Dynastiat

Dynastia on suvun hallussa vähintään kolmen polven ajan pysynyt yritys, jolle on ominaista identiteetin ja omistuksen jatkuvuus. Näiden merkittävimpien dynastioiden historiaa David S Landes tarkastelee teoksessa Dynastiat - Maailman kuuluisimpien sukuyritysten kohtaloita. Teos on erinomainen kuvaus perhekapitalismista eli omistus- ja yritysmuodosta, jossa varallisuus syntyy ensin yritteliään sukupolven toimesta ja sen jälkeen sitä pyritään vaalimaan ja kasvattamaan siten, että se siirtyy aina parempana seuraavalle sukupolvelle. Dynastiat ovat perheyrittäjyyttä parhaimmillaan. Tällaisesta mallista ja asemasta monet perheyritykset uneksivat. 

David Landes: Dynastiat - Maailman kuuluisimpien sukuyritysten kohtaloita

Pankiirit

Landes luokittelee kirjassaan dynastiat kolmeen liiketoiminta-alueeseen, koska merkittävimmät yksityiset vauraudet on luotu näillä sektoreilla.  Ensimmäisenä hän tarkastele pankkitoimintaa esittelemällä Baringien, Rothschildien ja Morganien tarinat. Nämä suvut ovat luoneet vaurautensa lainaamalla rahaa sitä tarvinneille tahoille. Landesin mukaan, jos liiketoiminnassa on jotain sääntöjä, niin ainakin se, että ennemmin tai myöhemmin jokainen tarvitsee rahaa. Ja se merkitsee, että jokainen tarvitsee pankkiiria. Baringit loivat omaisuutensa sodan rahoittamisella. Valtiot olivat parhaita velallisia; ne saattoivat yhtenä päivänä olla vähissä varoissa, mutta ajan mittaan ne pystyivät maksamaan velkansa korkojen kera. Rothschildista taas on käytetty nimitystä "World's banker", niin merkittävä rahan järjestelijä suku on ollut maailman eri valtioille. Morganit sen sijaan ovat ennen kaikkea liikepankkiireita. Heitä voi hyvin kutsua Amerikan teollistumisen rahoittajiksi. Esimerkiksi U.S.Steelin synty oli Morganien järjestelyjä. Morgan ei niinkään järjestellyt luottoja vaan onnistui haalimaan omistukseensa merkittävimpiä yrityksiä, joiden kasvun myötä myös Morganien oma varallisuus kehittyi kohti kaakkoa. 

Automiehet

Toisessa osassa Landes tarkastelee autosukuja. Yhä edelleen merkittävimmät automerkit ovat suurien sukujen omistuksessa ja nimet näkyvät automerkeissä. Jännä huomata, että monessa maassa autoiluun liittyy paljon kansallisuuden tunnetta ja oman merkin kehittymistä imperiumiksi. Fordin tarinan perustaja Henry Fordin osalta on useampi varmasti kuullut tai lukenut. Melkoinen persoona oli kyseessä! Hänellä oli ennen kaikkea vahva visio siitä, että kaikki kulkevat jatkossa pyörien päällä. Tätä visiota hän toteutti tinkimättömästi ja kun autoistuminen otti tuulta purjeisiin, nousi myös Ford alan pioneerina valtakunnan merkkihenkilöihin. Italiassa Agnellien suku Fiat-konsernin taustalla toimivat ennen kaikkea omistajan roolistaan, ja ovat jättäneet konsernin operatiivisen johtamisen ammattijohtajille. Silti viimeinen sana tulee aina heiltä omistajilta. Ranskassa Peogeotin, Renaultin ja Citroënin merkit juontavat juurensa omistajasukujen nimistä. Erityisesti Peogeotin suku on nimellänsä Ranskassa yhä suurimmassa kunnia-arvossa ja osa kansallista ylpeyttä. Japanilaisten autojen esiinmarssi maailman markkinoille kulmioituu ennen kaikkea Toyotaan. Toyotan tarina ei alkanut autoista vaan tekstiilialalta ja muusta teollisuudesta ja vasta autoistumisen osoittauduttua kasvualaksi, aloitti yhtiö autojen teollisen tehotuotannon, joka osoittautui maailmanmenestykseksi. Toyotan tarina on ennen kaikkea esimerkki japanilaisesta sinnikkyydestä johdolla. Matka ei ole ollut helppo, mutta nyt automerkki on todellinen alansa mammutti. 

Maan mineraalit

Kolmas osio käsittelee sukuja, jotka ovat luoneet omaisuutensa maaperän rikkauksilla. Luonnonvarojen - puun, malmien, maaöljyn - hyödyntäminen raaka-aineena on myös ala, jolla sukuyritykset ovat menestyneet. Toisin kuin pankkitoiminnassa, jossa liikesuhteet ja maine ovat tärkeimpiä, tai autoalalla, missä henkilökohtaiset suhteet tuottajien, välikäsien ja kuluttajien välillä ovat ensisijaisia, raaka-aineiden ollessa kyseessä olennaista on sekä onni että kyky havaita tilaisuudet ja tarttua niihin, kun ne ilmaantuvat. Kuka omistaa maan, jossa rikkaudet ovat? Kuka on selvillä, mitä arvokkaita mineraaleja siinä maassa piilee? Kuka voi hankkia oikeudet noihin raaka-aineisiin? Perimmältään raaka-aineiden muodostama varallisuus riippuu maan omistamisesta ja siinä maassa olevien hyödynnettävien rikkauksien löytämisestä. Historian kuluessa ovat erityisesti kahden lajin raaka-aineet kerryttäneet rikkautta suuressa määrin: aseiden ja työkalujen valmistuksessa käytettävät materiaalit eli metalleja sisältävät malmit, joista juontuvat Wendelien ja Guggenheimien omaisuudet ja polttoaineena käytettävät materiaalit kuten hiili ja öljy, joille rakentuvat Rockefellerien ja Schlumbergerien dynastiat. Guggenheimin nimi on Suomessakin ollut viime aikoina esillä taidemuseon yhteydessä. Rockefellerien nimeen voi taas törmätä erityisesi New Yorkissa. 

Mistä kasvaa uusia dynastioita?

Landesin kirja on kiinnostava taustakertomus monen yhä toiminnassa olevan ja tunnetun yrityksen taustahistoriaan. Se tarjoaa myös yhden hyvän näkökulman yritystoiminnan ja omistajuuden kehittymiselle tarkastelemalla perhekapitalismia ja perheyrittäjyyttä. Useissa dynastioissa yksi sukupolvi oli yrittäjiä, toinen liikkeenjohtajia ja kolmas sitten omistajia. Suhde liiketoimintaan on usein etääntynyt ajan myötä ja jakajajoukon laajentuessa. Landes toteaakin dynastioista hyvin, sanoessaan että niissä yrittäjyys on muuttunut omaisuuden perimiseksi. 

Nykyaikana perheyritykset vieroksuvat usein pörssiyrityksiä, kritisoiden erityisesti pörssin "kvartaalikapitalismin mallia", jossa tuloksia vaaditaan vuosineljänneksestä toiseen. Tämä vieroksuminen lienee osittain turhaa, sillä kun tarkastelee tässäkin kirjassa esitettyjä yrityksiä, suuri osa on listattuja yrityksiä. Voisi ennemminkin sanoa, että listautuminen ja pörssipääoma ovat mahdollistaneet näille yrityksille harppauksen perheyrityksestä maailman luokan dynastiaksi kuitenkin siten, että valta, juuret ja sosiaalinen yhteys suvun ja yrityksen välillä ovat säilyneet vahvana. Ehkä siis tämänkin teoksen pohjalta rohkaisisin perheyrityksiä harkitsemaan vieläkin vakavammin kasvua pääomamarkkinoiden kautta. 

Kirjassa esitellyt dynastiat ovat syntyneet 1900-luvun alkupuolella tai jopa sitä aikaisemmin. Voi yleisesti sanoa, että menee vuosisata dynastian rakentamiseen, onhan dynastian määritelmänäkin kolmas sukupolvi. Mitkä sitten olisivat uudempia dynastoita tai yrityksiä, joista voisi tulla dynastioita? Warren Buffetin Berkshire Hathaway on kasvanut puolessa vuosisadassa mammutiksi, mutta Buffetilta jäänee puuttumaan jatkuvuus, koska hän on pääosin lahjoittanut omaisuutensa pois. Samoin Bill Gatesin Microsoftin tapauksessa jäänee seuraavat sukupolvet varakkaiksi toki, mutta eivät perheyrittäjiksi. Donald Trumpin kiinteistöomaisuus siirtynee hyvin seuraavalle sukupolvelle, joten siitä voisi kasvaa dynastia. Ivanka Trump on omaisuudenhoidossa vastuullisempi liikenainen kuin Paris Hilton. Britanniassa Sir Richard Branson on luonut muutamassa vuosikymmenessä oman imperiumin, jolla voisi olla edellytyksiä jatkua. Italiassa Silvio Berlusconista voi olla montaa mieltä, mutta valtavan liikeomaisuusimperiumin hän on onnistunut luomaan. Forbesin mukaan hän oli vuonna 2005 Italian rikkain ja maailman 25. rikkain ihminen. Jatkuessaan jälkipolville dynastian aineksia. Suomessa dynastiakastiin voidaan luokitella lähinnä Herlinit ja Ehnroothit. 

Poiminnot

• Pankkitoiminta on kaupan sivuhaara. Jotkut kauppiaat löytävät tilaisuuksia auttaa toisia lainaamalla heille rahaa korkoa tai muunlaista tuottoa vastaan, ja toiset kauppiaat, joilla on pulaa käteisestä, kuulevat näistä mahdollisuuksista ja hyötyvät niistä. 
• Jatkuvuuden pahimpana uhkana on rikastuminen ja menestys. 
• Pankkiirin ammatti on perinnöllinen; pankin nauttima luottamus siirtyy isältä pojalle; tämä peritty varakkuus tuo mukanaan perityn hienostuksen eli "työnämme on lisääntyä viisaasti".
• Jos pankkiireja ei nähdä ehdolla poliittisissa vaaleissa, se johtuu siitä, että heistä pitävät vain harvat, jos kukaan. 
• Mitä itua on rikkaana olemisessa, ellei voi ostaa mitä haluaa?
• Epäonnistuminen on liiketoiminnan surma, mutta niin on menestyskin, omaisuuden tarjotessa kaikenlaisia houkutuksia ja ajanvietteitä. 
• Ei ole kirjoitettuja sääntöjä siitä, miten tehdään hyvää bisnestä. Vanhoina aikoina, kun asiakas tuli tapaamaan pankkiiriaan, liikepankkiirin taito perustui hyviin tietoihin ja hyvään arvostelukykyyn. Nykypäivänä liikepankkiiri menee useammin tapaamaan asiakasta; ja koska nykyiset kommunikaatiovälineet ovat niin moninaisia ja nopeita, ei yksinomaisia tietolähteitä juuri enää ole. Arvostelukyvystä tulee siksi aina vain tärkeämpää. On oltava ihmistuntuja - jos erehtyy ihmisestä, häviää. Ja jos häviää, voi kärsiä raskaan tappion. 
• Naidessaan suvun sisältä saattoi olla varma, että sai arvoisensa puolison. Rothschildille vain Rothschild oli kyllin hyvä. "Meidän perheessämme olemme aina kasvattaneet lapset pienestä pitäen rajoittamaan rakkautensa suvun jäseniin. Näin heidän kiintymyksensä toisiaan kohtaan estää heitä naimasta suvun ulkopuolelta. Ja näin omaisuus säilyy suvussa. 
• Rothschildin suku on kenties kaikkein merkittävin ja kestävin dynastia nykyaikaisen liiketoiminnan historiassa. 
• Ammattijohtajien ei pidä katsoa, että heillä on valtuudet päättää yksin suurista perustavista ja strategisista kysymyksistä, jotka kuuluvat omistajille. Liikkeenjohdon ja omistamisen välillä pitää olla ero. - Gianni Agnelli
• Öljy on ollut eräiden suunnattomien yksityisomaisuuksien alkulähteenä. Suurimpia voittajia tällä teollisuudenalalla ovat olleet öljynjalostajat, öljylähteiden omistajat sekä porausyhtiöt, siis yksilöt ja firmat, jotka ovat koonneet omaisuutensa yhdistämällä onnen ja liikeälyn ja ylläpitäneet näitä omaisuuksia hankkimalla vaikutusvallallaan etuuksia öljyä janoavilta hallituksilta. 
• Rockefellerien suunnaton omaisuus asetti heille haasteen, sillä se oli liian suuri, jotta sitä olisi tarvinnut kasvattaa lisää, ja liian suuri, jotta sen olisi voinut jättää kesannolle. 
• Herra Rockefellerin tärkein syy pelata golfia on, että hän eläisi kauemmin ja voisi näin ansaita enemmän rahaa. 
• Ranskan yhteiskunta ei vanhastaan ole ollut kovin teollisuusmyönteinen, varsinkaan verrattuna Iso-Britanniaan ja Yhdysvaltoihin. Ranskalaisten mielestä on niin paljon muuta kiinnostavampaa ja hohdokkaampaa tekemistä kuin raataa verstaassa tai istua toimistossa ansaitakseen rahaa. Lisäksi Ranska on voittopuolin katolinen maa, ja katolisen kirkon opit eivät yleensä suosi rahan tavoittelua ja materialismia, jotka ovat omiaan kääntämään huomion pois korkeammista, hengellisemmistä asioista. Aatelisto taas usein korosti ylpeää ja mahtavaa historiaansa halveksimalla "nousukkaita" (les nouveaux venus)
• Tavallaan kaikki dynastiat ovat samanlaisia. Ne ovat verisukulaisuuten perustuvia rakenteita, joiden lisätukena ovat usein aviositeet ja adoptiot. Suhdetta sävyttää isällisen ohjauksen luonne; on isä, myöhemmin isoisä, jonka auktoriteetti nojautuu ikään, rakkauteen, vanhastaan tunnustettuun valtaan sekä kokemuksen, laillisen omistuksen ja omaisuuden hallinnon tuomaan johtoasemaan. 
• Erona rikkaan ja ei-rikkaan valtion välillä on se vaurauden määrä, joka on säästetty ja muutettu pääomaksi. 
• Ranskassa kansallisvarallisuuden lisääntymistä haittasi ennen muuta rikastuneen porvariston typerä turhamaisuus, sillä he ostivat ylhäisiä arvoja ja tuhlasivat samalla säästönsä hovin ylettömyyksiin.

Kolmekymmentä

Kolmekymmentä. Miehen elämän keskikohta vai kolmasosa? Onneksi nykyaikana suomalaisella enemmän jälkimmäinen. Joka tapauksessa ainakin hyvä hetki pysähtyä katsomaan, mitä on tähänastisella elämällään tullut tehneeksi, mihin nykyinen elämäntyyli todennäköisesti johtaa ja mitä elämältään vielä tulevaisuudessa tahtoo. 

Kolmenkympinkriisi?

Kun puhutaan kolmestakympistä, yleisin puheenaihe on kolmenkympinkriisi. Google-vilkaisulla huomaa, kuinka keskustelupalstat ovat pullollaan tätä aihetta. Erityisesti naisten foorumit. Kurkkasin niitäkin. Ehkä ihmisellä sitten on yleisesti olemassa jokin kolmenkympin fiksaatio eli pitkäaikainen toive siitä, että tietyt ihanneasiat olisivat toteutuneena kolmikymppisenä. Siis "isona/aikuisena". No, minulla ei ole kriisiä. Päinvastoin, elän elämäni parasta aikaa!

Tavoitteellinen toiminta ja tavoitteiden toteutuminen

Aloitin aikanaan 15-vuotiaana kirjaamaan ylös asioita, joita tahdon, luettuani kaikki Jari Sarasvuon teokset ja muuta valmennuskirjallisuutta sekä mm. Nietzschen filosofiaa. Siitä lähtien on vuosittain tullut tarkasteltua isompaa kuvaa eli yli 5 vuoden horisonttia eteenpäin ja taaksepäin, sekä säännöllisesti tarkennettua vuoden ja lyhyemmän aikavälin tärkeimpiä painopisteitä.

Viisitoistavuotta vanha paperi löytyy yhä kirjan välistä, joten kaivoin sen nyt esiin. Silloin tehty ensimmäinen paperi on hyvin laaja käsittäen monta elämän osa-aluetta. Järisyttävintä paperia luettaessa on huomata, että kaikki ne asiat, joita olen oikeasti tahtonut, ovat nyt toteutuneet! Toki paperista huomaa, että se on kirjoitettu 15-vuotiaan uhmakkuudella ilman oikeaa ymmärrystä siitä, millaista on olla 30-vuotias, mutta ehkä juuri siinä kiteytyykin koko paperin paras viisaus: uskalla ajatella isosti! Realismi on pessimismiä, joten jos ei uskalla tahtoa isoja asioita, harvemmin niitä tulee myös saavuttaneeksi. 

Epäonnistumiset auttavat oppimaan

En väitä, että kaikki asiat olisivat menneet elämässäni tähän asti aina suunnitelmien mukaan tai etten olisi missään epäonnistunut. Päinvastoin, olen myös mokannut huolella. On monia hetkiä, jotka olisivat voineet päättyä todella huonosti ja jälkeenpäin ajateltuna olen toiminut erittäin tyhmästi. On tullut otettua tolkutonta riskiä ja käännettyä myös sellaisia kiviä, jotka olisi voinut jättää kääntämättä. Usein näitä temppuja on tullut kaduttua, mutta nyt ajattelen niiden kuuluvan osaksi kasvua. Tärkeää on ymmärtää virheensä ja oppia niistä. 

Elämänoppi yksinkertaisuudessaan

En myöskään vanno suunnitelmallisuuden nimiin. Ei elämä voi olla vain suunnitelman suorittamista. On osattava elää hetkessä. Sen sijaan uskon tavoitteellisuuteen ja päämäärätietoiseen toimintaan. Oman tähänastisen elämänfilosofiani kiteyttäisin kahteen asiaan:

1. Tiedä mitä tahdot
2. Tee juuri sitä mitä tahdot

Näin aion opettaa myös lapsilleni. Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta todellisuudessa osoittautuukin varsin vaikeaksi. Myös itselleni. Ensinnäkin kun juttelen ihmisten kanssa, varsin usein huomaan, että moni ei tiedä, mitä elämältään tahtoo. Siis mitä ovat ne asiat, jotka kokee itse tärkeäksi ja tahtoisi niiden tapahtuvan. Maailmassa on lähes rajaton määrä asioita, joita voi haluta. Jotta voi ylipäätään valita mieleisensä, on tunnettava itsensä ja oma arvomaailmansa, jonka pohjalta voi laittaa asioita arvoasteikolle omaan tärkeysjärjestykseen. Oman arvomaailman muodostaminen taas edellyttää ennakkoluulotonta tutustumista laajasti erilaisiin ajatuksiin ja ihmisiin. Jotkut miellyttävät, toiset eivät, siitä se persoonallisuus rakentuu.  

Toiseksi kannattaa tehdä juuri sitä mitä tahtoo. Kun tietää, mistä pitää ja mitä tahtoo, kannattaa keskittyä tekemään sitä eli käyttää mahdollisimman paljon aikaansa sen tekemiseen. Taas kerran on kyse valinnasta eli antaako aikaansa tärkeimmiksi määrittelemilleen asioille vai hukkuuko aika haahuiluun. Keskittyminen tärkeimpiin asioihin vaatii itsekuria ja keskittymiskykyä, joille motivaatio toimii moottorina. Ihminen on paras siinä, mitä hän tekee intohimoisesti ja kasvaa niissä asioissa, mitä hän tekee säännöllisesti ja päämäärätietoisesti parempaan pyrkien. Aika on kaikille vakio, joten erottautuminen tapahtuu ajan hyödyntämisessä. Aika on myös arvokkain resurssi, joten suosittelen käyttämään sitä säästeliäästi. 

Oman elämäni kohokohdat

Kun kelaan muistinauhaani viimeiset 15 vuotta taaksepäin nousee mieleeni seuraavat keskeiset elämäni kohokohdat suunnilleen kronologisessa järjestyksessä:

• Yläasteen ysiluokka: kasiluokalla oli kapinoiva kiekkoilija. Siihen asti koulu oli ollut helppoa ja mielenkiinto muualla. Ysillä minun oli pakko tsempata, jotta pääsisin tavoittelemaani lukioon ja muuttamaan Tampereelle. Aloin oikeasti lukemaan (edes kerran kokeisiin). Keskiarvo nousi niin paljon kuin se vuodessa voi nousta, lähelle ysiä. Sain mitä halusin. 
• Sammon lukio: lukioaika opetti monta asiaa. Ensinnäkin muutin yksin asumaan Tampereelle. Oli pakko opetella huolehtimaan itsestään. Hyvä kasvunpaikka! Lukiossa opin myös lukemaan, kun lopetettuani lätkän pelaamisen oli yllättävästi aikaa muullekin. Kävin lukiokursseja varmaan 1,5-kertaa vaadittavan määrän. Erityisen herätyksen sain yhteiskuntaopista. Siispä liityin myös kokoomusnuoriin. Lopputodistus oli yläastettakin parempi ja kirjoituksista tuli jopa älliä. Sammon lukiosta jäi erittäin hyvät muistot ja kunnioitus monen opettajan ammattitaitoa kohtaan. 
• Kauppatieteiden maisteri: Tiesin jo yläasteella, että haluan lukemaan kauppatieteitä. Siispä pänttäsin pääsykokeisiin niin paljon kuin mahdollista. Kerralla läpi Tampereen yliopistoon. Itse yliopiston opiskeluajoista ei kyllä jäänyt kohokohtia. Valitettavan tasotonta toimintaa monelta osin. Boomin bileet oli parhaita. Jälkeenpäin harmittaa, etten sittenkin valinnut Helsingin kauppakorkeakoulua. Tosin sillä asialla ei jälkeenpäin ole ollut mitään merkitystä. 
• Armeija, osa 1: Kävin armeijan kahteen kertaan Porin prikaatissa Säkylässä, kansainvälisssä valmiusjoukoissa (FRDF) pioneerijoukoissa. Ensimmäinen kerta onkin legenda, ja oli varsinainen legenda prikaatissa palatessani taas ruotuun. Alokas- ja AUK-aikoina nimittäin halusin hemmetin paljon RUK:iin. Sinne oli pakko päästä! Halukkaita oli monia ja kisa tiukka. Viimeisimpänä suorituksena oli pikamarssikilpailu siis kuka juoksee puolivarustuksessa tietyn matkan nopeimmin saa eniten pisteitä. Matka oli ehkä 15-20km, en tiedä. Jalkani olivat olleet "hieman kipeät" ennen suoritusta, mutta en halunnut jättää matkaa väliin. No, täysillä matkaan tietysti! Matkan aikana jalat vihloi "ihan kivasti". Periksi ei voinut antaa, joten oli vain pakko jatkaa, vaikka kipu koveni. Viimeiset kilometrit juoksin kuulemma kuin Aku Ankka, mutta eteenpäin mentiin. En muista viimeisistä kilometreistä mitään. Muistan vain että taisi sattua. Pääsin maaliin ja lyhistyin maaliviivalle. En päässyt enää ylös. Siitä suoraan sairaalaan, jossa todettiin, että molemmat sääriluut ovat poikki, ei siis murtuneet vaan kunnolla poikki. Olin juossut jalkani katki. Ilmeisesti alun hiusmurtumat oli tällä matkalla runnoutunut niin, että nyt oli sääriluut kunnolla rikki. Siispä kävi käsky vuodeksi kotiin kuntoutumaan, koska jouduin opettelemaan kävelemisen uudelleen fysioterapeutin avustuksella. Mutta RUK:iin pääsin, perkele! Ai niin, ja pikamarssin aikani: yksi prikaatin parhaista! 
• RUK ja Oppilaskunnan puheenjohtaja: Palasin armeijaan vuoden tauon jälkeen ja liki suoraan RUK:iin. Aika jäätävä muutos siviilistä suoraan talviseen Haminaan. Oli myös kiva palata, kun maine kaljupäisestä "jalkansa katki juosseesta natsista" oli jo kiirinyt. RUK:ssa löysin rajani. Kun fyysistä ja henkistä kuormaa kasvatetaan riittävästi, jossain kohtaa löytyy piste, jossa ihminen on aika yksin oman itsensä kanssa. Silloin tulee perusluonne esiin. Se luonne oli hieno löytää. Opin myös paljon johtajana. Klisee, mutta arvostan RUK:ia Suomen parhaana johtamiskouluna, parempana kuin yliopisto. Erityiseksi oman RUK-aikani teki valinta Kurssimme 225 Aura Oppilaskunnan hallituksen puheenjohtajaksi. Todellinen kunniatehtävä kurssijuhlineen ja muineen! Tosin, suorittaa pioneeri RUK ja olla Oppilaskunnan puheenjohtaja ei ollut helppo yhdistelmä. Olin siinä epäonnistua. Onneksi kurssin johtaja Vesa Nissinen osasi oikealla hetkellä rohkaista juuri oikeilla sanoilla ja neuvoilla. Syväjohtamista käytännössä. Nykyisin on kiva käydä Haminassa, kun on upseerikerholla tinatuoppi omalla kaiverruksella.
• Bryssel ja Alexander Stubb: Armeijan jälkeen palasin hetkeksi opintoihin ja suuntasin siitä onnistuneen eurovaalikampanjan myötä Brysseliin europarlamentaarikko Alexander Stubbin avustajaksi. Kiitettävä kokemus! Alex on ihmisenä yksi eniten arvostamiani henkilöitä maailmassa. Hieno ihminen. Samoin erinomainen esimies. Siispä oli ilo nähdä hänen kauttaan EU sisältäpäin. Hyvä tiimi, parlamentissa kivoja kollegoja, jänniä asioita valmistelussa, joten viihdyin. Bryssel oli myös kaupunkina kiva. Turistille ankea, mutta kun oppii tuntemaan paikat, on se ihan kiva kotikaupunki. Maailman paras ruoka, oluet ja suklaat. Siispä tuliaisena +10kg, vyötäröllä. 
• Ensimmäinen maraton: Brysselin jälkeen palasin taas urheilun pariin. Hain lajiani ja lopulta löysin juoksun. Siispä aloin treenaamaan maratonille. Riittävän kunnianhimoiselta kuulostava matka, joten pakko kokeilla. Ensimmäinen kerta Turussa oli melkoinen kokemus. Maalissa oli aika voittaja fiilis. Kiehtova laji. 
• Elämäni rakkaus - Merja: Joskus pitää lähteä kauas, jotta näkee lähelle. On ehkä hieman paradoksaalista, että maailmalta tullessani tapaan elämäni naisen kotikaupunkini Kankaanpään yökerhossa joululomalla. Rakastuin ja yhä rakastan. Paljon hyviä asioita tapahtunut yhdessä. Ylivoimaisesti eniten elämänlaatuani ja onnellisuuttani lisännyt asia on Merjan myötä tullut arjen onnellisuus. 
• Häät: Hääpäivä 18.7.2009 oli kaikilta osin täydellinen päivä. Pelkästään hyviä muistoja. 
• Hugo: Ensimmäisen lapsen syntymä 13.11.2010 oli todellinen ilonhetki. Kaikki muu on loppujen lopuksi aika pientä lasten syntymän rinnalla. Esikoinen muutti elämää erittäin paljon. Muutti myös minua. Oma poika, sanoinkuvaamatonta. 
• Hilda: Toisen lapsen syntymä 16.5.2012 oli toinen todellinen ilonhetki. Ei yhtään vähäpätöisempi kuin ensimmäinen. Oma tytär, yhtälailla sanoinkuvaamatonta. 
• Tohtoriksi?: Kun en saanut purettua opiskelun kunnianhimoani yliopistossa riittävästi, alkoi ajatus väitöskirjasta kuulostaa riittävän hullulta ja tavoitteelliselta, jotta se kiinnostaisi toteuttaa. Siispä aloitin opiskelemaan työelämän ohessa, ikään kuin harrastuksena. Ehkä en ihan tiennyt mihin tuli ryhdyttyä. Aika mammuttihanke on kyseessä. Etenkin tässä elämäntilanteessa. Mutta norsu syödään pienin paloin. Niin tämäkin. Opinnot on jo kasassa ja aikataulussa edetään. Tuottaa paljon mielihyvää, vaikka on toisinaan taakkakin.
• Mielekäs työ: Olen aina saanut tehdä mielekästä työtä. Siis sellaista mistä pidän ja mikä tuottaa minulle mielihyvää. Oli se sitten Tampereen kauppakamarilla, Panostajalla tai nyt Taaleritehtaalla, olen aina viihtynyt kiitettävästi ja saanut myös toimia hyvien esimiesten alaisuudessa. Kun työssä saavuttaa päivittäin pieniä onnistumisen tunteita ja vähintään kuukausittain joitain konkreettisia isompia tavoitteita, on työ palkitsevaa ja joka päivä on ilo nousta tekemään kiinnostavia asioita. 

Mitä tahdon tulevaisuudessa?

Olen saanut tähän mennessä paljon. Onneksi niin. Mutta ei tämä tähän jää. Tulevaisuuden tavoitteita on vaikea jakaa näin avoimesti. Pidän ne siis pääosin omana tietonani. Näette sitten. Tärkein tavoite on kuitenkin huolehtia perheestä eli kasvattaa lapset hyvin ja olla hyvä aviomies. Terveyttä arvostan elämän tukijalkana, joten siihen käytän aikaa jatkossakin. Työrintamalla tähtään huipulle. Mikä se huippu on, sitä en kerro. Tiedän kuitenkin mihin haluan, miksi ja milloin. Toki tällä rintamalla kestän myös mahdolliset takapakit. Ennen kaikkea haluan kasvaa johtajana. Tohtoriksi tahdon 2015 mennessä. En vain hatun takia vaan siksi, että aihe on intohimoni ja minulla on siinä sanottavaa. Toivottavasti pystyn jättämään jonkinlaisen jäljen myös akateemiseen maailmaan. Mitä muuta? No, paljon pieniä asioita lyhyelle ja pitkälle tähtäimelle. Niin ja 50-vuotiaana ostan Bentleyn. Millaisen, sen määrittelee senhetkinen varallisuuteni. 

Vuosi 2012

Vuosi on taas liki takana, joten on sopiva hetki pysähtyä katsomaan taaksepäin, mitä kaikkea tänä vuonna tapahtui ja mitä tuli tehtyä. Pahoitteluni blogin lukijoille siitä, että en ole kyennyt tuottamaan uusia tekstejä kovinkaan useasti. Tämän lukemalla ymmärrätte varmasti miksi näin. 

Jatkossa pyrin pitämään yllä mielummin laatua kuin määrää. Yritän käyttää junamatkoja kirjoittamiseen, koska paljon luettuja kirjoja on kotityöpöydällä odottamassa läpikäyntiään ja paljon on muistiinpanovihkoissa aiheita, joita haluaisin jakaa. Silti tärkeimmät asiat tulevat ensin ja kun aika on minun rajallisin resurssi, on blogi yksi niistä asioista, joka joutuu joustamaan. 

Vuoden huippuhetki: Hilda Emilia Luoma (2012-)

Perhe 

Vuoden ehdottomasti merkittävin kohokohta oli toisen lapsen, Hildan syntyminen 16.5.2012. Hymytyttö sulatti heti syntymästään lähtien isänsä sydämen. Hugo täytti marraskuussa 2v ja on todellinen pojan vesseli ja papukaija, jolta tulee hauskaa juttua ja jonka kanssa on kiva leikkiä. Nykyään tulee luettua enemmän Muumeja kuin von Misesiä. 

Kahden alle kaksivuotiaan kaitsemisessa on vanhemmilla toisinaan tietämistä. Ilman sujuvaa arkea, ei muutkaan asiat olisi mahdollisia. Suurin kiitos kuuluu rakkaalle vaimolleni Merjalle. Kotimme on yhä Tampereella Onkiniemessä ja täällä me viihdymme.

Työ 

Työrintamalla tahti tuntuu kiihtyvän vuosi vuodelta. Se lienee osa henkilökohtaista kehitystä. Töiden osalta päällimmäisin mieleen tuleva asia on tyytyväisyys: koen olevani tällä hetkellä unelmatyössä ja saan tehdä hienoja asioita arvostamani ihmisten kanssa. Siispä töissäkäynti on oikeasti nautinto! Tottakai työn ja perheen yhteensovittamisessa on omat tasapainoilunsa, mutta pahemmalta asiat tuntuisivat, jos työ olisi pakkopullaa. Nyt koen innostumisia sekä kotona että töissä. 

Kohokohtia vuonna 2012 Taaleritehtaalla olivat kutsu osakkaaksi sekä Biotehdas-pääomarahaston perustaminen. Saan toimia rahaston vastuullisena johtajana ja rakentaa sen myötä Suomeen ensimmäistä valtakunnallista biokaasulaitosten verkostoa. Kokonaisinvestointimme biokaasualalle on noin 90 miljoonaa euroa seuraavan kahden vuoden aikana. Vuonna 2012 toteutimme heti kaksi yrityskauppaa ostamalla VamBio Oy:n ja Watrec Oy:n. 

Lisäksi Pääomarahastoissa toteutimme vuoden aikana myös uuden Asuntorahaston sekä lanseerasimme uudenlaisen Metsärahaston. Vaikka finanssiala ja talous ylipäätään ei vuonna 2012 ollut suosiollinen, me onnistuimme kasvattamaan merkittävästi omaa toimintaamme ja tekemään isoja liikkeitä markkinoilla. Tällaisessa tekemisen meiningissä on ilo olla mukana!

Väitöskirja

Väitöskirjan etenemisen suhteen vuosi 2012 oli selvä pettymys. Realismia on, että luovuus ei loista lapsiperheessä eikä työn ja pienten lasten yhtälössä jää juurikaan aikaa lukemiselle, kirjoittamiselle ja ajattelemiselle. Silti projektini on yhä elossa ja vien sitä eteenpäin sitä vauhtia kuin näissä olosuhteissa on mahdollista. Olin ennen tätä vuotta aikataulusta selvästi edellä eli aloitin 2010 ja tavoite on valmistua 2014. Tavoite on yhä tehtävissä eli nyt olen normaalissa aikataulussa. Kaikki opinnot on suoritettuna, väitöskirjan runko kasassa, raakatekstiä noin 60 sivua koossa ja ennen kaikkea aineisto ja ajatukset olemassa, kunhan vain olisi aikaa kirjoittaa paketti kasaan. 

Tänä vuonna tuli käytyä kahdessa kansainvälisessä tutkijaseminaarissa, pidettyä useita esiintymisiä yliopistoissa, erilaisissa seminaareissa, monille organisaatioille ja yrityksille sekä toimittua neuvonantajana muutamissa caseissa, joista sain hyvää toimintatutkimusaineistoa. Lisäksi tuli jaettua ajatuksia tässä blogissa, tehtyä muutamia haastatteluita ja käytyä erinomaisia keskusteluja aiheesta. 

Käytännössä luen nykyisin junamatkat Tampere-Helsinki välillä aamuin ja illoin sekä viikonloppuisin lasten päiväunien aikaan, jos ei ole muuta akuuttia tehtävää. Kirjoittaminen vaatii kuitenkin keskittymistä, joten lopullisen väitöksen tekemiseen tarvitsen jossain kohtaa selkeän rauhallisen ajankohdan. Tämä on tarkoitus järjestää viimeistään 2014. 

Hallitukset

Vuonna 2011 aloitin varsinaisesti hallitustyöskentelyn ja vuosi 2012 oli tältä osin todellinen kiihdytysvuosi. Perustimme alkuvuodesta Heikki Väänäsen kanssa Hallitusjuniorit ry:n, koska näimme tarpeen yhteisölle, joka kehittäisi nuorten hallitustyöosaamista. Idea on kehittynyt vuodessa 25 jäsenen erittäin laadukkaaksi yhteisöksi, jonka toiminta on mielekästä ja konsepti kehittyy jatkuvasti. Kirjoitan tästä lähiaikoina lisää. Joka tapauksessa on ollut ilo seurata asian kehittymistä ideasta todelliseksi toiminnaksi! 

Hallitusjunioreiden lisäksi sain kunnian tulla kutsutuksi Hallituspartnereiden partneriksi ja hallituksen jäseneksi. Oma hallitusosaamiseni on kasvanut eksponentiaalisesti tänä vuonna, etenkin kun olen päässyt käymään syvällisiä keskusteluja kokeneiden konkareiden kanssa. 

Yritysten hallitusten asioita en blogissani kommentoi mitenkään. Hallitus on anonyymi toimielin, joten mielestäni hallituksen jäsenen ei ole korrektia kirjoittaa tai kommentoida minkään yrityksen hallituksen asioita julkisesti. Istuin tänä vuonna toista kautta Fira Oy:n ja Optinet Oy:n hallituksissa. Syksyllä tuli tehtyä pikavisiitti Ilves-Hockey Oy:n hallituksessa, mikä oli erinomainen oppikoulu kriisiyhtiön johtamisesta, omistamisesta ja riskienhallinasta. Keikkaa en kadu, enkä myös enempää kommentoi. Loppuvuonna tuli työn myötä Biotehtaan omistamien yhtiöiden hallitukset ja mm. Watrec Oy:n hallituksen puheenjohtajuus. 

Ensi vuodelle haen hallitustyöskentelystä määrän sijasta mielummin laatua. Haluan mielummin keskittyä muutamaan ja hoitaa ne kunnolla kuin hyväksyä lisää jäsenyyksiä. Koen hallitustyön erittäin mielekkäänä tapana olla mukana kehittämässä erilaisia yrityksiä erilaisilla toimialoilla. Suosittelen lämpimästi tätä toimintaa kaikille kiinnostuneille!

Harrastukset

Ajankäytöstäni perhe, työ ja hallitukset vievät leijonan osan. Muulle ei jää juurikaan aikaa. Erityisen paljon harmittaa liikunnan vähäisyys nykyisin. Pari vuotta sitten tuli vielä juostua maratonia ja harjoiteltua 4-5 kertaa viikossa säännöllisesti. Nyt jos saa 2 liikuntakertaa viikkoon, on oltava tyytyväinen. Viikolla liikkuminen jää hyvin vähäiseksi, koska ainoa mahdollisuus olisi Tampere-päivien aamuisin. Viikonloppuna käyn kuntosalilla, jos on aikaa lasten päiväunien aikaan. Liikunnan vähäisyys on suurin harminaiheeni tällä hetkellä ja liikkumattomuus myös näkyy ulospäin, valitettavasti.  Lienee olemassa matemaattinen kaava siitä, kuinka monta kiloa lapsi tuo tullessaan. Todistan sen pitävän paikkansa. 

Matkustelu on myös jäänyt, luonnollisista syistä. Lomat on mielelluummin kotona kuin että lähtisi matkaan kahden alle kaksivuotiaan kanssa. Kaikella on aikansa. 

Tämän vuoden parhaat lukemani kirjat olivat useat Ludwig von Misesin Human Action, Murrau N. Rothbardin The Ethics of Liberty ja Björn Wahlroosin Markkinat ja demokratia.

Vuosi 2013

Mitä sitten kenties tapahtuu ensi vuonna? Tässä kohtaa sitä helposti ennustaa, että sama jatkuu. Silti aina vuoden mittaan tulee vastaan uusia käänteitä - positiivisia tai negatiivisia, jotka omalta osaltaan muuttavat asioiden kulkua, ainakin osittain. Perheen osalta viimeiset vuodet ovat tuoneet isoja muutoksia tullessaan, joten jospa 2013 olisi siltä osin vakaampi. Töissä tulee varmasti isoja juttuja, mitä, sitä en tietenkään paljasta tai kaikkea edes tiedä. Biotehtaan osalta tulossa on rakentamisen hyvin merkittävä vuosi kun investoimme uusia biokaasulaitoksia uusille paikkakunnille. Väitöskirjan osalta toivon, että saisin järjestettyä vähintään 25 kokonaista päivää aikaa kirjoittamiselle ja saisin ensimmäisen kirjoitusversion kokoon. Hallitusten osalta 5 jäsenyyttä on ehdoton maksimi eli keskityn mielummin laatuun kuin määrään. Paikat päättää kevään yhtiökokoukset. Hallitusjunioireille ennustan todellista läpimurtoa valtakunnalliseen tietoisuuteen. Harrastuksissa lupaukseni on liikkua vähintään kolme kertaa viikossa. Ajan järjestäminen on ennen kaikkea tahtotilakysymys. Ehkä kesällä tai syksyllä onnistuisi myös koko perheen ulkomaanmatka. Luettavia kirjoja vuodelle 2013 on Ayn Randin teokset,  Morten Husen hallituskirjat sekä tukku itävaltalaisen talousteorian teoksia.