Vuosi 2012

Vuosi on taas liki takana, joten on sopiva hetki pysähtyä katsomaan taaksepäin, mitä kaikkea tänä vuonna tapahtui ja mitä tuli tehtyä. Pahoitteluni blogin lukijoille siitä, että en ole kyennyt tuottamaan uusia tekstejä kovinkaan useasti. Tämän lukemalla ymmärrätte varmasti miksi näin. 

Jatkossa pyrin pitämään yllä mielummin laatua kuin määrää. Yritän käyttää junamatkoja kirjoittamiseen, koska paljon luettuja kirjoja on kotityöpöydällä odottamassa läpikäyntiään ja paljon on muistiinpanovihkoissa aiheita, joita haluaisin jakaa. Silti tärkeimmät asiat tulevat ensin ja kun aika on minun rajallisin resurssi, on blogi yksi niistä asioista, joka joutuu joustamaan. 

Vuoden huippuhetki: Hilda Emilia Luoma (2012-)

Perhe 

Vuoden ehdottomasti merkittävin kohokohta oli toisen lapsen, Hildan syntyminen 16.5.2012. Hymytyttö sulatti heti syntymästään lähtien isänsä sydämen. Hugo täytti marraskuussa 2v ja on todellinen pojan vesseli ja papukaija, jolta tulee hauskaa juttua ja jonka kanssa on kiva leikkiä. Nykyään tulee luettua enemmän Muumeja kuin von Misesiä. 

Kahden alle kaksivuotiaan kaitsemisessa on vanhemmilla toisinaan tietämistä. Ilman sujuvaa arkea, ei muutkaan asiat olisi mahdollisia. Suurin kiitos kuuluu rakkaalle vaimolleni Merjalle. Kotimme on yhä Tampereella Onkiniemessä ja täällä me viihdymme.

Työ 

Työrintamalla tahti tuntuu kiihtyvän vuosi vuodelta. Se lienee osa henkilökohtaista kehitystä. Töiden osalta päällimmäisin mieleen tuleva asia on tyytyväisyys: koen olevani tällä hetkellä unelmatyössä ja saan tehdä hienoja asioita arvostamani ihmisten kanssa. Siispä töissäkäynti on oikeasti nautinto! Tottakai työn ja perheen yhteensovittamisessa on omat tasapainoilunsa, mutta pahemmalta asiat tuntuisivat, jos työ olisi pakkopullaa. Nyt koen innostumisia sekä kotona että töissä. 

Kohokohtia vuonna 2012 Taaleritehtaalla olivat kutsu osakkaaksi sekä Biotehdas-pääomarahaston perustaminen. Saan toimia rahaston vastuullisena johtajana ja rakentaa sen myötä Suomeen ensimmäistä valtakunnallista biokaasulaitosten verkostoa. Kokonaisinvestointimme biokaasualalle on noin 90 miljoonaa euroa seuraavan kahden vuoden aikana. Vuonna 2012 toteutimme heti kaksi yrityskauppaa ostamalla VamBio Oy:n ja Watrec Oy:n. 

Lisäksi Pääomarahastoissa toteutimme vuoden aikana myös uuden Asuntorahaston sekä lanseerasimme uudenlaisen Metsärahaston. Vaikka finanssiala ja talous ylipäätään ei vuonna 2012 ollut suosiollinen, me onnistuimme kasvattamaan merkittävästi omaa toimintaamme ja tekemään isoja liikkeitä markkinoilla. Tällaisessa tekemisen meiningissä on ilo olla mukana!

Väitöskirja

Väitöskirjan etenemisen suhteen vuosi 2012 oli selvä pettymys. Realismia on, että luovuus ei loista lapsiperheessä eikä työn ja pienten lasten yhtälössä jää juurikaan aikaa lukemiselle, kirjoittamiselle ja ajattelemiselle. Silti projektini on yhä elossa ja vien sitä eteenpäin sitä vauhtia kuin näissä olosuhteissa on mahdollista. Olin ennen tätä vuotta aikataulusta selvästi edellä eli aloitin 2010 ja tavoite on valmistua 2014. Tavoite on yhä tehtävissä eli nyt olen normaalissa aikataulussa. Kaikki opinnot on suoritettuna, väitöskirjan runko kasassa, raakatekstiä noin 60 sivua koossa ja ennen kaikkea aineisto ja ajatukset olemassa, kunhan vain olisi aikaa kirjoittaa paketti kasaan. 

Tänä vuonna tuli käytyä kahdessa kansainvälisessä tutkijaseminaarissa, pidettyä useita esiintymisiä yliopistoissa, erilaisissa seminaareissa, monille organisaatioille ja yrityksille sekä toimittua neuvonantajana muutamissa caseissa, joista sain hyvää toimintatutkimusaineistoa. Lisäksi tuli jaettua ajatuksia tässä blogissa, tehtyä muutamia haastatteluita ja käytyä erinomaisia keskusteluja aiheesta. 

Käytännössä luen nykyisin junamatkat Tampere-Helsinki välillä aamuin ja illoin sekä viikonloppuisin lasten päiväunien aikaan, jos ei ole muuta akuuttia tehtävää. Kirjoittaminen vaatii kuitenkin keskittymistä, joten lopullisen väitöksen tekemiseen tarvitsen jossain kohtaa selkeän rauhallisen ajankohdan. Tämä on tarkoitus järjestää viimeistään 2014. 

Hallitukset

Vuonna 2011 aloitin varsinaisesti hallitustyöskentelyn ja vuosi 2012 oli tältä osin todellinen kiihdytysvuosi. Perustimme alkuvuodesta Heikki Väänäsen kanssa Hallitusjuniorit ry:n, koska näimme tarpeen yhteisölle, joka kehittäisi nuorten hallitustyöosaamista. Idea on kehittynyt vuodessa 25 jäsenen erittäin laadukkaaksi yhteisöksi, jonka toiminta on mielekästä ja konsepti kehittyy jatkuvasti. Kirjoitan tästä lähiaikoina lisää. Joka tapauksessa on ollut ilo seurata asian kehittymistä ideasta todelliseksi toiminnaksi! 

Hallitusjunioreiden lisäksi sain kunnian tulla kutsutuksi Hallituspartnereiden partneriksi ja hallituksen jäseneksi. Oma hallitusosaamiseni on kasvanut eksponentiaalisesti tänä vuonna, etenkin kun olen päässyt käymään syvällisiä keskusteluja kokeneiden konkareiden kanssa. 

Yritysten hallitusten asioita en blogissani kommentoi mitenkään. Hallitus on anonyymi toimielin, joten mielestäni hallituksen jäsenen ei ole korrektia kirjoittaa tai kommentoida minkään yrityksen hallituksen asioita julkisesti. Istuin tänä vuonna toista kautta Fira Oy:n ja Optinet Oy:n hallituksissa. Syksyllä tuli tehtyä pikavisiitti Ilves-Hockey Oy:n hallituksessa, mikä oli erinomainen oppikoulu kriisiyhtiön johtamisesta, omistamisesta ja riskienhallinasta. Keikkaa en kadu, enkä myös enempää kommentoi. Loppuvuonna tuli työn myötä Biotehtaan omistamien yhtiöiden hallitukset ja mm. Watrec Oy:n hallituksen puheenjohtajuus. 

Ensi vuodelle haen hallitustyöskentelystä määrän sijasta mielummin laatua. Haluan mielummin keskittyä muutamaan ja hoitaa ne kunnolla kuin hyväksyä lisää jäsenyyksiä. Koen hallitustyön erittäin mielekkäänä tapana olla mukana kehittämässä erilaisia yrityksiä erilaisilla toimialoilla. Suosittelen lämpimästi tätä toimintaa kaikille kiinnostuneille!

Harrastukset

Ajankäytöstäni perhe, työ ja hallitukset vievät leijonan osan. Muulle ei jää juurikaan aikaa. Erityisen paljon harmittaa liikunnan vähäisyys nykyisin. Pari vuotta sitten tuli vielä juostua maratonia ja harjoiteltua 4-5 kertaa viikossa säännöllisesti. Nyt jos saa 2 liikuntakertaa viikkoon, on oltava tyytyväinen. Viikolla liikkuminen jää hyvin vähäiseksi, koska ainoa mahdollisuus olisi Tampere-päivien aamuisin. Viikonloppuna käyn kuntosalilla, jos on aikaa lasten päiväunien aikaan. Liikunnan vähäisyys on suurin harminaiheeni tällä hetkellä ja liikkumattomuus myös näkyy ulospäin, valitettavasti.  Lienee olemassa matemaattinen kaava siitä, kuinka monta kiloa lapsi tuo tullessaan. Todistan sen pitävän paikkansa. 

Matkustelu on myös jäänyt, luonnollisista syistä. Lomat on mielelluummin kotona kuin että lähtisi matkaan kahden alle kaksivuotiaan kanssa. Kaikella on aikansa. 

Tämän vuoden parhaat lukemani kirjat olivat useat Ludwig von Misesin Human Action, Murrau N. Rothbardin The Ethics of Liberty ja Björn Wahlroosin Markkinat ja demokratia.

Vuosi 2013

Mitä sitten kenties tapahtuu ensi vuonna? Tässä kohtaa sitä helposti ennustaa, että sama jatkuu. Silti aina vuoden mittaan tulee vastaan uusia käänteitä - positiivisia tai negatiivisia, jotka omalta osaltaan muuttavat asioiden kulkua, ainakin osittain. Perheen osalta viimeiset vuodet ovat tuoneet isoja muutoksia tullessaan, joten jospa 2013 olisi siltä osin vakaampi. Töissä tulee varmasti isoja juttuja, mitä, sitä en tietenkään paljasta tai kaikkea edes tiedä. Biotehtaan osalta tulossa on rakentamisen hyvin merkittävä vuosi kun investoimme uusia biokaasulaitoksia uusille paikkakunnille. Väitöskirjan osalta toivon, että saisin järjestettyä vähintään 25 kokonaista päivää aikaa kirjoittamiselle ja saisin ensimmäisen kirjoitusversion kokoon. Hallitusten osalta 5 jäsenyyttä on ehdoton maksimi eli keskityn mielummin laatuun kuin määrään. Paikat päättää kevään yhtiökokoukset. Hallitusjunioireille ennustan todellista läpimurtoa valtakunnalliseen tietoisuuteen. Harrastuksissa lupaukseni on liikkua vähintään kolme kertaa viikossa. Ajan järjestäminen on ennen kaikkea tahtotilakysymys. Ehkä kesällä tai syksyllä onnistuisi myös koko perheen ulkomaanmatka. Luettavia kirjoja vuodelle 2013 on Ayn Randin teokset,  Morten Husen hallituskirjat sekä tukku itävaltalaisen talousteorian teoksia. 

Omistajien erilaiset tahtotilat

Esiinnyin viime viikolla HHJ-Alumniseminaarissa aiheesta "Omistajien erilaiset tahtotilat". Koska kannatan vapaata ideoiden ja tiedon jakamista, ohessa on kalvoni käytettäväksi. Ainoastaan toivon, että jos käytät tässä esitettävää omistajastrategiamallia yrityksessäsi niin laittaisit minulle sähköpostilla tai kommentteina palautetta siitä, toimiko malli vai ei ja mitkä olivat kokemuksenne. Huomioin nämä sitten mallin kehittämisessä.

Osakeyhtiölaki vai omistusoikeus: Saako omistaja tehdä mitä tahtoo?

Alussa käsittelen omistajien tahtotilan viitekehystä eli Suomessa osakeyhtiölaki määrittelee yrityksen toiminnan tavoitteen varsin yksiselitteiseksi eli voiton tuottamiseksi osakkeenomistajille. Tahtotilan määrittelyn suhteen osakeyhtiölaki lähtee siitä, että enemmistö päättää. Osakeyhtiölaki antaa kuitenkin mahdollisuuden omistajien tahdonilmaisulle tiettyjen rajoitusten puitteissa.

Jos taas asiaa tarkastelee omistusoikeuden näkökulmasta, on lähtökohtana omistajan oikeus käyttää ja määrätä omaisuuttaan täydellisesti ja yksinoikeudella. Omistusoikeuden mukaan omistaja saa siis tehdä omaisuudellaan mitä lystää. Näin etenkin silloin, kun omistaa kokonaisuuden yksin.

Kun omistetaan yhdessä, esimerkiksi yritystoimintaa osakeyhtiön muodossa, joudutaan sovittamaan yhteen omistajien erilaisia tahtotiloja. Silloin osakeyhtiön määrittelemä voiton tuottaminen osakkeenomistajille on selkeä ohjenuora.

Omistajan tahtotilan määritteleminen: Tietääkö omistajat, mitä he tahtovat?

Mitä tulee omistajien tahtotilan määrittelemiseen, olen havainnut keskeisenä ongelmana sen, että yritysten omistajat eivät joko oikeasti tiedä, mitä omistukseltaan tahtovat, tai eivät pysty ilmaisemaan tahtotilaansa selkeästi. Siispä vastauksena usein on "kannattava kasvu".

"Kannattava kasvu"

Sanon tämän suoraan: Kannattava kasvu ei ole tahdonilmaus! Tai ainakaan se ei ole riittävä tahdonilmaus. Omistajien on pystyttävä parempaan! Asian ymmärtää vähintäänkin silloin, kun miettii mikä on kannattavan kasvun vastakohta: tappiollinen taantuma. Lienee ilmeistä ettei kukaan tavoittele sellaista, joten yhtä tyhjä tahdonilmaus on myöskin kannattava kasvu.

Omistajilla on keskeinen rooli yritystoiminnan arvonluonnissa. Tulen väitöksessäni väittämään, että ei ole yhdentekevää kuka omistaa, mitä omistaa, miksi omistaa, miten omistaa ja milloin omistaa. Omistajien on syytä olla aktiivisia, osaavia ja oikein asemoituneita, kuten Carlsson on todennut. Omistaminen on siis osaamista edellyttävä tehtävä. Se voi myös olla työ, koska se edellyttää tekemistä. Omistaminen ei ole vain oikeuksia vaan siihen liittyy myös velvollisuuksia. Yhtenä velvollisuutena pidän sitä, että omistajat tietävät mitä tahtovat ja ilmaisevat tämän tahtotilansa.

Yrityksen arvo on subjektiivinen asia

Omistaminen on aina henkilökohtaista ja tapauskohtaista. Jokainen omistaja tarkastelee omistustaan omista lähtökohdistaan omalta arvopohjaltaan. Nämä omistajien erilaiset lähtökohdat ja tarkastelukulmat vaikuttavat siihen, miten he näkevät omistuksensa ja suhtautuvat siihen. Kuvaan kalvossa 12 yrityksen subjektiivista arvoa omistajuuden dimensioina. Omistajuus ei siis ole vain juridista tai taloudellista vaan hyvin monipuolista vuorovaikutussuhdetta, johon liittyy psykologisia, sosiaalisia, sosiaalis-symbolisia, operatiivisia, historiallisia ja synergisia näkökulmia. Näistä syistä yritys merkitsee eri ihmiselle eri asiaa ja siten ihmiset myös arvottavat tämän yrityksen eri tavalla. Arvot ovat muutakin kuin taloudellisia suureita.

Mikä on yrityksesi velaton arvo?

Jos kuitenkin tarkastellaan yrityksen taloudellista arvoa, on hyvä lähtökohta omistajakeskustelujen aloittamiselle se, että omistajat laittavat lapulle nimettöminä näkemyksensä yrityksen velattomasta arvosta. Kun nämä vastaukset kerätään, huomataan usein, että hajonta on varsin suuri. Tämä avaa usein keskusteluja omistajien kesken. Saattaapa tämä johtaa myös osakekauppoihin, jos hintakäsitykset eroavat suuresti ja korkean käsityksen omaava on valmis ostamaan ja alhaisen käsityksen omaava omistaja valmis myymään.

Toinen tärkeä huomio on havaita, että omistajilla on usein myös erilainen käsitys siitä, miten he uskovat yrityksen arvon kehittyvän seuraavien vuosien aikana. Osa lähtee alhaisesta nykytilasta, mutta uskoo kasvuun, toiset taas voivat lähteä korkeammalta alemmin kasvuoletuksin. Näistäkin näkemyksistä on hyvä keskustella.

Omistajien strategiset valinnat

Liian harvoin olen törmännyt siihen, että omistajat olisivat pystyneet käymään analyyttisen tilannearvion omituksestaan ja tekemään siltä pohjalta harkittuja toimenpiteitä. Kalvolla 15 esitän yhden työkalun, jossa tarkastellaan yrityksen kilpailuasemaa ja toimialan houkuttelevuutta ja tehdään siltä pohjalta suositukset siitä, mitä kenties omistajien tällaisessa tilanteessa kannattaisi tehdä. Suosittelen tämänkin harjoituksen tekemistä, koska usein huomataan, että omistajien käsitykset vaihtelevat myös tämän suhteen merkittävästi.

Toimialan omistajarakenteiden analyysimalli

Toinen hyvä analyyttinen näkökulma on tarkastella toimialan omistajarakenteita. Olen kalvolla 16 esittämässäni mallissa kehitellyt oman omistajarakenneanalyysimallin yhdistämällä Porterin viiden voiman mallin ja Hansmannin ajatuksia "luonnollista omistajista". Tällä mallilla voi tarkastella sitä, mikä markkina on yrityksen kannalta keskeisin ja havaita, että yritykset ovat kallellaan tämän markkinan suuntaan omistusrakenteissaan. On siis luonnollista, että asiantuntijayritykset ovat varsin yleisesti henkilöstön omistamia ja alkutuotannon tuottajalähtöiset yritykset tuottajayhteistöjen eli osuuskuntien omistuksessa. Tällä mallilla huomaa, että Helsingin pörssissäkin on varsin vähän puhtaasti pääomamarkkinaomisteisia yrityksiä, tyypillisempää on jonkin intressitahon pääomistus. Näiden omistajatahojen tahtotila vaikuttaa väkisinkin yrityksen toimintaan ja voi perustellusti kysyä, toimivatko tällaiset omistajatahot "vain finanssisijoittajina" vai mikä on heidän perimmäinen intressi?

Omistaja on eri asia kuin sijoittaja

On myös hyvä ymmärtää, että omistaminen on eri asia kuin sijoittaminen. Näillä kahdella on merkittävä filosofinen ja käytännöllinen ero. Selvennän tätä ajatustani kalvolla 19 esittelemälläni, tarkoituksella kärjistävällä Herlin-Heikkilä vertailulla. Sen kautta havaitaan, mikä ero on omistajalla ja sijoittajalla eri tilanteissa ja kuinka näiden kahden maailmat eroavat varsin paljon toisistaan. Selvä johtopäätös on, että ei ole olemassa vastakkainasettelua omistajien ja sijoittajien välillä vaan molempia tarvitaan, jotta pääomamarkkina toimii.

Mitä on aktiivinen ja arvoa luova omistajuus?

Kuten edellä totean, omistajuus on tehtäviä eli työtä ja omistajalta voidaan edellyttää tiettyjä asioita. Lähinnä omistajalta voidaan edellyttää linjauksia eli kannanottoja omistajille kuuluviin asioihin. Kalvolla 20 esittelen eräässä tutkimuskohteessani rakennetusta työnjakomallista, jossa määriteltiin tehtäviä ja rooleja omistajille, hallitukselle ja johdolle. Selvä päälinja on, että mitä strategisempi asia, sitä enemmän se kuuluu omistajille. Akselilla aktiivinen-passiivinen arvioitiin sitä työmäärää, mitä kukin taho käyttää tähän toimintoon. On siis asioita, jotka vaativat enemmän aikaa ja työtä ja toisaalta on asioita, jotka hoituvat vähemmällä.

Omistajastrategiamalli - työkalu omistajien tahtotilan määrittämiseen

Lopussa esittelen kehittelemäni omistajastrategiamallin. Tässä on ilmainen ja valmis pohja omistajien tahtotilan määrittelemiseen. Pyydän kuitenkin ilmoittamaan minulle, jos mallia käytät, koska olisi kiva saada siitä käyttäjäkokemuksia lisää. Tässä mallissa määritellään omistajien tahtotila 5R:n kautta eli Rights, Resources, Risks, Responsibilities ja Returns eli oikeudet, resurssit, riskit, vastuut ja tuotot. Jokaisen yläotsikon alla on tarkempi esimerkkikysymyslista asioista, joita sen otsakkeen alla olisi hyvä käsitellä. Tästä kokonaisuudesta muodostuu omistajien tahtotila eli omistajastrategia. Tämän ensihetken tilannekuvauksen jälkeen on hyvä ottaa näkemystä tulevaisuudesta ja rakentaa esimerkiksi 5 vuoden horisonttiin omistajien tahtotila tulevaisuuden suhteen vaiheisiin jaettuna siten, että jokaisessa vaiheessa on määritelty senhetkinen tavoitetila, mittari ja aikataulu. Tämä kokonaisuus muodostaa omistajatarinan, joka luo omistajien viitekehyksen strategiatyölle.

Omistajastrategian suhde yrityksen strategiaan

Pohjustuksena esitän muutaman kuvan siitä, miten asemoin omistajastrategian suhteessa yrityksen strategiahierarkiaan ja ennen kaikkea yrityksen strategiaan (corporate strategy) eli siihen yleisimpään yrityksessä tehtyyn strategiaan. Kiteytän asian niin, että omistajastrategia ilmaisee omistajien tahtotilan ja sen lopputulema on omistaja-arvo. Yrityksen strategia taasen ilmaiseen asiakkaiden tahtotilan (eli markkinat) ja sen lopputulemana on asiakas-arvo. Yrityksen tehtävänä on yhdistää omistajastrategia ja yrityksen strategia eli asiakkaiden ja omistajien tahtotilat sekä tuottaa näiden yhteensaattamisena sekä omistaja-arvoa että asiakasarvoa. Nämä kaksi asiaa eivät voi olla ristiriidassa eli omistajat voivat vaatia mahdottomia, mutta jos asiakkaat (markkinat) eivät sitä tahdo, ei yritys pysty tällaista omistajien tahtotilaa toteuttamaan ja toisaalta jos asiakkaat (markkinat) vaativat mahdottomia, mutta omistajat eivät sitä tahdo, ei yritys pysty tällaista asiakkaiden tahtotilaa noudattamaan, koska sillä ei ole toimintaedellytyksiä.

Anna palautetta

Olen tässä antanut vapaaseen käyttöön ajatuksiani ja työkalujani, koska toivon niistä olevan jollekin hyötyä käytännössä. Toinen merkittävä syy on se, että uskon ajatusten parantuvan jakaessa. Usein kuulen eri puolilla palautetta ihmisiltä, jotka ovat lukeneet blogiani ja saaneet sitä kautta apua käytännön tilanteisiinsa. Hyvä niin! Tämä palaute on arvokasta, koska se kannustaa jatkamaan ja koska sitä kautta opin itse ja mallit kehittyvät. Anna siis vapaasti palautetta, soita, laita sähköpostia tai kommentoi, sana on vapaa!

Praxeology: Mitä on pääoma?

Mitä on pääoma? Liian moni mieltää pääoman rahaksi. Kuitenkin raha on täysin eri asia kuin pääoma. Raha on vaihdon väline, jonka keskeinen ominaisuus on ostovoima eli kyky vaihtaa rahaa ihmisen haluamiin tuotteisiin ja palveluihin. Pääoma sen sijaan on perusluonteeltaan aikaa. Pääoma on työn tuloksena syntynyt aikavarasto, joka on varastoituneena pääomahyödykkeisiin. Aikaisemmin tehty työ varastoituu pääomaan ja pääoma käytettäessään vähentää tulevan työn tarvetta. Praxgirl avaa asiaa seuraavassa erinomaisella esimerkillä. 

Pääoma on aikavarasto

Kuvitellaan Robinson Crusoe autiolle saarelle. Hän saa elantonsa syömällä kalaa. Joka päivä hän käyttää tietyn ajan kalastamiseen. Kuitenkin jonain päivänä hän päättää vähentää kalastamiseen käyttämäänsä aikaa uhraamalla aikansa verkon rakentamiseen. Tämä aikauhraus on investointi. Investointi on tämän päivän kulutuksen vähentämistä tai säästämistä, jotta tulevaisuudessa voisi nauttia suuremmista saaliista. Siispä Crusoe rakentaa verkon. Kun verkko on valmis, ei Crusoen tarvitse enää itse käyttää aikaansa kalastamiseen. Hän saa elintarvikkeensa verkon avulla. Säästyneen ajan hän voi käyttää vaikka metsästämiseen. 

Verkko on siis pääomaa. Se on investointi, joka on aikaansaatu säästämällä aikaa muusta tekemisestä. Siten se on aikavarasto, joka aiemmin tehdyn työn ansiosta vähentää tulevan työn tarvetta. Tämä vapautunut aika voidaan käyttää muuhun tarkoitukseen ja siten parantaa elintasoamme. Ei tarvitse enää syödä vain kalaa vaan voimme nauttia muista luonnonantimista ja korkeammista tarpeistamme. 

Miksi pääoma on tärkeä tekijä yhteiskunnassa?

Kun ymmärrämme pääoman määritelmän oikein ja sisäistämme sen syvällisesti, ymmärrämme myös sen merkityksen yhteiskunnassa. Pääoma on välttämätön väylä elintasomme parantamisessa. Pääoma on mahdollisuus, ei uhka. Jotta voimme kartuttaa elintasoamme, on meidän ensin investoitava aikaamme pääoman luomiseen. On siis tehtävä asioita, jotka vapauttavat aikaamme myöhemmässä vaiheessa. 

Toiseksi määritelmä tekee mielettömäksi pääoman ja työvoiman välisen vastakkainasettelun. Pääoma ja työ ovat aina täydellisessä symbioosissa keskenään. Pääomaa syntyy vain työllä ja vain pääoma pystyy vapauttamaan ihmisen välttämättömästä työstä tuottavampaan työhön. Antaa siis pääoman hoitaa ne asiat, jotka se pystyy hoitamaan niin voimme keskittyä itse mielekkäämpään ja tuottavampaan tekemiseen. 

Praxgirl: What is Capital?

How should we create wealth? Should we only live in the present moment or think about the future?

Land (nature-given means) and labour have limitations in their productive output. Therefore, if man wants to increase his rate of production of consumers goods, he must engage in a process that awards him with more time. This involves producing and saving goods that will not be used for consumption in the present, but at some later time. This accumulation of time is called Capital and the goods that store the time are called capital goods.

Capital or Time (which as we can see can be used interchangeably) is the third and final element of factor of production. For production of any good 3 factors must be mixed together:

1. Land (the nature-given means)
2. Labor (the element of human energy)
3. Time (the time involved in production)

We can see that there is a process involving "stages" in production of goods that will ultimately be consumed by individuals. These stages are called The Structure of Production. Each structure of production will vary in length of the time and the process will take. A shorter structure of production will take less time to produce the desired consumer good, but will have a lesser rate of production than a lengthier structure. 

To illustrate, let us imagine Robinson Crusoe stranded on a desert island. His immediate desire is to feed himself. He looks around and finds a fish in a fresh water pond in the middle of the island. So he jumps into the water and starts catching the fish by hand. This structure of production is almous instantaneous because his fishing is only one stage removed from his eating fish. His rate of catching fish is however, really slow. If Crusoe decides to engage in the process of building a net his rate of fishing will increase tremendously. But this also means that he will have to engage in a longer structure of production before he can begin to eat fish at all. A net will take him ten days to construct, during which he will not be able to be catch fish to feed himself. Whether or not a man will invest his time and energy into longer structure of production depends solely on his time preference, that is whether he prefers things sooner or later. Crusoe will have to decide whether engaging ten days of labor which not immediately feed him will be worth the final product which is increased rate of fish production. 

Supposing Crusoe is determined to better his situation, and he feels that a fishing net could really help him catch more fish, the question is: how will Crusoe achieve the feat of building a net without starving to death? What Crusoe needs is time. If he has been spending his entire day catching 10 fish by hand, then building a net will mean that he needs to have 100 fish saved to feed himself during the production process. Crusoe therefore has two possible ways of saving: 1. He could save some fish every day until he acquires 100 fish at which point he can now engage in the process of building the net. Or 2. He can catch less fish a day and spend the saved time building the net little by little. In both cases he is engaging fundamentally the same process in saving. Crusoe is choosing to reduce his present consumption in order to consume more in the future. His saved fish represent his capital. 

Capital is stored up land, labor and time. At every step, more capital put us closer to enjoyment of consumer goods. He who possesses capital in that much closer in time to achieve his desired good. Once Crusoe no longer has to spend his entire day fishing, he can dedicate more time to achieve more ends. He can read, write or leisure. He can spend time building a house, or preparing clothes for the winter. Saving is the fundamental action which is necessary for improvement of our situation. If I had to choose the most important implication from the fact that human act, it would be the importance of Capital. The concept of capital is the answer to the how and why we live in a such a productive and complex modern society. We all today living better off of the fruits of the labor of previous generations. What this really means is that we are all living in a world that is the result of men before us saving. Instead of consuming everything they had produced, our ancestors accumulated capital beginning with small steps like saving of fish, then producing tools such as nets and so on into larger and larger structures of production. 

We live in a very complex society where the consumer goods we enjoy aren't merely the result of technological process. Technology is merely a recipe on how to achieve our ends. Even if Crusoe knows how to build a boat to get out of the island, he has to satisfy his most urgent needs first which are to feed himself and to survive through his situation. We cannot embark onto a new technology without having the savings to facilitate this sideways production. 

Niall Ferguson: The Ascent of Money

To work in a financial sector is not the most popular place to be these days. I guess that politicians and bankers are the most to be blamed about the financial crisis at hand. Well, this is nothing new. Throughout the history, people working in "real economy", doing "real work", have seen finance and financiers somehow less valuable to society. However, it can be said, that the development of finance has been the most important reason for the increase of human wealth and the improvement of living conditions all over the world.

Professor Niall Ferguson

Finance is the most important innovation in mankind's history

In order to understand the role of finance in the development of world's well-being, I highly recommend to read Niall Ferguson's The Ascent of Money - A Financial History of The World. Professor Ferguson gives a historical insight into monetary innovations and explains practically why the role of money is - and has always been - crucial in different societies. Ferguson highlights, for example, the importance of credit and limited liability company stating that these are perhaps the most remarkable innovations in mankind's history. It's easy to agree with him. Without financial structures, many other innovations wouldn't have developed. 

Must read for bankers and politicians

Ferguson's book is a must read for everyone working in the financial sector. More importantly, it should be read by politicians in order to understand that blaming financial sector about the crisis is like shooting your own leg. The financial sector is a solution, not a problem for the political (not financial!) crisis we are living. 

Movie on Youtube

Niall Ferguson The Ascent of Money 4 hours documentary movie

In addition, Ferguson's homepage includes a lot of interesting material for further reading. 

Key points:

• Throughout the history of Western civilization, there has been a recurrent hostility to finance and financiers, rooted in the idea that those who make their living from lending money are somehow parasitical on the "real" economic activities of agriculture and manufacturing. This hostility has three causes. It is partly because debtors have tended to outnumber creditors and the former have seldom felt very well disposed towards the latter. It is partly because financial crises and scandals occur frequently enough to make finance appear to be a cause of poverty rather than prosperity, volatility rather than stability. And it is partly because, for centuries, financial services in countries all over the world were disproportionately provided by the members of ethnic or religious minorities, who had been excluded from land ownership or public office but enjoyed success in finance because of their own tight-knit networks of kinship and trust. 
• The evolution of credit and debt was as important as any technological innovation in the rise of civilization, from ancient Babylon to present-day Hong Kong. 
• Paradoxically, the people who live in the world's safest country are also the world's most insured. 
• If the last four millennia had witnessed the ascent of man the thinker, we now seemed to be living through the ascent of man the banker.
• The financial sector has also become the most powerful magnet in the world for academic talent. 
• A 2008 survey revealed that two thirds of Americans did not understand how compound interest worked. 
• Poverty is not the result of rapacious financiers exploiting the poor. It has much more to do with the lack of financial institutions, with the absence of banks, not their presence. Only when borrowers have access to efficient credit networks can they escape from the clutches of loan sharks, and only when savers can deposit their money in reliable banks can it be channelled from the idle to the industrious of from the rich to the poor. 
• If the financial system has a defect, it is that it reflects and magnifies what we human beings are like. 
• Hunter-gathers do not trade. They raid. Nor do they save, consuming their food as and when they find it. They therefore have no need of money. 
• For Incas, gold was the "sweat of the sun".
• Money, it is conventional to argue, is a medium of exchange, which has the advantage of eliminating inefficiencies of barter; a unit of account, which facilitates valuation and calculation; and a store of value, which allows economic transactions to be conducted over long periods as well as geographical distances. To perform all these functions optimally, money has to be available, affordable, durable, fungible, portable and reliable. Because they fulfil most of these criteria, metals such as gold, silver and bronze were for millennia regarded as the ideal monetary raw material. 
• Value of precious metal is not absolute. Money is worth only what someone else is willing to give you for it. An increase in its supply will not make a society richer, thought it may enrich the government that monopolizes the production of money. Other things being equal, monetary expansion will merely make prices higher. 
• When human beings first began to produce written records of their activities they did so not to write history, poetry or philosophy, but to do business. 
• Banknotes, which originated in seventh-century China, are pieces of paper which have next to no intrinsic worth. They are simply promises to pay. 
• What the conquistadors failed to understand is that money is a matter of belief, even faith: belief in person paying us; belief in the person issuing the money he uses or the institution that honours his cheques or transfers. Money is not metal. It is trust inscribed. And it does not seem to matter much where it is inscribed: on silver, on clay, on paper, on a liquid crystal display. Anything can serve as money, from the cowrie shells of the Maldives to the huge stone discs used on the Pacific islands of Yap. And now, it seems, in this electronic age nothing can serve as money too. 
• The central relationship that money crystallizes is between lender and borrower. 
• Without the foundation of borrowing and lending, the economic history of our world scarcely have got off the ground. And without ever-growing network of relationships between creditors and debtors, today's global economy would grind to halt. Contrary to the famous song in the musical Cabaret, money does not literally make the world go round. But it does make staggering quantities of people, goods and services go around the world. 
• Who were Medici? They were foreign exchange dealers: members of the Arte de Cambio (the Moneychangers' Guild). They came to be known as bankers (banchieri) because, like the Jews in Venice, they did their business literally seated at benches behind tables in the street. ... Prior to the 1930s, it might be legitimately be suggested, the Medici were more gangsters than bankers: a small-time clan, notable more for low violence than for high finance. 
• In finance small is seldom beautiful.
• The ability to finance war through a market for government debts was, like so much else in financial history, an invention of the Italian Renaissance. "The fighting is possible only if you can raise the money to pay for it".
• Inflation is always and everywhere a monetary phenomenon, in the sense that it cannot occur without a more rapid increase in the quantity of money than in output. - Milton Friedman
• There are essentially five steps to high inflation: 1) War led not only to shortages of goods but also to 2) short-term government borrowing from the central bank, 3) which effectively turned debt into cash, thereby expanding the money supply, 4) causing public expectations of inflation to shift and the demand for cash balances to fall 5) and prices of goods to rice. 
• Hyperinflation is always and everywhere a political phenomenon, in the sense that it cannot occur without fundamental malfunction of a country's political economy. 
• Inflation has come down partly because many of the items we buy, from clothes to computers, have got cheaper as a result of technological innovation and the relocation of production to low-wage economies in Asia. 
• In a greying society, there is a huge and growing need for fixed income securities, and for low inflation to ensure that the interest they pay retains its purchasing power.
• It is the company that enables thousands of individuals to pool their resources for risky, long-term projects that require the investment of vast sums of capital before profits can be realized. After the advent of banking and the birth of the bond market, the next step in the history of the ascent of money was therefore the rise of the joint-stock, limited-liability corporation: joint-stock because the company's capital was jointly owned by multiple investors; limited-liability because the separate existence of the company as a legal "person" protected the investors from losing all their wealth if the venture failed. Their liability was limited to the money they had used to buy a stake in the company. Smaller enterprises might operate just as well as partnerships. But those who aspired to span continents needed the company. 
• Stock markets are mirrors of the human psyche. 
• The biggest challenge of VOC, the first company in the world, was the principal-agent problem: the tendency of its men on the spot to trade on their won account, bungle transactions or simply default the company. 
• In perhaps the most important work of American economic history ever published, Milton Friedman and Anna Schwartz argued that it was the Federal Reserve System that bore the primary responsibility for turning the crisis of 1929 into a Great Depression. 
• The history of risk management is one long struggle between our vain desire to be financially secure - as secure as, say a Scottish widow - and the hard reality that there really is no such thing as "the future" singular. There are only multiple, unforeseen futures, which will never lose their capacity to take us by surprise. 
• Most primitive societies at least attempt to hoard food and other provision to tide them over hard times. And our tribal species intuitively grasped from the earliest times that it makes sense to pool resources, since there is genuine safety in numbers. Appropriately, given our ancestors' chronic vulnerability, the earliest forms of insurance were probably burial societies, which set aside resources to guarantee a tribe member a decent interment. 
• Saving in advance of probable future adversity remains the fundamental principle of insurance, whether it is against death, the effects of old age, sickness or accident. The trick is knowing how much to save and what to to with those savings to ensure that there is enough money in the kitty to cover the costs of catastrophe when it strikes. 
• Insurance, in other words, is where the risks and uncertainties of daily life meet the risks and uncertainties of finance. 
• Before the dawn of modern probability theory, insurers were the gamblers: now they are the casino. 
• The origin of hedging, appropriately enough, are agricultural. 
• A pure hedge eliminates price risk entirely. 
• The world is divided in two: those who are (or can be) hedged, and those who are not (or cannot be). You need money to be hedged. 
• When we play Monopoly we can dream of buying whole streets. What the game tells us, in complete contradiction to its original inventor's intention, is that it's smart to own property. The more you own, the more you make. 
• Nothing beats bricks and mortar as an investment. 
• "Safe as houses": the phrase tells you all you need to know about why people all over the world yearn to own their own homes. But that phrase means something more precise in the world of finance. It means that there is nothing safer than lending money to people with property. Why? Because if they default on the loan, you can repossess the house. Even if they run away, the house can't. As the Germans say, land and buildings are immobile property. 
• Home ownership was for most of history, the exclusive privilege of an aristocratic elite. Even the right to vote in elections was originally a function of property ownership. In rural England before 1832, according to statutes passed in the fifteenth century, only men who owned freehold property worth at least forty shillings a year in a particular county were entitled to vote. 
• If the old class system based on elite property ownership was distinctively British, the property-owning democracy was made in America. 
• Those who ran Saving and Loans at Freddie Mac could live by the comfortable 3-6-3 rule: pay 3 per cent on deposits, lend money at 6 per cent and be on the golf course by 3 o'clock every afternoon. 
• The best way to rob a bank is to own one!
• "We want everyone in America to own their home". - George W. Bush in October 2002. 
• "It is in our national interest that more people own their home". - George W. Bush in December 2003
• "People who own property feel a sense of ownership in their future and their society. They study, save, work, strive and vote."
• NINJA loan: No Income No Job or Assets
• Property rights will eventually lead to democracy. - Hernando de Soto
• Today you can tell the owner-occupied houses from the rest by their better fences and painted walls. The houses whose ownership remains contested are, by contrast, seedy shacks. As everyone knows, owners generally take better care of properties than tenants do. 
• There is no doubt that home ownership has changed people's attitudes in Quilmes. Arrording to one recent study, those who have acquired property titles have become significantly more individualist and materialist in their attitudes than those who are still squatting. 
• It is not owning property that gives you security: it just gives your creditors security. Real security comes from having a steady income. For that reason, it may not be necessary for every entrepreneur in the developing world to raise money by mortgaging his or her house. In fact, home ownership may not be the key to wealth generation at all. 
• Roughly two fifths of the world's population is effectively outside the financial system, without access to bank accounts, much less credit. 
• The success of the Quantum Fund was staggering. If someone had invested USD 100 000 with Soros when he established his second fund in 1969 and had reinvested all the dividends, he would have been worth USD 130 million by 1994, an average annual growth rate of 35 per cent. 
• "In a crisis, markets can remain irrational longer than you can remain solvent" - John Maynard Keynes
• If Warren Buffet had charged investors in Berkshire Hathaway a typical 2 and 20 fund fees, he would have kept for himself USD 57 billion of the USD 62 billion his company has made for its shareholders over the past forty-two years. - John Kay
• Republic China has become banker to the United States of America.
• Economies that combined all these institutional innovations - banks, bond markets, stock markets, insurance and property owning democracy - performed better over the long run than those that did not, because financial intermediation generally permits a more efficient allocation or resources than, say, feudalism or central planning. 
• The ascent of money has been one of the driving forces behind human progress: a complex process of innovation, intermediation and integration has been as vital as the advance of science or the spread of law in mankind's escape from the drudgery of subsistence agriculture and the misery of the Malthusian trap. 
• The financial system is the brain of the economy... It acts as a coordinating activity that allocates capital, the lifeblood of economic activity, to its most productive uses by businesses and households. If capital goes to the wrong uses or does not flow at all, the economy will operate inefficiently, and ultimately economic growth will be low. 
• Macroeconomists have successfully predicted nine of the last five recessions. 
• Finance has a Darwinian quality. 
• Of the world's 100 largest companies in 1912, 29 were bankrupt by 1995, 48 had disappeared, and only 19 were still in the top 100. 

Omistaja, luovu ajoissa!

Sir Edmund Hillary ei ollut ensimmäinen, joka kapusi Mount Everestin huipulle, vaan useampi henkilö oli tehnyt sen jo ennen häntä. Hän vain oli ensimmäinen, joka tuli hengissä alas. Niinpä hänet myös muistetaan ja hän antoi valloitukselle kasvot. Vuorikiipeilijät tietävät, että vuorelle on helpompi kiivetä, kuin tulla sieltä alas. Sama pätee Les Nemethyn mukaan myös yrittäjiin: on helpompi yrittää viedä yritystä vuosi vuodelta eteenpäin kohti päämäärää, kuin todeta huipun tulleen saavutetuksi ja luopua.

Eläköidy johonkin, ei vain jostakin

Lopettaminen tai yrityksestä luopuminen on yrittäjällä yhtä vaikeaa kuin urheilijoilla uran päättäminen. Pahinta on lopettaa täydestä vauhdista täyspysähdykseen. H.E. Fosdickin neuvon mukaan on tärkeää olla jotain mielekästä tekemistä myös yritys- tai urheilu-uran jälkeen: "Don't simply retire from something, have something to retire to".

Olen kuullut useamman eläköityneen yrittäjän/yrityksen omistajan todeneen, että golf on kiva harrastus, mutta elämän pääsisältönä sitä ei kauaa jaksa. Niinpä he palaavat jollain tavalla liike-elämään, mutta eivät kuitenkaan entiseen rooliinsa. Tutkimukset osoittavat, että harva kaipaa takaisin lopettamisen jälkeen: Britanniassa 2006 tehty tutkimus osoitti, että vain 8% aiemmista perheyritysten omistajista kaipasivat bisnestään ja vain 18% harkitsisi koskaan palaavansa takaisin samaan bisnekseen. Useimmilla esimerkiksi hallitustyöskentely on hyvä tapa olla mukana liike-elämässä ja sosiaalisissa kontakteissa ilman, että joutuu kantamaan operatiivista vastuuta ja johdon kiirettä. 

Luovu ennen kuolemaasi

Ylivoimaisesti suurin ongelma yritysten sukupolvenvaihdoksissa on se, että omistajat eivät ymmärrä luopua ajoissa. Tärkein oppi ymmärrettäväksi olisi, että luopuminen ei tarkoita luovuttamista! Yrityksen myyminen ulkopuoliselle tai vetovastuun siirtäminen seuraavalle sukupolvelle ovat luonnollinen tapahtuma yrityksen elinkaaressa. Yritys ei saa olla elämäsi eikä kukaan voi olla korvaamaton. Liian usein asioita tehdään vasta pakon edessä, sairauden tai kuoleman kolkutellessa toimenpiteisiin.

Britanniassa tutkittiin tapauksia, joissa yritys oli ajautunut vaikeuksiin yrityksen myynnin tai sukupolvenvaihdoksen jälkeen. Tavoitteena oli selvittää, mikä on keskeisin syy vaikeuksille. Lähes puolessa tapauksia syy oli perustajan (47,7%) tai omistajan (29,8%) kuolema tai vakava sairaus ja sitä seurannut kaottinen tilanne. Vain harvoissa tapauksissa (16,4%) yrityksen ajautuminen vaikeuksiin seurasi suunnitelmallista luopumisprosessia ja (6,1%) hyvin harvoin silloin, kun omistaja oli pakotettu jäämään eläkkeelle. John Lennonin sanoin: "Life is what happens to you while you're busy making other plans."

Älä jätä rahaa pöydälle

Toinen keskeinen ongelma on luopumisprosessin suunnittelemattomuus. Nemethyn mukaan useat omistajat jättävät paljon rahaa pöydälle vain siitä syystä, että he eivät ole huolella suunnitelleet ja toteuttaneet irtautumistaan. Tämä ei siis tarkoita vain varsinaista myyntiprosessia vaan jo aikaisemmin tehtäviä valintoja, jotka määrittävät yrityksen arvon.

Yrityksen omistajana sinun pitäisi jatkuvasti kysyä itseltäsi: Kasvattavatko nämä valinnat, joita olen tekemässä yritykseni arvoa ulkopuolisen ostajan näkökulmasta? Nemethyn mukaan "there is no such thing as a good company or bad company, only a good valuation or a bad valuation" eli omista vääristä valinnoista maksaa viimeistään myyntihetkellä.

Poimintoja

• Don't congratulate us when we buy a company. Any fool can buy a company. Congratulate us when we sell it and when we´ve done something with it and created real value. - Henry Kravis
• If the terminal value constitutes more than 60-70% of the value of your business, then you should be suspicious. It is probably symptomatic of "a hockey stick" approach.
• Capital isn´t scarce, vision is. - Sam Walton, Walmart
• Start out with an ideal and end up with a deal. - Karl Albrecht, Aldi
• The only question with wealth is, what do you do with it? - John D. Rockefeller

Lähde:

Les Nemethy: Locking your company's value

Arvopaperin Blogi: Olen, siis omistan

Vierailin viime viikolla kirjoittajana Arvopaperin kumppaniblogissa. Kirjoitin omistamisen filosofisisista lähtökohdista eli itsensä omistajuudesta. Alla linkki Arvopaperin sivulle ja tekstini. 

Arvopaperi: Olen, siis omistan

Olen, siis omistan

Minä omistan itseni. Kuka muu minut omistaisi? Omistan sekä kehoni että mieleni. Omistan myös ajatukseni ja toimintani tulokset, omat aikaansaannokseni. Kenelle muulle ne kuuluisi? Olen, siis omistan. Kaikki me omistamme, ainakin itsemme. Itsensä omistajuus (self-ownership) on ihmisen elämän ja ihmisarvon perusta. Itsensä omistajuus on luonnollinen ja rajoittamaton ihmisoikeus. Ilman sitä olisimme muiden määräysvallassa olevia orjia. Omistajuus on erottamaton osa ihmisyyttä.

Koska olen ja omistan, mitä kaikkea minä omistan? Miten minä omistan? Miksi minä omistan? Miten huolehdin itsestäni ja omaisuudestani? Koska omistajuuden perusta on ihminen itse, kannattaa ensin investoida itseensä. On fiksua pitää huolta arvokkaimmasta omaisuudestaan eli kehostaan ja mielestään.

Toiseksi voi miettiä aikaansaannostensa arvoa. Mitä sellaista minä teen, ajattelen ja tuotan, millä on muille arvoa? Miten jaan tuotokseni ja saanko siitä kunnon korvauksen? Myynkö aikaani ja osaamistani työnantajalle kiinteää korvausta eli palkkaa vastaan vai toiminko suoraan omaehtoisena yrittäjänä? Oli työtapani kumpi tahansa, saan vastinetta tuotokselleni vain vapaaehtoisessa vaihdannassa. Vapaaehtoisessa vaihdannassa molemmat osapuolet saavat enemmän kuin antavat, muutoin vaihdantaa ei tapahtuisi. Molemminpuolinen lisäarvo on mahdollista siksi, että arvostamme asioita eri tavalla eri tilanteissa. Vaihdanta vapauttaa tämän yhteisen arvohyödyn.

Omaisuutta on kahdenlaista. On luonnollista omaisuutta, jonka saamme syntyessämme ja on karttuvaa omaisuutta, jonka saamme vain säästämällä. Säästäminen on teoriassakin ainoa tapa lisätä omaisuutta. Säästäminen tarkoittaa sitä, että kulutamme vähemmän kuin vapaaehtoisessa vaihdannassa saamme vastiketta. Tällöin kertyy vastikevarantoa eli varallisuutta. Myös perintö ja lahjat ovat vapaaehtoisen vaihdannan kautta saatua vaurautta, niistä vain emme ole joutuneet antamaan vastinetta. Samoin omaisuutemme arvonmuutokset, sekä nousut että laskut, ovat vaihdantaa, koska muutokset realisoituvat vain vaihdannassa.

Omaisuudellamme on kaksi arvoa. Ensinnäkin on subjektiivinen arvo eli omaisuuteni arvo minulle henkilökohtaisesti sellaisena kuin se on. Subjektiivisesti kannattaa omistaa sellaista varallisuutta, jolla on itselle eniten arvoa, siis joka parhaiten vastaa omaa arvomaailmaa. Pidä omaisuutesi siellä, missä on sydämesi.

Toiseksi omaisuudella on vaihdanta-arvo eli ostovoima, joka määräytyy markkinoilla vapaaehtoisessa vaihdannassa muiden ihmisten arvostuksista. Vaihdantatarkoituksessa kannattaa omistaa varallisuutta, jolla on muille eniten arvoa sekä nyt että etenkin tulevaisuudessa. Omaisuudestasi kannattaa pitää huolta, sillä ostovoimasi on yhtä kuin tuottamasi lisäarvon ja vaurautesi vaihtoarvon summa. Ostovoima on vapautta toteuttaa omia tavoitteita vaihdannassa.

Olemme ja omistamme, vaihdamme ja vaurastumme. Omistajuus kuuluu siis kaikille.

Tero Luoma, sijoitusjohtaja, Taaleritehtaan Pääomarahastot Oy

Schlichter: Paper Money Collapse

Euro hajoaa, kyse on vain siitä miten ja milloin. Tähän johtopäätökseen tulee väkisinkin, jos on uskominen Detlev S. Schlichterin Paper Money Collapse teosta.  Schlichterin argumentti on vahva, kaikki paperirahat eli rahat vailla luonnollista perustaa ovat yksi toisensa jälkeen hajonneet, ennemmin tai myöhemmin. Schlichterin mukaan markkinat ovat aina voittaneet valtion paperirahan ja vapaiden markkinoiden raha on aina ollut kulta tai hopea.

Detlev S Schlichter

Schlichterin kirjaa ei voi sivuuttaa kevyesti, sillä henkilöllä on sekä vahva finanssialan käytännön kokemus että vedenpitävät teoreettiset perusteet väittämilleen. Schlichterin kirja on tässä hetkessä silmiä avaavaa ja se olisi ehdottomasti oltava pakollista luettavaa finanssikriisin ongelmanaiheuttajille eli poliittisille päätöksentekijöille. Tämän kirjan luettuaan ajattelee väkisinkin käsillä olevasta finanssikriisistä toisin. Schlichter perustaa argumenttinsa Itävaltalaiseen koulukuntaan, ennen kaikkea Ludwig von Misesin teorioihin.

The Paper Money Collapse

Liiallinen velkaraha on finanssikriisin pääsyy

Ensinnäkin Schlichterin kirjaa auttaa ymmärtämään, kuinka finanssikriisin todellinen syy on liian halpa velkaraha eli poliittisilla päätöksillä muokattu liian alhainen korkokanta, joka on ajanut ensin perusteettomaan noususuhdanteeseen, ja nyt sen jälkeiseen lamaan. Luonnollinen korko perustuu ihmisten aikapreserenssiin eli siihen, kuinka paljon enemmän ihmiset arvostavat kuluttamista nyt versus kuluttamista myöhemmin. Tyypillisesti köyhissä talouksissa arvostetaan välitöntä tarpeen tyydytystä ja siten korkotasot ovat korkeita, kun taas vauraimmissa maissa kaikkia asioita ei tarvitse kuluttaa kerralla vaan voidaan odottaa ja siten korkotaso on alhaisempi.

Vain säästäminen lisää vaurautta

Vaurauden kehittymisen määrää ihmisten säästäminen. Vauraus syntyy siitä, kun nämä säästetyt varat investoidaan. Investointien myötä tuottavuus kasvaa ja tulevaisuudessa käytetävissä on enemmän tavaroita ja palveluita kuin nykyhetkenä on tai myöhemmin olisi, jos vain kulutettaisiin yhtä paljon kuin tuotettaisiin. Valitettavasti valtioilla on ollut tapana häiritä tätä vaurastumiskehitystä lykkäämällä markkinoille joko lisää rahaa käyttämällä valuuttamonopoliaan tai tukemalla muulla tavoin velkaantumista. Lopulta nämä toimenpiteet ovat sekoittaneet markkinoiden hintamekanismin ja ovat johtaneet vääriin investointeihin, joista sitten taantumassa maksetaan hintaa.

Finanssikriisiä ei ratkea rahaa painamalla

Toinen Schlichterin kirjan myötä selväksi tuleva fakta on se, että finanssikriisistä ei päästä yli painamalla lisää rahaa, kuten tällä hetkellä vallitseva poliittinen käsitys näyttäisi uskovan. Rahan painaminen ja Keynesiläiset opit vain siirtävät ja pahentavat tilanteen ratkeamista. Asian korjaaminen inflaatiolla ei ole oikea ratkaisu. Inflaation sijasta Schlichter pitää deflaatiota luonnollisempana ilmiönä taloudessa, sillä kehityksen ja vaurastumisen myötä tuotteiden hintojen pitäisi laskea eli kuluttajan ostovoiman kasvaa ennemmin kuin inflaation myötä hintojen kasvaa. Olemme kuitenkin liian tottuneita inflaatioajatteluun ja lopulta valuutan omaisuuserien arvoa tuhoavaan voimaan, että emme edes kykene näkemään deflaatiota varteenotettavana vaihtoehtona.



Rahan määrällä ei ole merkitystä taloudessa

Monelle myös Schlichterin väite, jonka mukaan rahan määrällä ei ole merkitystä taloudessa, on hyvin vaikea käsittää. Näin se vain on. Rahan määrä ei lisää vaurautta eikä paranna talouden toimivuutta. Se vain muuttaa rahan yksikön ostovoimaa. Varsinaiset omaisuuserät (assets) eivät muutu mihinkään maailmassa, vaikka seteleitä painaisi kuinka paljon lisää. Siispä rahan painaminen ja finanssikriirin korjaaminen inflaation kautta ei edes teoriassa voi olla ratkaisu ongelmaan. Ennemminkin sillä haetaan ratkaisua valtion velkaongelmaan eli velkaiset valtiot kuittaavat omat velkansa käyttämällä monopolioikeuttaan painaa rahaa. Jos jokaisella velallisella olisi sama oikeus, olisi velallisena eläminen varsin mukavaa. Valitettavasti tämä operaatio toteutetaan ennen kaikkea säästäjien eli velkojien ja varallisuuden omsitajien kustannuksella.

Ratkaisu eurolle: kiinnittyminen kultakantaan?

Schlichterin ratkaisu finanssikriisiin on selkeä: paluu kultakantaan. Liian moni vain ajattelee kultakannan kuuluvat menneille vuosikymmenille, eikä pysty näkemään silloin tehtyjä virheellisiä poliittisia päätöksiä, joilla kultakannasta luovuttiin. Amerikassa sentään Ron Paul on pitänyt yllä vaihtoehtoa kultakantaan palaamisesta. Euroopassa tätä skenaariota kukaan poliittinen päättäjä ei ole uskantanut sanoa ääneen.

Entä siis jos euro pelastettaisiinkin liittämällä se kultakantaan? Meillä säilyisi yhä euro valuuttana, saisimme sen tuomat edut ja meillä olisi käytössä vakaalla pohjalla oleva valuutta, jota ei pystyisi yksittänen taho poliittisilla päätöksillä manipuloimaan. Veikkaan, että kyseessä olisi ylivoimainen maailmanvaluutta esimerkiksi nykydollariin verrattuna. Siinä olisi kerrassaan eurooppalainen ratkaisu! 

Poimintoja

• In principle, a society can use banknotes, electronic money transfers, and credit cards and still be on a strict commodity system, such as a gold standard. 
• A growing supply of money seems to most people to be the natural corollary of a growing economy. As surprising as it may sound, this is not the case. A growing economy does not need a growing supply of the medium of exchange. It is indeed in the very nature of a medium of exchange that - within reasonable limits - practically any quantity of it is sufficient to accommodate any number of transactions. An economy does not need more money to produce and trade more goods and services, to increase its productivity and to generate more wealth. 
• Money creation in our present financial system is not the natural outcome of the market and the spontaneous interaction of members of the public but a governmental tool for shaping the conditions of the economy. 
• It is simply a historic fact that commodity money has always provided a reasonably stable medium of exchange, while the entire history of state paper money has been an unmitigated disaster when judged on the basis of price level stability. 
• In an economy in which the supply of money is essentially fixed, the production of additional goods and services must lead to lower prices over time. But this type of deflation does not pose an economic problem. Quite the contrary, it has many advantages. 
• The recommendation from the British and Austrian economists was clear: If you want to avoid recessions, you must avoid artificial investment booms generated by cheap credit. Stick to a proper gold standard and restrict the practice of fractional-reserve banking! In other words, make money less elastic. Since the early part of the twentieth century, however, a very different policy has been pursued. 
• Since 1971, the entire world has thus been on paper money standard for the first time in history. Money can be created out of nothing, at no cost and without limit. 
• There is no means of avoiding the final collapse of a boom brought about by credit expansion. The alternative is only whether the crisis should come sooner as the result of a voluntary abandonment of further credit expansion, or later as a final and total catastrophe of the currency system involved. - Ludwig von Mises, 1949
• The history of paper money systems is a legacy of failure. Without exception paper money systems have, after a while, led to economic volatility, financial instability, and rising inflation. If a return to inelastic commodity money was not achieved in time, the currency collapsed, an event that was invariably accompanied by social unrest and economic hardship. 
• Money is the medium of exchange. Money is useful only is there is exchange, and exchange is possible only if property or, more precisely, private property exists. 
• Capitalism can be defined as "a social system based on the explicit recognition of private property and of nonaggressive, contractual exchanges between private property owners." In such a system money will quickly become indispensable. 
• It is in the interest of everybody who wants to participate in the free, voluntary, and mutually beneficial exchange of goods and services to use media of exchange. Indeed, it is in the interest of everybody to ultimately use only one good as medium of exchange, the most fungible good, and that good is called "money". 
• Money is not the creation of state. It is not the result of acts of legislation and its emergence did not require a society-wide agreement of any sort. Money came into existence because the individuals who wanted to trade found a medium of exchange immediately useful. And the more people began to use the same medium of exchange, the more useful it became to them. 
• Money is a social institution that came about spontaneously. Other such institutions are the concepts of private ownership and of clearly delineated property and the rules and standards accounting to which property titles can be transferred. 
• Yet, as the Austrian economist Carl Menger showed more than one hundred years ago, money could have come into existence only as a commodity. For something to be used, for the very first time, as a medium of exchange, a point of reference is needed as to what its value in exchange for other goods and services is at that moment. It must have already acquired some value before it is used as money for the first time. That value can only be its use-value as a commodity, as a useful good in its own right. But once a commodity has become an established medium of exchange, its value no longer be determined by its use-value as a commodity alone but also, and ultimately predominantly, by the demand for its services as money. But only something that has already established a market value as a commodity can make the transition to being a medium of exchange. 
• Money is valued because of what you can buy with it. If an individual has more money, that individual can buy more goods and services from the producers of goods and services. But if society overall has more money, meaning that society has a bigger quantity of the money substance, society is not richer. It has more of the medium with which to exchange things but it has not more things to exchange.
• Any amount of the good money is optimal. Any quantity of the money commodity or money substance will be sufficient to allow the money commodity to fulfill all functions of a medium of exchange. 
• Societies that have more goods and services are richer. Societies that have more "paper money" of book-entry money are not richer. 
• Demand for money is not demand for wealth. In colloquial speech it is often assumed that everybody wants more money, that the demand for money is therefore limitless. But what people mean by this is demand for wealth, for control over goods and services, but not demand for the medium of exchange as such. Money has no direct use-value. Goods and services have use-value. Thus, nobody would want to hold all his wealth all the time in the form of money. 
• People have demand for money because they want to be ready to trade.
• It is the uncertainty and unpredictability of life that causes people to hold monetary assets. People hold some of their wealth in money because they want to have the flexibility to engage in exchange transactions quickly and spontaneously. In a world of no uncertainty, there would be still transactions but no need to hold monetary asset.
• No new money needs to be produced to meet additional demand for money. 
• Once good is established as money, no additional quantities of this good are needed. The performance of an economy is independent of the supply of money. Within reasonable limits, any quantity of money is optimal. Money production is redundant. Supply and demand for money can always be brought in line by changes in money's purchasing power. Society overall and every individual in society can satisfy their demand for the monetary asset without the help of ongoing money production. 
• A medium of exchange logically requires that other use the same form of money, too. Widespread use is the precondition for a good to be money. Universal use would be ideal. Customized money is a logical impossibility. Indeed, the more universally accepted a good is as money the more valuable it will be as a medium of exchange. 
• Friedrich August von Hayek suggested in his book Denationalization of Money (1976) that the state's territorial monopoly of money printing should be revoked and the supply of paper money opened up to the competition of private money producers. 
• Gold was the first, and has so far been the only, practically global medium of exchange. 
• I do not think that many people today realize that the abandonment of the international gold standard and its replacement with multitude of local paper money franchises under state control during the twentieth century constituted economic regression and not progress. 
• The desire by every government to issue its own paper money for its own political reasons is a powerful hindrance to global market integration and effective division of labor and human cooperation across political borders. 
• In short, about 80 percent of what is money according to Federal Reserve definition is a balance sheet item at a bank. 
• Banks are not even in the business of satisfying demand for money. Banks are in the business of taking deposits and making loans. They are operating in the credit market. The demand that is relevant to their business is the demand for loans. 
• The first bankers were goldsmiths. When money was essentially gold or silver, goldsmiths entered the field of financial services quite naturally, first by assessing the metal content of gold or silver coins, for which they were uniquely qualified, and later by also taking gold or silver money on deposits and by lending gold and silver money against interest. 
• Pecunia pecuniam parere non potest, as was already understood in ancient Rome: Money cannot beget money. In order for any income to be generated, the money has to be spent, or be used as a "reserve" for the banker's issuance of fiduciary media as part of his loan business. 
• This in an aspect of banking that is often not fully appreciated even today. Whenever we pay money into a bank we exchange ownership of money for ownership of a claim against the bank. "Money, when paid into bank, ceases altogether to be the money of the principal; it is then the money of the banker, who is bound to an equivalent by paying a similar sum to that deposited with him when he is asked for it... The money placed in the custody of a banker is, to all intents and purposes, the money of the banker, to do with it as he pleases; he is guilty of no breach of trust in employing it; he is not answerable to the principal if he puts it into jeopardy, if he engages in a hazardous speculation; he is not bound to keep it or deal with it as the property of his principal; but he is, of course, answerable for the amount, because he has contracted."
• All types of money can today be created practically without limit. 
• Loan demand is not an independent entity to which the banks only respond passively. All else being equal, lower rates mean higher loan demand. 
• A paper money system and a fractional-reserve banking system are confidence-based. Once the confidence goes, the system collapses. 
• Our society does not live with an ever-expanding supply of money because its individual members need more money or demand more money but because the money producers decide supply it. 
• Saving gets us genuine growth: credit expansion gets us boom and bust. 
• Only voluntary saving from the consumer can redirect resources from consumption to investment in accordance with consumer's preferences. This is why saving is ultimately essential for the expansion and maintenance of the capital stock, which requires, after all, real resources, including labor, to sustain it. 
• Money creation in today's financial architecture is decidedly not a market phenomenon. 
• More money does not mean more economic activity; and more economic activity does not require more money. 
• Only goods and services can fulfill people's desires. Money as such cannot do it. 
• It is the mark of poor societies that they need most or all of their available resources for present consumption, often literally for feeding, clothing, and sheltering the population. Richer societies have resources that are not needed for present consumption, that are saved, invested, and become capital goods. The purpose of capital goods is to produce consumption goods, but the capital goods now allow for production processes that have a higher physical productivity. 
• Just as an economy does not need more money in order to produce more goods and services, an economy does not need more money to have more investment and more saving or more capital. If that were the case, poor countries could become richer by simply printing more money.
• Interest is an integral part of human action. The underlying concept of interest would be detectable even in a human society that did not know money and did not have a market for loans. Because even in such society every person would certainly value the same good or service differently depending on whether it were available today or only at a later point in time. This is called time preference and is an essential component of any act of valuation. "Present goods are valued higher than future goods of the same kind and quantity" said Mises. 
• All other things being equal, to want something is to want it sooner rather than later. If things in some remote future were as valuable to me as anything today, I would never get up and try to obtain anything. Human action necessitates time preference. 
• Interest is, first and foremost, simply the ratio of the value assigned to present goods over future goods. We can think of the interest rate as the discount rate at which the two values would be equal. Interest is therefore a ratio of prices, not a price itself. Interest always involves an act of valuation, which, by definition, is subjective and bound to change over time and from person to person. Therefore, interest reflects the current value assessment of economic agents, specifically, how they value goods and services of the same kind at specific point in time. Interest in then the direct expression of time preference. If time preference is high, meaning the value assigned to the satisfaction of present need is high, interest will be high and future goods will be assigned a more heavily discounted value compared to present goods. If time preference is low, meaning the value assigned to the satisfaction of present needs, interest will be low and future goods will be discounted less heavily. 
• Members of a poor society are likely to have a high time preference. In a poor society interest rates will therefore tend to be high. 
• The level of interest rates does not depend on the amount of money in the economy. An economy that has more money does not have lower interest rates. The level of interest depends on the time preference of the economic agents, their subjective valuation of present goods versus future goods. Equally, the level of interest does not depend on any attributes of the existing capital stock, such as its physical productivity, as was believed by classical economists. The idea that the productivity of the existing capital stock determines the level of real interest rates, that is, market rates adjusted for an inflation risk premium, is still widespread among financial market professionals today. This productivity approach to real interest rates is an entirely erroneous concept. It can be easily refuted. 
• By employing more resources in production processes of higher productivity, more goods and services can be produced: this makes it even easier to fulfill present consumption needs and the wealthier population will now have - all else being equal - an even lower time preference, which leads to a larger share of the now enhanced supply of goods and services being directed toward production. This powerful tendency causes rich countries to get richer. 
• For any society that prefers more goods and services to fewer goods and services, a high saving rate and low interest rates are certainly desirable.
• Low interest rates are of no use but, indeed, harmful if they do not correspond with the population's time preference. 
• Increased investment is not the result of lower interest rates but of increased voluntary saving on the part of consumers. Lower interest rates indicate the increased propensity to save an assure that increased saving leads to increased investment. The driving force behind the increase in investment is a change in valuations by the consumer.
• Money does not change the elementary valuations at the core of the market process, namely the wishes and preferences of the consumer, among them, importantly, time preference. More money is not needed for growing economy, for an expanding productive sector, for saving and investment, and for the creation of wealth. But expanding the supply of money disturbs relative prices, first and foremost interest rates, and disorients market participants. 
• The conclusion for policy makers is clear: Do not try to artificially lower interest rates and create extra growth through cheap credit. After a short-term boom you will face a recession. IF you want to avoid a recession, you have to keep the supply of money inelastic and allow voluntary saving to determine interest and credit on an unhampered market. 
• The roots of the recession lie in the preceding false boom. 
• The essential truth is that an expanding supply of money, all else being equal, will lead to a drop in the purchase power of the monetary unit. 
• There is no escape from the conclusion that a recession will not be avoided but, at best, be postponed by artificially lowering interest rates again and by injecting even more money when the initial boom peters out. The recession if the inevitable and necessary, if painful, process by which prices and productive structures get realigned with consumer preferences. The economy gets cleansed of the misallocation of resources and the misdirection of economic activity that were necessary preconditions of the false boom. 
• In fact, no paper money system in history has survived. Either a voluntary return to commodity money was accomplished before a complete currency meltdown occurred, or the system collapsed in hyperinflation and economic and social chaos. 
• Today's fear of deflation is unfounded. It appears that after almost a hundred of years of global inflation, the possibility of an ongoing rise in the monetary unit's purchasing power has become a strange and discomforting concept to many people, making them susceptible to the scaremongering of parties who have a vested interest in ongoing money expansion and inflation. However, if one think about it dispassionately and rationally, a countinuous decline in nominal prices seems to be a more natural condition for a growing economy in which people get, on trend, wealthier, than the artificial weakening of money's purchasing power trough its constant overissuance by those who control the money supply. 
• For a society to become richer means that thing become more affordable. 
• Money is never neutral, has never been neutral, and can never be made to be neutral. 
• "All else being equal" never works in the real world. 
• As different goods are of different importance to different people, for some people the purchasing power of their money holdings will have risen, and for others it might have declined or stayed roughly unchanged. The idea that there is such a thing as one specific and identifiable purchasing power of money, one universally applicable price level, is a fantasy. 
• In a commodity money system, the monetary asset is likely to provide a small steady return through the on-trend decline in prices, which allows those without investment expertise to save through cash holdings. 
• Paper money systems are creations of the state. ... Historically, the reason why paper money was introduced has been this one: to fund state expenditure to finance war. 
• State intervention always socializes the cost of business failure and thus encourages more reckless risk taking in the future, which will lead to more crises. 
• All underconsumption theories suffer from an irrational fear of savings and a lack of appreciation of the pricing mechanism. Saving, consumption and investing are interconnected and coordinated via market prices, including interest rates. Saving is the basis for prosperity. No society has ever risen, nor could any society conceivably ever rise, out of poverty and into prosperity via consumption. It is saving and production that generate wealth. By shifting resources from meeting present consumption needs and by allocating them to productive uses to meet future consumption needs, that is, by saving and investing, society generates the capital stock that raises the productivity of labor and allow a larger supply of goods and services, and also different and better goods and services. Of course, it exercises "effective demand". To save is to spend; it is simply spending on different things. He who saves does not never want to consume. He wants to consume later. And those who take his savings in the meantime and use it to build productive capital sell their produce practically to the same saver at the point when he finally wants to consume. Saving means postponing consumption, not nonconsumption.
• Once a recession becomes unavoidable, neither more money printing nor Keynesian defcit spending constitutes a solution. 
• Recessions are corrections of previous misallocations of capital. 
• Fiat money systems have historically always led to high inflation, ending usually in total currency collapse. 
• Market forces will win in the end. The only question is if this happens before money is destroyed of after money is destroyed. 
• We should see a persistent trend toward investment in more tangible assets, in assets the supply of which cannot be expanded easily, such as hard and soft commodities, certain forms of real estate, forestry, and arable land. But of particular interest will undoubtedly be the precious metals, gold and silver, which are the most essential self-defence assets in any paper money crisis. ... Government bonds and bank bonds are going to come under pressure. The public will also reduce bank deposits, and try to minimize their holdings of paper money. 
• In all paper money crises, the public returned to the eternal forms of money - to gold and silver, and in particular gold. It will not be any different in this crisis. 
• It is sometimes maintained that holding gold is not a sensible investment strategy because gold does not offer a steady return. It does not pay interest or dividends. Indeed holding gold is "negative carry trade", because the investor in gold has to pay for storage and insurance. But this is entirely beside the point. Gold is not an investment good; it is money. 
• At any moment, all our personal wealth can be divided into three categories: consumption goods, investment goods, and money. 
• Capitalism, properly understood as a system built entirely on private property and voluntary, nonaggressive exchange between independent property owners, requires smooth operation apolitical and hard commodity money. The money of the free market has always been gold or silver. 
• One sometimes hears the view that there is not enough gold around to resurrect the gold standard. This statement has no basis in fact. It has been shown that, within reasonable limits, any amount of gold is sufficient to function as money. No economy operates better or worse because of the available amount of money.

Hernando de Soto: The Mystery of Capital

Mitä on pääoma? Tähän kysymykseen haen näkökulmia seuraavissa blogikirjoituksissani. Michel Foucaultin mukaan vastakohta määrittää myös itse kohdetta. Siis pääomaa määrittää pääomattomuus. Mitä sitten on pääomattomuus? Siihen kysymykseen oivan vastauksen antaa Hernando de Soton teos The Mystery of Capital - Why Capitalism Triumphs in the West and fails everywhere else.

Hernando De Soto

Kuollut pääoma

Hernando de Soto on perulainen taloustieteilijä, joka on keskittynyt tarkastelemaan omistusoikeuden merkitystä erityisesti kehittymättömissä talouksissa. De Soton pääviesti on, että markkinatalous edellyttää toimiakseen tietojärjestelmän, joka huomioi ja määrittelee omistusoikeudet. Omistusoikeuksien puute estää pääomien syntymisen, ihmisten elinolosuhteiden parantumisen ja siten talouden kehittymisen. Erityisesti puutteellinen maanomistusoikeus on keskeinen tekijä, joka estää elinolosuhteiden kehittymisen. De Soton argumentti on hyvin järkeenkäypä. Kuka rakentaisi talon maalle, jonka omistusoikeudesta kenelläkään ei ole tietoa ja jonka oikeuden valtio tai muu taho voi milloin tahansa viedä pois? Ilman omistusoikeuksia ja omistusten rekisteröintiä ei synny pääomaa eli omaisuutta, jolla on arvoa ja jota voidaan käyttää lainojen vakuutena tai vaihdannan kohteena. De Soton mukaan kehittymättömissä talouksissa on kyllä varoja (assets), mutta ei omaisuutta (property). Tätä paradoksia hän kutsuu kuolleeksi pääomaksi (dead capital). 

The Mystery of Capital

Pääoma on kuin energia

De Soton analyysi kehittymättömistä talouksista on silmiä avaava. Ei siis ihme, että hänen näkemyksiään on kehuttu ja kiitelty sekä politiikan vasemmalla että oikealla laidalla.  Länsimaissa omistusoikeudet ja siten pääoma otetaan nykyään lähes itsestäänselvyytenä. Kuitenkin fakta on, että näin ei ole suurimmassa osassa maapallon maita. Länsimaisena on hyvin vaikea kuvitella maata, jossa kukaan ei tiedä kuka omistaa mitä, kotiosoitteita ei voida vahvistaa, ihmisillä ei ole mahdollisuuksia lainansaantiin, resursseja ei voi muuttaa rahaksi, omaisuutta ei voi jakaa osakkeiksi, omaisuuseriä ei voi vertailla ja omaisuutta koskevat säännöt vaihtelevat alueittain tai niitä ei ole lainkaan. De Soto vertaa  pääomaa osuvasti myös energiaan, koska yhtälailla pääomaa itsessään ei voi nähdä ja koskea.  Silti sen vaikutukset ovat merkittävät. 

The Mystery of Capital on suositeltava kirja luettavaksi. Yhdessä Dambisa Moyon Dead Aidin kanssa ne muodostavat hyvän, vaihtoehtoisen näkökulman kehitysmaiden ongelmiin. De Soto tarjoaa kirjassaan useita määritelmiä pääomalle ja omaisuudelle sekä valaisee perustellun näkemyksen kapitalismin pohjimmaisiin peruselementteihin. De Soton sanoman mukaan on selvää, että yksityinen omistajuus ja ihmisten tunnistettu ja tunnustettu oikeus omistaa ovat kapitalistisen järjestelmän kovinta ydintä. Ilman näitä ei ole markkinataloutta ja ilman markkinataloutta ei ole vaurautta. 

Poimintoja

• The major stumbling block that keeps the rest of the world from benefiting from capitalism is its ability to produce capital. Capital is the force that raises the productivity of labor and creates the wealth of nations. It is the lifeblood of the capitalist system, the foundation of progress, and the one thing that the poor countries of the world cannot seem to produce for themselves, no matter how eagerly their peoples engage in all other activities that characterize a capitalist economy.
• Most of the poor already possess the assets they need to make a success of capitalism. Even in the poorest countries the poor save. ...But they hold these resources in defective forms: houses on land whose ownership rights are not adequately recorded, unincorporated businesses with undefined liability, industries located where financiers and investors cannot see them. Because the rights to these possessions are not adequately documented, these assets cannot readily be turned into capital, cannot be traded outside of narrow local circles where people know and trust each other, cannot be used as collateral for a loan and cannot be used as a share against an investment.
• Imagine a country where nobody can identify who owns what, addresses cannot be easily verified, people cannot made to pay their debts, resources cannot conveniently be turned into money, ownership cannot be divided into shares, descriptions of assets are not standardized and cannot be easily compared, and the rules that govern property vary from neighbourhood or even from street to street.
• By our calculations, the total value of the real estate held but not legally owned by the poor of the Third World and former communist nations is at least USD 9.3 trillion.
• In medieval Latin "capital" appears to have denoted head of cattle or other livestock, which have always been important sources of wealth beyond the basic meat they provide.
• The term capital begins to do two jobs simultaneously, capturing the physical dimension of assets (livestock) as well as their potential to generate surplus value.
• Great classical economist such as Adam Smith and Karl Marx believed that capital was the engine that powered the market economy. Capital was considered to be the principal part of the economic whole - the pre-eminent factor as such phrases as capital issues, capital punishment, the capital city of a country.
• Much of the mystery of capital dissipates as soon as you stop thinking of capital as a synonym for money saved and invested.
• Capital, like energy, is also a dormant value. Bringing it to life requires us to go beyond looking at our assets as they are to thinking actively about them as they could be. It requires a process for fixing an asset's economic potential into a form that may be used to initiate additional production.
• Property is the realm where we identify and explore assets, combine them and link them to other assets. The formal property system is capital's hydroelectiric plant. This is the place where capital is born.
• Property is the realm where we identify and explore assets, combine them and link them to other assets. The formal property system is capital's hydroelectric plant. This is the place where capital is born.
• Any asset whose economic and social aspects are not fixed in a formal property system is extremely hard to move in the market. How can the huge amounts of assets changing hands in a modern market economy be controlled if not through a formal property process? Without such a system, any trade of an asset, say a piece of real estate, requires an enormous effort just to determine the basics of the transaction: does the seller own the real estate and have the right to transfer it? Can he pledge it? Will the new owner be accepted as such by those who enforce property rights?
• Even if assets belong to a corporation, real people still own them indirectly, through titles certifying that they own the corporation as "shareholders".
• The process within the formal property system that breaks down assets into capital is extremely difficult to visualize.
• Property, like energy, is  a concept; it cannot be experienced directly. Pure energy has never been seen or touched. And no one can see property. One can only experience energy and property by their effects.
• Capital is born by representing in writing - in a title, a security, a contract and other such records - the most economically and socially useful qualities about the asset, as opposed to the visually more striking aspects of the asset.
• The proof that property is pure concept comes when a house changes hands; nothing physically changes. Looking at a house will not tell you who owns it. A house that is yours today looks exactly as it did yesterday when it was mine. It looks the same whether I own it, rent it or sell it to you. Property is not the house itself but an economic concept about the house, embodied in a legal representation. This means that a formal property representation is something separate from the asset itself. ... A formal property representation such as a title is not a reproduction of the house, like a photograph, but a representation of our concept about the house. Specifically, it represents the non-visible qualities that have potential for producing value. These are not physical qualities of the house itself but rather economically and socially meaningful qualities we humans have attributed to the house (such as the ability to use it for a variety of purposes that may be secured by liens, mortgages, easements and other covenants).
• Legal property gave the West the tools to produce surplus value over and above its physical assets.
• As Aristotle discovered 2300 years ago, what you can do with things increases infinitely when you you focus your thinking on their potential.
• Formal property's role in protecting not only ownership but the security of transactions encourages citizens in advanced countries to respect titles, honour contracts and obey the law.
• The lack of legal property explains why citizens in developing and former communist nations cannot make profitable contracts with strangers, cannot get credit, insurance or utilities services: they have no property to lose. Because they have no property to lose, they are taken seriously as contracting parties only by their immediate family and neighbours. People with nothing to lose are trapped in the grubby basement of the pre-capitalist world.
• Thanks to formal property, a single factory can be held by countless investors, who can divest themselves of their property without affecting the integrity of the physical asset.
• Many title systems in developing nations fail to produce capital because they do not acknowledge that property can go way beyond ownership. These systems function purely as an ownership inventory of deeds and maps standing in for assets, without allowing for the additional mechanisms required to create a network where assets can lead a parallel life as capital.
• Property is not mere paper but a mediating device that captures and stores most of the stuff required to make a market economy run. Property seeds the system by making people accountable and assets fungible, by tracking transactions, and so providing all the mechanisms required for the monetary and banking system to work and for investment to function. The connection between capital and modern money runs through property.
• Money does not earn money. You need a property right before you can make money. Even if you loan money, the only way you can earn on it is by loaning or investing it against some kind of property document that establishes your rights to principal and interests. To repeat: money presupposes property.
• Money is never created ex nihilo from the point of view of property which must always exist before money can come into existence.
• Interest and money cannot be understood without the institution of property.
• Capital is not created by money; it is created by people whose property systems help them to cooperate and think about how they can get the assets they accumulate to deploy additional production.
• If capitalism had a mind, it would be located in the legal property system.
• The bell jar makes capitalism a private club, open only to a privileged few, and enrages the billions standing outside looking in. This capitalist apartheid will inevitably continue until we all come to terms with the critical flaw in many countries' legal and political systems that prevents the majority from entering the formal property system.
• Land is probably Russia's most valuable resource, a resource upon which an entire economy and a democratic society can be based.
• Only 7% of the land on the Indonesian archipelago has a clear owner.
• Property is socially constructed. This means that property arrangements work best when people have formed a consensus about the ownership of assets and the rules that govern their use and exchange. 
• Everyone will benefit from globalizing capitalism within a country, but the most obvious and largest beneficiary will be the poor. 
• Private property is arguably the single most important institution of social and political integration. Ownership of property creates a commitment to the political and legal order since the latter guarantees property rights: it makes the citizen into a co-sovereign, as it were. As such, property is the principal vehicle for inculcating in the mass of the population respect for law and an interest in the preservation of the status quo. Historical evidence indicates that societies with a wide distribution of property, notably in land and residential housing, are more conservative and stabler, and for that reason more resilient to upheavals of all sorts. - Richard Pipes.
• When poor people have confidence that their land and businesses are legally theirs, their respect for other people's property increases. Owning formal property also tends to discourage unruly behaviour. 
• Formal property is more that just ownership. 
• Only twenty-five of the world's two hundred countries produce capital in sufficient quantity to benefit fully from the division of labor in expanded global markets. The lifeblood of capitalism is not the Internet or fast-food franchises. It is capital. Only capital provides the means to support specialization and the production and exchange of assets in the expanded market. It is capital that is the source of increasing productivity and therefore the wealth of nations. 
• Growth is all about obtaining high-value outputs from low-value inputs. 
• The notion that, value of things can be increased by reducing the costs of knowing them and transacting with them, is one of Nobel laureate Ronald Coase's major contributions. In his treatise The Nature of the Firm Coase established that the costs of carrying out transactions can be substantially reduced within the controlled and coordinated context of a firm. In this sense property systems are like Coase's firm - controlled environments to reduce transaction costs. 
• Ironically, the enemies of capitalism have always seemed more aware of the virtual origin of capital than capitalists themselves.