Parkkisen Marko kirjoittaa Ratkaisujen Suomi - Unelmista totta teoksessa niin osuvasti aktiivisesta omistamisesta, että jaan mielelläni tekstin myös tämän blogin lukijajoukolle. Markon kanssa on vaikea olla eri mieltä. Aktiivinen omistaminen on todellakin vaativaa työtä.
Marko Parkkinen
Aktiivinen omistaminen on vaativaa työtä
"Myymistä pahempaa Suomessa on vain omistaminen, ja omistamisen pahin laji on pörssiomistaminen. Ajattelu omistamisen rikollisuudesta kiteytyy lauluun vuodelta 1969, jossa väitetään, että eduskunnan sijaan Suomea hallitsi todellisuudessa "20 perhettä". Laulun mukaan nämä perheet ovat saaneet omaisuutensa perimällä, eivätkä vapaasti kilpailemalla. Ei ymmärretä, että omistaminen on todella vaativaa ja tärkeää työtä. Omistaja päättää, kasvaako yritys, työllistääkö se lisää vai surkastuuko se pois.
Suomessa vaativaa omistamista pidetään itsekkyytenä. Unohdetaan, että vain tuottava yritys voi työllistää. Omistaminen on kansakunnan kannalta tärkeimpiä osaamisalueita ja ehdottomasti taitolaji. Laiska raha palvelee vain velttoa tekemistä ja johtaa aina kilpailukyvyn alenemiseen.
Hyvä omistaja vaatii kasvua, sillä useissa tutkimuksissa kasvuyritysten on todettu kannattavankin kasvamattomia paremmin. Omistajan tulee ymmärtää omistuksestaan riittävästi, jotta hän pystyy määrittämään haastavan, mutta mahdollisen kasvutavoitteen. Omistajan tulee kyseenalaistaa omistustaan jatkuvasti. Miksi omistaa jotakin, jossa on merkittävästi riskiä mutta josta tuottoa tulee vähemmän kuin turvatuista omistuksista?
Hyvä omistaja on samaan aikaan kärsivällinen ja kärsimätön. Suomessa ihaillaan perheyrittäjien ajatusta kvartaalista 25 vuotena. Asiantunteva omistaja onkin kärsivällinen, kun liiketoiminta kehittyy kasvutavoitteiden mukaisesti tai niitä paremmin. Toisaalta hyvä omistaja vaatii kärsimättömästi toiminnan parantamista, kun vaatimisen aika koittaa.
Yrityksen tulee pystyä kehittymään jatkuvasti enemmän arvoa tuottavaksi asiakkailleen ja siten myös omistajilleen. Jos tätä kehitystä ei tapahdu, hyvä omistaja on kärsimätön. Sopiva kvartaali tässä kohtaa on lähempänä 15 minuuttia kuin kolmea kuukautta, 25 vuodesta puhumattakaan. Väärään aikaan kärsivällisestä omistajasta tulee varmasti kärsivä omistaja.
Kaikki investoinnit Suomeen ovat tärkeitä. Jos kilpailukykymme on sitä tasoa, että ainoastaan ammattitaidoton suomalainen raha pysyy Suomessa, ei ongelma suinkaan ole rahansa muualle sijoittavien omistajien, vaan koko yhteiskuntamme. Tärkeämpää kuin suomalainen omistus Suomessa on hyvä suomalainen omistajuus globaalisti ja vastavuoroisesti ammattitaitoiset kansainväliset sijoitukset Suomeen.
Jos omistaminen menee kansalliseksi nokitteluksi, suomalaiset häviävät varmasti. Suomi on markkinana aivan liian pieni, että yritys voisi pitkäjänteisesti kehittyä vain maamme rajojen sisällä. Tästä kasvumontusta päästään sekä ostamalla muualta yrityksiä että myymällä suomalaisia yrityksiä osaksi suurempaa kansainvälistä kokonaisuutta.
Usein omistajuus on niin hajaantunut, ettei kukaan kanna vastuuta. Amerikassa finanssikriisistä syytetään suurelta osin pörssiyhtiöissä frakmentoituneen omsitajuuden seurauksena valtaan päässyttä johtajakapitalismia. Kun osakkeet jakaantuvat lukuisille säätiöille, todellista valtaa käyttää yrityksen pääjohtaja, joka lataa itselleen kohtuuttomat edut, muttei kuitenkaan lopulta kanna omistajan vastuuta.
Valtio-omistajan tulee näyttää esimerkkiä kaikille suomalaisille omistajille. On turha ruikuttaa muiden omistajien kasvuhaluttomuutta, jos yhteistä pottiamme ei vaadita kasvuun. Valtio-omistamisen tulee lähteä kunnianhimoisista ja selkeistä kasvutavoitteista. Valtion yritysten tulee olla markkinoita voimakkaammin kasvun tilassa tai lyhytaikaisen yrityssaneerauksen tilassa."
