Olen aikaisemminkin kirjoittanut tässä blogissa prakseologiasta, koska se on tutkimukseni tieteenfilosofinen ja metodologinen ydin. Oheisella videolla Praxgirl kertoo yksinkertaisesti, mitä tarkoitetaan ihmisen tavoitteellisella toiminnalla ja mitä prakseologia tutkii.
On tärkeää ymmärtää, että tavoitteellinen toiminta tarkoittaa ihmisen tiedostamaa toimintaa. Tämän tiedostetun toiminnan ulkopuolelle rajautuu tiedostamaton toiminta, kuten reaktiot jonkun lyödessä sinua vasaralla polveen.
Toinen keskeinen ymmärrettävä asia on se, että myös toimimattomuus on toimintaa. Tämä tarkoittaa sitä, että ihmisen valinta olla tekemättä mitään on myös osa hänen tavoitteellista toimintaansa. Silloin hän suosii toimimattomuutta muihin toimintoihin nähden. Tavoitteellinen toiminta ei siis ole vain aktiivista vaan myös passiivisia valintoja.
Toiminnan edellytykset
Tällä toisella videolla Praxgirl käy läpi toiminnan edellytyksiä. Ihminen toimii kun hän haluaa poistaa epäkohtia elämässään. Epäkohtia poistamalla ihminen pyrkii itse määrittelemäänsä onnellisuuteen. Prakseologia ei tutki sitä, onko tämä onnellisuus oikea vai väärä, eikä sitä onko ihminen onnellinen vaan ainostaan ihmisen tavoitteellista toimintaa epätyydyttävien tilojen poistamiseksi.
Ihmisen toiminnalla on kolme edellytystä:
- Epätyydyttävä tila
- Näkymä olotilasta ilman tätä epäkohtaa
- Näkemys, että tämä muutos voidaan saavuttaa toimimalla
Jos yksikin näistä edellytyksistä poistetaan, loogisesti rikotaan tarkoituksellisen toiminnan käsite. Jos siis poistetaan epätyydyttävä tila, tullaan poistaneeksi insentiivi eli tarkoitus ihmisen toiminnalle. Jos taas poistetaan näkymä olotilasta ilman epäkohtaa tai näkemys siitä, että muutos voidaan saada aikaan toiminnalla, jää jäljelle epätoivossa elävä ihminen, joka ei näe tilanteessansa ulospääsyä.
Rationaalinen toiminta
Kolmannella videolla Praxgirl osoittaa, miksi termit rationaalinen ja irrationaalinen ovat tarpeettomia ja merkityksettömiä suhteessa ihmisen subjektiivisiin tavoitteisiin. Toiminta on aina väistämättä rationaalista, koska toimiva ihminen pyrkii aina toiminnallaan tyydyttämään jonkin tarpeensa.
Prakseologia pitää toimivan ihmisen arvoja annettuina eikä analysoi niitä. Se soveltaa vain yhtä normia ja se on, soveltuuko käytetyt keinot pyrittyjen tavoitteiden saavuttamiseksi. Siksi prakseologia on arvovapaata. Kukaan ulkopuolinen ei voi leimata henkilön toimintaa irrationaaliseksi, jos henkilö on pyrkinyt toiminnallaan saavuttamaan tavoitteensa. Ihminen voi epäonnistua tavoitteensa saavuttamisessa, mutta silti hänen toimintansa on aina rationaalista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti