Sääntely vääristää sijoituksia
Esimerkiksi; miksi sijoittaa Saksan korkopapereihin 0-2 prosentin tuotto-odotuksella, jos seurauksena on se, että loppuosalla pääomasta on tavoiteltava entistä suurempaa tuottoa entistä suuremmalla riskillä, jotta kokonaisuus pystyisi saavuttamaan sille asetetun tuottotavoitteen?
Hajautusta toki tapahtuu, mutta tuoton kustannuksella. Suurimpia sijoittajia valtioiden velkapapereissa ovat tahot joiden on pakko lakisääteisesti pitää tietty osuus omaisuudestaan sijoitettuna tähän sijoitusluokkaan.
Syynä on sääntely. Monet lakisääteiset sijoittajat, kuten pankit, vakuutusyhtiöt ja eläkeyhtiöt ovat lailla pakotettuja sijoittamaan tietyn osan varallisuudestaan tiettyihin sijoitusluokkiin.
On siis pakko sijoittaa tietty osa varallisuudesta esimerkiksi valtion lainapapereihin, vaikka ne olisivat selvästi alle tuottotavoitteen eivätkä tuottaisi mitään. Esimerkiksi työeläkevakuutusyhtiöiden sijoitustoiminnasta on säädetty työeläkevakuutusyhtiöistä annetussa laissa ja Basel-säännökset ohjaavat pankkeja ja vakuutusyhtiöitä.
Tiedän monta institutionaalista sijoitusjohtajaa, joita tilanne sapettaa. He haluaisivat hoitaa varallisuutta vapaammin ja fiksummin. Osa on joutunut myymään tuottavia sijoituksia pois ja ostamaan tilalle tuottamattomia, ihan vain siksi, että täyttää määritellyt kriteerit. Ei ole helppoa olla säännellyn salkun sijoittaja tällaisessa ympäristössä.
Jos näin tarkkaa sääntelyä ei olisi, instituutiot olisivat vapaampia sijoittamaan pääomaansa tuottotavoitteensa mukaisesti. Mittakaavaltaan kyseessä on megaluokan vaikutus. Siksi ihmettelen, miksi elinkeinoelämä ei ole asiaan tarttunut, koska sääntelyn keventämisellä voitaisiin kääntää miljardien pääomavirrat pääomamarkkinoille, esimerkiksi yritysrahoitukseen.
Tämän rinnalla puheet kansallisista kasvurahastoista olisivat kokoluokaltaan puuhastelua. Asia koskettaa meitä jokaista, koska sääntely määrittelee miten eläkevaramme ovat sijoitettuna. Me sekä rahoitamme valtioiden velkaantumisen että veronmaksajina vastaamme veloista.
Isossa kuvassa pääoma ei ilman sääntelyä enää virtaisi samalla tavalla alihinnoiteltuihin sijoitusluokkiin, kuten valtionlainoihin. Tällä olisi todennäköisesti kaksi seurausta:
1) Alihinnoiteltujen valtiolainojen hintataso nousisi, eli valtiot eivät saisi enää vastaavassa määrin institutionaalista pääomaa edulliseen hintaan ja:
2) Institutionaalinen pääoma ohjautuisi vaihtoehtoisiin sijoitusluokkiin, jotka täyttäisivät paremmin instituution tuottotavoitteen eli esimerkiksi yrityslainoihin ja osakkeisiin. Omalta osaltaan tälläkin muutoksella voisi kuvitella olevan positiivinen vaikutus pääomamarkkinoilla ja taloudessa.
Sääntely on luotu aikana, jolloin sen kuviteltiin hillitsevän lakisääteisten sijoittajien riskinottoa. Silloin tuskin ajateltiin, että toimintaympäristö voisi muuttua tällaiseksi kuin se nyt on.
Sääntelyn purkaminen ei tarkoittaisi riskinoton kasvamista, vaan päinvastoin, riskinoton tasapainottumista, koska enää ei tarvitsisi salkun loppuosalla tavoitella ylisuurta tuottoa korkeamman riskin kohteista vain siitä syystä, että sääntely pakottaa pitämään osan salkusta alituottoisena.
Yksinkertaisesti, jos 50 prosenttia salkusta tuottaa yhden prosentin vuodessa, pitää toisen puolen tuottaa 7 prosenttia, jotta kokonaistuotto on 4 prosenttia.
Nyt korkeampaa tuottoa haetaan esimerkiksi pääomasijoituksista ja hedge fundeista, mutta tätäkin tapaa voidaan käyttää vain rajoitetusti, koska sääntely rajoittaa niihin sijoittamista.
Siispä vaalien alla vinkki poliittisille päättäjille: purkakaa finanssialan sääntelyä niin saatte talouteen toimeliaisuutta!
Tero Luoma
sijoitusjohtaja
Taaleritehtaan Pääomarahastot Oy
Alkuperäinen teksti löytyy Arvopaperin blogista eli täältä.
En tiennytkään, että Herra Luoma on anarkisti ja luottaa siihen, että kun kaikki saa tehdä mitä huvittaa, niin lopputulos on ehdottomasti oikea ja täydellinen.
VastaaPoistaNoh, toiset uskovat, että Jumala seivaa vain siksi, että tähän uskoo ja toiset, että maailmasta tulisi täydellinen paikka, jos vain taloudellista toimintaa ei mitenkään rajoiteta. Molemmat ovat satujen ja propagandan uhreja.
"Tiedän monta institutionaalista sijoitusjohtajaa, joita tilanne sapettaa. He haluaisivat hoitaa varallisuutta vapaammin ja fiksummin.
Siihen on ihan syynsä, että "pankit, vakuutusyhtiöt ja eläkeyhtiöt ovat lailla pakotettuja sijoittamaan tietyn osan varallisuudestaan tiettyihin sijoitusluokkiin."
Ihmisen muisti on usein aika lyhyt, mutta yritetään.
Muistaako Herra Luoma, että mitä tapahtui 2008? Valtion sääntely auttoi Yhdysvaltain asutokuplaa, mutta kyllähän muidenkin valtioiden pankit joutuivat aikamoiseen liriin. Olisiko tilanne ollut parempi, jos pankeilla ei olisi ollut bufferia valtionvelkakirjoissa?
Suomen 90-luvun lama ja pankkikriisi. Taasko oli valtion vika, että pankit ottivat ulkomaanvaluutassa järjettömästi velkaa ja Suomelta loppui ulkomaanvalutta, kun se yritti puolustaa Markkaa?
Entä 30-luvun pörssikupla, kun pankit antoivat holtittomasti velkaa ja pian niitä kaatui kuin dominossa konsanaan.
Ovatko instituutiot, pankit, vakuutusyhtiöt sun muut todella valmiita toimimaan ilman sääntelyä ja sijoittamaan varansa mihin lystää?
Islannissa pankkisektori oli kaataa koko valtion, että siellä varmasti sääntelyä pidetään ihan hyvänä juttuna tänäpäivänä.
"1) Alihinnoiteltujen valtiolainojen hintataso nousisi, eli valtiot eivät saisi enää vastaavassa määrin institutionaalista pääomaa edulliseen hintaan"
EKP ostaa parhaillaan max 20 % valtionlainoista tai -0,2 % korkoon asti näitä. Valtiot voisivat nostaa tuota määrää, jonka ne valtionlainoista ostavat, eikä korko nousisi. Esim. Japanin valtio\keskuspankki omistaa yli 100 % bkt:sta Japanin bondeja ja heidän korkokulunsa vuodessa ovat maailman pienempiä tämän johdosta. Suomikin voisi QE:n aikana ostaa kaikki 10 vuoden bondit 0,1 % korkoon asti ja loput saa institutionaaliset sijoittajat, jolloin valtio itse määrittää koron omille papereilleen - ei markkinat. Ei valtiot tarvitse institutionaalista pääomaa. Tämä institutionaalinen pääoma tosin johtaisi inflaatioon jossain muualla tällöin, mutta sellaista sattuu.
"2) Institutionaalinen pääoma ohjautuisi vaihtoehtoisiin sijoitusluokkiin, jotka täyttäisivät paremmin instituution tuottotavoitteen eli esimerkiksi yrityslainoihin ja osakkeisiin. Omalta osaltaan tälläkin muutoksella voisi kuvitella olevan positiivinen vaikutus pääomamarkkinoilla ja taloudessa."
VastaaPoistaOnhan se institutionaalinen pääoma jo virrannut pörssiin QE:n jälkeen ja eiköhän sama meno tule jatkumaan. Näillä sääntelyillä pyritään estämään tilanne, jossa kaikki munat on korkean riskin tuotteissa ja homma menee aivan reisille, kun Musta Joutsen jälleen päättää laskeutua johonkin.
"Yksinkertaisesti, jos 50 prosenttia salkusta tuottaa yhden prosentin vuodessa, pitää toisen puolen tuottaa 7 prosenttia, jotta kokonaistuotto on 4 prosenttia."
Olemme deflaatiossa, eikä tällaista tuottoa tarvitse tulla. Indeksitkin, kun jäädytetään, niin se on siinä. Näissä tuottotavoitteissa tulee ottaa ympäristö huomioon. Makuuta rahojasi tilillä tällä hetkellä ja ne tuottavat, koska olemme deflaatiossa. http://www.tradingeconomics.com/euro-area/inflation-cpi
"Siispä vaalien alla vinkki poliittisille päättäjille: purkakaa finanssialan sääntelyä niin saatte talouteen toimeliaisuutta!"
Kuplia, joissa menee eläkerahat noilla keinoilla saadaan. Ei tässä Euroopan talous lentoon lähde, ennen kuin elvytys aloitetaan, joten rahojen lepuuttaminen tilillä tai vähäkorkoisissa bondeissa tulee tuottamaan tässä deflatoorisessa ympäristössä.
Siihen on ihan syynsä, että niitä eläkerahoja ei laiteta kaikkia korkean riskin tuotteisiin, koska aina välillä tulee niitä shokkeja ja sitten onkin sormi suussa, että miten tässä näin kävi. Pankit, vakuutusyhtöt ja eläkehyhtiöt pystyvät kaatuessaan kaatamaan myös valtioita, joten mielestäni niiden sääntely on kaikkien edun mukaista, jotka eivät usko keijuihin ja siihen, että markkinat (ihmiset) ovat aina oikeassa. Uskossa on tietysti kiva elää, mutta yleensä totuus puhkaisee nämä kuplat joskus.
"Siispä vaalien alla vinkki poliittisille päättäjille: purkakaa finanssialan sääntelyä niin saatte talouteen toimeliaisuutta!"
Kuplia, joissa menee eläkerahat noilla keinoilla saadaan. Ei tässä Euroopan talous lentoon lähde, ennen kuin elvytys aloitetaan, joten rahojen lepuuttaminen tilillä tai vähäkorkoisissa bondeissa tulee tuottamaan tässä deflatoorisessa ympäristössä.
Siihen on ihan syynsä, että niitä eläkerahoja ei laiteta kaikkia korkean riskin tuotteisiin, koska aina välillä tulee niitä shokkeja ja sitten onkin sormi suussa, että miten tässä näin kävi. Pankit, vakuutusyhtöt ja eläkehyhtiöt pystyvät kaatuessaan kaatamaan myös valtioita, joten mielestäni niiden sääntely on kaikkien edun mukaista, jotka eivät usko keijuihin ja siihen, että markkinat (ihmiset) ovat aina oikeassa. Uskossa on tietysti kiva elää, mutta yleensä totuus puhkaisee nämä kuplat joskus.