Omistajien erilaiset tahtotilat

Esiinnyin viime viikolla HHJ-Alumniseminaarissa aiheesta "Omistajien erilaiset tahtotilat". Koska kannatan vapaata ideoiden ja tiedon jakamista, ohessa on kalvoni käytettäväksi. Ainoastaan toivon, että jos käytät tässä esitettävää omistajastrategiamallia yrityksessäsi niin laittaisit minulle sähköpostilla tai kommentteina palautetta siitä, toimiko malli vai ei ja mitkä olivat kokemuksenne. Huomioin nämä sitten mallin kehittämisessä.

Osakeyhtiölaki vai omistusoikeus: Saako omistaja tehdä mitä tahtoo?

Alussa käsittelen omistajien tahtotilan viitekehystä eli Suomessa osakeyhtiölaki määrittelee yrityksen toiminnan tavoitteen varsin yksiselitteiseksi eli voiton tuottamiseksi osakkeenomistajille. Tahtotilan määrittelyn suhteen osakeyhtiölaki lähtee siitä, että enemmistö päättää. Osakeyhtiölaki antaa kuitenkin mahdollisuuden omistajien tahdonilmaisulle tiettyjen rajoitusten puitteissa.

Jos taas asiaa tarkastelee omistusoikeuden näkökulmasta, on lähtökohtana omistajan oikeus käyttää ja määrätä omaisuuttaan täydellisesti ja yksinoikeudella. Omistusoikeuden mukaan omistaja saa siis tehdä omaisuudellaan mitä lystää. Näin etenkin silloin, kun omistaa kokonaisuuden yksin.

Kun omistetaan yhdessä, esimerkiksi yritystoimintaa osakeyhtiön muodossa, joudutaan sovittamaan yhteen omistajien erilaisia tahtotiloja. Silloin osakeyhtiön määrittelemä voiton tuottaminen osakkeenomistajille on selkeä ohjenuora.

Omistajan tahtotilan määritteleminen: Tietääkö omistajat, mitä he tahtovat?

Mitä tulee omistajien tahtotilan määrittelemiseen, olen havainnut keskeisenä ongelmana sen, että yritysten omistajat eivät joko oikeasti tiedä, mitä omistukseltaan tahtovat, tai eivät pysty ilmaisemaan tahtotilaansa selkeästi. Siispä vastauksena usein on "kannattava kasvu".

"Kannattava kasvu"

Sanon tämän suoraan: Kannattava kasvu ei ole tahdonilmaus! Tai ainakaan se ei ole riittävä tahdonilmaus. Omistajien on pystyttävä parempaan! Asian ymmärtää vähintäänkin silloin, kun miettii mikä on kannattavan kasvun vastakohta: tappiollinen taantuma. Lienee ilmeistä ettei kukaan tavoittele sellaista, joten yhtä tyhjä tahdonilmaus on myöskin kannattava kasvu.

Omistajilla on keskeinen rooli yritystoiminnan arvonluonnissa. Tulen väitöksessäni väittämään, että ei ole yhdentekevää kuka omistaa, mitä omistaa, miksi omistaa, miten omistaa ja milloin omistaa. Omistajien on syytä olla aktiivisia, osaavia ja oikein asemoituneita, kuten Carlsson on todennut. Omistaminen on siis osaamista edellyttävä tehtävä. Se voi myös olla työ, koska se edellyttää tekemistä. Omistaminen ei ole vain oikeuksia vaan siihen liittyy myös velvollisuuksia. Yhtenä velvollisuutena pidän sitä, että omistajat tietävät mitä tahtovat ja ilmaisevat tämän tahtotilansa.

Yrityksen arvo on subjektiivinen asia

Omistaminen on aina henkilökohtaista ja tapauskohtaista. Jokainen omistaja tarkastelee omistustaan omista lähtökohdistaan omalta arvopohjaltaan. Nämä omistajien erilaiset lähtökohdat ja tarkastelukulmat vaikuttavat siihen, miten he näkevät omistuksensa ja suhtautuvat siihen. Kuvaan kalvossa 12 yrityksen subjektiivista arvoa omistajuuden dimensioina. Omistajuus ei siis ole vain juridista tai taloudellista vaan hyvin monipuolista vuorovaikutussuhdetta, johon liittyy psykologisia, sosiaalisia, sosiaalis-symbolisia, operatiivisia, historiallisia ja synergisia näkökulmia. Näistä syistä yritys merkitsee eri ihmiselle eri asiaa ja siten ihmiset myös arvottavat tämän yrityksen eri tavalla. Arvot ovat muutakin kuin taloudellisia suureita.

Mikä on yrityksesi velaton arvo?

Jos kuitenkin tarkastellaan yrityksen taloudellista arvoa, on hyvä lähtökohta omistajakeskustelujen aloittamiselle se, että omistajat laittavat lapulle nimettöminä näkemyksensä yrityksen velattomasta arvosta. Kun nämä vastaukset kerätään, huomataan usein, että hajonta on varsin suuri. Tämä avaa usein keskusteluja omistajien kesken. Saattaapa tämä johtaa myös osakekauppoihin, jos hintakäsitykset eroavat suuresti ja korkean käsityksen omaava on valmis ostamaan ja alhaisen käsityksen omaava omistaja valmis myymään.

Toinen tärkeä huomio on havaita, että omistajilla on usein myös erilainen käsitys siitä, miten he uskovat yrityksen arvon kehittyvän seuraavien vuosien aikana. Osa lähtee alhaisesta nykytilasta, mutta uskoo kasvuun, toiset taas voivat lähteä korkeammalta alemmin kasvuoletuksin. Näistäkin näkemyksistä on hyvä keskustella.

Omistajien strategiset valinnat

Liian harvoin olen törmännyt siihen, että omistajat olisivat pystyneet käymään analyyttisen tilannearvion omituksestaan ja tekemään siltä pohjalta harkittuja toimenpiteitä. Kalvolla 15 esitän yhden työkalun, jossa tarkastellaan yrityksen kilpailuasemaa ja toimialan houkuttelevuutta ja tehdään siltä pohjalta suositukset siitä, mitä kenties omistajien tällaisessa tilanteessa kannattaisi tehdä. Suosittelen tämänkin harjoituksen tekemistä, koska usein huomataan, että omistajien käsitykset vaihtelevat myös tämän suhteen merkittävästi.

Toimialan omistajarakenteiden analyysimalli

Toinen hyvä analyyttinen näkökulma on tarkastella toimialan omistajarakenteita. Olen kalvolla 16 esittämässäni mallissa kehitellyt oman omistajarakenneanalyysimallin yhdistämällä Porterin viiden voiman mallin ja Hansmannin ajatuksia "luonnollista omistajista". Tällä mallilla voi tarkastella sitä, mikä markkina on yrityksen kannalta keskeisin ja havaita, että yritykset ovat kallellaan tämän markkinan suuntaan omistusrakenteissaan. On siis luonnollista, että asiantuntijayritykset ovat varsin yleisesti henkilöstön omistamia ja alkutuotannon tuottajalähtöiset yritykset tuottajayhteistöjen eli osuuskuntien omistuksessa. Tällä mallilla huomaa, että Helsingin pörssissäkin on varsin vähän puhtaasti pääomamarkkinaomisteisia yrityksiä, tyypillisempää on jonkin intressitahon pääomistus. Näiden omistajatahojen tahtotila vaikuttaa väkisinkin yrityksen toimintaan ja voi perustellusti kysyä, toimivatko tällaiset omistajatahot "vain finanssisijoittajina" vai mikä on heidän perimmäinen intressi?

Omistaja on eri asia kuin sijoittaja

On myös hyvä ymmärtää, että omistaminen on eri asia kuin sijoittaminen. Näillä kahdella on merkittävä filosofinen ja käytännöllinen ero. Selvennän tätä ajatustani kalvolla 19 esittelemälläni, tarkoituksella kärjistävällä Herlin-Heikkilä vertailulla. Sen kautta havaitaan, mikä ero on omistajalla ja sijoittajalla eri tilanteissa ja kuinka näiden kahden maailmat eroavat varsin paljon toisistaan. Selvä johtopäätös on, että ei ole olemassa vastakkainasettelua omistajien ja sijoittajien välillä vaan molempia tarvitaan, jotta pääomamarkkina toimii.

Mitä on aktiivinen ja arvoa luova omistajuus?

Kuten edellä totean, omistajuus on tehtäviä eli työtä ja omistajalta voidaan edellyttää tiettyjä asioita. Lähinnä omistajalta voidaan edellyttää linjauksia eli kannanottoja omistajille kuuluviin asioihin. Kalvolla 20 esittelen eräässä tutkimuskohteessani rakennetusta työnjakomallista, jossa määriteltiin tehtäviä ja rooleja omistajille, hallitukselle ja johdolle. Selvä päälinja on, että mitä strategisempi asia, sitä enemmän se kuuluu omistajille. Akselilla aktiivinen-passiivinen arvioitiin sitä työmäärää, mitä kukin taho käyttää tähän toimintoon. On siis asioita, jotka vaativat enemmän aikaa ja työtä ja toisaalta on asioita, jotka hoituvat vähemmällä.

Omistajastrategiamalli - työkalu omistajien tahtotilan määrittämiseen

Lopussa esittelen kehittelemäni omistajastrategiamallin. Tässä on ilmainen ja valmis pohja omistajien tahtotilan määrittelemiseen. Pyydän kuitenkin ilmoittamaan minulle, jos mallia käytät, koska olisi kiva saada siitä käyttäjäkokemuksia lisää. Tässä mallissa määritellään omistajien tahtotila 5R:n kautta eli Rights, Resources, Risks, Responsibilities ja Returns eli oikeudet, resurssit, riskit, vastuut ja tuotot. Jokaisen yläotsikon alla on tarkempi esimerkkikysymyslista asioista, joita sen otsakkeen alla olisi hyvä käsitellä. Tästä kokonaisuudesta muodostuu omistajien tahtotila eli omistajastrategia. Tämän ensihetken tilannekuvauksen jälkeen on hyvä ottaa näkemystä tulevaisuudesta ja rakentaa esimerkiksi 5 vuoden horisonttiin omistajien tahtotila tulevaisuuden suhteen vaiheisiin jaettuna siten, että jokaisessa vaiheessa on määritelty senhetkinen tavoitetila, mittari ja aikataulu. Tämä kokonaisuus muodostaa omistajatarinan, joka luo omistajien viitekehyksen strategiatyölle.

Omistajastrategian suhde yrityksen strategiaan

Pohjustuksena esitän muutaman kuvan siitä, miten asemoin omistajastrategian suhteessa yrityksen strategiahierarkiaan ja ennen kaikkea yrityksen strategiaan (corporate strategy) eli siihen yleisimpään yrityksessä tehtyyn strategiaan. Kiteytän asian niin, että omistajastrategia ilmaisee omistajien tahtotilan ja sen lopputulema on omistaja-arvo. Yrityksen strategia taasen ilmaiseen asiakkaiden tahtotilan (eli markkinat) ja sen lopputulemana on asiakas-arvo. Yrityksen tehtävänä on yhdistää omistajastrategia ja yrityksen strategia eli asiakkaiden ja omistajien tahtotilat sekä tuottaa näiden yhteensaattamisena sekä omistaja-arvoa että asiakasarvoa. Nämä kaksi asiaa eivät voi olla ristiriidassa eli omistajat voivat vaatia mahdottomia, mutta jos asiakkaat (markkinat) eivät sitä tahdo, ei yritys pysty tällaista omistajien tahtotilaa toteuttamaan ja toisaalta jos asiakkaat (markkinat) vaativat mahdottomia, mutta omistajat eivät sitä tahdo, ei yritys pysty tällaista asiakkaiden tahtotilaa noudattamaan, koska sillä ei ole toimintaedellytyksiä.

Anna palautetta

Olen tässä antanut vapaaseen käyttöön ajatuksiani ja työkalujani, koska toivon niistä olevan jollekin hyötyä käytännössä. Toinen merkittävä syy on se, että uskon ajatusten parantuvan jakaessa. Usein kuulen eri puolilla palautetta ihmisiltä, jotka ovat lukeneet blogiani ja saaneet sitä kautta apua käytännön tilanteisiinsa. Hyvä niin! Tämä palaute on arvokasta, koska se kannustaa jatkamaan ja koska sitä kautta opin itse ja mallit kehittyvät. Anna siis vapaasti palautetta, soita, laita sähköpostia tai kommentoi, sana on vapaa!

Praxeology: Mitä on pääoma?

Mitä on pääoma? Liian moni mieltää pääoman rahaksi. Kuitenkin raha on täysin eri asia kuin pääoma. Raha on vaihdon väline, jonka keskeinen ominaisuus on ostovoima eli kyky vaihtaa rahaa ihmisen haluamiin tuotteisiin ja palveluihin. Pääoma sen sijaan on perusluonteeltaan aikaa. Pääoma on työn tuloksena syntynyt aikavarasto, joka on varastoituneena pääomahyödykkeisiin. Aikaisemmin tehty työ varastoituu pääomaan ja pääoma käytettäessään vähentää tulevan työn tarvetta. Praxgirl avaa asiaa seuraavassa erinomaisella esimerkillä. 

Pääoma on aikavarasto

Kuvitellaan Robinson Crusoe autiolle saarelle. Hän saa elantonsa syömällä kalaa. Joka päivä hän käyttää tietyn ajan kalastamiseen. Kuitenkin jonain päivänä hän päättää vähentää kalastamiseen käyttämäänsä aikaa uhraamalla aikansa verkon rakentamiseen. Tämä aikauhraus on investointi. Investointi on tämän päivän kulutuksen vähentämistä tai säästämistä, jotta tulevaisuudessa voisi nauttia suuremmista saaliista. Siispä Crusoe rakentaa verkon. Kun verkko on valmis, ei Crusoen tarvitse enää itse käyttää aikaansa kalastamiseen. Hän saa elintarvikkeensa verkon avulla. Säästyneen ajan hän voi käyttää vaikka metsästämiseen. 

Verkko on siis pääomaa. Se on investointi, joka on aikaansaatu säästämällä aikaa muusta tekemisestä. Siten se on aikavarasto, joka aiemmin tehdyn työn ansiosta vähentää tulevan työn tarvetta. Tämä vapautunut aika voidaan käyttää muuhun tarkoitukseen ja siten parantaa elintasoamme. Ei tarvitse enää syödä vain kalaa vaan voimme nauttia muista luonnonantimista ja korkeammista tarpeistamme. 

Miksi pääoma on tärkeä tekijä yhteiskunnassa?

Kun ymmärrämme pääoman määritelmän oikein ja sisäistämme sen syvällisesti, ymmärrämme myös sen merkityksen yhteiskunnassa. Pääoma on välttämätön väylä elintasomme parantamisessa. Pääoma on mahdollisuus, ei uhka. Jotta voimme kartuttaa elintasoamme, on meidän ensin investoitava aikaamme pääoman luomiseen. On siis tehtävä asioita, jotka vapauttavat aikaamme myöhemmässä vaiheessa. 

Toiseksi määritelmä tekee mielettömäksi pääoman ja työvoiman välisen vastakkainasettelun. Pääoma ja työ ovat aina täydellisessä symbioosissa keskenään. Pääomaa syntyy vain työllä ja vain pääoma pystyy vapauttamaan ihmisen välttämättömästä työstä tuottavampaan työhön. Antaa siis pääoman hoitaa ne asiat, jotka se pystyy hoitamaan niin voimme keskittyä itse mielekkäämpään ja tuottavampaan tekemiseen. 

Praxgirl: What is Capital?

How should we create wealth? Should we only live in the present moment or think about the future?

Land (nature-given means) and labour have limitations in their productive output. Therefore, if man wants to increase his rate of production of consumers goods, he must engage in a process that awards him with more time. This involves producing and saving goods that will not be used for consumption in the present, but at some later time. This accumulation of time is called Capital and the goods that store the time are called capital goods.

Capital or Time (which as we can see can be used interchangeably) is the third and final element of factor of production. For production of any good 3 factors must be mixed together:

1. Land (the nature-given means)
2. Labor (the element of human energy)
3. Time (the time involved in production)

We can see that there is a process involving "stages" in production of goods that will ultimately be consumed by individuals. These stages are called The Structure of Production. Each structure of production will vary in length of the time and the process will take. A shorter structure of production will take less time to produce the desired consumer good, but will have a lesser rate of production than a lengthier structure. 

To illustrate, let us imagine Robinson Crusoe stranded on a desert island. His immediate desire is to feed himself. He looks around and finds a fish in a fresh water pond in the middle of the island. So he jumps into the water and starts catching the fish by hand. This structure of production is almous instantaneous because his fishing is only one stage removed from his eating fish. His rate of catching fish is however, really slow. If Crusoe decides to engage in the process of building a net his rate of fishing will increase tremendously. But this also means that he will have to engage in a longer structure of production before he can begin to eat fish at all. A net will take him ten days to construct, during which he will not be able to be catch fish to feed himself. Whether or not a man will invest his time and energy into longer structure of production depends solely on his time preference, that is whether he prefers things sooner or later. Crusoe will have to decide whether engaging ten days of labor which not immediately feed him will be worth the final product which is increased rate of fish production. 

Supposing Crusoe is determined to better his situation, and he feels that a fishing net could really help him catch more fish, the question is: how will Crusoe achieve the feat of building a net without starving to death? What Crusoe needs is time. If he has been spending his entire day catching 10 fish by hand, then building a net will mean that he needs to have 100 fish saved to feed himself during the production process. Crusoe therefore has two possible ways of saving: 1. He could save some fish every day until he acquires 100 fish at which point he can now engage in the process of building the net. Or 2. He can catch less fish a day and spend the saved time building the net little by little. In both cases he is engaging fundamentally the same process in saving. Crusoe is choosing to reduce his present consumption in order to consume more in the future. His saved fish represent his capital. 

Capital is stored up land, labor and time. At every step, more capital put us closer to enjoyment of consumer goods. He who possesses capital in that much closer in time to achieve his desired good. Once Crusoe no longer has to spend his entire day fishing, he can dedicate more time to achieve more ends. He can read, write or leisure. He can spend time building a house, or preparing clothes for the winter. Saving is the fundamental action which is necessary for improvement of our situation. If I had to choose the most important implication from the fact that human act, it would be the importance of Capital. The concept of capital is the answer to the how and why we live in a such a productive and complex modern society. We all today living better off of the fruits of the labor of previous generations. What this really means is that we are all living in a world that is the result of men before us saving. Instead of consuming everything they had produced, our ancestors accumulated capital beginning with small steps like saving of fish, then producing tools such as nets and so on into larger and larger structures of production. 

We live in a very complex society where the consumer goods we enjoy aren't merely the result of technological process. Technology is merely a recipe on how to achieve our ends. Even if Crusoe knows how to build a boat to get out of the island, he has to satisfy his most urgent needs first which are to feed himself and to survive through his situation. We cannot embark onto a new technology without having the savings to facilitate this sideways production. 

Niall Ferguson: The Ascent of Money

To work in a financial sector is not the most popular place to be these days. I guess that politicians and bankers are the most to be blamed about the financial crisis at hand. Well, this is nothing new. Throughout the history, people working in "real economy", doing "real work", have seen finance and financiers somehow less valuable to society. However, it can be said, that the development of finance has been the most important reason for the increase of human wealth and the improvement of living conditions all over the world.

Professor Niall Ferguson

Finance is the most important innovation in mankind's history

In order to understand the role of finance in the development of world's well-being, I highly recommend to read Niall Ferguson's The Ascent of Money - A Financial History of The World. Professor Ferguson gives a historical insight into monetary innovations and explains practically why the role of money is - and has always been - crucial in different societies. Ferguson highlights, for example, the importance of credit and limited liability company stating that these are perhaps the most remarkable innovations in mankind's history. It's easy to agree with him. Without financial structures, many other innovations wouldn't have developed. 

Must read for bankers and politicians

Ferguson's book is a must read for everyone working in the financial sector. More importantly, it should be read by politicians in order to understand that blaming financial sector about the crisis is like shooting your own leg. The financial sector is a solution, not a problem for the political (not financial!) crisis we are living. 

Movie on Youtube

Niall Ferguson The Ascent of Money 4 hours documentary movie

In addition, Ferguson's homepage includes a lot of interesting material for further reading. 

Key points:

• Throughout the history of Western civilization, there has been a recurrent hostility to finance and financiers, rooted in the idea that those who make their living from lending money are somehow parasitical on the "real" economic activities of agriculture and manufacturing. This hostility has three causes. It is partly because debtors have tended to outnumber creditors and the former have seldom felt very well disposed towards the latter. It is partly because financial crises and scandals occur frequently enough to make finance appear to be a cause of poverty rather than prosperity, volatility rather than stability. And it is partly because, for centuries, financial services in countries all over the world were disproportionately provided by the members of ethnic or religious minorities, who had been excluded from land ownership or public office but enjoyed success in finance because of their own tight-knit networks of kinship and trust. 
• The evolution of credit and debt was as important as any technological innovation in the rise of civilization, from ancient Babylon to present-day Hong Kong. 
• Paradoxically, the people who live in the world's safest country are also the world's most insured. 
• If the last four millennia had witnessed the ascent of man the thinker, we now seemed to be living through the ascent of man the banker.
• The financial sector has also become the most powerful magnet in the world for academic talent. 
• A 2008 survey revealed that two thirds of Americans did not understand how compound interest worked. 
• Poverty is not the result of rapacious financiers exploiting the poor. It has much more to do with the lack of financial institutions, with the absence of banks, not their presence. Only when borrowers have access to efficient credit networks can they escape from the clutches of loan sharks, and only when savers can deposit their money in reliable banks can it be channelled from the idle to the industrious of from the rich to the poor. 
• If the financial system has a defect, it is that it reflects and magnifies what we human beings are like. 
• Hunter-gathers do not trade. They raid. Nor do they save, consuming their food as and when they find it. They therefore have no need of money. 
• For Incas, gold was the "sweat of the sun".
• Money, it is conventional to argue, is a medium of exchange, which has the advantage of eliminating inefficiencies of barter; a unit of account, which facilitates valuation and calculation; and a store of value, which allows economic transactions to be conducted over long periods as well as geographical distances. To perform all these functions optimally, money has to be available, affordable, durable, fungible, portable and reliable. Because they fulfil most of these criteria, metals such as gold, silver and bronze were for millennia regarded as the ideal monetary raw material. 
• Value of precious metal is not absolute. Money is worth only what someone else is willing to give you for it. An increase in its supply will not make a society richer, thought it may enrich the government that monopolizes the production of money. Other things being equal, monetary expansion will merely make prices higher. 
• When human beings first began to produce written records of their activities they did so not to write history, poetry or philosophy, but to do business. 
• Banknotes, which originated in seventh-century China, are pieces of paper which have next to no intrinsic worth. They are simply promises to pay. 
• What the conquistadors failed to understand is that money is a matter of belief, even faith: belief in person paying us; belief in the person issuing the money he uses or the institution that honours his cheques or transfers. Money is not metal. It is trust inscribed. And it does not seem to matter much where it is inscribed: on silver, on clay, on paper, on a liquid crystal display. Anything can serve as money, from the cowrie shells of the Maldives to the huge stone discs used on the Pacific islands of Yap. And now, it seems, in this electronic age nothing can serve as money too. 
• The central relationship that money crystallizes is between lender and borrower. 
• Without the foundation of borrowing and lending, the economic history of our world scarcely have got off the ground. And without ever-growing network of relationships between creditors and debtors, today's global economy would grind to halt. Contrary to the famous song in the musical Cabaret, money does not literally make the world go round. But it does make staggering quantities of people, goods and services go around the world. 
• Who were Medici? They were foreign exchange dealers: members of the Arte de Cambio (the Moneychangers' Guild). They came to be known as bankers (banchieri) because, like the Jews in Venice, they did their business literally seated at benches behind tables in the street. ... Prior to the 1930s, it might be legitimately be suggested, the Medici were more gangsters than bankers: a small-time clan, notable more for low violence than for high finance. 
• In finance small is seldom beautiful.
• The ability to finance war through a market for government debts was, like so much else in financial history, an invention of the Italian Renaissance. "The fighting is possible only if you can raise the money to pay for it".
• Inflation is always and everywhere a monetary phenomenon, in the sense that it cannot occur without a more rapid increase in the quantity of money than in output. - Milton Friedman
• There are essentially five steps to high inflation: 1) War led not only to shortages of goods but also to 2) short-term government borrowing from the central bank, 3) which effectively turned debt into cash, thereby expanding the money supply, 4) causing public expectations of inflation to shift and the demand for cash balances to fall 5) and prices of goods to rice. 
• Hyperinflation is always and everywhere a political phenomenon, in the sense that it cannot occur without fundamental malfunction of a country's political economy. 
• Inflation has come down partly because many of the items we buy, from clothes to computers, have got cheaper as a result of technological innovation and the relocation of production to low-wage economies in Asia. 
• In a greying society, there is a huge and growing need for fixed income securities, and for low inflation to ensure that the interest they pay retains its purchasing power.
• It is the company that enables thousands of individuals to pool their resources for risky, long-term projects that require the investment of vast sums of capital before profits can be realized. After the advent of banking and the birth of the bond market, the next step in the history of the ascent of money was therefore the rise of the joint-stock, limited-liability corporation: joint-stock because the company's capital was jointly owned by multiple investors; limited-liability because the separate existence of the company as a legal "person" protected the investors from losing all their wealth if the venture failed. Their liability was limited to the money they had used to buy a stake in the company. Smaller enterprises might operate just as well as partnerships. But those who aspired to span continents needed the company. 
• Stock markets are mirrors of the human psyche. 
• The biggest challenge of VOC, the first company in the world, was the principal-agent problem: the tendency of its men on the spot to trade on their won account, bungle transactions or simply default the company. 
• In perhaps the most important work of American economic history ever published, Milton Friedman and Anna Schwartz argued that it was the Federal Reserve System that bore the primary responsibility for turning the crisis of 1929 into a Great Depression. 
• The history of risk management is one long struggle between our vain desire to be financially secure - as secure as, say a Scottish widow - and the hard reality that there really is no such thing as "the future" singular. There are only multiple, unforeseen futures, which will never lose their capacity to take us by surprise. 
• Most primitive societies at least attempt to hoard food and other provision to tide them over hard times. And our tribal species intuitively grasped from the earliest times that it makes sense to pool resources, since there is genuine safety in numbers. Appropriately, given our ancestors' chronic vulnerability, the earliest forms of insurance were probably burial societies, which set aside resources to guarantee a tribe member a decent interment. 
• Saving in advance of probable future adversity remains the fundamental principle of insurance, whether it is against death, the effects of old age, sickness or accident. The trick is knowing how much to save and what to to with those savings to ensure that there is enough money in the kitty to cover the costs of catastrophe when it strikes. 
• Insurance, in other words, is where the risks and uncertainties of daily life meet the risks and uncertainties of finance. 
• Before the dawn of modern probability theory, insurers were the gamblers: now they are the casino. 
• The origin of hedging, appropriately enough, are agricultural. 
• A pure hedge eliminates price risk entirely. 
• The world is divided in two: those who are (or can be) hedged, and those who are not (or cannot be). You need money to be hedged. 
• When we play Monopoly we can dream of buying whole streets. What the game tells us, in complete contradiction to its original inventor's intention, is that it's smart to own property. The more you own, the more you make. 
• Nothing beats bricks and mortar as an investment. 
• "Safe as houses": the phrase tells you all you need to know about why people all over the world yearn to own their own homes. But that phrase means something more precise in the world of finance. It means that there is nothing safer than lending money to people with property. Why? Because if they default on the loan, you can repossess the house. Even if they run away, the house can't. As the Germans say, land and buildings are immobile property. 
• Home ownership was for most of history, the exclusive privilege of an aristocratic elite. Even the right to vote in elections was originally a function of property ownership. In rural England before 1832, according to statutes passed in the fifteenth century, only men who owned freehold property worth at least forty shillings a year in a particular county were entitled to vote. 
• If the old class system based on elite property ownership was distinctively British, the property-owning democracy was made in America. 
• Those who ran Saving and Loans at Freddie Mac could live by the comfortable 3-6-3 rule: pay 3 per cent on deposits, lend money at 6 per cent and be on the golf course by 3 o'clock every afternoon. 
• The best way to rob a bank is to own one!
• "We want everyone in America to own their home". - George W. Bush in October 2002. 
• "It is in our national interest that more people own their home". - George W. Bush in December 2003
• "People who own property feel a sense of ownership in their future and their society. They study, save, work, strive and vote."
• NINJA loan: No Income No Job or Assets
• Property rights will eventually lead to democracy. - Hernando de Soto
• Today you can tell the owner-occupied houses from the rest by their better fences and painted walls. The houses whose ownership remains contested are, by contrast, seedy shacks. As everyone knows, owners generally take better care of properties than tenants do. 
• There is no doubt that home ownership has changed people's attitudes in Quilmes. Arrording to one recent study, those who have acquired property titles have become significantly more individualist and materialist in their attitudes than those who are still squatting. 
• It is not owning property that gives you security: it just gives your creditors security. Real security comes from having a steady income. For that reason, it may not be necessary for every entrepreneur in the developing world to raise money by mortgaging his or her house. In fact, home ownership may not be the key to wealth generation at all. 
• Roughly two fifths of the world's population is effectively outside the financial system, without access to bank accounts, much less credit. 
• The success of the Quantum Fund was staggering. If someone had invested USD 100 000 with Soros when he established his second fund in 1969 and had reinvested all the dividends, he would have been worth USD 130 million by 1994, an average annual growth rate of 35 per cent. 
• "In a crisis, markets can remain irrational longer than you can remain solvent" - John Maynard Keynes
• If Warren Buffet had charged investors in Berkshire Hathaway a typical 2 and 20 fund fees, he would have kept for himself USD 57 billion of the USD 62 billion his company has made for its shareholders over the past forty-two years. - John Kay
• Republic China has become banker to the United States of America.
• Economies that combined all these institutional innovations - banks, bond markets, stock markets, insurance and property owning democracy - performed better over the long run than those that did not, because financial intermediation generally permits a more efficient allocation or resources than, say, feudalism or central planning. 
• The ascent of money has been one of the driving forces behind human progress: a complex process of innovation, intermediation and integration has been as vital as the advance of science or the spread of law in mankind's escape from the drudgery of subsistence agriculture and the misery of the Malthusian trap. 
• The financial system is the brain of the economy... It acts as a coordinating activity that allocates capital, the lifeblood of economic activity, to its most productive uses by businesses and households. If capital goes to the wrong uses or does not flow at all, the economy will operate inefficiently, and ultimately economic growth will be low. 
• Macroeconomists have successfully predicted nine of the last five recessions. 
• Finance has a Darwinian quality. 
• Of the world's 100 largest companies in 1912, 29 were bankrupt by 1995, 48 had disappeared, and only 19 were still in the top 100. 

Omistaja, luovu ajoissa!

Sir Edmund Hillary ei ollut ensimmäinen, joka kapusi Mount Everestin huipulle, vaan useampi henkilö oli tehnyt sen jo ennen häntä. Hän vain oli ensimmäinen, joka tuli hengissä alas. Niinpä hänet myös muistetaan ja hän antoi valloitukselle kasvot. Vuorikiipeilijät tietävät, että vuorelle on helpompi kiivetä, kuin tulla sieltä alas. Sama pätee Les Nemethyn mukaan myös yrittäjiin: on helpompi yrittää viedä yritystä vuosi vuodelta eteenpäin kohti päämäärää, kuin todeta huipun tulleen saavutetuksi ja luopua.

Eläköidy johonkin, ei vain jostakin

Lopettaminen tai yrityksestä luopuminen on yrittäjällä yhtä vaikeaa kuin urheilijoilla uran päättäminen. Pahinta on lopettaa täydestä vauhdista täyspysähdykseen. H.E. Fosdickin neuvon mukaan on tärkeää olla jotain mielekästä tekemistä myös yritys- tai urheilu-uran jälkeen: "Don't simply retire from something, have something to retire to".

Olen kuullut useamman eläköityneen yrittäjän/yrityksen omistajan todeneen, että golf on kiva harrastus, mutta elämän pääsisältönä sitä ei kauaa jaksa. Niinpä he palaavat jollain tavalla liike-elämään, mutta eivät kuitenkaan entiseen rooliinsa. Tutkimukset osoittavat, että harva kaipaa takaisin lopettamisen jälkeen: Britanniassa 2006 tehty tutkimus osoitti, että vain 8% aiemmista perheyritysten omistajista kaipasivat bisnestään ja vain 18% harkitsisi koskaan palaavansa takaisin samaan bisnekseen. Useimmilla esimerkiksi hallitustyöskentely on hyvä tapa olla mukana liike-elämässä ja sosiaalisissa kontakteissa ilman, että joutuu kantamaan operatiivista vastuuta ja johdon kiirettä. 

Luovu ennen kuolemaasi

Ylivoimaisesti suurin ongelma yritysten sukupolvenvaihdoksissa on se, että omistajat eivät ymmärrä luopua ajoissa. Tärkein oppi ymmärrettäväksi olisi, että luopuminen ei tarkoita luovuttamista! Yrityksen myyminen ulkopuoliselle tai vetovastuun siirtäminen seuraavalle sukupolvelle ovat luonnollinen tapahtuma yrityksen elinkaaressa. Yritys ei saa olla elämäsi eikä kukaan voi olla korvaamaton. Liian usein asioita tehdään vasta pakon edessä, sairauden tai kuoleman kolkutellessa toimenpiteisiin.

Britanniassa tutkittiin tapauksia, joissa yritys oli ajautunut vaikeuksiin yrityksen myynnin tai sukupolvenvaihdoksen jälkeen. Tavoitteena oli selvittää, mikä on keskeisin syy vaikeuksille. Lähes puolessa tapauksia syy oli perustajan (47,7%) tai omistajan (29,8%) kuolema tai vakava sairaus ja sitä seurannut kaottinen tilanne. Vain harvoissa tapauksissa (16,4%) yrityksen ajautuminen vaikeuksiin seurasi suunnitelmallista luopumisprosessia ja (6,1%) hyvin harvoin silloin, kun omistaja oli pakotettu jäämään eläkkeelle. John Lennonin sanoin: "Life is what happens to you while you're busy making other plans."

Älä jätä rahaa pöydälle

Toinen keskeinen ongelma on luopumisprosessin suunnittelemattomuus. Nemethyn mukaan useat omistajat jättävät paljon rahaa pöydälle vain siitä syystä, että he eivät ole huolella suunnitelleet ja toteuttaneet irtautumistaan. Tämä ei siis tarkoita vain varsinaista myyntiprosessia vaan jo aikaisemmin tehtäviä valintoja, jotka määrittävät yrityksen arvon.

Yrityksen omistajana sinun pitäisi jatkuvasti kysyä itseltäsi: Kasvattavatko nämä valinnat, joita olen tekemässä yritykseni arvoa ulkopuolisen ostajan näkökulmasta? Nemethyn mukaan "there is no such thing as a good company or bad company, only a good valuation or a bad valuation" eli omista vääristä valinnoista maksaa viimeistään myyntihetkellä.

Poimintoja

• Don't congratulate us when we buy a company. Any fool can buy a company. Congratulate us when we sell it and when we´ve done something with it and created real value. - Henry Kravis
• If the terminal value constitutes more than 60-70% of the value of your business, then you should be suspicious. It is probably symptomatic of "a hockey stick" approach.
• Capital isn´t scarce, vision is. - Sam Walton, Walmart
• Start out with an ideal and end up with a deal. - Karl Albrecht, Aldi
• The only question with wealth is, what do you do with it? - John D. Rockefeller

Lähde:

Les Nemethy: Locking your company's value