Aikaisempia blogitekstejä

Vuoden 2009 alussa perustettu Forsalin Blog Live Your Dream List on suositeltava blogi seurattavaksi. Tietty ryhmä kirjoittaa vuorotellen kerran viikossa havaintojaan elämän eri osa-alueilta.

Aikaisemmat kirjoitukseni kyseisellä foorumilla löytyvät oheisista linkeistä:

http://forsal.blogspot.com/2009/06/kymmenen-kiteytysta.html

http://forsal.blogspot.com/2009/04/mita-missa-milloin.html

http://forsal.blogspot.com/2009/02/elama-excelissa.html

Venture Capital For A 5th Grader

HEC Paris Private Equity and Venture Capital Blogista löytyi mielenkiintoinen lapsille suunnattu presentaatio Venture Capitalista.

Check out this SlideShare Presentation:

Venture Capital For A 5th Grader

View more documents from Mark Davis.

Venture Capital in Europe 2009 Q1 Statistics

Here are some statistics of Venture Capital in Europe in Q1 2009 I picked up from HEC Paris PE/VC Blog:

"Europe saw 170 deals garner $1.18 billion (€906 million) in the first quarter, down 35% from the €1.40 billion that went into 281 deals during the same period in 2008. This marks the lowest deal count for Europe since VentureSource began reporting on the region in 2000. However, it’s important to note that the 35% decline is comparatively better than how other parts of the world faired in Q1 VC investment (the U.S., China and Israel saw drops of 50%, 58%, and 75% respectively). Europe now accounts for 21% of worldwide venture investment.

Europe’s information technology (IT) industry is being hit the hardest during the current downturn. IT saw €277 million invested in 82 deals in Q1, down 44% from the €492 million put into 129 such deals last year and the industry’s worst quarter on record. Within IT, the information services sector fared better than most as it accounted for 46% of all IT investment in the quarter with €127 million and 28 deals, which is down 16% from the year-ago period but on par with investment levels the sector has seen over the last two years.

Investment in the European health care industry outpaced that of IT in the first quarter as venture capitalists put €311 million into 42 health care deals. Even so, this marks a 39% decline from the first quarter of 2008 when there were 70 deals worth €513 million. And for the first time since 2005, Europe’s venture investment in the energy and utilities industry outpaced that of the U.S. and was the only area to see investment actually increase, up 82% to €221 million in 10 deals from €122 million in 18 deals a year ago. This growth was due to a large round raised by NorSun of Oslo, Norway, which landed €147 million in first-round financing.

In France, investors put €117 million in 43 deals, down 41% from €198 million in 53 deals a year ago. In the UK, venture investment fell 58% from €562 million invested in 98 deals last year to €234 million in 50 deals during the most recent quarter. This marks the country’s lowest deal count on record.

Also, while average deal size fell in every other part of the world it actually went up in Europe (much of this is influenced by the NorSun deal and the bigger piece of the pie that energy investments took) with the median size of a venture capital deal ticking up over 8% to €3 million from €2.8 million.

Davenport: Private Equity and the Ownership Decision

Tom Davenport kirjoittaa Harvard Business Blogissa kriittisesti Private Equitystä. Davenport kritisoi erityisesti Private Equity-yhtiöiden runsasta velankäyttöä, mikä on talouden taantumassa ajanut useita niiden omistamia yrityksiä vaikeuksiin.

http://blogs.harvardbusiness.org/davenport/2009/06/private_equity_and_the_owernsh.html

Poimintoja Davenportilta:

"Private equity is in shambles now, and deservedly so. Deals are down 96% from their peak. The "industry" has run several pretty good companies into the ground, including Mervyn's, Linens 'n Things, Steve & Barry's, Station Casinos, and 66 of 105 bankruptcies in 2009"

"Which would you rather have; owners who load your company with debt and take away your water, or owners who give you gyms, on-site subsidized childcare, and a piano player at lunch? Granted, not all private owner/operators will act like Jim Goodnight, but it's hard to imagine private equity owners investing for the long haul and to keep employees productive and happy. Think about this decision before you sell your company to a PE firm — or work for one that's already been sold."

Talouselämä: Suomi on omistajan onnela?

Talouselämässä (26.6.2009) oli erinomainen artikkeli suomalaisesta omistajuudesta, valtion omistajapolitiikasta sekä omistajavallasta:

http://www.talouselama.fi/uutiset/article303907.ece

Poimintoja tekstistä:

"Maahan kertynyttä pitkäjänteistä kärsivällistä pääomaa ei Suomessa perinteisesti ole kauheasti ollut. Se on ollut yksi syy siihen, että valtio on pysynyt niin suurena omistajana”, Valtioneuvoston kanslian omistajaohjausyksikön johtaja Pekka Timonen sanoo.

”Meistä olisi tullut niin merkitsemättömiä omistajia siinä. Meistä olisi tullut sijoittajia, ja sitä emme tahtoneet”, kuvaa Erik Hartwall sitä, miksi suku luopui omistuksestaan Scottish&Newcastlessa ja myivät osakkeensa Carlsbergille ja Heinekenille.

”Suomi on ihana paikka omistajalle. Lainsäädäntö, verotus, työn hinta, sivukulut – kaikki on Suomessa kohdallaan”, sanoo Management Events-tapahtumayhtiön omistaja Olli Muurainen

”En ole koskaan ymmärtänyt työn ja pääoman ristiriitaa. Ilman työtä ei ole pääomia eikä ilman pääomia ole työtä.”, Christoffer Taxell

Aikaisempi artikkeli "Sinivalkoinen omistaja on sijoittajan asialla" löytyy täältä:

http://www.talouselama.fi/sijoittaminen/article264900.ece

Tulen palaamaan näihin teemoihin blogissani myöhemmässä vaiheessa.

Maratonpoikuuden menettäminen

Juoksin viikonloppuna elämäni ensimmäisen maratonin. Paavo Nurmi Marathon taittui Turussa aikaan 4h 10min. Kokemuksen tuoman hyvänolontunteen ja paikkojen kolotuksen vielä jatkuessa ajattelin jakaa muutaman havainnon, jonka tein matkan varrella.

1. Maraton ei ole 42km juoksu vaan useamman kuukauden kestävä matka

Maratonissa varsinainen suoritus on hieman reilun 42km juoksumatka. Pohjimmiltaan maratonissa ei kuitenkaan ole kyse juoksemisesta vaan kokonaisvaltaisesta kokemuksesta, jossa juoksu on vain väline. Ennemminkin maraton on useamman kuukauden kestävä matka, joka sisältää valmistautumista ja valintoja. Maraton voi myös olla elämäntapa. Kaupallisin termein voisi kuvata, että 42km juoksu on tuote, joka itsessään ei ole niinkään kiinnostava, mutta jonka ympärille rakentuvat mielihyvää tuottavat elämykset ja palvelut tekevät siitä kiinnostavan. Eihän 42km taipaleen etenemisessä jalan ole mitään järkeä ellei se jollain tavalla tuo ihmiselle jotain mielihyvää.

2. Valmistautuminen on vähintään yhtä iso - ellei jopa isompi - osa kokemusta kuin varsinainen suoritus

Valmistautuminen on ennen kaikkea valintoja ja päättäväisyyttä pitää kiinni suunnitelmasta. Jos ohjelmassa on pitkä lenkki sunnuntaiaamuna, pieni räntäsade, pakkanen tai pitkäksi venähtänyt edellisilta ovat huonoja tekosyitä lenkin laistamiseksi. Kun on olemassa selkeä ohjelma, jota noudattaa, alkaa helpommin myös muilla valinnoillaan (ruokavalio, menemiset, tekemiset jne) tukemaan tavoitteen toteutumista. Tästä syntyy sopiva positiivinen kierre, joka tuottaa enemmän energiaa kuin kuluttaa ja ruokkii sekä henkistä että fyysistä vireyttä. Tämä on arvokas lisä arjessa.

Omasta valmistautumisestani suurin kiitos kuuluu hyvälle ystävälleni, Forsalin urheilutoimenjohtajalle Tero Isokauppilalle. Ilman kaima-Teroa koko maraton-kokemukseni olisi voinut jäädä kokematta. Kiitos Tero erinomaisesta lenkkiseurasta, antoisista keskusteluista, ainaisesta kannustuksesta ja kullanarvoisista ohjeistasi! Kiitos myös kaikille muille, joiden kanssa olen saanut jakaa lenkkikilometrejä. Olette omalta osaltanne auttaneet minua pääsemään maaliin. Yhdessä juokseminen on monin kerroin mukavampaa kuin yksin taivaltaminen.

3. Matka ei tapa vaan vauhti - maratonilla maltti on valttia

Jok’ikinen maratonin juossut toisti saman neuvon: ”Matka ei tapa vaan vauhti, aloita rauhassa”. Kokemusta olisi kannattanut kuunnella. Innokkaana painelin kevyellä jalalla kärkiletkassa timmien tyttöjen vanavedessä ensimmäisen kierroksen 1.53, kunnes maaliviivalla tajusin, että ei hemmetti, kaikki muut olivat juoksemassa puolimaratonia! Sen jälkeen seuraavat kilometrit olivat aika yksinäistä yrittämistä. Alku kannattaa oikeasti ottaa rauhassa, koska maratonia ei voiteta alkumetreillä, mutta hävitä se voidaan. Toinen tärkeä opetus oli se, että maraton on yksilölaji, jossa jokainen kilpailee vain itseään vastaan. Kannattaa siis keskittyä vain omaan suoritukseen eikä seurata kanssakilpailijoita.

4. Kolmenkympin seinä on olemassa

Toinen legendaarinen maratonjuttu on puhe kolmenkympin seinästä. Tässäkin asiassa käytäntö koulutti kovalla kouralla. Pääsin 30km kohdalle suhteellisen kevyesti ja neljän tunnin aikatavoitetta selvästi edellä. Henkisesti olin valmistautunut kohtaamaan seinän nimenomaan kolmessakympissä. Hetken aikaa ehdin jo ihmetellä ja iloita, että ”eipä täällä kolmessakympissä näyttäisi mitään seinää olevan”. Hetkellinen hyvänolontunne ja PAM! Siinä se oli, seinä, 33km:ssa. Näkymätön, vaikeasti käsiteltävä, hyvin henkilökohtainen ja sekä fyysisesti että henkisesti koko kehoa koetteleva. Yhtäkkiä mikään ei tuntunut enää onnistuvan, rakot raastoivat jaloissa ja krampit kiristelivät koko kehossa. Henkisesti mieleen juolahti kuin sarjafilmiltä kaikki ne lenkit, jotka olin jättänyt juoksematta, kaikki ne tuhdit ateriat, jotka olin nauttinut ja kaikki ne epämiellyttävät asiat, joita en ollut halunnut käsitellä.

Kun tässä tilanteessa muutama hyvävointinen juoksija painelee kevyellä askeleella ohitse, ja kun sattuu katsomaan kelloa ja tajuaa, että aika etenee nopeammin kuin kilometrit, ollaan hetkellisen hermoromahduksen partaalla. Mieli tekee koko ajan alkaa kävelemään, mutta alitajunta pakottaa jatkamaan juoksemista. Tämä oli se henkinen kamppailu ja omien rajojen kokeilu, joka ainakin itselleni oli maratonin suola. Tämä tila oli armoton ja asetti kyseenalaiseksi monta asiaa elämässä. Oluen nauttiminen hyvässä seurassa sentään sai nopean hyväksynnän myös tässä kipukoettelemuksessa. Tätä taistelua seinää vastaan jatkui niin kauan kunnes tajusin, että maali alkaa olemaan lähellä (alle 2km).

5. Loppusuoralla ja maalissa on euforinen olo

Sinä hetkenä, kun tajuaa, että ”hei, mä pääsen maaliin” ja kun näkee ympärillään kannustavia ihmisiä, syntyy sanoinkuvaamaton, euforinen hyvänolontunne. Yhtäkkiä jalat kevenevät, juoksu rullaa ja hampaiden kiristys muuttuu hymyksi. Loppusuora menee lentämällä ja maalissa on hämmentynyt olo, että ”oliko tämä nyt tässä?”. Kaikkensa antaneena onnellisuuden tunne on niin valtava, että ei tiedä itkeäkö vai nauraa vai kenties molempia. Kello ei siinä vaiheessa paljoakaan kiinnosta vaan pääasia on, että on päässyt maaliin. Mitali ja mehu kourassa, hymy huulilla sitä vain katselee muita maaliintulijoita pystymättä puhumaan sanaakaan. Ehkä tähänastisen elämäni hienoimmat yksittäiset hetket.

6. Ensimmäinen kerta on aina ainutlaatuinen kokemus

Oli kyse sitten mistä asiasta tahansa, ensimmäinen kerta on aina ensimmäinen kerta. Ensimmäinen kerta on ainutlaatuinen hetki, johon ei voi palata kuin muistoissa. Ensimmäistä kertaa ei voi uusia. Ensimmäisellä kerralla ei myöskään välttämättä tiedä, mitä on tekemässä ja tahtoa on taatusti enemmän kuin taitoa. Ensimmäisen maratonin jälkeen jää tyhjä, ehkä haikeakin olo. Toisaalta on äärimmäisen iloinen siitä, mitä on juuri kokenut, mutta toisaalta miettii, voiko samaa kokea enää koskaan? Ensimmäisen kerran jälkeen homman osaisi paljon paremmin ja jättäisi monta virhettä tekemättä, mutta ensimmäinen kerta ei olisi ikimuistoinen, jos se olisi täydellinen.

7. Mikä saa ihmiset juoksemaan maratoneja?

Tietoisuus ensimmäisen maratonin ainutkertaisuudesta herättää kysymyksen siitä, mikä saa lähtemään toiselle maratonille? Mikä saa ihmiset juoksemaan maratoneja? Mikä saa ne yli 60v vauhtivanhukset lähtemään sille 74. maratonilleen? Olisiko ihmiskunta päässyt kenties helpommalla, jos vuonna 490 eaa Persia olisi voittanut sodan, viestivälineet olisivat olleet hieman kehittyneemmät tai jos lähetti Feidippides ei olisikaan heittänyt henkeänsä perille päästyään? Mikä maratonissa on ”se juttu”?

Jos minulta kysyttäisiin, lähtisinkö uudelleen maratonille, vastaisin ehdottomasti kyllä. Ensimmäisen maraton oli minulle halu kokeilla omia rajoja. Joillekin se on rasti suoritusten listalla. Toiselle maratonille tarvitaan kuitenkin jotain muuta motivaation lähdettä. Näitä motivaation lähteitä on varmasti yhtä monta kuin on juoksijaakin. Varmaa on, että jostain jokaisen se motivaationsa ja mielihyvänsä on saatava, koska muutoin maratonien juokseminen olisi mielisairasta hommaa.

Jotkut juoksevat kelloa vastaan pyrkien lyömään ennätyksensä parantamalla loppuaikaansa. Kellon kanssa kisaaminen ei kuitenkaan saa minua innostumaan, koska siinä on perustavaa laatua oleva ongelma: aina voi saavuttaa ennätyksen, mutta kelloa ei lopullisesti voi voittaa koskaan. Kelloa vastaan kisatessa koko matka on kituuttamista äärirajoilla ja vasta maalissa saa tuntea nautinnon, jos on alittanut aiotun ajan. Muussa tapauksessa kisa on pettymys ja uusi yritys on ensi kerralla.

Maraton on mielestäni parhaimmillaan silloin, kun sekä valmistautuminen että itse suoritus tuottavat mielihyvää. Ilman konkreettista päämäärää harjoittelulta puuttuu tarkoitus ja kynnys lähteä lenkille kasvaa. Maraton itsessään voi siis toimia motivaationa. Maraton on myös keino testata kuntoaan. Mielihyvän lähde maraton on esimerkiksi silloin, jos juoksee 1-3 maratonia vuodessa eri kaupungeissa. Kaupunkimaraton 90 % vauhdilla vaikuttaa hyvältä keinolta tutustua kaupunkiin sekä yhdistää lenkkeily ja lomamatkailu. Ehkä tämä on juuri se tapa, miten jatkan tätä harrastusta.

Blogin avaus

Pitkäaikainen ajatusprosessi on nyt päätynyt siihen pisteeseen, että päätin vihdoin julkaista oman blogin. Tämän blogin tarkoituksena on ennen kaikkea toimia foorumina omien kokemusten ja muistiinpanojen kirjaamiseen ja jakamiseen. Uskon siihen, että mitä enemmän tietoa ja ideoita jakaa, sitä enemmän niitä myös saa. Päivittäin tulee luettua hyviä tekstejä eri blogeista, kirjoista, tutkimuksista ja muista lähteistä. Hyvät ideat synnyttävät usein uusia ajatuksia ja jakamalla ajatukset jalostuvat entisestään.

Blogi tulee olemaan pääosin suomeksi. Se tulee sisältämään omia ja muiden pohdintoja eri aiheista, referaatteja ja arvosteluja lukemistani kirjoista, kommentteja eri matkakohteista ja yleisiä havaintoja elämästä. Teemoina pinnalle nousevat sydäntäni lähellä olevat talousaiheet (kapitalismi, omistajuus, globalisaatio, strategiat ja private equity), urheilu, matkustelu ja filosofia. Blogi on henkilökohtainen ja siinä esitetyt mielipiteet ovat vain omiani.