Mihin Suomi investoi?
Seuraan tarkkaan investointeja ja rakentamisen kehittymistä Suomessa, ne kun toimivat hyvänä indikaattorina talouden tilasta, tulevaisuudesta ja pääomavirroista. Erityisesti minua kiinnostavat teolliset investoinnit. Kun putsataan tilastoista asuntorakentaminen, julkiset infrahankkeet, ydinvoimalat ja yrityskaupat, mitä jää jäljelle? Kuka investoi Suomeen, mitä ja miksi?
Yksityiset investoinnit ovat Suomessa huolestuttavan harvinaisia. Suuria suunnitelmia on kyllä julkistettu, mutta vain murto-osa koskaan lähtee liikkeelle. Fakta on, että suomalaisten suuryhtiöiden investoinneista iso osa suuntautuu ulkomaille. Outotecin Pertti Korhosen mukaan suomalaiset yritykset ovat haluttomia investoimaan Suomeen, koska maariski on liian suuri. Herätys hallitus, maariski on poliittinen mittari! Ulkomaisten investointien houkuttelu on usein agendalla ja Googlen 450 miljoonan euron datakeskus Haminaan on hieno esimerkki, mutta kuinka kannustaisimme kotimaisia yrityksiä investoimaan Suomeen?
Noin 5 miljardin euron kokonaisinvestoinneista teknologiateollisuus ja energiahuolto ovat tyypillisesti olleet suurimmat investoijat. Niin ne ovat nytkin, vaikka teknologiateollisuuden investoinnit Suomeen ovat merkittävästi supistuneet. Kaupan alan investoinnit ovat lähivuosina alemmalla tasolla, näin ovat isot ryhmät ilmoittaneet. Metsäteollisuudelta on turha odottaa uusia paperi- tai sellutehtaita Suomeen. Kaivossegmentti ei Talvivaaran jälkeen oikein pääomia houkuttele. Kemianteollisuus ja uusiutuva energia on niitä harvinaisuuksia, joissa investoinnit ovat kasvussa. Esimerkiksi paljon parjatut tuulivoimainvestoinnit ovat vihdoin liikkeellä. UPM toteuttaa biojalostamohankettaan Lappeenrannassa, Vapo sen sijaan vetäytyi. Neste Oil ja ST1 ovat uskaltaneet investoida uusiutuviin polttoaineisiin. LNG-terminaalejakin on tulossa. Taaleritehdas on tuulivoima- ja Biotehdas-investoinneillaan yksi uusiutuvan energian suurimpia investoijia.
Investoiminen on vaikea laji. Vaikka kuinka tehtäisiin laskelmia, silti täydellistä tietoa tulevaisuudesta ei koskaan ole käytettävissä. Silti pitäisi pystyä päättämään, mihin investoida ja milloin. Jos ei investoi vähintään poistojen verran, on vaikea pysyä mukana kehityksessä. Jos taas yli-investoi, ovat seuraukset usein kalliit. Pahiten polvillaan ovat yhtiöt, jotka kasvuun uskoen kasvattivat kapasiteettiaan velkavivulla ennen 2008 pudotusta. On tuliteriä tuotantolaitoksia, jotka pyörivät nyt alhaisilla käyttöasteilla. Kiinteät kulut, poistot ja rahoituskulut painavat tulosta, joten ilman kunnollista kannattavuutta tai vakavaraista tasetta omat pääomat hupenevat ja pankki joutuu perimään saamisiaan. Kun koko toimialalla on ylikapasiteettia, päädytään usein hintakilpailuun, jossa heikoimmat putoavat pelistä.
Miksi investointeja tehdään? Isoin osa investoinneista on vanhan kapasiteetin korvaamista. Kapasiteettia lisää vain energiahuolto. Isona trendinä käynnissä on kapitalistinen pääoman ylimarssi työvoimasta. Investoinnit suuntautuvat työn tuottavuuden parantamiseen, mikä vääjäämättä tarkoittaa tuotannollisen työn vähentymistä. Investoidaan logistiikkakeskukseen, robottitekniikkaan ja automaatiojärjestelmiin, jotta saadaan leaneja tavaravirtoja. Näiden investointien takaisinmaksu perustuu osaltaan pienentyviin henkilöstökustannuksiin. ”Koneet vievät työmme” sanotaan. Niin osittain vievätkin. Työn hintakilpailussa kun emme mitenkään pysty pärjäämään. Kuitenkin ainoa keino pitää yrityksemme kilpailukykyisinä ja edes jotain tuotantoa Suomessa on pitää huoli tuotantomme tehokkuudesta. Se saavutetaan investoinneilla.
Tero Luoma, sijoitusjohtaja, Taaleritehtaan Pääomarahastot Oy
Alkuperäinen teksti löytyy täältä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti