sunnuntai 27. marraskuuta 2011

Miten ennustaa ja budjetoida tulevaa?

Tulevaisuutta ei voi tietää. Silti sitä pitää usein ennustaa. Erityisesti taloudessa. Taas on se aika vuodesta, kun yhtiöiden hallituksissa käsitellään toimivan johdon laatimaa budjettia ensi vuodelle ja päivitetään seuraavien vuosien ennustelukuja. Edellisen vuosien lukujen kertominen 1,05:lla ei ole budjetointia tai ennustamista, vaikka se yleisin tapa yhä näyttääkin olevan. Mitä suurempi epävarmuus ja mitä enemmän muuttujia, sen vaikeampaa on puristaa näkemys yhdeksi luvuksi. Erityisesti sumuisessa ympäristössä punnitaan johdon kykyä ohjeistaa tulevaa. Yrityskauppamateriaalien perusteella mitään taantumaa ei ole koskaan tulossakaan, sen verran tiukat ”hockey stickit” eli lätkämailan lavat osoittavat yhtiöiden juuri lähtevän ennätysmäiseen kasvukiitoon. Uskokoon ken tahtoo.
Mitä tulevaisuuslukujen pitäisi kuvata?

Olen havainnut, että tulevaisuuslukuihin liittyy selkeitä näkemyseroja. Mitä tulevaisuuden luvut oikeastaan kuvaavat? Mitä niiden pitäisi kuvata? Ovatko tulevaisuusluvut
  1. tämän päivän jatkumo?
  2. todennäköisin toteuma?
  3. tavoitetila kaikkien asioiden onnistuessa?
Yhtä oikeaa vastausta on vaikea antaa. Nyrkkisääntönä olen ohjeistanut, että budjetti- ja ennustelukujen tulisi olla johdon paras näkemys tulevasta, joka toteutuu vähintään 90 % todennäköisyydellä. Tulevaisuusluvuissa on kyse johdon uskottavuudesta, joten arvioisin johdon suorituskykyä suhteessa johdon itsensä antamiin ennusteisiin. Jos siis luvuista poiketaan merkittävästi, varsinkin alakanttiin, on johdon annettava uskottava selvitys tilanteesta ja ennen kaikkea siitä, mikä sellainen seikka on vaikuttanut toteumaan, joka ei ollut tiedossa lukuja laadittaessa. Tältä pohjalta hallitus voi arvioida, onko yllätys seurausta siitä, että homma ei ole johdolla hanskassa vai onko todella markkinat muuttuneet niin, että tilanne ei ollut ennakoitavissa. Tämän analyysin ja arvion pohjalta on päätettävä, onko johto kykenevä jatkamaan tehtävässään vai onko kenties tarvetta vaihtaa vetäjää.

Liiallinen optimismi ja loppukiri

Ihmisillä on tapana ajatella optimistisesti tulevaisuuden suhteen. Niinpä turhan moni rakentaa liian ruusuisen tavoitetilan. Tällaiset tavoiteluvut voivat olla hyvä keino myynnin motivoimisessa, mutta hallitustyöskentelyn osalta ne muodostavat haasteen, etenkin jos tavoitteista jäädään jo ensikuukausina. Ylipäätään on yleistä, että tilikauden loppuun rakennetaan loppukiriä. Hallituksen seurannan ja ohjauksen kannalta tämä on erityisen ongelmallista, koska helposti syntyy tilanne, jossa kevät kuunnellaan johdon vakuuttelua siitä, kuinka ”kyllä tämä tästä lähtee” eikä korjaavia toimenpiteitä tehdä, mutta kesällä huomataankin, että lopun hevosenpotkua ei tulekaan toivottuun tapaan ja tulostavoitteista jäädään reilusti.

Alhaalta ylös vai ylhäältä alas?

Luvuilla on monta käyttötarkoitusta yrityksissä, joten käyttötarkoitus määrittelee pitkälti laadintaprosessin ja lopputuloksen. Luvut voivat syntyä organisaatiossa joko alhaalta ylös tai ylhäältä alas. Syntyvät luvut sitten kumpaa kautta tahansa, tärkeintä on että kukin tulosyksikkö osallistuu lukujen laadintaan, tietää taustaoletukset ja sitoutuu toteutukseen. Yleensä tämä toteutuu helpommin alhaalta ylös menetelmällä, mutta tällöin voi myös ilmetä sekä yksilöiden että yksiköiden välistä pelaamista. Myynti asettaa tavoitteet itselleen sopiviksi saadakseen bonuksensa, yksikkö haluaa varmistaa omat resurssinsa ja yhtiön sisäinen siirtohinnoittelu pyritään neuvottelemaan itselle suotuisaksi. Johdon tehtävänä on siis joka tapauksessa katsoa kokonaisuutta, tuoda realismia ja poistaa päällekkäisyyksiä.

Mikä on tulevaisuuslukujen merkitys?

Isäni ei ole perheyrityksessämme koskaan tehnyt budjettia, eikä tule koskaan tekemäänkään. Ei vaikka pankki on joskus pyytänyt. Ei ole ollut tarvetta. Vastaavalla tavalla toimii moni pk-yritys ja perheyritys. Tulevaisuuslukujen kirjaamisella paperille ei sinänsä ole mitään itseisarvoa. Tarve tulevaisuudesta kertomiselle syntyy vasta silloin, kun yhtiössä on toimiva hallitus tai sillä on velvoitteita ulkopuolisia tahoja, kuten pankkeja, viranomaisia tai pääomamarkkinoita kohtaan.

Pörssiyhtiöt ovat tulevaisuuslukujen toinen äärilaita. Mitä tarkemmat ennusteet johto pystyy antamaan, sitä enemmän sijoittajat ja analyytikot arvostavat. Tarkkuuteen liittyy myös paradoksi. Nimittäin ennustettavuus on markkinoilla kaiken a ja o, joten jos johto joutuukin poikkeamaan ennusteistaan ja antamaan tulosvaroituksen, on markkinoiden reaktio usein negatiivinen. Siispä liian tarkka ohjeistus voi olla hirttosilmukka johdon kaulalla. Epäselvä ohjeistus antaa enemmän liikkumavaraa.

maanantai 21. marraskuuta 2011

Mitä rahalla saa?

Ihmiset pystyvät käsittämään eri tavalla eri suuruisia summia. Joillekin satatuhatta on suuri summa, toisille miljoona vaatii jo keskittymistä ja miljardi menee käsittämättömyyksiin. Mises Insituutin blogista löysin kiehtovan kuvan, joka havainnollistaa hyvin, mitä rahalla saa ja asettaa eri asioita oikeaan mittakaavaan. Kuva on kooltaan suuri, joten voit käydä selailemassa sitä täältä.

Minulle kuviossa vaikeinta on ymmärtää rap-artistien 100 - 1 020 miljoonan dollarin tuloja. Se on paljon se! Vertailuna voi todeta, että sillä summalla laukaisee yhden avaruussukkulan. Myös Mona Lisan arvioitu 730 miljoonan dollarin arvo on "aikas kallis hinta" pienestä taulusta. Etenkin kun samalla summalla saisi noin kolme Airbus 380 lentokonetta.

lauantai 12. marraskuuta 2011

Elämäsi auto

Kohtaat hyvän haltijattaren. Hän antaa sinulle yhden toiveen: saat valita omaksesi minkä tahansa auton maailmassa. Siis ihan minkä tahansa. Minkä auton valitset...


...jos ehtona on, että sinun on käytettävä samaa autoa koko elämäsi? 


Miten valintasi muuttuu, jos et siis saa myydä tai vaihtaa autoasi milloinkaan? 

Miten suhtautumisesi kyseistä autoa kohtaan muuttuu, jos tiedät että elät sen kanssa koko elämäsi?

Warren Buffetin elämänohje

Kyseinen esimerkki kuuluu maailman rikkaimpiin henkilöihin kuuluvan sijoittajalegenda Warren Buffetin opetuksiin. Hänen mukaansa valintoja tulisi tarkastella pysyvinä, koska vain siten asioille osaa antaa pitkäaikaista arvoa. Jos tiedät omistavasi auton ikuisesti, todennäköisesti pidät siitä parempaa huolta. Peset sitä, ajat varovaisemmin ja huollat useammin. 

Ajatus pysyvästä omistajuudesta on hyvän omaisuudenhoidon perusta. Buffetin mukaan sama pätee kaikkiin valintoihin. Valitset siis vaimoa, osaketta, autoa tai mitä muuta tahansa asiaa, valinnan ei tulisi perustua vain tämänhetken tilanteeseen vaan olisi tarkasteltava kokonaisuutta ja valittava siten, että valinnan kanssa voi elää koko elämänsä. 

Esimerkillään Buffet haluaa myös korostaa ihmisen omasta kehosta ja terveydestä huolehtimista. Ruumiimme on meille kerran pysyvästi annettu ja sen kanssa elämme elämämme loppuun asti. Siispä Buffet kehottaa ensisijaisesti huolehtimaan omasta terveydestä, koska samoin kuin auton kanssa, laiminlyöty huolto ei ole myöhemmillä kilometreillä enää paikattavissa. 

Niin ja mitä autovalintaan tulee, itse taitaisin käydä täällä.

torstai 3. marraskuuta 2011

Ankkuri vai ruori?

Ankkuriomistaja on yleisesti käytetty termi sellaisesta yrityksen omistajasta, jolla on merkittävä osuus yrityksestä ja joka ei lähtökohtaisesti ole myymässä omistustaan. Esimerkiksi valtio käyttää omistajapolitiikassaan paljon ankkuriomistaja-termiä.


Arvostamani Matti Laineman kanssa käymissä keskusteluissa nousi kuitenkin esille pohdinta siitä, onko ankkuriomistaja hyvä termi kuvaamaan omistusta. Ankkuri määritellään usein rautaiseksi esineeksi, jolla laiva, vene tai pyydys kiinnitetään väliaikaisesti tai pysyvästi paikalleen. Ankkuri on toisin sanoen perässä kulkeva jarru. Ankkuri viittaa siis pysähtyneisyyden tilaan. Kun ankkuri on vedessä, ei laiva liiku. Ankkuri sitoo laivan perustuksiin eli pohjaan. Onko siis ankkuriomistajankin tehtävänä toimia paikallaan pitäjänä ja pohjaan sitojana?

Ankkurissa on kourat, jotka pureutuvat kerroksiin ja pitävät siten aluksen paikallaan. Onko siis ankkuriomistajan koura kiinni menneessä vai uskaltaako hän hellittää ja suunnata tulevaan? Tietääkö ankkuri, miltä keulassa näyttää?

Ankkuri on myös toivon ja uskollisuuden symboli. Tämä positiivinen mielikuva ilmentää ankkuriomistajan toivoa yrityksen menestymiseen sekä uskollisuutta pitkäaikaisena omistajana. Isolta omistajalta edellytetään toivoa ja uskoa.

Ruoriomistaja


Jos haetaan parempaa symbolista termiä ankkuriomistajalle niin hyvä vastine olisi ruoriomistaja. Ruori on laivan tai aluksen ohjaamiseen tarkoitettu ohjauslaite, joka muuttaa potkurin tai peräsimen asentoa.

Ruori on laivan etupäässä, mutta ei kärjessä. Ruorista näkee pitkälle. Ruorista muutetaan laivan suuntaa. Ison omistajan olisi hyvä olla ruorissa. Potkuri tai peräsin eli laivan mylly (yrityksen johto) kyllä jauhaa, mutta jonkun on väännettävä ruorista suunta.

Ruorin kehällä on usein kapuloita. Nämä kapulat eivät kuitenkaan ole rattaissa vaan kehällä helpottamassa laivan ohjaamista. Samoin ruoriomistaja tarvitsee tukevia kapuloita eli ulkopuolisia apuja hallitukseen helpottamaan ruorin suuntaamista.

Kumman aluksessa sinä siis mielummin matkaisit, ruoriomistajan vai ankkuriomistajan? Suomessa on itse asiassa toiminut yritys nimeltä CG Ruori Oy, jonka taustalta on löytynyt Boardmanissa vaikuttaneita aktiivisia omistajia.
Related Posts with Thumbnails