Carlsson: Ownership and Value Creation

Omistajalla on merkitystä. Näin uskoin, kun tein gradua vuonna 2009. En kuitenkaan löytänyt uskomukselleni näyttöjä tai tieteellistä pohjaa. Siinä tilanteessa Rolf H. Carlssonin teos Ownership and Value Creation - Strategic Corporate Governance in the New Economy oli bensaa liekkeihin. Tämä kirja kolahti kovaa ja on merkittävä syy sille, että lähdin tutkimaan "arvoa luovaa omistajuutta" tarkemmin.

Rolf H Carlsson: Ownership and Value Creation

En ole saanut tästä kirjasta blogitekstiä aikaiseksi aikaisemmin, koska kirja on lähes kokonaan täynnä alleviivauksia ja muistiinpanoja. Sain tästä kiitettävästi sopivia sitaatteja. Tämän kirjan myötä aloin myös syventyä Wallenbergeihin.

 

Kirjoittaja Rolf H Carlsson on ruotsalainen eläkkeellä oleva konsultti, joka on kirjoittanut muutaman kirjan omistajuudesta ruotsiksi. Akateemisessa piirissä hän ei ole ajatuksiaan testannut. Tavoitteenani on tavata hänen kanssaan jossain vaiheessa ja vaihtaa ajatuksia.

 

Omistajuuden monet muodot maailmalla

 

Kirjan ensimmäisessä osiossa Carlsson kuvaa, kuinka omistamisen viitekehys on varsin erilainen eri maissa. Esimerkkinä ovat USA, UK, Ranska, Saksa, Japani ja Ruotsi. Corporate governance, omistusrakenteet, omistajien oikeudet ja ylipäätään suhtautuminen omistajuuteen vaihtelee merkittävästi maakohtaisesti.

 

On keskeistä ymmärtää, että maailmalla ei ole olemassa yhtä omistamisen mallia eikä sellaista liene koskaan tulossakaan, niin kaukana ovat eri mallit ja omistajarakenteet sekä ideologialtaan että perususkomuksiltaan. USA:ssa uskotaan pääomamarkkinoihin ja hajautuneeseen omistukseen, Japanissa kaikki on keskittynyttä, Ranskassa valtion rooli on vahva ja Saksassa työntekijät huomioidaan yhtiön hallinnossa. Suomi seuraa pitkälti corporate governancessa Ruotsia, mutta erojakin maiden väliltä löytyy. Kun siis mietitään kansainvälisiä omistusjärjestelyitä tai yritysostoa ulkomailta, on tarpeen tunnistaa kyseisen maan corporate governance.

Omistajuudella on merkitystä - case Wallenbergit

Toisessa osiossa Carlsson keskittyy kirjoittamaan Wallenbergeistä. Kirjoitustyyli on kunnioittava, ihaileva ja lähes kritiikitön. Carlsson on käsittääkseni varsin lähellä Wallenbergeja, joten on siksi saanut suvun tietoja kattavasti ja monipuolisesti. Tekstin perusteella Wallenbergille tyypillisiä omistajapiirteitä ovat olleet:

• Hyvän toimitusjohtajan löytäminen ja pitäminen yhtiössä oli kaiken A ja O. Ensin kapteeni, sitten laiva.
• Kova tulospaine.
• Jatkuva seuranta ja dialogi. Jatkuvasti puhelimessa.
• Tiesi tarkkaan yksityiskohdat.
• Halusi pitää itsensä informoituna. Rajaton informaationkeruu ulkopuolisista lähteistä sekä myös yrityksen sisältä ohi toimitusjohtajan. Kuitenkin pidättäytyi aina muodollisissa rakenteissa asioiden hoitamisissa ja vastuissa.
• Vaikeina aikoina erittäin antelias tukemaan johtoa, kunhan johto ei salannut mitään ja uskalsi kysyä apua.
• "The buck stops here" tarkoitti rajanvetoa vallankäytössä.
• Marcus Wallenberg oli yli 30 yhtiön hallituksen puheenjohtaja. Oli asioita, jotka hän halusi päättää itse ja piti ne selvästi päätösvallassaan.
• Patrioottisuus Ruotsin etujen puolustamisessa. Hänelle ruotsalainen omistajuus ja sen kehittyminen oli sydänasia.
• Yrittäjyys perusarvona.
• Vahva usko konsolidaatioon.
• Financial prudence eli turhien taloudellisten riskien karttaminen ja tarkka taloudenhoito.

Omistajuuden konseptualisointi ja ammattimaistaminen

Kolmannessa osiossa Carlsson pyrkii luomaan omistajuuden konseptia eli yleistämään asioita kokonaisuudeksi. Käytännön näkökulmasta kirjassa esitetyt kuvat ja kaaviot ovat hyviä kiteytyksiä, mutta teoreettisesti ne jäävät pintapuoleisiksi. Konsulttina näillä kalvoilla pärjäisi varsin mainiosti, mutta akateemisessa maailmassa vaadittaisiin perusteluita. Carlsson uskoo omistajuuden ammattimaistumiseen ja nostaa esille, kuinka jo nyt markkinoilla on erilaisia ammattilaisomistajia, kuten pääomasijoittajat ja aktiiviset instituutiot.

 

Sivulta 156 löytyy kirjan paras kuvio, joka yhdistää omistamisen idean ja arvot, yritysriskikompetenssin, metajohtotaidot sekä institutionalisoimistaidot yhdeksi viitekehykseksi. Carlssonin ajattelussa omistajan lisäarvo muodostuu ensisijaisesti kyvystä poistaa kohdekohtaista riskiä joko vähentämällä, eliminoimalla tai hajauttamalla. Toisena tärkeänä tekijänä hän nostaa esille omistajan roolin hyvän hallinnon organisoijana eli metajohtamisella, jolla huolehditaan, että yhtiössä on hyvä hallitus ja johto.

 

Uskon Carlssonin tavoin omistajuuden ammattimaistumiseen. Tätä kehitystä tukee pääoman institutionalisoituminen. Yhä suurempi osa yritysomaisuudesta tulee jatkossa päätymään institutionaaliseen omistukseen, jota hoitaa ammattikseen omistajan roolia hoitava henkilö. Tämän myötä omistajaosaaminen ja sen osa-alueet tulevat kehittymään. Samoin erikoistuminen tietyn tyylin, toimialan, kokoluokan tai muun vastaavan kriteerin omistajaosaajaksi tulee yleistymään. Tämä nähdään jo nyt pääomasijoitusalalla, jossa pääomasijoitustiimit keskittyvät yhä kapeampaan sektoriinsa, kuten esimerkiksi life science startup-sijoituksiin USA:ssa.

Oppikirja omistajille

Omistajuudesta on ylipäätään kirjoitettu niin vähän, että tämä kirja kuuluu ehdottomasti jokaisen omistajan ja ammattiomistajan lukulistalle. Erityisesti Wallenbergien esimerkit ovat tutustumisen arvoisia ja niistä saa hyviä ajatuksia omiin omistuksiin. Tosin voi olla, että lukija joka ei ole omistajuuteen aiheena yhtä syvästi vihkiytynyt kuin minä, ei kirjasta erityisemmin lukukokemuksena innostu. Kirja on nimittäin melko tekninen ja asiapitoinen.

 

Oma unelmani on jonain päivänä kirjoittaa tällainen kirja, tosin vielä laajempi, syvällisempi ja monipuolisempi versio tästä samasta aiheesta. Ehkä joskus.

Poiminnot

• We need passion for ownership since true ownership itself has a strong element of passion.
• Ownership makes difference. Ownership has an indispendable role to play in creating sustainable value in companies, for overall prosperity.
• Ownership function fulfills an indispensable role in the market economy. Its quality makes all the difference for sustainable value-creation.
• Ownership will be a key aspect in this new millennium.
• Competence, adequate owner competence will be required to perform a value-creating ownership role.
• The role of ownership function is to link the sources of risk capital in stock markets to the fundamental processes in corporations and individual businesses so as to achieve sustainable value-creation.
• Owners - provided they are active, competent, and well positioned - have a crucial role to play in the processes of creating value, for business prosperity. (3)
• Wallenberg sphere is kept together not by a mostly formal owner majority but a variety of means - pyramid constructions, differentiated voting rights as well as by tradition and competence. (128).
• Percy Barnevik kirjoitti muistion "Owner role under change - Development of active ownership; 19980115", joka loi Investorin suuntaviivat aktiiviselle omistajuudelle (164-168).
• The prerequisites about a well-functioning competition also include the market for ownership. Owners act on a market where they compete by allocating their funds differently, by means of different ways to organise ideas and resources, and by how they excercise ownership. (177)
• There is probably general agreement on one fundamental aspect of ownership. It has to do with supply of risk capital. Owners provide risk capital, equity, to make the start and expansion of a company possible. The special quality of equity is not only its function of financing or being part of the financing of a business operation - however necessary and important. The particular quality of equity capital is its function of absorbing uncertainty. (178)
• Ownership is more than risking one's own capital. (178)
• Ownership requires competence. Certainly, it takes competence and careful analysis to select an investment opportunity. However, the real competence test is the capability to reduce and eliminate fundamental risks. Thus, it should be wise to consider the following imperative: Invest in businesses where you have the competence to take responsibility for the reduction/elimination of fundamental risks, or to be aware that you need to acquire that competence. (179)
• The value creation rationale of the owner level is to reduce and eliminate risks. (188)
• As concerns coping with fundamental risks, there are basically two strategic options to choose: spreading the risks or reduction/elimination of such risks. (189)
• Ownership makes a difference! (200)
• Meta-management becomes an important part of the role of ownership and of ownership competence. (202)
• Ownership cannot function in the long run without personal involvement. There will always be a role for personal ownership. (205)
• In Marx's view an owner does not do any work, does not contribute in any way to the creation of the added value. Capital income is unearned income, even for an active owner. (211)
• The uniquely successful ownership is based on total integration of mastery in direct value creation and the capability for institutional positioning! (214)
• Ownership - the individual owner, be it a physical person or a legal entity of some kind as well as the ownership function as a whole - has a key role to play in the process of sustainable value creation. Playing such a critical role requires adequate competence. (216)
• The new economy will also generate huge opportunities as well as pressure for restructuring of companies of the old economy. This massive renewal wave will Place the ownership function and competence at centre stage as well. Maybe this part of the economy is underestimated as regards its potential for new growth as well as its needs for competent ownership since, so far, all the light has been on the new companies. (219)
• How to professionalise ownership and improve the ownership function, we will apply four different perspectives: 1) Value creation perspective, 2) Industry development perspective, 3) Organisational perspective and 4) Governance perspective. (219)
• Nothing can replace private ownership, and involvement at the personal level - with risk capital, of course -but, even more important, with ideas, visions, strong values, and commitment to succeed in building a business. (230)

Peter Lynch: One Up On Wall Street

Peter Lynch on sijoittamisen legenda. Hänestä voi hyvin puhua samassa lauseessa Warren Buffetin kanssa. Onneksi Lynch oli myös aktiivinen jakamaan oppejaan artikkeleina ja kirjoina. Ylivoimaiset näytöt sijoitustoiminnassa yhdistettynä näkemyksellisiin ja hyvin perusteltuihin oppeihin on lyömätön yhdistelmä. Viisastelijoita vailla käytännön näyttöjä kun aina riittää.

 

Peter Lynch: One Up On Wall Street

Sijoittajan ykkösvalinta

 

Lynchin kirja One Up on Wall Street on loistava sijoituskirja! Jos minun pitäisi suositella perussijoittajalle vain yhtä kirjaa, tällä hetkellä suosittelisin tätä. Benjamin Grahamin Intelligent Investor on klassikko ja "sijoittamisen raamattu", mutta paljon monimutkaisempi ja lukukokemuksena tylsempi kuin Lynchin eloisa ja helposti luettava opus. Lychin teos on myös kolme kertaa kapeampi.

 

Lynchin teosta voi suositella kaikille sijoittajille vasta-alkajista ammattilaisiin. Ehkä varoituksen sanana on hyvä todeta, että kirjan luettua ei kannata luulla olevansa lynch. Tämä sijoitustapa kun ei onnistu ihan helpolla. Suurimmalle osalle sijoittajista sijoittaminen indeksiin on yhä helpointa ja tuottavinta. Lynchin menetelmää harjoittamalla sijoittamisesta tulee vääjäämättä syvällinen harrastus, ellei jopa ammatti. Se nimittäin vaatii paljon aikaa ja perehtyneisyyttä.

Mihin Lynchin menestys perustui?

Kovaan ja perusteelliseen työhön. Intohimoon sijoittamista ja yritysten tutkimista kohtaan. Selkeään ja perusteellisesti mietittyyn toimintamalliin, jonka kautta hyviä sijoituskohteita kartoitetaan. Uskallukseen ottaa näkemystä ja toimia omalla tavallaan eikä vain seurata indeksiä. Sijoitusten keskittämiseen. Tarkkaan seurantaan. Malttiin, mutta toisaalta myös kykyyn reagoida muutoksiin. Näin vastaisin tämän kirjan perusteella.

 

Sijoitusten luokittelu

 

Lynch myös ymmärsi, että yritykset ovat erilaisia ja niillä on sijoituksina erilainen tarkoitus osana salkkua. Niinpä hän jaotteli yritykset kirjan mukaan kuuteen kastiin: slow growers, stalwarts, cyclicals, fast growers, turnarounds, asset plays (230). Tämän jaottelun mukaisesti yrityksiä arvioitiin omassa luokassaan ja tarkasteltiin, miten se pystyy täyttämään sen sijoitusluokan tavoitteet. Hitaasti kasvavilta isoilta yrityksiltä on turha odottaa nopeita hyppyjä, mutta kasvuyrityksiltä niitä on osattava edellyttää. Näiden kahden yritystyypin vertaaminen keskenään samoin perustein ei olisi mielekästä. Mikään yritystyyppi ei siis ole lähtökohtaisesti hyvä tai huono, eikä yhtä kriteeriä voi yksistään tuijottaa, vaan kohteen hyvyys riippuu siitä millä kriteereillä ja missä kehyksessä sitä arvioidaan. Fiksua. Usein kun näkee sijoituspalstoilla vertailussa yrityksiä, jotka elävät aivan eri maailmoissa.

Analysoi itseäsi kuin yritystä

Lynch esittää sivujuonteena kirjassaan myös erittäin mielenkiintoisen näkökulman, nimittäin Lynch kehottaa lukijaa analysoimaan itseään kuten yritysanalyysissa tehdään. Siinäpä onkin pohtimisen paikka. Mikä pörssilistattu yritys sinä olisit? Miksi? Millainen yritys olet ihmisenä? Oletko kasvuyritys, vakiintunut, turnaround vai millainen? Mikä on elämäsi tämänhetkinen tase ja mitä taseesi tuottaa? Vai mikä on sinun ansaintapotentiaalisi (tuloslaskelma)? Onko kassavirtasi kasvava? Kuinka kansainvälinen olet? Oletko riskikohde? Hyviä kysymyksiä itselle asettamalla saa avattua mielenkiintoisen näkökulman omaan elämäänsä.

Poiminnat

• Stop listening to professionals! Twenty years in this business convinces me that any normal person using the customary three precent of the brain can pick stocks just as well, if not better, than the average Wall Street expert.
• Dumb money is only dumb when it listens to the smart money.
• Logic is the subject that's helped me the most in picking stocks, if only because it taught me to identify the peculiar illogic of Wall Street. Actually Wall Street thinks just as the Greeks did. The early Greeks used to sit around for days and debate how many teeth a horse has. They tought they could figure it out by just sitting there, instead of checking the horse. A lot of investors sit around and debate whether a stock is going up, as if the financial muse will give them the answer, instead of checking the company. (50)
• Warren Buffet looks for the same sorts of opportunities I do, except that when he finds them, he buys the whole company. (56)
• Success is one thing, but it is more important not to look bad if you fail. There's an unwritten rule on Wall Street: "You'll never lose your job losing your client's money in IBM". (59)
• No great book or symphony was ever written by committee, no great portfolio has ever been selected by one, either. (60)
• You don't have to invest like an institution. If you invest like an institution, you're doomed to perform like one, which in many cases isn't very well. (65)
• You'll never get a tenbagger in a bond. (71)
• Bond funds fluctuate just as wildly as stock funds. (73)
• Six out of ten is all it takes to produce an enviable record on Wall Street. (75)
• Only invest what you could afford to lose without that loss having any effect on your daily life in the foreseeable future. (80)
• Stand by your stocks as long as the fundamental story of the company hasn't changed. (83)
• The market ought to be irrelevant. If I could convince you of this one thing, I'd feel this book has done its job. And if you don't believe me, believe Warren Buffet. "As far as I'm concerned", Buffet has written, "the stock market doesn't exist. It is there only as a reference to see if anybody is offering to do anything foolish." (89)
• Invest in things you know about. (104)
• Investing without research is like playing stud poker and never looking at the cards. (107)
• Big companies don't have big stock moves. (109)
• Everything else being equal, you'll do better with the smaller companies. (110)
• I place companies in six general categories: slow growers, stalwarts, fast growers, cyclicals, asset plays, and turnarounds. (110)
• The simpler it is, the better I like it. The perfect stock: a) It sounds dull, or even better, ridicilous, b) It does something dull, c) It does something disagreeable, d) It's a spinoff, e) The institutions don't own it, and the analysts don't follow it, f) The rumors abound: It's involved with toxic waste and/or the mafia, g) There's something depressing about it, h) It's a no-growth industry, i) It's got a niche, j) People have to keep buying it, k) It's a user of technology, l) The insiders are buyers, m) The company is buying back shares. (144)
• If I could avoid a single stock, it would be the hottest stock in the hottest industry, the one that gets the most favorable publicity, the one that every investor hears about in the car pool or on the commuter train - and succumbing to the social pressure, often buys. (149)
• In business, imatination is the sincerest form of battery. (151)
• Instead of buying back shares or raising dividend, profitable companies often prefer to blow the money on foolish acquisitions. The dedicated diworseifier seeks out merchandise that is 1) overpriced, and 2) completely beyond his or her realm of understanding. This ensures that losses will be maximized. (153)
• Value always wins out - or at least in enough cases that it's worthwhile to believe it. (161)
• Although it is easy to forget sometimes, a share of stock is not a lottery ticket. It's part ownership of a business. (162)
• There are five basic ways a company can increase earnings: reduce costs, raise prices, expand into new markets, sell more of its products in the old markets, or revitalize, close or otherwise dispose of a losing operation. (173)
• I've continued to believe that wandering through stores and tasting things is a fundamental investment strategy. (192)
• If the p/e ratio is less than the growth rate, you may have found yourself a bargain. ...In general, a p/e ratio that's half the growth rate is very positive, and one that's twice the growth rate is very negative. (199)
• When you buy a stock for its book value, you have to have a detailed understanding of what those values really are. (209)
• I prefer to invest in companies that don't depend on capital spending. (214)
• I always check to see if inventories are piling up. ...An inventory buildup is usually a bad sign. When inventories grow faster than sales, it's a red flag. (215)
• If you find a business that can get away with raising prices every year after year without losing customers, you've got a terrific investment. (218)
• Moderately fast growers (20 to 25 percent) in nongrowth industries are ideal investments. (232)
• There is no use diversifying into unknown companies just for the sake of diversity. ...In small portfolios I'd be comfortable owning between three and ten stocks. (240)
• I've always detested stop orders. (244)
• Unless I'm confident enough in the Company to buy more shares, I ought to be selling immediately. (265)
• Most of the money I make is in the third or fourth year that I've owned something. (266)
• Regarding somebody else's gains as your own personal losses is not a productive attitude for investing in the stock market. In fact, it can only lead to total madness. (268)
• I've never bought a future nor an option in my entire investing career. ... Warren Buffet thinks that stock futures and options ought to be outlawed, and I agree with him. (270-273)
• When you invest in stocks, you have to have a basic faith in human nature, in capitalism, in the country at large, and in future prosperity in general. (285)