Kirjoitimme kansanedustaja Elina Lepomäen kanssa Talouselämän TEbatti-palstalla deflaatiosta. Oli kiva kirjoituskokemus, koska ajattelen monista asioista Elinan kanssa samalla tavalla ja Elina on hyvä tyyppi. Ehkä kirjoitamme yhdessä vielä jotain tulevaisuudessakin. Teksti julkaistiin edellisviikon painetussa lehdessä ja se löytyy verkosta täältä.
Tarkoituksenamme oli avata keskustelua inflaatiosta/deflaatiosta ja tuoda uusi näkökulma asiaan. Tämä siitä syystä, että EKP:n elvytyspolitiikan perusteista on käyty varsin vähän syvällisempää keskustelua ja deflaatio koetaan aina asiana, jota pitää vastustaa ja pelätä. Mitä jos asia ei olisikaan näin mustavalkoinen. Ohessa siis teksti. Kritiikkiä kirjoitukseemme on esittänyt mm. Roger Wessman omilla sivuillaan. Kiitos Rogerille kommenteista. Kiitos kun vaivauduit tarttumaan asiaan. Kannustavaa palautetta on tullut myös kiitettävästi. Aihe on selvästikin liian vähän keskusteltu, koska se sai aikaan tällaiset reaktiot. Yksipuolinen "totuus" on aina vaarallista, niin tässäkin asiassa. Kun eri näkökulmat esittävät perusteluita, syntyy pohja erilaisille johtopäätöksille. Toivottavasti tämä keskustelunavaus täyttää tämän tavoitteen.
Kun olen keskustelua ja kommentointia eri lähteistä seurannut, on ollut jännä havaita erilaisia rooleja. On
- Asiapohjaiset argumentit puolesta/vastaan sekä uudet näkökulmat
- Tykkääjät ja trollaajat ilman kosketusta asiasisältöön
- Henkilökohtaisuuksiin menevät hyökkääjät sekä henkilöiden puolustajat
- Väärinymmärtäjät ja väärintulkitsijat - tahalliset tai tahattomat
- Henkilöt joiden on kirjoitettava ja jaettava jotain, mitä vain, jotta ovat mukana keskustelussa
Esittämällä näkemyksen asiasta kuin asiasta, osallistuu aina näiden roolien vaikutuspiiriin. Sitä on julkinen keskustelu. Ainakin näin vaalien alla.
Deflaatiota pelätään turhaan
Miksi
tuotteiden ja palvelujen pitäisi olla huomenna kalliimpia kuin tänään? Tämä
peruskysymys on jäänyt inflaation puolestapuhujilta vastaamatta. Ihminen
valitsee luonnostaan hyödyn mieluummin aikaisemmin kuin myöhemmin. Positiivinen
aikapreferenssi selittää velkamarkkinoiden olemassaolon: pankkilainalla voi
hankkia suuremman asunnon jo tänään, sen sijaan että säästäisi ensin vuosia.
Inflaatio,
hintojen jatkuva nousu, ei ole luonnollinen ilmiö. Inflaatio ja keskuspankille
asetetut inflaatiotavoitteet ovat poliittisia päätöksiä, eivätkä
markkinatalouden välttämättömyyksiä. Niukkuuden kasvaminen voisi selittää
hintojen nousun, mutta tästä ei ole ollut kyse: tavaran määrä on
moninkertaistunut.
Teollisessa
historiassa tuotteiden hintojen lasku on ollut megatrendi. Kapitalismi,
massatuotanto ja teknologinen kehitys ovat tuoneet kuluttajien ulottuville
tuotteita, joihin heillä ei ollut aiemmin varaa. Tämä on kasvattanut yleistä
elintasoa.
Hintojen lasku kasvattaa ostovoimaa
On myytti,
että deflaatio estäisi investointeja. Inflaation vallitessa pääoma vaatii
korkeampaa tuottoa rahan ostovoiman ylläpitämiseksi, deflaatiossa pääoma
kykenee tyytymään vähempään. Turhan usein tarkastellaan nimellistä tuottoa
reaalituoton sijasta. Vaikka tuotantolaitoksen hinta laskisikin, tuottaa se
edelleen sen määrän peltipurkkeja tai paperia kuin ennenkin. Reaalitalouteen
vaikutus on sama.
Samoin on
myytti, että deflaatio pienentäisi kokonaiskulutusta. Hintojen lasku kasvattaa
ostovoimaa. Palkat laskevat hitaasti, joten palkansaajille deflaatio on
pelastus. Vähittäiskauppojen tammikuiset hinnanlaskuilmoitukset tuskin saivat
kuluttajien suita mutrulle!
Myös deflaation
vallitessa on mahdollista harjoittaa kannattavaa liiketoimintaa. On kyettävä
ylläpitämään kustannustehokkuus suhteessa kilpailijoihin. Kuluttaja ostaa
jatkossakin laatua, ja työpaikkoja syntyy tuottaviin kohteisiin kysynnän myötä.
Politiikassa vaikuttaa inflaatio-sukupolvi
Deflaatiota
pelätään, koska sitä ei osata. Taloudessa ja politiikassa vaikuttaa sukupolvi,
joka on elänyt vain nousuhinnoittelussa. Moni asia mutkistuu, kun exceliin
syötetään indeksikasvun sijaan negatiivista hintakehitystä. Inflaatio on
kaikille toimijoille helpompi toimintaympäristö; se antaa asioita ilmaiseksi.
Yrityksille,
niiden johdolle ja omistajille on mieluisaa, kun liiketoiminta ”kasvaa
paperilla”. Palkansaajia ja ay-liikettä lämmittävät nimelliset
palkankorotukset. Sijoittajat näkevät arvonnousunsa usein nimellisenä, ja
verottajakin nojaa nimellisarvojen kasvun verottamiseen.
Japania
pidetään malliesimerkkinä deflaation kiroista. Maassa on toki erityisesti
demografiasta johtuvia kasvuongelmia, ja julkinen velka on suuri. Varsinaisena
epäonnistumisena on kuitenkin vaikea pitää maata, jonka elintaso on ”kahden
menetetyn vuosikymmenen” jälkeenkin yksi maailman korkeimmista, ja joka
jatkuvasti suoltaa innovaatioita markkinoille. Työntekijää kohti mitattuna
Japanin talouskasvu on ollut vuosina 1991 – 2012 nopeampaa kuin mallioppilaana
pidetyn Saksan.
Setelipaino ei nosta tuottavuutta
Euroopan
keskuspankki EKP julkisti tammikuun lopussa mittavan elvytysohjelman. Ohjelman
tarkoituksena on puolustaa keskuspankin kahden prosentin inflaatiotavoitetta ja
shokkikäynnistää tahmea talouskasvu. Näyttöä määrällisen elvytyksen kyvystä
nostaa reaalitalouden toimeliaisuutta on kuitenkin niukasti.
Vaikutus
tulee ensisijaisesti heikentyneen valuutan myötä parantuneen kilpailukyvyn
kautta. Setelipaino ei kuitenkaan nosta kansantalouden tuottavuutta, vaurastua
voi vain tuottamalla enemmän kuin kuluttaa. Tilanne ei muutu, vaikka hinnat
tuplataan tai värjätään vihreäksi.
Samalla
elvytys tarkoittaa varallisuuden uusjakoa. Viime vuonna julkaistun euroalueen
pääomamarkkinoita koskeneen tutkimuksen mukaan setelielvytys nostaa
epäsuhtaisesti riskisten omaisuusluokkien nimellisarvoja, kuten kiinteistöjen
ja osakkeiden hintoja. Se siis suosii erityisesti velkavivulla sijoittavia
kotitalouksia, instituutioita ja valtioita. Deflaatiossa tilanne on käänteinen:
se suosii tehokkuutta ja tuottavuutta kuplien sijaan.
Ei vaikuta euron ulkoiseen arvoon
EKP:n
politiikalla ei myöskään välttämättä ole niitä vaikutuksia euron ulkoiseen
arvoon kuin on kaavailtu. Yhdysvalloilla on nyt vähemmän tilaa kiristää
rahapolitiikkaansa, kun sekä Eurooppa että Japani elävät vielä pitkään negatiivisen
koron maailmassa.
Sen sijaan
on aito vaara, että ilmainen raha johtaa euroalueen sisäiseen sosialismiin,
jossa tuottavuutta nostavat uudistukset lykätään, markkinoiden hintasignaalit
katoavat ja reaalitalouden kannustimet tuottaa lisäarvoa häviävät. Deflaatiossa
olisi toisin.
Kirjoittajista
Elina Lepomäki on rahoitusalalla asiantuntija- ja johtotehtävissä toiminut
kansanedustaja (kok). Tero Luoma on Taaleritehtaan Pääomarahastot Oy:n
sijoitusjohtaja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti