Sananvastuu

Viime päivinä on perustellusti ollut kiitettävän paljon puolustajia sananvapaudella. Hyvä näin. Charlie Hebdon terroritapaus on vastenmielinen ja tuomittava teko piste. Kaiken tämän keskellä olen kuitenkin etsinyt analyyseista yhtä käsitettä. Sananvastuu. Responsibility of Speech. Vapaus ja vastuu kun on perinteisesti liitetty tiiviisti toisiinsa. 

Kunnia sananvapaudelle ja sen puolesta menehtyneille

Heti alkuun on syytä todeta, että olen kaikkien sananvapauden puolustajien kanssa samaa mieltä, eikä tarkoitukseni ole kyseenalaistaa lainkaan tämän perusoikeuden puolustajia. Päinvastoin. Samoin on syytä myös tehdä selväksi, että tuomitsen totaalisesti toteutetun törkeän terroriteon. Kun kuitenkin tapahtunutta halutaan analyyttisesti tarkastella, on kenties tarpeen pysähtyä myös pohtimaan sitä, mitä sananvapaus oikeastaan tarkoittaa ja miten se ilmenee eri tilanteissa käytännössä. Sananvapaus kun on helposti käsite, jota kukaan ei vastusta, mutta sen erilaiset sovellukset käytännössä saavatkin jo aikaan erilaisia arvovalintoja. 

Sananvapaus ja sananvastuu

Jos lähtee liikkeelle klassisen liberalismin vapauden perusajatuksesta niin ihminen on vapaa tekemään mitä tahansa, kunhan ei loukkaa toisia. Tähän on hyvä peilata myös sananvapauden perimmäistä luonnetta. Onko nimittäin niin, että sananvapaus tarkoittaa sitä, että ihminen on vapaa sanomaan mitä tahansa vai päteekö myös toisten vapauksien kunnioittaminen sananvapauteen eli ihminen on vapaa sanomaan mitä tahansa, kunhan ei loukkaa toisia? Näillä kahdella kun on eroa. 

Sananvapautta on oikeus ilmaista mielipiteensä vapaasti ja vapaus olla tulematta tuomituksi mielipiteensä takia. Kuten hyvin todetaan, jokaisella on oikeus mielipiteeseensä ja sen ilmaisemiseen, ja vaikka kaikki muut olisivat yhtä vastaan, on muiden tehtävänä kunnioittaa tämän yksilön oikeutta mielipiteeseensä. Tämä on tärkeä perusta ja tästä varmasti vallitsee laaja yhteisymmärrys. 

Jokaisen sanan sanoo aina yksilö

Sananvapauteen kuuluu oikeus sanoa mitä tahansa, missä tahansa ja mistä tahansa. On myös muistettava, että jokaisen sanan sanoo aina yksilö. Sananvapaus on siis ennen kaikkea yksilön oikeus. Mutta onko olemassa vapautta ilman vastuuta? Seuraako vapaudesta vääjäämättä myös vastuu? Siis sananvapaudesta sananvastuu? Onko yksilöllä ainoastaan henkilökohtainen oikeus puhua mitä tahansa vai onko hänellä myös henkilökohtainen vastuu sanoistaan? Olen pohtinut itse asiaa kolmen käytännön ympäristön kannalta: 

• Nakkikioski: Soitat nakkikioskilla aamuyöllä muille suutasi, haukut ja solvaat heitä, ja lopulta joku ärsyyntyy ja vetää sinua turpaan. Väkivalta on ilman muuta tuomittava teko. Voidaan kuitenkin kysyä, oletko vain käyttänyt sananvapauden oikeutta sanoa mitä sylki suuhun tuo ja tilanteesta provosoitunut on ainoa juridisesti ja moraalisesti syyllinen?
• Jääkiekkokaukalo: Olet kaukalon ärsyttäjä. Soitat suutasi ja teet koko ajan pikkukoiruuksia ärsyttääksesi vastustajia. Se on sinun roolisi. Lopulta joudut kovan kohtelun kohteeksi, joko taklauksen tai tappelun. Onko vain malttinsa menettänyt tässä tapauksessa se joka toimii väärin? Vai onko niin, että on oma tiedostettu valintasi, että jos pelaat ja käyttäydyt tietyllä tavalla eli muita ärsyttäen, niin vääjäämättä altistat itsesi vastaiskuille, muodossa tai toisessa? Jääkiekon yhteydessähän on käyty keskustelua kostosta ja omasta koodistosta. Onko se oikein?
• Koulu: Olet koulukiusaaja. Haukut ja solvaat rajattomasti heikompiasi. Teet henkistä väkivaltaa muille. Aiheutat sanoillasi tunnekärsimystä, pahimmillaan traumoja. Käytätkö vain sananvapauttasi vai onko sinulla myös sananvastuu?

Esimerkit eivät ole ehkä parhaita mahdollisia, mutta niiden myötä on mahdollista nostaa esiin keskeinen huomio. Ensinnäkin nakkikioski-esimerkki osoittaa sen, että on tilanteita, joissa vain kannattaa pitää päänsä kiinni eikä sanoa kaikkea mitä ajattelee. Se, että sanomiset johtavat väkivaltaan, tai edes että väkivallan uhka johtaa sanomattomuuteen on moraalisesti väärin. Mutta jokainen kohtaa tilanteita, joissa ei ole fiksua sanoa asioita suoraan. Se on elämää. Sananvapautta ja siihen liittyvää henkilökohtaista vastuuta on siis syytä tarkastella aina myös tilannesidonnaisesti.

Jääkiekko-kaukalo esimerkin tarkoitus on nostaa esille se, että ihminen voi henkilökohtaisesti valita toimintatavan, jonka tietää ärsyttävän muita, ja tiedostaen tätä toimintaa jatkamalla hän tulee ottaneeksi tähän toimintatapaan liittyvän riskin mahdollisista seurauksista. Taas kerran, väkivalta on tuomittavaa, samoin kuin väkivallan uhka. Mutta, jos et kunnioita vastustajaasi ja käyttäydyt huonosti, voitko esittää marttyyria sillä hetkellä kun tiedostamasi riski realisoituu?

Koulu-esimerkin tarkoituksena on nostaa esille sanojan vastuu sanoistaan. Jos sananvapautta tulkitaan vapaudeksi sanoa mitä tahansa kenestä tahansa missä tahansa, niin olemme riisuttuja aseista taistelussa koulukiusaamista vastaan. Sanallinen väkivalta kun voi olla yhtä vakavaa ja loukkaavaa kuin fyysinen väkivalta. Koulu-ympäristössä emme anna tällaisten asioiden tapahtua, vaan solvaamiseen puututaan. Jos siis sanoja ei ymmärrä vastuutaan sanoistaan, joku sen tekee hänelle selväksi ja vetää moraalisen rajan sananvapauden ja kunnianloukkauksen ja kiusaamisen välille.

Oikeus sanoa mitä tahansa on eri asia kuin se mitä kannattaa sanoa

Näissä kaikissa kolmessa esimerkissä mielestäni jokaisen osapuolen on syytä katsoa peiliin ja ottaa opiksi. Oleellinen huomio on se, että on eri asia olla oikeus sanoa mitä tahansa kuin se, mitä kannattaa sanoa. Kun jokaisen sanan sanoo aina ihminen, on ihmisen hyvä ennen äänensä avaamista miettiä ja perustella itselleen, mitä haluaa sanomisellansa saavuttaa. Se kun kenties pistää miettimään myös sitä, mitä tulee sanoneeksi ja miten sanomiset voivat eri henkilöihin vaikuttaa. Siksi sananvapauden yhteydessä on syytä myös tarkastella vapauden perusoikeuden toista osaa, eli "kunhan se ei loukkaa muita". Oikeus satuttaa toista sanallisesti tuskin on sananvapaudenkaan  itseisarvo.

Sensuurin sijasta itsesensuuria

Mitä sitten voi tai kannattaa sanoa ja mitä ei? Sananvapauteen kuuluu vapaus sensuurista. On siis oltava oikeus sanoa mitä tahansa ilman sensuuria. En kannata sensuuria vähimmässäkään määrin. Sen sijaan kysyisin itsesensuurin perään. Siis sen perään, että ihminen itse miettii sanomisiaan. Jos itse kokee että sanottava on tarpeen sanoa ja oikein, sen jälkeen se tulee sanoa. Ja mielellään kantaa sitten vastuu sanoistaan ja sen seuraamuksista. Sanomisillaan ihminen luo vääjäämättä maineensa, sana kiirii ja sanomiset muistetaan, joten fiksu henkilö harkitsee sanojaan.

Avoimuudella on itseisarvoa

Harkinnalla ja itsesensuurilla en tarkoita sitä, että havaittuihin epäkohtiin ei vääryyksiin ei tulisi puuttua. Päinvastoin. Pidän kunniallisena sitä, että yhteiskunnassa on yksilöitä, jotka uskaltavat kyseenalaistaa vallitsevia näkemyksiä, asettautua rohkeasti vallitsevaa konsensusta vastaan ja niitä jotka nostavat julkisuuteen väärinkäytöksiä. Avoimuus on valtaa ja sille kannattaa antaa arvoa. Ainakin minä annan sille suunnattomasti arvoa. Mitä arvoimemmin tiedämme asioista, sitä paremmalta pohjalta jokainen yksilö voi tehdä omat johtopäätöksensä asioista. Oikeus avoimuuteen ja avoimeen tiedonsaantiin on siis selkeä ihmisoikeus ja tätä oikeutta journalismi kiiitettävästi palvelee. 

Vapaan sanomisen lieveilmiöitä

Samassa yhteydessä on hyvä tarkastella "sanomisten markkinoita" laajemmin ja analyyttisemmin. Valitettavasti on havaittavissa myös ilmiö, jossa se joka sanoo pahiten saa suurimman huomion. Tämä lienee Huomiotaloutta, josta Jari Sarasvuo kirjoitti kirjan. Jos siis tietyn median olemassaolo, maine ja myynti perustuu huomionsaantiin ja ärsyttämiseen, on toiminta-ajatuksessa tietoinen riskinotto mahdollisista seurauksista. Käydään siis kilpailua siitä, kuka uskaltaa olla rohkein sanomisissaan tai kuvissaan, jotta saadaan huomiota. Joskus se riski voi realisoitua yllättävinä ja valitettavina tapahtumina. Näin kävi nyt.

Toiseksi on tarpeen tarkastella keskustelukulttuuriamme. Erityisesti internetissä sananvapaus on mahdollistanut anonyymin solvaamisen ja monikin asiallinen keskustelunavaus kokee kommenteissa totaalisen tyrmäyksen, valitettavan usein vielä persoonaan menevän hyökkäyksen asioiden argumentoinnin sijasta. Räikeimmistä mollauksista on jo jaettu kunnianloukkaustuomioita. Nettikeskustelukulttuuriinkin soveltuva termi voisi olla sananvastuu. 

Mitä tarkoittaa sananvastuu?

Jokainen määrittelee sananvastuunsa sisällön itse. Minulle sananvastuu merkitsee seuraavaa:

• Älä koskaan kritisoi kenenkään persoonaa eli älä koskaan kohdista negatiivista näkemystä kehenkään yksittäiseen ihmiseen. Siis tyyliin, "se sanoi näin ja se on tyhmä ja väärässä".
• Mieti aina mitä haluat sanomisillasi saavuttaa. Jos päämäärä on paha, jätä sanomatta. Jos päämäärä on hyvä, mieti keitä sanomisesi koskee ja miten he voivat siihen reagoida. Älä tahallasi ärsytä ketään yksittäisiä ihmisiä tai ihmisryhmiä. Sen sijaan rakentavaa kritiikkiä saa antaa. Jos joku siitä ärsyyntyy, perustelkoon kantansa.
• Älä jätä sanomatta, jos moraalisi sanoo, että asia on saatettava yleiseen tietoon. Älä, vaikka siitä saattaisi seurata henkilökohtaisia vaikeuksia. Tämä siksi, että avoimuus on arvostettavaa. 
• Kanna vastuu sanoistasi. Jos sanasi satuttavat jotain, pyydä anteeksi sitä että loukkasit. Mielipidettä ei tarvitse muuttaa, jos siihen ei ole aihetta, mutta vastuu seurauksista on aina käsiteltävä. Älä syö sanojasi vaan seiso sanojesi takana. 
• Sano vain sellaisia asioita, jotka voit sanoa ja allekirjoittaa omalla nimelläsi. Nimettömyys on vastuunpakoilua.
• Älä muuntele totuutta. Älä puhu totena, ellet tiedä. Tutki, mieti, tulkitse ja puhu vasta sitten.

Lopuksi on syytä todeta, että en ole keskustelukulttuurin mallioppilas. Erityisesti en ole sitä ollut, enkä ole vieläkään. Tyyli on töksäyttelevä, suorasanainen, suoraviivainen. On varmasti tullut loukattua ihmisiä, valitettavasti. En kumartele kuvia vaan sanon kuten minusta tuntuu. Faktoista pidän kiinni ja henkilöiden kritisoimisen olen onneksi saanut tietoisella valinnalla itsestäni poisopittua. Toivon, että tässä blogissa pätevät sananvastuun periaatteet. Tämäkin blogiteksti on itsessään riskinotto. Sanomiseni voidaan ymmärtää tai tulkita väärin, tai voi olla, että en ole kirjoittaessani ymmärtänyt jotain näkökulmaa, joka saa aikaan mielipahaa. Silti on uskallettava toimia, koska päämääräni on omasta mielestäni hyvä, sananvapauden ja -vastuun sekä keskustelukulttuurin kehittäminen.