sunnuntai 29. tammikuuta 2012

Verotuksen vuosikello

Taas on se aika vuodesta, jolloin toimitetaan uudet verokortit palkanlaskentaan. Tämän jälkeen verotus pääsee monelta unohtumaan, koska itse vähennys tapahtuu "automaattisesti" ennakonpidätyksenä ja vähennettyjen verojen määrä palkkakuitilla vain todetaan toteutumana. Jotta verot konkretisoituisivat, suosittelen tekemään yhden yksinkertaisen laskuharjoituksen:

Veroprosentti x 365 päivää = veropäiväsi vuodessa

Jos siis veroprosenttisi on esimerkiksi 42%, saat lopputulokseksi 153 päivää. Tämän jälkeen laske kalenterisi alusta päiviä ja merkitse veropäiviäsi vastaava päivä kalenteriisi. Näin suuren (tai pienen) osan vuodestasi työskentelet Suomen valtiolle verojen muodossa. Jos huomaat työskenteleväsi lähes juhannukseen asti valtion kassan kartuttajana, voit hyvinkin kutsua olevasi puoliksi valtion työntekijä, "valtion kevätapulainen" ja puoliksi itsenäinen palkansaaja tai yrittäjä. Kalenteriin merkittynä päivänä kannattaa kenties järjestää juhlat, koska olet oman osuutesi suorittanut ja lopun saat itse ansaita. 


Arvonlisävero

Jos haluaa tarkastella asiaa monipuolisemmin, voi laskelmaan ottaa huomioon myös arvonlisäverot. Arvonlisävero on kenties kaikkein harhaanjohtavin termi, jonka minä tiedän. Arvonlisävero ei todellakaan lisää asian arvoa, kuten nimi antaisi ymmärtää. Kuluttajan maksamaa hintaa se kyllä korottaa, mutta kuluttajan kokemaa arvoa se ei lisää. Itse asiassa asia on päinvastoin, koska korkeamman hinnan vuoksi kuluttaja voi kuluttaa vähemmän haluamiaan asioita ja täten hänen hyvinvointinsa heikkenee. Oikea termi arvonlisäverolle olisi hinnankorotusvero. Silloin kenties termi myös ymmärrettäisiin yhteiskunnallisessa keskustelussa oikein. 

Jos siis oletetaan, että maksamiensa verojen jälkeen työntekijä kuluttaa käteen jäävää tuloaan Suomessa, maksaa hän pääsääntöisesti kuluttamistaan asioista yleisen 23% arvonlisäveron eli hinnankorotusveron. Ketju ihmisen työnteosta hänen saamaansa verolla vähennettyyn palkkaan ja palkasta hinnankorotusverolla vähennettyyn tarpeentyydytykseen sisältää siis lähtökohtaisesti kaksi vähennyserää valtiolle. 

Arvonlisäveron huomioivan laskelman voi tehdä lisäämällä esimerkiksi yleisen arvonlisäverokannan veroprosenttiin:

(Veroprosentti + yleinen arvonlisäverokanta) x 365 päivää = veropäivät arvonlisäverolla vuodessa

Yllä olevalla esimerkillä saamme tulokseksi (42%+23%=65%) ja lopputulokseksi 237 päivää. Aletaan olemaan elokuussa. 

Johtopäätös

Veroasia ei toki ole näin yksinkertainen kuten tässä esitetään, mutta joskus asioita on yksinkertaistettava, jotta yleinen totuus tulee ymmärrettäväksi. Tällä tavalla tarkasteltuna ei ole ihme, jos Suomessa on työtä tekemällä vaikea vaurastua ja kasvattaa henkilökohtaista hyvinvointia, jos vuoden työpanoksesta jää verojen jälkeen todelliseen tarpeentyydytykseen ja vaurauden kasvattamiseen vain syksyn sato. Oikeudenmukaista? Ei minusta. Motivoivaa? Ei varmasti. Lisääkö hyvinvointia? Epäilen. 

keskiviikko 4. tammikuuta 2012

Omistajuuden edellytyksiä ja ominaisuuksia

Tässä kirjoituksessa pohditaan omistajuuden edellytyksiä eli sitä prakseologista perustaa, joka synnyttää omistajuuden. Johtopäätöksenä päädytään esittämään, että hyöty ja niukkuus ovat omistajuuden edellytyksiä ja erilaisuus on omistajuuden ominaisuus.

Miksi kukaan omistaisi, jos kaikille riittäisi tarpeeksi yhtä hyvää?

John Locke asettaa omistajuuden filosofiassaan omistamiselle kaksi reunaehtoa: 1) Muille on yhteisesti jäljellä riittävästi ja yhtä hyvää ja 2) Kukaan ei saa ottaa enempää kuin pystyy käyttämään. Kuitenkin voidaan kysyä, miksi ihminen omistaisi, jos jäljelle jäisi kaikille riittävästi ja yhtä hyvää? Mitä arvoa olisi tällaisella omistajuudella? Tarkastellaan tilannetta esimerkin avulla:

Jos ihminen elää omenatarhassa, jossa on rajaton määrä n omenia tarjolla kaikille ja omenat ovat samanlaatuisia, miksi hän haluaisi ottaa haltuunsa ja omistaa tietyn omenan x? Miksi kiinnittyä yhteen, kun valinnanmäärä on rajaton? Entä miksi alkaa haalia useampia omenoita, jos jokainen muukin voi saada niin paljon kuin haluaa?

Miksi parempaa on aina vähemmän?

Esimieheni 7-vuotias lapsi esitti osuvan kysymyksen kysymällä, ”miksi parempaa on aina vähemmän?” Olisiko mahdollista, että niukkuus on arvon ja omistajuuden edellytys? Jos kaikille ei olekaan tarjolla samaa niin paljoa kuin kukin haluaisi, syntyisikö tällöin asioille myös arvo ja ihmisille insentiivi niiden omistamiseen? Jos omenatarhassa olisikin vain 10 omenaa ja 11 ihmistä, jotka kaikki haluaisivat saada vähintään yhden omenan, syntyisikö tilanne, jossa ihminen kohdatessaan omenan ottaisi sen omaan haltuunsa eli omistukseensa? Tällöin ihminen varmistaisi oman tavoitteensa täyttymisen. Jos joukossa on ihmisiä, jotka tahtoisivat saada useamman kuin yhden omenan, poimisivatko he itselleen myös toisen ja kolmannen omenan kohdalle osuessaan? Oletettavasti kyllä, mikäli heidän ensisijainen tavoitteensa olisi oman omenatavoitteen saavuttaminen, eikä esimerkiksi muiden ihmisten omenatavoitteiden täyttyminen oman ensimmäisen omenan saatuaan.

Usko niukkuudesta
On syytä tarkastella myös tosiasiallisen tilan ja ihmisen tietoisuuden erillisyyttä. Esimerkissä me tiedämme, että omenatarhassa on 10 omenaa ja 11 ihmistä. Mutta tietävätkö ihmiset omenatarhassa kokonaistilanteen? Entä jos osa tietää ja osa ei tiedä? Miten ihmisten käyttäytymiseen vaikuttaa heidän henkilökohtainen oletus hyödykkeiden rajallisuudesta tai rajattomuudesta? Riittääkö insentiiviksi haltuunottoon ja omistajuuden synnyttämiseen pelkästään se, että osa ihmisistä uskoo hyödykkeen niukkuuteen eli siihen, että sitä ei riitä kaikille? Miten käyttäytyisi ihminen, joka uskoisi hyödykkeen olevan niukka, mutta tiedostaisi myös, että muut ihmiset eivät tiedosta niukkuutta? Haalisiko hän omistukseensa kaikki kohtaamansa omenat, jonka jälkeen hän kävisi niillä vaihdantaa muihin hyödykkeisiin tai luovuttaisi ne pulassa oleville? Mikäli hänen uskonsa niukkuuteen osoittautuisi vääräksi, jäisi hän oletettavasti yksin muiden silmissä arvottoman omenavarastonsa kanssa ja omistajuuden synnyttäminen olisi siten osoittautunut turhaksi.

Niukkuus ajan muutoksena
Yllä esitetty tilanne on kuvattu staattisena ajan suhteen. Esimerkkiin voidaan kuitenkin lisätä myös aikaulottuvuus. Voidaan olettaa, että omenoita olisi nyt rajaton määrä, mutta ihmisten määrän kasvusta tai kulutuksen lisääntymisestä johtuen tulevaisuudessa omenista tulisi niukkuutta. Tämä näkemys voisi olla joko kaikkien tiedossa tai osan tiedossa ja ihmisten käsitys niukkuuden aikataulusta voisi vaihdella. Riippuen omasta tilannetulkinnasta, ihminen oletettavasti ryhtyisi joko varastoimaan omenoita omaan tarpeeseen tai vaihdantaan, tai eläisi yhä rajattomasti, koska olettaisi niukkuuden olevan kaukana.

Erilaisuus ja laadulliset ominaisuudet
Esimerkissä kaikki omenat ovat samanlaisia. Esimerkkiin voidaan kuitenkin lisätä myös laatu-ulottuvuus huomioimalla omenoiden erilaisuus. Voidaan olettaa, että osa omenoista on vihreitä ja osa punaisia, osa kirpeitä ja osa makeita ja osa kypsiä ja osa raakoja. Laatuluokitteluja voidaan tehdä loputtomasti ja kyllä/ei-luokittelun sijasta todellisuudessa vallitsee erilaisten asteiden ja vivahteiden hajonta. Vastaavalla tavalla voidaan olettaa ihmisten laatumieltymysten vaihtelevan. Osa tykkää enemmän vihreistä kuin punaisista, osa kirpeistä kuin makeista ja osa kypsistä kuin raaoista. Laatupreferenssejä voidaan tehdä vastaavalla tavalla loputtomasti ja ihmisten preferoinnin aste hajaantuu. Erilaisuuden vallitessa myös kokonaistilanne moninaistuu. Tarttuuko punaista, makeaa ja kypsää omenaa tahtova ihminen kohtaamaansa vihreään, kirpeään ja raakaan omenaan ja tyytyy alemman laatu-ulottuvuuden hyötyynsä vai jatkaako hän yhä täydellisen metsästämistä? Poimiiko hän kenties ensimmäisen omenan mukaansa, varmuuden vuoksi, vaikka jatkaakin paremman etsintää?

Johtopäätös: Omistajuuden edellytykset ja ominaisuudet
Esimerkin perusteella voimme tarkastella omistajuuden edellytyksiä. Ensinnäkin voitaneen tehdä johtopäätös, jonka mukaan hyöty on omistajuuden edellytys. Mitä hyötyä olisi omistaa hyödytöntä hyödykettä? Siis jos jostain ei ole kenellekään mitään hyötyä, miksi kukaan sellaista omistaisi? Jos lähdetään siitä, että ihminen on tavoitteellinen toimija, joka pyrkii poistamaan epämukavuuttaan, on omistajuuden joko välittömästi tai välillisesti kyettävä poistamaan omistajansa epämukavuutta. Omistajuuden on siis oltava omistajalle hyödyllinen joko suoraan tai jollekin toiselle hyödyllinen, jolloin omistajuus luo omistajalleen arvoa välillisesti. Esimieheni sanoin, ”rahalla ei tee mitään, jos rahalla ei tee mitään”.

Toiseksi voidaan tehdä johtopäätös, että niukkuus on omistajuuden edellytys. Jos asiaa on tarjolla rajattomasti kaikille, ihmisen ei ole mielekästä rajata asioita omaan omistukseensa. Niukkuuden ei tarvitse olla välitöntä vaan niukkuus voi myös kehittyä ajan myötä. Niukkuuden ei myöskään tarvitse olla tosiasiallista vaan ihmisten uskomus niukkuudesta riittää ohjaamaan käyttäytymistä synnyttäen omistajuuden. Niukkuuden ei myöskään tarvitse olla henkilökohtaista vaan käsitys yleisestä niukkuudesta nyt tai tulevaisuudessa riittää luomaan insentiivin omistajuuteen vaihdannan välineenä.

Kolmanneksi voidaan tehdä johtopäätös, että erilaisuus on omistajuuden ominaisuus. Jos eri laatuvaihtoehtojen kirjo on rajaton ja ihmisten henkilökohtaisten preferenssien on myös rajaton, erilaisuudesta muodostuu omistajuuden ominaisuus. Ihminen voi omistaa hyödyllisen ja niukan asian, mutta haluta yhä omaan tahtotilaansa paremmin sopivaa. Toiselle niukka ja hyödyllinen asia voi olla toisen ihmisen omistuksessa vain siksi että tämä toinen ihminen ei ole löytänyt vielä itselleen sopivampaa. Erilaisuudesta johtuen omistajuus luonteeltaan on sekä määrällistä että laadullista.

Maailman resurssien omistus: öljy vs vesi
Jos tarkastellaan maailman resurssien omistajuutta hyödyn, niukkuuden ja erilaisuuden näkökulmasta, voidaan todeta hyödyllisten ja niukkojen hyödykkeiden olevan arvokkaita. Esimerkiksi öljyn arvokkuus perustuu sen globaaliin hyödyllisyyteen nyky-yhteiskunnassa ja laajaan oletukseen sen niukkuudesta. Öljyn laadullisilla ominaisuuksilla eli erilaisuudella ei voida todeta olevan merkittävää vaikutusta, koska ihmisten preferenssit ovat suurelta osin yhtenäiset.

Vesi raaka-aineena on ihmiselle vähintäänkin yhtä hyödyllistä kuin öljy, mutta koska vedestä ei ainakaan vielä vallitse laaja niukkuus, ei veden arvo vedä vertoja öljyn arvolle. Veden erilaisuudella eli laadullisilla ominaisuuksilla sen sijaan on merkitystä, koska ihmiset preferoivat eri tavalla erilaisia vesiä. Moni on valmis maksamaan pullovedestä, vaikka vesihana olisi lähettyvillä.

tiistai 3. tammikuuta 2012

Miten vuosi meni?

Vuoden 2009 vaihteessa vierailin kirjoittajana Forsalin blogissa ja esittelin mallin elämän tarkastelemiseen Excelissä yritysanalyysista muokatuin menetelmin. Työkalu on yhä toimiva, joten tässä päivitetty versio menneen vuoden tarkastelemiseen ja tulevan vuoden tavoitteiden asettamiseen.

TULOSLASKELMA

+ Mitä sait vuonna 2011 aikaiseksi? Mikä oli sinun ”output”?
- Mitä asioita uhrasit/kulutit vuonna 2011 aikaansaannosten saavuttamiseksi (costs)?
= KÄYTTÖKATE (Toivottavasti reilusti plussalla)
- Mitä aiemmin tekemiäsi investointeja kulutit vuonna 2011 ja miten paljon?
+ Mitä tulevaisuuden investointeja teit vuonna 2011 ja miten paljon?
- Jokavuotiset yleiset velvollisuudet, jotka verottavat elämää, mutta on vain hoidettava
- Kenen apua käytit vuonna 2011 ja miten sen hänelle korvasit?
+ Ketä autoit vuonna 2011 ja miten hän sen sinulle korvasi?
+/- Sattuiko tänä vuonna jotain normaalista poikkeavaa, mitä?
=TULOS (Ollaanko vielä plussalla?)

TASE

Varat
Oma pääoma
+ Mikä on alkupääomasi? Mitä sait syntyessäsi? Millaiset ovat lähtökohtasi elämään?
+ Aineelliset resurssisi: Mitä sinulla on/mitä omistat tällä hetkellä? Mikä on sinun?
+ Aineettomat resurssisi: Mitä sinä osaat? Millainen on henkinen pääomasi?
+ Mitä on aiemmilta vuosilta jäänyt varastoosi?
+ Mitä saamisia sinulla on muilta ihmisiltä? Mitä he ovat sinulle velkaa?
+/- Onko aiemmat vuodet kasvattaneet vai kuluttaneet sinua? Kuinka paljon?
= OMA PÄÄOMA

Velvollisuudet
Vieras pääoma
- Pitkäaikaiset velvollisuudet: Mitä pitkäaikaisia velvollisuuksia sinulla on muita ihmisiä kohtaan?
- Lyhytaikaiset velvollisuudet: Mitä velvollisuuksia sinulla on muille ihmisille ensi vuonna?
- Mitä muiden resursseja sinulla on, joista olet riippuvainen ja kuinka paljon niitä on?
- Mitä olet velkaa muille ihmisille? Miten aiot maksaa velkasi?
- Mitä asioita lykkäät vuodesta toiseen taakkanasi?
=VIERAS PÄÄOMA
TASEEN LOPPUSUMMA: OMA PÄÄOMA+VIERAS PÄÄOMA

Tältä pohjalta voit sitten tarkastella elämäsi tunnuslukuja esimerkiksi seuraavasti:
  • Mikä oli vuoden kasvusi? Paljonko aikaansaannokset kasvoivat edellisvuoteen verrattuna? Miltä tulevaisuus näyttää? Onko taantuma edessä?
  • Mikä on käyttökateprosenttisi (käyttökate/aikaansaannokset)? Saatko enemmän aikaan kuin kulutat?
  • Mikä on investointiasteesi? Sijoitatko enemmän tulevaisuuteesi kuin kulutat aikaisemmin tekemiäsi uhrauksia?
  • Mikä on vuoden kokonaistulos? Onko se edellisvuosia parempi?
  • Mikä on sijoitetun pääoman tuottosi (tulos/oma pääoma ja/tai tulos/taseen loppusumma)? Millainen on tuottosi suhteessa alkupääomaasi?
  • Mikä on omavaraisuusasteesi (oma pääoma/taseen loppusumma)? Onko se yli 50% vai vievätkö velvollisuudet elämääsi?
  • Miten aineettomat ja aineelliset resurssisi kehittyi tänä vuonna?
  • Mikä on tulevaisuuden tuottoarvosi (tulevien vuosien tulokset laskettuna nykypäivään)?
  • Mikä on taseen loppusummasi? Onko se suuri vai pieni muihin verrattuna? Kuinka isosti elät elämääsi?
  • Miten tasettasi tulisi muokata, jotta olisit tuottavampi ja saisit aikaan parempia tuloksia tulevaisuudessa?
Tulosrikasta vuotta toivottaen ja taantumaa vastaan taistellen!

maanantai 2. tammikuuta 2012

Ludwig von Mises: Profit and Loss

Voitto ja tappio ovat talouden peruskäsitteitä. Silti monikaan ei osaa määritellä niitä oikein tai ei ymmärrä niiden merkitystä markkinataloudessa. Ludwig von Misesin Profit & Loss on lyhyt ja helposti luettava teos talouden peruskäsitteistä. Kirja löytyy ilmaiseksi esimerkiksi täältä. Ohessa on otteita Misesin ajatuksista suorina sitaatteina. 

Ludwig von Mises: Profit & Loss

Mitä on yrittäjän voitto?


If all people were to anticipate correctly the future state of the market, the entrepreneurs would neither earn any profits nor suffer any losses... What makes profit emerge is the fact that the entrepreneur who judges the future prices of the products more correctly than other people do buys some or all of the factors of production at prices which, seen from the point of view of the future state of the market, are too low. Thus the total costs of production — including interest on the capital invested — lag behind the prices which the entrepreneur receives for the product. This difference is entrepreneurial profit.


Mitä on yrittäjän tappio?


On the other hand, the entrepreneur who misjudges the future prices of the products allows for the factors of production prices which, seen from the point of view of the future state of the market, are too high. His total costs of production exceed the prices at which he can sell the product. This difference is entrepreneurial loss.

Tuotto pääomalle ja osingot eivät ole osa voittoa
Interest on the capital employed is not a component part of profit. The dividends of a corporation are not profit. They are interest on the capital invested plus profit or minus loss.
Yrittäjän työpanos ei ole voittoa
The market equivalent of work performed by the entrepreneur in the conduct of the enterprise's affairs is entrepreneurial quasi-wages but not profit.
Yrittäjyys on päätöksentekoa
The activities of the entrepreneur consist in making decisions. He determines for what purpose the factors of production should be employed.
There is a simple rule of thumb to tell entrepreneurs from non-entrepreneurs. The entrepreneurs are those on whom the incidence of losses on the capital employed falls. Amateur-economists may confuse profits with other kinds of intakes. But it is impossible to fail to recognize losses on the capital employed.
Bureaucratic management is the only alternative available where there is no profit and loss management.

The consumers by their buying and abstention from buying elect the entrepreneurs in a daily repeated plebiscite as it were. They determine who should own and who not, and how much each owner should own.
Markkinat ovat avoimet kenelle tahansa
Entrance into the ranks of the entrepreneurs in a market society, not sabotaged by the interference of government or other agencies resorting to violence, is open to everybody. Those who know how to take advantage of any business opportunity cropping up will always find the capital required. For the market is always full of capitalists anxious to find the most promising employment for their funds and in search of the ingenious newcomers, in partnership with whom they could execute the most remunerative projects.
Arvovalinnat ovat aina henkilökohtaisia ja subjektiivisia: kuluttaja itse päättää
Judgments of value are necessarily always personal and subjective. The consumer chooses what, as he thinks, satisfies him best. Nobody is called upon to determine what could make another man happier or less unhappy. The popularity of motor cars, television sets and nylon stockings may be criticized from a "higher" point of view. But these are the things that people are asking for. They cast their ballots for those entrepreneurs who offer them this merchandise of the best quality at the cheapest price.
The consumer does not — like the voter in political voting — choose between different means whose effects appear only later. He chooses between things which immediately provide satisfaction. His decision is final.
Voitot eivät koskaan ole normaaleja
Profits are never normal. They appear only where there is a maladjustment, a divergence between actual production and production as it should be in order to utilize the available material and mental resources for the best possible satisfaction of the wishes of the public. They are the prize of those who remove this maladjustment; they disappear as soon as the maladjustment is entirely removed. In the imaginary construction of an evenly rotating economy there are no profits. There the sum of the prices of the complementary factors of production, due allowance being made for time preference, coincides with the price of the product. The greater the preceding maladjustments, the greater the profit earned by their removal. Maladjustments may sometimes be called excessive. But it is inappropriate to apply the epithet "excessive" to profits.
Pääoma ei luo voittoa tai tappiota vaan yrittäjän päätökset
It is not the capital employed that creates profits and losses. Capital does not "beget profit" as Marx thought. The capital goods as such are dead things that in themselves do not accomplish anything. If they are utilized according to a good idea, profit results. If they are utilized according to a mistaken idea, no profit or losses result. It is the entrepreneurial decision that creates either profit or loss. It is mental acts, the mind of the entrepreneur, from which profits ultimately originate. Profit is a product of the mind, of success in anticipating the future state of the market. It is a spiritual and intellectual phenomenon.
Verotus vie resursseja koko yhteiskuntaa parhaiten palvelevilta
In branding profits as excessive and penalizing the efficient entrepreneurs by discriminatory taxation, people are injuring themselves. Taxing profits is tantamount to taxing success in best serving the public. The only goal of all production activities is to employ the factors of production in such a way that they render the highest possible output. The smaller the input required for the production of an article becomes, the more of the scarce factors of production is left for the production of other articles. But the better an entrepreneur succeeds in this regard, the more is he vilified and the more is he soaked by taxation. Increasing costs per unit of output, that is, waste, is praised as a virtue.
Kateus on ihmisen yleinen heikkous
All people, entrepreneurs as well as non-entrepreneurs, look askance upon any profits earned by other people. Envy is a common weakness of men. People are loath to acknowledge the fact that they themselves could have earned profits if they had displayed the same foresight and judgment the successful businessman did. Their resentment is the more violent, the more they are subconsciously aware of this fact.
Voitto siirtää pääoman niille, joiden hallinnassa se hyödyttää eniten kaikkia
Public opinion condones profits only as far as they do not exceed the salary paid to an employee. All surplus is rejected as unfair. The objective of taxation is, under the ability-to-pay principle, to confiscate this surplus. Now one of the main functions of profits is to shift the control of capital to those who know how to employ it in the best possible way for the satisfaction of the public. The more profits a man earns, the greater his wealth consequently becomes, the more influential does he become in the conduct of business affairs. Profit and loss are the instruments by means of which the consumers pass the direction of production activities into the hands of those who are best fit to serve them. Whatever is undertaken to curtail or to confiscate profits impairs this function. The result of such measures is to loosen the grip the consumers hold over the course of production. The economic machine becomes, from the point of view of the people, less efficient and less responsive.
Säästäminen ja pääoman kumuloituminen kasvattavat, ei kuluttaminen
The jealousy of the common man looks upon the profits of the entrepreneurs as if they were totally used for consumption. A part of them is, of course, consumed. But only those entrepreneurs attain wealth and influence in the realm of business who consume merely a fraction of their proceeds and plough back the much greater part into their enterprises. What makes small business develop into big business is not spending, but saving and capital accumulation.
Miten yrittäjän voitto hyödyttää kaikkia?
A surplus of the sum of all profits earned in the whole economy above the sum of all losses suffered emerges only in a progressing economy, that is in an economy in which the per head quota of capital increases. This increment is an effect of saving that adds new capital goods to the quantity already previously available. The increase of capital available creates maladjustments insofar as it brings about a discrepancy between the actual state of production and that state which the additional capital makes possible. Thanks to the emergence of additional capital, certain projects which hitherto could not be executed become feasible. In directing the new capital into those channels in which it satisfies the most urgent among the previously not satisfied wants of the consumers, the entrepreneurs earn profits which are not counterbalanced by the losses of other entrepreneurs.
The enrichment which the additional capital generates goes only in part to those who have created it by saving. The rest goes, by raising the marginal productivity of labor and thereby wage rates, to the earners of wages and salaries and, by raising the prices of definite raw materials and food stuffs, to the owners of land, and, finally, to the entrepreneurs who integrate this new capital into the most economical production processes. But while the gain of the wage earners and of the landowners is permanent, the profits of the entrepreneurs disappear once this integration is accomplished. Profits of the entrepreneurs are, as has been mentioned already, a permanent phenomenon only on account of the fact that maladjustments appear daily anew by the elimination of which profits are earned.
Säästäminen luo vaurautta koko yhteiskuntaan
It is obvious that in a stationary economy no part of the national income goes into profits. Only in a progressing economy is there a surplus of total profits over total losses. The popular belief that profits are a deduction from the income of workers and consumers is entirely fallacious. If we want to apply the term deduction to the issue, we have to say that this surplus of profits over losses as well as the increments of the wage earners and the landowners is deducted from the gains of those whose saving brought about the additional capital. It is their saving that is the vehicle of economic improvment, that makes the employment of technological innovations possible and raises productivity and the standard of living. It is the entrepreneurs whose activity takes care of the most economical employment of the additional capital. As far as they themselves do not save, neither the workers nor the landowners contribute anything to the emergence of the circumstances which generate what is called economic progress and improvement. They are benefited by other peoples' saving that creates additional capital on the one hand and by the entrepreneurial action that directs this additional capital toward the satisfaction of the most urgent wants on the other hand. A retrogressing economy is an economy in which the per head quota of capital invested is decreasing. In such an economy the total amount of losses incurred by entrepreneurs exceeds the total amount of profits earned by other entrepreneurs.
Voitto ja tappio ovat sosiaalisia ilmiöitä
The originary praxeological categories of profit and loss are psychic qualities and not reducible to any interpersonal description in quantitative terms. They are intensive magnitudes. The difference between the value of the end attained and that of the means applied for its attainment is profit if it is positive and loss if it is negative. Where there are social division of efforts and cooperation as well as private ownership of the means of production, economic calculation in terms of monetary units becomes feasible and necessary. Profit and loss are computable as social phenomena. The psychic phenomena of profit and loss, from which they are ultimately derived, remain, of course, incalculable intensive magnitudes.
Kapitalismissa tarvitaan voittoja ja tappioita
Capitalism cannot survive the abolition of profit. It is profit and loss that force the capitalists to employ their capital for the best possible service to the consumers. It is profit and loss that make those people supreme in the conduct of business who are best fit to satisfy the public. If profit is abolished, chaos results.
Liikemiehellä on vain yksi tavoite: mahdollisimman suuri voitto
The businessmen are not irresponsible tyrants. It is precisely the necessity of making profits and avoiding losses that gives to the consumers a firm hold over the entrepreneurs and forces them to comply with the wishes of the people. What makes a firm big is its success in best filling the demands of the buyers. If the bigger enterprise did not better serve the people than a smaller one, it would long since have been reduced to smallness. There is no harm in a businessman's endeavors to enrich himself by increasing his profits. The businessman has in his capacity as a businessman only one task: to strive after the highest possible profit. Huge profits are the proof of good service rendered in supplying the consumers. Losses are the proof of blunders committed, of failure to perform satisfactorily the tasks incumbent upon an entrepreneur. The riches of successful entrepreneurs is not the cause of anybody's poverty; it is the consequence of the fact that the consumers are better supplied than they would have been in the absence of the entrepreneur's effort. The penury of millions in the backward countries is not caused by anybody's opulence; it is the correlative of the fact that their country lacks entrepreneurs who have acquired riches. The standard of living of the common man is highest in those countries which have the greatest number of wealthy entrepreneurs. It is to the foremost material interest of everybody that control of the factors of production should be concentrated in the hands of those who know how to utilize them in the most efficient way.
Kapitalismi ei ole syy köyhyyteen vaan sen puute
The disintegration of the international capital market is one of the most important effects of the anti-profit mentality of our age. ...The immense majority of the world's population is extremely poor when compared with the average standard of living of the capitalist nations. But this poverty does not explain their propensity to adopt the communist program. They are anti-capitalistic because they are blinded by envy, ignorant, and too dull to appreciate correctly the causes of their distress. There is but one means to improve their material conditions, namely, to convince them that only capitalism can render them more prosperous.
The worst method to fight communism is that of the Marshall Plan. It gives to the recipients the impression that the United States alone is interested in the preservation of the profit system while their own concerns require a communist regime. The United States, they think, is aiding them because its people have a bad conscience. They themselves pocket this bribe but their sympathies go to the socialist system. The American subsidies make it possible for their governments to conceal partially the disastrous effects of the various socialist measures they have adopted.
Neither India nor China has ever established capitalism. Their poverty is the result of the absence of capitalism.
There is but one means to improve the material well-being of men, viz., to accelerate the increase in capital accumulated as against population. 
Voitot ovat todiste onnistumisesta
The function of entrepreneurs is to make profits; high profits are the proof that they have well performed their task of removing maladjustments of production. ...the world would be in a rather desolate condition if it were peopled exclusively by men not interested in the pursuit of material well-being.
Talous ei ole staattinen eikä sitä voi tutkia matemaattisilla malleilla
Now one of the main shortcomings of the mathematical economists is that they deal with this evenly rotating economy — they call it the static state — as if it were something really existing. Prepossessed by the fallacy that economics is to he treated with mathematical methods, they concentrate their efforts upon the analysis of static states which, of course, allow a description in sets of simultaneous differential equations. But this mathematical treatment virtually avoids any reference to the real problems of economics. It indulges in quite useless mathematical play without adding anything to the comprehension of the problems of human acting and producing. It creates the misunderstanding as if the analysis of static states were the main concern of economics. It confuses a merely ancillary tool of thinking with reality.
The mathematical economist is so blinded by his epistemological prejudice that he simply fails to see what the tasks of economics are. He is anxious to show us that socialism is realizable under static conditions. As static conditions, as he himself admits, are unrealizable, this amounts merely to the assertion that in an unrealizable state of the world socialism would be realizable. A very valuable result, indeed, of a hundred years of the joint work of hundreds of authors, taught at all universities, publicized in innumerable textbooks and monographs and in scores of allegedly scientific magazines!
There is no such thing as a static economy. All the conclusions derived from preoccupation with the image of static states and static equilibrium are of no avail for the description of the world as it is and will always be.
Loppusanat: valinta kapitalismin ja sosialismin välillä
A social order based on private control of the means of production cannot work without entrepreneurial action and entrepreneurial profit and, of course, entrepreneurial loss. The elimination of profit, whatever methods may be resorted to for its execution, must transform society into a senseless jumble. It would create poverty for all.
In a socialist system there are neither entrepreneurs nor entrepreneurial profit and loss. The supreme director of the socialist commonwealth would, however, have to strive in the same way after a surplus of proceeds over costs as the entrepreneurs do under capitalism. It is not the task of this essay to deal with socialism. Therefore it is not necessary to stress the point that, not being able to apply any kind of economic calculation, the socialist chief would never know what the costs and what the proceeds of his operations are.
What matters in this context is merely the fact that there is no third system feasible. There cannot be any such thing as a non-socialist system without entrepreneurial profit and loss. The endeavors to eliminate profits from the capitalist system are merely destructive. They disintegrate capitalism without putting anything in its place. It is this that we have in mind in maintaining that they result in chaos.
Men must choose between capitalism and socialism. They cannot avoid this dilemma by resorting to a capitalist system without entrepreneurial profit. Every step toward the elimination of profit is progress on the way toward social disintegration.
In choosing between capitalism and socialism people are implicitly also choosing between all the social institutions which are the necessary accompaniment of each of these systems, its "superstructure" as Marx said. If control of production is shifted from the hands of entrepreneurs, daily anew elected by a plebiscite of the consumers, into the hands of the supreme commander of the "industrial armies" (Marx and Engels) or of the "armed workers" (Lenin), neither representative government nor any civil liberties can survive. Wall Street, against which the self-styled idealists are battling, is merely a symbol. But the walls of the Soviet prisons within which all dissenters disappear forever are a hard fact.

The entrepreneurs are neither perfect nor good in any metaphysical sense. They owe their position exclusively to the fact that they are better fit for the performance of the functions incumbent upon them than other people are. They earn profit not because they are clever in performing their tasks, but because they are more clever or less clumsy than other people are. They are not infallible and often blunder. But they are less liable to error and blunder less than other people do.
Related Posts with Thumbnails