Eilen nostin esille professori Matti Koirasen määritelmän hyvästä perheyrityksen omistajasta. Jotta kuvaus olisi kattava, on hyvä ottaa esille myös hänen kuvauksensa huonosta ja haitallisesta perheyrityksen omistajasta (Koiranen Perheyrityksen johtaminen, 2003, 53-54). Huono omistaja on tietysti kaikkea sitä, mitä hyvä omistaja ei ole, mutta Koiranen kiteyttää vielä viisi erityispiirrettä, jotka leimaavat huonoa perheyrityksen omistajaa.
Ensinnäkin liian pitkälle viety ristiinomistus on huono omistusrakenne. Jos kahdella tai useammalla yrityksellä on tuntuva omistus toisistaan, on vaarana, että omistajaohjaus jää vähiin. Suppea joukko operatiivisia avainhenkilöitä toimii sekä hallintoelimissä että toimivassa johdossa. Riippuvuussuhteet helposti aiheuttavat sen, että omistajan äänellä ei haluta puuttua tai ei kyetä puuttumaan johdon toimintaan. Piiri pieni pyörii. Syntyy henkistä itseriittoisuutta ja toiminnallista sisäsiittoisuutta.
Toinen huono omistajapiirre on valtatyhjiö, jossa omistajat jättävät äänensä kuulumattomiin. Toimiva johto täyttää usein tämän valtatyhjiön. Johto hullaantuu kasvun huumaan ja alkaa rakentaa imperiumia. Hallitsemattomasti riskiä ottaen ulkopuolinen toimiva johto pönkittää yritystä pöhötautiseen kasvuun ja seuraukset riskinotosta kaatuvat omistajien käsiin. Tämä piirre on perheyrityksissä harvinaisempi, koska niissä omistajavastuu asettaa nopeammin rajat hallitsemattomalle kasvulle.
Kolmas huono omistajapiirre on omistajapohjan sirpaloituminen esimerkiksi liian monen peräkkäisen sukupolvenvaihdoksen myötä. Syntyy tilanne, jossa omistajilla ei ole riittävästi kiinnostusta tai osaamista johtaa monen omistajan yritystä. Omistajilla on keskenään sellaisia intressiristiriitoja, joita ei osata ratkaista. Johto "nimittää" mieleisensä hallituksen, joka ei enää olekaan tarpeeksi riippuvainen tai kykenevä toimimaan johdon kontrollerina, vaan suostuu niihin hallitsemattomiin yritysriskeihin, jotka nousevat esimerkiksi johdon henkilökohtaisista ambitioista.
Neljäs huono omistajapiirre on sellainen omistaja, joka kokee omistamisensa vain taakaksi. Hänellä tuskin on annettavanaan sitä henkistä tai materiaalista panosta yrityksen kehittämiseen, mitä hyvä omistaja kykenisi yritykselle antamaan. Koska omistaminen on myös työtä, omistamisenkin tulos, kuten minkä tahansa työsuorituksen tulos, rakentuu halun ja kyvyn tulona. Jos jompikumpi tulontekijä on nolla, tulokin on nolla. Huono omistaja on heikosti motivoitunut ja heikosti valmistautunut omistajan vaativaan tehtävään.
Viides huono omistajapiirre on riitelevä omistaja. Hyvin toimivaan omistajaohjaukseen kuuluu käytäntöjä ja rakenteita, joilla konflikteja kyetään rakentavasti käsittelemään, koska konfliktit ja intressiristiriidat kuuluvat perheelämään ja perheyrityssysteemiin. Riitelevällä omistajalla tarkoitetaan sellaista omistajaperheenjäsentä, joka ei lainkaan pysty yhteistyöhön toisten kanssa tai joka omalla toiminnallaan vain kykenee aloittamaan riitoja mutta ei lopettamaan niitä. "Riitaisa perhe tuhoutuu yhdessä", mutta riitaisa yrittäjäperhe tuhoutuu vieläkin varmemmin yhdessä, koska omistaminen, liiketoiminta ja perhe ovat symbioosissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti