Vaurastuminen - varteenotettava vaihtoehto

Suomalaisten sijoituskirjojen sarjassa tällä kertaa tarkasteluvuorossa on Vesa Puttosen ja Tero Kivisaaren teos Vaurastuminen - varteenotettava vaihtoehto. Helsingin kauppakorkeakoulun rahoituksen professorina toimivan Puttosen tietotaito rahoituksen ja sijoittamisen teorioista on kiistaton. Tero Kivisaari sen sijaan on itselleni tuntemattomampi tekijä. Kirjoittamisen kaksikko kyllä osaa. Kirja on sujuvaa ja viihdyttävää luettavaa alusta loppuun asti. Luettavuutta ei haittaa edes se, että kirja on kirjoitettu 1998 eli se on yli 10 vuotta vanha.

Puttosen ja Kivisaaren mukaan vaurastuminen on mahdollista neljällä tavalla:

a) naimalla varakas puoliso

b) lottoamalla

c) yritystoiminnalla

d) sijoittamalla.

Näistä kirjoittajat suosivat kahta viimeisintä. Heidän mukaansa yritystoiminta ja sijoittaminen ovat samanhenkisiä vaurastumisen keinoja, sillä molemmissa on tavoitteena saada aikaan vaurautta tuottamalla lisäarvoa. Toisen palkollisena miljonääriksi tuleminen on paitsi hitaampaa niin myös epätodennäköisempää. Jos haluaa miljonääriksi on täytyy siis suunnitella raha-asiansa tarkkaan, hankkia itseään aidosti kiinnostava ammatti ja hakea aktiivisesti markkinarakoa omalle yritykselle.

Puttosen ja Kivisaaren ensimmäinen ohje säästäjälle on perehtyä osakkeisiin ja sijoittaa niihin heti ja systemaattisesti. Kovinkaan moni ihminen ei kuitenkaan valitse vaurastumisen tietä, koska ihmisen on aina helpompaa kuluttaa kuin säästää. He viittaavat kirjassaan hyvin usein sijoittajaguru Warren Buffettiin, joka ymmärsi jo nuorena kolme asiaa: a) säästäminen kannattaa aloittaa mahdollisimman varhain, b) säästämisessä kannatta keskittyä hyvätuottoisiin instrumentteihin ja c) vaurastuminen vaatii systemaattisuutta.

Miten sitten vaurastutaan? Kirjoittajat esittävät vastauksena kuusi sääntöä henkilökohtaisesta sijoittamisesta:

1) Vaurastuminen edellyttää jonkinlaista suunnitelmaa

2) Paras keino taata vaurastuminen on perehtyä sijoitusmarkkinoihin itse

3) Rahalla on aina aika-arvoa

4) Tuotto ja riski kulkevat käsi kädessä

5) Hajauttaminen pienentää riskiä

6) Raha ei merkitse kaikkea - mutta jotain kuitenkin

Puttonen ja Kivisaari käsittelevät myös erilaisia elämäntapavalintoja, jotka vaikuttavat vaurauden kertymiseen. Heidän mukaansa ihmisikä voidaan jakaa säästämisen kannalta kolmeen vaiheeseen: varallisuuden kertyminen (ikävuodet 20-54), kultaiset vuodet (55-64) ja eläkeikä (yli 65 vuotta). Erityisen mielenkiintoinen on eritelty laskelma vauvan aiheuttamista menoista 0-3 vuotiaana. Vuoden 1998 hinnoilla vauvan hankintameno oli 37 ooo markkaa. Johtopäätöksenä he toteavat, että taloudellisesti lapsen hankkiminen on kannattavinta sellaisille vanhemmille, jotka vielä nykyään matkustelevat ja harrastavat aktiivisesti, koska lapsi vähentää eniten juuri tällaisten vanhempien muita menoja. Asunnonhankintaan Puttosen ja Kivisaaren neuvo on seuraava: "älä koskaan osta asuntoa, johon joudut ottamaan lainaa enemmän kuin kaksi kertaa kotitaloutesi verotettavat vuositulot". Autoa he pitävät myös mahdollisimman huonona sijoituskohteena, koska se menettää arvoa ja synnyttää kuluja. Käteisenä kannattaa heidän mukaansa pitää jatkuvasti summa, joka vastaa kolmen kuukauden nettopalkkaa.

Management competencies

I just found an excellent checklist of commonly sought management competencies. The list with it's variations is widely used by headhunters and HR people when they assess management's abilities and competencies. I think this list is comprehensive and it's one way to assess and benchmark your personal abilities. How well you fulfil the criteria?

INDIVIDUAL COMPETENCIES

Flexibility: The ability to take decisions and to act, that is, coming to conclusions and taking appropriate action.

Tenacity: The ability to stick with a problem until it is solved (and to recognize when there is no solution).

Independence: The willingness to question the accepted way of doing things.

Risk Taking: The extent to which a manager is prepared to take calculated risks. 

Integrity: The recognition and maintenance of high personal standards and the implementation of appropriate moral and ethical norms. 

INTERPERSONAL COMPETENCIES

Communication: The ability to convey information clearly, both orally and in writing. The ability to listen. 

Impact: The ability to create a favourable first impression. 

Persuasiveness: The ability to persuade and influence others.

Personal awareness: The awareness of other people and the need to take into account their thoughts and feelings before acting. 

Teamwork: Contributing in an active and co-operative way with the rest of the team. Supporting others. Making decisions by consensus. 

Openness: The ability to take constructive criticism. The ability to build on the contributions of other people.

ANALYTICAL COMPETENCIES

Innovation: The ability to come up with imaginative and practical solutions to problems. 

Analytical skills: The ability to break problems down and work on them sequentially.

Numerical problem solving: The ability to understand and analyse numerical information. 

Problem solving: The ability to evaluate a situation and come to with solutions which meet customers' needs.

Practical learning: Being able to absorb, learn and apply new methods.

Detail consciousness: The ability to process large amounts of complex information. 

MANAGERIAL COMPETENCIES

Leadership: The ability to guide the actions of, and achieve results through, other people. 

Empowerment: The concern for developing other people and allowing them freedom of manoeuvre. 

Strategic planning: The ability to hover above the day-to-day detail and see the bigger picture. 

Corporate sensitivity: An understanding of where the business is going. 

Project management: The ability to define of how a business needs to be controlled and subordinates organized.

MOTIVATION COMPETENCIES

Resilience: The ability to "bounce back" when things are not going to plan. 

Energy: Otherwise known as stamina and drive.

Motivation: The ability to motivate self and others. 

Achievement orientation: The drive to set challenges targets and the drive to meet them. 

Initiative: The ability to spot and solve problems before they arise and to act on opportunities when they present themselves. 

Quality focus: The commitment to getting a job done well. 

Täysjyväleipä

Jo jonkin aikaa mieltäni on askarruttanut täysjyväleivän tarina. 

Wikipedian mukaan täysjyvällä tarkoitetaan viljan jyvää, josta ei ole poistettu mitään osia. Jyvästä hyödynnetään siis kaikki kerrokset ja näin säilytetään kaikki viljan tärkeät ravintoaineet. Täysjyvävilja sisältää runsaasti vitamiineja, hivenaineita sekä kuituja. Täysjyvä on yksi tärkeimmistä B- ja E-vitamiinien, raudan, magnesiumin, seleenin ja kuidun lähteistä ravinnossamme. Tehtyjen tutkimusten mukaan täysjyvällä on havaittu olevan moninaisia terveysvaikutuksia, kuten alentavan riskiä sydän- ja verisuonitauteihin sekä auttaa hallitsemaan verensokeria. Täysjyvä tuntuu siis olevan täysin ylivoimainen verrattuna ei-täysjyvään. Kysymys kuuluukin: 

Miksi ihmeessä valtaosa leivästämme ei ole täysjyväleipää? Mikä selittää sen, että markkinoilla täysjyväleivän asema on marginaalinen, vaikkakin sen kysyntä on viime vuosina kasvanut? 

Terveydellisin perustein valinta täysjyvän ja tavallisen leivän välillä on itsestäänselvyys. Täysjyväleipä pesee tavallisen leivän mennen tullen. 

Tuotannon näkökulmasta täysjyväleivässä käytetään viljan jyvä kokonaan toisin kuin tavallisessa leivässä. Vilja on leipomoiden raaka-ainetta, joten eikö olisi järkevämpää käyttää koko raaka-aine varsinaiseen tuotteeseen vai mitä ihmettä leipomot tekevät sillä ylijäämällä, joka täysjyvästä erotetaan tavallista leipää tehdessä? Ei vaikuta järkevältä, että raaka-aine pilkotaan, jonka seurauksena sen ravintoarvo laskee ja juuri tämä paras aines heitetään roskiin. Tämän mukaan leipomoiden intresseissä olisi puskea täysjyväleipää markkinoille, koska siten ne saisivat enemmän irti pääraaka-aineestaan. Miksi näin ei kuitenkaan tapahdu?

Kuluttajien makutottumukset voisivat olla yksi selittävä tekijä. Jos kansakunta haluaa pullamössöä, niin syötetään sille pullamössöä. Tämäkin selitys ontuu siltä osin, että alun perin leipä ei ole ollut makeaa vaan varsin karvasta maalaisruisleivän tapaan. Kansakunta, joka on syönyt pettuleipää pystyisi varmasti syömään myös täysjyväleipää. Sitä paitsi leipien mauissa ei voi sanoa olevan merkittäviä eroja. Monien mielestä allekirjoittanut mukaan lukien täysjyväleipä on jopa maultaan parempaa. 

Pyydänkin, että joku minua viisaampi kertoisi vastauksen tähän visaiseen pulmaan. 

Menesty osakesijoittajana

Suomalaisten osakesijoittamista käsittelevien kirjojen sarjassa tällä kertaa käsittelyssä on Kim Lindströmin teos Menesty Osakesijoittajana. Lindström on suomalaisen pörssimaailman grand old man, joka on luonut pitkän uran arvopaperimaailmassa. Hänen kokemuksensa on monipuolinen, sillä hän on toiminut mm. analyytikkona, ekonomistina, eri yritysten toimitusjohtajana sekä monipuolisesti hallitustehtävissä. Sijoittamiseen ja varainhoitoon liittyvän ammattiuran ohella hän on henkilökohtaisesti harjoittanut menestyksekästä sijoitustoimintaa pääsääntöisesti omistamansa Cardia Invest Oy Ab:n kautta. Lisäksi hän on toiminut aktiivisena esitelmöitsijänä sekä kolumnistina ja kommentaattorina mm. Pörssisäätiössä, HBL:ssa ja Taloussanomissa.

Sijoituskirjoittajien kolme koulukuntaa

Kirjan alkusivuilta lähtien on selvää, että Kim Lindström tietää, mistä puhuu. Sijoituskirjojen kirjoittajissa näyttäisi olevan kolmea koulukuntaa. Ensimmäinen koulukunta on toimittajataustaiset henkilöt, jotka ovat taloustoimittajan uransa ohella päättäneet jossain vaiheessa koota sijoituskirjan. Nämä kirjat ovat usein perusteoksia yleisillä tiedoilla ja suunnattu suurelle yleisölle.

Toisen koulukunnan muodostavat teoreetikot. Nämä akateemisessa maailmassa meritoituneet kirjoittajat pyrkivät teoksissaan esittelemään rahoitusmarkkinoiden keskeisiä teorioita käytännönläheisesti mattimeikäläisille. Joillain heistä on myös käytännön kokemusta, toisilla taas ei. Pääsääntöisesti näissä kirjoissa kuvataan anomaliat ja muut rahoitusmarkkinoiden ilmiöt, jotka kyllä herättävät mielenkiintoia, mutta joiden käytännön merkitys lienee kuitenkin vähäinen.

Kolmas koulukunta on käytännössä kannuksensa hankkineet kirjoittajat. Nämä henkilöt ovat oppineet itse tekemällä eli he ovat omia rahoja useamman vuosikymmenen ajan menestyksekkäästi sijoittaneita konkareita, joista paistaa läpi rakkaus lajia kohtaan. Terävän pään lisäksi näillä henkilöillä on usein myös terävä kynä ja onneksi he ovat olleet halukkaita myös jakamaan tietouttaan niin kirjoina, kolumneina kuin kommentteinaan. Kirjat ovat useammin muistiinpanojen ja kokemusten jakamista kollegoiden kanssa kuin varsinaisia oppikirjoja aloittelijoille. Nämä ovat niitä keittokirjoja, joista huomaa, että kokki on viihtynyt keittiössä.

Ei ole epäselvää, etteikö Lindstöm kuuluisi itseoikeutetusti tähän kolmanteen kastiin. Kuin mausteeksi keittoon, Lindstöm esittelee kirjassaan "pari omakohtaista todellisiin kauppoihin perustuvaa esimerkkiä". Kun ostoesimerkkeinä ovat 140 000 eurolla Koneen osakkeita, 83 000 eurolla Sanoma WSOY:ta, 71 000 eurolla CapMania ja yli 600 000 eurolla Rakentajain Konevuokraamoa, voi todeta, että kirjoittajan katu-uskottavuus on kunnossa. Harva kirjoittaja pystyy pudottelemaan vastaavia käytännön esimerkkejä.

Menesty Osakesijoittajana on viihdyttävää luettavaa ja ehdottomasti suositeltavan arvoinen opus. Varsinaiseksi oppikirjaksi sitä ei voi luokitella, koska Lindstöm esittelee enemmän näkemyksiään kuin pyrkisi neuvomaan aloittelijoita. Tämä on kuitenkin juuri se kirjan suola, koska liian moni sijoituskirja jää mauttomaksi perusopukseksi vailla kirjoittajan käytännön näkemystä. Lindströmin toteaakin, että osakesijoittajan perusneuvot ovat niin sanomattakin selviä, ettei niitä kannattaisi edes mainita. Muutaman neuvon hän kuitenkin ohimennen pudottaa:

1) Riittävä riskinhajautus

2) Riittävän pitkä sijoitusaika

3) Sijoita vain sellaiseen liiketoimintaan, jota ymmärrät

4) Opi suhtautumaan luontevasti kurssitappioihin

Jos kuitenkin Lindströmin sijoitusfilosofian pukee yhteen teemaan niin hän lienee yksi voimakkaimmin "Osta ja pidä"-näkemyksen puolesta puhujia Suomessa. Selvästi hän on myös myötämielisempi arvo-osakkeille kuin kasvuosakkeille.

Poimintoja Lindströmiltä

Pörssin keskeisin paradoksi Lindströmin mukaan on se, että "mitä suurempi osuus sijoittajista on samaa mieltä markkinoista, sitä todennäköisemmin nämä sijoittajat ovat täysin väärässä."

"Ennen kuin ostan tai myyn, yritän selvittää, kuka tai ketkä ovat lähteneet ostamaan tai myymään agressiivisesti."

"Vältä sijoituksia sellaisiin yhtiöihin, joilla ei ole varaa osingonmaksuun." Yksi Lindströmin pääperiaatteista onkin vaatia sijoituksiltaan jatkuvasti kasvavaa kassavirtaa osinkoina.

"Parhaat ostohetket ovat matalasuhdanteessa, kun osake P/E-luvun perusteella näyttäisi olevan rajusti ylihintainen."

"Vastoin kaikkia sijoitussääntöjä olen asunnon tarpeeni tyydyttämisen jälkeen aina sijoittanut kaikki liikenevät varani osakkeisiin. En empisi toimia uudelleen samalla tavalla, jos voisin aloittaa kaiken alusta."

"Suuri osakepaino toimii hyvin siitä yksinkertaisesta syystä, että osakekurssit aina nousevat pitkällä aikavälillä."

"Passiivisen sijoitusstrategian merkittäviä etuja on myös, että osakemarkkinoilla on usein viisaampaa olla tekemättä mitään kuin tehdä virheitä."

"Mallisalkku jäykistää sijoittamista, koska vertailuindeksissä riittävän painava yhtiö tulee aina mukaan salkkuun riippumatta siitä, onko se sijoituskohteena mielenkiintoinen vai ei. Vastaavasti pikkuyhtiöt jätetään suosiolla pois vaatimattoman indeksipainonsa vuoksi, vaikka joukossa olisi todellisia helmiä."

"Arvoyhtiöt toimivat yleensä kypsillä ja epämuodikkailla toimialoilla. Tavoitteena on ostaa substanssia halvalla, joten P/B-luku on tärkeä tunnusluku"

"PK-yritysten osakkeet tuottavat markkinoiden keskimääräistä tuottoa paremmin."

"Liian alhainen yksikköarvo syö osakkeen uskottavuutta ja nostaa sijoitusriskiä."