Ideasta kasvuyritykseksi

Eilinen blogi käsitteli pääomasijoittamista. Tänään tarkastellaan kolikon toista puolta eli kasvuyritystoimintaa. Konsulttiyhtiö McKinsey&Companyn kirja Ideasta kasvuyritykseksi on visuaalisesti viehättäväksi tehty perusteos uuden liikeidean kaupallistamista ja kasvuyrittäjän uravaihtoehtoa harkitseville henkilöille.

Kasvuyritykset eroavat tavallisista yrityksistä tavoitteidensa kunnianhimoisuudessa. Kasvuyrittäjyyden perusta on markkinoita mullistava liikeidea, joka poikkeaa selvästi sen hetkisestä tarjonnasta. Tämän idean ja sen jalkauttamisen varassa yritys joko lähtee lentoon tai hautautuu multaan.

Lupaavan liikeidean tunnuspiirteet

McKinsey&Companyn kirjan mukaan lupaavan liikeidean tunnispiireet ovat:

• Se täyttää asiakkaan tarpeen eli ratkaiseen jonkin ongelman
• Se on innovatiivinen
• Se on ainutlaatuinen
• Sillä on selvä kohde
• Se on kannattava pitkällä aikavälillä

Liikeidean tarkistuslista

Oman liikeidean toimivuuden voi testata hakemalla vastausta ainakin seuraaviin kysymyksiin:

• Mikä liikeideassa on uutta ja innovatiivista?
• Miten ainutlaatuinen liikeidea on? Voidaanko se suojata patentilla?
• Kuka on asiakas?
• Miksi asiakkaan pitäisi ostaa tuote tai palvelu? Minkä tarpeen se tyydyttää?
• Miksi tuote on vaihtoehtoisia tuotteita parempi?
• Mitkä ovat uuden yrityksen kilpailuedut ja miksi kilpailijoiden on vaikea jäljitellä niitä?
• Onko liikeidea toteutettavissa? Paljonko kehitystyötä se vaatii?
• Miten tuote tavoittaa asiakkaan?
• Miten tuotteella voi ansaita rahaa? Mitä kustannuksia siitä aiheutuu ja mikä hinta siitä voidaan periä?
• Kuinka suuret ovat markkinat?

Liikeideasta liiketoiminnaksi

Mikäli liikeidea osoittautuu testissä potentiaaliseksi, on seuraava askel rakentaa liiketoiminamalli ja miettiä liiketoimintasuunnitelma. Liiketoimintamallilla tarkoitetaan tapaa, jolla tuotetta tai palvelua kehitetään, valmistetaan, markkinoidaan ja jaellaan. Liiketoimintasuunnitelmalla taasen tarkoitetaan kokonaisvaltaista suunnitelmaa liikeidean kaupallistamiseksi.

Liiketoimintasuunnitelman merkitys

Liiketoimintasuunnitelman miettimiseen ja kirjoittamiseen kannattaa käyttää aikaa ja ajatustyötä. Kirjan kirjoittajien mukaan hyvä liiketoimintasuunnitelmaprosessi:

• Pakottaa yrityksen perustajat miettimään liikeideaansa järjestelmällisesti ja varmistamaan, että sillä on riittävän suuri markkinapotentiaali
• Paljastaa osaamisaukot ja auttaa täyttämään ne tehokkaasti
• Varmistaa tehokkaan päätöksenteon ja keskittymisen olennaisiin asioihin
• Toimii eri osapuolten yhtenäisenä viestinnän välineenä
• Antaa yleiskuvan yrityksen resursseista ja paljastaa mahdollisten lisäresurssien tarpeen
• Testaa liiketoiminnan ennen sen varsinaista toteuttamista.

Markkinointisuunnitelma neljässä vaiheessa

Liiketoimintasuunnitelman kenties keskeisin osa on markkinointisuunnitelma. Siinä analysoidaan nykyistä ja tulevaa markkinatilannetta niin kokonaismarkkinan, sen kehityksen kuin nykyisen kilpailutilanteen näkökulmasta. McKinseyn&Companyn kirjan mukaan markkinointisuunnitelma kannattaa rakentaa neljässä vaiheessa:

1. Markkina- ja kilpailija-analyysi
2. Kohdemarkkinoiden määritys
3. Markkinointistrategian laadinta
4. Asiakassuhteen hallinta

Jakelukanava on tie asiakkaan luo

Toinen liiketoimintasuunnitelman tärkeä osa-alue on jakelukanavavalintojen läpikäynti ja valinta. Kasvuyrityskirjallisuutta jonkin verran lukeneena ja useampia kasvuyrittäjiä tavanneena minua häiritsee se, että nykyisin kasvuyritystoiminta liitetään erityisesti Suomessa menneen IT-boomin seurauksena liian usein IT-alaan ja Internet nähdään ainoana varteenotettavana jakelukanavana. Kasvuyritystoiminta ei kuitenkaan ole sama kuin IT-ala ja jakelukanavat ovat paljon moninaisemmat. Toki Internet on globaalina jakelukanavana tietyille liikeideoille ylivoimainen jakelukanava niin tavoitettavuudeltaan kuin kustannustehokkuudeltaan, mutta jaksan uskoa siihen, että esimerkiksi palveluinnovaatioiden jakelu voidaan hoitaa paremmin muita jakelukanavia käyttämällä. Jokaisen kasvuyrittäjän olisi siis omassa liiketoimintasuunnitelmassaan hyvä käydä läpi, mitkä seuraavista vaihtoehdoista voisivat toimia tienä asiakkaiden luokse:

1. Vähittäismyymälät
2. Ulkopuoliset agentit
3. Franchising
4. Tukkuliikkeet
5. Omat myyntipisteet
6. Omat myyntiedustajat
7. Puhelinpalvelukeskus
8. Internet

Tehokkaan johtoryhmän tunnuspiirteet

Kun liiketoimintasuunnitelma alkaa olemaan paperilla pitävä, on aika koota voittajatiimi toteuttamaan se käytännössä. Voittajatiimin merkitystä ei voi koskaan korostaa liikaa. Oikeat henkilöt vievät keskinkertaisenkin idean vähintään hyvään lopputulokseen, väärät henkilöt sen sijaan onnistuvat ajamaan hyvänkin idean karille ja konkurssiin. Kirjoittajien mukaan tehokkaan johtoryhmän tunnuspiirteet ovat:

• Koostuu toisiaan täydentävistä taidoista ja vahvuuksista
• Omaa yhteisen näkemyksen tulevaisuudesta ja jokainen haluaa onnistua yhteisessä pyrkimyksessä
• Käsittää ainakin kolme ihmistä ja yleensä korkeintaan kuusi
• Omaa joustavan lähestymistavan ongelmiin
• Pysyy koossa vaikeissakin tilanteissa
• Ei luovuta ristiriitojen sattuessa vaan uudistuu ja selvittää ongelmat toisella tai kolmannella yrittämällä

Ammattisijoittajien arvio johtoryhmästä

Ammattisijoittajat antavat erittäin paljon painoarvoa avainhenkilöiden arvioinnille tehdessään sijoituspäätöstä. Kun ammattisijoittajilta kysytään tärkeintä sijoituskriteeriä, saadaan lähes poikkeuksetta vastaukseksi hyvä johto. Kirjoittajien mukaan ammattisijoittajat arvioivat johtoa muun muassa seuraavilla kriteereillä:

• Onko ryhmä työskennellyt aikaisemmin yhdessä?
• Onko ryhmän jäsenillä tarvittavaa osaamista ja kokemusta?
• Tuntevatko perustajat heikkoutensa ja ovatko he valmiit korjaamaan ne?
• Tietävätkö perustajat tulevat roolinsa? Onko yrityksen omistusjärjestelyt määritelty selvästi?
• Onko ryhmä sopinut yhteisestä tavoitteesta vai onko ryhmässä erimielisyyksiä, joista ei puhuta avoimesti?
• Ovatko ryhmän yksittäiset jäsenet täysin sitoutuneet yritykseen?

Ammattisijoittajien roolista

Ammattisijoittajan mukaan saaminen on usein edellytys kasvuyritystoiminnan käynnistymiselle. Idean isillä on harvoin alkupääomaa toiminnan riittävään kasvattamiseen, joten tarvitaan taho, joka uskoo liikeideaan, liiketoimintasuunnitelmaan ja ennen kaikkea johtoon idean toteuttajana. Sijoittaminen alkuvaiheen yrityksiin sisältää suuren riskin, koska idean toimivuutta markkinoilla ei ole vielä testattu ja takeita sijoituksen tuotosta ei ole antaa. Kokemukset osoittavat, että kymmenestä pääomasijoituksilla rahoitetusta yrityksestä keskimäärin vain yksi menestyy erinomaisesti, kolme kohtuullisesti, kolme heikosti ja kolme epäonnistuu täysin.

Sijoittajat ajattelevat liikeideaa ensisijaisesti markkinoiden ja asiakkaan näkökulmasta. Asiakkaan saama hyöty on sijoittajille tärkeintä, kaikki muu on toisarvoista. Tuote tai palvelu ei koskaan ole itse hyöty vaan keino tarjota hyötyä asiakkaalle. Tuotteen tai palvelun asiakkaalle tarjoama hyöty määräytyy sen mukaan, mitä uutta tai paremaa siinä on vaihtoehtoisiin ratkaisuihin verrattuna. Asiakkaan saama hyöty puolestaan ratkaisee liikeidean markkinoilla menestymisen. Asiakashyöty on suositeltavaa ilmaista aina numeroina, jos vain mahdollista. Usein on myös kyettävä ilmaisemaan sanallisesti ainutlaatuinen myyntiväittämä eli USP Unique Selling Proposition. Tämän myyntiväittämän menestyminen markkinoilla määrää yrityksen menestymisen ja siten kasvuyrityksen lentokaaren ja sijoittajan saaman tilin.

Pääomasijoittaminen

Suomesta löytyy varsin vähän pääomasijoittamista käsitteleviä kirjoja. Jari Laurialan teos Pääomasijoittaminen onkin luokassaan lähes ainoa pääomasijoittamista kokonaisvaltaisesti suomen kielellä käsittelevä opus. Laurialaa voi ylipäätään pitää yhtenä Suomen pääomasijoittamisalan kirjallisena ja akateemisena pioneerina, sillä hän on sekä tutkinut, kirjoittanut, että käytännössä kehittänyt alan juridiikkaa Suomessa.

Jos pitäisi yhden opuksen lukemalla ymmärtää, mistä on kyse pääomasijoittamisessa, olisi Laurialan Pääomasijoittaminen oikea valinta luettavaksi. Kirjan alkuosa on ymmärrettävästi kirjoitettu kuvaus toimialasta ja toimii hyvänä oppimateriaali aloittelijoille. Puolivälin jälkeen pudotellaankin sitten jo amatöörit kelkasta esittelemällä erilaisia arvonmääritysmalleja ja osakkeiden dilutoitumista. Kirjan loppupuolella pistetään sitten jo ammattilaisetkin liekaan selittämällä tarpeettoman tarkkaan Liquidation Preference-rakenteita ja Diluutiosuojauksia.

Laurialan teos toimi keskeisenä taustamateriaalina pro gradussani yhdessä Marko Sepän väitöskirjan kanssa. Tässä siis Laurialan kattavan teoksen pohjalta lyhyt tiivistelmä pääomasijoittamisesta.

Mitä on pääomasijoittaminen?

Pääomasijoittamisella tarkoitetaan ammattimaisten pääomasijoitusrahastojen tai muiden institutionaalisten sijoittajien tekemiä, oman pääoman ehtoisia tai omaan pääomaan sidonnaisia investointeja listautumattomiin yrityksiin. Laurialan mukaan pääomasijoittaminen on ja tulee olemaan attraktiivisten, suuren kasvupotentiaalin omaavien yritysten rahoittamista pääasiassa eri oman pääoman ehtoisin intrumentein.

Miten pääomasijoittaminen eroaa muusta sijoittamisesta?

Pääomasijoittaminen eroaa muihin arvopapereihin kohdistuvasta sijoitustoiminnasta 3 tavalla:

1. Ensimmäinen erottava tekijä on pääomasijoittajan aktiivisuus. Muissa sijoitusmuodoissa sijoittajan aktiviteetti rajoittuu osto- ja myyntihetkeen. Pääomasijoittaja sen sijaan osallistuu aktiivisesti sijoituskohteen valvontaan ja kehittämiseen myös sijoitusaikana.
2. Toinen erottava tekijä on pääomasijoituksen määräaikaisuus. Pääomasijoittajalla on lähtökohtaisesti ennalta määrätty rahaston kestoaika, jonka puitteissa määräaikaiset sijoitukset kohdeyrityksiin tehdään.
3. Kolmas erottava tekijä on rajoitettu likviditeetti, sillä pääomasijoittaja tekee sijoituksensa yleensä noteeraamattomiin yhtiöihin. Näiden sijoitusten likviditeetti ja jälkimarkkina ovat usein heikkoja listattuihin yhtiöihin verrattuna.

Venture Capital ja Private Equity

Suomesta puuttuu selkeät suomennokset termeille Venture Capital ja Private Equity. Käsitteiden välillä on sekaannusta myös Euroopan ja USA:n välillä. Yleisesti voidaan kuitenkin määritellä, että Venture Capital-toiminnalla tarkoitetaan alkavien ja innovatiivisten yritysten rahoittamista ja Private Equity-termillä tarkoitetaan taas laajemmin pääomasijoittamista eli myös myöhemmän vaiheen omaisuusjärjestelyjä.

Laajempi Private Equity-termi pitää sisällään myös Buyout-markkinoilla tapahtuvat sijoitukset, jotka tarkoittavat yritysostoja, toimintansa vakiinnuttaneiden yritysten järjestelyjä, pääomajärjestelyjä sekä tervehdyttämishankkeita. Koska sijoituskohteet buyout-markkinoilla ovat jo olemassa olevia kassavirtapohjaisia ja liiketoimintakonseptinsa todistaneita yrityksiä, niihin liittyvä epävarmuus on pienempi kuin aikaisemman vaiheen venture capital-yrityksissä. Sekä tuotto-odotukset että riski ovat buyout-markkinoilla selvästi venture capital-markkinoita pienempiä.

Pääomasijoittajan kohdealat

Pääomasijoittajat ovat lähtökohtaisesti kiinnostuneita aloista, joilla on käynnissä jonkinlainen murros. Epäjatkuvuuskohdat houkuttelevat niin yrittäjiä kuin pääomasijoitusyhtiöitä. Pääomasijoittajan mielenkiinto kohdistuu yritykseen, joka pyrkii hyödyntämään murrosta ja epäjatkuvuutta kehittämällä uusille markkinoille uutta liiketoimintaa.

Pääomasijoittamisen luokittelua

Pääomasijoittaminen voidaan jakaa seitsemään luokkaan eri aikavaiheen ja rahoitustyypin mukaan. Nämä ovat:

1. Siemenvaiheen sijoitukset
2. Käynnistys ja kasvuvaiheen sijoitukset
3. Siirtymävaiheen sijoitukset
4. LBO- ja MBO-kaupat eli velkapääomitetut yritysostot ja johdon yritysostot
5. Rekapitalisoinnit eli uudelleenrahoitukset
6. Toimialan konsolidoinnit, joilla tähdätään päällekkäisten toimintojen karsimiseen ja suurempien yksiköiden muodostamiseen yritysjärjestelyiden avulla
7. Kriisitilassa olevien ongelmayhtiöiden pääomittamiset ja uudelleenjärjestelyt eli ns. turnaround-sijoitukset

Pääomasijoittajien sijoituskriteerit

Pääomasijoittajat sijoittavat vain kehityskelpoisimmiksi katsomiinsa kohdeyhtiöihin. Suurin osa tarjottavista kohteista ei täytä pääomasijoittajien vaatimuksia. Yleistä luetteloa sijoituskriteereistä ei voida esittää, mutta pääomasijoittajat arvioivat usein mm. seuraavia kriteereitä:

• Perustajaosakkaiden tausta ja kokemus
• Johtoryhmä tai tiimi
• Kohdemarkkinat
• Kohdeyhtiön teknologia
• Markkinoiden ymmärtäminen ja liiketoimintasuunnitelma
• Penetraatio eli markkinoille pääsy
• Pääomamarkkinat ja suhdanteet

Pääomasijoitusrahastojen rakenne ja toiminta

Tyypillisin pääomasijoittamisen muoto Suomessa on rahastomalli, jossa pääomasijoitusyhtiö hallinnoi kommandiittiyhtiömuotoista rahastoa. Ensin pääomasijoitusyhtiö kerää rahaa institutionaalisilta sijoittajilta määräaikaiseen rahastoon. Tämän jälkeen se tekee rahastosta sijoituksia kohdeyrityksiin. Määräajan sisällä kohdeyhtiöitä kehitetään ja tämä kehitystyön tulos pyritään realisoimaan exitissä. Exitistä saatava voitto jaetaan ennalta määrätyllä jakosuhteella rahaston sijoittajien ja pääomasijoitusyhtiön kesken. Toiminnan peruslähtökohdat ovat seuraavat:

• Sijoittajat tuovat rahastoon n. 99% pääomasta ja toimivat äänettöminä yhtiömiehinä. He ovat vastuussa vain sijoittamansa pääoman verran ja heidän aktiviteetti rajoittuu toimintaan sijoitusneuvostoissa.
• Pääomasijoitusyhtiö toimii rahastossa hallinnointiyhtiönä eli vastuunalaisena yhtiömiehenä ja tuo rahastoon n. 1% pääomasta.
• Rahaston elinikä on rajattu ennakkoon, yleensä 10 vuodeksi. Rahaston määräajan päättyessä se puretaan tai määräaikaa voidaan jatkaa 1-2 vuodella.
• Rahaston tuotosta pääomasijoitusyhtiö saa yleensä 15-25% ja äänettömät yhtiömiehet 75-85% sekä alkupääoman palautuksen.
• Lisäksi pääomasijoitusyhtiö perii hallinnointiyhtiönä vuotuisen 1,5-2,5% hallinnointipalkkion rahastolta. Osuus lasketaan rahaston sijoitetusta pääomasta.

Pääomasijoitusprosessi

Pääomasijoitusprosessi sopivien kohdeyhtiöiden löytämiseksi ja sijoitusten tekemiseksi kulkee usein tiettyä kaavaa. Tämä kaava voidaan jakaa esimerkiksi kahdeksaan osaan:

1. Alustava kontaktointi
2. Neuvottelut
3. Due diligence
4. Lopulliset neuvottelut
5. Sijoitus
6. Kehitystyö
7. Irtautuminen eli exit

Pääomasijoittajan irtautumisvaihtoehdot

Kuten todettua, pääomasijoittaja ei ole pysyvä omistaja vaan määräaikainen sijoittaja, jonka tarkoituksena on realisoida omistusaikansa arvonnousu irtautumisessa eli exitissä. Usein pääomasijoittajalle on jo sijoitusvaiheessa selvää, millä tavoin se tulee aikanaan sijoituksensa realisoimaan. Toivelistalla kärjessä on usein listautuminen, koska se on tyypillisesti tuottavin vaihtoehto, mutta se on myös vaikein irtautumisvaihtoehto. Irtautumiseen vaikuttaa monta tekijää ja sitä vaikeuttavia tekijöitä ovat mm. otollisen listautumisajankohdan puuttuminen, institutionaalisten sijoittajien puute, yrityskauppaosapuolten puuttuminen, kohdeyhtiön johdon vastustus, due diligence-analyysin tulokset ja kohdeyhtiön huono menestys. Irtautumisvaihtoehtoja on sijoituskohteesta riippuen useita, mutta tyypillisimmät exit-vaihtoehdot ovat:

1. Pörssilistautuminen (Initial Public Offering)
2. Yrityskauppa (Trade Sale) esim. teolliselle ostajalle
3. Osakkeiden takaisinmyynti (Share Buy Back) esim. toimivalle johdolle
4. Uudelleenrahoitus eli osuuden myynti esim. institutionaaliselle sijoittajalle
5. Likvidointi eli kohteen lyöminen lihoiksi tai ajaminen konkurssiin

Tuntematon hallitus

Tulipas tuhti tauko blogikirjoittamisessa. Kirjoitettavaa olisi toki ollut, mutta muut asiat veivät etusijan. Toivottavasti kukaan ei kaivannut.

Osakesäästäjien Viisas Raha lehden viime numerossa (2/2010) oli hyvä artikkeli nimellä Tuntematon hallitus, joka käsitteli pörssiyhtiöiden hallituksia ja niiden kokoonpanoja. Tässä artikkelin ajatuksia lämmittelynä suomalaisen hallituskirjallisuuden läpikäymiselle.

Hallituksen valinnasta ja arvioinnista

Artikkelin mukaan hallituksen valinta ja sen toiminnan arvioiminen ovat omistajien keskeisimpiä tehtäviä. Kuitenkin pörssiyhtiöiden hallitustyöskentely ja sen arviointi jäävät piensijoittajille hyvin etäiseksi asiaksi. Liian usein luullaan, että hyvin menevillä yhtiöillä on hyvä hallitus ja huonoilla huono, vaikka todellisuudessa viime vuoden hallituksen strategiset päätökset näkyvät usein aikaisintaan vuoden tai kahden päästä.

Suuret institutionaaliset sijoittajat pitävät hallitusten arviointia tärkeänä. Eläke-Tapiolan sijoitusjohtaja Hanna Hiidenpalo toteaa, että "Hallituksen kokoonpano kertoo paljon yrityksestä ja sen strategian uskottavuudesta. Arvioimme kokoonpanoa niin sijoitusta tehdessä kuin omistuksen aikana". Myös Ilmarisen omistajapolitiikassa todetaan, että "hallituksen toiminnan arvioiminen ja jäsenehdokkainen nimeäminen ovat erittäin keskeisiä kysymyksiä sekä omistajavallan käytön että myös isojen omistajien vastuun kannalta: omistajien on valvottava hallitusta ja varmistettava, että se toimii nimenomaan omistajien yhteisessä intressissä."

Suomalaisista eläkeyhtiöistä Varma pyrkii osallistumaan hallitystyöhön. Ilmarisen henkilökunta sen sijaan ei perinteisesti ole osallistunut hallitustyöhön, koska sen mukaan hallitusjäsenyys vaikeuttaisi yhtiön kykyä tehdä kauppaa osakkeella. Ilmarinen vaikuttaa yhtiöiden hallituksiin ensisijaisesti nimitysvaliokuntien kautta.

Hallituksen jäsenten ominaisuuksista

Hallituskandidaattien keskeisten ominaisuuksien osalta artikkeli on perinteisillä linjoilla korostaessaan kokemuksen merkitystä. Artikkelin mukaan hallituksen päätehtävä on toimitusjohtajan valvonta ja tukeminen, joten siksi hallituksen jäsenten kokemus pörssiyhtiön toimitusjohtajan tai johtoryhmän jäsenen tehtävistä on suuri apu. Mitä menestyneemmästä yhtiöstä kokemus on hankittu, sitä parempi asia. Siksi esimerkiksi Nokian entiset ja nykyiset johtajat ovat usein kysyntälistan kärjessä. Yksittäisten henkilöiden osaamisen lisäksi hallitusta valittaessa on katsottava kokonaisuutta ja mietittävä, mitä kukin henkilö tuo hallitukseen.

Artikkelissa kiinnitetään huomiota havaintoon, jonka mukaan Suomessa on vain rajallinen joukko monipuolisen kokemuksen omaavia ihmisiä pörssiyhtiöiden hallitustehtäviin. Siksi hallituspaikoilla on taipumus kasautua samoille ihmisille. Sopiva hallituspaikkojen lukumäärä olisi 2-3, puheenjohtajuuksia mielellään vain yksi.

Hallituksen jäsenten omistuksista

Artikkelin mielenkiintoisin osio käsitteli hallituksen jäsenten omistuksia. Yleisesti suuret omistajat pitävät vähintäänkin suotavana, että hallituksen jäsenillä on myös osakeomistusta johtamassaan yhtiössä. Pitkänlinjan hallitusammattilainen Matti Lainema menee kuitenkin vielä pidemmälle ja kannustaa omistajia suorastaan vaatimaan hallitusehdokkailta omistusta. Hänen mukaansa pitäisi saada kansanliike, jossa buuataan ulos hallituksesta sellaiset ihmiset, jotka eivät omista ollenkaan yhtiön osakkeita. Lainema näkee, että 100 000 euron osakepotti pitäisi olla minimipanos, joka osoittaa hallituksen olevan vakavissaan liikkeellä. Lainema kuitenkin painottaa, että "omistus ei sinänsä muuta ihmisen ajatuksia, mutta peräänantamattomuus kasvaa, kun omistaa itsekin".

Toinen selvä näkökulma on hallitusten jäsenten riippumattomuuden korostaminen. Riippumattomuutta esiintyy erityisesti yhtiöissä, joissa omistusrakenne on keskittynyt ja vahva omistajataho käyttää valtaansa hallituksen muodostamisessa. Lainema kehoittaa riippumattomia jäseniä kokoontumaan vähintään kerran vuodessa ja miettimään omaa suhdettaan ei-riippumattomiin jäseniin. Yleisin syy omistajien välisestä hallituskiistoista käydään juuri riippumattomien jäsenten vähäisestä määrästä. Lähtökohtaisesti jokaisen hallituksen jäsenen tehtävänä on edustaa kaikkia osakkeenomistajia tasapuolisesti, ei vain edustamaansa taustaryhmää.

Hallitus sijoittajan silmin

Hallituksen rooli: Hallituksen ja operatiivisen johdon työnjako täytyy olla selvä. Hallituksen rooli vaikuttaa myös jäseniltä vaadittaviin ominaisuuksiin.

Nimitysvaliokunnan jäsenet: Mikä on nimitysvaliokunnan suhde hallitukseen ja omistajiin? Ovatko nimitysvaliokunnan jäsenet suurimpien omistajien edustajia vai hallituksen jäseniä?

Jäsenten riippumattomuus: Ovatko hallitusjäsenet riippumattomia esimerkiksi pääomistajasta ja miten riippumattomat jäsenet tekevät yhteistyötä keskenään?

Sitoutuminen: Kuinka sitoutuneita hallitusjäsenet ovat yritykseen? Omistavatko he yhtiön osakkeita?

Hallituksen ajankäyttö: Kuinka monessa hallituksessa ehdokkaat toimivat? Jääkö heille riittävästi aikaa hallitustyöhön oman päätyön lisäksi?

Monipuolinen koostumus: Mitkä ovat keskeiset taidot, joilta juuri kyseisen yhtiön hallitukselta täytyy löytyä?

Hallituksen toiminnan kehittäminen: Mitkä ovat ydintulokset hallitusarvioinnista? Kuka on tehnyt arvioinnin ja miten hallitus aikoo kehittää toimintaansa?

Buffetin kirje

Maailman seuratuimman sijoittajan Warren Buffetin vuosittain kirjoittama kirje yhtiönsä Berkshire Hathawayn osakkeenomistajille julkaistiin viime viikolla. Berkshire Hathawayn kotisivuista ei uskoisi, että kyseessä on maailman paras sijoitusyhtiö. Buffet ja yhtiökumppaninsa Charlie Munger eivät suotta sivujen visuaalisuuteen varojaan tuhlaa, sen sijaan sisältö on rautaa.

Tämänvuotinen kirje on jälleen lukemisen arvoinen. Heti johdannossa Buffet osoittaa, millä meriiteillä hän kirjettä kirjoittaa:

• Vuodesta 1965 vuoteen 2009 Berkshire Hathawayn kirja-arvo on kasvanut 19 dollarista 84 487 dollariin eli keskimäärin 20,3% vuosittain.
• Vuosien 1965-2009 välillä ei ole ollut yhtään viiden vuoden jaksoa, jolloin Berkshire Hathaway ei olisi päihittänyt S&P 500 indeksiä.
• Berkshire on lyönyt S&P 500 indeksin jokaisena niinä 11 vuotena, jolloin S&P 500 indeksi on ollut negatiivinen. Tämä kertoo Buffetin mukaan siitä, että BH:n puolustus on vielä parempi kuin hyökkäys.
• Vuonna 2009 BH:n osakkeen kirja-arvo kasvoi 19,8%

Buffet kuitenkin huomauttaa, että Berkshire Hathawayn koon kasvamisen myötä, sen kyky saavuttaa markkinoita parempia tuloksia on pienentynyt, vaikkakin yhä olemassa. Buffetin mukaan tämä perustuu ennen kaikkea nykyisten liiketoimintojen loistaviin johtajiin ja yrityskulttuuriin, joka antaa näiden johtajien maksimoida kykynsä.

Buffet ja Charlie pitävät BH:n osakkeenomistajia partnereinaan ja siitä syystä he haluavat olla mahdollisimman avoimia toiminnassaan ja viestinnässään osakkeenomistajia kohtaan. Berkshire Hathawayn toiminnan selkäranka eli sijoituskriteerit on avoimesti kerrottu vuosikertomuksen sivuilla 89-94 ja Buffet korostaa niitä myös kirjeessään. Tässä kirjeessään Buffet nostaa esille seuraavia kohtia, jotka olen ottanut suorina lainauksina.

Kasvava toimiala ei takaa hyviä tuottoja

"Charlie and I avoid businesses whose futures we can’t evaluate, no matter how exciting their products may be. In the past, it required no brilliance for people to foresee the fabulous growth that awaited such industries as autos (in 1910), aircraft (in 1930) and television sets (in 1950). But the future then also included competitive dynamics that would decimate almost all of the companies entering those industries. Even the survivors tended to come away bleeding.

Just because Charlie and I can clearly see dramatic growth ahead for an industry does not mean we can judge what its profit margins and returns on capital will be as a host of competitors battle for supremacy. At Berkshire we will stick with businesses whose profit picture for decades to come seems reasonably predictable. Even then, we will make plenty of mistakes."

Berkshire Hathawayn yhtiöiden johtamistyylistä

"We tend to let our many subsidiaries operate on their own, without our supervising and monitoring them to any degree. That means we are sometimes late in spotting management problems and that both operating and capital decisions are occasionally made with which Charlie and I would have disagreed had we been consulted. Most of our managers, however, use the independence we grant them magnificently, rewarding our confidence by maintaining an owner- oriented attitude that is invaluable and too seldom found in huge organizations. We would rather suffer the visible costs of a few bad decisions than incur the many invisible costs that come from decisions made too slowly – or not at all – because of a stifling bureaucracy"

Berkshire Hathawayn roolista

"We now have about 257,000 employees and literally hundreds of different operating units. We hope to have many more of each. But we will never allow Berkshire to become some monolith that is overrun with committees, budget presentations and multiple layers of management. Instead, we plan to operate as a collection of separately-managed medium-sized and large businesses, most of whose decision-making occurs at the operating level. Charlie and I will limit ourselves to allocating capital, controlling enterprise risk, choosing managers and setting their compensation."

Pääomaintensiivisistä toimialoista

"In earlier days, Charlie and I shunned capital-intensive businesses such as public utilities. Indeed, the best businesses by far for owners continue to be those that have high returns on capital and that require little incremental investment to grow. We are fortunate to own a number of such businesses, and we would love to buy more. Anticipating, however, that Berkshire will generate ever-increasing amounts of cash, we are today quite willing to enter businesses that regularly require large capital expenditures. We expect only that these businesses have reasonable expectations of earning decent returns on the incremental sums they invest. If our expectations are met – and we believe that they will be – Berkshire’s ever-growing collection of good to great businesses should produce above-average, though certainly not spectacular, returns in the decades ahead."

Avioliitto omistajien ja johdon välillä

"We make no attempt to woo Wall Street. Investors who buy and sell based upon media or analyst commentary are not for us. Instead we want partners who join us at Berkshire because they wish to make a long-term investment in a business they themselves understand and because it’s one that follows policies with which they concur. If Charlie and I were to go into a small venture with a few partners, we would seek individuals in sync with us, knowing that common goals and a shared destiny make for a happy business “marriage” between owners and managers. Scaling up to giant size doesn’t change that truth."

Älä kysy parturilta tarvitseeko hiuksesi leikata

"I have been in dozens of board meetings in which acquisitions have been deliberated, often with the directors being instructed by high-priced investment bankers (are there any other kind?). Invariably, the bankers give the board a detailed assessment of the value of the company being purchased, with emphasis on why it is worth far more than its market price. In more than fifty years of board memberships, however, never have I heard the investment bankers (or management!) discuss the true value of what is being given. When a deal involved the issuance of the acquirer’s stock, they simply used market value to measure the cost. They did this even though they would have argued that the acquirer’s stock price was woefully inadequate – absolutely no indicator of its real value – had a takeover bid for the acquirer instead been the subject up for discussion.

When stock is the currency being contemplated in an acquisition and when directors are hearing from an advisor, it appears to me that there is only one way to get a rational and balanced discussion. Directors should hire a second advisor to make the case against the proposed acquisition, with its fee contingent on the deal not going through. Absent this drastic remedy, our recommendation in respect to the use of advisors remains: “Don’t ask the barber whether you need a haircut.”

Tyypilliseen tapaansa Buffet kertoo myös Wall Street-aiheisen vitsin. Se kuuluu näin:

Customer: Thanks for putting me in XYZ stock at 5. I hear it’s up to 18.

Broker: Yes, and that’s just the beginning. In fact, the company is doing so well now, that it’s an even better buy at 18 than it was when you made your purchase.

Customer: Damn, I knew I should have waited.

Berkshiren liiketoiminnot

Berkshire Hathawayn liiketoiminnot voidaan jakaa neljään liiketoiminta-alueeseen.

Vakuutusbisneksessä yhtiön omistuksessa ovat mm. GEICO, National Indemnity sekä General Re.

Säänneltyä yleistä palvelua tarjoavassa segmentissä yhtiön omistuksessa ovat mm. MidAmerican Energy Holdings ja HomeServices of America.

Valmistus, palvelut ja vähittäiskauppa-segmentissä Berkshiren omistamia yhtiöitä ovat mm. Benjamin Moore, Borsheims (jalokivien vähittäiskauppa), H.H. Brown (kenkien valmistus ja myynti), CTB (maatalouslaitteet), Dairy Queen, Nebraska Furniture Mart (huonekalukauppa), Pampered Chef (keittiötarvikkeet), See's (karkkien valmistus ja myynti), Star Furniture (huonekalujen vähittäiskauppa), Iscar (pienten leikkuuvälineiden valmistaja) ja NetJets (lentoliikenneyhtiö).

Rahoitus ja rahoitustuotteet-segmentissä yhtiön toimivia yhtiöitä ovat mm. Clayton Homes (talojen valmistaja) ja Berkadia Commercial Mortage (asuntoluotottaja).

Näiden liiketoiminta-alueiden lisäksi yhtiöllä on yli 60 miljardin dollarin sijoitussalkku, jonka sisällöstä löytyvät mm.

• American Express Company
• BYD Company
• The Coca-Cola Company
• ConocoPhillips
• Johnson & Johnson
• Kraft Foods Inc
• POSCO
• The Procter & Gamble Company
• Sanofi-Aventis
• Tesco plc
• U.S. Bankcorp
• Wal-Mart Stores Inc
• Wells Fargo & Company
• Dow Chemical
• General Electric
• Goldman Sachs
• Swiss Re
• Wrigley

Muita poimintoja

Sisällön lisäksi Buffetin kirjeiden parasta antia ovat sujuvat sanavalinnat, joista syntyy takuuvarmaa slogan-materiaalia. Tässä muutama malliksi tämänkertaisesta kirjeestä.

"Big opportunities come infrequently. When it's raining gold, reach for a bucket, not a thimble".

"Year 2009 has been an ideal period for investors: A climate of fear is their best friend. Those who invest only when commentators are upbeat end up paying a heavy price for meaningless reassurance. In the end, what counts in investing is what you pay for a business - through the purchase of a small piece of it in the stock market - and what that business earns in the succeeding decade or two."

"Are we supposed to applaud because the dog that fouls our lawn is a Chihuahua than a Saint Bernard?" - Pohdintaan, onko oikeutetumpaa tehdä tappiota pienessä diili kuin isossa diilissä.

Linkit

Kirje kokonaisuudessaan löytyy täältä:

Coffee avec Cognac

Entrepreneurs/CEOs often complain that the only thing venture capitalists/owners do is to drink coffee at Board meetings.

I think this statement highly underestimates venture capitalists/owners.

Why?

Well, because usually venture capitalists/owners take their coffee avec Cognac.