Tuli luettua The DAO of Capital – Austrian Investing in a Distorted World, jossa amerikkalainen entinen meklari ja hedge fund sijoittaja Mark
Spitznagel pyrkii kertomaan, miten sijoittaa itävaltalaisen koulukunnan opein.
Lähtökohtaisesti siis varsin kiinnostava aihe.
 |
| Mark Spitznagel: The DAO of Capital - Austrian Investing in a Distorted World |
Kirja esittelee Carl Mengeria, Eugen von Böhm-Bawerkia, Ludwig von Misesia,
Murray N. Rothbardia ja Friedrich A von Hayekia eli itävaltalaisia
avainhenkilöitä ja heidän ajatuksiaan, mutta kyky esittää näistä teorioista
pohjautuvaa sijoitusfilosofiaa jää valitettavan vajanaiseksi. Jää tunne, että
itävaltalaisuus on kirjassa päälle liimattua. Kirjassa ollaan lähes koko ajan
ikään kuin hukassa. Itävaltalaisuuden osalta herää epäilys siitä, kuinka syvällisesti kirjoittaja on itävaltalaiset teoksensa lukenut ja sisäistänyt. Ainakaan tätä kirjaa ei kannata käyttää välineenä aitoihin ajatuksiin tutustuessa.
Jos ja kun tavoitteena on kirjoittaa sijoituskirja,
sorrutaan kirjassa kertomaan liiallisesti epäolennaisuuksia. Kirjan 290
tekstisivua olisi voinut käyttää paljon fiksummin. Vielä enemmän hukassa ollaan
yrityksessä liittää entisajan itämaiset viisaudet (DAO) yhteen itävaltalaisen
teorian kanssa ja vielä sijoittamisen viitekehyksessä. Se nyt vain ei toimi. Siis
koko kirjan nimi, The DAO of Capital, ja sitä myötä sen markkinoima
sijoitustyyli jää epäselväksi ja siten tylsäksi. Ihan hirveästi ei arvostusta herätä kertoa "Roundabout" metodista, eli vastakkaisuuden opista, jonka mukaan liikenneympyräkin osoittaa, että vasemmalle pääsee helpoimmin kääntymällä oikealle.
Kirjan lopussa esitellään kaksi sijoitustapaa, joista toinen on likimain indeksisijoittamista itse kehitetyn indeksin mukaisesti ja toinen tapa perustuu hyvien yhtiöiden ostamiseen. Tämä toinen tapa on kirjoittajankin mukaan lähellä arvosijoittamista. Ei siis mitään mullistavaa tai tieteellisesti poikkeuksellisen lahjakasta.
Suomalaisittain kirja menee loppusuoralla jo tragikoomisen puolelle, kun siinä yritetään selittää suomalaista sisua, talvisodan henkeä ja Sibeliusta. Sijoituskirjan kontekstissa nämä sivut veivät viimeisimmätkin uskottavuuden rippeet. Valitettavasti. En siis suosittele kirjaa lukemaan, en itävaltalaisena teoksena enkä sijoituskirjana. Heikko esitys kummassakin sarjassa. VMP voisi joku kiteyttää. Vaikka moni nimekäs kommentaattori on kirjaa kehunut, minä seison nyt oppositiossa. Pahoitteluni kirjoittajalle!
Huono kirja erinomaisesta aiheesta alkoi ärsyttämään
minua niin paljon, että ajattelin pistää paremmaksi ja kiteyttää
itävaltalaiseen teoriaan perustuvan kapitalistin mallisalkun yhdessä
blogitekstissä. Sellainen on siis tulossa lähiaikoina, kunhan saan ajatukseni kootuksi ja kirjoitetuksi.
