Dynastia on suvun hallussa vähintään kolmen polven ajan pysynyt yritys, jolle on ominaista identiteetin ja omistuksen jatkuvuus. Näiden merkittävimpien dynastioiden historiaa David S Landes tarkastelee teoksessa Dynastiat - Maailman kuuluisimpien sukuyritysten kohtaloita. Teos on erinomainen kuvaus perhekapitalismista eli omistus- ja yritysmuodosta, jossa varallisuus syntyy ensin yritteliään sukupolven toimesta ja sen jälkeen sitä pyritään vaalimaan ja kasvattamaan siten, että se siirtyy aina parempana seuraavalle sukupolvelle. Dynastiat ovat perheyrittäjyyttä parhaimmillaan. Tällaisesta mallista ja asemasta monet perheyritykset uneksivat.
 |
| David Landes: Dynastiat - Maailman kuuluisimpien sukuyritysten kohtaloita |
Pankiirit
Landes luokittelee kirjassaan dynastiat kolmeen liiketoiminta-alueeseen, koska merkittävimmät yksityiset vauraudet on luotu näillä sektoreilla. Ensimmäisenä hän tarkastele pankkitoimintaa esittelemällä Baringien, Rothschildien ja Morganien tarinat. Nämä suvut ovat luoneet vaurautensa lainaamalla rahaa sitä tarvinneille tahoille. Landesin mukaan, jos liiketoiminnassa on jotain sääntöjä, niin ainakin se, että ennemmin tai myöhemmin jokainen tarvitsee rahaa. Ja se merkitsee, että jokainen tarvitsee pankkiiria. Baringit loivat omaisuutensa sodan rahoittamisella. Valtiot olivat parhaita velallisia; ne saattoivat yhtenä päivänä olla vähissä varoissa, mutta ajan mittaan ne pystyivät maksamaan velkansa korkojen kera. Rothschildista taas on käytetty nimitystä "World's banker", niin merkittävä rahan järjestelijä suku on ollut maailman eri valtioille. Morganit sen sijaan ovat ennen kaikkea liikepankkiireita. Heitä voi hyvin kutsua Amerikan teollistumisen rahoittajiksi. Esimerkiksi U.S.Steelin synty oli Morganien järjestelyjä. Morgan ei niinkään järjestellyt luottoja vaan onnistui haalimaan omistukseensa merkittävimpiä yrityksiä, joiden kasvun myötä myös Morganien oma varallisuus kehittyi kohti kaakkoa.
Automiehet
Toisessa osassa Landes tarkastelee autosukuja. Yhä edelleen merkittävimmät automerkit ovat suurien sukujen omistuksessa ja nimet näkyvät automerkeissä. Jännä huomata, että monessa maassa autoiluun liittyy paljon kansallisuuden tunnetta ja oman merkin kehittymistä imperiumiksi. Fordin tarinan perustaja Henry Fordin osalta on useampi varmasti kuullut tai lukenut. Melkoinen persoona oli kyseessä! Hänellä oli ennen kaikkea vahva visio siitä, että kaikki kulkevat jatkossa pyörien päällä. Tätä visiota hän toteutti tinkimättömästi ja kun autoistuminen otti tuulta purjeisiin, nousi myös Ford alan pioneerina valtakunnan merkkihenkilöihin. Italiassa Agnellien suku Fiat-konsernin taustalla toimivat ennen kaikkea omistajan roolistaan, ja ovat jättäneet konsernin operatiivisen johtamisen ammattijohtajille. Silti viimeinen sana tulee aina heiltä omistajilta. Ranskassa Peogeotin, Renaultin ja Citroënin merkit juontavat juurensa omistajasukujen nimistä. Erityisesti Peogeotin suku on nimellänsä Ranskassa yhä suurimmassa kunnia-arvossa ja osa kansallista ylpeyttä. Japanilaisten autojen esiinmarssi maailman markkinoille kulmioituu ennen kaikkea Toyotaan. Toyotan tarina ei alkanut autoista vaan tekstiilialalta ja muusta teollisuudesta ja vasta autoistumisen osoittauduttua kasvualaksi, aloitti yhtiö autojen teollisen tehotuotannon, joka osoittautui maailmanmenestykseksi. Toyotan tarina on ennen kaikkea esimerkki japanilaisesta sinnikkyydestä johdolla. Matka ei ole ollut helppo, mutta nyt automerkki on todellinen alansa mammutti.
Kolmas osio käsittelee sukuja, jotka ovat luoneet omaisuutensa maaperän rikkauksilla. Luonnonvarojen - puun, malmien, maaöljyn - hyödyntäminen raaka-aineena on myös ala, jolla sukuyritykset ovat menestyneet. Toisin kuin pankkitoiminnassa, jossa liikesuhteet ja maine ovat tärkeimpiä, tai autoalalla, missä henkilökohtaiset suhteet tuottajien, välikäsien ja kuluttajien välillä ovat ensisijaisia, raaka-aineiden ollessa kyseessä olennaista on sekä onni että kyky havaita tilaisuudet ja tarttua niihin, kun ne ilmaantuvat. Kuka omistaa maan, jossa rikkaudet ovat? Kuka on selvillä, mitä arvokkaita mineraaleja siinä maassa piilee? Kuka voi hankkia oikeudet noihin raaka-aineisiin? Perimmältään raaka-aineiden muodostama varallisuus riippuu maan omistamisesta ja siinä maassa olevien hyödynnettävien rikkauksien löytämisestä. Historian kuluessa ovat erityisesti kahden lajin raaka-aineet kerryttäneet rikkautta suuressa määrin: aseiden ja työkalujen valmistuksessa käytettävät materiaalit eli metalleja sisältävät malmit, joista juontuvat Wendelien ja Guggenheimien omaisuudet ja polttoaineena käytettävät materiaalit kuten hiili ja öljy, joille rakentuvat Rockefellerien ja Schlumbergerien dynastiat. Guggenheimin nimi on Suomessakin ollut viime aikoina esillä taidemuseon yhteydessä. Rockefellerien nimeen voi taas törmätä erityisesi New Yorkissa.
Mistä kasvaa uusia dynastioita?
Landesin kirja on kiinnostava taustakertomus monen yhä toiminnassa olevan ja tunnetun yrityksen taustahistoriaan. Se tarjoaa myös yhden hyvän näkökulman yritystoiminnan ja omistajuuden kehittymiselle tarkastelemalla perhekapitalismia ja perheyrittäjyyttä. Useissa dynastioissa yksi sukupolvi oli yrittäjiä, toinen liikkeenjohtajia ja kolmas sitten omistajia. Suhde liiketoimintaan on usein etääntynyt ajan myötä ja jakajajoukon laajentuessa. Landes toteaakin dynastioista hyvin, sanoessaan että niissä yrittäjyys on muuttunut omaisuuden perimiseksi.
Nykyaikana perheyritykset vieroksuvat usein pörssiyrityksiä, kritisoiden erityisesti pörssin "kvartaalikapitalismin mallia", jossa tuloksia vaaditaan vuosineljänneksestä toiseen. Tämä vieroksuminen lienee osittain turhaa, sillä kun tarkastelee tässäkin kirjassa esitettyjä yrityksiä, suuri osa on listattuja yrityksiä. Voisi ennemminkin sanoa, että listautuminen ja pörssipääoma ovat mahdollistaneet näille yrityksille harppauksen perheyrityksestä maailman luokan dynastiaksi kuitenkin siten, että valta, juuret ja sosiaalinen yhteys suvun ja yrityksen välillä ovat säilyneet vahvana. Ehkä siis tämänkin teoksen pohjalta rohkaisisin perheyrityksiä harkitsemaan vieläkin vakavammin kasvua pääomamarkkinoiden kautta.
Kirjassa esitellyt dynastiat ovat syntyneet 1900-luvun alkupuolella tai jopa sitä aikaisemmin. Voi yleisesti sanoa, että menee vuosisata dynastian rakentamiseen, onhan dynastian määritelmänäkin kolmas sukupolvi. Mitkä sitten olisivat uudempia dynastoita tai yrityksiä, joista voisi tulla dynastioita? Warren Buffetin Berkshire Hathaway on kasvanut puolessa vuosisadassa mammutiksi, mutta Buffetilta jäänee puuttumaan jatkuvuus, koska hän on pääosin lahjoittanut omaisuutensa pois. Samoin Bill Gatesin Microsoftin tapauksessa jäänee seuraavat sukupolvet varakkaiksi toki, mutta eivät perheyrittäjiksi. Donald Trumpin kiinteistöomaisuus siirtynee hyvin seuraavalle sukupolvelle, joten siitä voisi kasvaa dynastia. Ivanka Trump on omaisuudenhoidossa vastuullisempi liikenainen kuin Paris Hilton. Britanniassa Sir Richard Branson on luonut muutamassa vuosikymmenessä oman imperiumin, jolla voisi olla edellytyksiä jatkua. Italiassa Silvio Berlusconista voi olla montaa mieltä, mutta valtavan liikeomaisuusimperiumin hän on onnistunut luomaan. Forbesin mukaan hän oli vuonna 2005 Italian rikkain ja maailman 25. rikkain ihminen. Jatkuessaan jälkipolville dynastian aineksia. Suomessa dynastiakastiin voidaan luokitella lähinnä Herlinit ja Ehnroothit.
- Pankkitoiminta on kaupan sivuhaara. Jotkut kauppiaat löytävät tilaisuuksia auttaa toisia lainaamalla heille rahaa korkoa tai muunlaista tuottoa vastaan, ja toiset kauppiaat, joilla on pulaa käteisestä, kuulevat näistä mahdollisuuksista ja hyötyvät niistä.
- Jatkuvuuden pahimpana uhkana on rikastuminen ja menestys.
- Pankkiirin ammatti on perinnöllinen; pankin nauttima luottamus siirtyy isältä pojalle; tämä peritty varakkuus tuo mukanaan perityn hienostuksen eli "työnämme on lisääntyä viisaasti".
- Jos pankkiireja ei nähdä ehdolla poliittisissa vaaleissa, se johtuu siitä, että heistä pitävät vain harvat, jos kukaan.
- Mitä itua on rikkaana olemisessa, ellei voi ostaa mitä haluaa?
- Epäonnistuminen on liiketoiminnan surma, mutta niin on menestyskin, omaisuuden tarjotessa kaikenlaisia houkutuksia ja ajanvietteitä.
- Ei ole kirjoitettuja sääntöjä siitä, miten tehdään hyvää bisnestä. Vanhoina aikoina, kun asiakas tuli tapaamaan pankkiiriaan, liikepankkiirin taito perustui hyviin tietoihin ja hyvään arvostelukykyyn. Nykypäivänä liikepankkiiri menee useammin tapaamaan asiakasta; ja koska nykyiset kommunikaatiovälineet ovat niin moninaisia ja nopeita, ei yksinomaisia tietolähteitä juuri enää ole. Arvostelukyvystä tulee siksi aina vain tärkeämpää. On oltava ihmistuntuja - jos erehtyy ihmisestä, häviää. Ja jos häviää, voi kärsiä raskaan tappion.
- Naidessaan suvun sisältä saattoi olla varma, että sai arvoisensa puolison. Rothschildille vain Rothschild oli kyllin hyvä. "Meidän perheessämme olemme aina kasvattaneet lapset pienestä pitäen rajoittamaan rakkautensa suvun jäseniin. Näin heidän kiintymyksensä toisiaan kohtaan estää heitä naimasta suvun ulkopuolelta. Ja näin omaisuus säilyy suvussa.
- Rothschildin suku on kenties kaikkein merkittävin ja kestävin dynastia nykyaikaisen liiketoiminnan historiassa.
- Ammattijohtajien ei pidä katsoa, että heillä on valtuudet päättää yksin suurista perustavista ja strategisista kysymyksistä, jotka kuuluvat omistajille. Liikkeenjohdon ja omistamisen välillä pitää olla ero. - Gianni Agnelli
- Öljy on ollut eräiden suunnattomien yksityisomaisuuksien alkulähteenä. Suurimpia voittajia tällä teollisuudenalalla ovat olleet öljynjalostajat, öljylähteiden omistajat sekä porausyhtiöt, siis yksilöt ja firmat, jotka ovat koonneet omaisuutensa yhdistämällä onnen ja liikeälyn ja ylläpitäneet näitä omaisuuksia hankkimalla vaikutusvallallaan etuuksia öljyä janoavilta hallituksilta.
- Rockefellerien suunnaton omaisuus asetti heille haasteen, sillä se oli liian suuri, jotta sitä olisi tarvinnut kasvattaa lisää, ja liian suuri, jotta sen olisi voinut jättää kesannolle.
- Herra Rockefellerin tärkein syy pelata golfia on, että hän eläisi kauemmin ja voisi näin ansaita enemmän rahaa.
- Ranskan yhteiskunta ei vanhastaan ole ollut kovin teollisuusmyönteinen, varsinkaan verrattuna Iso-Britanniaan ja Yhdysvaltoihin. Ranskalaisten mielestä on niin paljon muuta kiinnostavampaa ja hohdokkaampaa tekemistä kuin raataa verstaassa tai istua toimistossa ansaitakseen rahaa. Lisäksi Ranska on voittopuolin katolinen maa, ja katolisen kirkon opit eivät yleensä suosi rahan tavoittelua ja materialismia, jotka ovat omiaan kääntämään huomion pois korkeammista, hengellisemmistä asioista. Aatelisto taas usein korosti ylpeää ja mahtavaa historiaansa halveksimalla "nousukkaita" (les nouveaux venus)
- Tavallaan kaikki dynastiat ovat samanlaisia. Ne ovat verisukulaisuuten perustuvia rakenteita, joiden lisätukena ovat usein aviositeet ja adoptiot. Suhdetta sävyttää isällisen ohjauksen luonne; on isä, myöhemmin isoisä, jonka auktoriteetti nojautuu ikään, rakkauteen, vanhastaan tunnustettuun valtaan sekä kokemuksen, laillisen omistuksen ja omaisuuden hallinnon tuomaan johtoasemaan.
- Erona rikkaan ja ei-rikkaan valtion välillä on se vaurauden määrä, joka on säästetty ja muutettu pääomaksi.
- Ranskassa kansallisvarallisuuden lisääntymistä haittasi ennen muuta rikastuneen porvariston typerä turhamaisuus, sillä he ostivat ylhäisiä arvoja ja tuhlasivat samalla säästönsä hovin ylettömyyksiin.
