Esiinnyin viime viikolla HHJ-Alumniseminaarissa aiheesta "Omistajien erilaiset tahtotilat". Koska kannatan vapaata ideoiden ja tiedon jakamista, ohessa on kalvoni käytettäväksi. Ainoastaan toivon, että jos käytät tässä esitettävää omistajastrategiamallia yrityksessäsi niin laittaisit minulle sähköpostilla tai kommentteina palautetta siitä, toimiko malli vai ei ja mitkä olivat kokemuksenne. Huomioin nämä sitten mallin kehittämisessä.
Osakeyhtiölaki vai omistusoikeus: Saako omistaja tehdä mitä tahtoo?
Alussa käsittelen omistajien tahtotilan viitekehystä eli Suomessa osakeyhtiölaki määrittelee yrityksen toiminnan tavoitteen varsin yksiselitteiseksi eli voiton tuottamiseksi osakkeenomistajille. Tahtotilan määrittelyn suhteen osakeyhtiölaki lähtee siitä, että enemmistö päättää. Osakeyhtiölaki antaa kuitenkin mahdollisuuden omistajien tahdonilmaisulle tiettyjen rajoitusten puitteissa.
Jos taas asiaa tarkastelee omistusoikeuden näkökulmasta, on lähtökohtana omistajan oikeus käyttää ja määrätä omaisuuttaan täydellisesti ja yksinoikeudella. Omistusoikeuden mukaan omistaja saa siis tehdä omaisuudellaan mitä lystää. Näin etenkin silloin, kun omistaa kokonaisuuden yksin.
Kun omistetaan yhdessä, esimerkiksi yritystoimintaa osakeyhtiön muodossa, joudutaan sovittamaan yhteen omistajien erilaisia tahtotiloja. Silloin osakeyhtiön määrittelemä voiton tuottaminen osakkeenomistajille on selkeä ohjenuora.
Omistajan tahtotilan määritteleminen: Tietääkö omistajat, mitä he tahtovat?
Mitä tulee omistajien tahtotilan määrittelemiseen, olen havainnut keskeisenä ongelmana sen, että yritysten omistajat eivät joko oikeasti tiedä, mitä omistukseltaan tahtovat, tai eivät pysty ilmaisemaan tahtotilaansa selkeästi. Siispä vastauksena usein on "kannattava kasvu".
"Kannattava kasvu"
Sanon tämän suoraan: Kannattava kasvu ei ole tahdonilmaus! Tai ainakaan se ei ole riittävä tahdonilmaus. Omistajien on pystyttävä parempaan! Asian ymmärtää vähintäänkin silloin, kun miettii mikä on kannattavan kasvun vastakohta: tappiollinen taantuma. Lienee ilmeistä ettei kukaan tavoittele sellaista, joten yhtä tyhjä tahdonilmaus on myöskin kannattava kasvu.
Omistajilla on keskeinen rooli yritystoiminnan arvonluonnissa. Tulen väitöksessäni väittämään, että ei ole yhdentekevää kuka omistaa, mitä omistaa, miksi omistaa, miten omistaa ja milloin omistaa. Omistajien on syytä olla aktiivisia, osaavia ja oikein asemoituneita, kuten Carlsson on todennut. Omistaminen on siis osaamista edellyttävä tehtävä. Se voi myös olla työ, koska se edellyttää tekemistä. Omistaminen ei ole vain oikeuksia vaan siihen liittyy myös velvollisuuksia. Yhtenä velvollisuutena pidän sitä, että omistajat tietävät mitä tahtovat ja ilmaisevat tämän tahtotilansa.
Yrityksen arvo on subjektiivinen asia
Omistaminen on aina henkilökohtaista ja tapauskohtaista. Jokainen omistaja tarkastelee omistustaan omista lähtökohdistaan omalta arvopohjaltaan. Nämä omistajien erilaiset lähtökohdat ja tarkastelukulmat vaikuttavat siihen, miten he näkevät omistuksensa ja suhtautuvat siihen. Kuvaan kalvossa 12 yrityksen subjektiivista arvoa omistajuuden dimensioina. Omistajuus ei siis ole vain juridista tai taloudellista vaan hyvin monipuolista vuorovaikutussuhdetta, johon liittyy psykologisia, sosiaalisia, sosiaalis-symbolisia, operatiivisia, historiallisia ja synergisia näkökulmia. Näistä syistä yritys merkitsee eri ihmiselle eri asiaa ja siten ihmiset myös arvottavat tämän yrityksen eri tavalla. Arvot ovat muutakin kuin taloudellisia suureita.
Mikä on yrityksesi velaton arvo?
Jos kuitenkin tarkastellaan yrityksen taloudellista arvoa, on hyvä lähtökohta omistajakeskustelujen aloittamiselle se, että omistajat laittavat lapulle nimettöminä näkemyksensä yrityksen velattomasta arvosta. Kun nämä vastaukset kerätään, huomataan usein, että hajonta on varsin suuri. Tämä avaa usein keskusteluja omistajien kesken. Saattaapa tämä johtaa myös osakekauppoihin, jos hintakäsitykset eroavat suuresti ja korkean käsityksen omaava on valmis ostamaan ja alhaisen käsityksen omaava omistaja valmis myymään.
Toinen tärkeä huomio on havaita, että omistajilla on usein myös erilainen käsitys siitä, miten he uskovat yrityksen arvon kehittyvän seuraavien vuosien aikana. Osa lähtee alhaisesta nykytilasta, mutta uskoo kasvuun, toiset taas voivat lähteä korkeammalta alemmin kasvuoletuksin. Näistäkin näkemyksistä on hyvä keskustella.
Omistajien strategiset valinnat
Liian harvoin olen törmännyt siihen, että omistajat olisivat pystyneet käymään analyyttisen tilannearvion omituksestaan ja tekemään siltä pohjalta harkittuja toimenpiteitä. Kalvolla 15 esitän yhden työkalun, jossa tarkastellaan yrityksen kilpailuasemaa ja toimialan houkuttelevuutta ja tehdään siltä pohjalta suositukset siitä, mitä kenties omistajien tällaisessa tilanteessa kannattaisi tehdä. Suosittelen tämänkin harjoituksen tekemistä, koska usein huomataan, että omistajien käsitykset vaihtelevat myös tämän suhteen merkittävästi.
Toimialan omistajarakenteiden analyysimalli
Toinen hyvä analyyttinen näkökulma on tarkastella toimialan omistajarakenteita. Olen kalvolla 16 esittämässäni mallissa kehitellyt oman omistajarakenneanalyysimallin yhdistämällä Porterin viiden voiman mallin ja Hansmannin ajatuksia "luonnollista omistajista". Tällä mallilla voi tarkastella sitä, mikä markkina on yrityksen kannalta keskeisin ja havaita, että yritykset ovat kallellaan tämän markkinan suuntaan omistusrakenteissaan. On siis luonnollista, että asiantuntijayritykset ovat varsin yleisesti henkilöstön omistamia ja alkutuotannon tuottajalähtöiset yritykset tuottajayhteistöjen eli osuuskuntien omistuksessa. Tällä mallilla huomaa, että Helsingin pörssissäkin on varsin vähän puhtaasti pääomamarkkinaomisteisia yrityksiä, tyypillisempää on jonkin intressitahon pääomistus. Näiden omistajatahojen tahtotila vaikuttaa väkisinkin yrityksen toimintaan ja voi perustellusti kysyä, toimivatko tällaiset omistajatahot "vain finanssisijoittajina" vai mikä on heidän perimmäinen intressi?
Omistaja on eri asia kuin sijoittaja
On myös hyvä ymmärtää, että omistaminen on eri asia kuin sijoittaminen. Näillä kahdella on merkittävä filosofinen ja käytännöllinen ero. Selvennän tätä ajatustani kalvolla 19 esittelemälläni, tarkoituksella kärjistävällä Herlin-Heikkilä vertailulla. Sen kautta havaitaan, mikä ero on omistajalla ja sijoittajalla eri tilanteissa ja kuinka näiden kahden maailmat eroavat varsin paljon toisistaan. Selvä johtopäätös on, että ei ole olemassa vastakkainasettelua omistajien ja sijoittajien välillä vaan molempia tarvitaan, jotta pääomamarkkina toimii.
Mitä on aktiivinen ja arvoa luova omistajuus?
Kuten edellä totean, omistajuus on tehtäviä eli työtä ja omistajalta voidaan edellyttää tiettyjä asioita. Lähinnä omistajalta voidaan edellyttää linjauksia eli kannanottoja omistajille kuuluviin asioihin. Kalvolla 20 esittelen eräässä tutkimuskohteessani rakennetusta työnjakomallista, jossa määriteltiin tehtäviä ja rooleja omistajille, hallitukselle ja johdolle. Selvä päälinja on, että mitä strategisempi asia, sitä enemmän se kuuluu omistajille. Akselilla aktiivinen-passiivinen arvioitiin sitä työmäärää, mitä kukin taho käyttää tähän toimintoon. On siis asioita, jotka vaativat enemmän aikaa ja työtä ja toisaalta on asioita, jotka hoituvat vähemmällä.
Omistajastrategiamalli - työkalu omistajien tahtotilan määrittämiseen
Lopussa esittelen kehittelemäni omistajastrategiamallin. Tässä on ilmainen ja valmis pohja omistajien tahtotilan määrittelemiseen. Pyydän kuitenkin ilmoittamaan minulle, jos mallia käytät, koska olisi kiva saada siitä käyttäjäkokemuksia lisää. Tässä mallissa määritellään omistajien tahtotila 5R:n kautta eli Rights, Resources, Risks, Responsibilities ja Returns eli oikeudet, resurssit, riskit, vastuut ja tuotot. Jokaisen yläotsikon alla on tarkempi esimerkkikysymyslista asioista, joita sen otsakkeen alla olisi hyvä käsitellä. Tästä kokonaisuudesta muodostuu omistajien tahtotila eli omistajastrategia. Tämän ensihetken tilannekuvauksen jälkeen on hyvä ottaa näkemystä tulevaisuudesta ja rakentaa esimerkiksi 5 vuoden horisonttiin omistajien tahtotila tulevaisuuden suhteen vaiheisiin jaettuna siten, että jokaisessa vaiheessa on määritelty senhetkinen tavoitetila, mittari ja aikataulu. Tämä kokonaisuus muodostaa omistajatarinan, joka luo omistajien viitekehyksen strategiatyölle.
Omistajastrategian suhde yrityksen strategiaan
Pohjustuksena esitän muutaman kuvan siitä, miten asemoin omistajastrategian suhteessa yrityksen strategiahierarkiaan ja ennen kaikkea yrityksen strategiaan (corporate strategy) eli siihen yleisimpään yrityksessä tehtyyn strategiaan. Kiteytän asian niin, että omistajastrategia ilmaisee omistajien tahtotilan ja sen lopputulema on omistaja-arvo. Yrityksen strategia taasen ilmaiseen asiakkaiden tahtotilan (eli markkinat) ja sen lopputulemana on asiakas-arvo. Yrityksen tehtävänä on yhdistää omistajastrategia ja yrityksen strategia eli asiakkaiden ja omistajien tahtotilat sekä tuottaa näiden yhteensaattamisena sekä omistaja-arvoa että asiakasarvoa. Nämä kaksi asiaa eivät voi olla ristiriidassa eli omistajat voivat vaatia mahdottomia, mutta jos asiakkaat (markkinat) eivät sitä tahdo, ei yritys pysty tällaista omistajien tahtotilaa toteuttamaan ja toisaalta jos asiakkaat (markkinat) vaativat mahdottomia, mutta omistajat eivät sitä tahdo, ei yritys pysty tällaista asiakkaiden tahtotilaa noudattamaan, koska sillä ei ole toimintaedellytyksiä.
Anna palautetta
Olen tässä antanut vapaaseen käyttöön ajatuksiani ja työkalujani, koska toivon niistä olevan jollekin hyötyä käytännössä. Toinen merkittävä syy on se, että uskon ajatusten parantuvan jakaessa. Usein kuulen eri puolilla palautetta ihmisiltä, jotka ovat lukeneet blogiani ja saaneet sitä kautta apua käytännön tilanteisiinsa. Hyvä niin! Tämä palaute on arvokasta, koska se kannustaa jatkamaan ja koska sitä kautta opin itse ja mallit kehittyvät. Anna siis vapaasti palautetta, soita, laita sähköpostia tai kommentoi, sana on vapaa!
Omistajilla on keskeinen rooli yritystoiminnan arvonluonnissa. Tulen väitöksessäni väittämään, että ei ole yhdentekevää kuka omistaa, mitä omistaa, miksi omistaa, miten omistaa ja milloin omistaa. Omistajien on syytä olla aktiivisia, osaavia ja oikein asemoituneita, kuten Carlsson on todennut. Omistaminen on siis osaamista edellyttävä tehtävä. Se voi myös olla työ, koska se edellyttää tekemistä. Omistaminen ei ole vain oikeuksia vaan siihen liittyy myös velvollisuuksia. Yhtenä velvollisuutena pidän sitä, että omistajat tietävät mitä tahtovat ja ilmaisevat tämän tahtotilansa.
Yrityksen arvo on subjektiivinen asia
Omistaminen on aina henkilökohtaista ja tapauskohtaista. Jokainen omistaja tarkastelee omistustaan omista lähtökohdistaan omalta arvopohjaltaan. Nämä omistajien erilaiset lähtökohdat ja tarkastelukulmat vaikuttavat siihen, miten he näkevät omistuksensa ja suhtautuvat siihen. Kuvaan kalvossa 12 yrityksen subjektiivista arvoa omistajuuden dimensioina. Omistajuus ei siis ole vain juridista tai taloudellista vaan hyvin monipuolista vuorovaikutussuhdetta, johon liittyy psykologisia, sosiaalisia, sosiaalis-symbolisia, operatiivisia, historiallisia ja synergisia näkökulmia. Näistä syistä yritys merkitsee eri ihmiselle eri asiaa ja siten ihmiset myös arvottavat tämän yrityksen eri tavalla. Arvot ovat muutakin kuin taloudellisia suureita.
Mikä on yrityksesi velaton arvo?
Jos kuitenkin tarkastellaan yrityksen taloudellista arvoa, on hyvä lähtökohta omistajakeskustelujen aloittamiselle se, että omistajat laittavat lapulle nimettöminä näkemyksensä yrityksen velattomasta arvosta. Kun nämä vastaukset kerätään, huomataan usein, että hajonta on varsin suuri. Tämä avaa usein keskusteluja omistajien kesken. Saattaapa tämä johtaa myös osakekauppoihin, jos hintakäsitykset eroavat suuresti ja korkean käsityksen omaava on valmis ostamaan ja alhaisen käsityksen omaava omistaja valmis myymään.
Toinen tärkeä huomio on havaita, että omistajilla on usein myös erilainen käsitys siitä, miten he uskovat yrityksen arvon kehittyvän seuraavien vuosien aikana. Osa lähtee alhaisesta nykytilasta, mutta uskoo kasvuun, toiset taas voivat lähteä korkeammalta alemmin kasvuoletuksin. Näistäkin näkemyksistä on hyvä keskustella.
Omistajien strategiset valinnat
Liian harvoin olen törmännyt siihen, että omistajat olisivat pystyneet käymään analyyttisen tilannearvion omituksestaan ja tekemään siltä pohjalta harkittuja toimenpiteitä. Kalvolla 15 esitän yhden työkalun, jossa tarkastellaan yrityksen kilpailuasemaa ja toimialan houkuttelevuutta ja tehdään siltä pohjalta suositukset siitä, mitä kenties omistajien tällaisessa tilanteessa kannattaisi tehdä. Suosittelen tämänkin harjoituksen tekemistä, koska usein huomataan, että omistajien käsitykset vaihtelevat myös tämän suhteen merkittävästi.
Toimialan omistajarakenteiden analyysimalli
Toinen hyvä analyyttinen näkökulma on tarkastella toimialan omistajarakenteita. Olen kalvolla 16 esittämässäni mallissa kehitellyt oman omistajarakenneanalyysimallin yhdistämällä Porterin viiden voiman mallin ja Hansmannin ajatuksia "luonnollista omistajista". Tällä mallilla voi tarkastella sitä, mikä markkina on yrityksen kannalta keskeisin ja havaita, että yritykset ovat kallellaan tämän markkinan suuntaan omistusrakenteissaan. On siis luonnollista, että asiantuntijayritykset ovat varsin yleisesti henkilöstön omistamia ja alkutuotannon tuottajalähtöiset yritykset tuottajayhteistöjen eli osuuskuntien omistuksessa. Tällä mallilla huomaa, että Helsingin pörssissäkin on varsin vähän puhtaasti pääomamarkkinaomisteisia yrityksiä, tyypillisempää on jonkin intressitahon pääomistus. Näiden omistajatahojen tahtotila vaikuttaa väkisinkin yrityksen toimintaan ja voi perustellusti kysyä, toimivatko tällaiset omistajatahot "vain finanssisijoittajina" vai mikä on heidän perimmäinen intressi?
Omistaja on eri asia kuin sijoittaja
On myös hyvä ymmärtää, että omistaminen on eri asia kuin sijoittaminen. Näillä kahdella on merkittävä filosofinen ja käytännöllinen ero. Selvennän tätä ajatustani kalvolla 19 esittelemälläni, tarkoituksella kärjistävällä Herlin-Heikkilä vertailulla. Sen kautta havaitaan, mikä ero on omistajalla ja sijoittajalla eri tilanteissa ja kuinka näiden kahden maailmat eroavat varsin paljon toisistaan. Selvä johtopäätös on, että ei ole olemassa vastakkainasettelua omistajien ja sijoittajien välillä vaan molempia tarvitaan, jotta pääomamarkkina toimii.
Mitä on aktiivinen ja arvoa luova omistajuus?
Kuten edellä totean, omistajuus on tehtäviä eli työtä ja omistajalta voidaan edellyttää tiettyjä asioita. Lähinnä omistajalta voidaan edellyttää linjauksia eli kannanottoja omistajille kuuluviin asioihin. Kalvolla 20 esittelen eräässä tutkimuskohteessani rakennetusta työnjakomallista, jossa määriteltiin tehtäviä ja rooleja omistajille, hallitukselle ja johdolle. Selvä päälinja on, että mitä strategisempi asia, sitä enemmän se kuuluu omistajille. Akselilla aktiivinen-passiivinen arvioitiin sitä työmäärää, mitä kukin taho käyttää tähän toimintoon. On siis asioita, jotka vaativat enemmän aikaa ja työtä ja toisaalta on asioita, jotka hoituvat vähemmällä.
Omistajastrategiamalli - työkalu omistajien tahtotilan määrittämiseen
Lopussa esittelen kehittelemäni omistajastrategiamallin. Tässä on ilmainen ja valmis pohja omistajien tahtotilan määrittelemiseen. Pyydän kuitenkin ilmoittamaan minulle, jos mallia käytät, koska olisi kiva saada siitä käyttäjäkokemuksia lisää. Tässä mallissa määritellään omistajien tahtotila 5R:n kautta eli Rights, Resources, Risks, Responsibilities ja Returns eli oikeudet, resurssit, riskit, vastuut ja tuotot. Jokaisen yläotsikon alla on tarkempi esimerkkikysymyslista asioista, joita sen otsakkeen alla olisi hyvä käsitellä. Tästä kokonaisuudesta muodostuu omistajien tahtotila eli omistajastrategia. Tämän ensihetken tilannekuvauksen jälkeen on hyvä ottaa näkemystä tulevaisuudesta ja rakentaa esimerkiksi 5 vuoden horisonttiin omistajien tahtotila tulevaisuuden suhteen vaiheisiin jaettuna siten, että jokaisessa vaiheessa on määritelty senhetkinen tavoitetila, mittari ja aikataulu. Tämä kokonaisuus muodostaa omistajatarinan, joka luo omistajien viitekehyksen strategiatyölle.
Omistajastrategian suhde yrityksen strategiaan
Pohjustuksena esitän muutaman kuvan siitä, miten asemoin omistajastrategian suhteessa yrityksen strategiahierarkiaan ja ennen kaikkea yrityksen strategiaan (corporate strategy) eli siihen yleisimpään yrityksessä tehtyyn strategiaan. Kiteytän asian niin, että omistajastrategia ilmaisee omistajien tahtotilan ja sen lopputulema on omistaja-arvo. Yrityksen strategia taasen ilmaiseen asiakkaiden tahtotilan (eli markkinat) ja sen lopputulemana on asiakas-arvo. Yrityksen tehtävänä on yhdistää omistajastrategia ja yrityksen strategia eli asiakkaiden ja omistajien tahtotilat sekä tuottaa näiden yhteensaattamisena sekä omistaja-arvoa että asiakasarvoa. Nämä kaksi asiaa eivät voi olla ristiriidassa eli omistajat voivat vaatia mahdottomia, mutta jos asiakkaat (markkinat) eivät sitä tahdo, ei yritys pysty tällaista omistajien tahtotilaa toteuttamaan ja toisaalta jos asiakkaat (markkinat) vaativat mahdottomia, mutta omistajat eivät sitä tahdo, ei yritys pysty tällaista asiakkaiden tahtotilaa noudattamaan, koska sillä ei ole toimintaedellytyksiä.
Anna palautetta
Olen tässä antanut vapaaseen käyttöön ajatuksiani ja työkalujani, koska toivon niistä olevan jollekin hyötyä käytännössä. Toinen merkittävä syy on se, että uskon ajatusten parantuvan jakaessa. Usein kuulen eri puolilla palautetta ihmisiltä, jotka ovat lukeneet blogiani ja saaneet sitä kautta apua käytännön tilanteisiinsa. Hyvä niin! Tämä palaute on arvokasta, koska se kannustaa jatkamaan ja koska sitä kautta opin itse ja mallit kehittyvät. Anna siis vapaasti palautetta, soita, laita sähköpostia tai kommentoi, sana on vapaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti