lauantai 5. kesäkuuta 2010

Suomen epäonnistunein yrityskauppa

Löysin arkistosta Helsingin Sanomien tekemän kiinnostavan juttusarjan, jossa käsiteltiin Suomen epäonnistuneimpia yrityskauppoja. Juttusarjan idea oli havainnossa, jonka mukaan valtaosa yrityskaupoista epäonnistuu. Epäonnistuminen näkyy siinä, että yrityskauppa ei tuota yrityksen omistajille lisäarvoa vaan päinvastoin tuhoaa omistaja-arvoa. Yksi plus yksi ei ole kaksi vaan näissä tapauksissa valitettavasti paljon vähemmän. Toisaalta yrityskaupassa on aina kaksi osapuolta ja toisen tappio voi olla toisen voitto. Juttusarjassa asioita tarkasteltiin sinivalkoisin silmälasein.

Jälkikäteen on helppo viisastella ja osoittaa sormea epäonnistuneille yrityskaupoille. Yrityskauppatilanteissa tehdään aina oletuksia tulevaisuuden kehityksestä ja tältä pohjalta päätöksiä sekä rationaalisin että emotionaalisin perustein. Kristallipalloa ei kenelläkään ole käytössä, joten epävarmuus on keskeinen osa yrityskauppatilanteita. Toinen keskeinen elementti on tiedon epäsymmetria. Neuvottelupöydässä tieto ei jakaudu tasapuolisesti ostajan ja myyjän välillä ja kaikkea kauppaan vaikuttavaa tietoa ei yksinkertaisesti ole käytössä. Tiedon määrää lisäämällä voidaan pienentää epäonnistumisen riskiä tiettyyn pisteeseen asti, mutta tieto ei koskaan takaa toivottua lopputulosta. Todennäköiseltäkin näyttävä skenaario voi jäädä toteutumatta yllättävän pikkuseikan takia. Näissä olosuhteissa yrityksen johdon on vain kyettävä tekemään päätöksiä. Jälkeenpäin voidaan sitten arvioida, osoittautuivatko päätökset yrityksen kannalta nerokkaiksi valloituksiksi tai tuhoavaksi tappioksi.

Helsingin Sanomien juttusarjaan liittyi myös lukijaäänestys Suomen epäonnistuneimmasta yrityskaupasta. Äänestyksen perusteella synkimmäksi sivuksi Suomen yrityskauppahistoriassa äänestettiin kauppa, jossa Stora Enso osti amerikkalaisen metsäteollisuusyhtiön Consolidated Papersin helmikuussa 2000 ylihintaan ja myi yhtiön 2007 halvalla. Äänestystulokseen vaikutti todennäköisesti ajankohta. Itselleni juttusarjassa esitellyistä tapauksista mielenkiintoisin on case Tampella. Olisi kiinnostavaa jossain vaiheessa tutkia, miten Suomen merkittävin teollisuuskonserni onnistuttiin ajamaan monen vaiheen kautta omistajien toimesta niin pahasti karille? Ehkä tapaus Tampella on synkimmät sivut suomalaisen omistajuuden historiassa. Ohessa on Helsingin Sanomien juttusarjan esittelemät tapaukset.

1. Kansa taisteli

Osuuskunta Ekaan kuuluva vakuutusyhtiö Kansa osti vuonna 1980 kolmanneksen amerikkalaisesta rahoitusalan yhtiöryppäästä Clarendonista, joka omisti muun muassa vakuutusyhtiöitä.

Kansa sai syliinsä ryhmän kaksi vakuutusyhtiötä vuoden 1987 pörssiromahduksen jälkeen. Suomalaisyhtiö oli taannut Clarendonin bisneksiä, ja se joutui takaajana vastuuseen, kun ryhmä alkoi upota.

Kansa järjesti Clarendonille käteistä ostamalla vakuutusyhtiöt.

Takausvastuusta alkanut operaatio maksoi Kansalle miljardi silloista markkaa. Eka rahoitti tästä 800 miljoonaa markkaa Kansan osakepääoman korotuksena. Korotus kuppasi Ekaa parahiksi ennen lamaa.

Clarendon-kauppa oli merkittävä osatekijä siinä, että Eka joutui yrityssaneeraukseen, Vahinko-Kansa myytiin pakkoraossa Sammolle ja Henki- ja Eläke-Kansa menivät konkurssiin.

2. Lama tuli, SKOP suli

Säästöpankkien Keskus-Osake-Pankki SKOP osti 1980-luvun puolivälissä kilvan SYP:n kanssa teollisuusyhtiö Tampellan osakkeita. Maaliskuussa 1987 SYP myi haalimansa 2,4 miljoonaa Tampellan osaketta SKOP:lle ja teki kaupalla 400 miljoonan markan voiton. Kalliissa kaupassa SKOP otti vastuulleen myös kaikki Tampellan velat.

Tampella oli kasinotalouden musta pekka, josta piti päästä nopeasti eroon. SKOP kaavailikin pilkkovansa yhtiön ja myyvänsä sen paloina eteenpäin. Suunnitelma kuitenkin vesittyi, kun SKOP:n pääjohtaja Matti Ali-Melkkilä lupasi kaupan julkistustilaisuudessa, että SKOP ei pilko Tampellaa ja "pitää sen ainakin 20 vuotta". SKOP ryhtyi rakentamaan Tampellasta oman teollisuusryhmänsä kantayhtiötä.

Suomeen iski lama, ja SKOP kaatui. Pelastaakseen Suomen pankkijärjestelmän Suomen Pankki otti SKOP:n haltuunsa. Samalla keskuspankista tuli myös Tampellan pääomistaja. Valtio pilkkoi Tampellan ja myi osat eteenpäin.

3. Finnkampen, 60–40

Suomen suurin pankki, SYP:n ja KOP:n fuusiossa syntynyt Merita myytiin 1997 ruotsalaiselle Nordbankenille. Kauppa tehtiin osakevaihdolla. Nordbankenin omistajat saivat yhdistyneen pankin omistavasta holding-yhtiöstä 60 prosenttia, mutta äänivalta jaettiin tasan.

"Meritan pääjohtaja Vesa Vainio neuvotteli loistodiilin", suomalaisissa tiedotusvälineissä iloittiin, sillä sen hetkisillä osakekursseilla omistuksen olisi pitänyt jakaantua prosenttiosuuksilla 63–37. Loistodiilin voi nähdä myös niin, että Nordbanken maksoi mitättömän pienen preemion Meritasta.

Nordbanken sai Meritan kautta suvereenin aseman Suomen pankkimarkkinoilla. Markkinaosuus Suomen vähittäispankkitoiminnasta oli 40 prosenttia ja yritysrahoituksesta 60 prosenttia. Pankkikriisin jälkihoidon ja kovan saneerauskuurin jäljiltä Meritan kannattavuus oli petraantumassa huimaa vauhtia.

Nordbanken sen sijaan oli Ruotsin pankkikentän kakkosketjulainen – yksityisasiakkaisiin ja pk-yrittäjiin keskittynyt postipankki, jolla oli olematon asema yritysrahoituksessa. Kannattavuutensa se oli toki saanut trimmattua hyväksi, lähinnä siksi, että Ruotsin pankkikriisissä valtio puhdisti sen tasetta riskeistä 40 miljardin kruunun pankkituella.

Vaikka Meritan ja Nordbankenin yhdistymistä mainostettiin tasavertaiseksi fuusioksi, sitä se ei koskaan ollut. Kakkosketjulainen Nordbanken osti Meritan. Yhdistyneen yhtiön kieleksi tuli ruotsi ja pääkonttori siirrettiin Tukholmaan.

Sittemmin Nordeaksi nimensä muuttanut yhtiö laajentui muuallekin Pohjoismaihin, mutta edelleen vähittäispankkitoiminta Suomessa on kirkkaasti yhtiön kannattavin osa.

Pohjoismaisen pankkijätin rakentaminen on jälkikäteen osoittautunut hyväksi liikkeeksi, mutta Merita myytiin luvattoman halvalla.

Jos kauppa olisi tehty vuotta paria myöhemmin, vaihtosuhde olisi voinut olla päinvastoin 60–40 Meritan hyväksi.

4. Vettä vaan

Metsäyhtiö Stora Enso myi tammikuussa 2000 energiayhtiö Fortumille sähköntuotantokapasiteettia 1,8 miljardilla eurolla. Fortum sai Ruotsista 42 ja Suomesta viisi vesivoimalaa ja lisäksi pienet osuudet kahdesta Ruotsin itärannikolla sijaitsevasta ydinvoimalasta. Kaupattu 1500 megawattia vastaa noin kahden ydinvoimalan kapasiteettia.

Stora Enso luopui voimaloista, koska ne eivät kuuluneet metsäyhtiön ydintoimintoihin. Fortum taas nousi ostoilla Pohjoismaiden toiseksi suurimmaksi sähköntuottajaksi.

Stora Enso myi voimalat halvalla. Sähkön hinta on 2000-luvun aikana moninkertaistunut varsinkin sen jälkeen, kun EU käynnisti päästökaupan. Fortum voi ottaa vesi- ja ydinvoimalla tuotetusta päästöttömästä sähköstä yhtä kovan hinnan kuin päästöjä tuottavasta kivihiilisähköstä.

Fortum on tainnut saada kauppahinnan jo nyt voittoina takaisin, sillä vanhan vesivoiman tuotantokustannukset ovat hyvin alhaiset.

5. Osta kalliilla, myy halvalla

George W. Meadilla, 72, oli hymy herkässä helmikuussa 2000.

Helsinkiläisessä hotellissa pidettiin tiedotustilaisuus, jossa kerrottiin, että Stora Enso on noussut maailman suurimmaksi paperi- ja kartonkiyhtiöksi ostamalla Meadin firman, amerikkalaisen metsäteollisuusyhtiön Consolidated Papersin. Hallituksen puheenjohtaja sukuineen kuittasi 36 prosenttia yhtiön kauppahinnasta.

Hinta oli 29 miljardia markkaa. Se ylitti 70 prosentilla Consolidatedin silloisen osakekurssin. Jopa Stora Enson pääjohtaja Jukka Härmälä myönsi hinnan tuntuvan "verrattain korkealta". Markkinoilla ostajayhtiön kurssin rojahti 15 prosenttia.

Stora Enson uusi toimitusjohtaja Jouko Karvinen tuskastui nopeasti Consolidatedin kehnoon kannattavuuteen ja alan ankeisiin näkymiin USA:ssa ja myi Consolidatedin viime syksynä pääomasijoitusyhtiö Cerberukselle 2,1 miljardilla. Kun yhtiöstä maksettiin 4,9 miljardia ja siitä saatiin kahdeksan vuoden mittaan 800 miljoonan euron kassavirta, tappioksi jäi kaksi miljardia euroa eli yli 22 miljoonaa kuukaudessa koko omistusajalle jyvitettynä. Tämä laskelma, yksi monista, on Stora Enson oma.

Kaupan surkeuden tunnusti keväällä myös Stora Enson hallituksen puheenjohtaja Claes Dahlbäck. "Tämä oli huonoin päätös, jonka tekemiseen olen osallistunut", ruotsalainen sanoi yhtiökokouksessa.

On väitetty, että tappio olisi muotoutunut olennaisesti pienemmäksi, ellei Consolidatedin myynnissä olisi pidetty niin kovaa kiirettä. Paperin hinnat USA:ssa ovat viime syksystä vahvasti nousseet ja Consolidatedin kannattavuus parantunut.

6. Näytti hyvältä paperilla

Osuuskunta Metsäliiton pörssinoteerattu tytäryhtiö Metsä-Serla (nykyisin M-real) päätti UPM:n ja Stora Enson esimerkin mukaan lähteä vuonna 2000 maailmanvalloitukseen yritysostoilla. Ensin se osti kesäkuussa 2000 ruotsalaisen hienopaperiyhtiön MoDon 14 miljardilla markalla eli 2,3 miljardilla eurolla. Marraskuussa yhtiö osti Saksasta toisen hienopaperiyhtiön Zandersin 250 miljoonalla eurolla.

Erikoista kaupoissa oli se, että Metsä Serlan piti strategiansa mukaan keskittyä aikakauslehtipaperiin, mutta silti se osti hienopaperiyhtiöitä.

Etenkin MoDo-kauppa oli M-realin kokoon nähden erittäin iso. Yhtiö kaavaili rahoittavansa osan kaupasta myymällä vessapaperiyhtiönsä Metsä Tissuen ruotsalaiselle SCA:lle, mutta EU:n kilpailuviranomaiset estivät myynnin.

Kaupat runtelivat M-realin taseen, ja yhtiö on tehnyt 2000-luvulla satojen miljoonien eurojen tappiot. Toinen toistaan seuraavista säästöohjelmista huolimatta yhtiötä ei ole saatu kuntoon. M-real olisi ilmeisesti mennyt jo nurin, jos sen pääomistaja Metsäliitto ei olisi antanut hätäapua.

M-realin luottoluokitus on kuralla, ja lainojen riskilisät ovat kohonneet Suomen ennätystasolle. Todelliseen testiin yhtiö joutuu 2009 ja 2010, kun sen isot lainat erääntyvät.

7. Kaverille kans

Vakuutusyhtiö Pohjola osti kesällä 2001 pankkiiriliike Conventumin 270 miljoonalla eurolla. Kaupasta neuvottelivat Pohjolan suuromistajan, Ilmarisen sijoitusjohtaja Eero Heliövaara ja Conventumin pääomistaja Peter Fagernäs.

Kaupan myötä Ilmarisen Eero Heliövaara nousi Pohjolan toimitusjohtajaksi ja Peter Fagernäs hallituksen puheenjohtajaksi. Myöhemmin Pohjola havaitsi maksaneensa Conventumista tolkuttomasti ylihintaa.

Alaskirjausten perusteella pankkiiriliikkeestä oli maksettu jopa 165 miljoonaa euroa liikaa.

8. Markka euroksi – Kehno kauppa voi toiselle osapuolelle olla nerokas liiketoimi

Ruotsalainen teleoperaattori Telia osti suomalaisen Soneran maaliskuussa 2002. Osakevaihdolla tehdyssä kaupassa Soneran omistajat saivat 36 prosenttia yhdistyneen yhtiön osakkeista, Telian omistajat loput 64 prosenttia.

Sonera oli ajautunut kriisiin, koska yhtiö kesällä 2000 oli ottanut liian ison riskin ja maksanut yli neljä miljardia euroa kolmannen sukupolven kännykkäluvista Saksassa ja Italiassa.

Vuotta myöhemmin Suomen valtio joutui tulemaan hätiin. Yhtiön pelastamiseksi järjestettiin syksyllä 2001 miljardin euron osakeanti, jolla lyhennettiin velkoja niin, että yhtiö kelpasi ostajille.

Annin aikainen liikenne- ja viestintäministeri Olli-Pekka Heinonen (kok) lupasi, että Soneraan sijoitettu markka tulee muutamassa vuodessa eurona takaisin. Lupaus ei ole ainakaan vielä toteutunut, sillä tuolloin Soneraan sijoitetun markan arvo on tätä nykyä vajaat 50 senttiä.

Keväällä 2002 korostettiin, että kyse on kahden tasaveroisen kumppanin liitosta, vaikka pääkonttori meni Tukholmaan ja toimitusjohtaja tuli Teliasta. Matkan varrella tuli selväksi, että yritystä johdetaan Telian virkamieskulttuurin hengessä.

Suomen valtio halusi eroon Sonerasta, koska yhtiöstä oli tullut poliitikoille rasite. Yhtiö myytiin ensimmäisellä sopivalla hetkellä. Hitaammin kiiruhtamalla Sonera olisi todennäköisesti päässyt jaloilleen ja omistajat olisivat saaneet osakkeistaan paremman hinnan.

9. Pilkkoo kuin Kone

Suomen valtio myi toukokuussa 2002 vajaan kolmanneksen osuutensa Partekista hissiyhtiö Koneelle, joka myöhemmin osti loputkin Partekin osakkeet. Velat mukaan lukien Kone maksoi konepajayhtiöstä 1,6 miljardia euroa.

Valtio-omistaja oli kyllästynyt Partekin toimivan johdon monimutkaisiin yrityskauppavirityksiin. Partek oli kevään aikana neuvotellut fuusioista sekä Wärtsilän että nosturiyhtiö KCI Konecranesin kanssa. Toimitusjohtaja Christoffer Taxellin järkytykseksi valtio myi osakkeensa pika-aikataululla Koneelle.

Pääjohtaja Antti Herlin vakuutti, ettei Koneella "ole minkäänlaista aikomusta pilkkoa Partekia osiin".

Jo vuoden 2002 lopussa Kone myi Partekin kalkkikivibisnekset. Seuraavana syksynä myyntiin menivät Valmet-traktorit sekä metsäkoneet. Kone sai puolessatoista vuodessa myymistään Partekin osista reilut miljardi euroa. Jäljelle jääneet Hiabin ja Kalmarin Kone laittoi uuden, lastinkäsittelylaitteita valmistavan Carcotec-yhtiön perustaksi. Yhtiön pörssiarvo on 1,4 miljardia.

"Veronmaksajien näkökulmasta valtio teki ihan onnistuneen kaupan", myynnin aikana kauppa- ja teollisuusministerinä toiminut Sinikka Mönkäre (sd) arvioi syksyllä 2004.

10. Ihan Outoo

Teräsyhtiö Outokumpu on syklinen yhtiö, mikä tarkoittaa sitä, että sen osakkeen arvoon vaikuttavat suhdanteiden muutokset roimasti. Sijoittajan kannalta sykliseen osakkeeseen sijoittaminen on haastavaa, sillä usein on hankala tietää, milloin sykli on alimmillaan ja milloin huipussaan.

Yksi hyvä keino tunnistaa syklin vaihe on seurata Outokummun yrityskauppoja. Viime vuosien perusteella voisi sanoa, että aina kun Outokumpu myy jotain, kyseisen myytävän yhtiön toimiala on suhdanteen pohjamudissa.

Talouselämä-lehti kokosi pari viikkoa sitten Outokummun yritysmyynnit 2000-luvulta.

Vuonna 2006 Outokumpu listasi ja myi teknologiayksikkönsä Outotecin 610 miljoonalla eurolla. Nyt Outotecin markkina-arvo on 1,8 miljardia euroa.

Vuonna 2005 Outokumpu myi muokatut kuparituotteet pääomasijoittaja Nordic Capitalille 599 miljoonalla. Outokumpu kirjasi kaupasta 220 miljoonan tappion.

Vuonna 2002 Outokumpu myi Pyhäsalmen sinkki- ja kuparikaivoksen kanadalaisyhtiölle 82 miljoonalla. Seuraavana vuonna se myi sinkki- ja kuparisulattonsa ruotsalaiselle Bolidenille 600 miljoonalla eurolla. Pian tämän jälkeen sinkin ja kuparin hinnat kipusivat kaikkien aikojen ennätykseensä.

Harjavallan nikkelitehtaan Outokumpu myi 180 miljoonalla eurolla vuonna 2000. Huippuhintaisen nikkelin myötä nikkelitehtaan liikevoitto 2000–2007 oli 593 miljoonaa euroa.

Talvivaaran kaivoksen yhtiö myi entiselle työntekijälleen Pekka Perälle yhdellä eurolla 2003. Nyt Lontoon pörssiin listatun Talvivaaran markkina-arvo on 1,3 miljardia euroa.

Jokeri: Mis mä oon? – Venäjällä

Nokia osti viime lokakuussa digitaalisia karttoja tekevän amerikkalaisen Navteq-yhtiön 5,7 miljardilla eurolla. Hinta on suurin suomalaisyrityksen kautta aikain maksama kauppahinta.

Fortum puolestaan osti maaliskuussa kahdella miljardilla tukevan osuuden Länsi-Siperiassa toimivasta sähkötuotannon yhtiöstä.

Nokian ja Fortumin ostojen järkevyydestä ei vielä voi sanoa yhtään mitään. Voi olla, että jompikumpi tai molemmat miljardikaupat kymmenen vuoden kuluttua päätyvät kehnoimpien yritysjärjestelyjen listoille – mutta yhtä lailla ne voivat nousta kymmenen onnistuneimman ostoksen joukkoon nerokkaina siirtoina, jotka veivät yhtiöt uusiin bisneksiin.

Lähde: Helsingin Sanomat (14.6.2008 21:09)

Linkki juttuun

2 kommenttia:

  1. Ruotsi 3
    USA 2
    Suomi 0

    Ehkä parhaita postauksiasi tähän asti. Paljon timantteja.

    VastaaPoista
  2. Uskomatonta, mutta totta Jumala on aina suuri. Kun useita julkaisuja hakemuskopio pankin, sain laina läpi hyvin ystävällinen nainen. Lisätietoja antavat hänelle sähköpostitse osoitteessa: marilinetricha@mail.ru se tarjoaa lainoja € 30000 € 3.000.000.000 kenellekään pystyä palauttamaan sille korkoineen alhaisella nopeudella 2 % eivät epäile, että viesti. Tämä on täydellinen todellisuutta. Levitä sanaa ystävien ja perheen jotka ovat avun tarpeessa.
    takaisinmaksu alkaa viiden kuukauden kuluttua vastaanottamisesta luotto
    Jumala siunatkoon teitä.

    VastaaPoista

Related Posts with Thumbnails