Peter Lynch: One Up On Wall Street

Peter Lynch on sijoittamisen legenda. Hänestä voi hyvin puhua samassa lauseessa Warren Buffetin kanssa. Onneksi Lynch oli myös aktiivinen jakamaan oppejaan artikkeleina ja kirjoina. Ylivoimaiset näytöt sijoitustoiminnassa yhdistettynä näkemyksellisiin ja hyvin perusteltuihin oppeihin on lyömätön yhdistelmä. Viisastelijoita vailla käytännön näyttöjä kun aina riittää.

 

Peter Lynch: One Up On Wall Street

Sijoittajan ykkösvalinta

 

Lynchin kirja One Up on Wall Street on loistava sijoituskirja! Jos minun pitäisi suositella perussijoittajalle vain yhtä kirjaa, tällä hetkellä suosittelisin tätä. Benjamin Grahamin Intelligent Investor on klassikko ja "sijoittamisen raamattu", mutta paljon monimutkaisempi ja lukukokemuksena tylsempi kuin Lynchin eloisa ja helposti luettava opus. Lychin teos on myös kolme kertaa kapeampi.

 

Lynchin teosta voi suositella kaikille sijoittajille vasta-alkajista ammattilaisiin. Ehkä varoituksen sanana on hyvä todeta, että kirjan luettua ei kannata luulla olevansa lynch. Tämä sijoitustapa kun ei onnistu ihan helpolla. Suurimmalle osalle sijoittajista sijoittaminen indeksiin on yhä helpointa ja tuottavinta. Lynchin menetelmää harjoittamalla sijoittamisesta tulee vääjäämättä syvällinen harrastus, ellei jopa ammatti. Se nimittäin vaatii paljon aikaa ja perehtyneisyyttä.

Mihin Lynchin menestys perustui?

Kovaan ja perusteelliseen työhön. Intohimoon sijoittamista ja yritysten tutkimista kohtaan. Selkeään ja perusteellisesti mietittyyn toimintamalliin, jonka kautta hyviä sijoituskohteita kartoitetaan. Uskallukseen ottaa näkemystä ja toimia omalla tavallaan eikä vain seurata indeksiä. Sijoitusten keskittämiseen. Tarkkaan seurantaan. Malttiin, mutta toisaalta myös kykyyn reagoida muutoksiin. Näin vastaisin tämän kirjan perusteella.

 

Sijoitusten luokittelu

 

Lynch myös ymmärsi, että yritykset ovat erilaisia ja niillä on sijoituksina erilainen tarkoitus osana salkkua. Niinpä hän jaotteli yritykset kirjan mukaan kuuteen kastiin: slow growers, stalwarts, cyclicals, fast growers, turnarounds, asset plays (230). Tämän jaottelun mukaisesti yrityksiä arvioitiin omassa luokassaan ja tarkasteltiin, miten se pystyy täyttämään sen sijoitusluokan tavoitteet. Hitaasti kasvavilta isoilta yrityksiltä on turha odottaa nopeita hyppyjä, mutta kasvuyrityksiltä niitä on osattava edellyttää. Näiden kahden yritystyypin vertaaminen keskenään samoin perustein ei olisi mielekästä. Mikään yritystyyppi ei siis ole lähtökohtaisesti hyvä tai huono, eikä yhtä kriteeriä voi yksistään tuijottaa, vaan kohteen hyvyys riippuu siitä millä kriteereillä ja missä kehyksessä sitä arvioidaan. Fiksua. Usein kun näkee sijoituspalstoilla vertailussa yrityksiä, jotka elävät aivan eri maailmoissa.

Analysoi itseäsi kuin yritystä

Lynch esittää sivujuonteena kirjassaan myös erittäin mielenkiintoisen näkökulman, nimittäin Lynch kehottaa lukijaa analysoimaan itseään kuten yritysanalyysissa tehdään. Siinäpä onkin pohtimisen paikka. Mikä pörssilistattu yritys sinä olisit? Miksi? Millainen yritys olet ihmisenä? Oletko kasvuyritys, vakiintunut, turnaround vai millainen? Mikä on elämäsi tämänhetkinen tase ja mitä taseesi tuottaa? Vai mikä on sinun ansaintapotentiaalisi (tuloslaskelma)? Onko kassavirtasi kasvava? Kuinka kansainvälinen olet? Oletko riskikohde? Hyviä kysymyksiä itselle asettamalla saa avattua mielenkiintoisen näkökulman omaan elämäänsä.

Poiminnat

• Stop listening to professionals! Twenty years in this business convinces me that any normal person using the customary three precent of the brain can pick stocks just as well, if not better, than the average Wall Street expert.
• Dumb money is only dumb when it listens to the smart money.
• Logic is the subject that's helped me the most in picking stocks, if only because it taught me to identify the peculiar illogic of Wall Street. Actually Wall Street thinks just as the Greeks did. The early Greeks used to sit around for days and debate how many teeth a horse has. They tought they could figure it out by just sitting there, instead of checking the horse. A lot of investors sit around and debate whether a stock is going up, as if the financial muse will give them the answer, instead of checking the company. (50)
• Warren Buffet looks for the same sorts of opportunities I do, except that when he finds them, he buys the whole company. (56)
• Success is one thing, but it is more important not to look bad if you fail. There's an unwritten rule on Wall Street: "You'll never lose your job losing your client's money in IBM". (59)
• No great book or symphony was ever written by committee, no great portfolio has ever been selected by one, either. (60)
• You don't have to invest like an institution. If you invest like an institution, you're doomed to perform like one, which in many cases isn't very well. (65)
• You'll never get a tenbagger in a bond. (71)
• Bond funds fluctuate just as wildly as stock funds. (73)
• Six out of ten is all it takes to produce an enviable record on Wall Street. (75)
• Only invest what you could afford to lose without that loss having any effect on your daily life in the foreseeable future. (80)
• Stand by your stocks as long as the fundamental story of the company hasn't changed. (83)
• The market ought to be irrelevant. If I could convince you of this one thing, I'd feel this book has done its job. And if you don't believe me, believe Warren Buffet. "As far as I'm concerned", Buffet has written, "the stock market doesn't exist. It is there only as a reference to see if anybody is offering to do anything foolish." (89)
• Invest in things you know about. (104)
• Investing without research is like playing stud poker and never looking at the cards. (107)
• Big companies don't have big stock moves. (109)
• Everything else being equal, you'll do better with the smaller companies. (110)
• I place companies in six general categories: slow growers, stalwarts, fast growers, cyclicals, asset plays, and turnarounds. (110)
• The simpler it is, the better I like it. The perfect stock: a) It sounds dull, or even better, ridicilous, b) It does something dull, c) It does something disagreeable, d) It's a spinoff, e) The institutions don't own it, and the analysts don't follow it, f) The rumors abound: It's involved with toxic waste and/or the mafia, g) There's something depressing about it, h) It's a no-growth industry, i) It's got a niche, j) People have to keep buying it, k) It's a user of technology, l) The insiders are buyers, m) The company is buying back shares. (144)
• If I could avoid a single stock, it would be the hottest stock in the hottest industry, the one that gets the most favorable publicity, the one that every investor hears about in the car pool or on the commuter train - and succumbing to the social pressure, often buys. (149)
• In business, imatination is the sincerest form of battery. (151)
• Instead of buying back shares or raising dividend, profitable companies often prefer to blow the money on foolish acquisitions. The dedicated diworseifier seeks out merchandise that is 1) overpriced, and 2) completely beyond his or her realm of understanding. This ensures that losses will be maximized. (153)
• Value always wins out - or at least in enough cases that it's worthwhile to believe it. (161)
• Although it is easy to forget sometimes, a share of stock is not a lottery ticket. It's part ownership of a business. (162)
• There are five basic ways a company can increase earnings: reduce costs, raise prices, expand into new markets, sell more of its products in the old markets, or revitalize, close or otherwise dispose of a losing operation. (173)
• I've continued to believe that wandering through stores and tasting things is a fundamental investment strategy. (192)
• If the p/e ratio is less than the growth rate, you may have found yourself a bargain. ...In general, a p/e ratio that's half the growth rate is very positive, and one that's twice the growth rate is very negative. (199)
• When you buy a stock for its book value, you have to have a detailed understanding of what those values really are. (209)
• I prefer to invest in companies that don't depend on capital spending. (214)
• I always check to see if inventories are piling up. ...An inventory buildup is usually a bad sign. When inventories grow faster than sales, it's a red flag. (215)
• If you find a business that can get away with raising prices every year after year without losing customers, you've got a terrific investment. (218)
• Moderately fast growers (20 to 25 percent) in nongrowth industries are ideal investments. (232)
• There is no use diversifying into unknown companies just for the sake of diversity. ...In small portfolios I'd be comfortable owning between three and ten stocks. (240)
• I've always detested stop orders. (244)
• Unless I'm confident enough in the Company to buy more shares, I ought to be selling immediately. (265)
• Most of the money I make is in the third or fourth year that I've owned something. (266)
• Regarding somebody else's gains as your own personal losses is not a productive attitude for investing in the stock market. In fact, it can only lead to total madness. (268)
• I've never bought a future nor an option in my entire investing career. ... Warren Buffet thinks that stock futures and options ought to be outlawed, and I agree with him. (270-273)
• When you invest in stocks, you have to have a basic faith in human nature, in capitalism, in the country at large, and in future prosperity in general. (285)

Arvopaperi: Miten arvosi näkyvät sijoituksissasi?

Kirjoitin jokin aika sitten Arvopaperin blogitekstin arvoista osana sijoitustoimintaa. Tässä siis teksti myös tälle palstalle, vaikka näin myöhässä. Alkuperäinen teksti löytyy täältä. Erityisesti ilahduin siitä, että Arvokeskustelijat ry halusi julkaista tekstin myös omallasivullaan. Filosofian, arvot ja talouden yhdistävät aiheet herättävät aina mielenkiintoni.

Arvot osana sijoitustoimintaa on minulle henkilökohtaisesti erityisen tärkeä teema. En nimittäin usko siihen, että sijoittaminen on vain matematiikkaa eli riski-tuottosuhteen säätämistä ilman että itse sijoituskohteilla olisi sijoituspäätöksiä tekeville tahoille merkitystä. On mielestäni selvää, että jokainen saa tehdä rahallaan mitä haluaa ja yksi hyvä tapa on sijoituksillaan äänestää sellaisten asioiden puolesta, joita haluaa maailmassa tapahtuvan. Miksi et omistaisi sellaisia asioita, jotka ovat arvojesi mukaisia, koska silloin voit olla sinut tuottojen kanssa. Ne vastaavat silloin arvomaailmaasi.

Miten arvosi näkyvät sijoituksissasi?

”Put your money where your mouth is” eli laita rahasi sinne missä on arvosi, on hyvä toimintaperiaate. Miksi et edistäisi arvomaailmaasi myös sijoituksillasi? Miten nykyinen salkkusi heijastelee omia arvojasi?

Riski/tuotto-suhde on taloustieteen ja sijoittamisen kovinta ydintä. Klassinen taloustiede joutuu kuitenkin heikoille jäille, kun se haastetaan käyttäytymistieteiden ymmärryksellä ihmisen toiminnasta. Ihminen ei olekaan rationaalinen ja laskelmoiva täydellisyys, vaan tunteellinen ja epätäydellinen yksilö. Ellet usko, suosittelen tutustumaan vaikka Ludwig von Misesin logiikkaan teoksessa Human Action.

Taloustieteilijöiden riski-tuottokaavat unohtavat arvot ja ihmisten valinnat. Kahden komponentin sijasta yksilön sijoituspäätös pohjautuu kolmeen elementtiin; riski, tuotto-odotus ja arvot. Ilman arvoja sijoittaminen olisi vain matematiikkaa. Vertailtaisiin kahden kohteen laskennallisia lukuja ja kone voisi tehdä valinnan. Kuitenkin, on aina arvovalinta, mihin sijoitat tai olet sijoittamatta. Sijoittajana sinulla on vapaus valita ja vastuu valinnoistasi.

Arvovalintoja voi tehdä esimerkiksi maakohtaisesti. Isänmaallinen ihminen voi perustellusti suosia kotimaataan ja jättää sijoittamatta esimerkiksi Venäjälle. Viisastelevalle taloustieteilijälle, joka väittää, että toimintatapa ei ole teoreettisesti oikein ja moittii liiallisesta maariskistä, voi aina todeta, ”Mitä sitten? Minä päätän mitä minä rahoillani teen.” Tällöin taloustieteilijä on aseeton.

Perinteinen eettinen sijoittaminen lähtee rajoitteiden kautta eli ei sijoiteta epäeettiseksi katsottuun toimialaan, kuten tupakkateollisuuteen. Arvovalintoja voi kuitenkin tehdä aktiivisemminkin. Pääomalla voi tehdä paljon hyvää, kun sitä käyttää oikein. Mikä on oikein, sen määrittelee ensisijaisesti omistaja itse. Parhaimmillaan pääoma mahdollistaa arvojen mukaisen toiminnan arjessa ja yhteiskunnassa. Jos kannattaa tuulivoimaa, sijoitus tuulirahastoon auttaa näiden tavoitteiden toteutumista. Yhtiötasolla pystyy pääomittamaan yrityksiä, joiden toivoo menestyvän. Sijoitus turkisyhtiö Saga Fursiin tai kaivosyhtiö Talvivaaraan on aina arvovalinta. Sijoita siihen yhtiöön, joka tekee mielestäsi arvokasta työtä.

Yksi tapa on yhdistää kulutus- ja sijoitusvalinnat. Näin voi toimia esimerkiksi Olvissa. Omista sitä mitä kulutat. Käsitteenä arvosijoittaminen on vakiintunut tarkoittamaan sijoitustyyliä, jossa pyritään ostamaan tasearvoa edulliseen hintaan. Kuitenkin todellista arvosijoittamista on sijoittaa arvojensa mukaisesti.

Onko arvopohjainen sijoittaminen ristiriidassa tuoton maksimoinnin kanssa? Ei välttämättä. Arvovalinta on sekin, jos haluaa vain maksimoida tuoton välittämättä siitä, missä ja miten tuotto syntyy. Kuitenkin nykyisessä sijoitusmahdollisuuksien rajattomassa maailmassa oma arvonäkemys on helposti toteutettavissa esimerkiksi ETF-tuotteilla, jolloin sijoittaja voi olla hyvillä mielin sinut salkkunsa kanssa.

Arvot ovat aina yksilöiden arkisia valintoja. Arvot ovat käsitys hyvästä. Jokaisella ihmisellä on henkilökohtaiset arvot eli asiat joita arvostaa. Arvot muuttuvat arkisiksi ihmisten jokapäiväisissä valinnoissa. Valintamme antavat asioille merkityksen eli arvon. Käsitetarkastelukin osoittaa yhteyden, arvot (values) ja arvo (value) ovat aina symbioosissa. Yrityksen arvo on ihmisten antama rahamuotoinen mittari arvostuksestaan yhtiötä kohtaan. Raha on vain arvon yksi mittari. Kun sijoitat, mieti millaisen arvopaperin valitset.

Tero Luoma
sijoitusjohtaja
Taaleritehtaan Pääomarahastot Oy

Yritystoiminnan rooli-identiteetit

Omistajuutta käsittelevässä väitöskirjassani keskeisin tutkimuskysymykseni on, mikä on omistajien rooli yritystoiminnan arvonluonnissa? Mitä enemmän olen aihetta teoreettisesti tutkinut sekä käytännön kautta oppinut, sitä monimutkaisemmaksi ja monimuotoisemmaksi omistajuuden käsite on alkanut muodostua. Omistajuutta yritystoiminnassa on vaikea teoretisoida, koska ei ole määriteltävissä, saati sitten käytännössä löydettävissä, tiettyä omistajuuden tyyppiä, joka toimisi aina ja kaikissa tilanteissa samalla tavalla. Sen sijaan omistajuus ilmiönä esiintyy yritystoiminnassa monessa muodossa ja monella tavalla.

 

Yritystoiminnan rooli-identiteetit

Omistajuuden ja yritystoiminnan suhdetta voi pyrkiä hahmottamaan tarkastelemalla yritystoiminnassa yleisesti esiintyviä rooli-identiteettejä eli vakiintuneita käsitteitä, joiden myötä toimijat määrittävät suhteensa yritykseen. Oheisessa kuvassa olen tunnistanut neljä erilaista rooli-identiteettiä, joilla on kullakin omalaatuisensa suhde yritykseen. Koska ihmisellä on tarve määritellä itsensä roolinsa ja identiteettinsä kautta, nämä rooli-identiteetit vastaavat kysymykseen, kuka sinä olet? Siis esimerkiksi henkilö voi määrittää itsensä yrityksessä yrittäjäksi. Määrittämällä itsensä tiettyyn rooli-identiteettiin, henkilö samalla samaistuu sekä tarkoituksellisesti että tiedostamattaan tämän rooli-identiteetin määritelmälliseen sisältöön ja mielikuvaan. Yrittäjillä on erilainen maine kuin esimerkiksi omistajiksi itseään tituleeraavilla.

 

Yritystoiminnan rooli-identiteetit

1. Yrittäjä: yrittäjä-käsitteenä (entrepreneur) on tieteellisesti määritelty ja käytännön arkikielessä sille on muodostunut vakiintunut sisältö. Yrittäjyyden tyypeistä tässä tarkastellaan erityisesti ulkoista yrittäjyyttä eli roolia, jossa henkilö on sekä yrityksen omistaja että aktiivisesti mukana operatiivisessa johtotehtävissä. Näyttäisi siltä, että yrittäjyyden identiteetissä ilmenisi voimakkaasti kaksi komponenttia: omistajuus ja osallistuminen yritystoimintaan. Voidaan kuitenkin kysyä, tarvitseeko olla omistajuutta, jotta voi olla yrittäjä? Onko omistajuus osa yrittäjyyden määritelmää? Onko nimenomaan omistamaton yrittäjyys määritelmällisesti sisäistä yrittäjyyttä eli toimimista yrittäjämäisesti ilman omistusta. Tällainen määrittely edellyttäisi yrittäjämäisen toiminnan (entrepreneurial action) tarkempaa sisällöllistämistä ja määrittelemistä, erityisesti suhteessa palkkatyöhön. Toisaalta voidaan kysyä, tarvitseeko olla johtajuutta, jotta voi olla yrittäjä? Onko johtajuus osa yrittäjyyden määritelmää? Onko kyseessä yrittäjä, mikäli omistaa yritystä, mutta ei työskentele siellä tai toinen vaihtoehto, että omistaa yritystä, mutta työskentelee perustehtävissä ilman johtajuutta ulkopuolisen yritysjohdon alaisuudessa? Yritystoiminnan valtasuhteiden näkökulmasta tilanne on erikoinen, koska omistajuutensa myötä henkilöllä olisi joka tapauksessa käytettävissään omistajavaltaa (äänivalta yhtiökokouksessa) suhteessa johtoon.  Entä mikäli sekä omistajuus että johtajuus puuttuvat, voiko henkilö määritelmällisesti olla yrittäjä? Määritelmällisenä johtopäätöksenä esitän, että yrittäjyys edellyttää sekä omistajuutta että johtajuutta. Yrittäjyys on siis yhdistelmä omistajuutta ja johtajuutta. Yrittäjän erottaa omistajasta johtajuus eli asema yrityksen operatiivisessa johtamisessa. Toisaalta yrittäjän erottaa johtajasta omistajuus eli osakeomistus yrityksessä.
2. Omistaja: Omistaja on omistajuuden subjekti eli aktori, toimija, tekijä. Omistaja omistaa eli hänellä on juridinen, taloudellinen ja hallinnollinen omistusoikeus kyseiseen objektiin tai osaan siitä, joka yritystoiminnan tapauksessa tarkoittaa omitusta yrityksessä. Omistaja ei ole yrittäjä, koska hän ei osallistu yrityksen operatiiviseen johtamiseen. Johtajuus rajautuu täten omistajaroolin ulkopuolelle. Omistaja käyttää omistajavaltaansa ensisijaisesti yhtiökokouksessa ja omistajan keskeisin tehtävä on yhtiön hallituksen nimittäminen. Omistaja voi osallistua myös yrityksen hallintoon hallitustyöskentelyn kautta, mutta hallituksen ollessa kollektiivinen yrityksen hallintoelin, ei omistajahenkilöllä ole henkilökohtaista johtajaroolia yrityksessä.
3. Sijoittaja: Sijoittaja on henkilö tai taho, jonka hallinnoitavan omaisuuden allokaatiossa kyseinen omaisuuserä on osana. Sijoittajalla on juridinen ja taloudellinen oikeus objektiin eli yritystä kohtaan yrityksen liikkeellelaskeman arvopaperin muodossa. Arvopaperi voi oikeuttaa omistusoikeuteen (osake) tai se voi muuten oikeuttaa saamisiin yrityksistä (muu muoto, esim lainasopimus). Sijoittaja ei osallistu yrityksen hallintoon vaan toimii markkinoilla passiivisesti suhteessa yrityksiin. Sijoittajan vaikutuskanavat ovat arvopaperin ostaminen, pitäminen ja myyminen. Sijoittajan erottaa omistajasta allokaatio. Sijoittajalla omaisuuserä on osa allokaatiota, omistajalla omaisuuserä ylittää suuruudeltaan portfolioteorian määrittelemän allokaation mukaisen osuuden. Omistajalla on siis omistuksessaan suurempi omistusosuus kyseistä yritystä kuin mitä portfolioteorian mukainen riski-tuotto-suhde optimoisi. Omistaja ottaa täten näkemystä ja yritysriskiä, joita sijoittajat allokaatiollaan karttavat. Koska henkilöiden ja tahojen omaisuuden absoluuttiset määrät ovat erisuuruisia, voi sijoittajan rooli-identiteetillä toimiva taho kuitenkin päätyä yrityksen suurimpien osakkeenomistajien joukkoon ja näyttäytyä täten yrityksen näkökulmasta merkittävältä omistajalta, vaikka sijoittajalle kyseessä on vain sijoitus.  
4. Johtaja: Johtaja on yhtiön hallituksen nimittämä yhtiön operatiivista valtaa ja vastuuta käyttävä henkilö. Johtaja ei ole yrittäjä, koska hänellä ei ole omistusta yrityksessä. Mikäli operatiivista valtaa käyttää omistajuuden omaava henkilö, on hän tällöin yrittäjä, eikä johtaja. Voidaan perustellusti kysyä, kuinka paljon omistajuutta tarvitaan, jotta johtajasta tulee yrittäjä? Riittääkö yhden osakkeen ja alle promillen omistusosuuden omistaminen suuresta yrityksestä tekemään johtajasta yrittäjän? Erottelu kyllä/ei-akselilla olisi yksinkertainen ja selkeä, jolloin pieninkin osuus riittäisi tekemään yrittäjän. Tosiasiallisesti tämä kuitenkin laajentaisi liikaa yrittäjyyden käsitettä. Teoreettisesti on mahdotonta johtaa muuta yleispätevää sääntöä, joka sopisi erittelemään yrittäjän ja johtajan omistajuuden määrän suhteen. Ei siis voida asettaa raja-arvoa, jonka mukaan yrittäjyys edellyttää 20% omistusosuutta yrityksessä. Tällaisia luokitteluja on toki käytännössä tehty, mutta ne ovat keinotekoisia. Loogisesti voidaan määritellä, että mitä suurempi omistuksen määrä on sekä absoluuttisesti että suhteellisesti, sitä enemmän henkilö määrittyy yrittäjäksi ja vähemmän johtajaksi. Rajanveto voidaan kuitenkin kiinnittää eroon omistajan ja sijoittajan rooli-identiteettien määritelmissä, jonka mukaan omistaja on taho, jonka kyseisen omaisuuserän omistus ylittää hänen portfolioteorian mukaisen allokaationsa. Tämä tarkoittaa sitä, että mikäli johtajalla on yrityksessä omistusosuus, joka ylittää hänen henkilökohtaisessa taloudessaan allokaation mukaisen osuuden omaisuuserälle, on kyseessä omistus eikä sijoitus ja täten henkilö on määritelmällisesti yrittäjä eikä johtaja, koska hän kantaa henkilökohtaisesti markkinariskiä suurempaa yritysriskiä.  

Hallituksella oma roolinsa ja identiteettinsä?

Neljän edellä esitetyn rooli-identiteetin lisäksi viidentenä rooli-identiteettinä voisi pitää yrityksellä olevaa hallitusta. Tällöin hallituksen jäsenellä tai erityisesti puheenjohtajalla olisi erikseen määriteltävä rooli  ja identiteetti yrityksessä. Tässä määrittelyssäni olen kuitenkin lähtenyt siitä, että hallitus on yhtiökokouksen eli yhtiön osakkeenomistajien nimeämä yhtiön toimielin, jonka tehtävänä on edustaa yritystä, joten tässä tarkastelussa asemoin hallituksen anonyymina kollegiona osaksi yritystä. Eri rooleissa toimivat tahot voivat toki käyttää hallitusta ja erityisesti mahdollista asemaansa hallituksen puheenjohtajana vahvistamaan omaa rooliaan ja identiteettiään suhteessa yritykseen korostamalla tätä muodollista asemaa. Mikäli yrityksessä toimii ulkopuolinen, osakkeenomistajista riippumaton hallituksen puheenjohtaja voi hänen rooli-identiteettiään verrata mielestäni johtajan rooli-identiteettiin.

 

Kommentoi ja kehitä!

 

Koska kyseessä on alustavaa omien ajatusten pyörittelyä, pyytäisin sinua kommentoimaan, miltä käsitteet sinusta tuntuvat ja miten kenties niitä voisi muuttaa tai kehittää? Onko jaottelu neljään rooli-identiteettiin toimiva? Tämän nelijaottelun kautta olen ajatellut rajaavani tutkimuksen käsittelemään omistajia, jolloin tutkimuksen ulkopuolelle jäävät tarkoituksenmukaisesti sijoittajat, johtajat ja yrittäjät. Omistajiksi määrittyvät tällä luokittelulla esimerkiksi pääomasijoitusyhtiöt sekä operatiivisesta toiminnasta irtautuneet omistajasuvut, jotka eivät kumpikaan täytä johtajuuden kriteeriä vaan toimimat nimenomaan omistajan roolista. Tällöin pääsen tarkastelamaan tällaisten omistajien roolia yritystoiminnan arvonluonnissa.