Tauko

Tulipa pidettyä pitkä tauko tästä blogista. Melkein kaksi vuotta kului ilman ainuttakaan uutta päivitystä ja ilman mitään ilmoitusta siitä, miksi kirjoittaminen loppui. Anteeksi aktiivisille lukijoilleni! Tervetuloa takaisin!

Tauko tuli tarpeeseen

Tauko ei ollut mietitty, se vain syntyi. Suurin syy oli aika. Perhe, työ, ruuhkavuodet ja kaikki nämä perinteiset tekijät yhdessä eivät jättäneet aikaa, eikä myöskään kiinnostusta kirjoittamiselle. Muut asiat olivat tärkeämpiä ja hyvä niin. Aiemmin olin lukenut ja kirjoittanut viikottain. Jossain kohtaa tuli vain kiintiö täyteen. Olin varmaankin vuoden lukematta yhtään kirjaa ja kirjoittamatta mitään muuta kuin ennalta sovittuja tekstejä. Pahimmillaan ajatteleminenkin sattui. Blogista tuli minulle merkityksetön.

Töissä tapahtuu

Kahdessa vuodessa on tapahtunut monia asioita. On tullut tehtyä johdettua kaksi exitiä, ensin Biotehtaan myynti Gasumille 2016 ja sitten Mattiovi Oy:n myynti Jeld-Wenille kesällä 2017. Molemmat olivat intensiivisiä prosesseja ja opettivat paljon omistajuudesta ja pääomasijoittamisesta. Keväällä 2016 perustettiin myös Taaleri Kiertotalous ky eli maailman ensimmäinen kiertotalouteen sijoittava pääomarahasto. Rahasto on tehnyt reilussa vuodessa yhteensä 7 sijoitusta. Sijoituksia ovat Volter Oy, Ecomation Oy ja Suomen Kiertoketju Oy, Chempolis Oy, Opti Automation Oy (Optiwatti), Naps Solar Systems Oy, Etelä-Suomen Lämpöhuolto Oy ja Envera Oy. Näitä hienoja yhtiöitä kehitetään nyt aktiivisesti.

Blogi elää yhä!

Olin totaalisen yllättynyt huomatessani, kuinka paljon lukijoita blogi kerää, vaikka uusia kirjoituksia ei ilmestykään. Vanha arkisto vain näyttää vastaavan yhä varsin hyvin monien ihmisten hakemiin tietotarpeisiin. Googlen merkitys on kiistaton. Aikanaan tehty työ ei ole ollut turhaa. Se kannustaa myös kirjoittamaan uutta.

Mitä kuuluu väitöskirjalle?

Tämä blogi syntyi aikanaan siitä ajatuksesta, että jaan omistajuuden ajatuksia matkan varrella osana väitöskirjaprojektiani. Väitöskirjahanke on ollut käytännössä lähes pari vuotta telakoituna, koska ei ole ollut aikaa lukemiselle ja kirjoittamiselle. Hengissä se yhä on ja tarkoitukseni on saattaa se maaliin. Samalla on herännyt ajatus omistajuuden kirjasta eli käytännönläheisemmästä oppaasta yrittäjille ja omistajille. Sellainen olisi hieno kirjoittaa!

Omistajuus on heräämässä henkiin

Kun aloitin kirjoittamaan yli 7 vuotta sitten omistajuudesta, omistajuuden keskustelu Suomessa oli melko mitätöntä. Ei se edelleenkään erityisen aktiivista ja monipuolista ole, mutta kuitenkin on havaittavissa selvä kehitysaskel aiheen osaamisessa sekä merkityksen ymmärtämisessä. Lisää keskustelua ja osaamisen karttumista tarvitaan yhä, siksi koen myös tämän blogin palauttamisen aktiiviseksi tärkeäksi kontribuutioksi omalta osaltani.

Tulevaisuus

En lupaa että uutta sisältöä tulee usein. Matkan varrella on tullut kirjoitettua joitain tekstejä, joten tulen lisäämään ne tähän blogiin suunnilleen alkuperäisille ajankohdille vuosille 2016 ja 2017. Samoin erilaisia esityksiä omistajuudesta on tullut pidettyä, joten laitan jossain vaiheessa materiaalejani jakoon. Kommentit ja juttuvinkit ovat jatkossakin tervetulleita! Toivottavasti viihdyt tämän blogin tekstien parissa myös tulevaisuudessa.

Henkilökuva: Ammatiltaan omistaja

Sain kunnian toimia Tampereen kauppakamarilehden henkilöhaastattelussa, ja vielä mieliaiheestani eli omistajuudesta. Ohessa juttu, joka avaa sekä taustaani että ajatteluani. Teksti Annikaisa Knuutila, kuvat Olli-Pekka Latvala.

Linkki näköislehteen tässä.

Linkki artikkeliin tässä.

Ammatiltaan omistaja

Aika usein ura urkenee siitä, mitä opiskellessaan oppii. Taalerin sijoitusjohtajalle Tero Luomalle kävi – karkeasti ottaen – päinvastoin:

– Kiinnostuin omistajuudesta, kun valmistuin kauppatieteiden maisteriksi ilman, että millään kurssilla olisi puhuttu omistamisesta. Tutkiessani yrityksiä havaitsin valtavan eron hyvän ja huonon omistamisen välillä.

Syntyi perusväittämä siitä, että omistajalla ja omistamisella on merkitystä. Ei ole yhdentekevää, kuka omistaa, mitä omistaa, miksi omistaa, miten omistaa ja milloin omistaa.

Nyt hän haluaa avartaa käsityksiä omistamisesta, niin teoriassa kuin käytännössäkin. Teossa on omistajuusaiheinen väitöskirja, ja kokemusta on hankittu niin ammattimaisena omistajana kuin sijoittajanakin. Luoma puhuu omistajaosaamisen kehittämisen tarpeesta – ja muistuttaa, että omistaminen on myös tunnetta.

Tero Luoma sanoo, että suomalainen omistajuuskeskustelu on 2010-luvulla kehittynyt, mutta edelleen se keskittyy liiaksi perintöverotukseen. – Pitäisi keskustella laajemmin siitä, mistä omistajuudessa on kyse.

Hyvä omistajuus hyödyttää kaikkia

Omistamisesta puhuminen ei ole mikään small talk -aihe, ja Tero sanoo, että omistamiseen liitetty vauraus on erityisen vaikea aihe yhteiskunnallisessa keskustelussa. Omistaminen ja ei-omistaminen asetetaan vastakkain ja kateus nostaa helposti päätään.

Teron mielestä keskeistä olisi ymmärtää, että hyvä omistajuus eli se, mitä paremmassa käytössä resurssit ovat ja mitä paremmin niitä hoidetaan, hyödyttää kaikkia ja kaikkea.

– Vauraus on köyhyyden vastakohta. Jos halutaan vähentää köyhyyttä, on lisättävä vaurautta. Kun kakku kasvaa, kaikki hyötyvät. Ei kateudelle pidä antaa valtaa vaan ymmärtää omistamisen yhteiskunnallinen merkitys.

Sitten Tero sukeltaa vielä syvemmälle: teoriaan ’itsensä omistajuudesta’. Sen mukaan ihminen – kukin meistä – omistaa itse itsensä, ajatuksensa ja aikaansaannoksensa. Omistusoikeus kuuluu ihmisyyteen, ja ellei sitä ole, seuraa anarkiaa ja orjuutta.

– Valtiossa, jossa omistusoikeus on kunnossa, on vaurautta ja hyvinvointia. Jos oikeutta ei ole, jos ei ole omistamisen turvaa, kehittämiseltä menee pohja. Kenelläkään ei ole intressiä kehittää yhteistä, vaan jokainen ottaa hyödyn ja piilottaa omaisuutensa. Tämä perustelee vahvasti sitä, miksi omistamisella on merkitystä.

Kuka on paras omistaja?

Teron mielestä omistajuus on Suomessa hyvin siiloutunutta ja omistajuuden ääni hajanainen.

– On pörssiyhtiöitä, perheyhtiöitä, julkisesti omistettuja... On melko turhaa keskustella siitä, onko jokin omistajuusmuoto parempi kuin toinen. Kaikki perustelevat merkittävyyttään omilla mittareillaan.

– Teoreettisesti ei ole ideaalia omistajaa, mutta kohde kohteelta voi miettiä, kuka olisi kulloisellekin kohteelle luonnollinen omistaja. Omistajuus on tapauskohtaista, eri asiat toimivat eri tilanteissa. Onko kohde eri arvoinen eri omistuksessa? Kenen omistuksessa kohde on arvokkain? Kenellä on uskottavuutta alalla ja kyky hankkia asiakkuudet? Turun telakka on hyvä esimerkki siitä, miten omistaja ratkaisi pelin ja täytti tilauskirjat.

Teron mielestä Suomessa omistajuus nähdään yhä liiaksi myös yrittäjyytenä eikä oikein ymmärretä eroa omistajan ja yrittäjän välillä.
– Ajatellaan, että hyvä yrittäjä on hyvä omistaja, vaikka ei se välttämättä niin ole. Yksi ”mittari” on kysyä, olisiko yrittäjä hyvä omistaja muulla kuin omalla toimialallaan.

Perheyrityksissäkin pitäisi pohtia kriittisesti, kuka olisi yritykselle paras omistaja.
– Meille on vasta kehittymässä omistajasukuja. Hyvän omistajakulttuurin mallia voisi ottaa Ruotsista, Wallenbergeistä.

Tero kehottaa omistajia katsomaan peiliin ja kysymään itseltään: Olenko hyvä omistaja?
– Omistaja ei ole suojassa oleva luokka, senkin toimintaa pitää pystyä arvioimaan. Ja omistajan pitää kestää palautetta.

Näköalapaikoilla tulevaisuuteen

Tero Luoma tekee sitä mistä puhuu: sijoittaa ja omistaa, niin Taalerin sijoitusjohtajana kuin yksityishenkilönäkin. Lisäksi hän toimii aktiivisesti usean yhtiön hallituksessa.

– Yksi osa työstäni on johtaa olemassa olevia kohteita. Pääomasijoittamisessa onnistunut exit on toiminnan maali. Viisi vuotta kehitetään omistaja-arvoa ja sitten punnitaan työn tulos. Pääoman tuottomittari IRR (Internal Rate of Return) on selkeä mittari. Tykkään alan suoraviivaisuudesta ja tulosvastuullisuudesta. Aikajänne on sopiva, ei tarvitse elää kvartaalitaloudessa, vaan asioita ehtii kehittääkin.

Työhön kuuluvat myös tarjottujen bisnesideoiden arviointi ja uusien ideoiden kehittely sekä
rahastojen hallinnointi pääomien keräämiseksi. Esimerkiksi vuosina 2012–2016 Tero johti Biotehdas-rahastoa, tästä vuodesta alkaen hän johtaa Kiertotalous-rahastoa.

– Biotehdas-hanketta tutkiessamme näimme, että Suomesta puuttuu orgaanisen jätteen käsittelykapasiteettia. Rakensimme valtakunnallisen biokaasulaitosverkoston. Se myytiin Gasumille keväällä 2016. Se oli hyvä exit.

Kiertotalous-rahasto taas on maailman ensimmäinen kiertotalouteen sijoittava pääomarahasto. Tavoitteena on tehdä sijoitus kymmeneen yritykseen, nyt sijoituksia on seitsemän. Esimerkiksi Nokialle Kolmenkulmaan avataan syyskuussa käytettyjen autonrenkaiden kierrätyslaitos. Renkaat murskataan ja sen jälkeen kierrätetään öljyksi, kaasuksi ja hiileksi. Teräslangat otetaan talteen.

Biotalous-rahastoon kerättiin 200 yksityiseltä sijoittajalta reilu 37 miljoonaa euroa. Kiertotalous-rahastoon koottiin muutamassa viikossa 360 sijoittajalta 40 miljoonaa euroa. Tero Luoma sanoo, että kyllä Suomessa rahaa on, jos tarjolla on hyvä sijoituskohde.

– Esimerkiksi Biotalous- ja Kiertotalous-rahastoissa sijoittajia kiinnosti riittävän korkea tuottotavoite ja kohteen konkreettisuus sekä myös se, että ne liittyivät ympäristöalaan ja olivat investointeja Suomeen.

Vaikuttavuus ratkaisee

Sijoittamisessa on jo tovi puhuttu vastuullisuudesta, mutta se ei enää riitä, pitää olla myös vaikuttavuutta.

– Yhä tärkeämpää on, mitä pääomalla saadaan aikaan. Kriteereitä on erilaisia, mutta ne lähtevät asiakkaan arvopohjasta ja tahtotilasta. Tuoton maksimointi ei ole ainoa juttu, vaan miten tuotto tehdään ja mihin se käytetään.

Vaikuttavuus-ulottuvuutta avaavat esimerkiksi Taalerin investoinnit asuntojen, toimistojen ja kauppakeskusten rakentamiseen Afrikassa Nairobissa, jossa Taalerilla on toimipiste.
– Kansainväliset yritykset tulisivat maahan investoimaan, mutta kiinteistöjä niiden käyttöön ei ole ja pääomasta on huutava pula. Niinpä kansainvälisiä resursseja yhdistäen investoimme tarpeisiin – ja maan talous kehittyy.

Taalerilla on 5,3 miljardin hallinnoitava varallisuus – kotimaista rahaa, joka on koottu kymmenessä vuodessa. Suomalaiset makuuttavat pankkitileillä arviolta 85:ttä miljardia euroa, ja näitä varoja Tero patistaa aktivoimaan.

– Tuollaisella summalla olisi valtava vaikutus suomalaiseen elinkeinoelämään, talouteen, työllisyyteen ja koko yhteiskuntaan. Pääomallaan voisi edistää arvokkaaksi kokemiaan asioita.

Riski on mahdollisuus

Sijoittaminen on tulosurheilua, tuotto ratkaisee ja kilpailu on kovaa. Jos haluaa tuloksia, jos haluaa kasvattaa varallisuutta eikä vain turvata nykytilaa, hallittu riskinotto on hyväksyttävä. Kun Tero Luoma kuulee sanan riski, se tarkoittaa hänelle samaa kuin mahdollisuus. Asiat on tutkittava eikä ideaa pidä hylätä riskin laukeamisen pelossa.

– Tässä ammatissa pitää olla rohkeutta ottaa hallittu ja suhteessa tuottoon järkevä riski. Jos pelkää, on paras jättää nämä hommat. Aina ei mene niin kuin pitäisi, mutta sekin on hyväksyttävä. Riskiä pitää aina yrittää pienentää omalla toiminnalla. Ymmärrettävyys riskissä on tärkeää: maalaisjärjellä on käytävä tapahtumaketju läpi, eikä ketjussa saa olla liikaa jos-asioita.

”Bisnes kuuluu elämääni aina”

Kun onnistuu ja tekee hyviä sijoituksia ja exitejä, ennen pitkää oma talous tulee turvatuksi. Tero Luomakin voisi jäädä kohta 35-vuotiaana eläkkeelle, mutta ei, ei, EI.

– Tulisin hulluksi. Bisnes kuuluu minun elämääni aina.

Raha symboloi hänelle ennen kaikkea vapautta. Se on mahdollistaja, ei itseisarvo.

– Taloudellinen riippumattomuus, jota moni tavoittelee, on lopulta tyhjyyden tila. Tietoisuus siitä, että ei välttämättä tarvitse tehdä mitään ja toisaalta voi tehdä monia asioita, palauttaa ihmisen pohtimaan omia arvojaan.

Jatkossa Tero toivoo vielä pääsevänsä oppimaan uutta pörssiyhtiön ja pitkäaikaisen perheyhtiön hallituksiin. Ja joskus tulevaisuudessa hän aikoo opettaa omistajuutta ja valmentaa tulevia omistajia, joko akateemisessa maailmassa tai muualla.

– Voisin olla “omistajuuden professori”. Kansainvälisen MBO-ohjelman, Master of Business Ownershipin ohjelmarunko on jo koossa, mutta hetki sen toteuttamiseen ei vielä ole oikea.

– Aikanaan se on sitten kontribuutioni omistajuuden osaamispääomaan, sivistyksellinen kädenjälki.

Yrityskaupat, pääomasijoittaminen ja omistajuus ovat kiehtoneet Tero Luomaa pitkään. – Itse asiassa kun 15-vuotiaana luin Jari Sarasvuon Sisäisen sankarin, aloin käyttää aikaa henkilökohtaiseen valmentautumiseen. Olen kehittänyt osaamista määrätietoisesti. Paljon on ollut tuuria, sattumaakin, mutta onni seuraa valmistautunutta – ja mahdollisuuksia avautuu.

”Hallitustyöskentelyssä pitää olla kunnianhimoa”

Tero Luoma on syksyllä 2017 kuuden hallituksen puheenjohtaja tai jäsen. HappyOrNot Oy, jonka hallituksen puheenjohtaja hän on, palkittiin viime keväänä Kultainen Nuija -huomionosoituksella tunnustuksena hyvästä hallitustyöstä. Palkinnon jakaa Hallituspartnerit ry alueellisine sisarjärjestöineen. 

– Hallitustyöskentelyssä pitää olla jokin maali ja aikajänne. Ei voida jatkaa vuodesta toiseen samalla kaavalla. Pitää olla kunnianhimoa, Tero sanoo.

Hallitustyössä on paljon hyviä käytäntöjä, mutta työmuotoja voidaan myös uudistaa.

– Esimerkiksi teknologia tuo kommunikointiin uudet ulottuvuudet. Ei olla sidottuja kokoukseen kerran kuukaudessa, vaan yhteyttä voidaan pitää koko ajan ja vuorovaikutusta saadaan aktivoitua kokousten ulkopuolellakin. Kun pidetään yllä aktiivista keskustelua, pystytään sparraamaan yritystä paljon paremmin. Hallitus ei ole niin etäällä ja suhde toimitusjohtajaan tiivistyy. On tietysti tärkeää pysyä strategisena, mutta ei etäisenä.

Mitä osaamista yritys tarvitsee?

Hallituksen kokoonpano määrittää monia asioita.

– Omistaja voi valita helpon kaavan mukaan ihmisiä lähipiiristä, mutta oikeasti pitäisi valita lisäarvon tuovia osaajia ja ottaa mahdollisimman laaja osaamisresurssi hallitustyöskentelyn käyttöön. Siitä on johdolle todella suuri apu. Mitä osaamista firma tarvitsee hallitukseensa nyt ja millainen hallitus vie sitä seuraavalle polulle? Hallitus katsoo horisonttia ja linjaa resursseja ja valintoja.

Tero Luoman mielestä yrityksen johtohenkilöille tekisi myös hyvää hallitustyöskentely jossakin toisessa pk-yrityksessä, koska se avaa uusia näkökulmia strategiseen ajatteluun ja erilaisiin liiketoimintoihin.

Tero huomauttaa, että jos yrityksellä menee huonosti, liian usein toimitusjohtaja saa lähteä.
– Vaikka aika usein myös hallituksella olisi peiliin katsomisen paikka.

Tero on itse suorittanut Hallituspartnerien ja Suomen kauppakamarien HHJ-tutkinnon ja HHJ-puheenjohtajatutkinnon ja arvostaa näitä koulutuksia.
– HHJ on täyttänyt tehtävänsä ja säilyttänyt tasonsa. On hienoa, että sen kysyntä on edelleen hyvä.

 

Tero Luoman ”mancave” on sisustettu huippukiekkoilijoiden pelipaidoilla.
– Olen harrastanut jääkiekkoa ja aina ollut jääkiekkohullu, mutta sisustuksessa
mopo karkasi käsistä. Yksi aarre on Children of Bodomin Alexi Laihon kitara.
Bändistä olen tykännyt aina ja Laihon elämäntarina kiinnostaa, se, miten
omistautuminen musiikille on vienyt hänet lopulta maailman huipulle.

Tero Luoma

 1983 syntyy Kankaanpäässä

 2002 ylioppilaaksi Sammon lukiosta

 2009 kauppatieteiden maisteriksi, pääaineena laskentatoimi, Tampereen yliopisto; pro gradu pääomasijoittamisesta

 2005 armeijaan; FRDF Kansainväliset valmiusjoukot Säkylässä; RUK Hamina, oppilaskunnan hallituksen puheenjohtaja

 2005–2006 Alexander Stubbin poliittinen avustaja Euroopan Parlamentissa Brysselissä

 2006–2008 opintojen ohessa ”lobbarina” Tampereen kauppakamarissa

 2008–2011 yritysanalyytikko, Panostaja Oyj

 2010 tohtorikoulutettava, Jyväskylän yliopisto; väitöskirjan aiheena "Understanding and Conceptualizing Active and Value Creative Ownership"

”Väitöskirja valmiiksi aikaisintaan vuoden 2018 lopussa, mutta ainakin ennen vuotta 2020.”

 2011– sijoitusjohtaja, osakas, Taaleritehtaan Pääomarahastot Oy

”Politiikka ja EU opettivat, miten yhteiskunta toimii. Kauppakamarissa oppi tuntemaan yrityselämää ja sitä, miten asioihin vaikutetaan.”

Luottamustoimet

Tällä hetkellä hallituksen puheenjohtajana: HappyOrNot, Gapps, Ecomation ja Etelä-Suomen Lämpöhuolto. Hallituksen jäsenenä: Envera ja Volter. Hallitusjuniorit ry:n, nykyisen Future Boardin perustajajäsen, Hallituspartnerit ry:n jäsen.

Perhe

Vaimo Merja ja lapset Hugo (2010) ja Hilda (2012), koti Pispalassa.

”Perhe on tärkeä, sen ansiosta olen aikaisempaa syvällisempi, vähemmän mustavalkoinen tai äkkipikainen. Haluan antaa lapsilleni kasvatuksen, jossa arvoina ovat yritteliäisyys, rehellisyys ja oikeudenmukaisuus.”

Harrastukset

Väitöskirja, urheilu, lukeminen, lasten harrastukset.

Motto

Pay it forward – anna hyvän kiertää.

”Pyrin auttamaan jos pystyn; läheisiä, ystäviä, aloittavia yrittäjiä. Sparraan ja neuvon, koska olen itse saanut tukea ja apua. Aktiivista tiedon ja kokemuksen jakamista.”

Mistä saat virtaa?

Liikunnasta, ajattelusta, oppimisesta sekä omista ja muiden onnistumisista.

Teksti Annikaisa Knuutila Kuvat Olli-Pekka Latvala

Mitä tarkoittaa omistajaosaaminen?

Mitä osaamista omistajalta edellytetään? Mitä hyvä omistaja tekee? Miten oppia omistajaksi? Oheisesta linkistä voit kuunnella kiteytetyt vastaukseni näihin kysymyksiin.

https://www.taaleri.com/fi/ajankohtaista/taalerilla-tapahtuu/mita-tarkoittaa-omistajaosaaminen

Mitä osaamista omistajalta edellytetään?

Omistajaosaamisen edellytykset kiteytettynä kolmeen asiaan:

1. Ympäristö - omistajan täytyy tuntea ympäristö, jossa yritys toimii eli asiakkaat, markkinat ja sidosryhmät
2. Ihmiset - omistajan täytyy kyetä hankkimaan ja kannustamaan hyviä ihmisiä yrityksen toiminnassa
3. Talous - omistajalla täytyy olla perusymmärrys yrityksen taloudesta

Mitä hyvä omistaja tekee?

Ei ole olemassa yhtä parasta omistajamallia. Omistajat ovat hyvin erilaisia. On startupeja, perheyhtiöitä, pörssiyhtiöitä jne. Hyvä omistajuus on hyvin moninainen ilmiö. Yksi yhteinen tekijä kuitenkin kaikkiin hyviin omistajiin liittyy: Systemaattinen kyky kehittää omistaja-arvoa.

Miten oppia omistajaksi?

Kolme keinoa oppia omistajaksi:

1. Opiskella yrityksen taloutta ja yleisesti talouden toimintaa
2. Keskustella ihmisten kanssa ja vaihtaa kokemuksia sekä parhaita käytäntöjä
3. Verkostoituminen eli ymmärrys siitä, että itse ei osaa kaikkea, mutta kykenee hankkimaan ne ihmiset, jotka osaa oikeat asiat.

Lupaukseni suomalaiselle omistajuudelle

Elinkeinoelämän keskusliitto herätti viime viikolla keskustelua omistajuudesta. Yhteiskunnan keskeisten instituutioiden aktivoituminen asiassa on tervetullutta, koska omistajuudella on todistetusti keskeinen merkitys yksilöiden ja yhteiskunnan hyvinvoinnin ytimessä.

Ikävä olla realisti, mutta historiassa yhteiskunnalliset avaukset suomalaisen omistamisen edistämisessä eivät valitettavasti ole olleet erityisen onnistuneita. Harva muistaa esimerkiksi Suomalaisen Omistajuuden Neuvottelukuntaa, joka järjestöjen järjestönä kuoli heti alkuunsa vuonna 2006 omaan rakenteelliseen mahdottomuuteensa. SONK:n hautapaikka löytyy tietääkseni Etlasta ja siihen tuskin kannattaa enää palata. Samoin kävi Kari Stadighin 2012 vetämälle laadukkaalle Pääomamarkkinat ja kasvu-työryhmän julkaisulle, jonka politiikka polki unholaan heti julkistuksen jälkeen.

EK:n toimenpide-ehdotus omistajuuden kannustamiseksi on kaikin tavoin kannatettava kokonaisuus omistamisen toimintaympäristön parantamiseksi. Toimenpideohjelma on tosin muodoltaan hieman hassu, koska se esittää muille tehtäviä ottamatta itse vastuuta yhdestäkään ehdotuksesta. Se ei ole rakentavin lähtökohta vuoropuhelulle ja muutokselle. Erityisesti se asettaa vastuuta valtiolle ja ministeriöille. Mitä jos asetelma käännettäisiinkin päinvastoin? John F. Kennedyn sanoin, “Ask not what your country can do for you, ask what you can do for your country”. Mitä siis minä voin tehdä edistääkseni omistajuutta Suomessa? Toiveiden sijasta tarvitaan tekoja.

Minulle omistajuus on intohimo ja iso osa elämääni. Pyrin olemaan päivä päivältä parempi omistaja. Edistääkseni omistajuutta Suomessa, minä lupaan:

1. Hankkia kotimaista ja kansainvälistä pääomaa kasvuyrityksille ja toteuttaa pk-yritysten omistusjärjestelyitä.
2. Listata yhtiöitä First Northiin ja Helsingin pörssiin.
3. Sijoittaa omaa rahaa sekä listaamattomiin että listattuihin yrityksiin.
4. Parantaa pääomamarkkinoita tuomalla tarjolle uusia innovatiivisia omistajuuden tuotteita ja palveluita, kuten pääomarahastoja ja kanssasijoituskohteita, jotka mahdollistavat sijoittajille mahdollisuuden sijoittaa kohteisiin, joihin he muuten eivät pääsisi mukaan.
5. Pääomasijoittajana ja omistamisen ammattilaisena toimia hyvänä omistajana kohdeyhtiöissä ja auttaa yhtiöiden johtoa rakentamaan menestyviä yrityksiä, jotka luovat asiakasarvoa asiakkaille, omistaja-arvoa omistajille ja lisäarvoa sidosryhmille.
6. Luoda mahdollisuuksia ja malleja henkilöstölle omistaa yhtiötä jossa työskentelevät.
7. Auttaa ystäviäni yrittäjinä ja yritysten omistajana neuvoillani aina jos minusta on apua.
8. Ylläpitää omaa jatkuvaa oppimista omistajuudesta opiskelemalla, keskustelemalla ja käytännössä kokeilemalla sekä jakaa osaamista, kokemusta ja parhaita käytäntöjä kirjoittamalla, esiintymällä ja aktiivisella osallistumisella omistajuuden yhteiskunnalliseen keskusteluun.
9. Kasvattaa omistajuuden osaamispääomaa ja kehittää omistajuuden kulttuuria kirjoittamalla omistajuudesta kirjan sekä väitöskirjan ja ylläpitää omistajuuden blogia avoimena tietolähteenä.
10. Rakentaa kotimaista ja kansainvälistä omistajuusverkostoa sekä linkittää yhteen toisiaan tarvitsevia tahoja.

Lopuksi esitän yhden toiveen. Ehdotan, että Helsinki Graduate School of Economics taloustieteen huippuyksikön 15 uudesta professuurista vähintään yksi nimitetään omistajuuden professuuriksi. Tämä olisi investointi suomalaisen omistajaosaamisen ja –kulttuurin pitkäjänteiseen kehittämiseen. Professuurin tavoitteena olisi kansainvälisen tason omistajuuden ymmärryksen lisääminen kehittämällä omistajuuden teoriaa, tekemällä tasokasta omistajuuden tutkimusta sekä kouluttamalla omistajuutta omana oppiaineenaan yliopistossa. Kannan korteni kekoon ja lupaan lahjoittaa ensimmäiset eurot. Samalla kutsun omistajuuden edistämisestä kiinnostuneet yksityiset rahoittajat mukaan talkoisiin, jotta tavoite toteutuisi. Lähdetkö mukaan?

Tero Luoma, Sijoitusjohtaja, Taaleri Pääomarahastot Oy

Teksti on julkaistu Taalerin blogissa sekä Kauppalehden blogissa.

Kenen kanssa omistaisit?

Kuvitellaan, että sinulla on yritys, mutta omat resurssisi eivät riitä sen liikeidean toteuttamiseen. Kenelle soitat? Kenen kanssa olisit valmis alkamaan yhdessä omistajiksi?

Yksin yrittäminen on yksinäistä ja vääjäämättä jossain kohtaa kasvun rajat tulevat vastaan. Kasvamiseen tarvitaan oikeanlaisia kavereita. Kakku kasvaa jakamalla. Omistajuutta kannattaa jakaa, esimerkiksi avainhenkilöille, mutta ilmaiseksi sitä ei kannata koskaan antaa. Omistajuus on aina ansaittava. Parhaimmillaan omistajuus on arvoa luova yhteisö, joka tukee yrityksen kasvua ja johon on iloa kuulua. Se motivoi, yhdistää ja sitouttaa. Omistajuuden ydin on keskinäinen luottamus.

Puoliso, sukulainen tai paras kaveri ei välttämättä ole paras omistajakumppani. Valitettavan usein parhaat ystävät ovat päätyneet yhteisen yrityksen jälkeen pahimmiksi vihamiehiksi. Suomessa on omistajasukuja, joissa sukulaiset eivät mahdu samaan tilaan erimielisen omistuksen vuoksi. Erityisen ikäviä ovat tilanteet, joissa yhtiön omistajiin kuuluukin yhtäkkiä jonkun ex-puoliso tai leski. Kattava osakassopimus kannattaa laatia hyvän sään aikana. Huonosta omistajasta eroon pääseminen voi olla vaikeaa ja kallista.

Jos lähipiirin pääomat eivät riitä, vaihtoehdoiksi tulevat bisnesenkelit, joukkorahoitus, pääomasijoittajat tai pörssi. Bisnesenkeleitä on monenlaisia. On todellisia midaksia, jotka onnistuvat lähes kaikessa. Valitettavasti on myös tyhjäntoimittajia, jotka eivät ymmärrä yrittäjyyttä ja joiden pääintressi on myydä yritykselle konsulttipalveluitaan. Kannattaa selvittää taustat tarkkaan ennen valintaa.

Joukkorahoitus on mekaniikaltaan kuin pörssi minikoossa. Hyvällä tarinalla joukkorahoitusalustan kautta on saatavissa sijoittajilta rahaa kasvuun. Yhtiön tulee kuitenkin olla valmis avoimuuteen, julkisuuteen ja hyvään hallintoon. Joukko-omistajia tulee kunnioittaa yhdenvertaisina omistajina, vaikka he eivät yrityksen arvonluontiin aktiivisesti osallistuisikaan. On myös tärkeää tehdä selväksi, milloin omistamisessa on kyse taloudellisesta toiminnasta ja milloin lähinnä toiminnan tukemisesta ilman tuottotavoitetta.

Pääomasijoittajaa valitessa kannattaa valita se, jonka kanssa yhtiöllä on edessä paras tulevaisuus, eikä välttämättä ole se, jonka arvonmääritys on korkein. Pääoman mukana seuraa aina myös ihminen, osaaminen ja toimintatavat. Kannattaa selvittää tarkkaan, mikä on pääomasijoittajan strategia ja lisäarvo yritykselle. Toimialan tunteminen, aiemmat onnistumiset, kansainväliset kontaktit ja tiimin taidot ovat tärkeitä kriteereitä. Jos pääomasijoittajan idea on lähinnä ottaa yhtiöön maksimaalinen velkavipu ja viedä yrittäjien oikeudet osakassopimuksella, kannattaa tällainen vaihtoehto unohtaa.

Pörssi on monelle yritykselle hyvä päämäärä, mutta ei kaikille. Kun tavoitellaan voimakasta kasvua ja tarvitaan paljon pääomia, on pörssi paras markkinapaikka. Pörssikelpoisuus asettaa kuitenkin kynnyksen korkealle ja kevyin perustein ei kannata listalle lähteä yrittämään.  

Taaleri Oyj:n 10 vuoden tarinassa omistajuuden oikeanlainen laajentaminen on ollut keskeinen keino kasvattaa omistaja-arvoa. Alussa parivaljakko perusti, avainhenkilöt liittyivät avainomistajiksi ja kolme isoa enkeliä tarjosivat riittävät alkuresurssit. Matkan varrella henkilöstölle ja asiakkaille on tarjottu mahdollisuuksia tulla mukaan omistajiksi ja First Northin kautta yhtiö on päätynyt pörssin päälistalle. Yhdessä omistamalla olemme saaneet aikaiseksi enemmän kuin yksin. Omistajuus kasvaa jakamalla.

Tero Luoma, Sijoitusjohtaja, Taaleri Pääomarahastot Oy

Alkuperäinen julkaistu Taalerin sivuilla 2.5.2017

Foss & Klein: Organizing Entrepreneurial Judgment

Valitettavan harvoin enää löytää taloustieteen kirjaa, jolla olisi merkittävästi uusia ajatuksia annettavanaan. Onnekseni löysin Thomas Taussin vinkistä Nicolai J. Fossin ja Peter G. Kleinin teoksen Organizing Entrepreneurial Judgment - A New Approach to the Firm, koska tämä kirja avasi hyvin uusia näkökulmia sekä yrittäjyyteen että omistajuuteen. Niinpä hankin kirjahyllyyni ja on viime aikoina tullut luettua läpi lähes kokonaan Fossin ja Kleinin kirjallinen tuotanto. Tutkijaparivaljakko on uuden polven akateemikoista ehdottomasti kiinnostavimpia seurattavia, koska he pohjaavat ajatteluansa perustellusti Itävaltalaiseen koulukuntaan kyeten kuitenkin jatkojalostamaan koulukunnan keskeisiä ideoita uusissa tutkimuksissaan.

 

Foss and Klein: Organizing Entrepreneurial Judgment - A New Approach to the Firm

 

Yrittäjämäinen yritysteoria (Entrepreneurial Theory of the Firm)

 

Teos Organizing Entrepreneurial Judgment ei taatusti tarttuisi kirjakaupasta ostoskoriin, ellei sattuisi olemaan hurahtanut yrittäjyyden ja omistajuuden tieteellisiin teorioihin. Teos on tyyliltään akateeminen ja suunnattu osaksi akateemista keskustelua, joten ilman aihepiirin aiempaa syvällistä tuntemusta kirja tuskin kolahtaa. Minulle se kyllä osui ja upposi. Niin kovasti, että teos tulee olemaan monilta osin viitekehykseltään keskeisessä roolissa myös tulevassa väitöskirjassani. Teoksessaan Foss ja Klein pyrkivät ensisijaisesti kehittämään yrittäjämäistä yritysteoriaa (entrepreneurial theory of the firm). Heidän ajattelussaan ja teoriassaan yrittäjyys asettuu taloudellisen toiminnan keskiöön ja yrityksiä, markkinataloutta ja siten taloutta on mahdotonta selittää ilman ymmärrystä yrittäjyydestä.

 

Kirja esittelee kiitettävästi aiemmat yrittäjyyden teoriat. Esille nousevat erityisesti Schumpeter, Kirzner ja itävaltalaisen koulukunnan von Mises sekä Rothbard. Kirjoittajat nostavat myös esiin yrittäjyyden ymmärryksen puutteellisuuden vallitsevissa talousteorioissa. Erityisesti makrotaloustieteen malleissa yrittäjyydelle ei useinkaan jää selittävää sijaa. Kuitenkin kirjoittajat osoittavat, että markkinatalous on mahdotonta ilman yrittäjyyttä.

 

Edellyttääkö yrittäjyys omistajuutta?

 

Yrittäjyyden teorioissa minua omistajuuden tutkijana kiinnostaa erityisesti yrittäjyyden suhde omistajuuteen. Edellyttääkö yrittäjyys omistajuutta? Onko yrittäjyys omistajuuden isä? Synnyttääkö yrittäjyys omistajuuden? Onko omistajuutta olemassa ilman yrittäjyyttä? Tylsä, mutta teoreettinen vastaus näihin kysymyksiin kuuluu, että riippuu yrittäjyyden määritelmästä. Jos määrittelee yrittäjyyden kirzneriläisittäin eli "idealistiksi/näkemyksen ottajaksi", ei yrittäjyys edellytä omistajuutta. Tällöin yrittäjyys on irrallaan resurssien omistamisesta eli kapitalistin roolista. Muut sen sijaan kytkevät yrittäjyyden ja omistajuuden kiinteästi toisiinsa. Näin myös Foss ja Klein, joiden mukaan yrittäjyys on pohjimmiltaan päätöstä resurssien käyttämisestä yrittäjien näkemyksen mukaisella parhaalla yhdistelmällä. Yrittäjyys on siis sekä ideointia että resurssien yhdistämistä ja allokointia (s.21). Luonteeltaan yrittäjyys on opportunismia ja arbitraasia, koska yrittäjän on määritelmän mukaisesti aina otettava eriävä näkemys markkinoiden vallitsevasta näkemyksestä ja kuljettava oma polkunsa (s.34).

 

Pääoma on heterogeenistä

Kirjan vahva perusnäkemys on pääoman heterogeenisyys. Eri resursseilla on eri arvo ja hinta ja yrittäjyysprosessin tehtävänä on saattaa resurssit parhaaseen mahdolliseen käyttöön, jotta niiden arvo saadaan maksimoitua (s.104). Kirjassa käsitellään hyvin vallitsevia teorioita ja niiden puutteellisuuksia nimenomaan pääoman heterogeenisyyden sekä informaation epäsymmetrisyyden näkökulmasta. Täten tulee osoitetuksi, kuinka vähän moni yleinenkin teoria ymmärtää loppujen lopuksi markkinatalouden ydinoletuksista. Esimerkiksi jos sopimukset olisivat täydellisiä, ei olisi tarvetta omistajuudelle eikä myöskään yrityksille, koska kaikki omaisuuserien ominaisuudet (attribuutit) olisi hankittavissa sopimusteitse. Näin ei kuitenkaan todellisuudessa ole, eikä voi teoriassa eikä käytännössä ollakaan. Siksi omistajuutta resurssin viimeisenä vastuunkantajana tulee aina esiintymään markkinataloudessa.

 

Syvällinen akateeminen klassikko

 

Kuten sanoin, en suosittele Fossin ja Kleinin teosta kylmiltään kenelle tahansa vaan ainoastaan aihepiiriin paneutuneille akateemista kirjallisuutta harrastaville henkilöille. Vaikka kirja on kiitettävän ymmärrettävästi kirjoitettu, ei siitä keskiverto bisneskirjan lukija saa kovinkaan kummoista käsitystä, ellei satu entuudestaan tuntemaan esimerkiksi Kirznerin, Schumpeterin, Misesin ja Rothbardin keskeisiä kirjoituksia. Sen sijaan jos edellä mainitut ovat jo hallussa, on Foss ja Klein siihen sopivaa jatkoa. Modernissa yrittäjyyden tutkimuksessa tätä kaksikkoa lienee mahdoton ohittaa viittaamatta heidän ajatuksiinsa. Siksi olenkin erityisen yllättynyt, miksi en ole heihin aiemmin yliopistomaailmassa törmännyt. Peter G. Klein on erittäin aktiivinen kirjoittamaan blogitekstejä ja häntä kannattaa seurata myös Twitterissä (@petergklein). Nicolai J Foss opettaa nykyisin Kööpenhaminan kauppakorkeakoulussa.

Poiminnot

• The theory of entrepreneurship and the theory of the firm should be treated together. (1)
• An easy way to delineating different types of entrepreneurs and economic theories of entrepreneurship is to distinguish between those that define entrepreneurship as an outcome or a phenomenon (e.g. self-employment, start-ups) and those that see entrepreneurship as a way of thinking or acting (e.g. creativity, innovation, alertness, judgment, adaptation). 7
• “Entrepreneurial talent is really a portmanteau variable that includes entrepreneurial, managerial and ownership skills.” – Lucas (1978), 9
• Since Coase (1937) the fundamental issues in the economic theory of the firm have been taken as why firms exist (when non-firm, contractual means of allocating resources are available), what determinates their boundaries (i.e., the allocation of productive activities across firms), and what determines their internal organization (i.e., organization structure, reward systems, etc.) 12
• “The theoretical firm is entrepreneurless – The Prince of Denmark has been expunged from the discussion of Hamlet” – (Baumol, 1968, 68), 12
• Entrepreneurship is not simply another resource, like physical and financial capital, reputation, human capital, technical know-how, and the like, but a higher-level, coordinating factor – the source of what we call “primary or original judgment”. 14
• Entrepreneurs differ in their abilities to exercise original judgment and to delegate “derived judgment” to subordinates. 14
• The ability to organize resources is itself a capability, an ability to create and recognize strategic opportunities. – Denrell et al (2003) 15
• Schumpeter is without any doubt the best-known economics contributor to the entrepreneurship field. 16
• Kirzner’s entrepreneurs do not own capital, they need only be alert to profit opportunities. Because they own no assets, they bear no uncertainty. 18
• Opportunities for entrepreneurial gain do not exist, objectively, waiting to be discovered and exploited; rather, opportunities come into existence only as they are manifested in action. 20
• The concept of entrepreneurship as judgmental decision-making under uncertainty, a concept we trace through Cantillon (1755), Say (1803), Knight (1921) and Mises (1949). Entrepreneurs are modeled as decision-makers who invest resources based on their judgment of future market conditions, investments that may or may not yield positive return. Because markets for judgment are closed, the exercise of judgment requires starting a firm; moreover, judgment implies asset ownership. …There is no market for the judgment that entrepreneurs rely on, and therefore exercising judgment requires the person with judgment to own productive assets. …Judgment thus implies asset ownership, for judgmental decision-making is ultimately decision-making about the employment of resources. (20-21)
• Resource uses are not data, but are created as entrepreneurs envision new ways of using assets to produce goods. The entrepreneur’s decision problem is aggravated by the fact that capital assets are heterogeneous, and it is not immediately obvious how they should be combined. The entrepreneur’s role, then, is to arrange or organize the capital goods he owns. (21)
• We are living in a world of unexpected change; hence capital combinations … will be ever changing, will be dissolved and reformed. In this activity, we find the real function of entrepreneur.” – Ludwig Lachmann, (1956, 16), 21
• One way to operationalize the Austrian  notion of heterogeneity is to incorporate Barzel’s (1997) idea that capital goods are distinguished by their attributes. Attributes are characteristics, functions, or possible use of assets, as perceived by an entrepreneur. Assets are heterogeneous to the extent that they have different, and different levels of, valued attributes. Attributes may also vary over time, even for a particular asset. Given Knightian uncertainty, entrepreneurs are unlikely to know all relevant attributes of assets when production decisions are made. Nor can the future attributes of an asset, as it is used in production, be forecast with certainty. (22)
• Entrepreneurs who seek to create or discover new attributes or capital assets will want ownership titles to the relevant assets, both for speculative reasons and for reasons of economizing on transaction costs. (22)
• If any firm can do what any other firm does (Demsetz, 1991), if all firms are always on their production possibility frontier, and if firms always make their equilibrium choices of input combinations and output levels, then there is no room for entrepreneurship. 26
• Because capital is heterogeneous, the attributes of capital goods are not always known, ex ante.  27
• Entrepreneur’s primary role is to exercise judgment about the use of productive resources under uncertainty. 28
• Schumpeter carefully distinguished the entrepreneur from the capitalist (and strongly criticized the neoclassic economists for confusing the two). His entrepreneur need not own capital, or even work within the confines of a business firm at all. 32
• Schumpeterian entrepreneurship is sui generis, independent of its environment, the nature and structure of the firm does not affect the level of entrepreneurship. 33
• For Kirzner, recognition is the primary entrepreneurial act; the rest is management. Kirzner’s formulation emphasizes the nature of competition as what Hayek (1968) called a “discovery process”. The source of entrepreneurial profit is superior foresight – the discovery of something (new products, cost-saving technology) unknown to other market participants. The simplest case is that of the financial-market or commodity arbitrageur, who discovers a discrepancy in present prices that can be exploited for financial gain. In a more typical case, the entrepreneur is alert to a new product of a superior production process and steps in to fill market gap before others. Success, in this view, comes not from following a well-specified maximization problem, but from having some knowledge or insight that no one else has – that is, from something beyond the given means-end framework. 34
• Kirzner’s entrepreneurs do not own capital: they need only to be alert to profit opportunities. Because they own no assets, they bear no uncertainty. The worst that can happen to an entrepreneur is the failure to discover an existing profit opportunity. Kirzner’s entrepreneurs do not need a firm to exercise their function in the economy. 34
• According to Rothbard (1985, 283) “Entrepreneurial ideas without money are mere parlor games until the money is obtained and committed to the projects.” 34
• According to Klein (2008b) “Under uncertainty, opportunities can only be defined ex post. Action, not opportunities, should be the unit of analysis in entrepreneurship studies”. 35
• “Both the Spanish word “empresa” and the French and Latin expression “entrepreneur” derive etymologically from the Latin verb in prehendo-endi-ensum, which means to discover, to see, to perceive, to realize, to attain; and the Latin term in prehensa clearly implies action and means to take, to catch, to seize. In short, empresa is synonymous with action”. 35
• Making decisions without knowing the consequences for sure – is the entrepreneur’s raison d’être. Of course, all human action involves uncertainty, such that there is an element of entrepreneurship in all human behavior. 39
• While alertness tends to be passive, judgment is active. Alertness is the ability to react to existing opportunities while judgment refers to the creation of new opportunities. Entrepreneurs are those who seek to profit by actively promoting adjustment to change. 39
• Judgment implies asset ownership. Judgmental decision-making is ultimately decision-making about the employment of resources. An entrepreneur without capital goods is, in Knight’s sense, no entrepreneur. The firm, in this sense, is the entrepreneur and the assets he owns, and therefore ultimately controls. The theory of the firm is essentially a theory of how the entrepreneurs exercises his judgmental decision-making – what combinations of assets will he seek to acquire, what (proximate) decisions will he delegate to subordinates, how will he provide incentives and employ monitoring to see that his assets are used consistently with his judgment, and so on. 40
• In the marginal productivity theory, laborers earn wages, capitalists earn interest, and owners of specific factors earn rents. Any excess (deficit) of a firm’s realized receipts over these factor payments constitutes profit (loss). Profit and loss, therefore, are returns to entrepreneurship. In a hypothetical equilibrium without uncertainty, capitalists would still earn interest, as a reward of lending, but there would be no profit or loss. 40
• Entrepreneurship, and not labor or management or technological expertise, is the crucial element of the market economy. In the absence of entrepreneurship a complex, dynamic economy cannot allocate resources to their highest valued use. 41
• Firms are bundles of resources, and an entrepreneurial theory of the firm must be a theory about resources. 42
• The entrepreneur is described by Menger (1871, 68) as a coordinating agent who is both capitalist and a manager. Menger also makes the entrepreneur a resource owner, as does Knight (1921) 46
• “Entrepreneurs work for uncertain wages, and all others for certain wages. …Even Beggars and Robbers are Entrepreneurs of this class” –Cantillon (1755)
• Fetter’s (1905, 286-287) description of the entrepreneur identifies uncertainty-bearing as the key entrepreneurial function. The entrepreneur (1) “guarantees to the capitalist-lender a fixed return, (2) gives up the certain income to be got by lending his own capital, and becoming a borrower, offers his capital as insurance to the lender, (3) gives to other workers a definite amount for services applied to distant ends and (4) risks his own services and accepts an indefinite chance instead of a definite amount for them”. He also serves as an “organizer” and “director”, possessing unusual foresight and the ability to judge men and tact in relations with them. In short, the entrepreneur “is the economic buffer; economic forces are transmitted through him”. 49
• Wieser (1914) presents entrepreneur as owner, manager, leader, innovator, organizer and speculator. 50
• “If Kirznerian entrepreneur owns no assets, then how in the world does he earn profits? Profits, after all, are simply the other side of the coin of an increase in the value of one’s capital; losses are the reflection of a loss in capital assets. The speculator who expects a stock to rise uses money to purchase that stock; a rise or fall in the price of stock will raise or lower the value of the stock assets. If the price rises, the profits are one and the same thing as the increase in capital assets. The process is more complex but similar in the purchase or hiring of factors of production, the creating of a product and then its sale on the market. In what sense can an entrepreneur ever make profits if he owns no capital to make profits on?” – Rothbard (1985,282-3) 55
• “Ownership and entrepreneurship are to be viewed as completely separate functions. Once we have adopted the convention of concentrating all elements of entrepreneurship into the hands of pure entrepreneurs, we have automatically excluded the asset owner from an entrepreneurial role. Purely entrepreneurial decisions are by definition reserved to decision-makers who own nothing at all. – Kirzner (1973,47) 58
• Kirzner claims that entrepreneurship is a logical category. 60
• Mises’s entrepreneur is a resource allocator. 65
• Judgment is residual, controlling decision-making about resources deployed to achieve some objectives; it is manifest in the actions of individual entrepreneurs; and it cannot be bought and sold on the market, such that its exercise requires the entrepreneur who own and control a firm. 78
• Entrepreneurship can be neither taught nor learned. – Mises (1949, 585) 80
• Judgment is rooted in skills for handling uncertainty. Judgment is a function. It is based on perceptions, skills and heuristics. 81
• Profit is the reward to bearing uncertainty, specially a return that accrues to those entrepreneurs who are particularly optimistic in the face of ambiguity and who succeed with their entrepreneurial ventures. 96
• Firm is a nested hierarchy of judgment. 98
• In the market economy, there will always be entrepreneurs. As long as there is private ownership, markets, and prices, there is entrepreneurship. 99
• Opportunities for entrepreneurial gain are inherently subjective, in the sense that they do not exist until profits are realized. 102
• Modern economics does not really have a theory of capital per se. It may have various theories of investments and interest, but not a theory of capital in the sense of the classical or the Austrian economists (Lewin, 1999, Garrison, 2001) Similarly, modern management theory is not explicitly founded upon, or even related to, any particular theory of capital. 106
• Austrian Capital Theory consists of Menger (1871), Böhm-Bawerk (1884-1912), Hayek (1941), Mises (1949), Lachmann (1956), Kirzner (1967) and Lewin (1999). 106
• The shmoo capital is close to being a substitute for a zero-transaction-cost assumption. While transaction costs would not disappear entirely in such world, asset ownership would be relatively unimportant. The possibility of specifying all possible uses of an asset significantly reduces the costs of writing complete, contingent contracts between resource owners and entrepreneurs governing the uses of the relevant assets. Contracts would be largely substitute for ownership, leaving the boundary of the firm indeterminate. Similarly, in a world of shmoo capital the entrepreneur is relatively unimportant. 109
• All modern theories of the firm assume (often implicitly) that at least some capital assets are heterogenous, so that all assets are not equally valuable in all uses. 110
• Capital assets are subjective, individual production plans, plans that are formulated and continually revised by profit-seeking entrepreneurs. Capital goods should thus be characterized, not by their physical properties, but by their place in the structure of production as conceived by entrepreneurs. The actual place of any capital good in the time sequence of production is given by the market for capital goods, in which entrepreneurs bid for factors of production in anticipation of future consumer demands. This subjectivist, entrepreneurial approach to capital assets is particularly congenial to theories of the firm that focus on entrepreneurship and the ownership of assets. 115
• Understanding of capital as a complex structure. 115
• The real-world entrepreneurship consists primarily of choosing among combinations of capital assets. The entrepreneur’s function is to specify and make decisions on the concrete form the capital resources shall have. He specifies and modifies the layout of his plant. As long as we disregard the heterogeneity of capital, the true function of the entrepreneur must also remain hidden. (Lachmann, 1956,16) 117
• Property-rights theorist often highlight that most assets have multiple attributes (Coase, 1960; Cheung, 1970; Barzel, 1997; Demsetz, 1988a), including the different functionalities and services or uses (Penrose, 1959) that the resources can offer. 117
• Heterogeneity is an endogenous outcome of entrepreneurial activities. 118
• Demsetz argues that the notion of “full private ownership” over assets is “vague”, and must always remain so, because there is an infinity of potential rights of actions that can be owned. It is impossible to describe the complete set of rights that are potentially ownable (Demsetz, 1988b, 19). Thus, most assets have unspecified, not-yet-discovered attributes. An important function of entrepreneurship is to create or discover these attributes. In fact, entrepreneurship creates (contra Demsetz) a distinct role for asset ownership, that is, for holding title to a bundle of existing attributes as well as to future attributes. Specifically, ownership is a low-cost means of allocating the rights to attributes of assets that are created or discovered by the entrepreneur-owner. 119
• Ownership simplifies the process of entrepreneurial arbitrage – and hence helps to close pockets of ignorance in the market – by allowing entrepreneurs to acquire, in one transaction, a bundle of rights to attributes (i.e. a distinct asset). 120
• Austrian idea of heterogeneous capital is a natural complement to the theory of entrepreneurship and it connects naturally to ideas on heterogeneous assets in property-rights economics. Entrepreneurs who seek to create or discover new attributes of capital assets will want ownership titles to the relevant assets, both for speculative reasons and for reasons of economizing on transaction costs. 129
• To explain boundaries, one must presuppose that contracts are incomplete, for otherwise everything can be stipulated contractually and there is no need for ownership, understood as the “residual right” to make decisions that are not specified by contracts. 141
• From an entrepreneurial perspective, the firm emerges as the entrepreneur’s means of maximizing the returns from his judgment. 164
• Entrepreneurs are those individuals who undertake investments with unevaluatable risks. These risks are therefore uninsurable. The entrepreneur believes he is right, while everyone else is wrong. Thus the essence of entrepreneurship is being different because one has a different perception of the situation. Entrepreneurship reveals to the market what the market did not realize was available, or indeed, needed at all. 165
• The best time and place to use an asset depend on the specification of the uses of all other assets that are needed in production (Hayek, 1941) 171
• In a world of heterogeneous assets with attributes that are costly to measure and foresee, complete contracts cannot be drafted. 173
• The primary way to secure prospective entrepreneurial rewards, according to the new property-rights approach, is to acquire ownership rights of complementary resources. 178
• Mises claims that efficient resource allocation in a market economy requires well-functioning asset markets. To have such markets, factors of production must be privately owned. 182
• Entrepreneurial judgment is manifest in ownership. 191
• Even the most passive owners must choose someone to manage the asset. 194
• The ultimate decision concerning the use of their property and the choice of the men to manage it must therefore be made by the owners and by no one else. (Rothbard, 1962, 538) 195
• All entrepreneurial activity is socially beneficial (e.g. Mises, 1949; Kirzner, 1973; Yonekura and Lynskey, 2002; Shane 2003). Baumol (1990) points out that entrepreneurship may be socially harmful. 197
• One should own those assets that are complementary to one’s (non-contractible) human capital investments, since this increases (ex post) bargaining power and therefore the rents that may be expected from investments. (Hart, 1995) 209
• There is a general tendency for ownership of complementary assets to move to the knowledge source (rather than the other way around), because knowledge is harder to trade than most other resources. (Foss, 1993a; Casson, 1997) 210
• Ownership facilitates the use of entrepreneurial judgment in a productive venture by conferring the right to define contractual constraints may also be argued from a property-rights perspective. 210
• The allocation of ownership is not just a matter of “getting the investment incentives right”; it is also a matter of reducing the transaction costs of the experimental process, by allocating authority via allocation of ownership rights. Moreover, ownership has a speculative dimension (i.e. an entrepreneur may acquire ownership over assets because he thinks they are more valuable in combination with other assets, including his own judgment) that is missing in the established theories of economic organization, but comes into the forefront in an entrepreneurial perspective. 236
• Capital is not a factor or production per se, but an intrinsic aspect of the function of entrepreneurial ownership and control. Judgment and finance are inextricably linked. 237
• Judgment is the act of owning and controlling productive resources under conditions of uncertainty and, therefore, not a resource itself. 237
• The main function of capital markets, after all, is not to moderate the total amount of financial capital, but to allocate capital across activities. 243
• It is critically important to avoid public policies that generate malinvestment in the first place. The fastest way to economic recovery is to liquidate the bad investments as quickly as possible. 247

Wallenbergiä, kiitos!

ABB, AstraZeneca, Atlas Copco, Electrolux, Ericsson, EQT, Mölnlycke Health Care, Nasdaq, Saab AB, SAS, SEB, SKF, Stora Enso ja Wärtsilä ovat Pohjoismaisia laatuyhtiöitä ja Wallenbergien omistuksia. Wallenbergit ovat Pohjoismaiden parhaita omistajia. Tiettävästi 1990-luvulla he kontrolloivat omistuksillaan kolmasosaa Ruotsin BKT:sta. En toivo Suomeen monarkistista omistusrakennetta, mutta omistajaosaamista voisimme länsinaapuriltamme oppia. Mitä sitten tarvitaan Wallenbergin pihviin?

1) Yritystoimintaa kehittävä kestävä arvopohja: Wallenbergin suvun missiona on ”aktiivisesti tukea yritystoimintaa ja tutkimusta”. Näin he ovat tehneet yli 160 vuotta. Tuottava pääoma on jatkuvasti investoitu yritystoiminnan ja osaamisen kehittämiseen. Korkoa korolle - efekti toimii myös omistamisessa. Suku ei tähtää exitiin, kvartaalivoittoon tai maailmanparantamiseen, vaan ymmärtää, että parasta käyttöä pääomalle on investoida se yritystoimintaan ja tutkimukseen. Täten syntyy uutta arvoa, joka kasvattaa kaikkien varallisuutta ja hyvinvointia.

2) Finanssiosaamista: Wallenbergit ovat juuriltaan ja sielultaan pankkiireita. Oma pankki (SEB) on aina ollut keskiössä. Nyt pankkitoimintaa täydentää pääomasijoitusyhtiö (EQT). He ovat aina olleet finanssimaailman ytimessä, mikä on tuonut merkittävän vipuvaikutuksen kokonaisuuteen. He ymmärtävät pääomaa.

3) Kykyä käyttää pääomamarkkinoita ja äänivaltaa: Wallenbergit ovat aina osanneet käyttää pääomamarkkinoita omaisuutensa ja vaikutusvaltansa laajentamiseen. He ovat aktiivisesti käyttäneet pörssiä, pankkeja ja pääomasijoitusmarkkinoita. Esimerkiksi EQT keräsi juuri 6,75 miljardin euron uuden rahaston hallinnoitavakseen. Kaiken ei tarvitse olla omaa, voi myös hallita muiden resursseja. Investor AB:sta suvun säätiöt omistavat 23,3% osakkeista, mutta käyttävät 50% äänivaltaa.

4) Tahtoa kehittää kansainvälisiä huippuyrityksiä: Wallenbergeille ei riitä Ruotsin mestaruus, vaan yhtiön on oltava kansainvälistä kärkeä. Monet heidän yhtiöistään ovat alansa edelläkävijöitä. Tavoitetaso lähtee aina omistajasta. Heille kansallismielisyys tarkoittaa menestymistä kansainvälisillä markkinoilla.

5) Kykyä keskittää ja hajauttaa: Wallenbergien omaisuus on tasapainoinen yhdistelmä keskittämistä ja hajauttamista. Omistusosuudet ovat riittävän isoja, mutta toisaalta he omistavat useita erilaisia yrityksiä, mikä tuo hajautushyödyn ja toimialariippumattomuuden.

6) Osaamista hyödyntää parasta osaamista: Wallenbergit ovat tunnettuja kyvystään palkata huippujohtajia yhtiöidensä johtoon.

7) Hallinto- ja hallitustyöskentelyosaamista: ”Esse non videri” (Olla, mutta ei näkyä) on suvun motto. He käyttävät hallintovaltaa ja heillä on yhtiöissä hyvät hallitukset. He toimivat taustalla ja puuttuvat tarvittaessa.

8) Tavoitteellisuutta, vaativuutta, perehtyneisyyttä ja pitkäjänteisyyttä: Omistajina Wallenbergit asettavat selvät ja kunnianhimoiset tavoitteet, vaativat johdolta tuloksia ja ovat kiitettävän hyvin perillä yhtiöiden yksityiskohdista. Heitä ei helpolla huijata. He painottavat pitkäjänteistä kehitystä, mutta puuttuvat tarvittaessa nopeasti epäkohtiin.

9) Uskallusta ja näkemystä olla aktiivinen yritysjärjestelijä: Wallenbergit ovat omistamissaan yhtiöissä aktiivisesti edistämässä toimialajärjestelyitä ja he ovat luoneet omistaja-arvoa merkittävillä omistusjärjestelyillä. He osaavat tehdä yrityskauppoja.

10) Verkostoja ja vaikutusvaltaa: Ruotsissa Wallenbergien vaikutusvalta sekä taloudessa että yhteiskunnassa on kiistaton. Lisäksi he toimivat aktiivisesti kansainvälisissä verkostoissa ja pystyvät avaamaan arvokkaita ovia omistamilleen yrityksille.

Suomessa tarvitaan useita osaavia omistajia. Se on vaurauden perusta. Meidän on opittava omistamaan!

Tero Luoma
sijoitusjohtaja
Taaleritehtaan Pääomarahastot Oy
Tämä teksti on julkaistu Arvopaperin kumppaniblogissa 12.8.2015 (linkki).

Carlsson: Ownership and Value Creation

Omistajalla on merkitystä. Näin uskoin, kun tein gradua vuonna 2009. En kuitenkaan löytänyt uskomukselleni näyttöjä tai tieteellistä pohjaa. Siinä tilanteessa Rolf H. Carlssonin teos Ownership and Value Creation - Strategic Corporate Governance in the New Economy oli bensaa liekkeihin. Tämä kirja kolahti kovaa ja on merkittävä syy sille, että lähdin tutkimaan "arvoa luovaa omistajuutta" tarkemmin.

Rolf H Carlsson: Ownership and Value Creation

En ole saanut tästä kirjasta blogitekstiä aikaiseksi aikaisemmin, koska kirja on lähes kokonaan täynnä alleviivauksia ja muistiinpanoja. Sain tästä kiitettävästi sopivia sitaatteja. Tämän kirjan myötä aloin myös syventyä Wallenbergeihin.

 

Kirjoittaja Rolf H Carlsson on ruotsalainen eläkkeellä oleva konsultti, joka on kirjoittanut muutaman kirjan omistajuudesta ruotsiksi. Akateemisessa piirissä hän ei ole ajatuksiaan testannut. Tavoitteenani on tavata hänen kanssaan jossain vaiheessa ja vaihtaa ajatuksia.

 

Omistajuuden monet muodot maailmalla

 

Kirjan ensimmäisessä osiossa Carlsson kuvaa, kuinka omistamisen viitekehys on varsin erilainen eri maissa. Esimerkkinä ovat USA, UK, Ranska, Saksa, Japani ja Ruotsi. Corporate governance, omistusrakenteet, omistajien oikeudet ja ylipäätään suhtautuminen omistajuuteen vaihtelee merkittävästi maakohtaisesti.

 

On keskeistä ymmärtää, että maailmalla ei ole olemassa yhtä omistamisen mallia eikä sellaista liene koskaan tulossakaan, niin kaukana ovat eri mallit ja omistajarakenteet sekä ideologialtaan että perususkomuksiltaan. USA:ssa uskotaan pääomamarkkinoihin ja hajautuneeseen omistukseen, Japanissa kaikki on keskittynyttä, Ranskassa valtion rooli on vahva ja Saksassa työntekijät huomioidaan yhtiön hallinnossa. Suomi seuraa pitkälti corporate governancessa Ruotsia, mutta erojakin maiden väliltä löytyy. Kun siis mietitään kansainvälisiä omistusjärjestelyitä tai yritysostoa ulkomailta, on tarpeen tunnistaa kyseisen maan corporate governance.

Omistajuudella on merkitystä - case Wallenbergit

Toisessa osiossa Carlsson keskittyy kirjoittamaan Wallenbergeistä. Kirjoitustyyli on kunnioittava, ihaileva ja lähes kritiikitön. Carlsson on käsittääkseni varsin lähellä Wallenbergeja, joten on siksi saanut suvun tietoja kattavasti ja monipuolisesti. Tekstin perusteella Wallenbergille tyypillisiä omistajapiirteitä ovat olleet:

• Hyvän toimitusjohtajan löytäminen ja pitäminen yhtiössä oli kaiken A ja O. Ensin kapteeni, sitten laiva.
• Kova tulospaine.
• Jatkuva seuranta ja dialogi. Jatkuvasti puhelimessa.
• Tiesi tarkkaan yksityiskohdat.
• Halusi pitää itsensä informoituna. Rajaton informaationkeruu ulkopuolisista lähteistä sekä myös yrityksen sisältä ohi toimitusjohtajan. Kuitenkin pidättäytyi aina muodollisissa rakenteissa asioiden hoitamisissa ja vastuissa.
• Vaikeina aikoina erittäin antelias tukemaan johtoa, kunhan johto ei salannut mitään ja uskalsi kysyä apua.
• "The buck stops here" tarkoitti rajanvetoa vallankäytössä.
• Marcus Wallenberg oli yli 30 yhtiön hallituksen puheenjohtaja. Oli asioita, jotka hän halusi päättää itse ja piti ne selvästi päätösvallassaan.
• Patrioottisuus Ruotsin etujen puolustamisessa. Hänelle ruotsalainen omistajuus ja sen kehittyminen oli sydänasia.
• Yrittäjyys perusarvona.
• Vahva usko konsolidaatioon.
• Financial prudence eli turhien taloudellisten riskien karttaminen ja tarkka taloudenhoito.

Omistajuuden konseptualisointi ja ammattimaistaminen

Kolmannessa osiossa Carlsson pyrkii luomaan omistajuuden konseptia eli yleistämään asioita kokonaisuudeksi. Käytännön näkökulmasta kirjassa esitetyt kuvat ja kaaviot ovat hyviä kiteytyksiä, mutta teoreettisesti ne jäävät pintapuoleisiksi. Konsulttina näillä kalvoilla pärjäisi varsin mainiosti, mutta akateemisessa maailmassa vaadittaisiin perusteluita. Carlsson uskoo omistajuuden ammattimaistumiseen ja nostaa esille, kuinka jo nyt markkinoilla on erilaisia ammattilaisomistajia, kuten pääomasijoittajat ja aktiiviset instituutiot.

 

Sivulta 156 löytyy kirjan paras kuvio, joka yhdistää omistamisen idean ja arvot, yritysriskikompetenssin, metajohtotaidot sekä institutionalisoimistaidot yhdeksi viitekehykseksi. Carlssonin ajattelussa omistajan lisäarvo muodostuu ensisijaisesti kyvystä poistaa kohdekohtaista riskiä joko vähentämällä, eliminoimalla tai hajauttamalla. Toisena tärkeänä tekijänä hän nostaa esille omistajan roolin hyvän hallinnon organisoijana eli metajohtamisella, jolla huolehditaan, että yhtiössä on hyvä hallitus ja johto.

 

Uskon Carlssonin tavoin omistajuuden ammattimaistumiseen. Tätä kehitystä tukee pääoman institutionalisoituminen. Yhä suurempi osa yritysomaisuudesta tulee jatkossa päätymään institutionaaliseen omistukseen, jota hoitaa ammattikseen omistajan roolia hoitava henkilö. Tämän myötä omistajaosaaminen ja sen osa-alueet tulevat kehittymään. Samoin erikoistuminen tietyn tyylin, toimialan, kokoluokan tai muun vastaavan kriteerin omistajaosaajaksi tulee yleistymään. Tämä nähdään jo nyt pääomasijoitusalalla, jossa pääomasijoitustiimit keskittyvät yhä kapeampaan sektoriinsa, kuten esimerkiksi life science startup-sijoituksiin USA:ssa.

Oppikirja omistajille

Omistajuudesta on ylipäätään kirjoitettu niin vähän, että tämä kirja kuuluu ehdottomasti jokaisen omistajan ja ammattiomistajan lukulistalle. Erityisesti Wallenbergien esimerkit ovat tutustumisen arvoisia ja niistä saa hyviä ajatuksia omiin omistuksiin. Tosin voi olla, että lukija joka ei ole omistajuuteen aiheena yhtä syvästi vihkiytynyt kuin minä, ei kirjasta erityisemmin lukukokemuksena innostu. Kirja on nimittäin melko tekninen ja asiapitoinen.

 

Oma unelmani on jonain päivänä kirjoittaa tällainen kirja, tosin vielä laajempi, syvällisempi ja monipuolisempi versio tästä samasta aiheesta. Ehkä joskus.

Poiminnot

• We need passion for ownership since true ownership itself has a strong element of passion.
• Ownership makes difference. Ownership has an indispendable role to play in creating sustainable value in companies, for overall prosperity.
• Ownership function fulfills an indispensable role in the market economy. Its quality makes all the difference for sustainable value-creation.
• Ownership will be a key aspect in this new millennium.
• Competence, adequate owner competence will be required to perform a value-creating ownership role.
• The role of ownership function is to link the sources of risk capital in stock markets to the fundamental processes in corporations and individual businesses so as to achieve sustainable value-creation.
• Owners - provided they are active, competent, and well positioned - have a crucial role to play in the processes of creating value, for business prosperity. (3)
• Wallenberg sphere is kept together not by a mostly formal owner majority but a variety of means - pyramid constructions, differentiated voting rights as well as by tradition and competence. (128).
• Percy Barnevik kirjoitti muistion "Owner role under change - Development of active ownership; 19980115", joka loi Investorin suuntaviivat aktiiviselle omistajuudelle (164-168).
• The prerequisites about a well-functioning competition also include the market for ownership. Owners act on a market where they compete by allocating their funds differently, by means of different ways to organise ideas and resources, and by how they excercise ownership. (177)
• There is probably general agreement on one fundamental aspect of ownership. It has to do with supply of risk capital. Owners provide risk capital, equity, to make the start and expansion of a company possible. The special quality of equity is not only its function of financing or being part of the financing of a business operation - however necessary and important. The particular quality of equity capital is its function of absorbing uncertainty. (178)
• Ownership is more than risking one's own capital. (178)
• Ownership requires competence. Certainly, it takes competence and careful analysis to select an investment opportunity. However, the real competence test is the capability to reduce and eliminate fundamental risks. Thus, it should be wise to consider the following imperative: Invest in businesses where you have the competence to take responsibility for the reduction/elimination of fundamental risks, or to be aware that you need to acquire that competence. (179)
• The value creation rationale of the owner level is to reduce and eliminate risks. (188)
• As concerns coping with fundamental risks, there are basically two strategic options to choose: spreading the risks or reduction/elimination of such risks. (189)
• Ownership makes a difference! (200)
• Meta-management becomes an important part of the role of ownership and of ownership competence. (202)
• Ownership cannot function in the long run without personal involvement. There will always be a role for personal ownership. (205)
• In Marx's view an owner does not do any work, does not contribute in any way to the creation of the added value. Capital income is unearned income, even for an active owner. (211)
• The uniquely successful ownership is based on total integration of mastery in direct value creation and the capability for institutional positioning! (214)
• Ownership - the individual owner, be it a physical person or a legal entity of some kind as well as the ownership function as a whole - has a key role to play in the process of sustainable value creation. Playing such a critical role requires adequate competence. (216)
• The new economy will also generate huge opportunities as well as pressure for restructuring of companies of the old economy. This massive renewal wave will Place the ownership function and competence at centre stage as well. Maybe this part of the economy is underestimated as regards its potential for new growth as well as its needs for competent ownership since, so far, all the light has been on the new companies. (219)
• How to professionalise ownership and improve the ownership function, we will apply four different perspectives: 1) Value creation perspective, 2) Industry development perspective, 3) Organisational perspective and 4) Governance perspective. (219)
• Nothing can replace private ownership, and involvement at the personal level - with risk capital, of course -but, even more important, with ideas, visions, strong values, and commitment to succeed in building a business. (230)