Pirkan Hölkkä

Sunnuntaiaamu. Herätyskello soi 5.50. Ulkona +4C, sysipimeää ja vettä sataa. Edessä bussimatka paperityöläisten kaupunkiin eli Valkeakoskelle, josta on tarkoitus taittaa juosten 33km matka Tampereelle. Tätä on Pirkan Hölkkä.

Lähtölaukaus ammuttiin ja noin 2000 hengen joukko säntäsi metsään määränpäänään Tampereen Aikuiskoulutuskeskus. Sain vinkin, että lähdössä kannattaa oikeasti olla nopea, koska reitin varrella ohittaminen on vaikeaa. Tämä osoittautui todeksi. 

Tavoitteena oli lähteä alittamaan 3 tunnin aikarajaa, mutta jo hyvin alkuvaiheessa käy varsin hyvin selväksi, että tällä reitillä, tässä kelissä ja tässä maastossa kolmen tunnin alittaminen tulisi olemaan erittäin haastavaa. Reitti juostaan pääosin pohjustattomilla ja kivisillä metsäpoluilla. Sateen myötä polut ovat rapavelliä ja kivet liukkaita. Ei mikään ihannekeli taivaltaa. 

Sovitan vauhtini 6min/km vauhtiin, joten ensimmäinen kymppi taittuu vajaaseen tuntiin. Kympin kohdalla uusi ipod suffle alkaa reistailemaan ja soittamaan jotain hemmetin Lauri Tähkää siten, että en saa vaihdettua kappaletta. Säädin yksinkertaisesti vain hajosi. Lauri Tähkää ei kyllä pysty kuuntelemaan, joten pakko luopua koko soittimesta. Tulee hiljaista. Kun ei ole muutakaan tekemistä, kiristän vauhtia. 

Kahteenkymppiin menee suht kivasti ja puolimaraton sujui etuajassa 1:54. Seuraava kymppi onkin sitten kituuttamista. Maastossa on reippaita ylä- ja alamäkiä sekä pitkiä aukeita suoria, jotka ovat henkisesti kaikkein masentavimpia. Ei kiinnostaisi juosta pätkääkään, mutta eipä sitä voi jäädä metsäänkään itkemään. Tankkauspisteitä on suhteellisen harvakseltaan, joten oma juoma tai energiageelit olisivat tässä kohtaa olleet tarpeeseen. Yritän vain keskittyä hengitystekniikkaan ja pitämään paketin kasassa ettei maitohapot pahemmin pääse iskemään.

Lopulta 28km kohdalla alkaa taas henkinen voitto häämöttämään. Viisi kilometriä maaliin ja maasto muuttuu hyväpohjaiseksi lenkkipoluksi, joten voi kiristää vauhtia. Vilkaisu kelloon: kolmen tunnin alitus ei ole mahdollinen, mutta 3:15 alittaminen on saavutettavissa. Siitä uusi tavoite ja lisää hanaa. Selkiä tulee enemmän vastaan kuin menee ohitse. Se on hyvä merkki. Reitillä on yleisöä harvakseltaan, joten siitä ei saa samanlaista lisäpuhtia kuin esimerkiksi kaupunkimaratoneilla. Loppukilometrit rullaavat kuitenkin suhteellisen lennokkaasti. 

Loppusuora on tylsä, siinä on ohittaminen kielletty. Ylipäätään maalissa on tyhjä olo. Ei viitsi edes tuulettaa, koska eihän tämä maratonin jälkeen ole mikään juttu. Toisaalta on hyvä fiilis siitä, että tuli tämäkin koettua ja homma meni hyvin, mutta silti tämä tunne ei jotenkin tänään pysty kompensoimaan matkan aikana kärsittyä mielipahaa. Oli vain tuskainen taival kaiken kaikkiaan. Loppuaika 3h 13min on hyvä. Olen tyytyväinen. Enempää ei olisi irronnut. Keskikilometrivauhti on alle 6min, joten hyvällä baanalla se mahdollistaisi neljän tunnin alituksen maratonilla. Peruskuntokausi 1:n testijuoksuksi voisi siis sanoa, että oikeaan suuntaan ollaan menossa. Kiitos trainerille!