Yrittäjä, tee itsestäsi turha!

Yrittäjä, onnistutko tänä kesänä pitämään lomaa? Vai oletko yksinkertaisesti täysin korvaamaton lenkki? Viikko poissa työpaikalta ja kaikki kaatuu?

 

Usko tai älä, lomattomuus ei ole sankaruutta. Se ei ole meriitti, ainakaan enää. Ennemminkin se on merkki siitä, että työyhteisö ei ole toimiva. Tottakai, jos on kiire, silloin tehdään töitä ja lomia siirretään, mutta jatkuva lomattomuus ei ole eduksi kenellekään, ei yrittäjälle, hänen perheelleen eikä yritykselle. Harva harmittelee kuolinvuoteellaan, että kunpa olisi tehnyt enemmän töitä.

 

Joillakin ihmisillä itse tekeminen on lähes itseisarvo. Toisilla taas on turha tarve tehdä itsestään tärkeitä tekeytymällä korvaamattomiksi. Tietoa pantataan, kaikkea kontrolloidaan ja pienimmätkin asiat pitää päättää itse, ihan vain sen takia, että saa tuntea olonsa tärkeäksi. Tähän kulminoituu yrittäjyyden suurin paradoksi: nimittäin yrittäjä on ikuisesti yrittäjyytensä vanki, ellei hän osaa ja kykene vähentämään omaa tekemistään.

Osaava organisaatio tekee yrittäjästä omistajan!

Jos yrittäjä haluaa milloinkaan siirtyä yrittäjästä omistajaksi, on hänen pystyttävä kasvattamaan yhtiöönsä osaava organisaatio. Osaava organisaatio vapauttaa yrittäjän omistajuuteen. Paradoksaalisesti, mitä pienemmän teet itsestäsi, sitä suuremmaksi voi yrityksesi kasvaa! Parhaimmillaan teet itsestäsi turhan eli organisaatio osaa hoitaa kaiken itse ilman sinua. Tällöin oma aikasi vapautuu muuhun, mitä ikinä se sitten onkaan: uusien innovaatioiden kehittäminen, aikaa läheisille tai aikaa omistajuudelle.

 

Osaavan organisaation rakentaminen ei ole helppoa. Yhtiön täytyy kyetä houkuttelemaan ja pitämään tehtävissä tarvittavia osaajia, on opittava kuuntelemaan osaajia, on jatkuvasti kehitettävä tietoja ja taitoja, on pystyttävä maksamaan osaajille kunnon korvaus, ja on opittava jakamaan vastuuta ja valtaa. Ennen kaikkea se edellyttää sitä, että yrittäjä on sinut itsensä ja oman roolinsa kanssa ja kykenee antamaan tilaa. Lisäksi tarvitaan luottamusta ja kunnioitusta yrittäjän ja organisaation välillä. Kokeileminen kannattaa aloittaa vaikka kesälomasta. Sekä sinulle että organisaatiollesi saattaa jopa tehdä hyvää, jos olet välillä poissa. Eikä kannata pelästyä, jos saatkin lomailla ilman soittoja.

 

Oman roolin optimointi kannattaa ymmärtää ajoissa. Jos jätät jälkipolvillesi yrityksen joka vaatii 24/7 henkilökohtaista panosta, tulet jättäneesi perintönä enemmänkin työpaikan kuin omaisuuden. On ainakin hyvä tiedostaa, onko jälkipolvi tähän rooliin valmis ja halukas. Jos taas ajattelet päättäväsi yrittäjäurasi yrityskauppaan, kannattaa ymmärtää, että mitä isompi on oma yrittäjäroolisi yrityksessä, sitä vähemmän ulkopuolinen on yrityksestäsi valmis maksamaan, kun tämä panoksesi on poissa. Tätä totuutta kutsutaan negatiiviseksi henkilöriskiksi. Osaava organisaatio siis kasvattaa yhtiön omistaja-arvoa, josta sinä omistajana halutessasi hyödyt.

 

Tero Luoma on Taaleritehtaan Pääomarahastot Oy:n sijoitusjohtaja. Hän tekee väitöskirjaa omistajien roolista yritystoiminnan arvonluonnissa ja on tutkinut yrittäjyys-, omistajuus- ja pääomateorioita.

Tämä teksti on julkaistu alkuperäisenä www.yrittajastaomistajaksi sivustolla.

Omistajalle kaikki on kallista

Yrittäjä, tiedätkö omistuksesi arvon?

Merkittävä osa suomalaisista yrittäjistä ei tiedä yrityksensä arvoa; sekä numeerista arvoa että sitä, mistä yrityksen arvo koostuu. Tämä on huolestuttavaa, sillä yritys on usein yrittäjän taloudessa suurin omaisuuserä. Toisinaan yrittäjän kannattaisi katsella yritystään omistajan silmin. Vaikka yritystä ei olisi tarkoituskaan muuttaa rahaksi, ymmärrys omistuksen arvosta ja sen osatekijöistä auttaa kehittämään yhtiötä oikeaan suuntaan.

Yrittäjän ja omistajan ajattelueroa voi kuvata tarinalla yrittäjästä ja omistajasta baarissa.

Yrittäjä tarjoaa baarissa kierroksen – “firman piikkiin!”, hän voi huudahtaa. Yrittäjä maksimoi omaa hyötyään osittain siirtämällä henkilökohtaisia kuluja yritykseen sisään – “firman piikkiin”. Yrityksen tuloksen maksimointi ei ole kaikille yrittäjille tärkeintä. Osa pyrkii jopa minimoimaan maksettavia veroja ja hakemaan alv-vähennyksiä kasvattamalla kustannuksia. Yrittäjyys ja yritys ovat osa elämää.

Sen sijaan yrityksen omistajan kannattaa baarissa maksaa kaikki omasta pussista. Omistajalle baarikierros maksaa aina vähintään 5-10-kertaisesti. Omistajalle kaikki on kallista, koska omistaja ajattelee yrityksen arvoa. Yrityksen arvo määrittyy usein tietyllä kertoimella suhteessa käyttökatteeseen tai tulokseen. Kerroin voi olla esimerkiksi 5-10 välillä, tai enemmän. Kierros baarissa kustannuksena rokottaa yrityksen arvoa moninkertaisesti. Mieti tätä seuraavan kerran, kun kuittaat laskua! Omistaja ymmärtää tuloksen arvon ja pyrkii minimoimaan yhtiölle koituvat kustannukset maksimoidakseen yrityksen arvon.

Yrittäjyyden ja omistajuuden murroskohdassa on pohdittava, maksimoiko yrittäjänä omaa hyötyään vai maksimoiko firman arvoa. Yrittäjän on hyvä omaksua omistajan ajattelutapa ajoissa. Firman arvoa mietittäessä omistajayrittäjä onkin kääntänyt katseensa jo tulevaisuuteen – kuinka yrityksestä voisi tulla mahdollisimman arvokas. Hyvä omistaja vahtii firman kuluja ja käyttää rahoja fiksuihin arvoa kasvattaviin investointeihin.

Tero Luoma on Taaleritehtaan Pääomarahastot Oy:n sijoitusjohtaja. Hän tekee väitöskirjaa omistajien roolista yritystoiminnan arvonluonnissa ja on tutkinut yrittäjyys-, omistajuus- ja pääomateorioita.

Teksti on julkaistu osoitteessa http://yrittajastaomistajaksi.fi/omistajalle-kaikki-on-kallista/

Yrittäjyys on omistajuuden isä

Yrittäjyys ja omistajuus ovat väitöskirjaharrastukseni myötä suuria teemoja, joita on tullut paljon pohdittua. Usein olen miettinyt, miten nämä käsitteet tulisi määritellä ja mikä on niiden suhde toisiinsa. Eivät ole ihan yksinkertaisia käsitteitä määriteltäviksi, koska ilmentyvät niin monessa muodossa. Tässä pala pohdintaa, jonka tein Yrittäjästä Omistajaksi-sivustolle. Kiva huomata, että tällainen aihe on synnyttänyt pienen yhteisön ja oman kotisivun aiheen ympärille. Lämmittää kivasti omaakin mieltä, kun tämän parissa on tullut vuodesta 2010 pyörittyä.

Yrittäjyys on omistajuuden isä

Yrittäjyys on syy, omistajuus on seuraus. Ilman yrittäjyyttä ei ole omistajuutta; ei ole yrityksiä, joita voi omistaa. Samalla ei ole myöskään yrityksiä työnantajana, jotka voisivat työllistää. Yrittäjyys luo työn, mutta yrittäjyys on myös työtä. Jonkun pitää aloittaa tekeminen, jotta syntyy uutta. Yrittäjyys on uuden luontia ja uusi on edellytys kehitykselle. Yrittäjyys on perustellusti kaiken hyvän alku taloudessa, eikä tämä ole juhlapuhe.

Yrittäjyys luo onnistuessaan omaisuutta. Omistajuus on myös monen yrittäjän päämäärä eli olotila, jossa omaisuus turvaa toimeentulon riippumatta omasta työpanoksesta. Omistajuus on siis yrittäjyyden Shangri-La. Osalle yrittäjyys on elämäntapa ilman taloudellisia tavoitteita. Yrittäjyys on vapautta ja vastuuta. Osalle yrittäjyys on pakollinen vaihtoehto palkkatyölle. Omaisuuden voi periä ja yrittäjyyteen voi kasvaa, mutta varmaa on, että yrittäjyyteen ei voi pakottaa. Yrittäjyys ilman tahtoa ja osaamista tuhoaa omaisuutta.

”Yrittäjän ei tarvitse omistaa mitään.” Näin väittää yrittäjyyden tutkija Israel M. Kirzner. Hänen määritelmässään yrittäjä on vain idealisti, idean omistaja, kaiken muun yrittäjä voi vuokrata markkinoilta kapitalisteilta eli omaisuuserien omistajilta. Käytäntö kulkee tähän suuntaan; pääoma seuraa ideoita. Jos liikeidea on loistava, rahoitus kyllä järjestyy ja yrittäjä saa mahdollisuuden. Omaisuus ei ole enää edellytys yrittäjyydelle. Päinvastoin, yrittäjyys on irtautumassa omistajuudesta. Omaisuus ei itsessään luo ideoita, yrittäjät luovat. Puhtaimmillaan yrittäjä on spekuloija eli näkemyksen ottaja. Hänellä on visio jostain ja uskottava kyky toteuttaa visionsa. Pääoma janoaa hyviä ideoita ja ihmisiä, joihin investoida, koska ilman investointeja ei ole tuottoja. Siispä Yrittäjät; ideoikaa, visioikaa ja yhtykää pääoman kanssa, siitä syntyy omistajuus ja vauraus yhteiskunnassa!

Kirjoittaja on Tero Luoma, Taaleritehtaan Pääomarahastot Oy:n Sijoitusjohtaja. Hän tekee väitöskirjaa omistajien roolista yritystoiminnan arvonluonnissa ja on tutkinut yrittäjyys-, omistajuus- ja pääomateorioita.

Yritystoiminnan rooli-identiteetit

Omistajuutta käsittelevässä väitöskirjassani keskeisin tutkimuskysymykseni on, mikä on omistajien rooli yritystoiminnan arvonluonnissa? Mitä enemmän olen aihetta teoreettisesti tutkinut sekä käytännön kautta oppinut, sitä monimutkaisemmaksi ja monimuotoisemmaksi omistajuuden käsite on alkanut muodostua. Omistajuutta yritystoiminnassa on vaikea teoretisoida, koska ei ole määriteltävissä, saati sitten käytännössä löydettävissä, tiettyä omistajuuden tyyppiä, joka toimisi aina ja kaikissa tilanteissa samalla tavalla. Sen sijaan omistajuus ilmiönä esiintyy yritystoiminnassa monessa muodossa ja monella tavalla.

 

Yritystoiminnan rooli-identiteetit

Omistajuuden ja yritystoiminnan suhdetta voi pyrkiä hahmottamaan tarkastelemalla yritystoiminnassa yleisesti esiintyviä rooli-identiteettejä eli vakiintuneita käsitteitä, joiden myötä toimijat määrittävät suhteensa yritykseen. Oheisessa kuvassa olen tunnistanut neljä erilaista rooli-identiteettiä, joilla on kullakin omalaatuisensa suhde yritykseen. Koska ihmisellä on tarve määritellä itsensä roolinsa ja identiteettinsä kautta, nämä rooli-identiteetit vastaavat kysymykseen, kuka sinä olet? Siis esimerkiksi henkilö voi määrittää itsensä yrityksessä yrittäjäksi. Määrittämällä itsensä tiettyyn rooli-identiteettiin, henkilö samalla samaistuu sekä tarkoituksellisesti että tiedostamattaan tämän rooli-identiteetin määritelmälliseen sisältöön ja mielikuvaan. Yrittäjillä on erilainen maine kuin esimerkiksi omistajiksi itseään tituleeraavilla.

 

Yritystoiminnan rooli-identiteetit

1. Yrittäjä: yrittäjä-käsitteenä (entrepreneur) on tieteellisesti määritelty ja käytännön arkikielessä sille on muodostunut vakiintunut sisältö. Yrittäjyyden tyypeistä tässä tarkastellaan erityisesti ulkoista yrittäjyyttä eli roolia, jossa henkilö on sekä yrityksen omistaja että aktiivisesti mukana operatiivisessa johtotehtävissä. Näyttäisi siltä, että yrittäjyyden identiteetissä ilmenisi voimakkaasti kaksi komponenttia: omistajuus ja osallistuminen yritystoimintaan. Voidaan kuitenkin kysyä, tarvitseeko olla omistajuutta, jotta voi olla yrittäjä? Onko omistajuus osa yrittäjyyden määritelmää? Onko nimenomaan omistamaton yrittäjyys määritelmällisesti sisäistä yrittäjyyttä eli toimimista yrittäjämäisesti ilman omistusta. Tällainen määrittely edellyttäisi yrittäjämäisen toiminnan (entrepreneurial action) tarkempaa sisällöllistämistä ja määrittelemistä, erityisesti suhteessa palkkatyöhön. Toisaalta voidaan kysyä, tarvitseeko olla johtajuutta, jotta voi olla yrittäjä? Onko johtajuus osa yrittäjyyden määritelmää? Onko kyseessä yrittäjä, mikäli omistaa yritystä, mutta ei työskentele siellä tai toinen vaihtoehto, että omistaa yritystä, mutta työskentelee perustehtävissä ilman johtajuutta ulkopuolisen yritysjohdon alaisuudessa? Yritystoiminnan valtasuhteiden näkökulmasta tilanne on erikoinen, koska omistajuutensa myötä henkilöllä olisi joka tapauksessa käytettävissään omistajavaltaa (äänivalta yhtiökokouksessa) suhteessa johtoon.  Entä mikäli sekä omistajuus että johtajuus puuttuvat, voiko henkilö määritelmällisesti olla yrittäjä? Määritelmällisenä johtopäätöksenä esitän, että yrittäjyys edellyttää sekä omistajuutta että johtajuutta. Yrittäjyys on siis yhdistelmä omistajuutta ja johtajuutta. Yrittäjän erottaa omistajasta johtajuus eli asema yrityksen operatiivisessa johtamisessa. Toisaalta yrittäjän erottaa johtajasta omistajuus eli osakeomistus yrityksessä.
2. Omistaja: Omistaja on omistajuuden subjekti eli aktori, toimija, tekijä. Omistaja omistaa eli hänellä on juridinen, taloudellinen ja hallinnollinen omistusoikeus kyseiseen objektiin tai osaan siitä, joka yritystoiminnan tapauksessa tarkoittaa omitusta yrityksessä. Omistaja ei ole yrittäjä, koska hän ei osallistu yrityksen operatiiviseen johtamiseen. Johtajuus rajautuu täten omistajaroolin ulkopuolelle. Omistaja käyttää omistajavaltaansa ensisijaisesti yhtiökokouksessa ja omistajan keskeisin tehtävä on yhtiön hallituksen nimittäminen. Omistaja voi osallistua myös yrityksen hallintoon hallitustyöskentelyn kautta, mutta hallituksen ollessa kollektiivinen yrityksen hallintoelin, ei omistajahenkilöllä ole henkilökohtaista johtajaroolia yrityksessä.
3. Sijoittaja: Sijoittaja on henkilö tai taho, jonka hallinnoitavan omaisuuden allokaatiossa kyseinen omaisuuserä on osana. Sijoittajalla on juridinen ja taloudellinen oikeus objektiin eli yritystä kohtaan yrityksen liikkeellelaskeman arvopaperin muodossa. Arvopaperi voi oikeuttaa omistusoikeuteen (osake) tai se voi muuten oikeuttaa saamisiin yrityksistä (muu muoto, esim lainasopimus). Sijoittaja ei osallistu yrityksen hallintoon vaan toimii markkinoilla passiivisesti suhteessa yrityksiin. Sijoittajan vaikutuskanavat ovat arvopaperin ostaminen, pitäminen ja myyminen. Sijoittajan erottaa omistajasta allokaatio. Sijoittajalla omaisuuserä on osa allokaatiota, omistajalla omaisuuserä ylittää suuruudeltaan portfolioteorian määrittelemän allokaation mukaisen osuuden. Omistajalla on siis omistuksessaan suurempi omistusosuus kyseistä yritystä kuin mitä portfolioteorian mukainen riski-tuotto-suhde optimoisi. Omistaja ottaa täten näkemystä ja yritysriskiä, joita sijoittajat allokaatiollaan karttavat. Koska henkilöiden ja tahojen omaisuuden absoluuttiset määrät ovat erisuuruisia, voi sijoittajan rooli-identiteetillä toimiva taho kuitenkin päätyä yrityksen suurimpien osakkeenomistajien joukkoon ja näyttäytyä täten yrityksen näkökulmasta merkittävältä omistajalta, vaikka sijoittajalle kyseessä on vain sijoitus.  
4. Johtaja: Johtaja on yhtiön hallituksen nimittämä yhtiön operatiivista valtaa ja vastuuta käyttävä henkilö. Johtaja ei ole yrittäjä, koska hänellä ei ole omistusta yrityksessä. Mikäli operatiivista valtaa käyttää omistajuuden omaava henkilö, on hän tällöin yrittäjä, eikä johtaja. Voidaan perustellusti kysyä, kuinka paljon omistajuutta tarvitaan, jotta johtajasta tulee yrittäjä? Riittääkö yhden osakkeen ja alle promillen omistusosuuden omistaminen suuresta yrityksestä tekemään johtajasta yrittäjän? Erottelu kyllä/ei-akselilla olisi yksinkertainen ja selkeä, jolloin pieninkin osuus riittäisi tekemään yrittäjän. Tosiasiallisesti tämä kuitenkin laajentaisi liikaa yrittäjyyden käsitettä. Teoreettisesti on mahdotonta johtaa muuta yleispätevää sääntöä, joka sopisi erittelemään yrittäjän ja johtajan omistajuuden määrän suhteen. Ei siis voida asettaa raja-arvoa, jonka mukaan yrittäjyys edellyttää 20% omistusosuutta yrityksessä. Tällaisia luokitteluja on toki käytännössä tehty, mutta ne ovat keinotekoisia. Loogisesti voidaan määritellä, että mitä suurempi omistuksen määrä on sekä absoluuttisesti että suhteellisesti, sitä enemmän henkilö määrittyy yrittäjäksi ja vähemmän johtajaksi. Rajanveto voidaan kuitenkin kiinnittää eroon omistajan ja sijoittajan rooli-identiteettien määritelmissä, jonka mukaan omistaja on taho, jonka kyseisen omaisuuserän omistus ylittää hänen portfolioteorian mukaisen allokaationsa. Tämä tarkoittaa sitä, että mikäli johtajalla on yrityksessä omistusosuus, joka ylittää hänen henkilökohtaisessa taloudessaan allokaation mukaisen osuuden omaisuuserälle, on kyseessä omistus eikä sijoitus ja täten henkilö on määritelmällisesti yrittäjä eikä johtaja, koska hän kantaa henkilökohtaisesti markkinariskiä suurempaa yritysriskiä.  

Hallituksella oma roolinsa ja identiteettinsä?

Neljän edellä esitetyn rooli-identiteetin lisäksi viidentenä rooli-identiteettinä voisi pitää yrityksellä olevaa hallitusta. Tällöin hallituksen jäsenellä tai erityisesti puheenjohtajalla olisi erikseen määriteltävä rooli  ja identiteetti yrityksessä. Tässä määrittelyssäni olen kuitenkin lähtenyt siitä, että hallitus on yhtiökokouksen eli yhtiön osakkeenomistajien nimeämä yhtiön toimielin, jonka tehtävänä on edustaa yritystä, joten tässä tarkastelussa asemoin hallituksen anonyymina kollegiona osaksi yritystä. Eri rooleissa toimivat tahot voivat toki käyttää hallitusta ja erityisesti mahdollista asemaansa hallituksen puheenjohtajana vahvistamaan omaa rooliaan ja identiteettiään suhteessa yritykseen korostamalla tätä muodollista asemaa. Mikäli yrityksessä toimii ulkopuolinen, osakkeenomistajista riippumaton hallituksen puheenjohtaja voi hänen rooli-identiteettiään verrata mielestäni johtajan rooli-identiteettiin.

 

Kommentoi ja kehitä!

 

Koska kyseessä on alustavaa omien ajatusten pyörittelyä, pyytäisin sinua kommentoimaan, miltä käsitteet sinusta tuntuvat ja miten kenties niitä voisi muuttaa tai kehittää? Onko jaottelu neljään rooli-identiteettiin toimiva? Tämän nelijaottelun kautta olen ajatellut rajaavani tutkimuksen käsittelemään omistajia, jolloin tutkimuksen ulkopuolelle jäävät tarkoituksenmukaisesti sijoittajat, johtajat ja yrittäjät. Omistajiksi määrittyvät tällä luokittelulla esimerkiksi pääomasijoitusyhtiöt sekä operatiivisesta toiminnasta irtautuneet omistajasuvut, jotka eivät kumpikaan täytä johtajuuden kriteeriä vaan toimimat nimenomaan omistajan roolista. Tällöin pääsen tarkastelamaan tällaisten omistajien roolia yritystoiminnan arvonluonnissa.