lauantai 10. lokakuuta 2009

Hämäläinen: Osakesijoittajan opas


Karo Hämäläisen sijoituskirja Osakesijoittajan opas (voitot/riskit/kriteerit ja verotus) on osakesijoittamista aloitteleville henkilöille suunnattu perusteos. Hämäläinen käy hyvin selkeästi ja pelkistetysti läpi mm. sen, mikä on osake, millaisia erilaisia osakkeita (kasvu/arvo-osake jne) on olemassa ja mitä yhtiön luvut kertovat sijoittajalle. Tämän jälkeen Hämäläinen käy läpi osakesijoittamisen keskeisiä asioita, kuten hinnan muodostusta markkinoilla, riskiä, hajauttamista, osakkeiden arvioimista eri tunnusluvuilla sekä eri osakekaupan toteutustapoja.
Hiemankaan osakemarkkinoita seuranneelle kirjan mielenkiintoisin anti on sen viimeinen kappale, jossa käsitellään sitä, kuinka pörssigurut ovat luoneet omaisuutensa. Kappale alkaa itseoikeutetusti Warren Buffetin esittelyllä. Buffetin sijoitusfilosofia esitellään Niki Rossin Lessons from the Legends of Wall Street-teoksen pohjalta ja sen mukaan Buffetin menestyksen perustekijät ovat seuraavat:

1. Laadi sijoitussuunnitelma ja noudata sitä
2. Tutki, mistä yritys saa liikevaihtonsa ja voittonsa
3. Tunne yhtiösi tuotteet tai palvelut, sen asema toimialalla ja kuinka se sijoittuu suhteessa kilpailijoihin
4. Tunne yhtiön johto
5. Kun löydät hyvän ostokohteen, älä anna osakemarkkinoiden tai talouden sekoittaa päätäsi
6. Jos et löydä mieleistäsi ostokohdetta, odota rohkeasti parempaa tilaisuutta
7. Määrittele, mitä tiedät ja mitä et tiedä, ja pysyttele siinä, mitä tiedät

Muina guruina esitellään mm. Benjamin Graham, Peter Lynch, Kenneth L. Fisher sekä David Dreman. Graham oli Buffetin oppi-isä ja häntä pidetään osakeanalyysin isänä. Hänen ajatuksiin voi tutustua klassikkoteoksessa Intelligent Investor. Graham tekee vain sijoituksia, joiden ajoituksella ei ole merkitystä. Kuten Buffet, hän sijoittaa vain hyviin yhtiöihin, huonoihin yhtiöihin he eivät sijoita, vaikka saisivat halvalla. Graham laski yhtiölle piilevän arvon ja osti, mikäli piilevän arvon ja osakeen hinnan välinen ero eli riskipuskuri oli riittävän suuri. Graham sijoitti aina pitkällä tähtäimellä ja kuvitteli ostavansa koko yhtiön. Ostopäätöksissään hän tutki yrityksen tuloslaskelman ja taseen äärimmäisen tarkkaan ja käytti itse keksimäänsä tunnuslukua, joka muodostuu p/e- ja p/b-lukujen tulosta. Hänen mukaansa tämän hinta/kirja-arvo * hinta/tulos ei tule olla suurempi kuin 22.

Peter Lynch esitellään kirjassa maailman kuuluisimpana salkunhoitajana. Lynch oli erityisen kiinnostunut alihinnoitelluista yhtiöistä. Hän kehitteli peg-luvun, jossa p/e-luku eli voittokerroin jaetaan yhtiön kasvuprosentilla. Kasvuprosenttina hän käytti historiallista kasvuprosenttia. Lynchin analyysissa yhtiöt, joiden peg oli yli 1,5 olivat ylihinnoiteltuja ja ne joilla peg oli alle 1 olivat hyviä sijoituksia. Erityisesti häntä kiinnostivat alle 0,5 pegin yritykset eli hitaan kasvun toimiallala toimivat yritykset, jotka kasvavat 20-30 prosentin vuotuista tahtia. Lynch pyrki löytämään tuntemattomia helmiä pienistä yhtiöistä, joilla oli mahdollisuus kasvaa suuriksi tekijöiksi ja saada suursijoittajat innostumaan.

Kenneth Lawrence Fisher esitellään ammattisijoittajana, joka sijoitti korkean riskin kohteisiin. Hänen oivalluksensa oli verrata markkina-arvoa yhtiön liikevaihtoon. Tämän perusteella hän luokitteli yritykset suuriin, keskisuuriin ja pieniin. Lisäksi hän jakoi yhtiöt kasvu- ja arvo-osakkeisiin. Täten hän sai kuusi eri tyyliä: suuret kasvuyhtiöt, suuret arvoyhtiöt, keskisuuret kasvuyhtiöt, keskisuuret arvoyhtiöt, pienet kasvuyhtiöt ja pienet arvoyhtiöt. Tämän jälkeen hän pyrki aistimaan markkinoiden "muotia" ja arvioimaan, mitkä kaksi kuudesta tyylistä eivät olleet kyseisellä markkinahetkellä muodissa. Sijoittamalla loppuun neljään, hän pystyi voittamaan markkinat. Hänen käyttämä keskeisin tunnusluku oli p/s eli hinta/liikevaihto. Hänen mukaansa korkean p/s-luvun yhtiöt tuottivat pahimmat pettymykset heikolla hetkellä.

David Dresmanin Hämäläinen esittelee sijoitusmarkkinoiden vastarannankiiskenä. Dresman keskittyi enemmän markkinoiden analysoimiseen kuin yritysten analysoimiseen. Hänen mukaansa ihmiset ovat perusluonteeltaan optimisteja. Tästä seuraa se, että:

1. Ihmiset ovat epärealistisen optimistisia tulevaisuuden tapahtumien suhteen
2. Ihmiset näkevät itsensä epärealistisen positiivisessa valossa
3. Ihmiset ovat epärealistisen luottavaisia kykyynsä hallita tilanteita ja suuria tietomääriä, koska he katsovat opiskelleensa kaiken mahdollisen ja siksi tietävät kaiken tietämisen arvoisen.

Näiden johtopäätösten perusteella Dresman totesi, että ihmiset kykene noudattamaan hienoja strategioitaan, vaikka haluaisivat, minkä seurauksena markkinat yli- ja alireagoivat. Jos osake on hyvässä huudossa, se ylihinnoitellaan ja syntyy kupla. Huonot osakkeet taas alihinnoitellaan. Dresmanin mukaan sijoittajat käyttäytyvät hyvin määritellyissä oloissa ennustettavasti ja systemaattisesti, joten alihinnoitellut osakkeet kannattaa käyttää hyväksi. Alihinnoittelun Dresman määritteli alhaisella p/e-luvulla eli osti kun luku oli alhainen ja myi kun luku oli normalisoitunut.

Kirjan lopussa Hämäläinen esittelee muutamia mielenkiintoisia lainauksia amerikkalaisista sijoituskirjoista. Kirjassa esitellään se, kuinka Thomas J. Stanley ja William D. Danko tutkivat miljonäärien elämää. Teoksessaan Millionaire next door he kertovat mm.:

1. miljonääri kuluttaa vähemmän kuin tienaa
2. miljonääri jakaa aikansa, energiansa ja rahansa tehokkaasti
3. miljonääri uskoo, että taloudellinen itsenäisyys on tärkeämpää kuin korkean yhteiskunnallisen aseman näyttäminen
4. miljonääri ei ole perinyt omaisuutta vaan säästänyt sen
5. miljonäärin aikuisikäiset lapset ovat taloudellisesti itsenäisiä
6. miljonääri on valinnut oikeanlaisen ammatin
7. miljonääri on keskimääräistä useammin yksityisyrittäjä
8. miljonääri omistaa asuntonsa
9. miljonääri on hyvin koulutettu
10. miljonääri tekee paljon töitä
11. miljonääri sijoittaa 15-20 prosenttia vuosituloistaan
12. miljonääri myy harvoin omistuksiaan

Toinen mielenkiintoinen lainaus kirjassa on Ric Edelmanin kirjasta Ordinary People, Extraordinary Wealth. Kirjassaan Edelman selvitti kahdeksan salaisuutta, jotka ovat tehneet "tavallisista amerikkalaisista" menestyviä sijoittajia. Edelmannin salaisuudet ovat:

1. He pitävät asuntolainaa, vaikka voisivat maksaa lainansa pois
2. Hei eivät hajauta eläkerahastoihinsa sijoittamia rahoja
3. Suurin osa heidän varallisuudestaan on peräisin sijoituksista, jotka he ovat tehneet alle tuhannelle dollarilla
4. He vaihtavat sijoituskohteitaan toiseen vain harvoin
5. He eivät vertaa menestymistään S&P 500:aan
6. He uhraavat raha-asioidensa hoitoon alle kolme tuntia kuukaudessa
7. Raha-asiat ovat perheen yhteisiä asioita, jotka koskevat myös lapsia
8. He seuraavat keskimääräistä sijoittajaa vähemmän talousuutisia

Aivan lopuksi Hämäläinen listaa omat kaksikymmentä sijoitusvinkkiä. Hämäläisen sijoitusvinkit ovat:

1. Aloita ajoissa!
2. Sijoita säännöllisesti!
3. Älä hullaannu silloin, kun kurssit ovat korkealla.
4. Hajauta!
5. Osta ja pidä.
6. Älä sorru päivänsisäiseen kauppaan.
7. Uskalla myydä ajoissa
8. Älä rakastu osakkeisiin
9. Perehdy huolella sijoituskohteisiisi.
10. Tee se, mitä kaikki muutkin, mutta ennen muita.
11. Pidä kirjaa sijoitusmenestyksistäsi.
12. Ota opiksi virheistäsi.
13. Osta tasaisesti eri aikoina.
14. Laske sijoituksesi piilevät kulut.
15. Myy silloin, kun pankkiiriliikkeet julkaisevat vertailevia analyyseja.
16. Kun veri virtaa kadulla, on hyvä aika ostaa osakkeita - jos uskaltaa.
17. Keskustele sijoituksista muiden kanssa, mutta tee päätökset itse.
18. Sijoita osakkeisiin vain sellaista rahaa, jonka voit hävitä.
19. Älä ota sijoituslainaa.
20. Optimoi verotuksesi.

Hämäläisen teos on helppolukuinen peruspaketti sijoittamisen maailmaan. Suositeltavaa luettavaa etenkin vasta-alkajille, mutta edistyneemmille sijoittajille siinä on varsin vähän opittavaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts with Thumbnails