Ensinnäkin väitän, että omistajuudesta ja omaisuudesta puhuminen on Suomessa tietynlainen tabu. Kadehditaan kyllä ja uteliaina tutkaillaan jokavuotisia kateuslistoja eli verotilastoja tuttujen ja naapureiden osalta, mutta avoimeen keskusteluun asiasta harvoin kyetään. Suora kysymys "Mitä sinä omistat?" olisi Suomessa kenelle tahansa esitettynä todella hyökkäävää ja loukkaavaa. Toinen ääripää asiassa on USA, jossa ventovieras ihminen voi viiden ensimmäisen kysymyksen joukossa sujuvasti osana small talkia tiedustella "how much you make?" ja luokitella ihmisen tämän perusteella tiettyyn kategoriaan. Kumpikaan näistä ääripäistä ei ole ihailtavaa tai kannatettavaa. Oman talouden tarkastelu toisinaan on sen sijaan suositeltavaa.
Mitä suomalainen sitten omistaa? Olen yrittänyt etsiä aiheesta kattavia tutkimuksia, mutta toistaiseksi olen joutunut tyytymään vain hajanaisiin lehtiartikkeleihin. Niiden mukaan keskivertosuomalaisen omaisuus on seuraavanlainen:
1) Asunto
2) Auto
3) Pankkitili, rahasto tai arvopapereita
4) Vapaa-ajan paikka (sis. esim kesämökki, vene, asuntovaunuauto tms)
5) Irtaimisto (eli kaikki tavarat kodinkoneista vaatteisiin jne)
Lukua keskivertosuomalaisen omaisuuden arvosta en ole onnistunut löytämään. Jos joku sen löytää niin olen kiitollinen vinkistä.
Velkapuolella taas keskivertosuomalaisen saldo näyttää tällaiselta:
1) Asuntolaina (jota maksetaan koko aikuisikä)
2) Autolaina
3) Luottokortti (kulutusluottoa käytetään maltillisesti muihin maihin verrattuna)
4) Harvoilla opintolaina tai muu "investointilaina"
Suomalaisten velkaantumisaste on n. 106. Velkaantumisaste tarkoittaa kotitalouksien velan määrää verrattuna käteen jääviin vuosituloihin. Hälyyttävä raja on kuulemma 120 eli tältä osin velkaantuminen on maltillista verrattuna muihin länsimaihin. Velkaisuus vaihtelee iän mukaan eli 30-40-vuotiaat ovat velkaisimpia ja yli 50-vuotiaat lähes velattomia. Luonnollista.
Yksi mielestäni hyvä tapa oman talouden ja omistusten tarkasteluun on siis listata asiat seuraaviin luokkiin:
1. Varat
a) Asunto (eli omistaman asunnon+kesämökin jne markkina-arvo euroissa)
b) Ajoneuvot (kulkuneuvojen arvot euroissa)
c) Arvopaperit (arvopaperisalkku+pankkitili)
d) Muu omaisuus (irtaimisto jolla on realisoitavissa olevaa vaihdanta-arvoa)
2. Velat
a) Lainat (eli asunto-, auto- jne lainat yhteensä)
b) Muut velvoitteet (luottokorttivelat ja muut tulevat pakolliset kulut)
3. Vuositulot (yksinkertaisesti käteen jäävä palkkatulo kuukaudessa kertaa 12)
4. Vuosimenot (elämiseen menevät kulut jotka eivät kasvata varallisuutta)
5. Muu varallisuuden muutos (esim perintö, lottovoitto tai muu satunnainen tapahtuma)
Tämä jälkeen loppu on matematiikkaa:
1) Nykyinen omaisuus = varat - velat
2) Vaurauden kertyminen = vuositulot - vuosimenot +/- muu varallisuuden muutos
Jos varallisuuttaan aikoo kasvattaa, on tähän kolme tapaa:
1) nykyinen omaisuus kasvaa eli varat kasvavat arvonmuutoksesta tai muusta syystä nopeammin kuin velat
2) säästäminen eli tienaa enemmän kuin kuluttaa ja käyttää erotuksen varallisuuden kasvattamiseen
3) voittaa lotossa, saa perinnön, ryöstää pankin tai muuta vastaavaa
On kunkin henkilökohtainen valinta, mitä näistä kolmesta aikoo lähetä toteuttamaan ja mikä on todennäköisin tie tavoitteeseen. Tulen jatkossa käsittelemään aihetta vielä tarkemmin kansankapitalisti Erkki Sinkon ohjeiden valossa.
Tähän aiheen syvennykseksi voisi toimia noi Robert Kiyosakin kirjat. Erityisesti sen kirjassa Cash Flow Quadrant tai The Business School se listaa useita eri keinoja rikastua. Saattaa olla kaveri sulle jo tuttukin, mutta halusin nostaa esille koska tyyppi on aika paljon esillä Pohjois-Amerikan kirjakauppojen prime location hyllyillä.
VastaaPoistaKaveri on hyvin "jenkki", ehdoton ja markkinointimies (kaikki nämä negatiivisessa merkityksessä), mutta sen kirjat pistää ajattelemaan. Parasta niissä on, että niitä voi lukea kuka vaan eikä vain kauppatieteilijät.
Sen yksi parhaita ajatuksia muuten jokaiselle kauppatieteilijälle on, että se ei usko oman asunnon olevan varallisuutta. Miksi? Koska se ei tuo kassavirtaa, vaan pelkkiä menoja. Hauska ajatus mietittäväksi.
-Tero Isokauppila