keskiviikko 4. tammikuuta 2012

Omistajuuden edellytyksiä ja ominaisuuksia

Tässä kirjoituksessa pohditaan omistajuuden edellytyksiä eli sitä prakseologista perustaa, joka synnyttää omistajuuden. Johtopäätöksenä päädytään esittämään, että hyöty ja niukkuus ovat omistajuuden edellytyksiä ja erilaisuus on omistajuuden ominaisuus.

Miksi kukaan omistaisi, jos kaikille riittäisi tarpeeksi yhtä hyvää?

John Locke asettaa omistajuuden filosofiassaan omistamiselle kaksi reunaehtoa: 1) Muille on yhteisesti jäljellä riittävästi ja yhtä hyvää ja 2) Kukaan ei saa ottaa enempää kuin pystyy käyttämään. Kuitenkin voidaan kysyä, miksi ihminen omistaisi, jos jäljelle jäisi kaikille riittävästi ja yhtä hyvää? Mitä arvoa olisi tällaisella omistajuudella? Tarkastellaan tilannetta esimerkin avulla:

Jos ihminen elää omenatarhassa, jossa on rajaton määrä n omenia tarjolla kaikille ja omenat ovat samanlaatuisia, miksi hän haluaisi ottaa haltuunsa ja omistaa tietyn omenan x? Miksi kiinnittyä yhteen, kun valinnanmäärä on rajaton? Entä miksi alkaa haalia useampia omenoita, jos jokainen muukin voi saada niin paljon kuin haluaa?

Miksi parempaa on aina vähemmän?

Esimieheni 7-vuotias lapsi esitti osuvan kysymyksen kysymällä, ”miksi parempaa on aina vähemmän?” Olisiko mahdollista, että niukkuus on arvon ja omistajuuden edellytys? Jos kaikille ei olekaan tarjolla samaa niin paljoa kuin kukin haluaisi, syntyisikö tällöin asioille myös arvo ja ihmisille insentiivi niiden omistamiseen? Jos omenatarhassa olisikin vain 10 omenaa ja 11 ihmistä, jotka kaikki haluaisivat saada vähintään yhden omenan, syntyisikö tilanne, jossa ihminen kohdatessaan omenan ottaisi sen omaan haltuunsa eli omistukseensa? Tällöin ihminen varmistaisi oman tavoitteensa täyttymisen. Jos joukossa on ihmisiä, jotka tahtoisivat saada useamman kuin yhden omenan, poimisivatko he itselleen myös toisen ja kolmannen omenan kohdalle osuessaan? Oletettavasti kyllä, mikäli heidän ensisijainen tavoitteensa olisi oman omenatavoitteen saavuttaminen, eikä esimerkiksi muiden ihmisten omenatavoitteiden täyttyminen oman ensimmäisen omenan saatuaan.

Usko niukkuudesta
On syytä tarkastella myös tosiasiallisen tilan ja ihmisen tietoisuuden erillisyyttä. Esimerkissä me tiedämme, että omenatarhassa on 10 omenaa ja 11 ihmistä. Mutta tietävätkö ihmiset omenatarhassa kokonaistilanteen? Entä jos osa tietää ja osa ei tiedä? Miten ihmisten käyttäytymiseen vaikuttaa heidän henkilökohtainen oletus hyödykkeiden rajallisuudesta tai rajattomuudesta? Riittääkö insentiiviksi haltuunottoon ja omistajuuden synnyttämiseen pelkästään se, että osa ihmisistä uskoo hyödykkeen niukkuuteen eli siihen, että sitä ei riitä kaikille? Miten käyttäytyisi ihminen, joka uskoisi hyödykkeen olevan niukka, mutta tiedostaisi myös, että muut ihmiset eivät tiedosta niukkuutta? Haalisiko hän omistukseensa kaikki kohtaamansa omenat, jonka jälkeen hän kävisi niillä vaihdantaa muihin hyödykkeisiin tai luovuttaisi ne pulassa oleville? Mikäli hänen uskonsa niukkuuteen osoittautuisi vääräksi, jäisi hän oletettavasti yksin muiden silmissä arvottoman omenavarastonsa kanssa ja omistajuuden synnyttäminen olisi siten osoittautunut turhaksi.

Niukkuus ajan muutoksena
Yllä esitetty tilanne on kuvattu staattisena ajan suhteen. Esimerkkiin voidaan kuitenkin lisätä myös aikaulottuvuus. Voidaan olettaa, että omenoita olisi nyt rajaton määrä, mutta ihmisten määrän kasvusta tai kulutuksen lisääntymisestä johtuen tulevaisuudessa omenista tulisi niukkuutta. Tämä näkemys voisi olla joko kaikkien tiedossa tai osan tiedossa ja ihmisten käsitys niukkuuden aikataulusta voisi vaihdella. Riippuen omasta tilannetulkinnasta, ihminen oletettavasti ryhtyisi joko varastoimaan omenoita omaan tarpeeseen tai vaihdantaan, tai eläisi yhä rajattomasti, koska olettaisi niukkuuden olevan kaukana.

Erilaisuus ja laadulliset ominaisuudet
Esimerkissä kaikki omenat ovat samanlaisia. Esimerkkiin voidaan kuitenkin lisätä myös laatu-ulottuvuus huomioimalla omenoiden erilaisuus. Voidaan olettaa, että osa omenoista on vihreitä ja osa punaisia, osa kirpeitä ja osa makeita ja osa kypsiä ja osa raakoja. Laatuluokitteluja voidaan tehdä loputtomasti ja kyllä/ei-luokittelun sijasta todellisuudessa vallitsee erilaisten asteiden ja vivahteiden hajonta. Vastaavalla tavalla voidaan olettaa ihmisten laatumieltymysten vaihtelevan. Osa tykkää enemmän vihreistä kuin punaisista, osa kirpeistä kuin makeista ja osa kypsistä kuin raaoista. Laatupreferenssejä voidaan tehdä vastaavalla tavalla loputtomasti ja ihmisten preferoinnin aste hajaantuu. Erilaisuuden vallitessa myös kokonaistilanne moninaistuu. Tarttuuko punaista, makeaa ja kypsää omenaa tahtova ihminen kohtaamaansa vihreään, kirpeään ja raakaan omenaan ja tyytyy alemman laatu-ulottuvuuden hyötyynsä vai jatkaako hän yhä täydellisen metsästämistä? Poimiiko hän kenties ensimmäisen omenan mukaansa, varmuuden vuoksi, vaikka jatkaakin paremman etsintää?

Johtopäätös: Omistajuuden edellytykset ja ominaisuudet
Esimerkin perusteella voimme tarkastella omistajuuden edellytyksiä. Ensinnäkin voitaneen tehdä johtopäätös, jonka mukaan hyöty on omistajuuden edellytys. Mitä hyötyä olisi omistaa hyödytöntä hyödykettä? Siis jos jostain ei ole kenellekään mitään hyötyä, miksi kukaan sellaista omistaisi? Jos lähdetään siitä, että ihminen on tavoitteellinen toimija, joka pyrkii poistamaan epämukavuuttaan, on omistajuuden joko välittömästi tai välillisesti kyettävä poistamaan omistajansa epämukavuutta. Omistajuuden on siis oltava omistajalle hyödyllinen joko suoraan tai jollekin toiselle hyödyllinen, jolloin omistajuus luo omistajalleen arvoa välillisesti. Esimieheni sanoin, ”rahalla ei tee mitään, jos rahalla ei tee mitään”.

Toiseksi voidaan tehdä johtopäätös, että niukkuus on omistajuuden edellytys. Jos asiaa on tarjolla rajattomasti kaikille, ihmisen ei ole mielekästä rajata asioita omaan omistukseensa. Niukkuuden ei tarvitse olla välitöntä vaan niukkuus voi myös kehittyä ajan myötä. Niukkuuden ei myöskään tarvitse olla tosiasiallista vaan ihmisten uskomus niukkuudesta riittää ohjaamaan käyttäytymistä synnyttäen omistajuuden. Niukkuuden ei myöskään tarvitse olla henkilökohtaista vaan käsitys yleisestä niukkuudesta nyt tai tulevaisuudessa riittää luomaan insentiivin omistajuuteen vaihdannan välineenä.

Kolmanneksi voidaan tehdä johtopäätös, että erilaisuus on omistajuuden ominaisuus. Jos eri laatuvaihtoehtojen kirjo on rajaton ja ihmisten henkilökohtaisten preferenssien on myös rajaton, erilaisuudesta muodostuu omistajuuden ominaisuus. Ihminen voi omistaa hyödyllisen ja niukan asian, mutta haluta yhä omaan tahtotilaansa paremmin sopivaa. Toiselle niukka ja hyödyllinen asia voi olla toisen ihmisen omistuksessa vain siksi että tämä toinen ihminen ei ole löytänyt vielä itselleen sopivampaa. Erilaisuudesta johtuen omistajuus luonteeltaan on sekä määrällistä että laadullista.

Maailman resurssien omistus: öljy vs vesi
Jos tarkastellaan maailman resurssien omistajuutta hyödyn, niukkuuden ja erilaisuuden näkökulmasta, voidaan todeta hyödyllisten ja niukkojen hyödykkeiden olevan arvokkaita. Esimerkiksi öljyn arvokkuus perustuu sen globaaliin hyödyllisyyteen nyky-yhteiskunnassa ja laajaan oletukseen sen niukkuudesta. Öljyn laadullisilla ominaisuuksilla eli erilaisuudella ei voida todeta olevan merkittävää vaikutusta, koska ihmisten preferenssit ovat suurelta osin yhtenäiset.

Vesi raaka-aineena on ihmiselle vähintäänkin yhtä hyödyllistä kuin öljy, mutta koska vedestä ei ainakaan vielä vallitse laaja niukkuus, ei veden arvo vedä vertoja öljyn arvolle. Veden erilaisuudella eli laadullisilla ominaisuuksilla sen sijaan on merkitystä, koska ihmiset preferoivat eri tavalla erilaisia vesiä. Moni on valmis maksamaan pullovedestä, vaikka vesihana olisi lähettyvillä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Lähetä kommentti

Related Posts with Thumbnails