Kapitalismin klassikoihin kuuluu ehdottomasti Friedrich A. von Hayekin teos Kohtalokas ylimieli. Se on harvinaisen suorasanainen, mustavalkoinen, mutta perusteltu kritiikki sosialismia ja sen ajattelutapaa kohtaan. Kohtalokas ylimieli ei ole kevyt pala luettavaksi. Vaikka Ensto onkin tehnyt suuren palveluksen kääntäessään kirjan myös suomeksi, on Hayekin teksti silti varsin vaativaa ja filosofista.
Hayekin kritiikin kärki kohdistuu ennen kaikkea intellektuelleihin, jotka uskovat keskitetyn järjestelmän tuottavan parhaimman hyvinvoinnin. Hayekin mukaan, mitä korkeammalle kiipeämme älykkyyden tikapuilla, sitä todennäköisemmin törmäämme sosialistisiin vakaumuksiin. Hayekin mukaan moraali ja erityisesti omitus-, vapaus- ja oikeusinstituutiot eivät kuitenkaan ole ihmisen järjen luomia vaan kulttuurievoluution tuloksia, toisin kuin älymystö ymmärsi. Hayekin mukaan järjestyksemme syntyyn ja ihmiskunnan olemassaoloon nykyisessä koossaan ja muodossaan ovat pääasiassa johtaneet vähitellen kehittyneet ihmisen käyttäytymissäännöt ja erityisesti ne, jotka koskevat yksityisomaisuutta, rehellisyyttä, sopimuksia, vaihtamista, kauppaa, kilpailua, voittoa ja yksityisyyttä.
Hayek kapitalismista
Tuotteiden jakelu kilpailumarkkinoilla on ainoa tunnettu tapa osoittaa ihmisille, mihin suuntaan heidän työnsä tulee suuntautua, jotta se edistäisi kokonaistuotantoa mahdollisimman paljon.
On ilmeistä, että jokainen yksilö pystyy omassa tilanteessaan arvioimaan valtiomiestä tai lainsäätäjää paremmin, mihin yksityisteollisuuden kohteeseen hänen pääomansa voidaan käyttää ja mistä syntyvä tuote olisi olemaan arvokkainta.
Jokaisen yksilön erillinen tehtävä on erityistietojaan ja -taitojaan valitsemallaan tavalla käyttäen auttaa yhteisöä tyydyttämään tarpeensa.
Kilpailu on keksimismenetelmä, joka kuuluu kaikkeen evoluutioon ja joka sai ihmisen reagoimaan ainutlaatuisiin tilanteisiin; ja jatkuvan kilpailun, eikä suinkaan sopimuksen, avulla vähitellen kasvatamme tehokkuuttamme.
Taloudellisessa maailmassa, ja hajautuneen järjestyksemme muissa instituutioissa, ennalta tarkoittamattomat seuraukset ovat tärkeimpiä: resurssien jako aiheutetaan epäpersoonallisella prosessilla, jossa yksilöt, toimimalla omien tarkoitusperiensä hyväksi (nekin myös usein varsin epäselviä), kirjaimellisesti eivät tiedä eivätkä voi tietää toimintojensa nettotulosta.
Yksittäisomistuksen instituutio ei ole itsekäs, eikä sitä keksitty, eikä voitukaan keksiä, pakottamalla omistajien tahtoa muille. Se on pikemminkin yleishyödyllinen, koska se siirtää tuotannon ohjauksen muutamien yksilöiden käsistä, joiden tieto on rajoitettua uskottelevatpa he mitä tahansa, kokonaiselle prosessille, hajautuneelle järjestykselle, joka käyttää kaikkien tietouden maksimaalisesti ja siten hyödyttää lähes yhtä paljon niitä, jotka eivät omista omaisuutta, kuin niitä, jotka omistavat.
Monimutkaisissa olosuhteissa järjestys ja sopeutuminen tuntemattomaan voidaan saavuttaa tehokkaammin hajauttamalla ratkaisuja ja vaikutusvallan jakaminen tosiasiassa parantaa mahdollisuutta kokonaisjärjestykseen. Hajauttaminen tosiasiassa johtaa siihen, että enemmän informaatiota otetaan huomioon.
Kokonaistuotantomme määrä on niin suuri vain koska voimme yksittäisesti omistetun omaisuuden markkinavaihdon avulla käyttää suuresti hajaantunutta tietoutta tietyistä tosiasioista allokoidaksemme yksittäisesti omistettuja resursseja. Markkinatalous on ainoa tunnettu tapa hankkia informaatiota, jonka avulla yksilöt kykenevät arvioimaan niiden voimavarojen suhteellisia etuja, joista heillä on välitöntä tietoa ja jota käyttämällä he tietoisesti tai tarkoittamattaan palvelevat kaukaisten tuntemattomien yksilöiden tarpeita.
Maailmassa tuhannet miljoonat ihmiset tekevät työtä jatkuvasti muuttuvassa ympäristössä huolehtien toisten, enimmäkseen heille tuntemattomien toimeentulon välineistä ja samalla kertaa huomaavat niiden odotustensa täyttyvän, että he itse vastaanottavat samalla tavalla tuntemattomien ihmisten valmistamia tavaroita ja palveluja.
Eikä kaikkien lainalainen vapaus vaadi, että kaikki pystyvät omistamaan henkilökohtaista omaisuutta, vaan että monet ihmiset pystyvät. Minä itse eläisin mielummin ilman omaisuutta maassa, jossa monet muut omistavat jotain, kuin paikassa, jossa kaikki omaisuus on "kollektiivisesti omistettua" ja vallanhaltijan tiettyihin käyttöihin ohjaamaa.
Hayek sosialismista
Sosialististen sääntöjen noudattaminen tuhoaisi suuren osan nykyisestä ihmiskunnasta ja köyhdyttäisi suurimman osan lopusta.
Vihamielisyys, etenkin kirjanoppineiden vihamielisyys kauppiasta kohtaan on yhtä vanhaa kuin muistiin merkitty historia. Heidän mukaansa ihminen, joka osti halvalla ja myi kalliilla oli pohjimmiltaan epärehellinen. Esimerkiksi Platon ja Aristoteles pitivät kauppiasta halveksittavana, vaikka olivat sellaisen kaupungin kansalaisia, jonka johtava asema perustui kaupankäyntiin.
Hallitusten rahan hallinnan historia on muutamia lyhyitä onnekkaita ajanjaksoja lukuunottamatta ollut keskeytymätöntä petosta ja vilppiä. Markkinatalous saattaisi hyvinkin olla paremmin kykenevä kehittämään mahdollisuuksiaan, jos hallitusten rahamonopoli kumottaisiin.
Keynes taisteli "säästämisen hyveen" moraalista traditiota vastaan ja kieltäytyi tuhansien hämärien taloustietelijöiden tavoin myöntämästä, että yleensä tarvitaan kulutushyödykkeiden kysynnän lasku, jotta pääomahyödykkeiden tuotantoa voidaan lisätä.
Hayek arvon käsitteestä
Tärkeä ja suuri osa yksilön arvosta muille ihmisille johtuu hänen eroavaisuuksistaan näihin verrattuna. Näin ollen ihmisten täytyi tulla erilaisiksi, ennen kuin he saattoivat vapaasti yhdistyä yhteistyön monimutkaisiksi rakenteiksi.
Arvo kuvaa esineen tai toiminnon ihmisen tarpeiden tyydyttämiseen kykenevää ominaisuutta ja se voidaan saada selville vain keskinäisellä sovittelulla, vaihtamalla niitä vaihto- tai vastaavuusarvoja keskenään, jotka eri tavaroilla ja palveluksilla on eri yksilöille. Arvo ei ole ominaisuus tai fyysinen laatu, joka esineillä olisi itsessään, riippumatta niiden suhteesta ihmisiin, vaan yksinomaan se on näiden suhteiden piirre, joka tekee ihmisille mahdolliseksi päätellä, onko muilla parempia mahdollisuuksia hyötyä esineestä, kuin he tekevät ratkaisuja niiden käytöstä. Arvon lisäys ilmenee vain ja sillä on merkitystä vain suhteessa ihmisten tarkoituksiin.
Mengeriä mukaillen arvo on taloudellista toimintaa harjoittavien ihmisten käsitys heidän käytettävissään olevien tavaroiden merkityksestä heidän elämänsä ja hyvinvointinsa ylläpidolle. Taloudellinen arvo ilmaisee sen vaihtuvan arvon, joka esineiden ominaisuuksilla on tyydyttää jotakin erillisten, yksilöllisten päämäärien asteikkojen moninaisuudesta. Jokaisella on oma erityinen arvojärjestelmänsä, johon hän asettaa tavoittelemansa päämäärät. Nämä yksilölliset arvostukset voi tietää vain harva, jos kukaan toinen, ja tuskin ihminen itsekään on niistä täysin tietoinen.
Hayek taloustieteestä
Taloustiede voitaisiin kuvata teoriaksi niistä teorioista, joita ihmiset ovat kehittäneet sen selittämiseksi, kuinka tehokkaimmin löytää ja saa käyttöön erilaisia välineitä eri tarkoituksiin.
Taloustieteen kummallinen tehtävä on osoittaa ihmisille, kuinka vähän he todellisuudessa tietävät siitä, minkä he kuvittelevat voivansa suunnitella.
Hayek vaurastumisesta
Varallisuuden aikaan saaminen ei ole yksinkertaisesti fyysinen prosessi, eikä sitä voi selittää syyn tai vaikutuksen ketjulla. Sitä eivät määrää kenenkään tiedettävissä olevat objektiiviset fysikaaliset tosiasiat, vaan erillinen, diffuusi, miljoonien ihmisten tietoaines, joka on tiivistynyt hintoihin, jotka jatkuvasti palvelevat ratkaisujen teossa. Kun markkinat kertovat yksittäiselle liikkeenharjoittajalle, että tietyllä tavalla on hankittavissa enemmän tuottoa, hän voi palvella sekä sekä omaa etuaan että antaa suuremman panoksen kokonaistuotokseen kuin hän voisi tehdä millään muulla käytettävissään olevalla tavalla.
Vain hintasuhteet kertovat liikkeenharjoittajalle, milloin tuotot riittävästi ylittävät kulut, jotta tietyn pääoman sijoittaminen tiettyyn yritykseen tulisi tuottavaksi. Sellaiset signaalit ohjaavat häntä näkymättömissä olevaa päämäärää kohden, lopputuotteen kaukaisen ja tuntemattoman kuluttajan tyydyttämiseen.
Hayek kapitalistin ja proletariaatin suhteesta
Pääoman omistajien toiminnan ansiosta proletariaatille kävi mahdolliseksi selviytyä ja lisääntyä ja eräässä mielessä kapitalistit synnyttivät proletariaatit. On totta, että pääomanomistajat tekivät mahdolliseksi ihmisten kanssakäymisen hajautuneen järjestelmän ja tämä on saattanut aiheuttaa, että jotkut kapitalistit ovat ylpeinä hyväksyneet tuon nimen ponnistustensa tulokselle. Se oli kuitenkin onneton kehityssuunta sillä se antoi ymmärtää sellaisten etujen törmäävän yhteen, jotka todellisuudessa eivät ole vastakkaisia. Myös Marxin mukaan kapitalisti loi proletariaatin.
Jos kysytään, mitä ihmiset ovat eniten velkaa kapitalisteiksi kutsuttujen noudattamalle moraalille, vastaus on: elämänsä. Suurin osa niistä yksilöistä, joista proletariaatti nykyään koostuu ei olisi voinut olla olemassa ennen kuin muut varustivat heidät olemassaolon edellytyksillä.
Ilman rikkaita, ilman niitä jotka ovat koonneet pääomaa, ne köyhät jotka ylipäätänsä saattaisivat olla olemassa olisivat todella paljon köyhempiä, raapien elantonsa reuna-alueilta, joilla jokainen kuivuus surmaisi suurimman osan niistä lapsista, joita he yrittäisivät kasvattaa. Pääoman syntyminen muutti näitä olosuhteita enemmän kuin mikään muu. Kun kapitalistille kävi mahdolliseksi palkata muita ihmisiä omiin tarkoituksiinsa, hänen kykynsä ruokkia heitä palveli sekä häntä itseään että noita toisia. Tämä kyky lisääntyi edelleen kun jotkut yksilöt tulivat kykeneviksi palkkaamaan toisia, ei vain pelkästään omien tarpeidensa tyydyttämiseen vaan käymään kauppaa tavaroilla ja palveluksilla lukemattomien muiden kanssa. Niinpä omaisuus, sopimus, kauppa ja pääoman käyttö eivät pelkästään hyödyttäneet vähemmistöä.
Hayek väestönkasvusta
Ei ole olemassa näyttöä, joka osoittaisi, että väestön kasvulla tai määrällä tai tiheydellä olisi negatiivinen vaikutus elintasoon. Hayekin mukaan väestönlisäyksen aste on lähestymässä tai jo saavuttanut maksiminsa ja että se ei tule enää kasvamaan vaan vähenemään. Me voimme ylläpitää maailman nykyisen väkiluvun, kommunistiset maat mukaanluettuna, vain jos menestyksellisesti ylläpidämme ja parannamme yksityisomistuksen perustaa, joka tekee hajautuneen järjestelmän mahdolliseksi. Maailmassa on jo kovin paljon ihmisiä ja vain markkinatalous voi pitää tuon määrän elossa.
Halu ja ahneus parempaan elämään säästi heikompiosaisten elämän, ei hyväntekeväisyys, ja teki sen paremmin kuin hyväntekeväisyys olisi voinut tehdä.
Muita poimintoja
Evoluutio ei voi olla oikeudenmukaista. Sen vaatiminen, että kaikki tuleva muutos olisi oikeudenmukaista, olisi evoluution pysähtymisen vaatimista.
Monet uskonnot ovat vastustaneet omaisuutta ja perhettä, mutta ainoat uskonnot, jotka ovat säilyneet ovat sellaisia, jotka tukevat omaisuutta ja perhettä.
"Kenelläkään ei ole lupaa hyökätä yksityisomaisuutta vastaan ja samalla sanoa että hän arvostaa kulttuuria. Niiden historiaa ei voi erottaa toisistaan." - Henry Sumner Maine
"Omistus on erottamaton ihmisen taloudesta sen yhteiskunnallisessa muodossa." - Carl Menger
"Missä ei ole omaisuutta, ei ole oikeutta"
"Mistä johtuu, että yleistä hyvinvointia palvelevat ja sen kehitykselle äärimmäisen tärkeät instituutiot syntyvät ilman että niiden perustamiseen yleisesti pyritään." - Carl Menger
"Missä käydään kauppaa, siellä on tapojen hienostuneisuus" - Montesquieu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti