tiistai 27. joulukuuta 2011

Prakseologia päämääristä ja keinoista

Kuten aikaisemmilla prakseologiaa käsittelevillä kirjoituksilla (osa 1, osa 2) on käynyt ilmi, ihmisen toiminta on tarkoituksellista käytöstä. Mitä sitten on tarkoituksellinen toiminta ja mitä tarkoittavat tavoitteet ja keinot?

Tarkoituksellinen toiminta on ihmisen tietoista pyrkimystä päästä keinojen avulla tavoitteisiin. Kun ihminen toimii, hänen pyrkimiään tuloksia voidaan kutsua hänen tavoitteiksi tai päämääriksi (end, goal tai aim). Ihminen toimii aina poistaakseen epämukavuutta ja tavoite on aina haluttu tila ilman tätä epämukavuutta. 


Ihminen joutuu käyttämään keinoja halutun päämäärän saavuttamiseksi. Asiasta tulee keino, kun ihminen ajattelee hyödyntävänsä sitä jonkin tavoitteen saavuttamiseksi ja ihmisen toiminta käyttää sitä tähän tarkoitukseen. 

On tärkeää huomata, että sekä tavoitteet että keinot eivät ilmene fyysisessä maailmassa ilman ihmistä. Maailmassa ei ole keinoja, on vain asioita, ja ihminen antaa niille merkityksen. Kun prakseologiassa mainitaan keinot ja päämäärät, sillä viitataan tarkoitukselliseen merkitykseen, jonka ihminen antaa ympäristölleen. Jos hänellä on päämäärä saavutettavanaan, se on seurausta hänen mielensä havaitsemasta epämukavuudesta, mutta tätä eivät muut voi välttämättä empiirisesti havainnoida. Tavoite alkaa sisäisestä ajatuksesta ja muuttuu todeliseksi päämääräksi, kun saavuttamiseksi ryhdytään toimimaan. 

Prakseologia hyödyntää subjektiivisia merkityksiä, jotka ihminen antaa asioille, ja analysoi niitä rakentaakseen tieteen, joka voi johtaa tietämystä ja tietoa loogisesti väistämättömistä toiminnan säännöistä. Se ei kerro, kuinka ihmisen tulee toimia, vaan mitä tapahtuu, jos ihminen toimii. Prakseologia on ihmisten, heidän merkityksiensä ja heidän toimintansa tiede.  

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts with Thumbnails