Kenen kanssa omistaisit?

Kuvitellaan, että sinulla on yritys, mutta omat resurssisi eivät riitä sen liikeidean toteuttamiseen. Kenelle soitat? Kenen kanssa olisit valmis alkamaan yhdessä omistajiksi?

Yksin yrittäminen on yksinäistä ja vääjäämättä jossain kohtaa kasvun rajat tulevat vastaan. Kasvamiseen tarvitaan oikeanlaisia kavereita. Kakku kasvaa jakamalla. Omistajuutta kannattaa jakaa, esimerkiksi avainhenkilöille, mutta ilmaiseksi sitä ei kannata koskaan antaa. Omistajuus on aina ansaittava. Parhaimmillaan omistajuus on arvoa luova yhteisö, joka tukee yrityksen kasvua ja johon on iloa kuulua. Se motivoi, yhdistää ja sitouttaa. Omistajuuden ydin on keskinäinen luottamus.

Puoliso, sukulainen tai paras kaveri ei välttämättä ole paras omistajakumppani. Valitettavan usein parhaat ystävät ovat päätyneet yhteisen yrityksen jälkeen pahimmiksi vihamiehiksi. Suomessa on omistajasukuja, joissa sukulaiset eivät mahdu samaan tilaan erimielisen omistuksen vuoksi. Erityisen ikäviä ovat tilanteet, joissa yhtiön omistajiin kuuluukin yhtäkkiä jonkun ex-puoliso tai leski. Kattava osakassopimus kannattaa laatia hyvän sään aikana. Huonosta omistajasta eroon pääseminen voi olla vaikeaa ja kallista.

Jos lähipiirin pääomat eivät riitä, vaihtoehdoiksi tulevat bisnesenkelit, joukkorahoitus, pääomasijoittajat tai pörssi. Bisnesenkeleitä on monenlaisia. On todellisia midaksia, jotka onnistuvat lähes kaikessa. Valitettavasti on myös tyhjäntoimittajia, jotka eivät ymmärrä yrittäjyyttä ja joiden pääintressi on myydä yritykselle konsulttipalveluitaan. Kannattaa selvittää taustat tarkkaan ennen valintaa.

Joukkorahoitus on mekaniikaltaan kuin pörssi minikoossa. Hyvällä tarinalla joukkorahoitusalustan kautta on saatavissa sijoittajilta rahaa kasvuun. Yhtiön tulee kuitenkin olla valmis avoimuuteen, julkisuuteen ja hyvään hallintoon. Joukko-omistajia tulee kunnioittaa yhdenvertaisina omistajina, vaikka he eivät yrityksen arvonluontiin aktiivisesti osallistuisikaan. On myös tärkeää tehdä selväksi, milloin omistamisessa on kyse taloudellisesta toiminnasta ja milloin lähinnä toiminnan tukemisesta ilman tuottotavoitetta.

Pääomasijoittajaa valitessa kannattaa valita se, jonka kanssa yhtiöllä on edessä paras tulevaisuus, eikä välttämättä ole se, jonka arvonmääritys on korkein. Pääoman mukana seuraa aina myös ihminen, osaaminen ja toimintatavat. Kannattaa selvittää tarkkaan, mikä on pääomasijoittajan strategia ja lisäarvo yritykselle. Toimialan tunteminen, aiemmat onnistumiset, kansainväliset kontaktit ja tiimin taidot ovat tärkeitä kriteereitä. Jos pääomasijoittajan idea on lähinnä ottaa yhtiöön maksimaalinen velkavipu ja viedä yrittäjien oikeudet osakassopimuksella, kannattaa tällainen vaihtoehto unohtaa.

Pörssi on monelle yritykselle hyvä päämäärä, mutta ei kaikille. Kun tavoitellaan voimakasta kasvua ja tarvitaan paljon pääomia, on pörssi paras markkinapaikka. Pörssikelpoisuus asettaa kuitenkin kynnyksen korkealle ja kevyin perustein ei kannata listalle lähteä yrittämään.  

Taaleri Oyj:n 10 vuoden tarinassa omistajuuden oikeanlainen laajentaminen on ollut keskeinen keino kasvattaa omistaja-arvoa. Alussa parivaljakko perusti, avainhenkilöt liittyivät avainomistajiksi ja kolme isoa enkeliä tarjosivat riittävät alkuresurssit. Matkan varrella henkilöstölle ja asiakkaille on tarjottu mahdollisuuksia tulla mukaan omistajiksi ja First Northin kautta yhtiö on päätynyt pörssin päälistalle. Yhdessä omistamalla olemme saaneet aikaiseksi enemmän kuin yksin. Omistajuus kasvaa jakamalla.

Tero Luoma, Sijoitusjohtaja, Taaleri Pääomarahastot Oy

Alkuperäinen julkaistu Taalerin sivuilla 2.5.2017

Mitä hallitustyön käsitteet kertovat?

Kirjoitin helmikuussa Hallituspartnerit ry:n blogiin hallitustyöskentelyn käsitteistä. Ohessa teksti. Alkuperäinen löytyy täältä.

Mitä hallitustyön käsitteet kertovat?

Käsitteet muodostavat asioille sisällön ja määrittelevät viestintäämme. Siksi on keskeistä, millaisia termejä käytetään. Hallitustyöskentelyn sanasto on vielä varsin vakiintumatonta ja villiä. Ei kuitenkaan niin villiä kuin kasvuyritystoiminnassa, jossa pyörii bisnesenkeliksi itseään nimittäviä henkilöitä. Aika korkealentoista.

 

Usein tiettyjen käsitteiden käyttämiseen liittyy myös tarkoituksenmukaista itsensä korostamista. Esimerkiksi moni tituleeraa itseään hallitusammattilaiseksi. Kun tarkastellaan usean ”hallitusammattilaisen” hallituspaikkojen määrää ja toimintatapaa, voidaan todeta, että toiminta on varsin kaukana ammattilaisuudesta. Pelkkä työuran päättyminen ja halu hallituspaikoille eivät vielä tee hallitusammattilaiseksi. Todellisia hallitusammattilaisia eli toiminnallaan itseään elättäviä on Suomessa varsin vähän eikä maksetut palkkiot päätä huimaa. Siksi hallitusharrastaja olisi monille totuudenmukaisempi termi. Harrastuksenkin kun voi ottaa tosissaan ja parhaaseensa pyrkien, vähän kuten golfin.

Yleisessä hallituskielenkäytössä on vakiintunut termi ulkopuolinen hallituksen jäsen. En ole koskaan pystynyt ymmärtämään, mikä ihmeen ulkopuolinen hallituksen jäsen? Tietääkseni yhtiökokouksessa valitaan vain hallituksen jäseniä. Miksi on tarve jakaa hallituksen jäsenet ulkopuolisiin ja sisäpuolisiin omistuksen mukaan? Termeillä annamme mielikuvan, että hallituksessa on kaksi kastia, sisäpuoli ja ulkopuoli. Tottakai, yhtiöissä on aina olemassa valitsijat ja valitut eli omistaja ja hallitus. Usein valittuina on myös valitsijoita eli omistajia hallituksessa. Kuitenkin hallituksen jäsen on juridisesti aina hallituksen jäsen yhtäläisellä vallalla ja vastuulla, oli omistusta tai ei. Miksi siis omalla kielenkäytöllämme haluamme korostaa erottelua?

Yhtiöiden omistajille voitaisiin viestiä yksinkertaisesti, että heidän oman ja yhtiön edun mukaista olisi valita hallitukseen hyviä jäseniä, ei niinkään sitä että pitäisi olla ”ulkopuolisia”. Hallituspartnerit järjestön kannalta vastakkainasettelu ja profiloituminen ”ulkopuolisiksi” eivät myöskään liene perusteltua, kun missiona on kehittää suomalaista hallitustyöskentelyä. Sama henkilö voi myös olla toisessa yrityksessä ”sisäpuolinen” ja toisessa ”ulkopuolinen”.

Ulkopuolinen hallituksen jäsen termille on yritetty keksiä korviketta, mutta harva näistä on toimiva. Jos kutsuu itseään hallituksen asiantuntijajäseneksi, tulee samalla implisiittisesti sanoneeksi, että muut hallituksen jäsenet eivät tunne asiaa. Käsitteet määrittyvät vastakohtiensa kautta, joten jokainen lisämääritelmä tekee asian monimutkaisemmaksi. Eikö siis voitaisi vain puhua hallituksen jäsenistä, ilman mitään adjektiiveja?

Toinen yleinen termi on riippumaton hallituksen jäsen. Riippumattomuudella tarkoitetaan eri asiaa kuin "ulkopuolisuus". Se on määritelty esimerkiksi Suomen listayhtiöiden hallintokoodissa. Sen mukaan hallituksen jäsenten enemmistön on oltava riippumattomia yhtiöstä. Lisäksi vähintään kahden mainittuun enemmistöön kuuluvista jäsenistä on oltava riippumattomia yhtiön merkittävistä osakkeenomistajista. Riippumattomuus on tärkeää, mutta termi kannattaa ymmärtää oikein. Tosiasiallisesti riippumattomuudella ei tulisi olla merkitystä, koska jo lain mukaan jokainen hallituksen jäsen on velvollinen edustamaan hallituksessa yksiselitteisesti yhtiön etua, oli tausta mikä tahansa. Koska asia ei aina ole näin ihanteellisesti, on riippuvuuksien esille nostaminen perusteltua. Kuitenkin on vältettävä määritelmällistä oletusta, jonka mukaan riippumattomat hallituksen jäsenet olisivat ”riippuvaisia” oikeudenmukaisempia.

Käsitteellisesti olisi hienoa, jos hallitustyöskentelyssä olisi myös vakiintunut termi tunnustuksena toiminnassa ansioituneille. Tällaisen henkilökohtaisen palkinnon voisi myöntää Hallituspartnerit ry. Harmiksemme Hallitusneuvos käsite on jo viety tarkoittamaan ministeriöiden korkeita virkamiehiä.

 

Tero Luoma on tamperelainen hallitusharrastaja, HHJ PJ, Hallitusjuniorit ry:n perustaja ja Hallituspartnerit ry:n hallituksen jäsen.