tiistai 30. joulukuuta 2014

The End of Ownership

Andreessen Horowitz on yksi innovatiivisimpia sijoitusyhtiöitä maailmassa. Heidän ajattelunsa tuntuu kulkevan usein vuosikymmenen edellä monia muita. Seuraan heidän ajatusvirtaa säännöllisesti, jotta saan näkemyksiä siitä, mihin maailma on teknologisesti kenties menossa. Fakta on, että lähes kaikki heidän puhumat asiat ja kohteet joihin ovat sijoittaneet, olisivat liian ennenaikaisia Suomeen. Ei vain olisi markkinoita, eikä kykyä ottaa edelläkävijän riskiä.
 
The End of Ownership
 
Viime aikoina a16z, kuten he itse itseään kutsuvat, on nostanut esiin käsitteen The End of Ownership. Minulle omistajuuteen vihkiytyneenä tällainen käsite on tietenkin mitä parasta virikettä aivotoiminnalle, koska käsite ja sen sisältö haastavat kyseenalaistamaan vallitsevia omistuskäsityksiä sekä omistukseen perustuvia liiketoimintamalleja.
 
 
Ohessa on hyvä podcast, jossa keskustellaan aiheesta. Kannattaa kuunnella. Siinä mm. Airbnb:n perustaja jakaa näkemyksiään aiheesta. Airbnb on kenties paras malliesimerkki siitä, mitä The End Of Ownership tarkoittaa uutena liiketoimintamallina eli platformina muiden omistamien omaisuuserien hyödynnettävyyden kasvattamisessa ja siihen perustuvasta ansaintalogiikasta.
 
Poimintoja ja omaa ajattelua
  • Peruskysymys kuuluu: Kumpi on tärkeämpää, asioiden omistaminen (ownership of things) vai pääsy asioihin (access to things). Eli kiteytettynä, kumpi on tärkeämpää, omistaa asunto vai pystyä asumaan asunnossa. Yhä useammin hyötyfunktion rooli tulee tärkeämmäksi kuin omistaminen. Miksi siis omistaa, jos voi nauttia hyödystä ilman omistusta?
  • Musiikkibisneksessä muutos näkyy kaikkein selvimmin ja täällä muutos tapahtui nopeasti. Aiemmin haluttiin omistaa levy fyysisenä tuotteena. Nyt fyysinen tuote on menettänyt merkityksensä eikä musiikin omistaminen ole merkityksellistä, vaan pääsy kuuntelemaan musiikkia. Miksi pitää omaa levyhyllyä, kun kaiken voi kuunnella Spotifysta? Musiikin omistaminen itsessään, ei luo oikeastaan lisäarvoa kuuntelukokemukseen. Jos vaihtoehtona on pääsy laajempaan musiikkitarjontaan omistamisen sijasta, on selvää että käyttäjäkokemus on kuluttajalle omistamista tärkeämpää.
  • IT-puolella omistamattomuus laskee yleisesti alalle tulon kynnystä ja mahdollistaa siten aivan uudenlaiset palvelut ja applikaatiot. Ei ole oleellista, kuka omistaa fyysisen serverin vaan oleellista on se, että on tila käytettävissä, kun sitä tarvitsee ja sellainen määrä kuin sitä kullakin hetkellä tarvitsee. Miksi investoida itse tällaiseen kapasiteettiin, kun joku muu voi sen tehdä ja tämän pääsyn voi ostaa palveluna.
  • Locomotion on esimerkki yrityksestä, joka on havainnut tehottomuutta yritysten ajoneuvojen omistamisessa. Miksi siis yritys omistaisi itse omat autonsa, kun tärkeintä on että autoja on käytössä silloin kuin niitä tarvitaan. Yhtiön tavoitteena on siis tuoda jaettu talous (shared economy) yhtiöiden ajoneuvohallintaan. Esimerkiksi havaittiin, että Ranskan posti käyttää autojaan vain ennen kello 14. Lopun aikaa autot seisovat käyttämättöminä. Ideana on poistaa yhtiöltä kiinteitä kuluja ja muuttaa ne optimoiduiksi muuttuviksi kuluiksi.
  • Share economyn eli jakamistalouden keskeinen idea on tarkastella, mitä asioita voi hyödyntää uudella tavalla jakamalla niiden käyttöä. Perusdilemma omistamisessa on, että on kahtiajako niiden välillä, joilla on (Those who have) ja niiden, joilla on tarve (Those who want). Omistus estää usein tällaisissa tilanteissa asian käyttämisen, koska ei ole toimivaa jakamisen markkinaa. Ja jakaminen ei siis tarkoita, että asia annettaisiin ilmaiseksi toisen käyttöön, ei suinkaan, vaan korvausta vastaan tottakai, jolloin asia muuttuu omistajalleen tuottavammaksi tai vähintäänkin omistaja saa täten jaettua kustannuksiaan.
  • Asuntomarkkinoilla The End of Ownership ilmiö on selkeä. Miksi omistaa asunto, jos sen voi vuokrata. Asunnon omistaminen luo siteitä ja siten rajoittaa vapauksia. Toisaalta omistaminen tuo vakautta. Asunnon omistamiseen liittyy monia tunneperäisiä seikkoja, ja toisaalta sitä tarkastellaan myös sijoituksena, mutta yksi tapa tarkastella asiaa on omistajuuden/omistamattomuuden edut ja haitat.
  • Airbnb on maailman suurin majoitusketju ilman että se omistaa yhtään kohdetta. Kyse on siis alustasta, jossa ihmiset voivat tarjota majoituspalvelua/omistamaansa kohdetta vuokralle ventovieraille ihmisille ja vastaavasti matkustajille aukeaa perinteisen hotellivalikoiman rinnalle aivan uudenlainen majoitusmuoto. Täten tilat joita ei juuri silloin käytettäisi tulevat käyttöön ja tilan omistaja saa omistuksellensa tuottoa, jota hän tuskin muuten saisi. Matkailija taas saa uudenlaisen majoituskokemuksen. Oleellista ei ole, että tilan omistaa Herra Smith, ei lainkaan, vaan kuluttaja puhuu Airbnb kohteesta. Airbnb:lla on ansainta markkinapaikkana eli kysynnän ja tarjonnan saattamisessa yhteen. Tähän ansaintaan perustuen yhtiön markkina-arvo on miljardeja.
  • Airbnb:ssa on tarjolla myös veneitä. Jokainen veneen omistaja tietää, kuinka alhainen on oman veneen käyttöaste. Veneen hinta ja siten kustannukset per käyttötunti ovat useimmille niin korkeat, että asiaa ei kannata edes laskea. Toisaalta tiedetään, että veneen vuokraaminen on kallista. Samoin kuitenkin tiedetään, että veneen vuokraamisbisnes, siis se että yhtiö omistaa veneitä ja vuokraa niitä, ei tosiaankaan ole mikään bisnes, vaan vuokrien pitäisi olla vieläkin korkeammat. Markkina ei siis toimi. Airbnb tarjoaa kanavan oman veneen vuokraamiselle silloin kuin sitä ei itse tarvitse. Täten kenties saa katettua kulujaan ja venettä tarvitseva pääsee toteuttamaan veneilyhalujaan ilman omistamisen tarvetta.
  • Luottamus on jakamistalouden A ja O. Myönnän itsekin, että suurin kynnys omaisuuden jakamisessa, oli kyse sitten vaikka asunnosta, autosta tai mistä muusta tahansa, on luottamuksen puute ventovieraaseen henkilöön. Riittää kun miettii kirjan lainaamista kaverilleen. Liian usein on huonoja kokemuksia palautuksesta. Miten siis saada joku tarjoamaan jollekin jota ei ole koskaan nähnyt jotakin omaansa. Ja toisaalta miten saada joku menemään jonnekin toisen omaan paikkaan missä ei ole koskaan käynyt. Tässä avain lienee nimenomaan luotettavassa välittäjässä. Kun markkinapaikalla on riittävä uskottavuus, ja prosessit kunnossa väärinkäytösten välttämiseksi, syntyy osapuolten välille luottamus ja sen myötä vaihdanta. Brändillä on Airbnb:n mukaan iso merkitys luottamuksen rakentamisessa. Ehkä kyse on myös ihmiskäsityksestä. Jos uskoo että ihmiset ovat perusluonteeltaan hyviä, voi uskaltautua jakamaan omaansa. Jos taas uskoo, että ihmiset lähtökohtaisesti huijaavat ja eivät kunnioita toisen omaisuutta käyttäytymällä sopivasti, kannattaa oma omaisuus kenties pitää omanaan. On huomattava, että saman ilmiön parissa on jokainen jolla on sijoitusasunto vuokralla. Vaikka kuinka tapaisi vuokralaisen ja tarkistaisi tiedot, ei täydellisesti voi mennä takuuseen siitä, että asunto säilyy hyvässä kunnossa. Tällaisen käytöksen mahdollisuuden takia on olemassa suojamekanismeja riskienhallintaan.
  • Yrityksissä aletaan lähestymään käyttäjäperusteista lähestymistapaa (user based approach). Enää ei siis niinkään ajatella, että kaikki pitäisi omistaa itse ja on parempi investoida itse, vaan tarkastellaan ennen kaikkea käytettävyyttä. Tässä on iso kulttuurillinen ero esimerkiksi perheyrityksiin, joissa usein oma ja omistaminen nähdään arvokkaana arvovalintana eli on omat toimitilat, omat tuotantolaitteet jne. Käyttäjäperusteinen yritys voi toteuttaa Israel M. Kirznerin oppien mukaista yrittäjyyttä, jonka mukaan yrittäjän ei tarvitse omistaa mitään. Kaikki on siis ostettavissa markkinoilta palveluna, jolloin yrittäjä voi keskittyä vain liikeideansa toteuttamiseen. Toimitilat voi vuokrata, henkilöstön voi nykyään vuokrata, koneet ja laitteet voi vuokrata, joten mitä yrityksen oikeastaan tarvitsee omistaa? Ei mitään, vain ydinosaamisensa, jos uskotaan kirzneriläiseen teoriaan.
  • Erityisesti infrastruktuurin omistaminen muuttuu. Kaikki mikä on perusinfrastruktuuria joko yritykselle tai yhteiskunnalle siirtyy institutionaalisen pääoman omistukseen, eikä niitä kannata yksittäisten tahojen, kuten yritysten omistaa.
  • Omistamattomuuden idean taustalla on ajatus kasvavasta tehokkuudesta. Kun ei tarvitse omistaa kaikkea, voi keskittyä omaan ydintoimintaansa ja olemaan siinä tehokas. Kun erilaisten asioiden omistajuus keskittyy sen omaisuusluokan hallitseville tahoille, tapahtuu myös tämän omaisuusluokan omistuksen tehostuminen. Näin ainakin teoriassa. Kiinteistösijoittajat hallinnoivat kiinteistöomistuksia paremmin ja tehokkaammin kuin yksittäinen yritys, kun huomioidaan tämän myötä yritykselle vapautuvat resurssit sekä aika. Kyseessä on siis sama ilmiö kuin "division of labor" eli erikoistumisen kautta tapahtuva tuottavuuden kasvu työnteossa, nyt vain kyse on "division of ownership" ilmiöstä, jossa tuottavuus kasvaa omistajuuden erikoistumisen kautta. Tapahtuu omaisuuserien yhteenkoonti ja keskittäminen (pool assets to make centralized model) ja tämän myötä skaalatehokkuus.
  • Mielestäni End of Ownership tarkoittaa yrityksen talouden kielellä sitä, että tuloslaskelma erkaantuu taseesta. Syntyy taseliiketoimintoja ja tuloslaskelmaliiketoimintoja, molemmat erilaisia yrityksiä, joiden sekä johtaminen, liiketoimintamalli, ansaintamalli, riski ja omistuspohjat ovat hyvin erilaiset. Tuloslaskelmaliiketoiminta on palveluliiketoimintaa eli palvelualustan pyörittämistä. Taseliiketoiminta taas on varainhoitoliiketoimintaa ("asset management"), jossa ansainta perustuu hyvän omaisuuseräkannan ansaintaan. Pääoman tuoton ja riskin kannalta nämä kaksi liiketoimintamallia ovat toisistaan täysin poikkeavat.
  • Mietin paljon, mitä End of Ownership ilmiönä tarkoittaa, jos siitä muodostuukin uuden sukupolven kuluttajien uusi normaali. Ei siis enää halutakaan omistaa asioita. Ei haluta omistaa asuntoa, ei autoa, ei venettä, ei kesämökkiä, ei mitään kiinteää ja sitovaa. Ei enää unelmoidakaan punaisesta kodista ja perunamaasta eli omasta omakotitalosta. Jos halutaankin olla riippumattomia omistajuudesta asioihin ja nauttia vain hyödyistä. Kuka sitten asiat omistaa? Käykö niin, että muodostuu entistä enemmän omistusyhtiöitä, jotka omistavat omaisuuserät ja kuluttajat ostavat markkinoilta käytettävyyttä palveluna. Pidän tämän varsin mahdollisena skenaariona. Saattaa tulla, että konkreettisen omistamisen sijasta, End of Ownership filosofiaa toteuttava kuluttaja haluaa varallisuutensa olevan likvidiä, hajautettua ja riippumatonta eli esimerkiksi allokaatioratkaisuja, jolloin hän nauttii vain tuotosta ilman mitään kytköstä tai kiinnitystä varsinaisiin kohteisiin, kuten osakkeisiin tai sijoitusasuntoihin.
  • Entäpä, jos End of Ownership filosofiaa laajennetaan yritysten omistamiseen. Jos siis omistajuus yhtiössä eli osakkuus ei enää tiettyä porukkaa kiinnostaisikaan vaan mieluummin nautittaisiin pääsystä yhtiön tuottoon ilman omistajuuden kytköstä eli "rahat bonuksena heti mulle tilille" tyylillä. Miksi sitoutua ja luoda riippuvuussuhde yhtiön kanssa, jos taloudellisen hedelmän voi nauttia myös ilman omistajuutta. Siinä menee aika moni sitouttamismalli uusiksi, jos näin aletaan ajattelemaan. Ja sekin on varsin mahdollista. En ole lainkaan vakuuttunut siitä, että oma tai seuraava sukupolvi näkee omistajuudella samanlaista arvoa kuin aiemmat sukupolvet. Ainakin on hyvä tunnistaa tällainen ilmiö tässäkin kontekstissa.
  • Laajempana ilmiönä kannattaa kiinnittää huomiota omistajuuden sosiaalisen merkityksen muuttumiseen sekä Suomessa että laajemmin. Omistajuus saatetaan jatkossa nähdä varsin eri tavalla kuin se on aikaisemmin ajateltu. Omistajuus on nähty rikkautena ja vaurautena, ja sen myötä omistamattomuus köyhyytenä ja varattomuutena. Näin ei kuitenkaan ole. Omistamattomuus voi olla myös vauraan valinta. Omistamattomuus voikin tarkoittaa riippumattomuutta, kenties vapautta. Vauraus pidetään likvidinä sijoituksina ilman että sitä näytetään, eikä omia omistuksia korostetakaan sosiaalisena status symbolina. Toki, aina tulee olemaan ihmisiä, joille omistajuus on sosiaalisesti arvokasta ja sitä halutaan näyttää. Omistajuudella on myös itsetunnollisia elementtejä. Minun oma on minun oma.
Pohdittavaksi
  • Mitä End of Ownership ilmiönä tarkoittaa liiketoimintamahdollisuutena? Mihin syntyy uudenlaisia liiketoimintamahdollisuuksia? Miksi?
  • Miten End of Ownership muuttaa olemassa olevia liiketoimintoja? Mihin yrityksiin/toimialoihin se vaikuttaa ja miten?
  • Miten End of Ownership muuttaa kuluttajien käyttäytymistä? Miten End of Ownership muuttaa yritysten käyttäytymistä?
Jatkan tästä aiheesta vielä myöhemmissä kirjoituksissani, erityisesti liiketoimintamallien muutoksista.

maanantai 29. joulukuuta 2014

Vuosi 2014 yhteenveto ja ennuste 2015

Vuosi 2014 "oli ja meni". Näin sen voisi kiteyttää. Ei mikään merkkivuosi tai erityisesti mieleenpainuva. Ei tapahtunut mitään mullistavaa. Ei tullut lapsia, ei häitä, ei hautajaisia, ei muuttoa mihinkään, ei muutoksia työrintamalla, ei valmistumisia, ei maratoneja. Ei siis tapahtunut oikeastaan mitään, etenkin jos vertaa muutaman vuoden takaisin "ruuhkavuosiin", jolloin sattui ja tapahtui.
 
Silti koko ajan aika tuntui olevan kortilla. Siitä oli suurin pula. Mitä siis oikein tapahtui, jos tuntuu siltä, että koko ajan oli kiinni jossain, mutta silti ei tapahtunut mitään suurta? Oli arkea. Oli lapsiperhearkea. Oli perheen ja työn, ja kaiken muun, yhteensovittamista. Oli rutiineja, jotta arki sujuisi.
 
Mitä opin tänä vuonna?
 
Ehkä vuoden 2014 suurin opetus onkin siinä, että aina ei tarvita suuria tapahtumia ja "merkkipaaluja" vaan arjen sujuvuus on onnellisuutta. Se että perhe voi hyvin, parisuhde toimii, lapset kasvavat ja oppivat uusia asioita ja että läheiset ovat terveitä. Silloin on perusasiat hyvin. Hugo on nyt 4v ja Hilda 2,5v, päiväkotilaisia nykyisin molemmat. Aika persoonia, kun oma luonne alkaa tulemaan esiin! Kiitos Merja!
 
Toinen tärkeä muistutus vuodelta 2014 on terveyden arvostaminen. Ilman sitä moni asia menee monimutkaiseksi. Eipä olla varmasti koskaan oltu perheen kanssa yhtä paljon kipeinä kuin tänä syksynä. Ei siis mitään vakavaa, vaan vain lähes aina joku flunssassa. Kuuluu kuulemma päiväkodin aloittamisen arkeen. Siinä sitten sumplittiin hoitokuvioita ja muita järjestelyitä. Onneksi on olemassa isovanhemmat ja muut sidosryhmät! Iso kiitos teille avustanne!
 
Kolmas tärkeä oppi on ajan arvostaminen. Oli mukava viettää talviloma perheen kanssa Thaimaassa ja kunnon kesä lasten kanssa ilman että tarvitsi kertaakaan murehtia mistään. Tietoisuus siitä, että asiat rullaavat ilman sinuakin, on varsin tervettä itsetunnolle. Kukaan kun ei ole korvaamaton. Organisaatio toimii. Se tuo hyvän tunteen. Kun kuuntelen kavereiden tarinoita Lontoosta ja USA:sta ja siitä, kuinka vapaa-aikaa ei ole ja elämä pyörii lähes täysin työn ympärillä, on todettava, että toimintamallit ovat varsin erilaiset. Ei ole oikeaa tai väärää, ei parempaa tai huonompaa, vaan on henkilökohtainen arvovalinta, kumman mallin mukaisesti haluaa elää missäkin elämänvaiheessa. Minä arvostan tällä hetkellä sitä, että on aikaa muulle, etenkin perheelle. En vain vaihtaisi viikonloppujani ja vapaa-aikaani toimistossa istumiseen, kun kerran elämässä on muutakin arvokasta. "Lapset ovat pieniä vain kerran", on minulle moni kokenut liikemies muistuttanut. Sitä aikaa ei saa myöhemmin takaisin, ei edes rahalla.
 
Oliko vuosi 2014 hyvä vuosi?
 
Piti oikein kelata kalenteri läpi, jotta muistui mieleen, mitä kaikkea tänä vuonna oikein tapahtuikaan. Kieltämättä, aika paljon tapahtui, etenkin työrintamalla ja niissä yhteisöissä, joissa olen mukana. Taaleritehtaan tämän vuoden pörssitiedotteet lukemalla saa katsauksen siihen, mitä siinä kokonaisuudessa on tänä vuonna tapahtunut. On Afrikka-rahastoa, joukkovelkakirjalainaa, suuria metsäkauppoja, paljon tuulivoimaa, biolaitoksen avajaiset, positiivinen tulosvaroitus, vakuutusyhtiö Garantian ostaminen ja asuntorahastojen myyminen. Ja pinnan alla paljon muuta. Näitä en enempää kommentoi, totean vain, että on ilo olla mukana tällaisessa firmassa, jossa on huippuosaajia monilla sektoreilla.
 
Toisinaan sitä on joutunut vuoden aikana nipistämään itseään, ja kysymään, miksi minä saan olla siinä onnellisessa asemassa, että olen mukana sellaisissa ympyröissä, joissa kasvetaan ja kehitetään uutta, kun taas perusvire Suomessa on ollut täysin päinvastainen. Suomen kansantalouden ja yhteiskunnan tilasta olen aidosti huolestunut, vaikka en halua liittyä valittajien tai synkistelijöiden seurakuntaan.
 
Paljastamatta yksityiskohtia, laskin karkeasti, että niissä yrityksissä, joissa olen tavalla tai toisella mukana, työn kautta tai muuten, yhteenlaskettu liikevaihdon kasvu vuonna 2014 on yli +100%. Samoin oli vuonna 2013. Jokainen kasvaa ja on voitollinen. Tehtiinkö omistaja-arvoa? No, uskon että ainakin enemmän kuin markkinat yleisesti tai kilpailijat millään alalla. Lukujen valossa siis hyvä vuosi. Kiitos ja hatunnosto ei kuulu minulle, vaan näiden yhtiöiden johdolle. On ilo ja kunnia työskennellä teidän kanssanne! Kiitos myös kaikille kollegoille, sekä hallituksissa että muuten. Teidän kanssa tämä on kaiken lisäksi hauskaa!
 
Miinuspuolella on pakko todeta, että turhan tuhdin vuosirenkaan keskivartalolle tämä vuosi jätti. Se on suoraan liikkumisen vähyyttä se. Hyi!
 
Miten väitöskirja etenee?
 
Auts. Osui ja upposi. Kiitos kysymästä. Elossa on, mutta ei etene. Ei edennyt juuri lainkaan vuonna 2014. Ei vain ollut aikaa kirjoittaa. Eikä ollut riittävästi aikaa ajatella. Seli seli. Kaikki tarvittavat opinnot on jo suoritettuna, mutta vielä pitäisi vääntää varsinainen väitöskirja. Ja se ei synny nykyisellä elämäntilanteella. Ei mitenkään ilman että joku muu osa-alue kärsisi. Ja nyt muut asiat ovat olleet elämässä tärkeämpiä. Aikansa ja hetkensä kullakin. Väitös on minulle kuitenkin vain harrastus, maraton joka juostaan maaliin, mutta aikataulun määrittelen itse. Nyt ei ole ollut sen hetki. Jos jossain on pitänyt epäonnistua, niin olkoon se sitten nyt tämä.
 
Väitöskirja projektina herättää minussa kahtiajakoisia tunteita. Toisaalta olen uhrannut hankkeeseen jo paljon eli vuodesta 2010 alkaen sekä aikaa että rahaa. Paljon on ajatuksia paperilla, teoria hallussa, runko valmiina ja väittämät alkavat kirkastumaan. Mutta, mitään ei ole niin hyvin paperilla, että se olisi vielä mitenkään valmista tai edes esitettävissä. Vielä tarvitaan paljon työtä, lukuisia tunteja koneen ääressä kirjoittamassa, jotta joskus voisi syntyä jotain valmista. Siispä tietoisuus siitä, mitä on tullut tehtyä, ja mitä on vielä tekemättä, jotta projekti olisi maalissa, on turhauttavaa. Vain aika ja ajatustyö pystyvät korjaamaan tämän dilemman. Sitten joskus.
 
Ajankäytön muuttumisen näkee myös tässä blogissa. Enää ei vain ole ollut aikaa kirjoittaa blogitekstejä, vaikka monia hyviä teoksia on vuoden aikana tullut luettua ja niiden sisältöä mielellään blogissa jakaisi. Huomaan siirtyneeni tänä vuonna entistä enemmän käyttämään Twitteriä eli kun ei ole ollut aikaa kirjoittaa, on tyytynyt vain jakamaan linkkejä, johon käyttöön Twitter on toimiva. Pahoitteluni siis blogini seuraajille huonosta aktiivisuudestani!
 
Mitä vuosi 2015 tuo tullessaan?
 
Ei mitään ihmeellistä. Tulossa ikään kuin välivuosi, näin ajattelin myös vuosi sitten. Ei ole aikeissa uutta lasta, vaimoa, työtä, asuntoa tai muuta merkittävää. No auton vaihdoin juuri. Bemari vaihtui farmari Mersuun. Keski-ikäistymistä sekin.
 
Erilaisia yrityskauppoja katsellaan kaiken aikaa. Se on opportunismia. Se on minun työni. Mikä toteutuu, sitä ei voi tietää. Toivottavasti ainakin joku joskus, koska tässä lajissa vain maalit lasketaan, eli onnistuneet projektit. Kaikki muu menee tuloksettomina harjoittelun piikkiin.
 
Henkilökohtaisesti ajattelin ostaa vuonna 2015 osakkeita. Tämä ei ole sijoitussuositus mihinkään suuntaan mistään omaisuuslajista, aion vain olla netto-ostaja valikoiduissa yhtiöissä, sekä listatuissa että listaamattomissa. Uskon omistajuuteen, joten "I put my money where my mouth is."
 
Edessä on myös vaalivuosi. Tehdään sekin nyt selväksi, kun kysytty on: en ole ehdolla. Näkemyksiäni kerron niitä kysyville ja mielenkiinnolla seuraan ilman mitään kytköksiä täältä "takaoikealta". Vaalien jälkeen näen kaksi vaihtoehtoa. Keskusta voittaa, se on selvä. Vaihtoehtoina on joko keskusta&kokoomus pohjainen "porvarihallitus" tai kolmen suuren eli keskusta&sdp&perussuomalaiset "rintamahallitus". Näistä toivon ensimmäistä, mutta veikkaan jälkimmäistä.
 
Lupaukset vuodelle 2015
 
Aina vuoden vaihteessa voisi luvata vaikka mitä ylevää ja asettaa hienoja tavoitteita. Näin olen aiemmin toiminut, ja osittain toki vielä nytkin. Ehkä tänä vuonna kiteytän asiat yhteen lupaukseen ja kolmeen toiveeseen.
 
Siirryimme syksyllä perheessämme lajittelemaan roskat eli biojäte erikseen ja sekajätteisiin vain se, mikä ei ole kierrätettävissä. Olisi pitänyt tehdä näin jo aikaisemmin. Kokemukset ovat hyvät. Helppoa ja hyödyllistä. Kierrättämistä käytännössä. Sitä yllättyy, kuinka iso osa meidänkin 4-henkisen perheen jätteestä on biojätettä. Ja ylipäätään, kuinka iso osa jätteestä on kierrätettävää. Kannattaa lukea vaikka tämä juttu aiheesta. Ja on tässä toki myös oma motiivi mukana eli Biotehdas-ketju, jota rakennamme. Toimi itse niin kuin haluaisit muidenkin toimivan. Lupaan siis kierrättää jatkossakin.
 
Toivon, että vuonna 2015 minulla on riittävästi:
  • Aikaa perheelle
  • Aikaa liikunnalle
  • Aikaa ajattelulle

sunnuntai 21. joulukuuta 2014

The King of Capital

Pääomasijoittaminen on "minun juttuni". Siksi sitä aina innolla lukee niitä harvinaisia teoksia, joita tästä omistamisen luokasta ja ammatista on kirjoitettu. Jos mietitään pääomasijoittamisen kärkinimiä maailmassa, esiin nousee varmasti legendaarisen maineen omaava KKR, Blackstone, Carlyle. Historiikki Blackstonen kehityksestä sen merkkihenkilö Steve Schwarzmanin tarinan kautta kirjoitettuna on siksi pakollinen osa pääomasijoittamisen historiaa. Tämän kuvauksen tarjoaa kirja The King of Capital - the remarkable rise, fall and rise again of Steve Schwarzman and Blackstone.
 
King of Capital
Pääoman kuningas
 
Ei ihan kevyt ja vaatimaton titteli kirjalleen. No, vaatimattomuus ei ole ollut Schwarzmanin tyyli muutenkaan maailman kenties kalleimpine synttärijuhlineen, joten mikäs siinä. Eikä tuo nimi aivan perusteeton ole, onhan Blackstone hallinnoitavilla varoilla mitattuna yksi maailman isoimpia pääomataloja ja Schwarzman sen pomo. Schwarzman itse ei kirjassa juurikaan esiinny, eikä ole ollut sitä kirjoittamassa. Hänen persoonaansa ei myöskään avata sen syvemmin. Perustiedot löytyvät täältä.
 
Kirjoitustyyliltään teos ei ole kummoinen. Ei siitä kovasti oppia ole löydettävissä. Lähinnä kuvaus siitä, mitä on tehty ja miten Blackstone onnistui hyödyntämään USA:ssa syntyneen pääomamarkkinoiden murroksen 1980-luvulta tähän päivään. Kunnioitettava temppu kaikin puolin. Pääomasijoittamisesta toimialana kirja sen sijaan tarjoaa hyviä näkemyksiä. Ehkä harva alan ulkopuolinen jaksaa tästä teoksesta innostua, mutta alalla toimiville se on välttämätön lukukokemus.
 
Pääomasijoittamisen muutos velkavivusta arvonluontiin
 
Kirjan myötä on hyvä peilata pääomasijoittamisen muuttumista sitten kuumimpien kasvuvuosien. Onhan se meno aika hurjaa ollut, kun yrityskaupan toteuttamiseen tarvitsi 3% omaa rahaa ja loput velkavipuna pankista. Näin esimerkiksi yhdessä KKR:n diilissä. Kyllähän tuollainen markkinatilanne johtaa vääjäämättä hurjaan menoon ja myös vääristyneisiin motiiveihin. Tuotto omalle pääomalle on aivan ylivertainen, jos asioissa onnistutaan ja toisaalta riski on varsin hyvin ulkoistettu. Syystäkin kirjassa kutsutaan alhaisen korkotason, aktiivisen lainatarjonnan ja yleisen talouden kasvusuhdanteen yhdistelmän olevan "The Golden Age for Private Equity".
 
Nyt pääomasijoittamisen toimintaympäristö on varsin toisenlainen. Nyt tuottojen tekemiseen ei riitä enää velkavipu vaan tarvitaan osaamista aktiivisen omistajuuden muodossa. Sen nimeen vannoo nykyisin myös Blackstone. Toisaalta pääomasijoitusyhtiöillä on myös ollut kyky tarttua pääomamarkkinoiden mahdollisuuksiin ja kasvattaa uudenlaisia liiketoimintoja alkuperäisen velkavivutetun yritysostomallin rinnalle.
 
Blackstonen tarina maailman johtavaksi sijoitustaloksi
 
Blackstone itse listautui pörssiin juuri oikealla hetkellä. Silloin oltiin alan huipulla. Pohjat nähtiin sitten 2009 vuonna, jolloin osakkeen arvosta oli sulanut yli 90% listautumishetken huipuista. Silloin näytti siltä, että koko velkavetoinen yrityskauppamalli oli liiketoimintamallina niin rikki, että oli kyseenalaista selviääkö pääomasijoitusyhtiöiden kohdeyhtiöt velkalasteistaan ja pääomasijoittajien rahastot ilman suuria tappioita, ja sen myötä koko pääomasijoitustoimiala elinkelpoisena. No, varsin vähän tappioita tuli, päinvastoin, pääomasijoittajien yhtiöt pärjäsivät muita paremmin ja sijoittajat ovat saaneet tavoittelemansa tuotot.
 
Nykyisin Blackstone on yksi maailman suurimpia "Alternative Investments" yhtiöitä ja se hallinnoi USD 284 miljardin sijoitusvarallisuutta. Se on paljon se. Ihan vain vertailuna, komissaari Kataisen ajama EU:n investointirahasto tavoittelee EUR 300 miljardin tasoa seuraavalle 3 vuodelle. Blackstone hallitsee vastaavaa omaisuusmassaa yksin. Jos siis halutaan saada taloudessa pyörät pyörimään, ehkä kannattaisi lähestyä pääomasijoitusyhtiöitä, esimerkiksi Blackstonea ja Steve Schwarzmania, "pääoman kuningasta".
 
Blackstonen kotisivut löytyvät täältä. Kannattaa tutustua, jos aihe kiinnostaa enemmän.
 
Poimintoja
 
  • Private equity embodies the capitalist ethos in its purest form, obsessed with making companies more valuable, whether that means growing, shrinking, folding one business and launching another, merging, or moving. It is cleanheaded, unsentimental ownership with a vengeance, and a deadline. (7)
  • The epicenter of the U.S. buyout industry is Midtown Manhattan, where Blackstone, KKR, Apollo, Warburg Pincus, and dozens of other firms are headquartered. (150)
  • Venture capital business is a world away from buyouts. If venture investing is a game of long, daring passes, many incomplete, the LBO game is fought a yard at a time on the ground. To be a Private equity investor, you need to be a kind of control freak - someone who can patiently map out all the scenarios, good and bad, first to make sure your Company won't go bust and, second, to see how it can be improved incrementally to lift its value. Buyout investing focuses on cash flow because bänks won't lend money, and bond buyers won't buy bonds, unless they are confident a Company will be able to pay its creditors through thich and thin. Private equity investing means borrowing into businesses and performing minutely tuned analyses. ...If private equity investors do their job right, things more often than not will pay out more or less in line with their projections. ... The buyout types, with their dense spreadsheets and elaborately engineering debt structures, never promised to transform world. They had no religion to offer the investing masses. (151)
  • If you double your money in five years, your compounded annual rate of return is 20 percent, but if you double it in two years, it jumps to 50 percent. (213)
  • It's a law of finance and human nature that investment managers who make money for their clients attract more capital over time. (213)
  • Contrary to the common admonition, in the case of private equity, past investment performance is a good predictor of future performance. (215)
  • Schwarzman's pay in 2006 alone was USD 398,3 million. (272)
  • Private equity is a business of corporate craftsmen who create value by reshaping businesses. Still the image of buyout artists like Barbarians at the Gate and Wall Street remains. (301)
  • "Private equity should be called "change equity" - David Rubenstein, Carlyle cofounder. (304)
  • Private equity profits arise from a mixture of many factors - leverage and other types of financial engineering, good timing, new corporate strategies, mergers and divestitures, and operational fine-tuning. (306)
  • Private equity firms are nothing if not opportunistic, and their techniques vary with business and market cycles. (306)
  • Tony James frequently boasts that two-thirds of Blackstone's gains come from increases in cash flow, implying that the businesses have improved fundamentally under Blackstone. (307)
  • Blacstone and other big buyout shops have concluded that the only way they can outperform the stock market over the long haul is to systematically improve the companies they own. (307)
  • Buy assets at low multiples and merge them into a bigger Company that will be valued at a higher multiple. (310)
  • The real test for private equity will be how it performs as an asset class against other investments. Private equity funds have beaten the overall average returns at major pension funds over the last three, five, and ten years. (321)
  • Today, private equity is best understood as a parallel capital market and an alternative, transitional form of corporate ownership. ...Private equity takes risks that other investors don't want to shoulder, in exchange for control and high returns. (326)
  • Private equity's activist ownership style can fill a real need when other forms of capital and ownership have fallen short. (326)
  • "At the end of the day, there are thousands of sources of pure capital. The trick is to supply something extra." - Steve Schwarzman. (327)
Related Posts with Thumbnails