Vähittäiskaupan valinta

Kuluttaja voi valita kauppansa monella eri kriteerillä. Koska kauppa-teema on ollut viimeisimmissä kirjoituksissa esillä, on se hyvä johdattaa toistaiseksi maaliin tarkastelemalla sitä, missä suomalaisessa päivittäistavarakaupassa kannattaisi asioida, jos kaupan valinta on arvovalinta. Sijainnilla on merkitystä, mutta muutoin kaikkien kauppaketjujen hinnat ovat suht samat eikä asioimismukavuudessa voi sanoa olevan ratkaisevia eroja. Täten yksi hyvä peruste kaupan valinnalle on sen omistusrakenne ja ne arvot, mitä kyseinen kauppaketju edustaa. Päädyin näillä tiedoilla seuraavaan omakohtaiseen listaukseen:

 

1. Stockmann

Stockmann on selkeä ykkösvalinta. Pörssilistattu yritys, joka hankkii pääomansa pääomamarkkinoilta ja kuka tahansa voi ostaa sen osakkeita. Yhtiöllä on laaja ja vakaa suomalainen omistajarakenne, joka vielä vahvistui Hartwallin suvun tullessa yhtiön pääomistajaksi. Hyvä tuloksentekijä, hyvä osingonmaksaja, pitkäjänteiset ja vakaat arvot sekä porvarillinen asiakaskunta parantavat yritystä entisestään. Stockmannin kanta-asiakkuus on selkeä ja asiakasystävällinen ja Exclusive-päivät erottuvat muista. Kaiken kaikkiaan hieno yhtiö.

2. K-ryhmä

K-ryhmä tulee omalla listallani toisena. K-ryhmän rakenne ja omistussuhteet ovat sen verran monimutkaiset, että sen selvittäminen vaatii väitöskirjan (Vinkki: Lasse Mitrosen väitöskirja Keskon hybridimallista on lukemisen arvoinen, jos asia kiinnostaa). Perusrakenne on se, että yksityiset K-kauppiaat omistavat K-kaupat. Nämä K-kaupat hankkivat tavaransa pääasiassa Keskolta, joka on pörssilistattu yritys tai suoraan tuottajilta. Keskon osakkeet ovat vapaasti ostettavissa. Keskon suurimpina osakkeenomistajina ja vallankäyttäjinä ovat K-kauppiaat eli Keskon asiakkaat. Heidän intresseissään on pitää "yhteishankintayksikön" hinnat alhaisina, koska se parantaa heidän omistamien K-kauppojen tulosta. Yksittäisen K-kaupan menestys ei siis suoraan hyödytä Keskon osakkeenomistajaa, välillisesti kylläkin. Rakennetta monimutkistaa se, että tietyt suuret tavarataloyksiköt, kuten Anttila ovat suoraan Keskon konserniomistuksessa. K-ryhmän mallissa ainutlaatuista ja arvostettavaa on yrittäjävetoisuus eli K-kauppiaat ovat itse riskiä ottavia omistajia ja lähellä asiakkaita. K-ryhmän Plussa-korttijärjestelmän plussien kertymisestä en ole vielä tähän päivään mennessä päässyt kärrylle. Kenties ainoa plussa järjestelmässä on se, että sen saa kytkettyä suoraan pankkikorttiin ilman erillistä korttia. 

3. LIDL

Kyllä, kolmantena listalla tulee LIDL. Yhtiön pääomistaja on saksalainen Dieter Schwarz Schward Holding Groupin kautta. Suomessa LIDL toimii itsenäisen tytäryhtiön Lidl Suomi Ky:n kautta. En tunne tämän saksalaisyrityksen omistustaustoja tai historiaan sen tarkemmin, mutta kolmanneksi se kiilaa siitä syystä, että ulkomaisen toimijan tuleminen kotimarkkinoille tekee hyvää kilpailulle. Yhtiöllä on myös oma selkeä profiilinsa, olla halpa. Yhtiö tuntuu toteuttavan Porterin kustannusjohtajuutta kirjaimellisesti, myymälät ovat yksinkertaisia, tuotevalikoimat pieniä, paljon omia private ladel-tuotemerkkejä ja ei mitään kanta-asiakasohjelmia vaan sama hinta kaikille. LIDL:n rantautuminen Suomeen ei ole ollut helppo ja sen markkinaosuus on yhä pieni, noin 5%. Norjasta LIDL vetäytyi, joten kilpailun nimissä toivon, että se jää Suomeen. Ainakin sieltä saa hyviä saksalaisia bratwursteja.

4. S-ryhmä

Mitä enemmän asiaa ajattelen, sitä vähemmän tunnen sympatiaa S-ryhmää kohtaan. En vain jotenkin pidä siitä enää. Asiakasomistajuutta käsittelevässä blogitekstistä löytyy tähän tarkempia syitä.

 

5. Tradeka (Suomen Lähikaupat: Siwa, Valintatalo ja Euromarket)

Vihoviimeinen valinta ja näitä kauppoja pyrin välttämään viimeiseen asti. Syy on yksinkertainen, Tradeka on vasemmistolainen jo pitkältä historialtaan. Vaalirahoituskohun yhteydessä tämä tuli selkeästi päivänvaloon, kun kävi ilmi, että Tradeka on rahoittanut Vasemmistoliiton ja SDP:n toimintaa toistuvasti merkittävillä summilla. En halua tukea vasemmistoa ja sen arvomaailmaa, joten en asioi näissä liikkeissä.