Näin olen kuullut

"Salli minun kysyä, voiko ajatella jotakin vielä pelottavampaa kuin päätyminen kohtaan, missä kehitys pysähtyy, mihin sinun on jäätävä, koska et voi mennä edemmäksi etkä oppia lisää.”

Olen lukenut lukuisia hyviä kirjoja, useamman erinomaisen, mutta yksi kirja kolahti lähiaikoina ylitse muiden. Se oli kirja, jota en vain lukenut vaan joka luki myös minua. Sen kirjan alleviivaaminen osoittautui mahdottomaksi, koska olisin halunnut alleviivata lähes jokaisen sanan. Eri lukukerroilla se avautui uudella tavalla. Mitäänsanomattoman näköinen kirja. Löytyi sattumalta hylkiönä ale-hyllystä. Halpa, mutta arvokas. Pieni pokkari, mutta sisällöltään suuri.

Axel Fredenholm, Näin olen kuullut

Axel Fredenholmin kirja Näin olen kuullut on paras lukemani kirja. Axel Fredenholm oli ruotsalainen oppinut ja runoilija, joka kirjassaan kulki matkaa intialaisen mestarin kanssa ja kirjoitti pohdintoja elämästä. Popularisoitu Paolo Coelho kerää suurta huomiota, mutta Fredenholmista löytyy valitettavan vähän tietoa, vaikka hänen ajatuksiaan näkee usein siteerattavan. Ohessa pintaraapaisuja Fredenholmin parhaista ajatuksista. Kenties nämä kolahtavat, kenties eivät. Arvot ovat aina henkilökohtaisia (neti neti).

Viisaudesta

Joka luulee olevansa viisas, ei voi opettaa mitään. Viisas ihminen muuttaa usein suunnitelmiaan ja epäilee montaa sellaista asiaa, mitä ajattelemattomat kutsuvat totuudeksi. Viisaalla on vähän vaatimuksia ja hän on nöyrä, sillä hän tietää, että monet ovat viisaampia kuin hän. Viisas toivoo parasta, mutta on varautunut pahimpaan; siksi häntä ei yllätetä. Puhua totta on asia sinänsä, mutta olla rehellinen merkitsee aivan muuta. Mitä terveys on ruumiille, sitä totuus on sielulle. …Viisaus on sisäisen näkemyksen kirkkainta uutetta täydennettynä kokemuksella.

Tiedon ja viisauden välillä on huomattava ero. Tietoa voidaan kartuttaa lukemalla. Koulut, yliopistot ja moninaiset laitokset jakavat tietoutta, mutta viisautta on etsittävä toiselta suunnalta. Se tulee intuitiivisesti suurista kätketyistä syvyyksistä. Joka osaa puhua kymmentä eri kieltä, on taitava, mutta tämä ei välttämättä edellytä sitä, että hän olisi viisas. On ihmisiä, jotka osaavat puhua kymmentä kieltä, mutta eivät pysty sanomaan totuutta yhdelläkään niistä.

Puhdas sydän, vilpitön mieli, valpas ymmärrys ja uuttera vaivannäkö henkisen lahjan saavuttamiseksi – nämä ovat niitten kultaisten portaitten ensimmäiset askelmat, joita pitkin sinun on noustava päästäksesi viisauden temppeliin.

Vapaudesta

Monet kaipaavat vapautta. Mutta vapaus ei ole vapautta kulkea omaa tietään muista välittämättä. Vapaus on oikean ja hyvän suhteen saavuttamista kaikkeen ja kaikkiin. Maailmankaikkeus on valtava sinfonia, missä kaikkien täytyy sopeutua ja löytää oma paikkansa. Se soittimen kieli, joka soi omalla poikkeavalla tavallaan, ei ole vapaa. Vapaa on vain se mikä sointuu yhteen toisten kanssa. Vapaus on harmoniaa. Lainkuuliaisuus on vapautta.

Päämääränä on vapautuminen. Vapautuminen henkilökohtaisista pyyteistä ja itsekkäistä vaikuttimista. Vapautuminen riippuvuudesta, myötä- ja vastoinkäymisistä. Vapautuminen pelosta ja levottomuudesta. Vapautuminen katkerasta kamppailusta korkeamman ja alemman minuuden välillä. Ilon vapautuminen ja vapautumisen ilo.

Ahkeruudesta

Täytä päiväsi työllä, mutta työskentele paremminkin tullaksesi joksikin kuin saadaksesi jotakin. Laiskojen päivät soluvat ohi kuin pilven varjo. Hyvinvointi ja menestys ovat ahkeran seuralaisia, mutta laiskalla on kaksi lasta: puute ja ylenkatse. Erään luostarin portin yläpuolelta luin kerran seuraavat ajattelemisen arvoiset sanat: ”Toimettomuus on sielun vihollinen”, ja joku on sanonut, että mitä korkeammalla kulttuuri on, sitä enemmän pidetään työtä arvossa.

Tee velvollisuutesi ja tee joka päivä jotakin vaikeaa. Jokaisella on määrätty paikkansa. Työn jonka valitset tulee olla sellaista, minkä voit tehdä paremmin kuin kukaan toinen. Talonpoika viljelee maata ja agronomi kouluttaa talonpoikia.

Aseta päämääräsi korkealle ja ole aivan alusta alkaen johdonmukainen pyrkimyksissäsi. ”Matka alkaa ensimmäisellä askeleella”, sanoo kiinalainen sananlasku. Mutta se ei riitä, että ottaa ensimmäisen askeleen, se täytyy myös ottaa oikeaan suuntaan. Joka lähtee väärään suuntaan, voi ymmärrettävistä syistä joutua jatkamaan tuolle taholle. Matkat ilman päämäärää eivät toden totta ole matkoja ollenkaan. Jolla ei ole päämäärää ei kylläkään eksy, mutta ei tule myöskään perille, sillä hänellä ei ole mitään minne tulla.

Ajasta

Vanha sananlasku sanoo, että aika on hullun taakka ja viisaan aarre. Me olemme riippuvaisia ajasta sekä suhteessa työhön että lepoon. Aika on rikkautta ja onnea, vastuuta ja vastoinkäymisiä. Aika on joka suhteessa arvokasta. Hän joka tallettaa rahaa pankkiin saadakseen korkoa, tallettaa myöskin aikaa.

Joskus kuulee ihmisten sanovan, että jos loppu on hyvin niin kaikki on hyvin. Mutta näin ei ole. Hyvä loppu ei voi saada huonoa alkua hyväksi. Käytä päiväsi hyvin. Katso eteenpäin. Nykyhetki on se ohjauspyörä, minkä avulla ohjaamme vaunujamme kohti tulevaisuutta.

Omistamisesta

Kaikki omistamisen arvoinen on myös hintansa arvoista. Kääntäen voisi sanoa, että vain se minkä eteen teemme työtä on omistamisen arvoista.

Se jolla on vähän ja joka tarvitsee vähemmän, on rikkaampi kuin se jolla on paljon ja joka tarvitsee enemmän. On vaikeampaa käyttää oikein rikkauttaan kuin kärsiä köyhyyttä.

Joka ei kokoa omaisuutta, ei köyhdy. Saman ajatuksen voisi ilmaista sanoin: jolla ei ole taakkoja kannettavanaan, ei väsy. Sekä köyhyys että rikkaus ovat meille asennoitumiskysymyksiä. On jalompaa antaa arvoa sille, minkä omistaa kuin pitää arvossa sellaista, mitä ei omista. Yön pimeys opettaa meitä arvostamaan päivän kirkkautta.

Sinä omistat vain sen, minkä voit antaa pois ja mistä pystyt luopumaan. Lahjasta, jota et voi asettaa uhrialttarille, tulee isäntäsi ja sinusta sen orja.

Et omista itseäsi, kuinka silloin voisit sanoa omistavasi puolisosi ja lapsesi. He eivät kuulu sinulle, mutta sinun velvollisuutesi on huolehtia heistä ja auttaa kykysi mukaan.

Onnellisuudesta

Menestyminen on enemmän kuin edistyminen ja onni enemmän kuin onnistuminen. Onni ei ole tasainen tie, vaan erikoinen kyky edetä miellyttävällä tavalla erämaassa. Jospa tietäisit, kuinka vähän tarvitset tullaksesi onnelliseksi, et koskaan olisi levoton. Onnellinen on se, joka voi tehdä toiset onnelliseksi. Mutta joka ahneesti säilyttää onnen itsellään, menettää sen.

Älä kadehdi keneltäkään sitä onnea, joka hänellä on tai jonka hän näyttää omistavan, sillä et tunne hänen salaista suruaan. Jos tietäisit kuinka korkea-arvoinen on saavuttanut asemansa ja minkä hinnan hän on maksanut maineestaan, saattaisi kateutesi kääntyä sääliksi. Ei arvomerkki vaan tietoisuus sen ansaitsemisesta tekee voittajan iloiseksi.

On parempi ottaa vastaan viisaan moite kuin houkkion kiitos. Joka kaunein sanoin tahtoo maksaa velkansa, käyttää väärää rahaa. Imartelevat sanat ovat koreita perhosia, jotka leijailevat turhamaisuuden erämaassa. Sen joka tahtoo näyttää suurelta muiden silmissä, on jätettävä maineen hakemisen mielettömyys. Mitä arvoa on sellaisella suuruudella, jonka vain toiset näkevät mutta joka ei kuitenkaan ole ansaittu. On suurempaa olla sellaisen kunniamerkin arvoinen, jota ei saa, kuin ottaa vastaan sellainen, jota ei ole ansainnut. Muuan klassikko on kysynyt: ”Kumpaako miestä pidät mielestäsi suurempana, sitä jolta kysyttiin, miksi hän on saanut kuvapatsaansa torille, vai sitäkö jolta kysyttiin, miksi hänen muistopatsastaan ei ole pystytetty?”

Oheisten ajatusten myötä haluan osoittaa onnitteluni Forsalin Road Dream-ryhmälle yhden upean unelman toteuttamisesta: You made it happen!

Tero Luoma

Tämä blogiteksti on julkaistu kokemusurheiluseura Forsalin blogissa osoitteessa http://www.forsal.fi/.