Pisti silmääni tänään Talouselämän juttu vahvoista perheomistajista. Erityisen mielenkiintoinen on huomio akateemisen näytön puuttumisesta. Ristiriitaisia tutkimuksia on tullut vastaan useita. Kuitenkin aika yleinen tulos on ollut se, että perheomisteiset yritykset ovat keskimääräisesti muita kannattavampia ja ovat hyviä osingonmaksajia, mutta kasvavat keskimääräistä hitaammin. Myös kurssivaihtelu on luonnollisesti maltillisempaa ankkuriomistuksen seurauksena.
Sammon nostaminen yhdeksi esimerkiksi on kyllä kaukaa haettu eikä istu tähän juttuun. Vaalirahoituksen aikaan Sampo tituleerattiin valtionyhtiöksi, vaikka valtion omistusosuus on 14,1%. Nyt tässä jutussa Sampoa tituleerataan sukuyritykseksi, kun Nalle Wahlroosin omistusosuus on 2,1%. Mielenkiintoista luokittelua.
Ohessa juttu:
Piensijoittaja, luota rahasukuun
Kokeneet suomalaiset rahaperheet ovat hankkiutuneet useiden pörssiyhtiöiden pääomistajiksi: Casimir Ehrnroothin perhe YIT:hen, Sohlbergit Glastoniin, Paasikivet ensin Uponoriin ja myöhemmin Kemiraan, Ahlströmit jo vuosituhannen alussa Vaconiin.
Sanoma Oy:öön hivuttautuu suureksi kasvolliseksi omistajaksi Erkkojen rinnalle Koneen Antti Herlin sijoitusyhtiöineen. Kesän aikana Ehnroothit lisäsivät omistusta YIT:ssä ja Antti Herlin Sanomassa.
Sanoma Oy:öön hivuttautuu suureksi kasvolliseksi omistajaksi Erkkojen rinnalle Koneen Antti Herlin sijoitusyhtiöineen. Kesän aikana Ehnroothit lisäsivät omistusta YIT:ssä ja Antti Herlin Sanomassa.
Pikkuisen sukua ilmiölle on Sampokin, josta Björn Wahlroos omistaa tosin vain pari prosenttia. Yhtiö on Wahlroosin aikana palkinnut sijoittajiaan anteliaasti.
Johtopäätös on, että kärsivällisen piensijoittajan kannattaa hypätä suurisijoittajan siivelle. Rahasuvuilla on perinnöllistä finanssiosaamista, josta muutkin osakkaat saattavat hyötyä pitkällä tähtäyksellä.
Johtopäätös on, että kärsivällisen piensijoittajan kannattaa hypätä suurisijoittajan siivelle. Rahasuvuilla on perinnöllistä finanssiosaamista, josta muutkin osakkaat saattavat hyötyä pitkällä tähtäyksellä.
Akateeminen tutkimus omistusrakenteen vaikutuksesta yrityksen menestykseen on kuitenkin moniselitteinen. Tutkimukset tarkastelevat omistuksen, yhtiön tuloksen ja pörssikurssin yhteyttä yleensä kapeasta näkökulmasta. Niinpä ei ole varmaa, että havaittu ilmiö johtuisi juuri tutkimuksessa mukaan otetuista tekijöistä.
Alan kirjallisuutta läpikäynyt professori Vesa Puttonen löytää kuitenkin yhden, jokseenkin varman tuloksen: perheomisteiset yhtiöt ovat keskimäärin kannattavampia kuin muut. Tällöin perheomisteiseksi on määritelty pörssiyhtiöt, joissa perheomistus on viidenneksen luokkaa.
Muun muassa Jukka Nurmisen Helsingin kauppakorkeakoulussa viime vuonna tekemä gradu osoittaa näin. Perheyhtiöiden tulos ja kannattavuus heilahtelevat selvästi muita vähemmän. Miinuspuoli on, että varovaisen asenteensa vuoksi perheyhtiöt kasvavat lievästi muita yhtiötä hitaammin. Mutta, mutta... graduntekijä pyöräyttää lopuksi aineistonsa monimuuttujaregressioanalyysissa ja voi, perheomistus ei sittenkään olisi erotteleva tekijä, vaan selitys on toimialaeroissa ja yrityskoossa.
Muun muassa Jukka Nurmisen Helsingin kauppakorkeakoulussa viime vuonna tekemä gradu osoittaa näin. Perheyhtiöiden tulos ja kannattavuus heilahtelevat selvästi muita vähemmän. Miinuspuoli on, että varovaisen asenteensa vuoksi perheyhtiöt kasvavat lievästi muita yhtiötä hitaammin. Mutta, mutta... graduntekijä pyöräyttää lopuksi aineistonsa monimuuttujaregressioanalyysissa ja voi, perheomistus ei sittenkään olisi erotteleva tekijä, vaan selitys on toimialaeroissa ja yrityskoossa.
Vakaa sukuomistaja vakauttaa myös osakekurssia
Kannattavuus on yksi näkökulma. Toinen on osakekurssien kehitys ja vakaus.
Helsingin pörssistä voi poimia yhtiöparin Vacon-Cramo, missä Vaconissa on pitkäaikainen sukuomistaja ja Cramoon vastaavanlainen omistaja on vasta tänä vuonna tullut.
Cramon kurssi on neljännes vuoden 2007 huipusta. Viiden viime vuoden aikana yhtiön korkein kurssi on ollut noin seitsenkertainen alimpaan verrattuna.
Helsingin pörssistä voi poimia yhtiöparin Vacon-Cramo, missä Vaconissa on pitkäaikainen sukuomistaja ja Cramoon vastaavanlainen omistaja on vasta tänä vuonna tullut.
Cramon kurssi on neljännes vuoden 2007 huipusta. Viiden viime vuoden aikana yhtiön korkein kurssi on ollut noin seitsenkertainen alimpaan verrattuna.
Kun Cramon viiden vuoden kurssikäyrä on kuin Himalajan huippu autiomaassa, Vaconin käyrä aaltoilee pehmeämmin. Vaconin huippukurssi on samana aikana ollut vain noin 3,5-kertainen alimpaan verrattuna.
Vertailu tukee päätelmää, että vakaa sukuomistaja vakauttaa myös osakekurssia. Osakepelin mahdollisuuksia tämä latistaa, mutta pitkäaikaisen sijoittajan hermoja rauhallinen kurssivaihtelu säästää.
Tulevat vuodet osoittavat, talttuuko Cramon kurssivaihtelu Hartwallien tultua ankkuriomistajiksi. Ei tästä mitään takeita tietenkään ole.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti