YLE: Pörssiyhtiöiden ulkomaisomistus

YLE julkisti tänään teettämänsä selvityksen suomalaisten pörssiyritysten ulkomaisista omistajista. Ulkomaiset omistukset on Suomessa kirjattu hallintarekisteriin, josta ei anneta tietoja julki, joten näitä omistustietoja on pidetty salaisina. Nyt tiedot on saatu koottua muuta kautta. 

YLE:n selvityksen lopputulos on visuaalisesti näyttävä verkostokartta, jossa pääsee tarkastelemaan, mitkä kansainväliset rahastot omistavat mitäkin suomalaisia yrityksiä. Siinäpä se selvityksen tulos sitten näin omistajuuden tutkijan näkökulmasta onkin. Muu materiaali herättää ainakin minussa valitettavan vähän mielenkiintoa.

• Ei ole uutinen se, että kansainvälisillä markkinoilla toimivia suomalaisia suuryrityksiä ovat omistamassa kansainväliset sijoitusrahastot. Näinhän sen pitää ollakin. Kansainvälisten sijoitusrahastojen tarkoituksena on sijoittaa hajautetusti parhaisiin kansainvälisiin suuryrityksiin. Siispä Kone, Nokia, Wärtsilä, Metso, UPM-Kymmene jne kuuluvat luonnollisesti niiden salkkuihin. 
• Maailman suurimmat sijoitusrahastot ovat rahamäärällä mitattuina erittäin suuria, suhteutettuna vaikkapa Helsingin pörssin kokoon. Täten siis myös sijoitussummat ovat absoluuttisesti suuria, vaikka yksittäisten omistusten rooli kunkin rahaston salkussa onkin hyvin rajallinen. Ei ole sinällään uutta ja yllättävää, että kansainvälisten sijoittajien omistusosuus Helsingin pörssissä on täten yli 50 prosenttia. Kuten olen todennut, pääoma institutionalisoituu ja maailman uudet omistajat ovat suuria pääomapooleja eli sijoitusrahastoja. Tätä tietoa tutkimustulos vahvistaa. 
• Tutkimuksessa paljastuvat omistajien nimet eivät ole sinällään mikään salaisuuden paljastuminen. Se, että Vangard, Goldman Sachs, JP Morgan jne omistavat rahastojensa kautta kansainvälisiä yhtiöitämme on ollut yleisesti tiedossa ja helposti pääteltävissä. Rahastoja hallinnoivien yhtiöiden nimet eivät monellekaan suomalaiselle sano juuri mitään. Finanssialan ihmiset sen sijaan tuntevat ne nimeltä lähtökohtaisesti kaikki.
• Tutkimuksen mukaan Nokiaa omistaa noin 3000 ulkomaista rahastoa, Sampoa 1000 ja Konetta samoin 1000. Täten yksittäisten omistussuhteiden tarkastelu on jokseenkin turhaa. On aika epärelevantti tieto esimerkiksi todeta, että BlackRockin rahasto omistaa Wärtsilää. Mitä sitten? Lähtökohtaisesti yksittäiset omistukset ovat rahastojen osalta rivejä salkussa, joka voidaan koska tahansa myydä. Siispä yksittäisille omistussuhteille tulee merkitystä vain silloin, jos joku rahasto ostaisi tai myisi merkittävän omistusosuuden jostain yhtiöstä. Kuitenkin, kuten YLE:n tekstissäkin sanotaan, nämä omistusosuudet pyritään usein pitämään alle liputusrajojen eli 5% ja alle 10%, jolloin omistusmuutoksista on ilmoitettava. Yksittäiset liikehdinnät alle 5% omistusosuuksissa ovat lähes merkityksettömiä, ellei markkinoilla synny joukkoliikettä eli useamman rahaston samanaikaisia ja samansuuntaisia liikkeitä. Näin harvoin käy, koska rahastojen suuresta määrästä johtuen sijoitusnäkemykset vaihtelevat. 
• On myös hyvä ymmärtää, mistä nämä rahastot saavat pääomansa. Suurin osa näistä rahastoista on eläke-, vakutus- tai indeksirahastoja, jotka hallinnoivat esimerkiksi laajan kansalaisjoukon eläkepääomia. Pääomat eivät siis ole Vangardin tai muun rahastoa hallinnoivan yhtiön "miljardipääomaa" vaan esimerkiksi eläkeyhtiöiltä ja vakuutusyhtiöiltä kerättyä pääomaa, jonka tuottoa käytetään ihmisten eläkkeiden maksamiseen tai vakuutuskorvauksiin. Mitä paremmin näillä rahastoilla menee, eli mitä paremmin rahaston omistamilla yrityksillä menee, sitä enemmän on jaettavissa hyvinvointia pääomien todellisille omistajille eli kansalaisille ympäri maailmaa.

Tutkimuksen uutisoinnissa minun silmääni hieman särähtää käytetyt termit eli "suomalaiset yritykset" ja "ulkomainen pääoma". Kyllähän totuus on, että nämä kyseessä olevat yhtiöt ovat kansainvälisiä yhtiöitä, joiden kotipaikka sijaitsee Suomessa, mutta liiketoiminta on aidosti globaalia.  Näiden yhtiöiden liikevaihdosta vain marginaalinen osuus tulee Suomesta, tuotantoa on kaikilla mantereilla ja henkilökunnastakin alle puolet on Suomen kansalaisia. En sano, etteikö yrityksen kotimaata tulisi huomioida ja etteikö sillä olisi merkitystä, mutta eipä taida ihan jokainen Konecranesin aasialainen asiakas miettiä yhtiötä suomalaisena. Vastaavalla tavalla "ulkomaiset rahastot" ovat kansainvälisiä rahastoja. Niiden kotipaikka voi olla mikä tahansa, koska lähtökohtaisesti ne ovat koonneet pääomansa hyvin globaalisti monista eri maista. Myös meidän suomalaisten pääomia esimerkiksi eläkeyhtiöidemme toimesta on sijoitettuna näihin rahastoihin, joiden kautta omistamme osaltamme globaaleja suuryrityksiä.  Omistamisen maailma on aidosti kansainvälinen ja verkottunut, siksi pääomamarkkinat toimivat tehokkaasti ja lisäävät globaalia vaurautta. 

Miten kirjoittaa hyvin?

Kyky kirjoittaa hyvin on arvokas taito elämässä. Mutta miten oppia kirjoittamaan hyvin? Koska luen paljon ja koska päämääränäni on kirjoittaa väitöskirja, olen alkanut kiinnittää erityistä huomiota hyviin kirjoittajiin ja heidän kirjoitustyyliinsä. Terävät ajatukset eli substanssi on aina tärkeä lähtökohta, mutta valitettavan monella huono ulosanti heikentää asiasisällön arvoa. Paljon lukemistani kirjoittajista nostaisin esille puhtaasti tekstintuottokyvyn perusteella Ludwig von Misesin, Ayn Randin, Milton Friedmanin ja Johan Norbergin. Sen sijaan vaikeaselkoiseksi luettavaksi luokittelen esimerkiksi Friedrich A. Hayekin, Carl Mengerin ja Friedrich Nietzschen.



Kirjoittaminen on ajattelun kääntämistä kirjalliseen ilmaisuun

Suomalaisista kirjoittajataitureista arvostustani nauttivat Matti Apunen, Tuomas Enbuske, Markku Kuisma, Sauli Niinistö, Esko Valtaoja, Matti Lainema, Jari Sarasvuo, Saku Tuominen, Risto Harisalo ja Osmo Soininvaara. Näiden lisäksi on joukko lauluntekijöitä, kuten esimerkiksi Toni Wirtanen ja A.W.Yrjänä, joilla on kyky laittaa sanoja sopivaan järjestykseen.

Kirjoittamisen taito

Kirjoittamisen taidosta on kirjoitettu useampia teoksia. Niitä luetutetaan yläasteella, lukiossa ja vielä yliopistossakin. Nyt kun ison opuksen kirjoittaminen on itselleni ajankohtaista, luin läpi Ayn Randin opit kirjoittamisen saloista teoksen The Art of Nonfiction - A Guide for Writers and Readers myötä. Kyseessä on Randin luennot koottuna kirjamuotoon. Opetuksissaan Rand korostaa aivan oikein sitä, että ajattelu ja kirjoittaminen ovat eri prosesseja. Kuitenkin ajatus on valmis vasta kun se on puettu oikeaan kirjalliseen muotoon.

Rand itse kirjoitti sekä mammuttiteoksia, kuten Atlas Schrugged ja The Fountainhead, että lyhyempiä novelleja. Erityisesti suuren kokonaisuuden rakentaminen ja sisällöllinen koossapitäminen ovat vaativia tehtäviä, jotka vaativat järjestelmällisiä työskentelymenetelmiä. On pystyttävä hahmottamaan kokonaisuus ja osattava liittää siihen sopivat yksityiskohdat. Randin itsensä kirjoitustyylissä korostuvat logiikka ja suoraviivaisuus. Lauseet ovat lyhyitä ja selkeitä. Asiat eivät jää epäselviksi. Silti niissä on tarinallista kerrontaa ja syvällisyyttä. Randilta voi oppia tässä asiassa paljon.

Miten kirjoittaa hyvä kirja-arvio?

Tämän blogin keskeistä sisältöä ovat kirja-arviot lukemistani mielenkiintoisista kirjoista. Randilla on painava kriittinen sanansa sanottavana myös tähän aiheeseen. Hänen mielestään hyvässä kirja-arviossa esitellään kirjan luonne, esitellään sen lukuarvo eli mitä siitä olen oppinut ja lisäksi nostetaan esiin havaitut epäkohdat, jos sellaisia on esiintynyt. Arviointi ei saa olla väline arvioijan itsensä ajatusten esittelemiselle kirjan kirjoittajan kustannuksella. Se olisi loukkaus kirjoittajaa kohtaan.

Kuitenkin kun lukee kirja-arvioita tai laajemmin esimerkiksi toimittajien analyyseja raporteista tai uutisista, törmää jatkuvasti tähän vääristymään: kertojat esittelevät omia ajatuksiaan alkuperäisen kirjoittajan ajatuksia parempina ja erityisesti esittävät kritiikkiä siitä, jos kirjoittaja ei edustakaan arviojan kanssa samaa arvomaailmaa. Ehkä tähän tulee itsekin toisinaan syyllistyttyä, vaikka sitä pyrkiikin objektiiviseen arviointiin ja kunnioittamaan myös vastakohtaista ajattelua. On ajattelijoita ja kirjoittajia, joiden kanssa en ole substanssista samaa mieltä ja maailmankuvamme ovat erilaiset, mutta silti arvostan heitä. Heiltä oppii erityisesti argumentointia ja oman ajattelun heikkouksia.

Väitöskirjan kirjoittaminen

Oman väitöskirjaprojektini osalta suurin vaikeus tällä hetkellä liittyy nimenomaan kirjoittamiseen. Kirjoittaminen on kaikkein eniten aikaa vievä vaihe. Se vaatii keskittymistä ja yhtäjaksoista päämäärätietoista istumista koneen ääressä ilman keskeytyksiä. Minulla on paljon ajatuksia paperilla, blogissa, väitöskirjan rungossa, Powerpointeissa ja vaikka missä, mutta niiden kokoaminen selkeäksi ja loogisesti eteneväksi kokonaisuudeksi, joka täyttää väitöskirjan muotokriteerit, on vielä tekemätön työsavotta.

Randin luettuani palasin taas kirjoittamisen peruskysymysten ääreen. Aloin tarkastelemaan väitöskirjani runkoa ja rakennetta ja erityisesti sitä, mitä haluan tällä teoksella sanoa ja kenelle. Koen itse tärkeäksi, että kirjoittamisella on missio eli todellinen syy tekemiselle. Sitä koetellaan niinä hetkinä, kun tekstiä ei synny ja paketti tuntuu junnaavan paikallaan. Toinen keskeinen tekijä on pitää kiinni kirjoituksen luurangosta eli rakenteesta. Jatkuvasti tulee vastaan uusia näkökulmia tai osa-alueita, joita tekisi mieli ottaa mukaan, mutta jos aikoo paketin saada joskus valmiiksi, on vain rajattava aihealuetta ja keskityttävä ydinajatuksiin. Tässä vaiheessa on vain kyettävä tuottamaan raakatekstiä ja paljon ajatuksia paperille, editoinnin ja kriittisen tarkastelun aika on sitten myöhemmin.



Ayn Rand: The Art of Nonfiction: A Guide for Writers and Readers

Poiminnot

• Do not get a sense of unearned guilt. Writing is not an index of psychological health.
• What you need for writing: an orderly method of thinking.
• Clarity comes above all else. The first absolute is: be clear. Drama, jazziness, color are never as important as clarity.
• The secret of writing is to be professional about it.
• You cannot do everything at once. Knowledge is acquired in steps.
• All writing is selective in every aspect. You must delimit your subject and theme.
• You must select your aspect of a subject, not a whole subject.
• There are two essential elements of an article: subject and theme. The subject is what an article is about: the issue, event or person it deals with (An article must cover only an aspect of a whole). The theme is what the author wants to say about the subject – what he brings to the subject.
• Why do I want to write this article? involves two sub-questions: What subject do I want to write about? and What do I want to say about the subject i.e. what is my theme?
• If you have nothing to say, no matter how brilliantly you can say it, do not do it.
• In sum, there are three questions to ask yourself before you write an article: What do I want to write about? What do I want to say about that subject? And, What is the element of novelty in my theme?
• Judging one’s audience: Why someone else should be interested in your article?
• Identify the necessary context.
• Ask yourself what you can omit and of what you must inform them.
• Nothing is self-evident except the evidence of your senses. Therefore, when you write, assume nothing is self-evident but logic.
• Do not psychologize.
• Assume full rationality.
• Write as if you are trying to convince yourself.
• The ability to switch perspective between that of the writer and that of the reader, is the best training in objectivity.
• Every general-interest article is written for one purpose: to communicate knowledge to the intelligent layman.
• There is no such thing as Objectivism or any other philosophy. Philosophy is the study of the fundamental nature of reality. “Fundamental” refers to a principle or truth which is present in a vast number of concretes. To say something is fundamental means that many other truths depend on it. To say philosophy studies the fundamentals of reality means it studies those facts present in, and those principles applicable to, everything that exists. Every abstraction, and thus every principle, is manifested in an incalculable number of concretes. It is what concretes have in common – but it does not exist apart from them. An abstraction is a form of human classification by which man integrates the evidence provided by his senses. Man rises above the perceptual level by integrating his percepts into concepts, his concepts into principles, his principles into sciences, and all of his sciences into philosophy. Abstractions are objective, i.e., based on reality. But abstractions, including simple concepts of concretes, do not exist as such. What exists is only the material form which a concept is drawn. I have often said that the whole history of philosophy is a duel between Plato and Aristotle, and that this conflict is present in every issue. If you think principles, and therefore philosophy, exist apart from concretes, then you are Platonist. Plato believed abstractions are archetypes or universals that exist in some other realm, in the form of nonmaterial, supernatural entities. Now the deepest thing Objectivism has common with Aristotle –and it has many things in common – is this: Aristotle was the first to grasp what most people still do not, namely, that everything that exists is a specific, concrete entity, or an aspect of one, such as an action of an entity, an attribute of an entity, a relationship it bears, etc. But the base of everything is an entity – not an idea or abstraction. An abstraction is the form in which we organize these entities in order to understand them. To be Aristotelian all the way down, you must grasp that only concrete events, concrete relationships, concrete problems exists.
• Until men become fully Aristotelian, they cannot apply their philosophical principles to their own lives and actions.
• The purpose of philosophy is to guide a man in the course of his life.
• Philosophy does not tell you concretely what to feel or think; it tells you what is true and right.
• Until a writer is Aristotelian, he will be unable properly to apply his philosophical principles to writing.
• Good articles are done from written outlines. An outline is a plan of mental action.
• Delimit your subject and theme.
• The basic pattern of an outline is that of a theorem of Euclidean geometry: state what you are going to demonstrate, demonstrate it, and then announce the conclusion.
• Let the reader know what your article is about. You could call this the introduction.
• Keep in mind where you start from and where you want to go.
• The guiding question in the writing process is: What does the reader need to know in order to agree with the conclusion?
• The fact is you do not know, in the full epistemological sense, until your thought is conceptualized in grammatical form. Until then, you have only the material which you can organize into knowledge. In this sense, an outline is also helpful in formalizing, and therefore, in firming up, your knowledge.
• There can be no compromise on moral principles.
• What you need most to make a proper outline are: 1) the concept of an essence – and the ability to distinguish essentials from details; and 2) the concept of causality – and the ability to establish cause-and-effect relations in the presentation of an idea.
• Do not try to do your thinking and your writing at the same time. A clear outline helps you avoid this problem. While you are writing, it allows you to focus your attention exclusively on conveying your thoughts in an objective, grammatical form. These are two separate jobs: the job of thinking and the job of expressing your thoughts. And they cannot be done together. If you try, it will take you much longer, and be much more painful, than if you did each one separately – because you are giving your subconscious contradictory orders. You are saying: “I have to express something – but I do not know what”
• One of the deadliest obstacles to good writing is critical overconscientiousness exercised during the process of writing.
• “Referring to the accident of Newton’s apple, accidents happen to those who deserve them.” – Hutchinson: “How to Think Creatively”
• There are three major differences between writing and editing. First, in writing you rely on your subconscious with minimum interference from your conscious mind. In editing, you do the opposite: the dominant process involves your conscious mind. Second, writing, unlike editing, must be highly personal. You go by your emotions, as if you were writing only for yourself. While writing, do not criticize or edit yourself. In editing, however, you must be as objective an impersonal as possible. Try to forget what you have written and read it as if it were by someone else. This is not difficult to do. Anyone who has acted or played charades knows that one can pretend to be another person. So imagine that you have forgotten how the article was written, including all of the emotions, hesitations, and choices involved.
• It is best to edit the next day.
• While editing, you are free to question everything. Do not, however, start doubting for doubting’s sake.
• In editing, there are two principles you must remember: 1) no judgment can be made out of context; and 2) you cannot do everything at once.
• In editing, focus on structure first. In the second reading you should focus on clarity of thought and content. Only on the third reading should you focus on style.
• I would rather have a simple, primer clarity than the best metaphors in the world. Make clarity a fetish, an absolute, a dogma, a dog. If you do that, everything else will be child’s play.
• The first thing to remember about style is to forget it. Let it come naturally.
• In politics, the dominant trend is statism; in ethics, altruism; in epistemology, irrationalism; in estetics, blind emotionalism.
• Don’t say something in a complicated manner when it can be said simply. The simpler the words, the better.
• Logic is the link between sentences, paragraphs, chapters, and volumes.
• There are three basic requirements for a book review: 1) to indicate the nature of the book, 2) to tell the reader what its value is (i.e. what you learned from it), and 3) to tell him briefly what its flaws are, if any.
• You must not use an author’s book to present your ideas. That is what too many of today’s reviewers do. Whether they do it to show off their intelligence or to proselytize for their own philosophy, it is a mistake. As a reviewer, you must express your opinion. But be sure to keep your estimate separate from your report on the book. At no time should your motive be to show the stupid author how much cleverer you are than he. A review is not a contest between you and the author. “The author is for capitalism, therefore he is evil: I am doing this for collectivism, therefore I’m good and my distortions are justified”. That is the psychology of leftist reviewers, and you must not accept any part of it.
• When you select a title, ninety percent of your consideration should be appropriateness, five percent clarity (and if it is appropriate it will be clear) and if possible, the other five percent should be drama or intrigue. As always, do not aim at drama directly.

Maailman uudet omistajat

Apollo, Bain, Blackstone, BlackRock, Carlyle, KKR, TPG...

Jim Coulter, David Bonderman, Daniel D'Aniello, Henry Kravis, George Roberts, David Rubenstein, Steve Schwarzman, William Sonneborn, Mitt Romney...

Tuntemattomat taustavaikuttajat

Kuka tunnistaa? Mitt Romney, siis republikaanien ehdokas USA:n presidentinvaaleissa? Kyllä, hän on yksi heistä. Nimittäin pääomasijoittamisen pioneereista. Yllä olevat yritykset ovat maailman suurimpia pääomasijoitusyhtiöitä. Maailman uusia omistajia, voisi perustellusti nimittää, koska nämä yhtiöt löytyvät yhä useampien globaalien suuryritysten taustalta. Erään arvion mukaan pääomasijoitusyhtiöiden omistamat yritykset muodostavat noin 8% USA:n BKT:sta. Blackstonen omistamissa yrityksissä työskentelee 680 000 ihmistä, enemmän kuin esimerkiksi General Electricilla. Toki vertailu ei ole relevantti, koska nämä ihmiset eivät työskentele suoraan Blackstonelle, mutta antaa kuitenkin kuvaa siitä, millaisista kokonaisuuksista on kyse. Silti vain harva tunnistaa näitä taustavaikuttajia.

Jason Kelly: The New Tycoons - Inside The Trillion Dollar Private Equity Industry That Owns Everything

Maailman uudet omistajat

Jason Kellyn The New Tycoons New Tycoons - Inside the trillion dollar private equity industry that owns everything avaa maailman suurimpien pääomasijoittajien maailmaa. Tai siis amerikkalaisten pääomasijoittajien maailmaa, jotka nyt sattuvat dominoimaan globaalisti. Kirjan lukemalla saa hyvin käsityksen siitä, kuinka isosta toiminnasta on kyse. Kelly alkaa kirjan myötä tarkkailemaan, kuinka usean yrityksen taustalla on pääomasijoittaja ja havahtuu: hän voisi hyvinkin viettää viikon tai kuukauden asioimalla ainoastaan pääomasijoittajien omistamissa yrityksissä, samalla tavalla kuin Supersize Me asioi vain McDonaldsissa.

Pääomasijoittajat eivät näy, mutta he kyllä päättävät monien yritysten omistajina ja hallituksissa. Vaikka toimiala onkin kooltaan massiivinen ja vuosikymmeniä vanha, nousi se ennennäkemättömällä tavalla otsikoihin vasta viime vuonna, kun Bain Capitalin perustaja Mitt Romney pyrki USA:n presidentiksi. Kampanjan aikana käytiin värikästä keskustelua siitä, keitä pääomasijoittajat ovat ja miten heidän toimintansa vaikutta yhteiskunnassa. Romneyn valinta maailman vaikutusvaltaisimpaan tehtävään olisi kruunannut pääomasijoittajien valta-aseman, mutta valitettavasti se jäi vielä toteutumatta.

Kirjan nimi juontaa juurensa aiemmasta teoksesta The Tycoons, jossa esitellään Amerikan yritysmaailman rakentajia kuten Henry Fordia ja Rockefellereita. He olivat yrittäjiä, he olivat yhden toimialan imperiumin rakentajia. He loivat omaisuutensa pääosin itse. Pääomasijoittajat sen sijaan ovat finanssitaustaisia henkilöitä, joiden keskeinen kyky on koota yhteen institutionaalista pääomaa ja kasvattaa jo olemassaolevista yrityksistä vieläkin suurempia ja kannattavampia globaaleja markkinajohtajia.

Kirjan lukemista voi suositella alan toimijoille, mutta aloittelijoille se on liian toimialakeskeinen, eikä siitä välttämättä saa juurikaan irti. Kirja on tehty pääosin toimialan kärkinimiä haastattelemalla, mutta sisällöllisesti se jää vähän kevyeksi. Se on viihdyttävää luettavaa, mutta tarjoaa turhan vähän uutta tietoa. Kirjasta löytyy joitain hyviä kirja-arvosteluja mm. Forbesilta, Huffington Postista ja Kellyn haastattelu (toinen täällä) ovat myös katsomisen arvoinen.

Poiminnot

• Private equity firms globally and collectively had almost USD 3 trillion in assets at the end of 2011. The companies they own account for about 8 percent of the U.S. gross domestic product by one estimate.
• Private equity is like a teenager with a lot of potential, but still struggling with adolescent tendencies - at times unresponsive, rash, selfish, and fluctuating between arrogance and self-doubt.
• Abu Dhabi Investment Authority is called the largest sovereign wealth fund with assets at around USD 750 billion. The Abu Dhabi fund bought a stake in Apollo itself, paying to own a slice of the manager, not just participating in the funds. Carlyle cut a similar deal with Abu Dhabi-based Mubadala Development Company.
• Berkshire Hathaway have avoided buying companies outright from buyout firms in part because they "don't love the business" in the same way long-time owners do. Warren Buffet's preference is to keep owners after the acquisition to take advantage of their "passion" for the company.
• Doing The Big Deal is quintessential KKR.
• At KKR people played high-stakes poker game where "the house" extended people's credit for their bets.
• Henry Kravis asks job candidates to describe their personal balance sheet - that is, what they perceive to be their assets and liabilities.
• How to succeed in an increasingly transactional Wall Street: "Be interesting, be relevant".
• Don't congratulate me when I buy something. Congratulate me when I sell. - Henry Kravis.
• Kravis and Roberts initiated a multi-faceted approach. They decided each investment would have a 100-day plan, like General Electric had for its businesses, forcing the dealmakers to think beyond the closing dinner.
• Kravis and Roberts saw a business opportunity in capital markets, specifically raising equity and debt for companies they owned.
• Many Wall Street firms had a "Eat what you kill" culture whereby your compensation was largely based on what business you brought in. Kravis described a culture where you locked your office or your desk when you went home at night so no one took clients or business ideas. The KKR founders decided that everyone would have a piece of the firm, however small. It helps make it feel like it's bigger than any one person. It's the difference between being a firm and a franchise.
• ...Kravis and Roberts took to personally walking around the office handing out distribution checks. In one memorable case in the 1980s, the sale of a single portfolio company meant secretaries each got a one-time USD 80 000 check for their participation in that deal hand-delivered by the bosses.
• KKR, ever opportunistic.
• The total "dry powder, or committed, unspent capital in all types of private equity funds was close to a trillion dollars in 2011, with about 41 percent of that held in leveraged buyout funds. Stiff competition for almost anything is a foregone conclusion.
• KKR has never thought as being in the distressed business - that is, targeting deeply broken businesses and making radical changes. Some of their deals ended up being worse than they'd thought, but KKR's general approach is to buy businesses that are undervalued or poorly managed. In recent times, the latter investments have often been in the energy sector, where KKR has made a bet on, say, shale deposits, where very little operational expertise is needed.
• One way private equity firms are making noticeable operational changes to their companies is by a different kind of leverage, the kind that comes when you control massive budgets and huge employee bases. In that regard, they've reviving a corporate concept largely abandoned in the 1980s: the conglomerate. The notion of the conglomerate - a holding company controlling a sprawling set of companies found it disparate industries largely went the way of the dinosaur as companies found it difficult to convince investors that there was value that was even equal to the sum of parts. A few have hung on, including the Tisch family's Loews Corporation, which owns everything from hotels to oil fields to insurance companies. And the most famous remains Warren Buffet's Berkshire Hathaway. Private equity in its early days was in part a conglomerate dismantler, a solution for those wanting to disassemble empires. For example Blackstones owns companies with USD 117 billion in aggregate annual revenue and 680 000 employees, more in headcount than General Electric or Home Depot.
• The "three box model" of private equity, divided among stock-pickers, deal guys and portfolio managers.
• Like Kravis and Roberts, Coulter (TPG) obsesses over his firm's culture. TPG partners are quick to mention Coulter's "No assholes" rule.
• U.S private equity firms employ 8.1 million people by one estimate, out of a total workforce of roughly 154 million. That is one in 20 workers.
• Each company is technically owned by a distinct partnership created by Blackstone, a partnership that shares nothing other than a common owner.
• KKR companies together had annual revenues in 2010 of USD 210 billion. That's more than USD 50 billion more than General Electric had that same year.
• One researcher pegged the average cash earnings for a private equity executive at USD 248 000 in 2011. That's roughly five times the median household income at the end of 2010 in the U.S.A of USD 50 046.
• Private equity managers justify their enormous fees at the end of the day: because they can deliver returns investors can't find anywhere else.
• Overall, the study says, private equity is neither a massive job creator nor a massive job destroyer.
• A crucial element of the entire conversation around private equity is not just the ultimate returns, but how they are measured and, ultimately, how they are judged. One way that argument has played out in recent years is a nerdy debate on evaluating a firm on percentage returns versus cash returns. Call it the "You can't eat IRR" debate. Pension funds can't use IRR to fund a retirement plan. A university endowment can't give financial aid or pay a maintenance in IRR. They need cash, real money that can be deposited in a bank. For a private equity fund to really be of use to its investors, it needs to deliver those returns in the form of money coming back, in healthy multiples of what the pension or endowment put in. "At the end of the day, I care about how much do I give you, and how much money do I get back".
• The average person can't in fact invest in a typical private equity fund. They are by design limited to accredited investors, which means meeting a threshold of net worth of USD 1 million in liquid assets or USD 200 000 in annual income for a single person. This, of course, cuts both ways. It protects the retail investor from putting her money at undue risk. It also prevents her from participating in the lush profits that can be generated through these vehicles.
• There is one element of the private equity conversation that seems clear: Returns are going down. The competition for deals surely hurt returns. The best returns come from investments where there is an information advantage - in other words, I win because I simply know something you don't or before you do.
• It's the barbell theory of private equity. On one end there are the bulge bracket names best known on Wall Street and in the world at large: Blackstone, KKR, Apollo, Bain, Carlyle, and TPG. These firms measure their total assets under management in tens of billions, or in some cases hundreds of billions. It's highly unlikely that they limit their business to private equity. They have some combination of hedge funds, real estate, and credit investments in various stages of development. On the other end of the barbell are the mono-line private equity firms, those who have actively chosen, or passively accepted, that they'll focus almost exclusively on the buyout business. The model has changes and you have two kinds of players: public and diversified and private and focused.
• "There will be people who continue to make 20 percent IRRs off reasonable pool of capital. I'm not a believer in just making 5 percent over the S&P. I believe in 2,5 times your money and 25 percent returns." - Thomas Lister, Permira
• Alpha is a proxy for manager skill.
• "Hilton was a sleeping giant. This sort of deal allows you to reboot the company's hard drive, to really ask yourself what is should be". - Chris Nassetta
• Public investors seem to have decided that they can't find a coherent and consistent way to value private equity... Public valuations are by their nature forward looking. Investors who buy stocks are betting the stock will gain in value in the short- or long-term, allowing the holder to profit by selling it at a later time. Or they may see that a company pays a predictable, generous dividend and hold it for that steady income stream, even if the stock doesn't rise dramatically in value. With that in mind, investors and analysts place a value on a stock that's usually based on a multiple of earnings. With private equity among the biggest questions is actually constitutes those earnings and when investors will actually see evidence of them. 
• I briefly considered for living a week or month using only private equity products, a sort of Supersize Me, private equity style. 
• I began to realize that companies that weren't owned by private equity firms could someday be, or that some enterprising analyst tucked in a windowless cubicle at Blackstone or KKR probably built an Excel spreadsheet about it. Somewhere, someone has run the numbers. Even in a subdued, post-LBO boom age, it seemed that there was nothing they couldn't buy at least a piece of. 
• Private equity barons are, truly, the new tycoons. 
• Private equity isn't good or bad - it just is. 
• Anyone who directly has say over that much money and can so deeply impact millions of lives has a big responsibility. Such people can't be judged solely on how much money they make for their investors or themselves. And they can't even be judged simply on how many jobs they create or destroy.

Mitä on pääomasijoittaminen?

Mitä on pääomasijoittaminen? Mitä pääomasijoittajat tekevät? Tässä on lyhyt video, jossa kuvataan hyvin pääomasijoittamisen luonne.

Ja tästä löytyy erinomainen kalvosarja pääomasijoittamisesta:

Private Equity 101: Anatomy of an Investment from pegccouncil

Lisää hyvää materiaalia löytyy esimerkiksi täältä: www.privateequityatwork.com

Malkiel & Ellis: The Elements of Investing

Pitkän tauon jälkeen tuli jälleen luettua sijoituskirja. Suomalaisia sijoituskirjoja olen listannut aikaisemmin paremmuusjärjestykseen tässä blogissa, ja jatkossakin toki listaa päivitän, jos uutta mielenkiintoista luettavaa ilmaantuu.

Burton G Malkiel & Charles D Ellis: The Elements of Investing

Tällä kertaa luin pikalukuna Burton G Malkielin ja Charles D Ellisin The Elements of Investment-teoksen. Kirjoittajat ovat molemmat sijoitusalan legendoja ja Malkiel on kirjoittanut mm. laajan suosion saaneen A Random Walk Down Wall Street-teoksen. Itse en ole kyseistä teosta vielä jostain syystä lukenut, vaikka sitä olen kirjakaupoissa useasti selannut. Kenties pitää lukea. Kirja on myös käännetty suomeksi.

The Elements of Investing - yksinkertainen opas sijoittamiseen

The Elements of Investing-teoksessa Malkiel ja Ellis tavoittelevat yksinkertaisuutta. Kirjan tavoitteena on avata sijoittamisen maailma niin yksinkertaisesti kuin se vain on mahdollista, eikä yhtään yksinkertaisemmin. Kirjan kohderyhmäksi sopii siis laaja joukko piensijoittajia, vaikka toki kirjan opit toimivat hyvänä muistutuksena sijoitusmaailman lainalaisuuksista myös itseään ammattilaisina pitäville.

Säästäminen on priorisointia!

Malkielin ja Ellisin kiteytys sijoittamisen perustotuudesta koostuu kolmesta elementistä. Ensinnäkin kaiken alku ja juuri on säästäminen. Sijoittaminen alkaa säästämisestä eli siitä, että tuloista jää kulutuksen jälkeen ylimääräistä sivuun sijoitettavaksi. Ei ne suuret tulot vaan pienet menot, voisi kiteyttää kirjoittajien filosofian. Kaikesta voi säästää ja pieniäkin summia kannattaa säästää. Heidän suhtautuminen säästämiseen on osuva: säästäminen ei ole vähentämistä tai minimoimista vaan asioiden laittamista tärkeysjärjestykseen!

Hajauta ja sijoita säännöllisesti laajoihin, halpoihin indekseihin

Toiseksi Malkiel ja Ellis vannovat hajauttamisen nimiin. Aina kannattaa hajauttaa, koska se vähentää riskiä. Malkiel ja Ellis eivät tarkoita vain osakesijoitusten hajautusta eli sijoittamista useampaan osakkeeseen vaan monipuolista ja monitasoista hajauttamista: on hajautettava eri sijoitusluokkiin (osakkeet, velkakirjat, kiinteistöt jne), on hajautettava sijoitusluokkien sisällä ja on hajautettava maantieteellisesti sekä ajan suhteen sijoittamalla säännöllisesti.

Kolmanneksi kirjoittajat neuvovat sijoittamaan ennen kaikkea laajoihin indeksirahastoihin, jotka sijoittavat kattavasti tiettyyn sektoriin. Esimerkkeinä he nostavat esille mm. globaalit markkinaindeksit, jotka sijoittavat laajasti maailman osakemarkkinoihin. Ei siis yksittäisiä osakkeita, kuten Nokiaa, vaan mielummin rahat globaaliin, hajautettuun indeksiin. Indeksirahastojen valinnassa kirjoittajat painottavat erityisesti kustannustehokkuutta eli halpoja hallintokuluja. Sijoittajan ensimmäisiä nöyrtymisen paikkoja pitäisi olla sen tosiasian hyväksyminen, että ei kannata yrittää itse voittaa indeksiä, koska vain harvat siihen yli ajan pystyvät, vaan mielummin olla itse indeksi.

Mistä sijoittamisen jännitys?

Malkiel ja Ellis ovat ajatuksineen täysin oikeassa. Näin kannattaa sijoittaa. Kuitenkin kolikon kääntöpuolena on mielestäni se, että tämä tapa tekee sijoittamisesta tylsää. Jos vain säästää ja siirtää kuukausittain rahaa tiettyihin neutraaleihin indekseihin, jotka kokonaisuutena seuraavat maailmantalouden kehitystä, katoaa sijoittamisesta henkilökohtaisuus, jännitys ja seurannan mielekkyys. Toki tämä on hyvä asia sellaisille henkilöille, jotka eivät halua sijoituksillaan murehtia eivätkä halua käyttää sijoittamiseen aikaa. Kuitenkin monelle sijoittajista, minä mukaan lukien, sijoittaminen on myös sekä viihdettä että tunne-, arvio- ja arvopohjaisia näkemyksiä siitä, mihin kannattaisi sijoittaa. Joskus nämä henkilökohtaiset valinnat onnistuvat, toisinaan eivät.

Totta on, että teoriassa ja isoa kuvaa tarkastellen nämä henkilökohtaiset valinnat epäonnistuvat useammin kuin onnistuvat ja tulevat täten sijoittajille yleensä enemmän tappiollisiksi kuin voitollisiksi verrattuna passiiviseen hajautettuun indeksiin. Siis kärjistäen, sijoittaja joutuu usein maksamaan ajankäytöstään ja aktiivisuudestaan sijoitustuoton kustannuksella. Ei kovin kannustavaa! Linjavalintaa on pohtia kysymällä itseltään, kummanko valitsisit: 8% vakiotuoton yli ajan hajautettuna indeksinä VAI joko 6% tai 10% tuoton yli ajan omilla valinnoillasi?

Nobel voittaja Henry Markowicz on todennut Malkielin ja Ellisin kirjasta osuvasti: "The best time to read this book is when you turn eighteen (or maybe thirteen) and every year thereafter. Säästäminen ja sijoittaminen kannattaa aloittaa ajoissa, koska aika on sijoittajan suurin ystävä. Vuosien mittaan sitä luulee oppivansa ja kasvavansa sijoittajaksi, joten siksi on hyvä vuosittain muistuttaa itseään sijoittamisen perustotuuksista, jotta malttaa pysyä suunnitelmassaan ja välttää yli-innostuksesta seuraavat virheet.

Poiminnot

• The real purpose of saving is to empower you to keep your priorities.
• Think of saving as a way to get more of what you really want, need, and enjoy. Let saving be your helpful friend.
• Never, never, never take on credit card debt.
• The secret of getting rich slowly but surely is the miracle of compound interest. Albert Einstein is said to have described compound interest as the most powerful force in the universe.
• Rule 72 is X * Y =72.  That is, X (the number of years it takes to double your money) times Y (the precentage rate of return you earn on your money) equals 72.
• Time is much more important than timing.
• "A penny saved is a penny earned." - Ben Franklin
• It is difficult for most investors to believe that the stock market is actually smarter or better informed than they are.
• "It is difficult to get a man understand something when his salary depends upon his not understanding it." - Upton Sinclair
• "There are three classes of people who do not believe that markets work: the Cubans, the North Koreans, and active managers." - Rex Sinquefield
• Chasing hot performance is a costly and self-defeating exercise. Don't do it!
• Diversify, diversify, diversify.
• Just as you should diversify by holding a broadly diversified stock fund, so should you hold a broadly diversified bond fund.
• Remember the "see-saw" rule: When interest rates fall, bond prices rise.
• Real estate and commodities have proven to be useful diversifiers in many periods. Gold and gold-mining companies have often had a unique role as the commodity of choise for diversification. Gold has historically been the asset to which investors have fled during uncertain and perilous times. It is often called the hedge against Armageddon.
• At AIG, many financial executives, who should have known better, were wiped out because they had all their assets invested in the firms where they worked because they felt loyalty and confidence in "their" company.
• With equal dollar investment over time, the investors buys fewer shares when prices are high and more shares when prices are low. It won't eliminate risk but it will ensure that you don't buy your entire portfolio at temporarily inflated prices.
• "A short quiz: If you plan to eat hamburgers throughout your life and are not a cattle producer, should you wish for higher or lower prices for beef? Likewise, if you are going to buy a car from time to time but are not an auto manufacturer, should you prefer higher or lower car prices? These questions, of course, answer themselves. But now for the final exam: If you expect to be a net saver during the next five years, should you hope for a higher oe lower stock market during that period? Many investors get this one wrong. Even though they are going to be net buyers of stocks for many years to come, they are elated when stock prices rise and depressed when they fall. In effect, they rejoice because prices have risen for the "hamburgers" they will soon be buying. This reaction makes no sense. Only those who will be sellers of equities in the near future should be happy at seeing stocks rise. Prospective purchasers should much prefer sinking prices." - Warren Buffet
• The lower stock prices go, the better bargains if you are truly a long-term investor.
• As in so many human endeavors, the secrets to success are patience, persistence, and minimizing mistakes.
• "The more famous the expert, the less accurate his or her predictions tended to be." - Philip Tetlock's research.
• As an investor, what should you do about forecasts - forecasts of stock market, forecasts of interest rates, forecasts of economy? Answer: Nothing. You can save time, anxiety, and money by ignoring all market forecasts.
• Any investment that has become a widespread topic of conversation among friends or has been hyped by the media is very likely to be unsuccessful.
• Believing "this time is different" has led people to make some of the worst investment mistakes.
• Money flows into the funds when prices are high. Investors pour money into equity mutual funds at exactly the wrong time.
• The time to buy is when stocks are on sale.
• Investing is like raising teenagers - interesting along the way as they grow into fine adults. Experienced parents know to focus on the long-term, not the dramatic daily dust-ups.
• Selling winners means paying capital gains taxes while selling losers can produce tax deductions. So if you need to sell, sell your losers. At least that way you get a tax deduction rather than an increase in your tax liability.
• Minimize your investment costs.
• "In investment business, you get what you don't pay for". - Jack Bogle.
• Focus on major investment categories: Avoid "exotics" like venture capital, private equity, and hedge funds. We believe you should focus on three simple investment categories: 1) common stocks, 2) bonds and 3) real estate.