Hyvä sopimus

Jatketaan vielä muutama sana sopimuksista. Millainen olisi hyvä sopimus eli mitkä ovat hyvän sopimuksen peruselementit? En ole juristi, mutta siitä huolimatta tai ehkä juuri siksi sanoisin, että seuraavat kolme itsestäänselvyyttä, jotka kuitenkaan aina eivät tunnu olevan itsestäänselvyyksiä, ovat tärkeimmät kolme elementtiä: 

1. Yhteinen ymmärrys dokumentoituna paperille: vaikka suullinen sopimus on lähtökohtaisesti juridisesti yhtä pätevä kuin kirjallinen, en ikinä jättäisi mitään merkittävää sopimusta vain suullisen sopimuksen varaan yksinkertaisesti siitä syystä, että en luota ihmisen (itseni tai muun) muistiin enkä etenkään sellaisissa tilanteissa joissa ihmisellä on pelissä oma intressi. Ja puheita on liki mahdoton todistaa ilman todistajia tai nauhoitusta. Siispä sopimus on mielestäni paperille kirjoitettu yhteisymmärrys niistä asioista, joista osapuolten kesken siinä tilanteessa sovitaan. Sopimus ei ole se, mitä kenties sopimuskeskusteluissa on puhuttu tai mitä joku osapuoli on kirjoittanut omiin muistiinpanoihinsa tapaamisista vaan sopimus on se, mitä on mustaa valkoisella kirjoitettuna paperille siten, että se todistettavasti voidaan todeta oikeaksi. Oleellista on nimenomaan yhteinen ymmärrys asioista, eli se mitä kirjataan ja sovitaan on yhteinen neuvottelun tulos, jonka molemmat osapuolet ymmärtävät. On keskeistä ymmärtää, että sopimusta lukevat ja tulkitsevat useimmiten muut henkilöt kuin pöydässä istuneet, joten selvyyden saaminen tilanteesta muun kuin dokumentoidun paperin perusteella on liki mahdotonta. Voi siis sanoa, että "asia on niin kuin se on paperilla, ellei toisin todisteta".
2. Yksiselitteinen ja kattava: neuvotteluissa on aina vaikeita kohtia, joista sopiminen on vaikeaa. Silti asiaa ei pitäisi hoitaa siten, että jätetään epäselvä asia kokonaan sopimuksen ulkopuolelle tai kirjoitetaan siitä jotain niin epäselvästi, että kumpikaan osapuoli ei oikeastaan tiedä, mitä siitä on sovittu ja siten kumpikin osapuoli aikanaan tulkitsee sitä juuri haluamallaan tavalla. Siispä sanoisin, että ihanteellista olisi, jos vaikeimmat asiat kirjoitettaisiin auki niin yksiselitteisesti ja ymmärrettävästi kuin vain mahdollista, jotta vältetään tulevia tulkintoja. Juristin tehtävänä on mielestäni yksinkertaistaa, ei monimutkistaa. Molempia esimerkkejä tuntuu löytyvän. 
3. Allekirjoitettu ja arkistoitu: jotta sopimus on lainvoimainen, pitää se olla allekirjoitettu. Siispä pöytäkirja tai sopimus illan asianmukaisia allekirjoituksia on varsin heikko todiste siinä tilanteessa, kun asioista tulee erimielisyyksiä. "No se allekirjoitus jäi silloin" tai "kyllä siitä on joku sähköposti, jossa asiasta käydään keskustelua" on hieman heikkoja selityksiä silloin, kun tarvitaan oikeudellista dokumenttia, jolla on painoarvoa. Ja sopimukset olisi myös hyvä löytyä jostain, mielellään selkeästä mapista arkistoituna, jotta ne tarvittaessa löytyvät. "Kyllä tästä on sovittu, mutta sopimusta ei nyt vain löydy" on yhtälailla heikko lähtökohta. Järjestelmällisyys ja arkistointi kuuluvat hyvään asioiden hoitoon ja antavat kuvan sekä ihmisistä että yrityksestä. Mielelläni en ostaisi yritystä, jossa asiakirjat ovat arkistoimatta tai muuten puutteellisia.