Mittakaava - Aasia on iso!
Soulissa asuu noin 12 miljoonaa
ihmistä ja metropolialueella noin 25 miljoonaa eli yli puolet Korean väestöstä.
Tilastojen mukaan kaupunkialue on asukasmäärältään maailman neljänneksi suurin,
ja riippuen laskentatavasta, se on maailman toiseksi tiheimmin asuttu megakaupunki.
Asukkaita neliökilometrillä on tuplasti New Yorkiin verrattuna. Suomessa on 17
asukasta neliökilometrillä, Helsingissä 2 900 ja Soulissa yli 17 000.
Se on oikeasti iso ero.
Väkimäärä muuttaa vääjäämättä
bisnesympäristöä. Esimerkiksi ravintolassa tai kaupassa kassakone kilisee kiivaammin,
kun ostovoimaista väkeä on kuin pipoa. Suomessa jotta saavuttaa miljoona
asiakasta, joutuu tavoittamaan viidesosan kansasta, Aasiassa siihen riittää
vihkiytynyt faniryhmä tai yksi asuinalue. Kun siis puhutaan globaaleista
massailmiöistä, Aasian megakaupungit ovat otollinen paikka.
Kaupungistuminen
Kaikkien kaupungistumisen
kannattajien kannattaisi kokeilla päästä Soulin toiselta laidalta toiselle
laidalle klo 17.00. Vaikka kaupungin julkinen liikenne on maailman kärkeä, matkaan
menee vähintään 2 tuntia. Liikenne on kaikissa suurissa kaupungeissa
megaongelma ja kaupungistumisen myötä se vain pahenee, ellei asialle keksitä
mullistavia uusia ratkaisuja. Todella suuri kaupunki ei ole enää tehokas
yhteiskunnallinen yksikkö. Jossain kohtaa suuruuden skaalaedut kääntyvät
itseään vastaan. En näe ihanteellisena tilannetta, jossa populaatio pakkautuu
pääkaupunkiin. Soul on tästä esimerkki. Parempana rakenteena näen useamman
kehittyvän kaupunkikeskuksen mallin, kuten on Euroopassa yleistä. Siispä
eläköön Tampere ja muut kasvavat kaupunkikeskukset! Yhteiskunnallisessa
kehityksessä tätä monikaupunki-mallia kannattaisi edistää pääkaupunkikeskeisyyden
sijasta esimerkiksi verotuksella, kaavoituksella ja kulkuyhteyksillä.
Starbucksin kasvu Aasiassa
Soulin Gangnamissa on
Starbuckseja tai kopioituja konsepteja kuin Kalliossa kaljakuppiloita eli lähes
joka korttelissa. Lähes aina ne olivat täynnä.
Starbuckissa ei ole kyse kahvinjuonnista. Eivät ihmiset käy
Starbucksissa siksi, että siellä olisi kahvi jotenkin erityisesti parempaa.
Väitän, että Starbucksin vahva kasvu Aasiassa perustuu siihen, että kyseessä on
brändätty treffitila aasialaisille nuorille ja tällaiselle tilalle on siellä
sosiaalista tilausta. Kahvikuppi on kofeiinilla ja sokerilla kuorrutettu
sisäänpääsylippu tähän tilaan eli oikeastaan sivuseikka palvelukokemuksessa.
Suomalaisyritykset Soulissa
Suomi myy Koreaan lähinnä
teollisia tuotteita, joihin harvoin turistina törmää. Kone oli ainoa
suomalaisyritys, jonka tuotteita löysin Soulista. Valtaosa hisseistä ja
liukuportaista oli kuitenkin paikallisen monialayhtiö Hyundain valmistamia.
Ilmiö on maassa yleinen eli suuryhtiöt kuten Hyundai ja Samsung dominoivat
monia toimialoja ja ulkomaisten toimijoiden pääsy markkinoille on vaikeaa. Finnairilla
on onneksi hyvä yhteys Soulista Helsingin kautta Eurooppaan, joten yhtiö on
kiinni aasialaisissa asiakasvirroissa.
Kolme vuotta sitten kun kävin,
oli Angry Birdsit näkyvillä, nyt ei esiintynyt ainuttakaan. Mennyttä mikä
mennyttä. Supercellin pelit sen sijaan tunnistettiin. Marimekolla on Soulissa
myymälä ja pyrkimys tulla tunnetuksi brändiksi. Mahdollisuuksia varmasti on,
mutta kilpailu on myös kovaa. LVMH:n ja vastaavien luxusbrändit ovat Aasiassa
ihan omassa sarjassaan ja normaalia vaatetarjontaa kauppakeskuksissa on
rajattomasti. Saga Fursin turkiksilla voisi olla kylmässä säässä oma
kannattajakuntansa.
Missä on bisnesmahdollisuuksia?
Eniten piilevää potentiaalia
suomalaisyrityksille Koreassa näen kyberturvallisuudessa. Maa, jonka pohjoinen
veljeskansa uhkaa jatkuvasti omilla päähänpistoillaan, ja historiallinen asema
USA:n, Kiinan, Venäjän ja Japanin poliittisena jännitteenä, ovat omiaan luomaan
otolliset markkinat kyberturvallisuuden osaamiselle.
Toinen kiinnostava sektori on
jätteenkäsittely. Myönnän olevani materialisti eli kiinnostunut siitä, miten
materia kiertää yhteiskunnassa. Soulissa silmiini pisti muovi- ja
pakkausjätteen runsaus. Moni asia yksilöpakataan useisiin kääreisiin. Kauppojen
ja ravintoloiden eteisessä on sateenvarjojen käärintäkoneet, jotka käärivät
muovipussin asiakkaiden märkien sateenvarjojen ympärille. Fiksua sinänsä, ettei
vesi tule liikkeisiin, mutta kun pussia käytetään vain kerran, sama tehdään
joka liikkeessä, käydään useissa liikkeissä päivän aikaan ja tätä tekee monta
miljoonaa ihmistä, niin muovipussien määrä pelkästään tästä on mittava. Ei ole
ihme, että maailman merissä kelluu muovijätelauttoja.
Edessä Japanin
kohtalo?
Etelä-Korea on Aasian tiikerinä usein käytetty esimerkki
kansakunnan vaurastumisesta muutamassa vuosikymmenessä köyhyydestä korkean
elintason maaksi. Kontrasti pohjoiseen kilpakumppaniin on totaalinen. Tulevaisuus
ei kuitenkaan näytä enää yhtä vauhdikkaalta. Lähivuosille Etelä-Koreassa
ennustetaan 4-5% BKT:n kasvua. Väestö ikääntyy, työttömyys on kasvussa ja
verotus on nousupaineessa. Kiinan kasvun hidastuminen vaikuttaa myös Korean
talouskasvuun. Tuotantokustannuksiltaan maa ei ole enää halpa verrattuna
esimerkiksi Kaakkois-Aasiaan.
Kansakunta on varsin riippuvainen muutamista suuryhtiöistä.
Samsung saattaa seurata matkapuhelinalalla Nokian kohtaloa. Ehkä Korean
tulevaisuus seuraa Japania eli vaurastuneella maalla on edessään matalan
talouskasvun tulevaisuus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti