Luottamuspääoma

Useampi tuttuni ja ystäväni on jo jonkin aikaa suositellut minulle tutustumista Risto Harisalon tuotantoon ja kirjoituksiin, koska heidän mukaansa ajatusmaailmassani on paljon yhtäläisyyksiä Harisalon kanssa. Toki olen Harisalon ajatusmaailman jo jonkin aikaa tiedostanut ja tietänyt sen olevan hyvinkin samansuuntainen omien ajatustenkulkujen kanssa, mutta varsinaisesti Harisalon kirjoja en ole tähän mennessä lukenut. Niinpä vihdoin marssin yliopiston kirjastoon ja tartuin hänen ja Ensio Miettisen teokseen Luottamuspääoma - yrittäjyyden kolmas voima. Turhaan eivät olleet tuttavat suositelleet, sen verran voimakkaasti tunsin yhtäläisyyttä kirjan ajatusten kanssa.

Harisalo & Miettinen: Luottamus: Pääomien pääoma on päivitetty versio teoksesta

Luottamuspääoma talouden perustana

Miettisen ja Harisalon teoksen pääviesti on yksinkertaistettuna se, että talous tarvitsee eri osapuolten välistä keskinäistä luottamusta toimiakseen. Tätä aineetonta pääomaa kirjoittajat kutsuvat luottamuspääomaksi. Tekijöiden mukaan luottamuspääoma voidaan määritellä inhimillisen vuorovaikutuksen tuloksena syntyväksi vakaumukseksi siitä, kuinka ihminen suhtautuu muihin ihmisiin, lähipiiriinsä ja yhteiskuntaan.

Tekijät esittelevät James Kouzesin ja Barry Bosnerin teoksessa Credibility määrittelemät kuusi luottamuksen periaatetta, jotka ovat:

1. Itsensä keksiminen
2. Asiakaskunnan arvostaminen
3. Yhteisten arvojen vahvistaminen
4. Kapasiteetin kehittäminen
5. Tarkoituksen palveleminen
6. Toivon säilyttäminen

Primitiiviyhteiskunnasta vastuuyhteiskuntaan

Harisalo ja Miettinen kuvaavat oivallisesti ihmiskunnan kehityksen primitiivisestä yhteiskunnasta vastuuyhteiskuntaan vallitsevien pääomien näkökulmasta. Heidän mukaansa:

Primitiivisessä yhteiskunnassa, jossa ihmiset joutuivat kuluttamaan välittömästi kaiken hankkimansa, raaka voima ja väkivalta edustivat hallitsevaa pääoman muotoa. Ihminen, joka pystyi saalistamaan ja puolustamaan saalistaan, säilytti mahdollisuutensa olemassaolon kamppailussa.

Agraaritalous johti pysyvän asutuksen, kylien ja kaupunkien syntymiseen ja uusien elämänmuotojen kehittymiseen. Tällöin käynnistyi työnjaon spontaani prosessi. Koska työkalut ja tuotteet olivat alkeellisia ja työnjako kehittymätöntä, fyysinen voima kehittyi keskeiseksi pääoman muodoksi.

Teollinen vallankumous nosti taloudellisen pääoman uusiin ulottuvuuksiin. Taloudellinen pääoma mahdollisti uusien ideoiden teollisen tuotannon, jakelun ja markkinoinnin. Teollisuutta leimasivat erikoistuminen, standardisaatio, synkronisaatio, konsentraatio, maksimointi ja keskitys eli sentralisaatio. Näiden avulla saavutettiin ennennäkemätön vauraus ja materiaalisten tarpeiden tyydytyksen aste.

Jälkiteollisessa kulttuurissa henkinen pääoma eli tieto on noussut hallitsevaksi pääoman muodoksi. Teoria tiedon arvosta on syrjäyttänyt teorian työvoiman arvosta. Tästä syystä henkinen pääoma on korvannut taloudellisen pääoman. Gary Beckerin mukaan henkinen pääoma on ihmisen henkinen voimavara, jonka avulla hän voi hankkia itselleen entistä tehokkaammin aineellisia ja aineettomia tuloja. John Naisbittin mukaan henkisen pääoman ansiosta talous voi perustua ihmisen historiassa ensimmäistä kertaa resurssille, joka ei ole niukka, vaan uudistuva ja itseään uudistava.

Harisalon ja Miettinen eivät kuitenkaan jätä tarkastelua tähän vaan asettavat kyseenalaiseksi henkisen pääoman roolin nyky-yhteiskunnassa. Heidän mukaansa: "Henkinen pääoma ei ehkä sittekään riitä selittämään kaikkia merkittäviä ilmiöitä kulttuurissa ja taloudessa. Rahalla voi rakentaa laitoksia, jotka saadaan tiedolla toimimaan, mutta raha ja tieto eivät lopultakaan selitä, miten ihmiset käyttäytyvät, tekevät sopimuksia, ratkovat konflikteja ja päättävät tehdä tai olla tekemättä. Raaka voima, fyysinen voima, raha ja tieto eivät ehkä edusta perimmäistä valtaa, joka liikuttaa ihmisiä ja saa asiat tapahtumaan." Tämä perusteella he päätyvät siihen, että nykyisessä vastuuyhteiskunnassa luottamuspääoma nousee keskeisimmäksi pääoman muodoksi. Heidän mukaansa:

Vastuuyhteiskunnassa luottamuspääoma luo edellytykset tiedolle ja rahalle, mutta raha ja tieto eivät synnytä luottamuspääomaa kuin ehkä rajallisesti. Kirjoittajien johtopäätös on se, että nyky-yhteiskunnassa valtaa ovat luottamus, raha ja tieto.

Kohti kuluttajademokratiaa

Harisalon ja Miettisen mukaan kulutus on taloudellisen toiminnan perusta. Siksi kuluttajan ääni on luottamuspääoman puun juuri. Yritykset, joiden tuotteisiin kuluttajat luottavat, voivat menestyä. He peräänkuuluttavat kuluttajademokratiaa tuottajadiktatuurin sijaan. Tuottajadiktatuurissa tuottajat päättävät, mitä tuotetaan, kuinka paljon tuotetaan ja miten tuotetaan, mutta kustannukset sysätään kuluttajille.

Kuluttajademokratiassa sen sijaan ihmiset arvostavat erilaisia asioita. Toisaalta he arvostavat samoja asioita eri tavalla. Tämä tarkoittaa sitä, että yritysten on kyettävä selvittämään, mitä asioita ja kuinka paljon ihmiset arvostavat. Prosessia, jolla yritykset selvittävät kuluttajien subjektiivisia arvostuksia kutsutaan taloudelliseksi laskennaksi. Taloudellinen laskenta on subjektiivisesti määräytyvien olennaisuuksien selvittämistä. Ihmisten subjektiiviset arvostukset ovat taloudellisen laskennan kohteena. Taloudellisen laskennan kohteena ovat arvot, kuten korkojen arvo, työvoiman arvo, voittojen arvo, vuokrien arvo ja pääoman arvo. Näiden arvojen merkitys on erilainen eri ihmisille ja yrityksille. Arvoista on mahdotonta muokata yhtälöitä samalla tavalla kuin määristä. Tiede ei ole kyennyt kehittämään menetelmää, jonka avulla se voisi selvittää, kuinka ihmiset omassa mielessään arvottavat erilaisia asioita.

Kirjoittajien mukaan yritys on tapa käsitellä sybjektiivisesti määräytyviä arvoja. Jos yritys onnistuu taloudellisessa laskennassaan, se yltää voittoihin. Yrityksen taloudellinen laskenta on syvästi henkinen asia. Yrityksen on voitava päätellä, mitä kuluttajat haluavat ja mihin he ovat valmiita. Edelleen yrityksen on kyettävä päättämään, kuinka se tuottaa kuluttajille asiat, joita he haluavat. Keskeinen osa tätä prosessia on pidättyväinen hankinta.

Pidättyväinen harkinta on taloudellisesti tuottoisien ideoiden mahdollistaja, ei luovuuden eikä innovatiivisuuden rajoite. Pidättyväinen harkinta ohjaa yrityksiä tuottamaan vain sellaisia asioita, joita ihmiset ostavat ja joista he maksavat vapaaehtoisesti. Lähtökohtaisesti ihmiset vieroksuvat pidättyvää harkintaa ja etsivät keinoja sen heikentämiseksi. He yrittävät löytää ehtymättömän hyvän sammon, joka tuottaa heille kaiken, mitä he haluavat. Ihmiset uskovat, että valtio voi tuottaa heille kustannuksitta asioita, joita pidättyvään harkintaan luottavat yritykset kieltäytyvät tuottamasta. Tässä uskoajattelussaan he turvautuvat "taivaalliseen kassaan", joka heidän mielestään on ehtymätön kaivo.

Harisalon ja Miettisen mukaan tuottavat yritykset pitävät talouden pyörät pyörimässä. Heidän mukaansa: "Tuottava yritys tulee koko ajan kuluttajaa vastaan, koska kuluttajat voivat käyttää säästyvän osan muihin hyödykkeisiin. Tuottavuus kuvastaa sitä, mitä ihmiset saavat aikaiseksi käytössään olevin välinein. Tuottavien yritysten ansioista talouselämä voi aikaa myöten monipuolistua."

Yksityisomaisuus, -yrittäjyys, markkinat ja vapaa hintajärjestelmä

Harisalon ja Miettisen mukaan yksityisyrittäjyys, markkinat, vapaa hintajärjestelmä ja yksityisomaisuus ovat taloudellisen laskennan peruskivet. Yksityisomaisuus on välttämätön osa taloudellista laskentaa, koska yrittäjä vastaa omasta rahasta perusteellisemmin kuin toisen rahasta. Jos yksityisomaisuus kielletään, joudutaan tilanteeseen, jossa häikäilemättömimmät saavat mahdollisuuden käyttää muiden varoja omiin tarkoituksiinsa.

Jos markkinat kielletään, syntyy tilanne, jossa kenelläkään ei ole enää tietoa ihmisten subjektiivisesti määräytyneistä arvoista. Markkinoilla vapaa hintajärjestelmä ohjaa arvojen kysyntää ja tarjontaa. Kirjoittajat asettavat myös luonnollisen palkkakaton todetessaan, että vastuutaloudessa ihmiset voivat ansaita vain sen verran kuin kuluttajat ovat valmiita maksamaan heidän työnsä lopputuloksista.

Luottamusta herättävä johtaja

Harisalo ja Miettinen kirjoittavat myös luottamusta herättävistä johtajista. He siteeraavat Kouzeria ja Bosneria, jotka olivat tutkineet sitä, millaisia ominaisuuksia on johtajilla, joihin alaiset erityisesti luottavat. Tärkeimpinä ominaisuuksina nousivat esiin rehellisyys, ennakoivuus, inspiroivuus ja kyvykkyys.

Toisaalta kirjoittajat nostavat esille Max Weberin ajatukset. Weber erotti toisistaan perinteisen karismaattisen ja rationaalisen auktoriteetin. Weberin mukaan:

1) Perinteisessä auktoriteetissa luottamuspääoma rakentuu historialliselle jatkumolle.

2) Karismaattinen auktoriteetti on suuri persoona, merkittävä johtaja ja sankari. Karismaattisuuden voima on siinä, että se on ikään kuin magneetti, joka vetää puoleensa ihmisiä aktivoiden, innostaen ja kannustaen heitä. Ihmiset ovat yleensä taipuvaisia luottamaan karismaattisiin johtajiin.

3) Rationaalinen auktoriteetti ei kärsinyt perinteen joustamattomuudesta eikä karismaattisen yksilön inhimillisistä heikkouksista.

Weberille byrokratia oli organisaation korkein kehitysaste. Weber asetti eräitä ehtoja rationaaliselle byrokratialle. Ensinnäkin tehtävät niihin kuuluvine oikeuksineen ja velvollisuuksineen oli kyettävä määrittelemään huolellisesti. Toiseksi organisaation oli ohjattava auktoriteetin ja pakkovallan käyttöä yksiselitteisillä ja johdonmukaisesti sovellettavilla säännöillä. Nämä säännöt rajoittavat yksilöiden mielivaltaisia valintoja. Kolmanneksi tehtävät oli täytettävä ammattitaidon ja suorituskyvyn perusteella. Neljänneksi organisaation omaisuus oli erotettava henkilökunnan omasta omaisuudesta. Weberin ihanne byrokratiasta kääntyi kuitenkin täysin päinvastaiseksi. Byrokratia alkoi saada toisen sisällön, jolle oli tunnusomaiasta sääntöjen kahlitsema toiminta, yhdenmukaisuus ja virkavaltaisuus sekä luovuuden katoaminen ja muutosvastarinta.

Kirjoittajat käsittelevät myös taylorismia. He nostavat esille Frederick Taylorin näkemyksen siitä, että työnantaja ei voi hankkia ja säilyttää vaurauttaan, jos hän kieltää työntekijän vaurauden. Vastaavasti työntekijä menettää vaurautensa, jos hän vaarantaa työnantajansa vaurauden. Taylorin mukaan tieteellinen liikkeenjohto rakentui muutamille arvoille kuten tieteelle, sovulle, yhteistoiminnalle, maksimaaliselle tuotannolle ja yksilön kaikkinaiselle kehittämiselle. Vaikka Taylor kehitteli erilaisia tekniikoita työn tehostamiseksi, hän uskoi myös yksilön omaan kykyyn ratkoa ongelmia, mahdollisuuksiin saada tyydytystä työstä ja haluun kokeilla uusia asioita.

Poimintoja

• ”Kehitysapu on epäonnistunut, koska se on vahvistanut vain tuottajia eikä se ole kanavoitunut aidoksi kuluttajademokratiaksi kohdemaissa”.
• ”Työantajan ja työntekijän väliset suhteet ovat toisarvoisia verrattuna kuluttajien ja yrityksen välisiin suhteisiin. Koska ay-liike unohtaa tämän, se asettuu tuottajien diktatuurin puolelle kuluttajia vastaan. Ay-liikkeelle oikea neuvottelukumppani vastuutaloudessa ei ole työnantaja, vaan kuluttajat.”
• ”Taloudessa voi olla työtä vain siinä määrin, kuin ihmiset suostuvat kuluttamaan vapaaehtoisesti. ”
• Taivaallinen kassa: (EU) ”Mitä useammat ryhmät alkavat tavoitella etuja taivaallisesta kassasta, sitä vähemmän ne investoivat tuotantoon ja kuluttajien palveluun. Taivaallinen kassa tekee valtiosta tulonjako- ja holhousvaltion, jossa jopa voittajista tulee lopulta häviäjiä. Kuluttajan ääntä kunnioittava valtio luo työtä, varallisuutta ja taloudellista riippumattomuutta”.
• "Koulutus on investointi henkiseen pääomaan."
• "Taitava pääoma on varanto, jonka avulla yrittäjä voi tehostaa tuotantoaan ja innovatiivisuuttaan. Taitava pääoma on tulos siitä, että yritys malttaa rakentaa toimintansa luottamuspääoman varaan ja käyttää sitä päätöksenteon perustana."
• "Ihmisen motivaatiota tutkineen David McClellandin mukaan ihmisillä on luonnostaan halu ja tarve saada asiat tehdyksi. Ihmiset, joilla tämä tarve on erityisen voimakas, suhtautuvat myönteisesti ponnisteluihin ja uusiin vaatimuksiin. He ovat valmiita työskentelemään työajoista ja muodollisista rajoitteista piittaamatta. Heille raha, asema ja status eivät ole tavoitteita sinänsä, vaan heidän saavutustensa väistämättömiä seurauksia. McClellandin mukaan ihmisen halu saada aikaan ja yltää saavutuksiin on yksi keskeisimmistä tuottavuuden selittäjistä."