Some months ago I posted a video battle between Hayek and Keynes. Well, if you liked that one, here is some more material worth watching. Absolutely hilarious rapping!
sunnuntai 21. marraskuuta 2010
lauantai 20. marraskuuta 2010
Matti Alahuhta johtajuudesta
Harva voi kiistää, etteikö Esa Saarinen olisi värikäs persoona. Sain lukiossa Saarisen teoksen palkintona äidinkielen kirjoituskilpailusta ja siitä lähtien on tullut jonkin verran seurattua Saarisen ajattelua. Nyt löysin sattumalta hänen kotisivuiltaan kiinnostavia videoita, joissa tunnetut henkilöt luennoivat TKK:lla elämänfilosofiastaan. Kiinnostavimpana silmiin pisti KONE:en pääjohtajan Matti Alahuhdan luennot vuosilta 2007 ja 2009, joissa Alahuhta kuvasi ennen kaikkea omaa johtamisfilosofiaansa. Ohessa muutamia ajatuksia Alahuhdalta.
Matti Alahuhta ja Esa Saarinen
Videot löytyvät täältä.
Alahuhta johtajuudesta
Johtajan neljä tärkeintä elementtiä:
- Kyky innostaa ja halu saada aikaan
- Hahmotuskyky eli kyky jäsennellä abstrakteista asioista konseptuaalisia ja konkreettisia
- Integriteetti eli luottamuksen synnyttäminen ja pitäminen
- Ihmistuntemus eli aito kiinnostus ihmisiin ja kyky luoda hyvä tiimi.
- Esimiehen rooli on uralla poikkeuksellisen tärkeä 30 ikävuoden paikkeilla, koska silloin esimiehellä on tärkeä kasvattava, valmentava (coach) rooli.
- On tärkeää löytää oma intohimonsa eli alue, jolla toteuttaa itseään.
- Hyvällä johtajalla on poikkeuksellisen suuri halu saada aikaan mahdollisimman paljon sekä ympärillä energiaa toteuttaa asioita.
- Mielipiteiden vaihdosta: menee sisään omalla mielipiteellä, palaa ulos Matin mielipiteellä.
- Ihmiset selviävät mistä tilanteesta tahansa jalat maassa. Tyyneys on tärkeää: sen minkä tekee, tekee hyvin ja tekee vain sen minkä pystyy tekemään hyvin.
- Tunne itsesi hyvin, silloin säilyy rauha ja tasapaino.
- Ajatuksen voima päätöksenteossa: datat kohdallaan eli faktat on aina kerättävä + usko ja hahmotus eli näkemys faktojen ja intuition pohjalta = toteutus.
- Monipuolinen kehitys: kiinnostus sellaiseen minkä yhteys tekemiseen ei ole ilmeinen ja siten elämänkokemuksen hankkiminen. Lukeminen laajalla otteella, matkustaminen, laaja ystäväpiiri ja avoimuus asioita kohtaan synnyttävät virikkeitä, jotka edistävät luovuutta.
- Yrityksen kulttuurista: "jokainen toimii oman lisäarvonsa eikä asemansa kautta".
- Avainhenkilöstön tehtävät: 1) osoittaa organisaatiolle suunta + 2) kontribuutio eli syvällinen henkilökohtainen paneutuminen asioihin silloin kun se on tarpeen.
- Luottamuksesta syntyy avoimuus, avoimuus edistää kriittisyyttä ja kriittisyyden myötä syntyvät parhaat tulokset.
- Johtaminen on paradoksien hallintoa. Tilanteet eivät ole joko tai vaan sekä että.
- Elämän prioriteetit: 1) perhe, 2) työ, 3) harrastukset/ystävät. Jos 1 kunnossa, muut on sujuvasti hoidettavissa. Päätä mitkä asiat ovat tärkeimpiä elämässä, se luo perustan. Ymmärrä myös luopua eri elämänvaiheissa tietyistä asioista tasapainon ylläpitämiseksi.
- Johtajan ajankäyttö vaihtelee tarpeen mukaan. Aikaresurssi käytetään sinne missä on pullonkaula.
- Kyky holistisesti nähdä, miten yritys toimii ja miten sen tulisi toimia.
- Työelämässä tärkein oppiminen tapahtuu tekemisen kautta. Kiinnostus-> tekeminen-> tulokset-> kehitys.
- Useimmat ongelmat voidaan ratkaista samana päivänä, välittömästi.
- Toisinaan on tärkeää elää hitaasti, jotta tapahtuu reflektointia ja luovuutta. Älä pilaa elämääsi juoksemalla asiasta toiseen sekä työssä että vapaa-ajalla.
- Ihmisten kehitys palkitsee yhtä paljon tai enemmän kuin tulokset. Potentiaalikartoitus, urakierrot ja palaute järjestelmälliseksi prosessiksi. Osaamisen tavoitetason on oltava aina kunkin osa-alueen maailman paras.
- Kirjasuositus: Alain de Botton: "Mitä Proust voi opettaa sinulle omasta elämästäsi"
lauantai 13. marraskuuta 2010
Omalle pojalleni
"Vanhemmat ovat luita, joihin lapset teroittavat hampaitaan" - Gordon Gekko
Vielä nimetön (13.11.2010-)
Lauantaina 13.11.2010 klo 8.10 syntyi perheeseemme uusi osakas. Tämä kirjoitus on omistettu pojalleni. Vielä pitkään aikaan et tule tekstiä näkemään saati sitten ymmärtämään. Kuitenkin tämän kirjoituksen tarkoituksena on toimia virtuaaliaarteena, jonka tulet mahdollisesti jonain päivänä löytämään. Se virtuaaliavaruus, jossa sinä aikanaan liikut ja hakukoneet, joita käytät, todennäköisesti poikkeavat merkittävästi tämän hetken vastaavista. Kuitenkin uskon ja toivon, että tämä kirjoitus jää elämään jälkenä bittiavaruuteen ja joskus sen sieltä löydät. Pyydän siis ilmoittamaan isällesi, kun olet tekstin löytänyt ja lukenut.
Näen vanhempien roolin sekä kasvattajana että mahdollistajana. Omat vanhempani ovat kasvattaneet minulle ennen kaikkea arvoja ja elämän asennetta sekä mahdollistaneet minulle monia asioita, joissa olen päässyt toteuttamaan itseäni. Olen heille ikuisesti kiitollinen. Lapset myös kasvattavat vanhempiaan vähintään yhtä paljon kuin vanhemmat lapsiaan. Jo nyt sinä olet minua kasvattanut. Kiitos siitä. Ohessa on joitain pääajatuksia, joiden kautta haluaisin sinut tähän maailmaan opastaa.
Ajatuksia isältä
1. Kunnioita muita ihmisiä, auta heitä ja ansaitse heidän arvostus.
2. Sinusta voi tulla isona ihan mitä tahansa kunhan teet intohimoisesti ja periksiantamattomasti sitä mitä eniten haluat.
3. Et voi saada kaikkea elämässäsi, mutta voit saada eniten haluamasi. Sinun on valittava, mitä sinä haluat.
4. Uskalla unelmoida. Tee unelmiesi eteen töitä. Nauti matkasta.
5. Jos haluat saavuttaa jotain, sinun on tehtävä määrätietoisesti töitä. Vain ansaituilla asioilla on arvoa.
6. Kanna vastuu tekemistäsi. Elä kuin viimeistä päivää, mutta siten että voit aina herätä hyvillä mielin huomiseen.
7. Ajattele positiivisesti ja pyri löytämään asioiden paremmat puolet.
8. Ole ennakkoluuloton ja ajattele itse.
9. Kokeile rohkeasti siipiäsi, lähde maailmalle, kotiin voi aina palata.
10. Puolusta itseäsi sekä ystäviäsi ja puutu epäoikeudenmukaisuuksiin.
keskiviikko 10. marraskuuta 2010
Hyvä ravintola
Vieraillessani eri paikkakunnilla erityisesti Suomessa pyrin usein löytämään pienemmän, yrittäjävetoisen ravintolan ruokapaikaksi suurten ketjupaikkojen sijasta. Pienet paikat jäävät valitettavan usein löytämättä ja arvokkaat kokemukset kokematta yksinkertaisesti siitä syystä, että puuttuu paikallistuntemusta ja pienillä paikoilla ei ole varaa mainostaa yhtä näkyvästi kuin ketjuravintoloiden.
Hyvän ravintolan kriteerit: hyvä ruoka, hyvä palvelu ja hyvä tunnelma
Tiedon jakaminen hyvistä kokemuksista on arvokasta, joten päätin koota yhteen paikkakuntakohtaisen listan pienemmistä ruokapaikoista, joissa olen itse käynyt ja joita voin suositella. Käyttökokemukset ovat aina tapauskohtaisia ja henkilökohtaisia ja paikan taso voi vaihdella, mutta joka tapauksessa tässä listaa paikoista, joissa itse kävisin paikkakunnalla ollessani. Lista koostuu suomalaisista ravintoloista, jotka ovat yrittäjävetoisia tai yksityisesti omistettuja. S-ryhmän paikkoja tai muita suurempia ketjuja ei listalle lasketa. Lista ei ole kattava, joten pyydän kommentteina vinkkejä kriteerit täyttävistä ravintoloista ennen kaikkea Suomessa. Päivitän omaa listaani sitä mukaa kuin olen itse paikassa vieraillut ja paikan hyväksi todennut. Omat kriteerini ravintolan arvioinnissa ovat:
1) Hyvä ruoka (monipuolinen lista, hyvä hinta-laatu-suhde, ei välttämättä gastronomiaa mutta maistuvaa)
2) Hyvä palvelu (asiantuntemus, ystävällisyys, henkilökohtaisuus)
3) Hyvä tunnelma (muut ihmiset, paikan sisutus ja viihtyisyys)
Hyvät ravintolat Suomessa
Tampere
- Ravintola Coussica: Pitkään toiminut perinteinen ruokaravintola Kalevan kaupunginosassa. Aina hyvä ruoka. Usein täynnä, joten kannattaa tehdä pöytävaraus.
- Gastropub Tuulensuu: Kantapaikka. Kiitettävä palvelu, aina hyvä tunnelma ja ruoka maistuvaa. Suomen parhaita juomavalikoimia. Erityisesti iltapaikka.
- Gastropub Nordic: Samaa Gastropub-ketjua kuin Tuulensuu. Myöskin kiitettävä palvelu, laaja juomavalikoima ja ruoka maukasta. Erityisesti iltapaikka.
- Tiiliholvi: Perinteinen paikka yo-talon alakerrassa. Aina erittäin hyvä ruoka, ammattimainen palvelu ja idyllinen tunnelma.
- Neljä Vuodenaikaa: Ranskalainen keittiö Kauppahallissa. Erinomainen lounaspaikka keskustassa. Pieni paikka, leppoisa tunnelma. Usein makuelämyksiä.
- Astor: Perinteinen laatupaikka Tampereen ydinkeskustassa Keskustorin kulmassa.
- Finlaysonin palatsi: Klassinen rakennus Finlaysonin alueella. Hyvä illallispaikka, mutta erityisesti kesällä kiva terassi takapihalla. Ruoka laadukasta.
- Kasvisravintola Gopal: Kasvisravintola Tammelan kaupunginosassa. Pieni paikka, tarjolla maukasta kasvisruokaa.
- Edun Herkkukeidas: Lounasravintola Tullikamaria vastapäätä, josta saa hyvää kotiruokaa kätevästi linjastolta. Ei gourmet, mutta toimivaa perusruokaa.
- Pizzeria Napoli tai Pizzeria Dennis: Jos pizzaa tekee mieli niin jompi kumpi näistä. Napolissa laajempi lista, Dennis erityisesti turkulaisten mieleen.
- Maruseki: Japanilainen ravintola Hämeenkadun länsipäässä. Silloin kun sushia tekee mieli niin tämä on oikea valinta. Tyylikäs paikka ja kivoja japanilaisia makuelämyksiä.
- Ravintola SiipiWeikot: Suomen parhaat siivet. Ei terveellistä, mutta hyvää.
Hämeenlinna
- Ravintola Piparkakkutalo: Laadukas ja perinteikäs ravintola Hämeenlinnan keskustassa. Suomi-ruokaa a la cartena. Hyvä pysähdyspaikka Tampere-Helsinki välillä.
- Pizzeria-Ravintola Popino: Italialaistyyppinen ravintola, jonka lista on kuitenkin erittäin monipuolinen. Usein hyvä tunnelma.
Jyväskylä
- Ravintola Figaro: Jyväskylän laadukkain paikka. Olen aina saanut todellisia makuelämyksiä. Ei halvin, mutta paras.
- Old Bricks Inn: Pubi, jossa hyvä palvelu, hyvä tunnelma ja yllättävän monipuolinen ja laadukas ruokalista. Osa JKJ ravintoloita.
- Ravintola Alba: Mattilanniemessä aivan järven rannassa sijaitseva Hotelli Alban ravintola on perusvarma valinta, jos sattuu liikkumaan Agoran liepeillä. Hieno näköala ja erityisen hyvä buffet-lounas.
Kuopio
- Ravintola Musta Lammas: Kuopion laadukkain paikka. Todella hyvä ruoka. Osa Ravintolamestareita. Sijainti Scandicia vastapäätä, ei aivan keskustassa.
- Isä Camillo: Myöskin osa Ravintolamestareita. Ei laadultaan paras, mutta toimiva paikka keskustassa.
Kangasala
- Ravintola Paakari: Tämä paikka täytyy tietää. Erittäin laadukas paikka Kangasalla. Laadukasta lähiruokaa.
Helsinki
- Ravintola Messenius: Ulospäin varsin kälyseltä näyttävä paikka Helsingin Töölössä tarjoaa kuitenkin kiitettävän laadukkaan ruokalistan. Tarjolla ennen kaikkea perinteistä suomalaista keittiötä. Ravintolassa huokuu perinteinen ammattitaito.
Päivitetty 8.5.2011
tiistai 9. marraskuuta 2010
Metaphors of Organizations
Some time ago I participated an Organization Theory course at University of Jyväskylä. One of the ideas presented at the course was Gareth Morgan’s Images of Organizations. According to Morgan organizations can be seen as: 1) machines, 2) organisms, 3) brains, 4) cultures, 5) political systems, 6) physic prisons, 7) flux and transformation and 8) instruments of domination. The classification gave me foods for thoughts so here are some ideas that came to my mind in ownership context.
Images of organization
If organization is a machine, it is something physical, something material so it is easy to be owned. "This machine is mine", is clearly defined. A machine is a physical asset.
If organization is an organism, how can it be owned? How to own an organism? Organism is a living unit.
If organization is brains, how can brains be owned? How to own human capital? How to own immaterial asset which is in people’s heads?
If organization is culture, it is even more complicated to be owned. How to own culture? What is the role of ownership in organization culture? Whose culture it is in organizations?
If organization is a political system, it seems that owners are either the people, in the case of democracy or dictators, in the case of tyranny. Ownership can be political, and actually there seems to be a lot of politics involved in ownership. Still, if organization is a political system, how it can be owned? Is politics in this sense related to power? I have no answers, just a lot of questions to be considered.
If organization is a physic prison, it means that there are prisoners inside the organization. Is it so, that owners own the physic prison and enforce people to stay in there? Are owners actually owners of prisons that lock people in? What would it be, if there were no prisons like this? Would people be free? What would they do? I guess this line of thinking might lead to some ideas of Karl Marx.
If organization is flux and transformation, is ownership also flux and transformation? In one end, in family businesses ownership of organizations seem to be very stable and long-term, but in the other end, in stock exchange, the ownership of organization can change hands in seconds. One conclusion is clear, the relationship between company and it’s owners is not permanent, it can change and will change, it is just a matter of time.
If organization is an instrument of domination, it reflects to idea that there are owners who dominate workers by using organization as an instrument in this means. This would mean that owners are dominators and workers dominated. In this sense ownership is about owning ways to have power and instrument for domination.
sunnuntai 7. marraskuuta 2010
Philosophers on Ownership
With this post, the collection of philosophers on ownership comes to an end. All the writings were based on James O. Grunebaum's book titled Private Ownership. The collection is by far not comprehensive and I'm sure it lacks some key philosophers. In addition I urge readers to take Grunebaum's background and view's critically into account when drawing conclusions. However the idea was to share some key aspects of insightful philosophers on ownership.
A portrait of a philosopher thinking
Based on the different view's on ownership, I have come to a conclusion and have chosen Austrian School to be the philosophic framework of the theoretical part of my dissertation. Austrian School was chosen because of it's sustainable and ethical philosophic foundation. Next, I will continue to explore the key philosophers of this line of thinking including names like Ludwig von Mises, Carl Menger, Eugen von Böhm-Bawerk, Friedrick Hayek, Murray Rothbard and Milton Friedman.
Opponents to private ownership
As a summary, Grunebaum finds some critics to private ownership in most of the philosophers thinking. According to him, Robert Owen and Karl Marx are not the only opponents to private ownership. Plato opposes private ownership and Rousseau believes private ownership creates both poverty and the absence of ownables. Aquinas defends a form of ownership which in some respect resembles private ownership, but the form has other aspects which significantly differ. Although Artistotle claims he is defending private ownership, his rules of land ownership are not private ownership rules. Locke and Hume, who defend private ownership under some conditions, also believe that civil governments may legitimately alter private ownership in order to promote good of the community. Finally, Rawls has argued against the idea of private ownership of natural talents and abilities.
In my view, I would conclude that John Locke, Immanuel Kant, David Hume and even Aristotle are the ones most in favor of private ownership and John Rawls, Jean-Jacques Rousseau, Robert Owens, Karl Marx and even Plato against. It seems that the main thing that cuts philosophers in half is the question of preference between individualism and collectivism. The ones for private ownership prefer individualism over collectivism and the opponents vice versa.
The collection of philosophers on ownership
Source: James O. Grunebaum. 1987. Private Ownership
lauantai 6. marraskuuta 2010
Karl Marx on Ownership
Karl Marx (1818-1883)
Marx's definitions of ownership
Karl Marx's concept of ownership implies that some form or another of ownership must exist in all productive societies, i.e. a productive society without any form of ownership whatsoever is an impossibility. Marx gives three definitions of ownership which are equivalent. The earliest definition comes from 1844 Manuscripts where ownership is defined as embracing both relations: "the relation of the worker to work and to the product of his labor and to the non-worker, and the relation of the non-worker to the worker and the product of his labor."
Later in The German Ideology, Marx gives the following definition: "ownership is the relations of individuals to one another with reference to the material, instrument and product of labor." Lastly, in the Grundrisse, he says, "we reduce this property to the conditions of production". These three definitions are consistent with Marx's position in Capital where he argues that the objective appearance of ownership as a relation between things only belies the underlying reality of its existence as a social relation between producers.
Critisism of capitalist private ownership
Marx' criticism of capitalist private ownership relations is well known. His attack upon private ownership is usually understood to be grounded upon the contradiction in capitalism that simultaneously creates wealth and many ownables for the few capitalists and little wealth with few or no ownables for the multitude of workers. This contradiction finds expression in Marx's concepts of alienation and exploitation. Alienation consists of three modes: alienation from the object of one's labor, alienation from one's activity of labor, and alienation from oneself, from one's species being, and from one's fellow men. The object of the producer's labor is no longer his own. He is alienated from the object of his own labor because the economic requirements of sale and exchange reduce of eliminate his freedom to control what he produces. Forces outside of himself determine what he must produce.
One of the conditions Marx believes necessary for widespread capitalist production is that large numbers of people have no other means of earning a livelihood than by selling their labor power. No individual, who has a choice, would sell his labor power and be exploited by another if he could receive the full value of his labor by being self-employed. It is private ownership of land, resources, and the means of production which Marx believes forces workers to sell their labor power. Private owners become rich, powerful and free, while the workers become poor, weak, and enslaved. Marx might say that the slavery of the worker is the condition for the freedom of the private owner capitalist.
The free development of all
In the Communist Manifesto Marx proposes that the communist society be based upon the principle that "the free development of all". The main difference between rights of title for private possession and for private ownership lies in commercial rights. A person who privately possesses woodworking tools is free to use the tools to mold toys for his children. Marx free development principle also permits the right to give these toys to friend's children. There is also no reason why such a toymaker could not make these toys to be sold. Marx would draw the line at this point (the sale of the homemade toys), but his free development principle does not appear to exclude toymaker from employing others to use his tools and work with him making toys for sale. As long as his workers choose to work for him and have other job opportunities, there seems to be no incompatibility between the toymaker's free development and his workers' free development. Were the owner or his workers prevented from freely choosing to earn their livelihood by making toys, others in the society would be exercising rights over toymakers' labor and to that extent the toymakers would not be free.
Marx' opposition to private employment and to wage labor is not implied by his own free development principle. The control of an individual's labor by the community can be both exploiting and alienating. Still, Marx' idea of private possession does differ from private ownership because of the limits upon exploitation caused by the narrow range of the domain of private ownables. Land and resources are not possible objects of Marx's private possession form. That land and resources must be communally owned places further limits upon the toymaker.
Source: James O. Grunebaum. Private Ownership. p. 128-140
Further reading:
tiistai 2. marraskuuta 2010
The Major Attributes of Leadership
According to Napoleon Hill, in his book titled Think and Grow Rich, the following are important factors of leadership:
1. Unwavering courage based upon knowledge of self and one's occupation. No follower wishes to be dominated by a leader who lacks self-confidence and courage. No intelligent follower will be dominated by such a leader for very long.
2. Self-control. People who cannot control themselves can never control others. Self-control sets a mighty example for one's followers, which the more intelligent will emulate.
3. A keen sense of justice. Without a sense of fairness and justice, no leader can command and retain the respect of his or her followers.
4. Definiteness of decision. People who waver in decisions show that they are not sure of themselves. They cannot lead others successfully.
5. Definiteness of plans. The successful leader must plan the work, and work the plan. A leader who moves by guesswork without practical, definite plans is comparable to a ship without a rudder. Sooner or later it will land on the rocks.
6. The habit of doing more than paid for. One of the penalties of leadership is the necessity of willingness, upon the part of the leaders, to do more than they require of their followers.
7. A pleasing personality. No slovenly, careless person can become a successful leader. Leadership calls for respect. Followers will not respect leaders who do not score highly on all factors of a pleasing personality.
8. Sympathy and understanding. Successful leaders must be in sympathy with their followers. Moreover, they must understand them and their problems.
9. Mastery of detail. Successful leadership calls for mastery of details of the leader's position.
10. Willingness to assume full responsibility. Successful leaders must be willing to assume responsibility for the mistakes and shortcomings of their followers. If they try to shift this responsibility, they will not remain leaders. If followers make mistakes and become incompetent, it is the leader who has failed.
11. Cooperation. Successful leaders must understand and apply the principle of cooperative effort and be able to induce followers to do the same. Leadership calls for power, power calls for cooperation.
The 10 Major Causes of Failure in Leadership
It is just as essential to know what not to do as it is to know what to do. Here are the 10 major causes of failure in leadership:
1. Inability to organize details. Efficient leadership calls for ability to organize and to master details. No genuine leader is ever “too busy” to do anything which may be required as a leader. When a leader of follower is “too busy” to change plans or give attention to any emergency, it is an indication of inefficiency. The successful leader must be the master of all details connected with the position. That means, of course, that the habit of delegating details to capable lieutenants must be acquired.
2. Unwillingness to render humble service. Truly great leaders are willing, when occasion demands, to perform any sort of labor that they would ask another to perform. “The greatest among ye shall be the servant of all” is a truth that all able leaders observe and respect.
3. Expectation of pay for what they “know” instead of what they do with what they know. The world does not pay for what people “know”. It pays them for what they do, or induce others to do.
4. Fear of competition from followers. The leader who fears that one of his followers may take his position is practically sure to realize that fear sooner or later. Able leaders train understudies to whom they may delegate at will. Only in this way may leaders multiply themselves and prepare to be at many places, and give attention to many things, at one time. It is an eternal truth that people receive more pay for their ability to get others to perform than they could possibly earn by their own efforts. Efficient leaders may, through knowledge of their jobs and the magnetism of their personalities, greatly increase the efficiency of others, and induce them to render more service and better service than they could by themselves.
5. Lack of imagination. Without imagination, leaders are incapable of meeting emergencies, and of creating plans by which to guide followers efficiently.
6. Selfishness. Leaders who claim all the honor for the work of their followers are sure to be met by resentment. Really great leaders claim none of the honors. They are content to see the honors go to their followers because they know that most people will work harder for commendation and recognition than they will for money alone.
7. Intemperance. Followers do not respect an intemperate leader. Moreover, intemperance in any of its various forms destroys the endurance and the vitality of all who indulge it.
8. Disloyalty. Perhaps this should have come at the head of the list. Leaders who are not loyal to their trust and to their associates – those above and below them – cannot long maintain their leadership. Disloyalty marks people as being less than the dust of the earth, and brings down on their head the contempt they deserve. Lack of loyalty is one of the major causes of failure in every walk of life.
9. Emphasis of the “authority” of leadership. Efficient leaders lead by encouraging, not by trying to instill fear in the hearts of their followers. Leaders who try to impress followers with their “authority” come within the category of leadership through force. Real leaders have no need to advertise that fact except by their conduct, sympathy, understanding, fairness and a demonstration of knowledge of the job.
10. Emphasis of title. Competent leaders require no “title” to gain the respect of their followers. Leaders who make too much of their title generally have little else to emphasize. The doors of the office of real leaders are open to all who wish to enter, and their working quarters are free from formality or ostentation.
Conclusion
According to Hill, the relationship of employer and employee, or of leader and follower, in the future will be one of mutual cooperation, based upon an equitable division of the profits of business. In the future, the relationship of employer and employee will be more like a partnership than it has been in the past.
Source: Napoleon Hill. 1937. Think and Grow Rich.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
