Miten opiskella kauppatieteitä?

Opiskeluaikoina tuli paljon mietittyä, mitä kauppatieteiden pääaineita ja kursseja kannattaisi valita. Kirjoitin tästä aiheesta aikanaan tähän blogiinikin juuri valmistuttuani. Nyt kun tarkastelen asiaa työelämän, ja erityisesti rahoitus/pääomasijoitusalan näkökulmasta, tekisin valintani seuraavalla tavalla, jos aloittaisin opintoni nyt. Listaus on toki yksisilmäinen, eikä varmastikaan kokototuus, mutta jos haluaa pääomasijoitusalalle niin uskon, että tällainen opiskelupolku voisi olla sopiva, tai ainakin sitä reilun viiden vuoden toimialakokemuksella suosittelen: 

Kannattaa opiskella kauppatieteitä!

Urapolku pääomasijoittajaksi

1. Kansantaloustiede: Ensimmäisen vuoden tai kaksi lukisin pääasiassa kansantaloustiedettä, jotta oppisin ymmärtämään, miten markkinatalous toimii. Mitä on markkinat, kysyntä ja tarjonta, mikä on kansantalous, miten talouden yleiset lait toimivat. Sekä makrotaloutta että mikrotaloutta. Tämä olisi opastus taloudelliseen ajatteluun. Lukisin vähintään perus- ja aineopinnot, mielellään enemmänkin. 
2. Laskentatoimi ja rahoitus: Toisena ja kolmantena vuotena lukisin laskentatoimea ja rahoitusta, jotta oppisin ymmärtämään, miten yritykset ja pääoma toimivat. "Accounting is the language of business" totesi Warren Buffet osuvasti, joten on oleellista osata oppia ymmärtämään ja puhumaan bisneksen kieltä. On ymmärrettävä yrityksen sisäinen laskentatoimi (kustannuslaskenta, budjetointi, investointilaskenta, toimintolaskenta jne) sekä tunnettava hyvin tilinpäätöksen sisältö eli mistä mikäkin rivi tuloslaskelmassa ja taseessa muodostuvat ja kyettävä analysoimaan yrityksen taloudellista tilaa (kassavirta, arvonmääritykset jne). Tämän yrityskohtaisen tarkastelun lisäksi on tärkeää ymmärtää rahoitusta ja pääomamarkkinoita ja kyetä kytkemään yrityksen talous tähän kokonaisuuteen. Laskentatoimen valitsisin pääaineekseni ja tekisin siitä tässä vaiheessa kandidaatin tutkinnon. Tällä pohjalla pystyy mielestäni hyvin aloittamaan oman alan työtehtävät ja käytännön oppimisen, esimerkiksi taloushallinnon tehtävissä tai nuorena analyytikkona, jotta oppii käytännössä, miten asiat toimivat ja saa rutiinia. Niin ja ennen kaikkea oppii käyttämään Exceliä. 
3. Strategia: Kolmantena ja neljäntenä vuotena lukisin strategiaa, jotta oppisin ymmärtämään, miten yritykset kilpailevat markkinataloudessa. Lukisin strategiakirjallisuuden klassikoita, kuten Porteria ja kumppaneita, koska heidän mallinsa auttavat ymmärtämään markkinoiden ja toimialojen logiikoita. Strategian opiskeleminen on mielestäni hyödyllisempää vasta opintojen myöhemmässä vaiheessa, koska silloin asiat avautuvat eri tavalla. On ihan älytöntä päntätä ulkoa strategiakirjojen tiettyjä listoja tenttejä varten, kun oleellista on kyky ajatella strategisesti. Ainakin itselläni sekä kiinnostus strategiaan että kyky ymmärtää sitä kehittyi vasta kun oli kunnon kosketusta käytännön työelämään, jolloin pystyi tarkastelemaan strategiaa elävissä tilanteissa. Maisterin opintoni tekisin joko laskentatoimesta/rahoituksesta tai strategiasta työelämän ohessa. 
4. Johtaminen: Työelämässä tyypillisesti ensin toimitaan asiantuntijatehtävissä ilman varsinaista vastuuta eli avustetaan päätöksentekijöitä. Toisessa vaiheessa toimitaan asioiden johtajana eli saadaan vastuuta asiakokonaisuuksista ilman henkilökohtaisia alaisia. Kolmannessa vaiheessa toimitaan ihmisten johtajana, jolloin mukaan tulee vastuu alaisten ja koko tiimin johtamisesta. Vaadittavat osaamiset muuttuvat myös vastaavalla tavalla. Alussa tarvitaan kapeaa asiaosaamista eli tietyn, pienen osa-alueen ymmärrystä, sen jälkeen laajemman asiakokonaisuuden ymmärrystä ja kolmannessa vaiheessa kykyä saavuttaa tuloksia ihmisten kanssa ja kautta. Opiskeluaikana en lukisi ihmisten johtamista, ellen sitten haluaisi erikoistua siihen osa-alueeseen, koska taas kerran näiden asioiden opiskelu ilman relevanttia kosketuspintaa käytäntöön ei anna oikeaa mahdollisuutta ymmärtää asioita. Jättäisin siis tämän osa-alueen opiskelun työelämään ja siihen aikaan, kun vastuu ihmisten johtamisesta voi tulla lähiaikoina ajankohtaiseksi. Johtamiskursseista on olemassa hyvä tarjonta, joten uskon että tämän osa-alueen oppii paremmin yrityksille suunnattujen kurssien ja koulutusten kautta kuin kauppakorkeakoulussa opiskelemalla. Ja tässä asiassa ennen kaikkea käytäntö opettaa. Opiskelisin siis työelämässä ollessani johtamista, jotta oppisin ymmärtämään, miten ihmiset käyttäytyvät ja miten heitä johdetaan.
5. Markkinointi: Tämän osalta mielipiteet jakaantuvat varmasti kaikkein eniten. Milloin pitäisi lukea markkinointia ja oppia ymmärtämään, miten yritys saa asiakkaita ja myyntiä markkinoilla? On varmaankin kaksi ääripäätä. Toisaalta voi sanoa, että kauppatiedettä lukevan olisi heti alusta alkaen ymmärrettävä asiakasta, myyntiä ja markkinointia, koska ilman tätä muu on turhaa. Toisaalta itse näen vaihtoehtona kehityspolun, jossa edetään asiaosaamisesta asiakasrajapintaan. Ehkä näkökulmani perustuu etenkin pääomamarkkinoiden perspektiiviin, jossa yritystoimintaa lähestytään pääomamarkkinoiden näkökulmasta eikä tehdä varsinaista toimialavalintaa ja siten erikoistuta tiettyyn segmenttiin ja asiakkuuksiin. Joka tapauksessa yrityksen johto on aina ensisijaisesti vastuussa myynnistä ja asiakkuuksista, joten markkinoinnin ymmärtäminen nousee keskeiseksi. Kotlerista ja muista klassikoista oleellista on hallita tiettyjä työkaluja ja toimintamalleja omassa ajattelupakissaan, ei niinkään muistaa ulkoa tenttiin vaadittavia listoja. 

Muut osakokonaisuudet

Näiden suurten kokonaisuuksien lisäksi yliopistoista löytyy kauppatieteiden alta joukko erilaisia pääainevaihtoehtoja. Liian moni niistä on mielestäni kuitenkin liian kapea-alaisia ja sinällään ohjaa, ja myös rajaa, tulevia työvaihtoehtoja. Jos lukee vakuutustiedettä, lienee luonnollista, että hakeutuu sen alan hommiin, joko sitten finanssitaloihin tai julkiselle sektorille. Yliopistoissa opetetaan pääaineena myös yrittäjyyttä, mitä en henkilökohtaisesti voi ymmärtää. Jos yrittäjyyttä pidetään tieteenä, silloin sitä yliopistossa opettamalla syntyy yrittäjyyden tutkijoita. Jos taas pyrkimyksenä on kouluttaa yrittäjiä, on yliopisto siihen mielestäni väärä foorumi. Mielummin korvaisin yrittäjyyden omistajuuden pääaineella, vaikka omistajuuskin on luonteeltaan enemmän taidetta kuin tiedettä. 

Muista pääaineista poimisin sopivia kurssipaketteja perusteiden ymmärtämiseksi. Vero-oikeudesta on hyvä osata perusteet, jotta tietää miten verotus toimii. Erityistuntemus on tarpeen lähinnä vain veroeksperteille, joilta voi ostaa palveluita. Juridiikasta on samoin hyvä tuntea perusteet, jotta ymmärtää yrityksen juridisen ympäristön, etenkin osakeyhtiölain, ja tuntee sopimusoikeuden päälinjat. Tositilanteita varten on olemassa juristit, jotka osaavat asiansa. 

Omana pääainekokonaisuutena muodostaisin hankintatoimen pääaineen, joka koostuisi osto-osaamisesta ja logistiikasta. On kumma, että myyntiä ja markkinointia opetetaan yleisesti, mutta harvemmassa opetetaan sen toista puolta eli ostamisen ja hankinnan teoriaa.

Oma polku

Oma lähtökohtani on aina ollut pyrkiä valmistautumaan tulevaan opiskelemalla siihen valmentavaa kirjallisuutta.  En lukenut opiskeluaikoina juurikaan strategiaa. Nyt jatko-opintojen myötä olen ihastunut aiheeseen perusteellisesti. Sitä olen lukenut viimeiset kolme vuotta runsaasti omistajuuden kirjallisuuden ohessa. 

Vasta viime aikoina olen alkanut poimimaan johtajuutta käsitteleviä kirjoja. Itsensä johtamista olen toki lukenut 15-vuotiaasta asti, mutta leadership-kirjat tuntuvat vasta nyt tarpeellisilta. Markkinointikirjoja olen lukenut vähän koko ajan, mutta tiedostan että sen osa-alueen vahvistaminen on edessä. Kotlerin Principles of Marketing kirjan-pohjalta mennään tiettyyn pisteeseen asti, mutta ei loputtomiin. 

Kauppatieteiden ulkopuolelta filosofia ja yhteiskuntatieteet ovat aina olleet kiinnostavia, kenties jopa hyödyllisiä. Filosofia kehittää ajattelua, yhteiskuntatieteet ymmärtämään poliittista päätöksentekoa ja yhteiskunnan toimintaa. Psykologiaa ja erityisesti sosiaalipsykologiaa haluaisin joskus oppia, mutta toisaalta kaikkeen ei vain ole aikaa. Insinööriä minusta ei saisi milloinkaan.