Viimeisimmästä blogikirjoituksesta on vierähtänyt kolmisen viikkoa. Silti en esitä pahoitteluitani harvasta päivitystahdista, koska teen tätä vain itselleni omasta ilosta. Joskus mielenkiinto on vain muualla ja kirjoittaminen ei tunnu kivalta, joten silloin on annettava aikaa muille asioille.
En ole koskaan ollut jouluihminen. En vain syty siitä kaikesta hössötyksestä, mitä jouluun liittyy. Kuitenkin joulun ajasta on muodostunut minulle tärkeä, koska se on hetki pysähtyä, rauhoittua ja rentoutua. Unohtaa kaikki arkinen, nukkua hyvin, syödä, lukea ja vain olla.
Lapsuuden jouluista päällimmäisinä mieleen jäi pukin tuomat pelit. En tiedä, missä iässä sitä ihminen alkaa jälleen innostumaan lapsuutensa aikaisista asioista, mutta huomaan olevani jälleen innoissani kuin pikkupoika pelaamisesta. Rakastan voittamista ja vihaan häviämistä, joten aina kun pelataan, pelataan täysillä ja tosissaan. Usein aivan liian tosissaan.
Joulun alla sain itseltäni joululahjaksi Gran Turismon Playstationille ja heti ensimmäisestä kaarteesta lähtien olin koukussa. Sitä peliä ei voi vain lopettaa kesken! "Ajan vielä yhden pätkän"... "No ehkä vielä yhden" ja sitten huomaakin ajaneensa koko illan silmät ristissä ja rystyset kipeänä, kun ei vain voi myöntää, että tietokone on nopeampi. Voiko miehelle olla mitään koukuttavampaa, kuin se, että kilpaa ajamalla voi tienata lisää rahaa, jolla voi ostaa hienompia autoja?
Toinen takuuvarma koukuttaja on jokavuotinen NHL. Voi veljet, kuinka paljon tätä tuli junnuna tahkottua! Kaksinpelit parhaiden kavereiden kanssa olivat todellisia trillereitä - ja niin ne ovat yhä. Vaikka ikää on tullut 15 vuotta lisää, ottaa matsin häviäminen yhä yhtä lujille. Tämän suhteen mikään ei ole muuttunut.
Tänä jouluna toteutui myös pitäaikainen toiveeni, kun sain vihdoin lahjaksi lautapelien kuninkaan eli Monopolyn. Peli on tarkoitettu 8+ ikäisille, mutta tämän pelin suhteen kuulun ikuisesti kohderyhmään. Peli on puhdasta kapitalismia! Pelin tarkoituksena ei ole vain kerätä kiinteistösijoittamisella mahdollisimman suurta omaisuutta vaan ajaa kanssapelaajat konkurssiin. Ostamista, myymistä, suunnittelemista, rakentamista, arvonnousuja ja ennen kaikkea kovaa kaupankäyntiä. Tästä ei lautapeli parane!
Toinen lautapelien kuningas on tietenkin shakki. Shakki on peli, jota voisin hyvinkin harrastaa, mikäli olisi enemmän aikaa. Nyt pelikavereiden puuttuessa shakkiharrastus on jäänyt varsin vähäiseksi. Parhaimmillaan syvällinen strategiapeli, jossa ajattelu on avain menestykseen. Samantasoisen pelaajan kanssa tässä pelissä saa todellisia haasteita aivonystyröilleen ja oppii malttamaan mielensä, koska hätiköinti johtaa auttamatta häviöön.
Näissä peleissä olen aina valmis ottamaan haasteen vastaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti