Häät

Otin ison askeleen elämässä ja menin naimisiin 18.7.2009. Häitä edeltävät viikot menivät valmisteluissa ja seuraavat viikot häämatkalla. Blogi on ollut tämän ajan hiljainen, koska "kirjoitan blogia" ei osoittautunut päteväksi tekosyyksi laistaa häävalmisteluja. Häähulinasta tuli tehtyä muutamia havaintoja, jotka ajattelin jakaa: 

1. Valmistelu vie noin vuoden

Jos aikoo saada haluamansa kirkon ja hääpaikan, on oltava liikkeellä noin vuosi ennen hääpäivää. Meidän tapauksessa kirkko varattiin tasan vuotta aikaisemmin ja hääpaikka välittömästi sen jälkeen. Yllättävä havainto oli se, että Tampereen seudulla on varsin vähän juhlapaikkoja, joihin mahtuu yli 150 vierasta, ellei halua juhlia urheiluhallissa. Toinen vaihtoehto on karsia vieraslistaa ja kutsua vain ne oikeasti oleelliset ihmiset. 

Häävalmisteluissa on koko ajan tunne, että pitäisi tehdä jotain lisää. Kun suuret kuviot eli kirkko, paikka, pitopalvelu, pappi, vieraslistat, budjetti jne on hoidettu ei seuraavaan puoleen vuoteen voi, eikä tarvitse, tehdä juuri mitään. Kutsujen lähettämisen jälkeen alkaa varsinaiset järjestelyt, jotka joka tapauksessa huipentuvat viimeisiin päiviin. Kaasojen ja bestmanin apu näissä asioissa on korvaamaton.

2. Häämessut

Vähintään yksillä häämessuilla käyminen tuntuu olevan pakollinen osa häävalmisteluja. Kaikilla häämessuilla on lähes samat näytteilleasettajat ja esiintyjät. Vaikka Turon Juhana Helmenkalasta supliikkimies onkin, ei häntäkään kertaa enempää jaksa kuunnella. Häämessuilla on noin 70% naisia ja 30% miehiä, jotka laahustavat eksyneen oloisina morsiamiensa vanavedessä. Onneksi messualueelta löytyy miesparkki eli aulakahvila, josta saa olutta. Siellä kohtaa sielunveljiä. 

Naisille häämessuilla näyttäisi syntyvän joukkohysteria, kun he huomaavat, että joku onkin jo ehtinyt valmisteluissa heitä pidemmälle. Noin puolet häämessuväestä vaikuttaa sellaisilta ihmisiltä, että ei voi kuin ihmetellä, kuka hullu heidätkin vie vihille. Hauskaa loppuelämää luvassa. Miehen näkökulmasta häämessuilla on kaksi kohokohtaa nimittäin infopaketti miesten pukeutumisen etiketistä eli siitä, laittaako frakin, saketin, smokin vai tumman puvun ja hääalusasujen muotinäytös. Näitä ei kannata missata. 

3. Hää-etuliite tuplaa hinnan

Oli kyse mistä tahansa tuotteesta tai palvelusta niin kun sen eteen liitetään etuliite hää, hinta vähintäänkin tuplaantuu. Kortit, kukat, koristeet, majoitus, kampaus, ruoka jne ovat kaikki speciaaleja, kun niihin liitetään hää-etuliite. 

Häiden aikaan hyvä kultakauppias on sulhaselle kullan arvoinen. Tampereella O. Manninen on mielestäni paras. Asioiminen itse omistajan, vanhaherra Mannisen kanssa on aina yli puoli tuntia kestävä rupattelutuokio, jonka aikana saa paljon arvokkaita elämänohjeita ja kaikkein tärkeintä eli luotettavaa ja asiantuntevaa palvelua. Ylipäätään perusteesini on se, että mitä lähempänä omistaja on asiakaspalvelijaa, sitä parempi on paikan asiakaspalvelu. Tämän teesin perusteella valitsen pääsääntöisesti liikkeet, joissa asioin. Ketjumyymälöistä saa ketjupalvelua, yrittäjäomistajilta henkilökohtaista huomiota.

4. Hääpäivä

Kaiken kaikkiaan ikimuistoinen päivä. Koko päivän on oikeastaan niin hämmentynyt, että ei välttämättä täysin tajua, mitä kaikkea ympärillä tapahtuu. Ainutlaatuiseksi päivän tekee ennen kaikkea se, että yhtenä päivänä kaikki ystävät ja tutut ovat yhtä aikaa koolla. Yleensä ihmisellä on elämässään 5 suurta merkkipäivää, jolloin kaikki tärkeimmät ihmiset ovat koolla nimittäin rippijuhlat, ylioppilasjuhlat/valmistujaiset, häät, 50v ja/tai 60v juhlat ja hautajaiset. Ainakin meillä hääpäivä oli täydellinen, todellinen nautinto, jota muistelee vielä pitkään.

5. Hääyö S-ryhmän tapaan

Hääyötä ei missään nimessä kannata varata mistään S-ryhmän paikasta. Me teimme tämän virheen, emmekä suosittele sitä kenellekään. Tulen avautumaan S-ryhmän huonosta palvelusta varmasti myöhemmin syvällisemmin, mutta tämä oli todellinen pohjanoteeraus. Hääsviitti-nimellä myyty paketti Lapinniemen kylpylästä maksoi 263e. Varauksessa luvattiin paljon, mutta toteutus oli juuri sitä, mitä S-ryhmältä voi odottaa. 

Ensinnäkin hääparin laukkujen kantaminen huoneeseen ei onnistunut, ei kuulu palveluun. Toiseksi huoneessa odotti pöydällä lämmin halpiskuoharipullo, jonka vieressä oli myyntipäällikön käyntikortti. En tiedä odotinko liikoja kun oletin, että tilauksessa mainittu shampanjapullo olisi odottamassa kylmässä. Liikaa vaadittu. Kolmanneksi huoneessa oli kaksi erillistä sänkyä! En taaskaan tiedä, mikä on S-ryhmän oletus hääyöstä, mutta itse oletin, että hääsviitissä olisi hääparille yksi yhtenäinen sänky. Neljäs yllätys tuli aamulla. Huoneeseemme tarjoiltiin aamiainen sovitun mukaisesti, mutta koko huoneesta ei löytynyt lainkaan ruokailuvälineitä aamiaisen syömiseen. Millä juot aamukahvin ilman kuppia tai otat voita ilman veitseä? Huoneeseen tuodun aamiaisen taso oli myös niin luokattoman heikko ettei ollut muuta vaihtoehtoa kuin mennä alas oikealle aamupalalle. Viides epäkohta liittyy yleisemminkin S-ryhmän paikkojen palveluun nimittäin "palveluja" tarjotaan vain virka-aikaan ei sen ulkopuolella. Esimerkiksi Lapinniemen kylpylästä voi ostaa hoitopalveluja vain arkisin päivällä ja lauantaina aamupäivällä. Sunnuntaisin koko osasto on kiinni, vaikka kyseisenäkin päivänä hotelli oli täynnä asiakkaita, joten kysyntää palveluille olisi varmasti ollut. Uloskirjautuessa kun sanoin respan tädille, että en ole oikein tyytyväinen saamaamme palveluun ja vastineeseen rahoillemme sain vastaukseksi: "Aijaa. Täältä on muuten juotu yksi kivennäisvesipullo, se maksaa 3 euroa. Onks sulla S-etukorttia?". Onneksi olin vielä häätuulella ja sain maltettua mieleni...

6. Häämatka

Häämatkan suhteen meillä oli oikeastaan 5 kriteeriä: 1) Euroopan ulkopuolelle, 2) 2-3 erilaista kohdetta, koska yhteen paikkaan kyllästyy ja liian monta paikkaa menee juoksemiseksi, 3) sellaiseen paikkaan mihin ei muuten tule helposti lähdettyä eli häämatkoihin erikoistunut kohde, 4) lomamatka eli ei turhan paljon aktiviteetteja ja kiertämistä vaan aikaa kaksistaan ja 5) kesto n. pari viikkoa. Matkatoimisto Helin matkojen sivujen kautta innostuimme Karibiasta ja ABC-saarista. Koska kyseiset saaret ovat varsin pieniä ja hiljaisia, ainakin itse toivoin lisäksi yhtä suurempaa kaupunkia, joten päädyimme Miamiin. Täten päädyimme pakettiin, jossa olimme 5 päivää Curacaolla, 5 päivää Aruballa ja 5 päivää Miamissa. 

Curacao

Curacaossa majoituimme Avila Beach Resortissa. Tanskalaisen perheen omistama all inclusice-hotelli, jossa oli varsin paljon hollantilaisia. Hieno paikka, oma beach, hienot huoneet meren päällä, hyvä kuntosali ja erinomainen aamiainen eli kaiken kaikkiaan varsin hyvä hotelli. Ilma oli loistava, aurinko paistoi ja joka päivä takuuvarma +35C, joten varsin pitkälti sitä, mitä osasi odottaakin. Curacao saarena sen sijaan oli hieman pettymys. Saari on pieni, eikä sillä ole juurikaan nähtävää. Pääkaupunki Willemstadt on puolessa päivässä nähty. Kaupunki on Unescon suojelukohde, joten kaupungin ydinkeskusta on hyvässä kunnossa, mutta muutoin talot ovat pahasti ränsistyneet ja saari on erittäin likainen. Hotellinjohtajamme mukaan Unesco määrää tarkasti, miten saarella saa rakentaa ja entisöidä vanhoja rakennuksia, mikä tekee rakentamisesta erittäin kallista ja tästä syystä saarelle ei virtaa enää yksityistä rahaa. Laman myötä saaren turismi on pudonnut merkittävästi kurjistaen tilannetta. Paikallisten elintaso saarella oli varsin alhainen ja aina 1950-luvulle jatkunut orjakulttuuri näkyi sekä alhaisena koulutustasona että ennen kaikkea siinä, että saarelaisten oma-aloitteisuus oli hyvin vähäistä. Palvelukulttuuria vasta opeteltiin, palvelu oli hidasta ja usein tarjoilijat eivät oikein tuntuneet tietävän, mitä heidän pitäisi tehdä. 

Summa summarum: ihan kiva paikka käydä, en menisi uudestaan, enkä suosittele muillekaan, koska uskon, että maailmassa on parempiakin paikkoja nähtäväksi. 

Aruba

Aruballa majoituimme Bucuti Beach Resortissa. Ilmeisesti jenkkien omistama paikka ja asiakaskunta oli suurilta osin amerikkalaisia. Selkeästi amerikkalaisille asiakkaille rakennettu tyylikäs paikka, jossa palvelu oli ammattimaista, paikat siistejä ja homma toimi. Hotellilla oli oma rantaosuus valtavan pitkältä valkoiselta hiekkarannalta. Saarena Aruba oli selkeästi suurempi, aktiivisempi, siistimpi ja kaikin puolin parempi kuin Curacao. Pääkaupungissa Oranjestadtissa oli kohtuullisen hyvin erilaisia shoppailumahdollisuuksia ja Palm Beachin alue oli myös varsin aktiivinen. Nähtävyyksiä ei täälläkään juuri ole eli sopii lähinnä rentoon beachlomaan. Elintaso saarella oli selvästi korkeampi ja saari on selvästi amerikkalaisten Kanarian saaret, paitsi tyylikkäämpi. 

Summa summarum: ilmeisesti yksi parhaista lomakohteista Karibialla, loputtomasti valkoista hiekkarantaa ja palvelut pelaa. Suosittelen etenkin hääpareille. 

Miami Beach

Miamissa majoituimme Marriot South Beachissa. Hyvätasoinen hotelli Ocean Drivella. Miami Beachin elämä on sitten niin leffameininkiä kuin vain voi olla. Beachelämää, bikinibeibejä, jäätäviä lihaskimppuja, hienoja autoja, bileitä, shoppailua Lincoln Roadilla jne. Oli jännä nähdä myös tämä nurkkaus USA:sta. Aikaisempien kokemusteni mukaan New York on USA:n Lontoo, rahamaailman keskus, The City, shoppailua jne. San Francisco on taas USA:n Amsterdam, liberaali ja likainen kaupunki, jossa kaikki kukat kukkivat. Los Angeles on USA:n Cannes tai ylipäätään Etelä-Ranska, elokuvaa, pintajulkisuutta ja kulttuurielämää. Miami on taas sitten jotain aivan muuta. Se on USA:n Barcelona, huoleton etelän beach- ja bilekaupunki. Myös kieli yhdistää, sillä Miamissa taisi kuulla enemmän espanjaa kuin englantia. Ainakin sen johtopäätöksen voi tehdä, että USA on suuri ja monivivahteinen maanosa, kuten myös EU, joten johtopäätösten tekeminen yhden kaupungin perusteella antaa liian yksipuolisen kuvan. 

Summa summarum: kokemisen arvoinen kaupunki ja taas yksi erilainen kuva USA:sta. Miami on myös itsessään valtava, joten tekemistä löytyy joka lähtöön ja jokaiselle jotakin. Suosittelen.