.

Arvopaperi: Sääntely vääristää sijoituksia

Sijoitusmarkkinoilla vallitsee megaluokan intressiristiriita. Valtiot pakottavat lakisääteiset sijoittajat ostamaan omia velkapapereitaan. Ilman sääntelyä pääomavirrat ohjautuisivat muualle, koska niiden tuotot eivät vastaa sijoittajien tuottotavoitteita.

Sääntely vääristää sijoituksia



 
Jos vuosittainen tuottotavoite yli ajan on 3-4 prosenttia, mikä järki on sijoittaa rahaa sijoitustuotteisiin, joiden jo sijoitushetkellä tiedetään tuottavan alle tuottotavoitteen?
Esimerkiksi; miksi sijoittaa Saksan korkopapereihin 0-2 prosentin tuotto-odotuksella, jos seurauksena on se, että loppuosalla pääomasta on tavoiteltava entistä suurempaa tuottoa entistä suuremmalla riskillä, jotta kokonaisuus pystyisi saavuttamaan sille asetetun tuottotavoitteen?

Hajautusta toki tapahtuu, mutta tuoton kustannuksella. Suurimpia sijoittajia valtioiden velkapapereissa ovat tahot joiden on pakko lakisääteisesti pitää tietty osuus omaisuudestaan sijoitettuna tähän sijoitusluokkaan.

Syynä on sääntely. Monet lakisääteiset sijoittajat, kuten pankit, vakuutusyhtiöt ja eläkeyhtiöt ovat lailla pakotettuja sijoittamaan tietyn osan varallisuudestaan tiettyihin sijoitusluokkiin.

On siis pakko sijoittaa tietty osa varallisuudesta esimerkiksi valtion lainapapereihin, vaikka ne olisivat selvästi alle tuottotavoitteen eivätkä tuottaisi mitään. Esimerkiksi työeläkevakuutusyhtiöiden sijoitustoiminnasta on säädetty työeläkevakuutusyhtiöistä annetussa laissa ja Basel-säännökset ohjaavat pankkeja ja vakuutusyhtiöitä.

Tiedän monta institutionaalista sijoitusjohtajaa, joita tilanne sapettaa. He haluaisivat hoitaa varallisuutta vapaammin ja fiksummin. Osa on joutunut myymään tuottavia sijoituksia pois ja ostamaan tilalle tuottamattomia, ihan vain siksi, että täyttää määritellyt kriteerit. Ei ole helppoa olla säännellyn salkun sijoittaja tällaisessa ympäristössä.

Jos näin tarkkaa sääntelyä ei olisi, instituutiot olisivat vapaampia sijoittamaan pääomaansa tuottotavoitteensa mukaisesti. Mittakaavaltaan kyseessä on megaluokan vaikutus. Siksi ihmettelen, miksi elinkeinoelämä ei ole asiaan tarttunut, koska sääntelyn keventämisellä voitaisiin kääntää miljardien pääomavirrat pääomamarkkinoille, esimerkiksi yritysrahoitukseen.

Tämän rinnalla puheet kansallisista kasvurahastoista olisivat kokoluokaltaan puuhastelua. Asia koskettaa meitä jokaista, koska sääntely määrittelee miten eläkevaramme ovat sijoitettuna. Me sekä rahoitamme valtioiden velkaantumisen että veronmaksajina vastaamme veloista.

Isossa kuvassa pääoma ei ilman sääntelyä enää virtaisi samalla tavalla alihinnoiteltuihin sijoitusluokkiin, kuten valtionlainoihin. Tällä olisi todennäköisesti kaksi seurausta:

1) Alihinnoiteltujen valtiolainojen hintataso nousisi, eli valtiot eivät saisi enää vastaavassa määrin institutionaalista pääomaa edulliseen hintaan ja:

2) Institutionaalinen pääoma ohjautuisi vaihtoehtoisiin sijoitusluokkiin, jotka täyttäisivät paremmin instituution tuottotavoitteen eli esimerkiksi yrityslainoihin ja osakkeisiin. Omalta osaltaan tälläkin muutoksella voisi kuvitella olevan positiivinen vaikutus pääomamarkkinoilla ja taloudessa.

Sääntely on luotu aikana, jolloin sen kuviteltiin hillitsevän lakisääteisten sijoittajien riskinottoa. Silloin tuskin ajateltiin, että toimintaympäristö voisi muuttua tällaiseksi kuin se nyt on.

Sääntelyn purkaminen ei tarkoittaisi riskinoton kasvamista, vaan päinvastoin, riskinoton tasapainottumista, koska enää ei tarvitsisi salkun loppuosalla tavoitella ylisuurta tuottoa korkeamman riskin kohteista vain siitä syystä, että sääntely pakottaa pitämään osan salkusta alituottoisena.

Yksinkertaisesti, jos 50 prosenttia salkusta tuottaa yhden prosentin vuodessa, pitää toisen puolen tuottaa 7 prosenttia, jotta kokonaistuotto on 4 prosenttia.

Nyt korkeampaa tuottoa haetaan esimerkiksi pääomasijoituksista ja hedge fundeista, mutta tätäkin tapaa voidaan käyttää vain rajoitetusti, koska sääntely rajoittaa niihin sijoittamista.

Siispä vaalien alla vinkki poliittisille päättäjille: purkakaa finanssialan sääntelyä niin saatte talouteen toimeliaisuutta!

Tero Luoma
sijoitusjohtaja
Taaleritehtaan Pääomarahastot Oy


Alkuperäinen teksti löytyy Arvopaperin blogista eli täältä.
Related Posts with Thumbnails