Ensimmäinen hallitus

Alkuun pääseminen on aina vaikeinta. Niin myös hallitustyöskentelyssä. Hallitustyöskentelykirjallisuus painottaa monipuolisuutta hallituksen kokoonpanoa suunniteltaessa, mutta yksittäisille hallituksen jäsenille asetettavat vaatimuskriteerit korostavat kokemusta. Kokemuksen ja iän välillä vallitsee pääsääntöisesti korrelaatio, mistä syystä hallitustyöskentely on perinteisesti ollut iäkkäämpien henkilöiden areena.

Mitä on kokemus?

Kokemuksen määritelmä on mielenkiintoinen. Kokemus nimittäin tarkoittaa sellaisia tietoja, kykyjä ja taitoja selviytyä ympäristössä ja tehtävissä, joita ei ole hankittu teoreettisen opiskelun kautta, vaan vuorovaikutuksessa fysikaaliseen todellisuuteen. Kokemus voidaan tulkita joko ajan kuluessa kasvavana viisautena ja osaamisena, tai välittömästi koettuna asiana. Kokemus voi olla fyysinen, psykologinen, hengellinen tai emotionaalinen. Kansanviisaus perustuu kokemukseen.

Eräiden filosofisten teorioiden mukaan on olemassa tietoa, jota ei mitenkään voi saada pelkällä teoreettisella opiskelulla, vaan jonka tietäminen vaatii kokemusta. Esimerkiksi ihminen, joka ei koskaan ole nähnyt värejä, ei teorian mukaan voi tietää, miltä punainen näyttää. Vaikka hänellä olisi hallussaan kaikki maailman tietämys asiasta, hänen tietonsa olisi puutteellinen. Myöhemmin pelkästään kokemukseen perustuvaa tietoa on alettu pitää "tietotaitona" (know-how) tai kykynä, joka ei tuo lisää tietoa tosiasioista.

Miten kartuttaa kokemusta?

Kokemusta on vaikea kartuttaa ellei pääse alkuaskelmalle. Määritelmän mukaan kokemus on nimenomaan käytännössä opittua toimintaa, ei teoreettista kirjaviisautta. Määritelmä ei kuitenkaan kiistä, etteikö kirjaviisaudesta olisi apua valmistautumisessa kohtaamaan kokemusta kasvattava tilanne. Tietämys väreistä auttaa ymmärtämään ilmiötä, kun henkilö ensi kertaa pystyy havaitsemaan punaisen. Samoin hallitustyöskentelyssä aihealuetta käsittelevän kirjallisuuden läpikäynti ennakkoon antaa paremmat valmiudet kokemustietämyksen kartuttamiseen sen lisäksi, että se parantaa henkilön osaamista, mikä vastaavasti edesauttaa valituksi tulemista.

Nuoria hallituksiin kasvamaan

Toisin kuin yleisesti luullaan, kokemus ei kartu yleisesti ja tasaisesti vuosi vuodelta. Kokemus karttuu tekemällä ja kohtaamalla tilanteita, jotka synnyttävät asian läpikäyneelle henkilölle kokemuspääomaa. Käytännössä tämä tarkoittaa ensinnäkin sitä, että henkilöiden kokemus karttuu eri tahtia. Toiset kartuttavat kokemusta ripeästi, toiset hitaammin. Toiseksi tämä tarkoittaa sitä, että pelkkä positio ei takaa sitä, että henkilöllä olisi välttämättä vaadittavaa kokemuspääomaa. Kokemus kun ei kartu istumalla vaan tekemällä. Ikänsä tiettyä asiaa tehnyt on usein rutinoitunut ja tuntee kyllä omat toimintatapansa, mutta vuorovaikutus fysikaalisen todellisuuden kanssa on voinut jäädä hyvinkin rajalliseksi.

En missään nimessä halua aliarvioida vanhaa viisautta. Päinvastoin, historia, hiljainen tieto, toimintatavat, kulttuuri ja iän mukana tuoma rauhallisuus ovat arvo sinänsä. Ilman tätä osaamispääomaa monta virhettä toistettaisiin ja asioita käsiteltäisiin asiayhteyksistään irrallisina. Kaikkea ei opi kirjoista lukemalla vaan varsinainen oppiminen tapahtuu vuorovaikutuksessa. Elämässään kaiken nähdeiden ja kokeneiden väliset keskustelut ovat usein henkilöhistorian kertausta. Varsinaista oppimista ei tapahdu, koska tietopohja on yhtenäinen. Sen sijaan molemminpuolista oppimista ja arvoa syntyy kokeneen ja kokemattoman välisissä keskusteluissa ja kanssakäymisissä. Kun vanha kokemusperäinen viisaus kohtaa uuden kirjaperäisen tietämyksen on kasvualusta arvoa luoville innovaatioille otollinen.

Kyse ei ole sukupuolesta vaan osaamisesta ja oppimisesta

Viime aikoina talouslehdissä on käyty keskustelua naisten vähäisestä määrästä pörssiyhtiöiden hallituksissa ja esitetty esimerkiksi kiintiöitä asian korjaamiseksi. Mielestäni keskustelu on hakoteillä. Aina löydetään kriteeri kuten sukupuoli, ikä, kansalaisuus tai muu seikka, jolla voidaan osoittaa, että hallitukset eivät ole kokoonpanoltaan tasa-arvoisia. Tällä ei kuitenkaan ole mitään merkitystä, koska hallitus ei ole lähtökohtaisesti tasa-arvoelin vaan omistajien valitsema parhaaksi katsomansa kokoonpano yrityksen etujen edistämiseen. Omistajien tehtävänä ja oikeutena on valita paras mahdollinen hallitus yhtiölle. Mikäli omistajat päätyvät kuuden kuusikymppisen insinöörimiehen kokoonpanoon on se heiltä joko paras mahdollinen valinta yhtiön edun kannalta tai sitten osoitus kapeakatseisuudesta. Kukaan ulkopuolinen ei kuitenkaan voi osoittaa heidän valintaansa oikeaksi tai vääräksi. Se on kyseisten omistajien subjektiivinen valinta.

Hallitusten kokoonpanojen monipuolistaminen on kannatettava asia. Kiintiöt eivät kuitenkaan ole ratkaisu vaan monipuolistuminen tapahtuu kolmen osatekijän kautta:

1. Ensinnäkin kandidaattijoukon pitää kasvaa. Tämä tarkoittaa sitä, että hallitustyöskentelyyn kykenevien ihmisten pooli kasvaa hallitustyöskentelykoulutusten, osaamisen kehittämisen ja ihmisten henkilökohtaisen kasvun kautta. On oltava itse aktiivinen ja kehitettävä omia valmiuksiaan jo ennen kokemusta, jotta voi tulla valituksi.
2. Toiseksi omistajien ymmärrys arvoa luovan hallitustyöskentelyn merkityksestä pitää kasvaa. Hallitus ei ole kaverikerho, passiivinen hallintoelin tai yrittäjän ylistyskuoro. Hallituksen tehtävä on tuoda lisäarvoa yrityksen toimintaan. Tästä syystä yrityksen intohimona tulisi olla haalia hallitukseen parhaat mahdolliset osaajat. Hallitus on ennen kaikkea kokonaisuus, joten jotta hallituksen osien summa on mahdollisimman suuri, on hallituksen kokoonpanon oltava monipuolinen. Lisäksi henkilöiden välisessä vuorovaikutuksessa syntyy parhaimmillaan oppimista, innovaatioita ja arvoa.
3. Kolmanneksi tarvitaan kokemuksen kasvattamista pk-yrityksissä. Harva hyppää suoraan pörssiyhtiön puikkoihin, joten harjoittelu "alemmalla sarjatasolla" on usein arvokasta. Tällöin henkilö kerryttää ennen kaikea kokemusta. Useat tilanteet todennäköisesti toistuvat, kokoluokka vain on eri, joten perusasioiden rutiininomainen osaaminen ja aito hallitustyökokemus auttavat varmasti sekä siinä tilanteessa että jatkossa. Oman osaamisen laajentaminen "yhden organisaation miehestä/naisesta" uudelle toimialalle hallitustyöskentelyn kautta avaa silmiä erilaiseen liiketoimintaan. Samalla pk-yrityksen hallitus saa edullisesti arvokasta liiketoimintaosaamista käyttöönsä. Tätä mahdollisuutta yhä useampi suomalainen pk-yritys voisi hyödyntää.

Ensimmäinen hallitukseni

Minulla oli kunnia tulla valituksi tänä keväänä Fira Oy:n hallitukseen. Kyseessä on ensimmäinen hallituspaikkani ja olen siitä hyvin otettu. Arvostan yhtiön omistajien rohkeutta valita joukkoon nuori ja kokematon kasvamaan ja kehittymään. Keskustelut yhtiön osaajien kanssa ovat olleet heti alusta alkaen arvokkaita ja opettavaisia. Itselleni uuden toimialan sekä hallitustyöskentelyn oppiminen ei voisi tapahtua paremmassa ympäristössä. Vankka kokemus, innovatiivinen ilmapiiri, hyvä henki ja yritteliäis tekemisen meininki tuottavat taatusti tulosta. Tällaisia oppimispaikkoja toivoisi yleisesti olevan enemmänkin tarjolla.