Prakseologia, hyöty ja rajahyöty

Mitä on hyöty? Onko henkilön hyötyä mahdollista mitata? Miksi timantit ovat kalliimpaa kuin vesi? Miksi ihmiset maksavat toisesta tuotteesta enemmän kuin toisesta? Mistä hyödykkeiden arvot muodostuvat?

Mitä on hyöty ja miten hyödykkeet saavat arvonsa?

Prakseologinen arvottaminen: hyöty on subjektiivista

Ihminen toimii poistaakseen epämukavuuttaan. Hän uskoo, että hänen asiasta saamansa hyöty pystyy parantamaan hänen hyvinvointiaan. Asiaan liitettyä painoarvoa siinä uskossa, että se voi poistaa epämukavuutta, voidaan kutsua hyödyksi (utility). Se mikä tekee yhden asian hyödyn toista suuremmaksi, voidaan määrittää ainoastaan toimivan ihmisen toiminnalla ja siten loogisesti kaikki viittaukset hyötyyn suhteessa toimintaan tulee viitata ihmisen subjektiiviseen arvostukseen. 

Reaalimaailmassa esineillä on objektiivinen ja mitattava käyttöarvo. Eräät kutsuvat tätä hyödyksi. Mutta tämä ei ole se sama hyöty, jonka pohjalta ihminen toimii. Ihminen toimii ainoastaan omasta näkemyksestään asian tuomasta käyttöarvosta hänelle. Kutsumme subjektiivista käyttöarvoa hyödyksi. 

Prakseologista hyötyä ei voida mitata yksilön näkökulmasta tai verrata ihmisten välillä. Hyötyä voidaan ainoastaan asettaa järjestykseen korkeammalle tai alemmaksi henkilön näkökulmasta. Jotta on mahdollista mitata jotain, tulee olla kiinteä ja objektiivinen mittayksikkö, johon muita yksiköitä voidaan verrata. Ihmisen arvostuksissa ei ole olemassa tällaista subjektiivista yksikköä. 

Laskeva rajahyöty: valitsemme aina seuraavan yksikön

Emme ole koskaan valintatilanteessa, jossa valintamme koskee kaikkia maailman timantteja ja kaikkea maailman vettä. Valitsemme ainoastaan seuraavan yksikön vettä ja timantteja välillä. Valintamme tapahtuu rajalla. Vertaamme ainoastaan timanttien rajahyötyä ja veden rajahyötyä, emme kaikkien timanttien hyötyä ja kaiken veden hyötyä. Rajahyöty tarkoittaa hyötyä tuotteen seuraavan lisäyksikön nauttimisesta. 

Toiminta pitää sisällään keinojen rajallisuuden. Siksi joudumme olemaan säästeliäitä keinoissamme saavuttaaksemme päämäärämme. Loogisesti niukat keinomme tulee kohdentaa palvelemaan kaikkein eniten haluttuja tavoitteita. Seuraavat keinot palvelevat toiseksi tärkeimpiä tavoitteita ja niin edelleen. Tämä tarkoittaa, että jokainen tasalaatuisen hyödykkeen lisäyksikkö edistää vähäisemmin haluttua tavoitetta ja siten tarjoaa meille vähäisemmän rajahyödyn. Tämä tunnetaan laskevan rajahyödyn lakina. 

Hinnat eivät määräydy kysynnästä ja tarjonnasta vaan ihmisten valinnoista

Laskevan rajahyödyn laki mahdollistaa ymmärryksen, että hyödykkeen hinnat eivät määräydy mekaanisesti kysynnän ja tarjonnan kautta, vaan tavoitteisiin pyrkivien valintoja tekevien ihmisten toimesta. 

Ytimekäs opas talouteen

Jim Coxin teos Ytimekäs opas talouteen on nimensä veroinen teos. Se on juuri sitä, mitä lupaa. Siinä käydään talouden perusasiat läpi lyhyesti ja yksinkertaisesti. Näkökulma perustuu sekä itävaltalaiseen että chicagon koulukuntaan, joten lähteinä ovat pääasiassa Ludwig von Mises, Murray N. Rothbard, Friedrich von Hayek ja Milton Friedman. Juuri siis niitä taloustieteilijöitä, joita kannattaakin lukea. Kirja on hyvä aloituspaketti henkilölle, joka haluaa saada perusymmärryksen talouden keskeisistä käsitteistä ja logiikasta. Kirjan saa tilattua Petri Kajanderin laadukkaalla suomennoksella Talouden perusteet-sivuilta, josta kirjan voi myös ladata ilmaiseksi osioittain. 

Jim Cox: Ytimekäs opas talouteen

Poimintoja

• Kapitalistin kaksi tehtävää taloudessa on odottamisen ja riskin kantamisen tehtävät. 
• "Liitot eivät aikaansaa korkeita palkkoja, korkeat palkat aikaansaavat liitot". - Milton Friedman
• Vapailla markkinoilla liittojen rajallinen rooli olisi hyödyllinen niiden voidessa toimia työpaikkojen välittäjänä ja standardeja sertifioimina lautakuntina. 
• Maailman sivu kokemus on osoittanut työntekijöiden hakeutuvan jatkuvasti vapaampiin talouksiin, paeten Itä-Berliinistä Länsi-Berliiniin, Kiinasta Hong Kongiin, Meksikosta Yhdysvaltoihin. Maailma ei ole vielä nähnyt työläisten massamuuttoja vapaammista talouksista vähemmän vapaisiin talouksiin. 
• Nykyaikaisia yrityksiä johtavat "palkkajohtajat", jotka eivät omista yritystä ja sen omaisuutta ja ovat siten vähemmän kiinnostuneita voittojen maksimoinnista kuin mukavasta olemassaolosta. Samaan aikaan omistajat ovat usein passiivisia sijoittajia, jotka eivät osallistu liiketoiminnan päätöksentekoon. 
• Vapailla markkinoilla on luonnolliset lääkkeet palkkajohtajien huonolle käytökselle: 1) Kuka tahansa passiivinen ja hyväksikäytetty sijoittaja voi myydä osakkeensa tällaisesta yrityksestä. 2) On yleistä, että johto saa palkkionsa osittain yrityksen osakkeissa tai osakeoptioissa, 3) Yrityksen hallitus - voiton maksimoinnista kiinnostuneina omistajina - valitsee parhaan henkilön johtamaan yritysomaisuuttaan, 4) Yritysvaltaajat hävittävät loput tehottomat toimijat.
• Kaikkein akuutein ongelma omistajien ja johtajien välillä ilmenee tilanteissa, joissa ei ole olemassa markkinoitavia osakkeita. Tällaisia ovat esimerkiksi kansalaisten "omistamat" valtion yritykset. Sen sijaan että teoreetikot häiritsevät yritysten johtamista, heidän tulisi kohdistaa huomionsa valtion laitoksiin. 
• Valtion tapauksessa sen resursseilla ei ole omistajuutta. Parhaimmillaankin kansalaisten omistajuus valtion omaisuutta kohtaan on erittäin laimea omistamisen muoto. Valtion johtajat ovat tilapäisiä ja heillä ei ole mitään sidettä omaisuuden arvoon. Tätä voidaan verrata hyvin vuokra-autoihin, joita käsitellään yleensä kovakouraisemmin kuin omia autoja. Onneksi on kuitenkin olemassa todellinen omistaja - vuokra-autoyhtiö, joka pitää huolta autojen arvojen säilymisestä. 
• "Teemme työtä elääksemme, emme elä tehdäksemme työtä". - Milton Friedman.
• Huolenpidon pitäisi kohdistua tuottavuuteemme, ei sen keinoihin - työllisyyteen. Kotimaisen työllisyyden suojelu tariffeilla tai kiintiöillä vähentää elintasoamme, koska toimimme sellaisilla tuotannon osa-alueilla, jotka eivät palvele kaikkein tehokkaimmin tarpeitamme. 
• Raha - vaihdon väline - edesauttoi kaupankäyntiä ja monimutkaisia liikejärjestelyjä. Tämä tarkoittaa rahan merkityksen olevan verrattavissa ihmiskunnan kehityksessä pyörän ja tulen keksimiseen. 
• Talousteoriassa on jätetty merkittvästi painottamatta sitä tosiasiaa, että ihmiset varastavat rahajärjestelmän avulla, ja inflaatio on tapa tämän toteuttamiseen. Luomalla uutta rahaa jokaisen aikaisemman rahan arvo vähenee uuden rahan vastaanottajien hyödyksi. 
• Lenin oli oikeassa. Ei ole olemassa hienovaraisempaa, ei varmempaa tapaa mullistaa yhteiskunnan perustaa kuin valuutan turmeleminen. Tämä prosessi käyttää kaikkia talouden lakien näkymättömiä voimia hyväkseen tuhoamisessa, ja tekee sen tavalla ettei yksi ihminen miljoonasta pysty sitä määrittämään. 
• Kullalla on neljä ominaisuutta oikeina yhdistelminä ollakseen rahaa: 1) Kestävyys, 2) Laaja hyväksyttävyys, 3) Korkea arvo yksikköä kohden ja 4) Jaettavuus. 
• Keskuspankki on myyntiyksikkö valtion velkapapereille - valtion velalle - ja edistää siten liittovaltion alijäämän rahoittamista. 
• Keskuspankin perustamisen jälkeen vuodesta 1913 dollarin arvo on laskenut enemmän kuin 95 prosenttia. Se siitä yleisestä viisaudesta, joka väittää keskuspankin johtavan taistelua inflaatiota vastaan!
• Jokainen kriisi on merkitty virheinvestoinneilla ja alhaisella säästämisellä, ei vähäisellä kulutuksella. 
• Suuren laman, kuten sitä aikaisemmat ja myöhemmät talouden laskukaudet, sai aikaan keinotekoinen rahan tarjonnan lisäys, jonka Yhdysvaltain keskuspankki tehtaili 1920-luvun aikana. Lisääntynyt rahan tarjonta aiheutti keinotekoisen alhaisen korkotason ja kiihtyneen investoinnit pääomavaltaisiin kohteisiin, erityisesti osakemarkkinoille ja kiinteistöihin. 
• Talousteoria tutkii ihmisten toimintaa niukkojen luonnon resurssien muokkaamisessa hyödyllisiksi tuotteiksi. Perusolettamuksina ovat siten ihmisen toiminta pyrkimyksenä päämääriin (tai tavoitteisiin) hänen kohdatessaan niukat resurssit. Loogista päättelyä (deduktiota) käyttäen voidaan aloittaa kieltämättömistä perusolettamuksista ihmisen merkityksellisestä toiminnasta ja niukkuudesta ja jatkaa eteenpäin. Ketju jatkuu ihmisen toiminnasta ja niukkuudesta valintaan; valinnasta oivaltaen totuuden vaihtoehtoiskustannuksista ja jatkaen samaan tapaan koko "talouden" sisältävän tietämysalueen läpi. Tätä menetelmää käyttäen talouden totuudet ovat todistettuja siihen asti, kunnes loogisen deduktiivisen päättelyn ketju on rikkomaton. Tämä menetelmä soveltuu yhteiskuntatieteisiin, koska tutkimalla ihmisen käyttäytymistä voimme ymmärtää ihmistä ohjaavia motiiveja. 
• Chicago-koulukunnan lähestymistapa on toisinaan tunnettu "avaa hevosen suu ja laske sen hampaat"-menetelmänä (empiirinen lähestymistapa). Vaikkakin se on kelpo tapa laskea hampaita, se ei kelpaa tavoiteohjautuneen ihmisen toiminnan tutkimiseen. 
• Ihmisen toiminnassa, päinvastoin kuin luonnontieteissä, käsitteet voidaan kumota ainoastaan toisilla käsitteillä; tapahtumat ovat itsessään monimutkaisia seurauksia, jotka tulee tulkita oikeilla käsitteillä. 
• Deduktio perusolettamuksista oli monien merkittävien taloustieteilijöiden yleisesti käyttämä menetelmä. Sitä käyttivät John Baptiste Say (Sayn laki), Nassau Senior (pääoma- ja arvoteoria), John E. Cairnes (klassinen taloustiede), Carl Menger (rajahyötyanalyysi) ja monet muut viimeisen 200 vuoden aikana. Menetelmää on ylenkatsottu ainoastaan muutamina viimeisinä vuosikymmeninä rynnättäessä positivismiin. 
• Työn arvoteoria toteaa kaiken arvon olevan seurausta ihmisen työstä. Teorialla on tiettyä alustavaa uskottavuutta, sillä työnteko yleensä saa aikaan arvon lisäystä. Tarkempi analyysi kuitenkin paljastaa teorian ilmeiset virheet. Jos työn arvoteoria olisi oikeassa, timanttikaivoksesta löydetty timantti ei olisi arvokkaampi kuin sen vierestä löytyvä kivi, koska molempiin kohdistuu sama työmäärä. Työn arvoteoria väistämättä kieltää vakiintuneen vähenevän rajahyödyn lain, jonka mukaan tuotteen arvo kuluttajalle laskee jokaisen tuotteen lisäyksikön kulutuksen myötä. Edelleen on täysi mysteeri, kuinka marxilaisuuteen lujasti uskova voi perustella pitsan syönnin lopettamisen. 
• Vaihtoehtoinen teoria, oikea arvoteoria, pitää arvoa subjektiivisena. Subjektiivinen arvoteoria määrittää, ettei tuotteilla ole luontaista arvoa ja että tuotteet ovat arvokkaita ainoastaan siinä määrin kuin on olemassa tuotetta haluava arvostaja. 
• Vaihdannan luonne on sellainen, että kaupantekoa tapahtuu ainoastaan silloin, kun on olemassa epätasa-arvo subjektiivisissa arvostuksissa vastaanotetun ja luovutetun tuotteen välillä. 
• Ei ole olemassa kauppavajetta. Kaupanteko perustuu ainoastaan tilanteisiin, joissa molemmat osapuolet arvostavat vastaanottamansa tuotetta enemmän kuin luovuttamaansa tuotetta. Tämän takia kaikki kauppa luo ylijäämää; jokainen osapuoli hyötyy vapaaehtoisesta liiketoimesta. Kauppavajeen teoria on virheellinen kirjanpidon sovellus talousteoriaan. 
• Phillips-käyrä vakuuttaa jatkuvaa kompromissia työttömyyden ja inflaation välillä perustuen empiiriseen dataan ja tiukkaan keynesiläiseen teoriaan, jonka mukaan talous voi kärsiä joko inflaatiosta tai työttömyydestä, muttei koskaan molemmista samaan aikaan. Todellisuudessa ei ole olemassa pysyvää tai pitkäaikaista kompromissia näiden kahden välillä. 
• Täydellinen kilpailu on perverssi teoria, jonka nykyaikaiset taloustieteilijät ovat kehittäneet käsittelemään yrityksiä, hintoja ja resurssien allokointia. Kilpailu ymmärretään yleensä, ja oikein, yritysten väliseksi kilpailuksi asiakkaiden hankkimisesta. Täydellisen kilpailun teoria heijastelee positivismin ja matematiikan aikaansaamaa vaikutusta taloustieteeseen.

Miten opiskella kauppatieteitä?

Opiskeluaikoina tuli paljon mietittyä, mitä kauppatieteiden pääaineita ja kursseja kannattaisi valita. Kirjoitin tästä aiheesta aikanaan tähän blogiinikin juuri valmistuttuani. Nyt kun tarkastelen asiaa työelämän, ja erityisesti rahoitus/pääomasijoitusalan näkökulmasta, tekisin valintani seuraavalla tavalla, jos aloittaisin opintoni nyt. Listaus on toki yksisilmäinen, eikä varmastikaan kokototuus, mutta jos haluaa pääomasijoitusalalle niin uskon, että tällainen opiskelupolku voisi olla sopiva, tai ainakin sitä reilun viiden vuoden toimialakokemuksella suosittelen: 

Kannattaa opiskella kauppatieteitä!

Urapolku pääomasijoittajaksi

1. Kansantaloustiede: Ensimmäisen vuoden tai kaksi lukisin pääasiassa kansantaloustiedettä, jotta oppisin ymmärtämään, miten markkinatalous toimii. Mitä on markkinat, kysyntä ja tarjonta, mikä on kansantalous, miten talouden yleiset lait toimivat. Sekä makrotaloutta että mikrotaloutta. Tämä olisi opastus taloudelliseen ajatteluun. Lukisin vähintään perus- ja aineopinnot, mielellään enemmänkin. 
2. Laskentatoimi ja rahoitus: Toisena ja kolmantena vuotena lukisin laskentatoimea ja rahoitusta, jotta oppisin ymmärtämään, miten yritykset ja pääoma toimivat. "Accounting is the language of business" totesi Warren Buffet osuvasti, joten on oleellista osata oppia ymmärtämään ja puhumaan bisneksen kieltä. On ymmärrettävä yrityksen sisäinen laskentatoimi (kustannuslaskenta, budjetointi, investointilaskenta, toimintolaskenta jne) sekä tunnettava hyvin tilinpäätöksen sisältö eli mistä mikäkin rivi tuloslaskelmassa ja taseessa muodostuvat ja kyettävä analysoimaan yrityksen taloudellista tilaa (kassavirta, arvonmääritykset jne). Tämän yrityskohtaisen tarkastelun lisäksi on tärkeää ymmärtää rahoitusta ja pääomamarkkinoita ja kyetä kytkemään yrityksen talous tähän kokonaisuuteen. Laskentatoimen valitsisin pääaineekseni ja tekisin siitä tässä vaiheessa kandidaatin tutkinnon. Tällä pohjalla pystyy mielestäni hyvin aloittamaan oman alan työtehtävät ja käytännön oppimisen, esimerkiksi taloushallinnon tehtävissä tai nuorena analyytikkona, jotta oppii käytännössä, miten asiat toimivat ja saa rutiinia. Niin ja ennen kaikkea oppii käyttämään Exceliä. 
3. Strategia: Kolmantena ja neljäntenä vuotena lukisin strategiaa, jotta oppisin ymmärtämään, miten yritykset kilpailevat markkinataloudessa. Lukisin strategiakirjallisuuden klassikoita, kuten Porteria ja kumppaneita, koska heidän mallinsa auttavat ymmärtämään markkinoiden ja toimialojen logiikoita. Strategian opiskeleminen on mielestäni hyödyllisempää vasta opintojen myöhemmässä vaiheessa, koska silloin asiat avautuvat eri tavalla. On ihan älytöntä päntätä ulkoa strategiakirjojen tiettyjä listoja tenttejä varten, kun oleellista on kyky ajatella strategisesti. Ainakin itselläni sekä kiinnostus strategiaan että kyky ymmärtää sitä kehittyi vasta kun oli kunnon kosketusta käytännön työelämään, jolloin pystyi tarkastelemaan strategiaa elävissä tilanteissa. Maisterin opintoni tekisin joko laskentatoimesta/rahoituksesta tai strategiasta työelämän ohessa. 
4. Johtaminen: Työelämässä tyypillisesti ensin toimitaan asiantuntijatehtävissä ilman varsinaista vastuuta eli avustetaan päätöksentekijöitä. Toisessa vaiheessa toimitaan asioiden johtajana eli saadaan vastuuta asiakokonaisuuksista ilman henkilökohtaisia alaisia. Kolmannessa vaiheessa toimitaan ihmisten johtajana, jolloin mukaan tulee vastuu alaisten ja koko tiimin johtamisesta. Vaadittavat osaamiset muuttuvat myös vastaavalla tavalla. Alussa tarvitaan kapeaa asiaosaamista eli tietyn, pienen osa-alueen ymmärrystä, sen jälkeen laajemman asiakokonaisuuden ymmärrystä ja kolmannessa vaiheessa kykyä saavuttaa tuloksia ihmisten kanssa ja kautta. Opiskeluaikana en lukisi ihmisten johtamista, ellen sitten haluaisi erikoistua siihen osa-alueeseen, koska taas kerran näiden asioiden opiskelu ilman relevanttia kosketuspintaa käytäntöön ei anna oikeaa mahdollisuutta ymmärtää asioita. Jättäisin siis tämän osa-alueen opiskelun työelämään ja siihen aikaan, kun vastuu ihmisten johtamisesta voi tulla lähiaikoina ajankohtaiseksi. Johtamiskursseista on olemassa hyvä tarjonta, joten uskon että tämän osa-alueen oppii paremmin yrityksille suunnattujen kurssien ja koulutusten kautta kuin kauppakorkeakoulussa opiskelemalla. Ja tässä asiassa ennen kaikkea käytäntö opettaa. Opiskelisin siis työelämässä ollessani johtamista, jotta oppisin ymmärtämään, miten ihmiset käyttäytyvät ja miten heitä johdetaan.
5. Markkinointi: Tämän osalta mielipiteet jakaantuvat varmasti kaikkein eniten. Milloin pitäisi lukea markkinointia ja oppia ymmärtämään, miten yritys saa asiakkaita ja myyntiä markkinoilla? On varmaankin kaksi ääripäätä. Toisaalta voi sanoa, että kauppatiedettä lukevan olisi heti alusta alkaen ymmärrettävä asiakasta, myyntiä ja markkinointia, koska ilman tätä muu on turhaa. Toisaalta itse näen vaihtoehtona kehityspolun, jossa edetään asiaosaamisesta asiakasrajapintaan. Ehkä näkökulmani perustuu etenkin pääomamarkkinoiden perspektiiviin, jossa yritystoimintaa lähestytään pääomamarkkinoiden näkökulmasta eikä tehdä varsinaista toimialavalintaa ja siten erikoistuta tiettyyn segmenttiin ja asiakkuuksiin. Joka tapauksessa yrityksen johto on aina ensisijaisesti vastuussa myynnistä ja asiakkuuksista, joten markkinoinnin ymmärtäminen nousee keskeiseksi. Kotlerista ja muista klassikoista oleellista on hallita tiettyjä työkaluja ja toimintamalleja omassa ajattelupakissaan, ei niinkään muistaa ulkoa tenttiin vaadittavia listoja. 

Muut osakokonaisuudet

Näiden suurten kokonaisuuksien lisäksi yliopistoista löytyy kauppatieteiden alta joukko erilaisia pääainevaihtoehtoja. Liian moni niistä on mielestäni kuitenkin liian kapea-alaisia ja sinällään ohjaa, ja myös rajaa, tulevia työvaihtoehtoja. Jos lukee vakuutustiedettä, lienee luonnollista, että hakeutuu sen alan hommiin, joko sitten finanssitaloihin tai julkiselle sektorille. Yliopistoissa opetetaan pääaineena myös yrittäjyyttä, mitä en henkilökohtaisesti voi ymmärtää. Jos yrittäjyyttä pidetään tieteenä, silloin sitä yliopistossa opettamalla syntyy yrittäjyyden tutkijoita. Jos taas pyrkimyksenä on kouluttaa yrittäjiä, on yliopisto siihen mielestäni väärä foorumi. Mielummin korvaisin yrittäjyyden omistajuuden pääaineella, vaikka omistajuuskin on luonteeltaan enemmän taidetta kuin tiedettä. 

Muista pääaineista poimisin sopivia kurssipaketteja perusteiden ymmärtämiseksi. Vero-oikeudesta on hyvä osata perusteet, jotta tietää miten verotus toimii. Erityistuntemus on tarpeen lähinnä vain veroeksperteille, joilta voi ostaa palveluita. Juridiikasta on samoin hyvä tuntea perusteet, jotta ymmärtää yrityksen juridisen ympäristön, etenkin osakeyhtiölain, ja tuntee sopimusoikeuden päälinjat. Tositilanteita varten on olemassa juristit, jotka osaavat asiansa. 

Omana pääainekokonaisuutena muodostaisin hankintatoimen pääaineen, joka koostuisi osto-osaamisesta ja logistiikasta. On kumma, että myyntiä ja markkinointia opetetaan yleisesti, mutta harvemmassa opetetaan sen toista puolta eli ostamisen ja hankinnan teoriaa.

Oma polku

Oma lähtökohtani on aina ollut pyrkiä valmistautumaan tulevaan opiskelemalla siihen valmentavaa kirjallisuutta.  En lukenut opiskeluaikoina juurikaan strategiaa. Nyt jatko-opintojen myötä olen ihastunut aiheeseen perusteellisesti. Sitä olen lukenut viimeiset kolme vuotta runsaasti omistajuuden kirjallisuuden ohessa. 

Vasta viime aikoina olen alkanut poimimaan johtajuutta käsitteleviä kirjoja. Itsensä johtamista olen toki lukenut 15-vuotiaasta asti, mutta leadership-kirjat tuntuvat vasta nyt tarpeellisilta. Markkinointikirjoja olen lukenut vähän koko ajan, mutta tiedostan että sen osa-alueen vahvistaminen on edessä. Kotlerin Principles of Marketing kirjan-pohjalta mennään tiettyyn pisteeseen asti, mutta ei loputtomiin. 

Kauppatieteiden ulkopuolelta filosofia ja yhteiskuntatieteet ovat aina olleet kiinnostavia, kenties jopa hyödyllisiä. Filosofia kehittää ajattelua, yhteiskuntatieteet ymmärtämään poliittista päätöksentekoa ja yhteiskunnan toimintaa. Psykologiaa ja erityisesti sosiaalipsykologiaa haluaisin joskus oppia, mutta toisaalta kaikkeen ei vain ole aikaa. Insinööriä minusta ei saisi milloinkaan. 

Ludwig von Mises: Human Action

Paras koskaan lukemani kirja. Ylivoimaisesti. Kirja, josta on vaikea - liki mahdoton - tehdä muistiinpanoja, koska sen voisi alleviivata kannesta kanteen. Kirja, joka on eniten muuttanut tai vahvistanut maailmankuvaani ja tapaani ajatella. Kirja, jota lukiessa pää huutaa riemusta, kun lähes jokaiselta sivulta löytyy aukikirjoitettuna asioita, jotka ovat odottaneet kohdalleen loksahtamista. Koko kirja loogisesti ja eettisesti perusteltua tekstiä, jonka voi todeta pätevän käytännössä. "Näinhän ne asiat menevät" tunne valtaa lukiessa. 

Ludwig von Mises: Human Action

Ludwig von Misesin pääteos Human Action on lukukokemus vailla vertaa. Liki 900 sivuinen järkäle on alusta loppuun asti toimiva kokonaisuus. Teos lähtee liikkeelle määrittelemällä teorian ihmisen käyttäytymisestä toimivien yksilöiden valintoihin perustuen. Tämä ihmisen toimintaa tutkiva teoria on nimeltään prakseologia. Prakseologia haastaa muissa tieteissä vallitsevan ihmiskäsityksen perustellusti ja loogisesti. Tämän jälkeen käydään läpi ihmisen arvoja, tarpeita sekä luonnolliseen ihmisten väliseen yhteistyöhön perustuvaa vaihdantaa. 

Käsitellään aikaa, ajan arvoa, epävarmuutta, päämääriä, ihmisten toimintaa yhteiskunnassa, työnjakoa, ideoiden merkitystä, vaihdantaa, arvonmääritystä taloudellisessa toiminnassa, taloustieteen teoriaa, markkinoiden toimintaa, yrittäjyyttä, voittoja ja tappioita, vapautta, kilpailua, hintojen muodostumista, rahan olemusta, rahaa vaihdon välineenä, ajan ja rahan suhdetta, koron muodostumista, luottoa, rahan määrää, suhdanteita, valtion roolia rahamarkkinoilla, työtä ja palkkoja, työttömyyttä, vuokraa, maan hyödyntämistä, maan hintaa, markkinoita tietolähteenä, vallan merkitystä, harmoniaa ja intressiristiriitoja, yksityistä omaisuutta, perimistä, sosialismin mahdottomuutta, valtioiden roolia markkinoilla, verotusta, tuotannonrajoituksia, palkkakattoja, ay-liikettä, valuuttoja ja luottoja, syndikaatioita ja korporaatioita, sodan taloutta, hyvinvointiyhteiskuntaa markkinataloudessa, interventioiden ongelmallisuutta, aiempien talousteorioiden virheitä, taloustieteen roolia oppimisessa ja koulutuksessa sekä taloustieteen roolia ihmisen olemassaolon suurten kysymysten ratkaisemisessa. Kuvastaa hieman kirjan kattavuutta. Kaikkiin näihin annetaan perusteltu näkemys, jonka kanssa on vaikea olla eri mieltä. Kirjaa voi hyvällä omallatunnolla tituleerata kapitalismin raamatuksi, niin syvällisen ja laajan pohjan se antaa ihmisen vapaille valinnoille ja markkinataloudelle. 

Normaaliin tapaan, en jaa tässä muistiinpanojani kirjasta sitaattipoimintoina, koska se olisi mahdotonta. Sen sijaan palaan kirjaan useasti myöhemmin ja se tulee olemaan väitöskirjani teoreettinen kulmakivi. Kirja on ladattavissa ilmaiseksi Mises Instituutista PDF-muotoisena ja osina täältä sekä ääneen luettuna täältä, mutta on selvää, että tämä kirja kuuluu kirjahyllyyn, vieläpä paraatipaikalle. Kirjasta löytyy myös Youtube-videoita eri osioista, jos haluaa alkuun ottaa maistiaisia ennen koko kirjan ahmimista. Kirjaan saa helposti kulumaan luku-urakkana vuoden, koska sitä ei voi, eikä kannata lukea väsyneenä tai kiireessä. Silti se on kaiken siihen käytetyn ajan arvoinen. Miksi lukea monia lyhyitä keskivertoteoksia, kun voi lukea yhden täydellisen kirjan kerralla samassa ajassa? 

Toivoisin, että Human Actionin ja muiden von Misesin teosten ympärille muodostuisi lukupiiri, jossa kirjan lukeneet vaihtaisivat ajatuksiaan ja kävisivät yhteiskunnallista keskustelua lukemansa pohjalta. Sellaiselle olisi tässä yhteiskunnassa tilausta, niin relevantteja ja ajankohtaisia von Misesin ajatukset ovat tänäkin päivänä. Jos joku ilmoittaa lukeneensa von Misesin Human Actionin, henkilön pisteet minun silmissä nousevat välittömästi, niin merkittävästä teoksesta on henkilökohtaisesti tässä kirjassa kyse.