Prakseologia ja aika

Ajan käsitteen ymmärtäminen on ratkaisevan tärkeä toiminnan yleisten sääntöjen ymmärtämiselle. Aika erottelee prakseologisen tieteen muista koulukunnista, jotka käsittelevät ihmisen toimintaa. Ilman aikaa toiminnan käsittely olisi vastaavaa matematiikan kanssa. Se tarkoittaisi, että prakseologisen tieteen kaikki suhteet ja vaikutukset esiintyisivät yhtä aikaa.

Toiminnassa ajalla on ratkaiseva merkitys siinä, että yhden asian tulee seurata toista ja ne tulee ymmärtää syy-seuraussuhteen kautta eli muutoksena. Muutoksen käsite edellyttää ajan käsitettä. 

Toiminnasta puhuttaessa on kolme aikakategoriaa: 

1. Menneisyys: Aika ennen tekoa (the past)
2. Nykyisyys: Toimintaan kuluva aika (the present)
3. Tulevaisuus: Aikaa toiminnan jälkeen (the future). 

Toiminta mahdollistaa ihmiselle ajan tajun. Hän voi ajatella, kuinka asiat olivat ja kuinka hän haluaa niiden olevan. Toiminta kohdistuu aina tulevaisuuteen. Se on pyrkimystä poistaa epämukavuutta, joka jatkuisi,  jos ihminen ei toimisi. 

Ajantajumme on aina riippuavinen toiminnoistamme. Se saa meidän ajantajumme eroamaan koneiden mittaamasta ajasta. Toiminta tapahtuu aina nykyhetkessä ja nykyisyys toiminnan näkökulmasta on hyvin erilainen verrattuna siihen mihin viittaamme atomien ja planeettojen liikkeenä. Aika, jonka mittaamme kelloilla on aina menneisyyttä. Aika, jonka mittaamme toiminnan kautta pitää sisällään epämukavuutemme tunnistamisen (identifying), suunnittelu (planning) epämukavuuden poistamiseksi ja jonkin tekemisen (acting) sen poistamiseksi. 

Aika on myös meille niukkaa. Toiminnan hetkestä lähtien joudumme olemaan säästeliäitä samoin kuin joudumme olemaan säästeliäitä muiden niukkojen resurssien kanssa. Aika eroaa muista fyysisistä tuotteista ja palveluista, joiden kanssa olemme säästeliäitä, sillä sitä ei voi koskaan olla ylenpaattisesti suhteessa toimintaan. Vaikka voisit saada mitä tahansa haluamaasi ilman työntekoa, joutuisit silti suunnittelemaan, mitä haluat kuluttaa ensin, koska on olemassa tyytyväisyyden asteita, jotka eivät ole sovitettavissa keskenään. 

Tyytyväisyyden tasojen yhteensovittamattomuuden takia yksilön teot eivät voi tapahtua samalla hetkellä. Ne voivat tapahtua sarjassa tai yhdellä teolla voi olla monta tarkoitusta, mutta kahden teon välillä yhden täytyy aina seurata toista. Siten ei myöskään ole sopivaa viitata tekoon, joka tyydyttää useita tarpeita useiden tekojen yhteensattumana. 

Tosiasia, että yksilö ei voi suorittaa kahta tekoa samaan aikaan pitää sisällään loogisen edellytyksen, että teot ovat toisiinsa nähden itsenäisiä suhteessa niiden arvoasteikkoon. 

Action occurs in the present.

With action there is a real and extended present.

Time is always scarce with reference to action.

Two actions cannot happen at the same time.